Foorumilla on tälläinenkin osio.... 
Laitetaan sitten viime kesän hankinta tänne.... 
Honda CB750 Seven Fifty vm.1998

Jos näette niin tulkaa moikkaamaan....! 

tommosella mbx satapiikillä alotin 15 vuotiaana prätkäurani,  yks syksy tuolla tuli ajeltuu ennen seuraavan kevään kortinkaan saamista eli olikos se ny -91 ku tuon hommasin,
tottahan toki sitä piti vähän fiilailla, sain alkuperäsen huippunopeuden nousemaan noin kympillä.
tuolla tuli nuohottua vähän joka kolo eteläpohjanmaa, tampere turku "kolmiosta", niin telttaillen, kuin motellimajotuksin,  sillosen tyttökaverin kanssa käyty lapualla mummolassa ja telttailtu karttaan merkkaamattomissa paikoissa,  juotu muutama keppana rantakivellä istuen ja onkien,
 kaikkee sellasta kivaa mitä vapaaks päässy nuori ny vaan keksiikin kesäviikonloppusin tehä.

myin sen myöhemmin kolmisen vuotta itteeni nuoremmalle kaverilleni, joka halus ostaa sen väkisin ja se on hänellä edelleen jemmassa, eikä suostu myymään takasin, koska on hänenkin eka prätkänsä ja sisältää kans paljon tyttökaveri tarakalla kerättyjä rakkaita muistoja



 14 vuotiaasta asti olin sillon tällön ajellu naapurin uunituoreella kuussatasella cebarilla, oli se olevinaan hullu laite ja vielä hullumpi äijä ku pahimmassa murrosiässä olevalle kakaralle tollasta menopeliä antoi alle,
 mut pidin järjen päässä ja mittään kommelluksia ei sattunu,
ajelin sillä aika paljon vähemmän mitä sitä mulle ajoon tuputettiin, kumminki halusin sen kevarikortinkin ja myös pitää sen, mutta pakkohan sillä sillon tällön oli vetästä iltalenkki ku sellanen mahdollisuus oli olemassa.



autokortin myötä oli pari kolme vuotta hiljaiseloo, sitten kaveri hommas tollasen veeäfärrän, menin siihen kimppaan mukaan osallistumalla kustannuksiin ja sain sillä sitten ajella, olisin saanu muutenkin ja sillä sitten tuli ajeltua parina kesänä beebaut kerran viikossa, ei se mikään tykki ollut, mutta ketterä ja vähän joka paikkaan sopiva, tykkäsin pyörästä ja ne veenelkun äänet oli hienot.

tuosta en muista väritystä kuin sen osalta miksi me se maalattiin, muistaakseni jostaan lincoln town car värikartasta tumman vihreeksi, ylijämämaali



sitte kaveri myi pyörän, myi kaiken muunkin ja muutti epsanjaan, toi sieltä lomareissullaan 1000 äffää mukanaan, pyörä ei ollut -88, eikä -90, vaan jotain siltä väliltä. radalle supersporttiin askarreltu ns. vakiopyörä paikallisilla säännöillä,
kisaiskarit ja jarrut siitä oli köyhennetty ja korvattu vakioilla, koneeseen oli jätetty palikat paikalleen.

ei mulla ollu ajatuksena pärrää ostaa, mutta tuli säilöön meitsin verstaaseen, sitä siinä muutamana päivänä pällistelin, enkä käsistäni enää pois päästänyt, elettiin 90-luvun loppupuolta.

en enää muista mitkä nokat siinä siinä oli tms., kerran aioin kokeilla huippuja, gepsin näyttäessä 289km/h loppui tie kesken ja niin kyllä loppui vakioalustan ajo-ominaisuudetkin, moottori ei vielä tossakaan nopeudessa osottanut isompia hiipumisen merkkejä,
oli kyl raju patti.

tuon katteet korjasin ja maalasin alkuperäseen kuosiin, tarrat korvattiin sabluunoilla maalatuin aihein niin sai pläkän lakkapinnan, ammattilaisen avustuksella toki, ite olin tuolloin vielä alottelija maalaamisessa.

tuollon faija innostu kans prätkäilystä uudelleen, oli se mun veljienkin kevareilla aina joskus vähä ajellu ja joskus vuokrannu isommankin pyörän pariksi päiväksi, muttei mitään sen vakavempaa,
mutta tuollon silläkin kolahti iso vaihde päälle,
ekana kesänä ajeltiin yhdessä ja vuorotellen likemmäs 15tkm ja alla ollut ja keskellä kesää hankittu uus rengassarja, sekin kerittiin ajaa hursteille ennen talvilepoa,
 käytännös meiän kaikki ajaminen oli peltotiekanttailua koko kulutusalueen leveydeltä,
parina seuraavana kesänä ajettiin vielä enemmän,
hommattiin kumminkin enempi touring tyyppistä rengasta ku se kesti paremmin kilometrejä ja piti vähintään tarpeeks meidän "kaahailuilla", sitten yks rengassatsi alko riittään melkeen kesän ylitte.



sit hommattiin taas faijan kans kimppaan tollanen 1100 st saksantuliaisena, markka-ajan aivan viime metreillä, eli vuosituhannen alussa.
suomessa pyörä näyttäytyi -91 mallina, koska tänne raahattiin tuohonkin aikaan aina ylivuotisia,
 mutta -90 se oli, tai siis on, pyörä on yhä meillä, faija sillä nykyään ajelee,
jo monta vuotta ollut keväisin huvittava näky ku seittemääkymppiä huitova ukko yrittää saada koipensa taas venymään satulan ylitte.

tuo vuosimallifiba pitää huomioida jarrupaloja ja katteiden maalia ostettaessa, muussa en ole eroja havainnut.

ittee ei oo pärräily viime vuosina napannut, tuli vähän rannekanavaa ja tenniskyynärpäätä ku vuosien ajan tuli ajettuu aika paljon, no aikansa kutakin,
 joskin välillä o sellanen olo, että meniskö heittään lenkin, mutta toistaseksi menny ohitte ennenku ehdin toimeentua

Mun eka oli kasivitonen Kawasaki vuodelta 68



Kai siitä jäi Kawa päälle, kun 16 vuotiaana ilman korttia piti saada tämä:

Sit jossain kohtaa tuli täytettyä 18 ja hommata pyörä millä sai ihan laillisestikin ajaa.



Paisarit siihen tietenkin piti saada ja pikkasen vähillä villoilla siinä oli hyvä soundi.

Sitten tuli vähän taukoa, kunnes tuli hommattua se,  mikä on edelleen tallessa..

Lainaus käyttäjältä: DX - 26 helmikuu, 2020, 11:39tommosella mbx satapiikillä alotin 15 vuotiaana prätkäurani,  yks syksy tuolla tuli ajeltuu ennen seuraavan kevään kortinkaan saamista eli olikos se ny -91 ku tuon hommasin,
tottahan toki sitä piti vähän fiilailla, sain alkuperäsen huippunopeuden nousemaan noin kympillä.
tuolla tuli nuohottua vähän joka kolo eteläpohjanmaa, tampere turku "kolmiosta", niin telttaillen, kuin motellimajotuksin,  sillosen tyttökaverin kanssa käyty lapualla mummolassa ja telttailtu karttaan merkkaamattomissa paikoissa,  juotu muutama keppana rantakivellä istuen ja onkien,
 kaikkee sellasta kivaa mitä vapaaks päässy nuori ny vaan keksiikin kesäviikonloppusin tehä.

myin sen myöhemmin kolmisen vuotta itteeni nuoremmalle kaverilleni, joka halus ostaa sen väkisin ja se on hänellä edelleen jemmassa, eikä suostu myymään takasin, koska on hänenkin eka prätkänsä ja sisältää kans paljon tyttökaveri tarakalla kerättyjä rakkaita muistoja



 14 vuotiaasta asti olin sillon tällön ajellu naapurin uunituoreella kuussatasella cebarilla, oli se olevinaan hullu laite ja vielä hullumpi äijä ku pahimmassa murrosiässä olevalle kakaralle tollasta menopeliä antoi alle,
 mut pidin järjen päässä ja mittään kommelluksia ei sattunu,
ajelin sillä aika paljon vähemmän mitä sitä mulle ajoon tuputettiin, kumminki halusin sen kevarikortinkin ja myös pitää sen, mutta pakkohan sillä sillon tällön oli vetästä iltalenkki ku sellanen mahdollisuus oli olemassa.



autokortin myötä oli pari kolme vuotta hiljaiseloo, sitten kaveri hommas tollasen veeäfärrän, menin siihen kimppaan mukaan osallistumalla kustannuksiin ja sain sillä sitten ajella, olisin saanu muutenkin ja sillä sitten tuli ajeltua parina kesänä beebaut kerran viikossa, ei se mikään tykki ollut, mutta ketterä ja vähän joka paikkaan sopiva, tykkäsin pyörästä ja ne veenelkun äänet oli hienot.

tuosta en muista väritystä kuin sen osalta miksi me se maalattiin, muistaakseni jostaan lincoln town car värikartasta tumman vihreeksi, ylijämämaali



sitte kaveri myi pyörän, myi kaiken muunkin ja muutti epsanjaan, toi sieltä lomareissullaan 1000 äffää mukanaan, pyörä ei ollut -88, eikä -90, vaan jotain siltä väliltä. radalle supersporttiin askarreltu ns. vakiopyörä paikallisilla säännöillä,
kisaiskarit ja jarrut siitä oli köyhennetty ja korvattu vakioilla, koneeseen oli jätetty palikat paikalleen.

ei mulla ollu ajatuksena pärrää ostaa, mutta tuli säilöön meitsin verstaaseen, sitä siinä muutamana päivänä pällistelin, enkä käsistäni enää pois päästänyt, elettiin 90-luvun loppupuolta.

en enää muista mitkä nokat siinä siinä oli tms., kerran aioin kokeilla huippuja, gepsin näyttäessä 289km/h loppui tie kesken ja niin kyllä loppui vakioalustan ajo-ominaisuudetkin, moottori ei vielä tossakaan nopeudessa osottanut isompia hiipumisen merkkejä,
oli kyl raju patti.

tuon katteet korjasin ja maalasin alkuperäseen kuosiin, tarrat korvattiin sabluunoilla maalatuin aihein niin sai pläkän lakkapinnan, ammattilaisen avustuksella toki, ite olin tuolloin vielä alottelija maalaamisessa.

tuollon faija innostu kans prätkäilystä uudelleen, oli se mun veljienkin kevareilla aina joskus vähä ajellu ja joskus vuokrannu isommankin pyörän pariksi päiväksi, muttei mitään sen vakavempaa,
mutta tuollon silläkin kolahti iso vaihde päälle,
ekana kesänä ajeltiin yhdessä ja vuorotellen likemmäs 15tkm ja alla ollut ja keskellä kesää hankittu uus rengassarja, sekin kerittiin ajaa hursteille ennen talvilepoa,
 käytännös meiän kaikki ajaminen oli peltotiekanttailua koko kulutusalueen leveydeltä,
parina seuraavana kesänä ajettiin vielä enemmän,
hommattiin kumminkin enempi touring tyyppistä rengasta ku se kesti paremmin kilometrejä ja piti vähintään tarpeeks meidän "kaahailuilla", sitten yks rengassatsi alko riittään melkeen kesän ylitte.



sit hommattiin taas faijan kans kimppaan tollanen 1100 st saksantuliaisena, markka-ajan aivan viime metreillä, eli vuosituhannen alussa.
suomessa pyörä näyttäytyi -91 mallina, koska tänne raahattiin tuohonkin aikaan aina ylivuotisia,
 mutta -90 se oli, tai siis on, pyörä on yhä meillä, faija sillä nykyään ajelee,
jo monta vuotta ollut keväisin huvittava näky ku seittemääkymppiä huitova ukko yrittää saada koipensa taas venymään satulan ylitte.

tuo vuosimallifiba pitää huomioida jarrupaloja ja katteiden maalia ostettaessa, muussa en ole eroja havainnut.

ittee ei oo pärräily viime vuosina napannut, tuli vähän rannekanavaa ja tenniskyynärpäätä ku vuosien ajan tuli ajettuu aika paljon, no aikansa kutakin,
 joskin välillä o sellanen olo, että meniskö heittään lenkin, mutta toistaseksi menny ohitte ennenku ehdin toimeentua

tommone vfr grillaa munia iha älyttömästi. Ajoin tollasella pätkän ja oli aika lämmin.

Mulle ei sovi ollenkaan nykyinen "hevosensatula" muotoilu, omankin pyörän satula on modattu tasaisemmaksi. Ajoasentoa voi silloin vaihtaa helpommin, kuin koko ajan samassa kuopassa istuessa.

Ja mulla puutuu kädet välittömästi noissa kyykkypyörissä.

Mulla on satulaa muokattu niin että on saatu hanuria parituumaa taaksepäin, samalla otettiin vähän toppauksia pois. Perse puutuu pitkillä siirtymillä mutta it is what it is. Orggis satulakin löytyy ja siinä on paksu toppaus, siitä ei meinaa löytää sopivaa kohtaa ollenkaan, mielummin istun kovemmalla jakkaralla. Jouset on rungossa.

Rattorin valurautajakkara on vielä hommaamatta, eikä se kyllä enää ensi kesäksi ehtisikään, asennukset ja kaikki pitäs tehä.

Se valurautanen on pirun mukava.

Tuollainen on ollut viimeiset kymmenen vuotta, eli 80 mallin Shovel FLH80. Kilometrejä ei hirveesti kerry kesän aikana, mutta ne mitä tulee niin on aina ollut mukavia
Penkkinä on norsunkorva ja se sopii hyvin mun takalistolle.
Ensimmäinen pyörä oli Hondan 500 Four

Norsunkorvaa itekkin sovittelin ja hyvältä tuntui, oli vaan lainassa yhestä pannusta.

Ja hyvä on nykyinenkin, perse puutuu vaan pitkillä matkoilla.

Onkos tuossa sovelissa hyppykeppi vai mikä satulan alta pilkistää.

Lainaus käyttäjältä: Vuppe - 08 maaliskuu, 2020, 16:51...Onkos tuossa sovelissa hyppykeppi vai mikä satulan alta pilkistää.

Ei, se on vain rosteriputken pätkä tukemassa satulan päätä.

Joo mä aattelinkin että satulan etupuolelta puuttuu saranointi. 

Lainaus käyttäjältä: palontie - 08 maaliskuu, 2020, 15:08Ja mulla puutuu kädet välittömästi noissa kyykkypyörissä.

Ilmankos sitä nolotinta mulle olit työntämässä..

Lainaus käyttäjältä: Gary Grand - 08 maaliskuu, 2020, 19:05Ilmankos sitä nolotinta mulle olit työntämässä..

Siinä on korkeampi stonga,ihan mukava ajoasento.