Joutuisa ukko. Et viitsisi käydä laittamassa meidän talviunta kaipaavien keskeneräiset vehkeet nippuun myös? Varmoja yhden illan projekteja tuommoisella aikaansaavuudella.

Sähköukko heräsi tuohon sulakkeen liittimistöön. Pistä nyt edes teippiä liittimien ympärille. Ne abikot kääntyy siellä laatikossa toisiaan vastaan ja jättävät sulakkeen toimettomaksi just silloin kun ei pitäisi.

Tuohon on tulossa kutistesukkaa, jahka saan kaupasta ostettua. Teipit tahtoo liestyä auki ajansaatossa.

Lainaus käyttäjältä: Harri S - 03 joulukuu, 2020, 20:15Tuohon on tulossa kutistesukkaa, jahka saan kaupasta ostettua. Teipit tahtoo liestyä auki ajansaatossa.

Eikö samalla kauppareissulla ostais jo ihan suojatun sulakepesän? 

Ei mahdu. Edes sellainen litteä sinne akun ja kotelon väliin. Eikä isompi kotelo tuonne telineeseen.
Tässä on kuitenkin myös se alkuperäinen pienempi pääsulake käytössä siellä ajovalon kuoressa, mutta ei vara venettä kaada, niin lisäsin tuon (samalla päävirtakytkimeksi).

Visvansävyinen maali olikin uutta..   

Tapellu tänään latauksen kanssa.
Sain latauksen toimimaan pariin otteeseen mutta pääosan ajasta se oli mykkänä. Hetken toiminnan jälkeen lataus mykistyi.
Pariin eri otteeseen otin laturin käteen, mutta siellä ei vikaa löytynyt.
Lopuksi otin vielä kerran säätimen irti ja avasin sen kokonaan, myös takaa ja siellä takana oli kaksi etuvastusta, jotka mitatessa tuntuivat ja näyttivät ehjiltä.
Yhtäkkiä säätimen sisältä tipahti joku pikku osa lattialle.
Toisen etuvastuksen peltinen pääty oli halki ja palanen siitä löytyi lattialta.
Lämmetessään vastuksen kontakti katosi ja lataus mykistyi samalla, koska nuo vastukset ovat ensiöpuolen pitokäämin ja säätimen maan välillä.

Tein pellistä pienen holkin millä prässäsin liitoksen kuntoon.





Uskoisin vahvasti että lataus toimii huomenna kun saan säätimen paikalleen.
Syy niille hyppyjohdoille selvisi siinä samalla.

Hetken latas taas ja kas kummaa taas napsahti etuvastus rikki. Tein siihen samanlaisen holkin kuin toiseenkin kohtaan.



Päätin myös purkaa laturin koska siellä oli hapettumaa ja likaa, erityisesti kommutaattorissa.
Laturi on erikoinen; ankkuri pyörii toisessa reunassa ja staattorikäämi on siten vain toisella puolella laturin runkoa. Tuo siksi että pyörittämällä säädetään hammasrattaan laakerivälys oikeaksi (tulipahan laturin asento onneksi merkattua ennen ekaa irroitusta).



Älyttömän tiukat on toleranssit CCCP laakerisovitteissa kun ei meinannut irrota millään laakeri ankkurin päästä. Ulosvedin ja vielä klemmarilla ulosvedin kiinni, niin johan naksahti akseli liikkeelle.
Hierasin hiekkapaperilla kommutaattorin puhtaaksi, enkä mittamalla ainakaa löytänyt vikaa staattorista saatikka roottorista.
Ihan asiallisen näköistä siellä oli.



Laitoin kaikki kilkkeet nippuun ja kytkennät kiinni. Kokeillessa latauksen valo paloi edelleen.
Ajattelin että olkoot noin kun en sieltä vikaakaan löytänyt. Tilataan uusi laturi ja säädin jos ei tokene.

Sitten kävinkin ajelemassa kilsan-kaksi, säädin kaasuttimet ja se laturin valokin sammui koeajon aikana, tyhjäkäynnillä palaa, mutta se on näissä usein ominaisus kun watteja ei tuossa laturissa kauheasti ole. Kai se nyt vaati hetken käyttelyä kovemmilla kierroksilla että polarisoinnit heräs kymmenien vuosien unen jälkeen ja sähkö ymmärsi että nyt on tosi kyseessä ja sitä tarvitaan.

Nippelitepon paketti saapui ja siinä on nyt 6V polttimoita varallekin asti.



Ajovaloksi valkkasin tuollaisen 15/15 Wattisen kauhalampun, jotta valojen virrankulutus pysyy alle laturin tuoton. Kun ei tähän ledejäkään viitsi alkaa sovittelemaan kun värisävy on ihan väärä. Polttimoon tarvii leikellä huomenna laippakanta jotta sen saa asettumaan etuvaloumpioon.
Tää lähtee kuumanakin tosi hyvin käyntiin.



Koeajon jälkeen laskin perästä ja vaihdellaatikosta huuhteluöljyt pois. Ei ollut aiheeton huuhtelu ja kaadoin 80W90 tilalle.

Tein valohommat loppuun. Lampunkuupalle vedin ihan oman maajohdon kun kosketus pätki ja huonojen kontaktien myötä tuli vain turhaa häviötä.
Sorvasin prikan ja juotin sen lampun kantaan, moottorisahaviilalla kolo prikan reunaan jotta asettuu oikeaan asentoon.



Takavanteen putsasin ja kulahtaneesee käynnistyspolkimen kiilapulttiin piti hieman hitsasta täyttöä ettei puolet alunperinkin lyhyestä liikeradasta mene reipaanlaisen välyksen poistoon.

Ilmanputsari on teräskankamallia ja öljykylvyllä, pikipaskaa riitti joten pesin osat ja täytin kaukalon paksulla peräöljyllä niin ei läiky kuopissa väärään paikkaan.



Säädin tyhjäkäynnit tarkasti tasaisiksi ja itsenäisyyspäivän kunniaksi kävin rälläilemässä pitkin poikin kylänraittia. Etupään huolto ja laakereiden entraus reki hyvää ajettavuudelle ja nyt tällä on ihan kiva tupettaa taajamanopeuksilla.
Kuopissa ykkönen meinaa lipsahtaa pois, liekö raskaan vaunukäytön seurausta. Pitää katsoa josko siirtohaarukkaa vois säädellä tiukemmalle, muttei tuosta haittaa juuri ole kun ykköstä ei kauheasti tarvitse kuin liikkelle lähdössä.
Tää alkais olemaan leimalle valmis.

Pz28 kaasuttimet saapui eilen postiin.
Kuten yleensä niin halvalla Kiinasta saa vain aihiot ja sitä nämäkin olivat.
Postin aikana kaasuttimia oli viskottu pitkin lattioita ja niinhän siinä tietty kävi että toisesta oli seosputki poikki. Laitoin reklamaatiota myyjälle mutta kokeilin, josko tuota vois vaikka juottamalla korjata tai uudella itsetehdyllä korvata. Popniitin kara antaa tukea pätkille ja juotteena alumiinin yms. tarkoitettua yleisjuotetta. Putkessa on 6x0,75 kierre ulkona ja sisällä 5x0,8 suutinta varten.







Ihan hyvinhän tuo kiinnityyi mutta ei kestänyt juurikaan kiristämistä, joten päätin tehdä kokonaan uuden, vanhasta KA venttiilin jatkosta, jossa oli juuri samankokoinen sisäreikä kuin tuossa seosputkessa. Sorvissa messinkijatko poikki sopivasta kohtaa.





Sitten ulkopuolelle kiinnityskierteet ja sisälle suutinkierteet, sorvissa tukien jotta tulee suoraan. Pukkasin lopuksi viilalla kuusiokannan putken alapäähän.
Ei toi nyt mikään taideteos ole, mutta mitoitukseltaan sopiva ja mennään siis toistaiseksi tuolla virityksellä.







Kaasuttimista toinen omasi pahasti kesken jääneen laipan, jota oli koetettu fiksata ilmeisesti nauhahiomakoneella. Perin huonolla lopputuloksella, joten se piti oikaista sorvissa, kuten noi pyörän orkkiskaasuttimetkin. Toisen kaasuttimen laippa oli koneistettu ihan oikein ja saatu tehtyä suoraksi asti.







Kurkussa oli suuria valupurseita jotka piti viilata sileiksi. Myös luistissa oli yli 4mm ura vain 2mm tyhjäläkäyntiruuville.
Tuo ruuvi pitää luistin samalla linjassa, joten kyseessä oli ihan järjetön systeemi, josta aiheutui luistille melkoinen kiertoholkkuma, jonka poistin lämmittämällä ruuvin ympärille muutaman kerroksen kutistesukkaa. Sen ei pitäis ainakaan kalvaa uraa leveämmäksi.









Luistien kansissa oli rajoittimet jotka pienimmilläänkin päästävät luistin nousemaan vain 15mm, ne lyhennän sitten aikanaan poistamalla nuo ohuet osat kokonaan.



Laitoin kaasuttimet sivuun kun ne kerran tulivat nyt valmiiksi ja vaihdoin tankkiin uuden bensahanan koska tuo vanha oli niin kulunut että vuoti bensaa hiljaksiin läpi.
Ukrainalainen hana lienee sekin alunperin kiinasta ja purin sen varmuuden vuoksi ennen asennusta.

Eipä yllätys että normaaliasennon messinkiputki oli tussäytynyt asennuksessa littuun ja oli siten kokonaan irrallaan suodattimen sisällä.
Viilasin röpöt suoraksi ja tein huolimattoman kokoamisen loppuun. Nyt tuossa hanassa on oikeasti myös varatankkiasento. Kokeillessa se jopa piti bensat sisässä.



Viikolla ostin toiset käytetyt keulan alaputket jousineen joista vaihdoin pyörään jarrukilven puoleisen, joka oli kromeiltaan parempi kuin pyörän alkuperäinen, josta kromi oli ihan pitsiä.
Purin myös risan satulan ja uusin siihen Ukrainasta tilaamani  satulakumin. Kumi muutamaksi minuutiksi tulikuumaan veteen ja sieltä saippua kera satulanrungon päälle pingottaen. Vaati paljon voimaa mutta ihan repeämättä sain sen siihen asennettua.





Joulunpyhinä vois vaikka alkaa pajottaan sitä sivuvaunua.

Vaihdoin uuden satulan kii pyörään kun tuossa entisessä raudat hakkas pakaroihin töyssyyn ajettaessa.

Pieniä sipistelyhommia enää.
Toisen kaasuttimen uimuriventtiilin läppäsin koska se meinasi toisinaan tulvia seisoessa.
Uudet tulpat laitoin ja tein siitä takalokarista jääneestä galvanoidusta kattopellinpalasta kiinnikkeen akkulaatikolle, jossa kuminen O-rengas saa aikaiseksi tarvittavan pänningin.
Akkulaatikkoon niittasin vielä koristeeksi kantta kiinni pitävät peltilipareet, jotta kansi sulkeutuu napsahtamalla.



Otin vielä latausreleen auki, viilasin kaikki kärjet puhtaaksi ja säädin molemmista kärkivälin 0,25 milliin. Nyt laturi alkaa lataamaan kun hieman kääntää kaasusta ja lataus pysyy päällä myös tyhjäkäynnillä, vaikkei ajovalot olisikaan päällä. Mittasin myös että virtojen poissaollessa ei ole maavuotoa, joka purkaisi seistessä akun.

Kävin taas rälläilemässä tällä ja on kyllä hauska laite kaupunkiympäristössäkin ajellessa, kunhan huomioi ja hieman ennakoi muiden liikkujien touhuja, koska tässä ole kovinkaan kaksisia jarruja.

Joulunaaton ajelu suoritettu, kun kelitkin on melko kesäiset.

äsken oli keravalla tiet niin jäässä että meinas jännittää vollella ajaa   ilmeisesti ei teillä ollu kun uskalsit liikennöijä

Lainaus käyttäjältä: Harri S - 24 joulukuu, 2020, 14:49Joulunaaton ajelu suoritettu, kun kelitkin on melko kesäiset.

Ai piru ku o komee pärrä.. 
Jos joskus pärrää oisin hommaamassa, ni joku tommonen häksätin ois just passeli.. 

Tällä etelässä on pari astetta plussalla.
Toi kilsan päässä oleva meri lämmittää.
Ja täähän on äärimmäisiin olosuhteisiin tehty laite.

Mittari rupesi jurisemaan tuolla Jouluaaton ajelulla. Nopeusviisari meni myös hervottomaksi ja näytti mihin suuntaan sattuu.
Jurinat oli siihen malliin äänekkäitä että päätin purkaa sen tänään ja rasvata kuntoon.
Lasihan tuosta oli myös halki, mikä ei patinassa haittaa.
Kromikehys oli perinteisesti prässäämällä kiinni joten homma alkoi prässäysten avaamisella, mieluimmin siten ettei kromattu messinkikehys mene ihan solmuun.



Syy hervottomuuteen selvisi myös, sillä viisarin akseli oli poikki. Paska juttu, ja teki nopeaksi luulemastani hommasta parin tunnin korjauksen.

Purkaminen on suoraviivaista hommaa, koska nythän ei neulaa akselista irroittaessa tarvinnut varoa kun akseli oli jo valmiiksi poikki.
Jahka mittaritaulu ja matkamittari oli purettu pois, pääsi käsiksi kellojouseen, akselin pidikkeeseen, rumpuun ja katkenneeseen akseliin.
Akseli oli mennyt paksunnoksen juuresta poikki eli voimakas mittarivaijerin ja mittarin jurina oli liikaa vanhalle karkaistulle akselille.
Tuota ei kannattanut alkaa juottamaan, vaan kannatti tehdä kokonaan uusi.









Akseli on kapeista kohdista 0,7mm paksuinen.
Rosvoreissu vaimon ompelulaatikolle tuotti tuloksena 0,7mm paksun onpeluneulan.
Tuosta saa hyvän, säätäkestävän ja kromatun akseliaihion nevostoliittolaiseen nopeusmittariin.
Lyhensin neulan sopivaan mittaan.







Paksunnos on välttämätön koska siihen kiinnittyy sekä kellojousi että rumpu.
Tein sen kahdesta kerroksesta kutistesukkaa (3mm ja 4mm) jotka päällekkäin kutistuttuna olivat läpimitaltaan juuri oikealainen paksunnos. Lyhensin paksunnoksen veitsellä oikeaan mittaan.



Siihen sopivat kohtuullisella voimalla painettuna sekä kellojousi että rumpu.





Nyt koko koneiston saattoi kasata ja myös koko mittarin rikkinäisine laseineen, jonka suojasin kerroksella kirkasta teippiä ettei säröistä mene sadevesi sisään mittariin.
Prässäykset saa kiinni ilman pihtejä pöydän kantta vasten voimalla koottua mittaria pyörittäen, jolloin myös kehys jää siistin näköiseksi. Lasin pesin puhtaaksi ennen asennusta erityisesti noiden säröjen osalta, joissa oli vuosikymmenten pikipaska.



Akseli oli juuri oikean paksuinen ja ruuvarilla pyörittäen mittarineula nousee ja laskee sen kummemmin takertelematta ja hötkyilemättä. Oikein tuo ei näyttänyt ennen akselin katkeamistakaan ja kellojousen hienosäädön voi tehdä mittarivalon reiän kautta vaikkapa ruuvimeisselillä kääntäen. Perusasetukseksi laitoin merkkaamani tehdasasetuksen jonka luulisi oleva melko liki oikeaa, koska kellojousi ja rumpu (voima ja vastus) on ne samat alkuperäiset.