Ja ei varmaan perusnisti sais käyntiinkään.

Datsuni ei niin vaan käynnisty.

En muista onko mainittu, mut oliks täs ilma vai sähköstartti? Varmaankin jokatapauksessa ensin pyörimään ja sit vasta tulet päälle, jonka jälkeen ympärillä olevat uteliaat ottavat pari askelta taakkepäi...

Stadissa pyörii se vanhasta 20-30 -luvun paloautosta (American LaFrance?) tehty "rodi". Kun se ja tuo Bluebird Meteor menee peräkkäin, niin onhan jytinää. 

Ihan tavan 12V sähköstartti. Rakennan tähän 12V esivoitelupumppusysteemin jolla saan nostettua öljynpaineet aina ennen käynnistystä.

Startista päästäänkin sujuvasti eteenpäin eli akkutelineeseen.
Otin pahvilla kaavan tankin päälle tulevasta akkutineestä. Ostin lisää 15mm koivuvaneria ja 3 litran purkin pähkinäpuun väristä liuotinohenteista puukuullotetta. Levystä sai akkutelineelle pohjalevyn ja muutamasta sekalaisesta palasta kehikykseen tarvittavat osat.





Purin taas hieman kehikkoa koska akkuteline ei mene paikalleen ilman pääkaaren poistoa ja jotta sain pohjustetut puuosat irti ja käsittelin puukaaret, runkopuut ja lattian tuolla kuullotteella joka puolelta.

Ohjaamon pääkaari piti ottaa pois joka tapauksessa, jotta sain tehtyä siihen luukun josta akut saa kätevästi sujautettua paikalleen. Ennen akkutelineen paikalleenlaittoa, liimasin ja ruuvasin etureunaan 50mm vanerijäykisteen jolla se kiinnitetään pääkaareen sekä käsittelin sen alapuolelta tuolla samaisella kuullotteella. Akkuteline on tuettu reunoistaan noihin runkopuihin. Pohjalevyn kulmat makaa siten osin runkopuiden päällä, muuten levy uppoaa runkopuiden väliin. Akkuteline on n. 5mm irti polttoainetankista.







Kun akkutelineen pohja oli tiukasti paikallaan laitoin siihen parit Optimat malliksi ja kasasin kauttaaltaan kuullotetun pääkaaren sekä akkutelineen loput puuosat pohjalevyyn liimaten ja ruuvaten.



Pähkinäpuun sävy luo laitteeseen mukavasti arvokkuutta ja on omalle silmälle sopiva. Kojelaudan yläpuolellehan  tulee samansävyinen puinen koristekehys sitten aikanaan.





Akkutelineen liimaukset saa nyt kuivua yön yli. Huomenna kasaan lattiat ja kyljet sekä käsittelen korikehikon takaosan tuolla kuullotteella.

Puuosat on nyt lähes kokonaan öljytty ja kuullotettu. Vain takaosan kylkikaarien sisäpuoliset pinnat jäi enää käsittelemättä.
Eihän tuosta takaosan kuullotuksesta sinällään hyötyä ole kun jää pääosin piiloon, mutta eipähän aikojen satossa kertyvä lika ja noki näy niin hyvin tummassa puupinnassa. Akkuluukun kautta sinne näkee ehkä parhaiten, sitten joskus aikanaan.





Akut on nyt napakasti omassa "karsinassaan" ja etulevylle teen rautaiset kulmapalat joiden väliin se sitten ylhäältä pinetaan.
Jonku remelin voi sitten vielä laittaa ylhäältä kiertämään, mutta uskoisin sttä siinä vaiheessa kun akut tuolta telineestään putoaa, on jälkien siivous lähinnä perikunnan hommaa.





Tuossa ei enää ole pellitystä edeltävänä hommana kuin pyyhkäistä nauhahiomakoneella kaikki kaaret tarkasti samalle tasolle ja linjalle.





Väri tuosta hieman kuivuttuaan vaalenee ja samalla sävyerot tasaantuu.

Porista löyty ohjauksen puuttuva lenkki, eli ohjausnivel mikä käy Moparin simpukkaan ja Fordin rattiakseliin.
Joten Moparin simpukalla jatketaan ja Fordin vastaava menetti ohjausakselinsa. Toiset syyt asialle oli ulkonäköjuttu ja ylemmäs sijoitetulla simpukalla saan ohjauspyörän riittävän pystyyn asentoon.
Kuppi oli ruostunut hiton lujasti kiinni mutta porasin pohjaan reiän josta sain ulosvetimellä voimaa irroitukseen. Nivel kävi akseliin sellaisenaan.





Rattiputki oli myös kauttaaltaan pahasti ruostunut, joten laitoin sorviin pyörimään ja lamellilaikkaa kylkeen, niin sai ruosteet kyytiä.



Sorvasin alumiinista ohjauputken alalaakerin. Siihen tulee vielä rasvanippa ja kiinnitys ohjauputkeen parilla pultilla. Aihio löytyi romukopasta, jonne olen sopivia aihioita hillonnut tämäntyyppisiä juttuja varten.





Sitten pääsinkin koesovittelemaan osia. Niissä oli vielä reilusti ylimääräistä työstönvaraa.





Koska rattilukko on väärässä kohtaa tuli tuosta kohdasta poistettava osuus, koska se kohta oli kiinnikkeen sisällä muutenkin kovin ohueksi ruostunut. Akselista poikkasin vielä reilu 20cm lisää ja hitsasin akslista ohjauslukon holkin kiinnitysruuvien ylimääräiset reiät unpeen, etteivät turhaan heikennä akselia.



6mm vanerista leikkasin neljä 50cm leveää lisäkerrosta vahvikkeita jotka tuli kuljettajan kohdalle rintapeltiin. Nähin kiinnitetään ohjausputki sekä kytkin-, jarru- ja kaasupoljinasetelma. Liimasin ja ruuvasin kerrokset rintapeltiä vasten olevaan kaareen ja kuullotin kaiken ruskeaksi. (Ei kuvia koska kamera unohtui himaan).

Teippasin ohjausputkeen tekemäni soikealla reiällä olevan ison rautalaipan oikeaan asentoon, jotta saan sen hitsattua oikeaan rintapellin määrittämään kulmaan.
Päälle sitten pohjamaalit yön ajaksi kuivumaan.



Huomenna vahvikevanereihin reikä ja siihen sitten tuota ohjausputkea sovittelemaan.

Porasin ohjausputken alalaakeriin 8mm kierteet lukituspultille ja laitoin siihen myös rasvanipan, jotta sain laakerin rasvattua ennen asennusta.
Kävin asentamassa ohjauksen osat.
Akseli tuli lopulta melko lailla suoralla linjalla tuolle simpukalle. Pikkusen joutuu kesemmällä vielä leikkaamaan peltiä tuosta rintapellistä, ohjausputken yläpuolelta.
Simpukan teline pultataan ristiin kiinni tuohon paikkaansa. Siksi hitsasin jo telineen tekovaiheessa sen sisäpuolelle paksun levyn, joka ottaa vastaan sivuttaiset vääntövoimat.
Ratti pyörii herkästi ja tasaisesti ilman muljahduksia ja kuskikin mahtuu ratin kanssa myös penkille istumaan.







Ohjauspyörä istuu hyvin ohjausputkeen ja mahtuu nippanappa korin sivulinjan  sisäpuolelle. Kojelaudan taakse rakennan todennäköisesti pedalboksin jossa on kytkimen ja jarrujen pääsylinterit, koska ne ei mahdu tuonne rintapellin etupuolelle.
Tuohon samaan kehikkoon tulee kiinni myös ohjausputken valuteräksinen yläkiinnike.





Nyt puuttuu enää draglink, johon tilasin rakennustarpeiksi vasen- ja oikeakätiset nivelet ja niille vastaavat lukkomutterit ja tankoon hitsattavat päät 11/16-18 kierteelle.

Kevät on täällä ja hyvä niin.

BBM haalaaminen kotipihaan lähestyy uhkaavasti ja silloin olis hyvä olla jo jotain valmiinakin.
Ostin 80-luvulla tehdyn kanttikoneen jossa on monenmoista hienoutta verrattuna kiinankoneisiin mm. säteittäissäädöt.



Koripeltejä varten aloin tekemään englanninpyörää johon hain tarvikkeet Puuilosta. Pari 60mm rullaa, laakereita jne. sekä leveää 8mm lattaa pakosarjanlaippojen tekoa varten.



Niistä sitten sorvissa kaarevat rullat, kangesta niille akselit ja latukanpalat. Akselin on prässitiukkuudessa ja akselin päihin tulee vielä sokat.







Seuraavaksi rungon teosta ylijääneet RHS putkenpätkät hyödynnän tämän englanninpyörän runkovärkiksi.



Ostin puoleen hintaan käyttämättömän plasman FB kirppiksen kautta koska pakosarjan laipat pitäisi saada tehtyä ja muutenkin tuntikausien laikkakoneen vingutus on melko julmaa naapurustoakin kohtaan.
Malli on mm. Puuilon myymä pikkukone joka riittää teholtaan 12mm teräkseen asti.



Tein vaneriset mallit sekä sisäpuoliselle reiälle että ulkopuoliselle muodolle. Ne oli aluksi liian paksut ja eka laippa meni puoleenväliin asti ennenkuin sain säädöt ja tuntuman koneeseen.
Haasteena mulla on 16a pääsulakkeet joten plasmalle virta sähköauton latauspisteestä ja keittiön 16A rasiasta ilmakompuralle, ettei vaiheet kuormitu liikaa.









Plasma puri reilulla puolella teholla tuohon 8mm tavaraa kuin veitsi voihin ja laippa-aihiot tuli nopeaan tahtiin valmiiksi.
Suuttimia ei palanut yhtään tuossa hommassa, toki pari kertaa suuttimen vaihdoin, kun leikkuujälki alkoi kärsimään.





Noista sitten penkkihiomakoneessa reunat sileiksi ja pääsen suunnittelemaan pakosarjojen tekoa.
Ostan siihen pakoputkikartioita jotka puristan soikeaksi ja laippoihin sopiviksi tai sitten väännän lähdöt paksusta pellistä. Tai vaan levitän lähdöt suorasta putkesta kiilapalojen avulla.

Kaivelin romulaareja ja sieltä löytyi perämoottorin 12V startti.
Muistaakseni se on evikasta tai jonssonista mutta tuosta saan esivoitelupumppuun moottorin. Ostin Kiinasta jo syksyllä tähän sopivan koplingin ja pääsin sitä nyt sovittelemaan.



Purin startista pois bendiksin ja sorvaamalla ajoin akselin tyven 14mm jotta sain sen sopivaan mittaan.
Pumpun akseli oli tuumainen, reilu 14mm, mutta karkaistu, joten sorvasin koplingista pari kymppiä pois.





Tuohon tarvii tehdä välilaippa ja kiinnike jolla sen saa pultattua kii auton runkoon.
Sain pakosarjan laipoista puolet hiottua pienellä penkkihiomakoneella ja sisäosiltaan sähkövingulla ja ne sopii paikalleen hienosti.
Helpompi olis toki ollut tehdä pelkkä suora lattalaippa johon olis polttanut soikeat reiät, mutta mennään nyt keveyden nimissä näin ja onhan muotoonleikatut laipat aina siistimmät, eikä ne ala lämmetessään niin herkästi vuotamaankaan.





Tuohon käy 45mm putki joten hain motonetista pari metrin pätkää 44mm pakoputkia, josta halkaisen sopivat palat, jotka sitten pellistä leikatuilla kiilapaloilla sopivaan muotoon.
Konepellin sivupeltien ja moottorin pakokanavan välissä on n. 200mm tilaa kartioille, joten tilaa supistukselle on, jos vaikka 2" primääreillä lähtis pakosarjoja suunnittelemaan.

Parina ehtoona mirkelöinyt ja vingutellut noita laippoja.
Muutamasta täyttelin ja korjailin muotoja hitsauspuikolla jotta ne oli kutakuinkin samanmuotoisia.
Vingulla sai melko kivasti sisäosista poistettua muotopuolet.
Paljon  helpommalla olis päässyt nuo laipat jossakin teetämällä, mutta helppous ei ole tässä projektissa kantava ajatus. Kuten ei osien teettäminen muualla, eikä mitään vesileikkureita silloin 20-luvulla ollut käytettävissä muutenkaan. Käsityön jäki saa ja pitääkin näkyä.





45mm pakoputkesta katkoin 150mm pätkiä jotka halkaisin lähes koko matkalta.
Tein (43mm) Fordin rattiakselin jämistä jigin, jolla sai halkaistut putket oikeanlaiseen kulmaan. Noihin aihioihin leikkelen sitten kulmapalat ja hitsaan ne migillä kiinni. Kartio oikaistaan ja laippaan hisaamisen jälkeen lyhennetään oikeaan mittaan ja halkaisijaan. Lopuksi kapea pää painetaan sopivalla holkilla prässissä pyöreäksi ja primääriputkeen sopivaksi.



Noudan mitä todennäköisimmin sen tyhjän sylinteriryhmän tuohon pihaan jigiksi, missä pakosarjojen loppukasaus aikanaan suoritetaan.

Rähmin suppiloita kasaan.
Putkessa oli vissiin alumiini tjsp. pinnoite ja sauma melkosta sotkua ennen kuin hoksasin hioa pinnoitteen pois. Tein noita aluksi 6kpl.



Sovittelua laippoihin. Koska kyseessä on lentomoottorin sylinteriryhmät, ei noihin paksummasta värkistä tehdyt suppilot oikein mahtuiskaan ja vaunukäytössä valurautapakosarjoissa on todennäköisesti hyvin ahtaat kanavien reiät. En tiedä, mutta uskoisin niin koska peltisen suppilon pää on nyt aika tarkasti pakokanavan kokoinen ja pinnapultteihin mahtuu nippa nappa mutterit.





Hioin saumoja siitemmiksi ja heftailin suppiloita hieman noihin laippoihin jotta pääsen niitä mallailemaan kii koneeseen. Suppilot eivät tulleet kiinni kohtisuoraan noihin vaan muutaman asteen kulmaan jolla kompensoin V-koneen kulmaa ja saan siten pakoputkien primääreille nätimmät asennot nousta suppiloista lähtöihin.



Mallailin jälkeen istutan nuo kii siihen irtoryhmään jonka haen huomenissa tontille ja sen jälkeen voi alkaa pakosarjan muotoja mallaamaan ja suppiloita lyhentelemään.

Ai prkl ku pääsisi tuota räpätystä sitte kuuntelee ku tuo kone käy.. 

Paljonko se irtolohko painaa?
Vai oliko tässä ketjussa jo jotain tuon koko koneen painosta?

Kyllä tuo pitää jossain päästä livenä kuulemaan.

Lainaus käyttäjältä: Toyopet - 16 huhtikuu, 2021, 21:49Paljonko se irtolohko painaa?

Taitaa sen 700-800kg painaa..