Bluebird Meteor

[Jussi]

Puukäsittelystä vielä sen verran että pohjuste hengittää ja se on käytännössä laho- ja homeenestoaineella höystettyä puuöljyä, mikä on auton puurungoissa yleisesti käytetty aine. Pohjusteessa on ne lahosestoaineet mitä epoksesisaa ei ole. Reunat käsitellään kuten muutkin osat, eikä ne vaadi mitään erityistoimenpiteitä.
Epoksin teho menetetään samalla kun siihen tulee ensimmäinen reikä ja niitähän noihin puuosiin tulee satoja siinä vaiheessa kun koripeltejä aletaan kiinnittämään.
Epoksi vaatii muös topcoatin sulkemaan mm. ne kaasu- ja kovetehuokoset.
Siksi et lakalla suojattua puurunkoa autokäytöstä löydä, usein niissä ei ole suojausta ollenkaan jotta puu pääsee hengittämään,  suojaukset pohjusteellla ja puuöljyillä, eikä veneiden kansitasojen ja kansilevyjen sekä autonrunkojen vertaaminen toisiinsa toimi muutenkaan, autoa ei yleensä säilytetä vedessä tai trailerin päällä saatikka talvella pressun alla ulkokosteudessa. Lisäksi ne sadat reiät mitä siihen auton runkoon hakataan suojauksen jälkeen peltien kiinnitysvaiheessa. Silloin ei epoksit ja sealerit enää toimi.

Nyt et tajunnu. Mutta ei se mitään. En häiritse enempää.

[sämpy]

Jotkut kai niitä Morriksiaan lakkailee, minkä sitten huomaa kun lakkapinnan alla on sellainen puu joka muistuttaa märkää pesusientä..

En tiedä miten puuöljyissä enää nykyisin on mitään homeenestoja, kun kaikki on kielletty. Tietty katteet on kohillaan kun myydään tippa öljyä joka on lantrattu monella litraa tärpättiä.

Grillikodan käsitteltiin omatekeleellä, vernissaa ja mäntytärpättiä ja hautatervaa 1/1/1 ja sitten domus classicalta ostin sinkkinaftenaattia ja lorautettiin sitä reilusti sekaan.

Maalikaupatkin kai myy tota sinkkinaftenaattia, mutta eivät saa lisätä sitä asiakkaiden maaleihin itse.

Tämä huutelu täältä takavasemmalta edes lukematta mitä edellisellä sivulla keskusteltiin.

[Harri S]

Semmosta se on.
Kuvapalvelu on hieman jumitellut, joten kuvat ei välttis heti ala näkymään, mutta tekasin tästä taas pikku videon.

Nyt korin takaosa on valmis.
Vielä siihen toki tulee se jatkettava pyrstöosa, mutta sen teen sitten kesemmällä, kun ei sitä tuolla ahtaassa tallissa mahdu tekemään.

Liimasin takaosan kaaret tukevasti kii toisiinsa. Mulla oli jokaisessa liitoksessa teipistä suojaukset, ettei liimat tursua joka puolelta ja sotki kaaria, mikä olisi tienny lisää hinkkaamista.



Eilen tein loput liimaukset ja tänään liimojen kuivuttua poistin teipit ja hioin liitokset puhtaiksi ylimäärisistä liimoista.
Lopuksi kyllästin koko kehikon tuolla samaisella pohjustusaineella.
Evä on yhä irti lopullisen muodon leikkuuta varten mutta tuo takaosa on kyllä varsin tukeva, ja siihen on hyvä alkaa kiinnittelemään koripeltejä sitten aikanaan. Kehikko tuli erillisllä vaneripalikoilla kiinni ohjaamon pääkaareen.





Tein tosiaan samalla projektin 7. osan tuonne youtube kanavalleni, joka on muista videoista poiketen suomenkielellä selostettu.

Videolta selviää kaikki tähän mennessä tehdyt temput ja tämän illan tilanne.

[Rusty]

Jos nyt kuitenkin päädyt alumiiniin niin älä epäröi kysyä. 

[1purehell]

Voin vain kuvitella minkälaista kyytiä tuolla saa.     Tässäkin videossa on vain tuollainen tylsä umpiauto korina samanlaisen moottorin ympärillä, mutta näyttää olevan menohaluja. 

[Pertti K]

Viimeistely ei "ihan" Harri S -tasoa.

[Ragnar Ök]

Minua hermostuttaa noi avoimet imuilma-aukot? koneen päällä
Itse olen niin rähmäkäpälä, että puolet hävinneistä työkaluista
ja pulteista olisi satavarmasti etsiytyneet noihin aukkoihin.

[Harri S]

Heh. Siellä reiässä on ryyppyläpät lukittuna kiinniasentoon. Hyvä kolo säilyttää rullamittaa ja muita pienempiä työkaluja. 

[Harri S]

Puutöissä hetkeksi kiintiö täynnä, joten jotain muuta välillä.
Otin sen rattilukko-/virtalukkotsydeemin käsittelyyn. Hieman ruostettahan siihen oli metsässä sammaleiden alla maatessa kertynyt, mutta ihan purettavissa kuitenkin.
Rattipulti oikesi suoraksi kun laitoin sisään sopivan putken ja löin pari kertaa lappeellaan pöytään.
Ekaksi piti tietenkin saada se murtopultti pois ja poraamalla ja sopivalla Torxpalalla pultti irtosi helposti ja sain murkulan käteen.





Tuossa oli tallella kaikki mitä tarvitsen eli virtalukko, virtalukon pohja, rattilukko ja runko-osa jolla saan rattiputken kii cowliin. Kaikki oli ns "yhtäpuuta". Avain lienee katkennut joskus tuonne lukkoon joten tiedossa hieman kinkkisempää purkamista. Hölväsin hieman tupaöljyä osien pintaan.



Purku alkoi rattilukon ohjausniitin poistolla. Jolla sain pikku hiljaa nitkuteltua osia joka suuntaan, jotta ne sai liikkeelle.



Virtalukon sylinterin pitäsi lähteä irti kun alapuolisen sokan poistaa mutta se oli niin tiukassa ettei inahtanut mihinkään.
Erilaisilla piikeillä ja naskaleilla ronkin avaimen pätkää ja porasin siihen penen reiänkin, mutta vaikka se lopulta jopa liikkui herkästi reiässään, ei se sieltä ulos tullut edes metallikoukulla siitä poratusta reiästä nyppimällä.
Alapuolella oli niitattuna puolikuun mallinen sokka joka piti ohjauslukon tappia paikallaan, ja otin sen ensiksi pois tietä.
Reikä sokan läpi ja T-mallisella naulankannalla kampeamalla sain sokan pois sekä lukkotapin ja jousen.
Näin sain hieman tilaa lukkopatruunan alapuolelle jotta sain koputetua tuurnalla lukkopatruunan ulos pesästään.







Nyt lokkopatruunan sai purettua ja kopautin haitat ja jouset pöydälle sekä tietty myös sen katkenneen avaimenpätkän sieltä sisältä. Olen laitellut aina talteen kaikki vanhat avaimet tällaisia juttuja varten ja tuossa nipussa oli yksi 30-lukuinen Fordin avain joka oli varmaan peräisin siitä taannoin 90-luvulla projektina ollesta 1936 Fordista, kun kerran sopi lukkopesään sellaisenaan.





Viilailin lukon haitat sitten tuolle kyseiselle avaimelle ja lukon saattoikin sitten kasata pikku putsausten ja viilausten jälkeen.
Viilailuja ennen olin kiikuttanut runko-osan fosforihappokylpyyn.





Hapotuksen jälkeen runko oli ruosteista puhdas ja sen saattoi maalata pohjamaalilla. Maalin kuivumisen aikana putsailin virtalukon pohjan, jossa oli hieman "tauhkaa" ja ruostetta sisällä.





Maalien kuivuttua kasasin ohjauslukon sillä puolikuukiilalla, laitoin lukkotapille alumiinista uuden ohjausnastan, laitoin lukkosylinterin paikalleen sekä virtalukon pohjan.

Nyt tuo onkin enää pintamaalia vaille, virtalukko ja rattilukko toimivat kuten kuuluukin. Avainkin, vaikka vanha ja hapettunut, pysyy oikeaoppisesti virtalukossa kii silloin kun "virrat on päällä".



Maalaan tuon sitten rattiputken kanssa samalla kertaa kunhan kelit on ensin muuttuneet hieman kesäisemmiksi.

[palontie]

[puu]

Viilailin lukon haitat.

[Sleepercooler]

Se on helppoa, kun tietää mitä tekee

[Jussi]

Se on helppoa, kun tietää mitä tekee

Avattavaan, eli sarjotusmahdollisuudella olevaan vanhaan Abloy lukkoonkin on helppo lisätä yksi ihan eri avain oman lisäksi. Se tosin lisää muutaman sattuma-avaimen mahdollisuutta pikkasen, mutta ei vielä pahasti.

[Sleepercooler]

Avattavaan, eli sarjotusmahdollisuudella olevaan vanhaan Abloy lukkoonkin on helppo lisätä yksi ihan eri avain oman lisäksi. Se tosin lisää muutaman sattuma-avaimen mahdollisuutta pikkasen, mutta ei vielä pahasti.

Ja toki myös uudempaakin ja niinkuin mainitsit, niin virheaukasuiden määrä kasvaa, mikä ei tietenkään ole hyvä juttu... Nimimerkillä tiedän mistä puhun 

[Harri S]

Ei tota kukaan uskalla varastaa.