Samulin kaikenlaiset kattilat

[stonesour-094]

"Tuntuu kuin eläisi itse niitä kirjoitettuja hetkiä" toteutuu tässä muuten aika täydellisesti tuo epäsuora lainaukseni topicin alku metreiltä. Erittäin mukavaa luettavaa!

[samulis]

Hypätään nykypäivään.

Takana oli 4 täyttä kesää pyörällä ja halusin kesäksi matka enduron millä pystyin ajamaan seisaaltaan. Pitkän taustatyön jälkeen päädyin Yamaha Tenere 700:n.
Ensimmästä kertaa tuli pyörämessuille mentyä ihan syystä, koeistuin ja seisoin kaikki kilpailevat mallit että tiesi missä mennään ja ettei jälkikäteen kaduta. Aprillia ja Ducati olis olleet sopivan tuntuisia käteen. Aprillia oli pari tonnia kalliimpi ja Ducati yli 10k€. Molemmat niin uusia ettei jälkimarkkinoilta löytynyt kaatumarautoja jne osia. Ja ne on Italialaisia., Vespan jätti pienen karsastuksen saapasmaan tuotteisiin.
Kokonaisuutena tilanne oli mulle uus, ensimmäistä kertaa olin ostamassa laitetta joka on niin tuore että markkinoilta löytyi hyllystä kaikki varusteet, ei tarvinnut etsiä kuukausi kaupalla eri sivustoilta osaa sieltä ja toista täällä. Tältäkö se isoks ja hampurilaiseks kasvaminen tuntui.

Pääsiäisenä tein kaupat 2022 Tenere 700:sta mitä oli varusteltu parin tonnin edestä.
Koitin koko talven ettiä halvempaa, mut ei löytynyt. Malli on uus, todella haluttu ja uusien saatavuus rajattua. Käytettyjen kysyntä kova ja harva myy pyörää alle jäljellä olevan velan joten käytettyjen arvo ei laskenut riittävää tahtia. Uuden hinta oli n.14k, valmiiks varusteltu 2800km ajettu oli rapiat 12k ja ekan, 2019 vuosimallin 38tkm ajettu olis saanut 10,5k€.
Erinomainen pyörä, helppo ajaa, tehty ajettavaks seisaalta ja nöyrä moottori missä on puhtia kivasti. Alustassa riitti säätöjä ja se toimi todella hyvin. ABS:t on todella kehittyneet, toimii hiekallakin ja LED valot joiden veroisia ei ole ollut missään kulkupelissä, tosin kun valopaketilla on hintaa varaosana yli tonni niin sietääkin olla.


video aukeaa kuvaa klikkaamalla. Hyvin LEDeillä näki.

Ainut todellinen miinuspuoli on vaihdelaatikko joka ajoittain kiukuttelee alaspäin vaihtaessa, ns tuuttaa varattua, parhammillaan punaisiin valoihin pysähtyessä naputtelee pienemmälle ja ei ota kakkosta millään ja samaan aikaan valot vaihtuu vihreälle ja takana seisoo jono autoja, yhdistelmä joka saa verenpaineen nousemaan. Kytkintä pitää nostaa sen verran että vaihde kolahtaa silmään ennen kuin huoli pienemmän silmään. Harmitti kun olin kahlannu läpi kaiken mitä netti tarjos eikä missään oltu asiasta mainittu. Toinen mikä sai raapimaan taka raivoa oli etuakselin kiinnitys, renkaan irroittaminen vaatii 19mm kuusiokoloavaimen, ei löydy pyörän työkalusarjasta vaan saa pakata oman mukaan metsäreissuille lähtiessä.

Pyörässä oli laukku ja kaatumaraudat kiinni ja mukana tuli madaltava penkki, takajousituksen madaltavat koiranluut ja vielä enemmän madaltavat DIY lattaraudat ja ammattilaisen 4cm lyhentämä jalka. Vaihdoin jalan päittäin orkkiksen mittaiseen ja annoin DIY raudat kaupan päälle. Möin satulan ja Yamahan koiranluut, saadun valuutan sijoitin Pihlajanmäen pyöräpurkaamoon josta ostin käytetyn pohjapanssarin, hyvitti vielä alkuperäisestä paperin ohuesta koristeesta enemmän kuin olisin ite kehdannut pyytää.



Pyörä oli liian uus ja liian arvokas omaan makuun. Ekaa kertaa elämässä olisin joutunut painimaan vienkö pyörän viralliseen huoltoon, tottunu kuitenkin ite huoltamaan kaikki vehkeet. Ajatus olis toiminu jos olis pito pyörä jota ei olis tarkoitus myydä ja oma alkuperäinen ajatus oli että ajan tällä monta vuotta. Ajatus hymyilytti kun kuukautta myöhemmin ja viis tonnia mittarissa möin pyörän.
Tuli mitta täyteen kamojen päälle repimistä ja riisumista, viistoista minuuttia kamojen pukemista, kahdeksan minuuttia työmatkaa ja kymmenen minuuttia riisumista ja sama kaks kertaa päivässä työmatkailuun, siihen päälle ajelut ja muut mukavan turhat reissut. Ja seistä törötin kamat niskassa kun aurinko paahto ja muut seisoo shortsit ja T paita päällä. 
Äh, antaa olla ja ajetaan jollain muulla.

[samulis]

Hain kaikkiaan 9 Miataa Englannista, yhen MR-2 mk2, yhen turbo 944 ja yhden Westfieldin, omani tuli laivakyydissä.
Aika usein tuli ajettua auto täynnä varaosia joista olin sopinu alustavat kaupat. Porukka purnaa ettei Miataan mahdu mitään, I'll call it bullshit, asenteesta se on kiinni.


Sieltä pilkistää kuus vaihteinen laatikko ja yks lukkoperä. Vararengas jäi aina Johnille.



Pelkääjän paikalla pari lukkoperää ja kolme kardaania ja vetarit

Travemündin rannassa kävin varaston puolelta ostaa juotavaa, vaimolle matkaverona pari laatikkoa skumppaa, joulualennuksesta 1,75 jekku, ei ollut tarkoitus mut kun oli alennuksessa ja sit kuus lavaa kaljaa. Ostin lava kerrallaan ja kolmannen kohdalla myyjää alkoi vituttaa kun juoksutin sitä ja kysyi et mikä tässä nyt on homman nimi. Talutin sen auton luo ja selitin ettei viiti ostaa enempää kuin mahtuu. Myyjä totes et tuu kertoo sit montako meni.

MR-2 oli autona aika hajuton ja mauton. Reissu kusi ekan puoltuntisen jälkeen autobahnilla, tankki oli puolillaan ja pysähdyttiin tankkaamaan. Vedin tankin täyteen ja kävin tyhjentämässä omani nauttien Saksalaisesta WC kulttuurista, maksu rouvalle ja ihmettelemään istuinta joka pesi itse itsensä käytön jälkeen kuin Japanilainen pönttö konsanaan. Takasin marssiessa näin jo Antin ilmeestä et millastas tällä kertaa, kuitenkin lauantai ja kello viittä yli kaks. Eturenkaan venttiili oli katki poikki, oli murtunu lopullisesti kun Antti tarkisti paineet. Eikun max 80km/h space saver vararengas paikalle ja piinallisen pitkä matka lauttarantaan. Ainoa kerta kun on ollu vararengas matkassa, selkeästi pahaa karmaa.
Matkan paras ja hauskin osa, tarkoituksella lyhyintä mahdollista reittiä pidempi että päästään ajamaan niin pitkästi Saksan konetietä kuin mahdollista ja siinä seistiin lenkkarit täynnä henkistä kusta. Herätyskello tunnin välein soimaan, vitutti niin eikä kumpaakaan ei kiinnostanu ajaa metriäkään ylimääräistä rekkojen seassa, järkyttäviä uria pitkin. Kaukana oli muiden reissujen loputtoman ajamisen tuoma zen tila jossa aika ja paikka menettää merkityksensä ja on vain auto ja tie.

Tais olla kolmas Mazda reissu kun lähdin Markon kanssa hakemaan LHD Miataa kerholaiselle. Kamat kasaan ja uus iPhone3G taskuun, puhelimen GPS oli toiminut edellisellä keikalla niin hyvin että päätin jättää Garminin kotia, mitä nyt söi enempi akkua kuin laturi syötti. Manussa oli varaosa toimittaja John odottamassa, pimeetä ja vettä sato niinkuin on tapana. Auto oli mitä luvattu, paiskattiin kättä ja John lähti kotia ja me jäätiin pakkaamaan omia kamoja täyteen lastattuun autoon. iPhonen GPS mikä oli toiminu himassa ei sanonu mitään. Hemmetti, se toimi himassa ja paikans Wifillä, mut nyt ei sitten yhtään mitään. Marko juoksi kentän infoon kysymään ohjeet Bed&Breakfastiin jonne ei onneks ollut kuin muutama kilometri. Aamiaisella katoin että B&B oli pöytäkone yhteiseen käyttöön. Kysyin sopiiko printata kartta millä ajettais kotia, ilme oli tyhjentävä kun printtaaminen oli valmis ja google maps pinkka puolikkaan raamatun paksuinen. Ulosajo saareltä myöhäiseks, kierreltiin ostelemassa auto täyteen varaosia ja oltiin Ranskan puolella vasta 15 jälkeen, Traven check-in sulki luukun yhentoista aikaa ja matkaan menee kahdeksan tuntia. No onneks oli Saksa ja autobahn, saa pidettyä marssivauhtia yllä ja kirittyä aikataulun kiinni. Tai sit ei, takaiskarit oli loppu ja yli 160km/h ei pystyny pitää millään, perä alkoi elää omaa elämäänsä. Marko ei ollu tottunut vauhteihin ja sanoi että hirvittää.

Ite olin ajanu ja istunu niin paljon kovissa vauhdeissa kakarasta asti ettei kaks sataa vielä tunnu kummalta. Naapurin lestadiolainen Jarno ajo 1.6 e Carinalla aina sen mitä auto kulki, 203km/h poliisin tutkan mukaan, niin kehä kolmosella kuin moottoritiellä. Samasta syystä kakkosvaihe ja pysyvä kortti myöhästyi 11 vuotta. Kaverin pyörän kyydissä, R1:llä niin kovaa kuin pyörä kulki, kaks päällä hytti ylös kuuden kympistä ja pudotus 160-180km/h vauhdeissa. Ohjeet oli että jos taputan kerran niin aja hiljempaa ja kaks ni kovempaa, yleensä olisin käyny rumpalista. Kai sillä taitoa oli kun ajoi myöhemmin radalla mestariks, samasta syystä saa jäädä nimettömäks. Siihen päälle omat hölmöilyt. Ja kun moottorit ei riittänyt niin tuli hypittyä ehjästä lentokoneesta reppu selässä pari kesää. Sitä kun on ennen 27 ikävuotta kuolematon.

Oltiin päästy Saksaan ja pidin 160km/h marssivauhdin, piti Marko siitä tai ei, Markon ajovuorolla yllytin ajamaan kovempaa ja löytyi se 150km/h sieltäkin. Kattelin kun lähestyttiin isoa liittymää että jotenkin on kutina että tästä pitäis kääntyä, Marko totes sekunnin myöhässä et tosta olis pitäny mennä. Ja vastaantulijoiden kaista seisoi yhtenä jonona seuraavat 10km mitä ajettiin että päästiin ympäri. Siinä paloi rattoisa tunti mihin ei ollu varaa. Marko soitteli Finnlinesin check-in että pitäisivätkö tunnin pidempään, että tullaan kyllä, mut vähän myöhässä, ei tietenkään sopinut, ottakaa ihmeessä hotelli ja tuutte huomisella laivalla.
Hotelli ja uudet laivaliput? No ei perse sellasta olis kestäny, me tullaan, halusitte tai ette. Siinä ei ylimääräisiä ruokataukoja pidetty ja ai kun kello löi ykstoista ja matkaa oli jäljellä puoltoista tuntia niin moottoritie lyötiin poikki, tietyö ja ohjattiin tunnin ja 80 km mittaiselle kiertotielle pikkuteitä pitkin. Loppumatka tultiin Puolalaisten vanavedessä niin kovaa kuin auto kulki, hidastamatta mihinkään. Sataman kamera otti kuvan muistoks klo 02:30. Brittikilpien takana on tyhjiö, ostaja täyttää A3 kokoisesta rekisteriotteesta suikaleen missä lukee päivämäärä ja allekirjoitus ilman selvennystä. Seuraava omistaja rekisteröi auton nimiinsä ja sen myötä DVLA saa tiedon uudesta omistajasta paitsi jos auto myydään ulkomaille. Ilmoitin Johnille että jos kyselevät niin sano että möit auton Venäjälle. Lauttarannan yhdessä check-inssä paloi valot, auto sen juurelle ja juosten torniin kertomaan et me ollaan menossa tohon laivaan. Kaveri totes että sehän sopii ja teillä on varmaan liput jo ostettu. Ajettiin viimeisinä sisään, yökeitto ja kalja maistu paremmalle kuin koskaan.

Herra X kerhosta oli ostanut lähes uuden NC mallin velaks ja meinas että radalle pitää päästä. Koitin toppuutella ja sanoa et vakuutus ei korvaa jos jotain sattuu, mä voin hakea rata-auton Englannista joka on kolme tonnia kilvitettynä. Ei kelvannu ja varttia myöhemmin Ahveniston tornin mutkasta sisäseinään ja pelkääjän eturengas oli puolisen metriä taaempana. Eli miten parinkympin auto muuttuu yli kolmenkympin autoks josta saa kympin myydessä.
Hain UK:sta varaosa-auton. Saksassa katto alas, tulppakuulokkeet korviin, Kraftwerkin Autobahn soimaan ja vauhtia niin paljon kuin kulkee. Koko 22 minuutin kappaleen ajan sain tulla rajottimella, silti piti seurata tapahtumia takana ja kiinnitin huomioo et takana tulee Audi A4 hyvän matkan päässä, muttei niin kiire että ohi olis pitäny päästä. Tietyön kohdalla pudottelin 120-100-80 sopivaa pientä ylinopeutta ja kuudenkympin kohdalla pudotin sallittuun. Audi otti kiinni ja tuli rinnalle, Polizei. Kerrankos sitä. Myöhemmin yöllä joutui antaa latua Vitolle, urheiluauton 215km/h ei riittänyt ja paku katos lujaa maisemaan.

[FuryIII 71]

Mahtavaa kerrontaa kyllä, päässy näitä lukiessa useammatkin huutonaurut ilmoille.  Lisää vaan stooria kehiin. 

[samulis]

Mazdat ei kiinnostanu 11 vuoteen, ei vaikka olis yrittäny. Kävin aina kerran pari kesässä ajelemassa Antin Eunoksella ja totesin et onhan se on kiva mut ei vaan anna mitään, neljä ollu ja nää on nähty.
Kolme kesää tuli silloin kierrettyä Ahvenistoa ja Alastaroa, Westfieldillä aika koviakin aikoja, eikä rata-ajokaan oo sen koommin kiinnostanu. Kävin 106:lla kerran koittaa ja se oli kuolettavan tylsää. Nyt keväällä kävin koittaa Micra Cup:ia harkka päivillä ja yhtä tyhjän kanssa.
Mut keväällä kun Tenerellä ajo alkoi maistumaan puulta niin Mazda alkoi taas viehättää.

Vuonna 2014 kaveri möi NB faceliftin ja halus NA:n tilalle. Neuvoin kuinka UK:sta haetaan auto, etittiin sille hyvä Mazdaspeed jonka se haki, ei ihan niin eksoottinen paketti kuin mulla mutta nokat ja putkisto löyty. Mut ei se RHD ollut sen juttu ja möi sen veks, auto jatkoi matkaa ja jalostui kerhon nopeimmaks, remmiahdetuks rata Miataks.
Mä sain toimeksannon ettiä LHD NA. Tiesin et Virossa oli ollu pidemmän aikaan myynnissä turbo MX-5 ja laitoin myyjälle viestiä et millaisesta pelistä on kyse. Pitkä lista kysymyksiä, miten tehty, kenen säätämä, oliko sitä ja tätä. Olihan se, kolmeen kertaan rakennettu, ekaks vaparina jolloin maalattu yli, sit BEGIn turbo sarjalla, tosin halvin Shanghai kit joka oli Kiina turbolla, 2008 kiina ahtimet oli viel melko paskoja ja tottahan se hajos, en tiedä miten onnistui mut samalla meni moottori. Joten kolmannella kerralla tuli uus kone, tosin harmi vaan et vakio osilla ja aito Garrettin ahdin ja siihen sopiva downpipe.

BEGIn turbo sarja oli ainut laillinen mihin löytyi paperit. Miata kerho oli käyttänyt CARB paperit VTT:llä ja saanut hyväksynnän ahdinsarjalle. Eli kunhan oli valupakosarja ja Garrett niin sai käytännössä minkä tahansa leimaan.
Mä keksin pienen porsaan reijän, noissa Japanilaisissa UK tuonneissa oli se erikoisuus et auton saapuessa Englantiin paikallinen Trafi, DVLA ei ollut hirmu tarkka mitä papereissa sattui lukemaan, aika monesta puuttui päästötiedot kokonaan ja muutama 1991 vanhempi saatiin siitä syystä täälläkin leimattua ilman kattia iso päästöiseks. Yks Jenkki ja yks Kanadan tuonti oli kans lipsahtanut maahan aikanaan ilman kattia.

Kuulin myöhemmin kaupanteon yhteydessä et olin ainut joka oli tiennyt mitään autosta ja tykittänyt kasan oikeita kysymyksiä. Kyselin olisko autosta rakennus topikkia missään foorumilla, ne tuuppaa antamaan melko hyvän kuvan mitä matkan varrella on tapahtunu. Olihan niitä, jenkkiläisellä turbo miata forumilla ja MX5NUTZ mikä oli mun britti koti siihen aikaan. NUTZin topikki auki ja totesin heti et tää oli tuttu tarina ja ainut kommentoija koko ketjussa olin minä.
Viestittelin kaverille Thaimaan lomalle että auto vaikuttaa todella hyvältä, et mitäs tehtäis. Kaveri sano et koitetaan kepillä jäätä, tarjous vähän alakanttiin ja myyjä taipui vaikka sanoikin että oli laittanut kolmin kertaisen summan autoon kiinni.
No eikun paikan päälle ihmettelemään autoa, myyjän puheet ja kuvat piti paikkansa ja auto lähti Suomeen. Kyselin et miten tää on saatu katsastettua kun Virossa ei sais muokata kuin TÜV hyväksytyillä osilla, kuulemma sielläkin rahalla saa ja hevosella pääsee.

Sovittiin et kun aika koittaa niin mulla on etuosto oikeus autoon, vuoden parin välein tuli auto puheiks mut riittävä kipinä iski vasta nyt. Kyselin ennen Tennarin myyntiä et josko olis aika. Kuulemma olis, auto oli jäänyt kolme vuotta sitten seisomaan pukeille kun turbon kylmän puolen kierteistä kaks oli korkannu, ne kaks jotka pitää hukkaportin kelloa paikalla. Ja teräspunosletkuja asentaessa takajarrujen jako palikan kiinnityspultit oli niin ruosteessa et katkes. Siihen kaks vaippa ikästä parin vuoden välein pitämään vapaa ajasta huolen. Eikä autolla ollut enään uutuuden viehätystä, joten sai jäädä lämpimään seisomaan.

Kävin kattomassa autoa, hyvältä näytti, mitä nyt tukevan pölyn peitossa. Möin pyörän ja aloitettiin perheellisen aikataulua noudattaen reippaan kuukauden mittainen jakopään remppa, samalla vaihdeltiin jarru ja syylarin nesteet. korjailin kierteet töissä ja porailin ruostuneet pultit jarru palikasta. Ajattelin et vaihdan laatikon ja peränöljyt kunhan saan auton ajoon ja paperiin tuoreen leiman, olis kannattanu vaihtaa...

[samulis]

Saatiin kuukauden "urakoinnilla" eli parin päivän rauhallisella tekemisellä auto ajoon ja leimalle. Muuten puhtaat paperit mut pelkääjän takajarru ei toiminu, GT Katsastuksen Toivanen koitti ajaa ja jarrutella et jos kolme vuotta seisseet jarrut heräis, no ei haljennu pala siitä parane ja puristinki tuntu jumittelevan. Himassa jarru levälleen ja pala mureni käsiin. Takajarrupuristin oli parhaat päivänsä nähny ja huoltovideon kateltuani totesin et pääsen helpommalla kun ostan uuden, olis tarvinnu odottaa pari viikkoa tiivistesettiä maailmalta ja hakee todella pitkä nokkaset L malliset lukkopihdit, ajaminen kiinnosti enemmän. Leima tuli uusilla osilla heittämällä.

Laitetaans väliin koko litania mitä auto on syöny.

• 1.6 kone, rempattu 180tkm kohdalla, nyt 240tkm
• BEGI turbo kit, Garrett 2860RS. 2860RS on vähän turhan iso 1.6:seen, 2560R olis sopivampi.
• BEGI coolant re-route, 323GTR kone on alunperin poikittain, tää siirtää jäähdytyksen sisäänmenon oikeaan, alkuperäiseen paikkaan koneen taakse
• Exedy stage 2 kytkin
• Kevennetty 1.8 vauhtipyörä
• DIYPNP eli Megasquirt 2 Plug and Pray ECU
• Innovate LC-1 laajakaista
• Iso alumiinijäähdytin
• 1.8 torsen lukkoperä, 4.1 välityksellä
• 1.8 jarrut
• HEL teräspunosletkut
• MeisterR coil overit
• Racing Beat kallistuksen vakaajat ja säädettävät koiranluut
• 6UL 8" vanteet, 949Racing:in teettämät kisavanteet Miataan.
• Yokohama AD08RS semislicksit, paremmat taakse ja uudet eteen.
• Monta ylimääräistä poikkitukea auton alla.
• Polyuretaani puslat
• Hard Dog Deuce turvakaari
• Kisa katti V-pannoilla ja de-cat putki.
• Ruosteeton! Paksu ruostesuoja massa pohjassa
• JASS päiväajo valot alkuperäisten etuvilkkujen paikalle, samalla kylmää ilmaa konehuoneeseen
• Hyvät Pioneerin stereot, 4x75w vahvistin kontissa, kuuspuolikkaat ovissa ja diskantit A pilareissa
• Auto maalattu Virossa, viis kerrosta lakkaa
• Britti tutun tekemä duck tail takasiipi. Parhaan mallinen, istuu auton muotoihin ja linjoihin joka suunasta
• Iso kasa vara ja huolto-osia.

Penkkilapun mukaan 230hp ja 280nm. Vakiokone on alkujaan 323 GTR kone, tako kampura vakiona ja veivit kestää 320nm oli kyseessä 1.6 tai 1.8. Öljypumpun, kannenpultit, dampperi ja veivit päivittämällä kestää 450hp.

Startti kiukutteli, pari kertaa koputtelin et lähti käyntiin, ei sellasta enään tän ikäsenä jaksa, eri asia parikymppisenä opiskelijana. Motonetissä oli kaks starttia jäljellä, yks Oulussa ja toinen Porvoossa. Nouto Porvoosta, auto pukkien päälle ja asentelemaan. Parin tunnin pihas ähräämisen ja kiroilun jälkeen uus startti paikalleen, ainut ettei käynyt, väärä kaulus. Vanhasta kaulus ja johan rokkas, pääs ajelee ilman päänsärkyä. Samalla tuli avattua varuiks puolet laatikon pulteistakin ku sinne mitään nähny.



Peilin jalan ja peilin välissä menee perus M8 pultti joka on kaikissa ruostunu, pelkääjän puoli oli jumissa ja katkes kun koitin säätää. Pari iltaa yritin irroittaa maalilla liimattua reunusta et sais peililasin irti ja pääsis vaihtaa pultin kun huomasin et joku möi saman värisiä peilejä ja etupuskuria. Soittelin ja sovittiin peileistä kaupat, sain puskurin kaupan päälle. Myyjä toi vielä osat ohikulku matkalla kun ite möllötin mökillä, laittoi kuvan takapihalla olevasta osakasasta ja mä makselin mobilepayllä. No se meni ihan maaliin kun peilistä puuttui sama reunus mitä omasta yritin säästellä. No on muutama varuiks ja saipahan peilin samantien kiinni

Skouttasin FB ryhmästä kovankaton, kova vääntö hinnasta kun olis pitäny saada siitä 1500€. Syletti kun se oli enemmän mitä olin maksanu Mazdaspeedistä. Tingin pari sataa ja paikan päällä vielä satkun huonoks menneestä tiivisteestä. Möin vielä rättikaton pois niin pääsin kohtuu inhimilliseen lopputulokseen.

Sininen, no valikoima on aikalailla nolla ja ottajia on jonoks asti niin minkäs teet. Soittelin jostain matta mustasta mikä oli myytävän auton päällä, oli kuulemma tarjouskilpailu menossa useamman ostajan kanssa ja 1600€ oli viimeisin huuto. Onhan se vähän pöljän näköinen mut maali auttaa. Antin kanssa mietittiin pitäiskö ostaa valkoista teippiä ja tehdä tosta jenkkilippu perinteisen Japanin lipun sijaan.

[samulis]

Ostin Snap Off:lta pikakiinnityksen ratille. En mä sillä mitään tee, mut kyl sellanen on saatava kun oon aina halunnu ja nyt ku se on laillinen ni sellanen lähti tilaukseen. Voi sit olla siististi cool ja roikottaa sitä peilistä tai laittaa sen pitämään konepeltiä ylhäällä niin et ohikulkevat nuoret voi ihailla "et kattokaa, buumerillaki on turbo".



On tohon ihan oikea syy, Mazdan onnettomat lukot. Kotona, pöydällä oleva ratti on huomattavasti tehokkaampi varkauden esto.
Kyselin ja googlailin erillaisia ja tää oli vakuuttavin esitys. Sivusta vedettävät kaartiomalliset tapit paikottaa ja pitää eikä kulu ajan myötä väljiksi, koko paketti on 25mm paksu. Ohjausakselin osassa olevat kolme ohjaus tappia on joka paketissa eri paikassa jolloin mun ratin pikakiinnitys ei käy kaverin autoon, toimii varkauden eston lisänä. Plussaa että tossa on reikäjaot sekä MOMOn ja Nardin rateille. Töötti toimii keskellä olevien pienten reikä niittien kautta.


Käytiin kavereiden kanssa yöllä kattelee kun isot ja pienet pojat ajelee kilpaa Katriinantien vauhtisuoralla. Yö oli jo pitkällä ja nälkä iski niin kelattiin et ajellaan mäkkärin kautta kotia. Kaverin Akin kyydissä ollut Mitsu harrastaja halus turbo Miatan kyytiin, mikäs siinä. Katriinantieltä Kehä III itään ja annoin rampissa vauhtia, ykkösellä nätisti, kakkosella sopivasti niin ettei sudi holtittomasti ja kolmosella kaikki irti. Ahdot ku nous tappiin ni kolmonen sanoi sopimuksen irti.


Klikkaa kuvaa niin video aukeaa.

Laatikko hajos 02:05 ja laitoin videon kaverille ku rullattiin kehälle, 02:13 tuli vastaus "laitetaan aski tulemaan". Mitsu harrastaja naureskeli epäuskoisen nopeelle toiminnalle. Onneks jäi muut vaihteet eikä oksentanu, pääs ajelemalla kotia ja tallille.
Aski tuli Seinäjoelta Juslaan tiistaiks kaverin faijan rekan kyydissä mistä Mika koukkas sen kyytiin. Keskiviikkona ajelin laatikko kontissa tutun hallille, kaks tolppanosturi ja pari laatikko nostinta tekee hommasta huomattavasti helpompaa. Sain viel Akin kaveriks niin ei tarvinu yksin tapella.
Olin ihmetelly koko omistuksen ajan et miten sintteri voi luistaa, alkuun lipsu nelosella vedättäessä ja tallille ajaessa ei kestäny enään vitosella kiihdyttää, koitin rekan ohitte ni kierrokset vaan hurras.
Nosturilla kun saatiin rikkinäinen aski pois niin ihmeteltiin et miten laatikosta tuli 4 litraa kun sinne pitäis mennä vaan kaks. Laitoin myyjälle viestiä että mitäs ihmettä, miten tää voi olla mahdollista?



Purettiin kytkin ja alkuun luultiin et Exedyltä oli tullu väärä, normilevylle tarkoitettu paineasetelma, todellisuudessa paikalle oli lipsahtanut edellisen, normi levyn paineasetelma. Asetelman ku laittoi paikalleen ni kolahti suoraan pohjaan. No se sitten siitä, kamat kasaan ja kotia.
Huutelin torstaina Whatsapp ryhmissä jos jollain olis sintterille sopivaa paineasetelmaa.
Seinäjoelta tärppäs, eBay special kytkinpaketti 120€. No sehän passas. Jäin juttelemaan millasta projektia oli tulossa. Drifteri takokoneella, kaveriks Pulsarin 660 ahdin, voimansiirrossa Miatan 6 lovinen ja kemppi, tavoiteet 500hp hujakoilla.

Kerroin rehellisesti et mä tarviin sen laatikon, et myy ihmeessä se mulle. Laatikko tulee hajoamaan kun ekan kerran vedätät nelosella täyshööki päällä ja rengas pääsee pomppaamaan, alas tulessa laatikko on entinen. Laatikon heikko kohta on nelosen apu-akseli joka pettä ja tekee laatikosta kerrasta romua.
Yhteinen tuttu seinäjoelta on rikkonu noita sarjatulella, koneita ja laatikoita meni vuosien varrella eri kombinaatioilla molempia kuus.  Nykyään sillä on BMW:n ZF aski ja jonku modernin aakkos Cadillacin lukkoperä, seittemäs kone meni ku sai kestävän voimansiirron ja sai syöttä "all of it". Se on hienoa että joku on valmis uhrautumaan ja toimimaan koekaniinina.

Selitin että myy sen laatikon mulle ja ostaa BMW ZF, hitsuutaa kauluksen ja jää vielä pari saturaista taskuun. Vähän aikaa se mietti ja kysy et otanko kytkimenki samaan kyytiin. Tottakai otan, järein mitä Miataan saa, ACT XT kuuslapanen sintteri.
Sain työkaverilta Fiestan lainaan Seinäjoen keikkaa varten ja soittelin Mietaan myyjälle ja kerroin ilouutisen. Se toppuutteli ja sano et soittaa ihan kohta, faijansa oli lähdössä Seinäjoelta Vantaalle ihan just, varmisti että suostuu odottaa hetken. Mä soittelin myyjälle ja sovin mihin pudottaa paketin ja taas mobiilipay laulamaan ja katon maalaus budjetti sileeks. Perjantaina aski Vantaalta ja tapeltiin se Akin kanssa paikalle, valmiita oltiin 01:05. Muuten istuu suoraan mut startti menee kolmen sijaan kiinni kahdella pultilla.



Mietaan myyjä oli löytänyt kuvan missä Mazdan keula oli niin ylhäällä kuin pukeilla sai, kytkin remppa oli tehty vetämällä laatikko moottorin ali. Aski paikalle ja öljyt oli täytetty keula ylhäällä. Täyttö proppu on etuosassa ni saahan kahden litran askiin menemään neljä. Tais silläki olla osansa laatikon hajoamiseen, kun muilla on kestäny enempiki vääntöä.

Loisto viikko, parit laatikot seinäjoelta ja kyydit järjestyi kuin tanssi. Ylimääräiseks jääny viis lovinen löys uuden omistajan, otti rikkinäisenkin matkaan. Ja kuuslovinen laatikko oli kaiken lisäks sama laatikko mikä pilkisteli aiemmissa kuvissa, toin sen Seinäjoen harrastajalle vara-askiks jolla se seisoi vuosia ja päätyi seuraavan harrastajan nurkkiin vuosiks ennen paluuta mulle. Laatikko on faceliftistä, kahdesta versiosta kestävämpi, 60tkm ajettu ja uuden nahkea.
Kuuslovinen oli suunnitelmissa hommata vasta takokamojen jälkeen mut parempihan se näin.

[Kaktus]

On kyllä ollut todella mukavaa tarinointia lueskella! 

[samulis]

No nyt vois meemeillä ja todeta "Buy a turbo' they said. 'It'll be fun' they said".
No ostinhan minä, ostinhan minä. Koko kesän etin nykyisen GT2860RS kuulalaakeri ahtimen tilalle pienempää, toi disko pottu kun on tarkoitettu viri ahtimeks parilitraisen Nissanin kylkeen, ei pikkasen 1.6 kaveriks.
Kaverin hyllystä löyty pykälää pienempi, viistoista tonnia ajettu GT2560R kuulalaakeri ahdin, en vaan ollu avannu suutani oikeassa paikassa. Uus ahdin kainalossa kaverin tallille asentamaan. Tällä kertaa ei mahtunu talliin mut nyt oli kiire, perjantai oli deadline, Heurekan cruisingit. Ulkona oli lämmin niin mikäs oli pihalla tehdessä.



Vanha ahdin oli helppo ja nopee irrottaa, se oli käytännössä kiinni yhellä mutterilla. Miatan koneet on betonimyllyjä, kaikki mikä ei oo mikkiliimalla kiinni, irtoaa.

Paria viikkoa aiemmin vaihdettiin Mikan kanssa nokkien ja kampuran stefat, alapään hihnapyörä oli liimalla kovaa kiinni. Että oli lystiä runkata sitä irti kun normi ulosvetäjä ei sopinu. Turbon paluu jäi vuotamaan ja kannen takapäässä oleva nokan asentotunnistin näemmä vielä vuotaa.

Turbon downpipe oli kolmella viidestä kiinni, yks pinnapultti oli poikki ja muut löysty jatkuvaan ja sai olla viikon välein kiristämässä. Öljyn paluuletkun laipan pultit oli sormikireydessä ja tiiviste paloina. Turbon ja pakosarjan välinen tiiviste oli osissa ja downpipen tiivisteestä ei tietoakaan, ihmekkö että pakokaasu haiskahti.
Vanha ahdin veks ja uutta tilalle uusilla pinnapulteilla, kuparimuttereilla ja tiivisteillä. Paitsi etteihän se sopinu, asento oli väärä ja kuumapuoli oli todella tiukasti kiinni. Uitettiin kaikenlaisilla irroitusnesteillä ja paukuteltiin varovasti josko sen sais irtoamaan. Ei vaikka kuinka koitti, rohkeus loppu kun ei ollu aiemmin tehny eikä viittiny melkein uutta ahdinta rikkoa. No ettei menny muniin puhalteluks ni purettiin tyhjäkäynti moottorin, tyhjäkäynti oli alkanu oireilemaan heiluen parintonnin ja viidensadan välillä miten sattui. IAC oli todella paskainen ja letkut oli murtuneet useammasta kohtaa. Uudet letkut ja kunnon putsaus ennen pillien pussiin laittoa.
Mika kävi seuraavana päivänä näyttää ahdinta turbotekniikassa, ne kopautti pari napakampaa ja irtoshan se.
Sit pääsikin hauskan pariin, ei ole mikään projekti vastustellu ja tapellu kuin tämä.
Pakosarjan pinnapultit lähti korjauskierteineen irti, no ei auttanu ku laittaa vanhat takas uusilla kupari muttereilla. Downpipen kanssa sai taiteilla, yks vääntää alapäästä ja toinen ohjaa ylhäältä pinnapultteihin.

Muissa vastaavalla sarjalla toteutetuissa asennuksissa ahtimen putket lähtee aina konehuoneessa sivulle lokarin päälle ja sieltä kiepsahtaa eteen ja sukeltaa alas välijäähylle. Tässä turbo puhaltaa suoraan alaspäin ja välijäähylle. Turbon alla menee jäähdyttimen putki ja tehostimen linjat joita edellinen asentaja oli jatkanu himpun verran että kaikki sopi paikalle. Nykyinen ahdin on just sopivasti pienempi, jäi vähän taaemmas ja sukels suoraan alas niin että syylarin ja tehostimen letkut oli tulilinjalla. Ei meinannu sitten mahtua millään.
Jotenkin tekstimuotoon typistettynä kiroilu ja ährääminen kadottaa terän, sitä iloa kun yhtä turbon alapuolen kiinnitys mutterin kierrettä ettii puol tuntia kerrallaan, siinä alaselkä ja jalat kiitteli. Tunne kun pitäis olla pari niveltä ranteessa lisää ja pari naksua pidemmät sormet.
No paketti saatiin kasaan ja tulille lyödessä muisti että katti pitää kiinnittä myös.
Alle ryömiessä Mika huomautti et taka-akselin kiinnityspultit oli tulossa omine lupineen poies. Pulttipyssyllä 300Nm, josko pysyis, pitäis laittaa kierreliimaa joka helvetin paikkaan.
Viritys oli onnistunu, uus ahdin herää 3000rpm edellisen 4500rpm sijaan. Kiva ajella kun ahdin vastaa samantien eikä vasta hetken perästä, toki tuntuu että yläpään laukka on rauhallisempaa. kävin säätämässä EBC (electronic boost control) kartan kohdilleen, kumma kyllä kartta ei oikeastaan muuttunu mihinkään.

Tilasin kotimaisesta ahtamiseen keskittyneestä puljusta turbohupun ja tuli bumerangina viesti ettei kaupan nettisaldo pidä paikkaansa vaikka hyllyssä piti olla useampikin. No rahat takas ja TarvikeMottiin maililla varmistus että hyllystä löytyy luvattua. Sellanen sit, olis vaan innoissaan muistanu laittaa rukkaset käteen, lasikuitu kutisi niin helvetisti kun into pinkeenä venytteli lämpösuojan paikalleen. Mut hyvin pelaa ja pitää konehuoneen lämmöt kurissa.
Toinen yllättävä vaikutus oli ahtimen herääminen. Yleensä joutuu tehdä yhden vedon et ahdin lämpiää, tokalla lähtee paljon paremmin. Ton lämpösuojan kanssa ei tarvii tehdä lämmittelyvetoa. Olin pari viikkoa sitten kattonu sattumalta aiheesta videon.

Kävin harjottelemassa yhden viistoista vuotta vanhan R888 setin verran sudittelua Rusan rinteessä ja hautuumaan parkkipaikalla, ykkönen oli turha, kakkosellaki ruipatiraa laulo ja savumerkki näky kauas.
Perjantai koitti, toka setti R888 alla, vaimo oli värvätty huoltoauton kuskiks, vanhempi poika ja 3 serkkua halus mukaan todistajiks ja parit kaveritkin oli kutsuttu, toinen järkkärin kanssa kuvaamaan.



Eka burnis meni ihan ok, tuli rämpytelleeks valoja ylös alas ja ekaa kertaa lamput alkoi jazzaamaan suoraan mut siitä innostuneena tulin jarrulla stumpanneeks vedon. Loppuun viel vähän savua ja parkkikselle endorfiini, dopamiini ja adrenaliini jyllätessä niin et kädet ja jalat vispas. Zero Cola naamariin ja toinen veto perään, koko suoran mittainen veto ja voi sitä sisäisen pikkulapsen onnea kun savu peitti maan. Jostain kakstoista, kolmetoista vuotiaasta tullu katottua vierestä kun muut polttaa palloa ja ihan heti perään pienen odotuksen jälkeen pääsin koittamaan.

Löysin todella tyylikkään VHS tallenteen tapahtumasta.

Sutasut löytyy 2:00 ja 3:53 kohdilta.

Lisään nyt vielä Fileerauksen videon. Pääsin kansikuvapojaks    Kiitos!

3:10 & 4:58

Viime viikolla sain vietyä katon maalauksen. Lahjoitin joskus 5-6 vuotta sitten kasan harvinaisia JDM Miata lehtiä nuorelle Miata harrastajalle ja törmäsin Rusalla samaiseen heppuun. Lupas hoitaa katon maalauksen, keskiviikkona pudotin ja maanantaina noudin valmiin. Samalla sai ducktail värin pintaan, pitää sekin liimailla paikalleen.

Hyvä tuli, pitää loppu auto myllyttää ja asentaa uus etupuskuri.

[samulis]

Viime keväänä, BMW:n lähdettyä jatkoin pyörän etsimistä. Kaverin 650 Transalp:illa ajaneena olin vakuuttunut et sellainen olis saatava ja sen sijaan löytyikin ensihätään GSA. Transalp kolahti ilmestyessään kasikuus kuin varpaiille pudotettu traktorin takanostin, seuraavat samanlaiset sävärit aiheutti Hondan 900 Fireblade, kohkatiin silmät lautasena ja kädet hiessä että miten ne on saanu kuussatkun runkoon tonnisen tehot. Minen ymmärrä mikä näissä ysärikasari Hondissa viehättää? Hondahan on tylsä kuin pölynimuri ja suomekski käännettynä sieluton. Homosohvakin on vuosia kolkutellu aina tasaisin väliajoin, kakarana ei menny kaaliin että jollain voi olla asunnon verran löysää laittaa moottoripyörään. African Twin olis ollu katu-uskottavampi, mut sitä on kuunneltava sydäntään ja seurattava ensirakkautta.

Nettimopon tarjontaa oli koluttu joka päivä talven ja kevään ajan ilman tärppiä ja ajattelin koittaa taas onneani FB:ssä, sieltä oli tärpänny ennenkin. Yhdestäkään yli 10k käyttäjä ryhmästä ei löytynyt, Honda Transalp Finland ryhmässä oli 128 jäsentä, jätin viestin et jos jollain olis myyminen käyny mielessä niin täällä olis ostaja. Odotukset ei ollu korkealla kun illalla avasin läppärin ja ilokseni postilaatikossa oli 4 viestiä ja 4 pyörää mistä valita. Yks hyvä, yks huono, yks kallis ja yks täydellinen, valinta oli helppo.



2004 Transu, 67tkm ajettu, Arrows:n koko putkisto ja suutin sarja, Öhlinsin takaiskari ja edessä progressiiviset jouset, kaatumaraudat, kahvanlämppärit, krossi stonga, enduropeilit ja lisävalot. Edellistalvena täysin käyty läpi ja ammattikoulussa maalattu helmiäisen valkoiseks jonka huomas yhdestä valumasta mikä alkoi edestä ja loppui taakse. Jonkinlainen fiksaatio ollu aiemmalla vissiin poliisiin kun pyörä vaikutti vilkkuvia lisävaloja myöten huonolta kopiolta. Tarrat tuli revittyä jossain vaiheessa poijes ja ulkonäkö parani.
Ensitöikseen äänenvaimentimesta EU noise killer dildo mäelle ja ääni muuttui ompelukoneesta miehekkääks V2 lätkytykseks. Pannu kilisi ja kolisi ostaessa kuin olis loppua ollu tekemässä, tokeni kun vaihdoin kalliit modernit öljyt Tokmannin halvimpiin, turhaa hienostelua kun pyörä on puhdasta kasaria ja niin huonoa öljyä ei taida enään saada mitä paras Mobil 1 silloin oli. Ohjainlaakeri tuli vaihdettua ja renkaat paremmin hiekkatie käyttöön sopiviks ja olikin valmis kesän kaatuiluihin.
Ostin samointien 30mm korotuspalat tangolle ja syksyllä todella pitkällisen etsinnän päätteeks löytyi Tsekeistä tekijä joka teki tilauksesta jalkatappeja. Myyjä torppas ekan tilauksen kun olin sitä mieltä et XL kokoiset ja 50mm madaltavat tarttais saada, lähetti A4 pdf:n josta näki et XL:t oli kämmentä isommat, no mennään keskikokoisella sitten. Ei vaan 80 luvun runko geometria toimi seisten ajoon, istuen ajettavaks tehtynä seisoin selkä kyyryssä.



Käytiin Joensuun kautta Raatteentiellä kääntymässä, hiekkateitä pitkin koluttiin matkan varren sotahistoriallisia paikkoja. Lystiä oli ja perse puutu, ei auttanu geelipenkkikään, tollaset kuopallaan olevat sitsit on huonoja kun ei pääse hilaamaan hanuria eestaas ni puutuu väkisin. Kaveria vitutti kun 15tkm ajettu vakio pyörä vei 1,2 litraa enempi satasella, ei kulkenu ja oli huonompi ajaa, meni hernemaissipaprikat nenään ja laittoi talven aikana jousituksen, sytkän ja putkiston uusiks. Kateus on hyvä kompassi.
Ei se nopea ollu eikä edes ripeä, sai rauhassa kiihdytellä täysillä. Kertaalleen kaasu pohjassa vedettyäni puhalsin piilossa olleen poliisin ohi ja sydän kurkussa vilkuilin peiliin ja mittariin, huojentuneena sai todeta ettei tällä kerkee sakoille, ei vaikka yrittäis. Edelliskesänä olis 1400:lla ollu kortti kuivumassa loppu vuoden. 120km/h alkoi olla rajoilla, kerran riivasin 130km/h mittarinopeutta kun vitutti ja oli kiire, kaveri sanoi että on saanu 160 lasiin, uskoo ken tahtoo.



Joka viikko tuli jossain koluttua ja etelä Suomen hiekkatiet tuli tutuks. Kivaa oli ja pyörä lähti syksyllä pikkuveljen parhaan kaverin matkaan Sisiliaan talvehtimaan.

[samulis]

Kaveri kutsu välipäivinä mukaan Hyvinkään radalle luistelemaan jäälle. Lastutettu A4 quattro 1.8T, en tykkää en sitten yhtään. Audin etuakselin etupuolella majaileva moottori tekee autosta kuvottavan aliohjaavan kunnes ahdin ja keskilukko herää ja auto muuttuu todella takapainoiseks. Yhdistää samaan riemuun täysin päättömän ja epäloogisen käyttäytymisen luisussa niin ikävä tulee Subarun rehellistä nelikkoa tai perinteistä takavetoa. Mut kuume nous entisestään. Kaikki takavedot karmeissa hinnoissa ja raadoistakin joutuu maksaa enemmän kuin talviliukuriin tekis mieli laittaa.

Puol systerin melkein kolmekymppiselle kundille opetin vuos sitten kortin ja syyskuun lopussa käytiin ostaa sille NC Miata kun halvalla sai. Kävin joulupyhinä opettamassa sladiajon alkeet ja kuume lehahti niin ettei meinannu uni tulla.

Radalla kävin kaverin Subarun ja tutun höntsä BMW drifterin kyydissä. Subaru tanssi ku sukkasillaan ja höntsä tuntui ihan rata-autolta, todella tarkka ja vakaa viedä, eikä tehnyt ylimääräisiä. Kumman hauska katella maisemia sivuikkunasta kun fillarit kääntyy todella reilusti.



No kuumeeseen löytyi tänään lääke. 1988 1200L, Weber DGV ja ralliratti. Pientä ryppyä siellä täällä, ei tainnu yhtäkään suoraa peltiä olla. Mutta ei ollu ruostettakaan. Pääsin ihmettelemään alta, mistään ei hypänny ruosteen peikon purujäljet. Muutama kohta oli paikattu ja uudet nostokohdat tehty. Alla on 14" erittäin lipsakkaat renkaat, meinaan ei 1200 niin paljoa höökiä ole että kolmosella pito irtoais. DGV kaipaa säätöä ja renkaat on liian isot, raapii kaariin kääntäessä. Lämpöä riittää, selkä hiessä kun kotiin pääs vaikka moottoritien mittarit näytti -20c. Mut on se vaan eri maailmasta, joka sekuntin sai ajaa ja keskittyä.

Vuoden saldo on viides Miata ja teema jatkuu viidennellä Ladalla.
Kolme kanttilamppua ja yks nappis ollu. Nappis tuli ekalta omistajalta, kortistaan luopuneelta herrasmieheltä, unelma ostos mistä jokainen harrastaja haaveilee, priima kuntoinen, hyvin pidetty ja 50€ hintaan. Se meni pellolla katon kautta kaatopaikalle, ai että jälkikäteen on sapettanu.


Hyvinkään radalla juttelin Lada heppujen kanssa ja kun kuulin mitä osat maksaa niin peli oli selvä. Kotimaasta uudet drifti tukivarret millä saa lisää kulmaa 200€ ja tuliterä lukko toiset 200€. BMW:n lukko hiihtelee jossain 1500€ nurkilla. Vierastan kemppiä, kuitenkin yhdeksässä autossa ollu lukko.
Jos olis raja auki, vois ite kipasta Pietarista hakee osia, viislovisen välitetyt rattaat, pitkä ykkönen ja loput tiheesti huikeet 79€. Lukko 103-204€. 4.78 välitys 65€ ja 5.13 välitys 70€. Valmiiks kasattu perämurikka lukolla ja 4.78 välityksellä 259€. 4-2-1 pakosarjaa on 53-56€. 4-1 on 42€. Taka-akselin levyjarru konversio akseleineen kahdella puristimella (hydrauliselle kässärille) on 213€. Adapteri BMW Getrag laatikolle 67€.



Tossahan rakentaa koko auton halvemmalla mitä Miataan maksaa keulan tukivarret ja napa jotka raapasee puoltoista kiloo ja perä päähän toinen samanlainen. Plus Miatan ku ryttää niin se harmittaa eri tavalla kuin Ladan kolhut.

En tiiä uskoisko, mut en muuten kummemmin välitä punaisista autoista.

[samulis]

Ihan vaan tulin jakamaan ilosanomaa.



Käytiin Hyvinkäällä tormuuttelemassa päivä. Ai vitsi että oli lystiä, Lada on kyl ketterä peli tohon, kevyt, etufillarit kääntyy sopivasti ja 1200 riittää voimaa jäälle. Pulkka tarvii akuutisti paremmat renkaat ja lukkoperän. Perä ja tukivarret on tilattu, tavarantoimittaja lähtee Pietarissa käymään. Renkaistakin on kaupat sovittu, 13" alkaa olla kiven alla löytää.


Vikan vedon jälkeen vedin parkkiin, vanteet oli täynnä lunta ja jarrut sen verran lämpimät et jämähti jäähän.

[samulis]

Uus viikko ja uudet kujeet.

Viikon alkajaisiks 2101 kävi elokuvissa, pääs näyttelemään osaa agentin ajokkina ja kiitoksena tuli budjettiin rengas setin verran hyvää.

Loppu viikon teema oli kiimainen netin selaus talvirenkaita etsien. Sovitut renkaat ei olleetkaan "muistaakseni Nokialaiset" vaan Dynamo merkkiset. Piti googlettaa mitkä hiton baarumit ne on?
No ne on halpamerkki Sailun:in oma halpamerkki. Testitulokset oli todella tasalaatuisia, puhdasta nolla tähteä, mitä nyt jossain intouduttiin haukkumaan hengenvaarallisiks. Eikun takaisin netin äärelle kaivamaan, epätoivoissani koitin jo väitellä itteni uskomaan "rengaskirppisen" tuotteita riittävän hyviks, mut 25€ kappale kymmenen vuotta vanhoista oli liian paksua.
Pakko olla paikkoja joita en oo vielä kahlannut kun sytytti että FB:n omat "Vanne ja Rengas" sivut oli täysin läpikäymättä. Ai että ja tärppäs samantien, kolmas ilmoitus oli neljä päivää vanha ja suorastaan huuti mun nimeä. 155/80R13 Nokian Nordman 7, ajettu 500km ja hinta kerrasta kohdallaan kun oli edullisemmat kuin Dynamot.
Into piukassa viestiä myyjälle ja naapuripitäjässä asustelevalle osatoimittajalle josko koukkais bensarahaa vastaan renkaat kyytiin ja tois samalla kun tuo kärjettömän sytytyksen matkallaan Pietariin.
Homma meni nappiin, renkaat ja sytytys saapui torstaina. Osia pudottaessa kehui Ladan ryhtiä, kuskin oven sulkeutumista ja sääti kaasarin, nyt käy todella nätisti.

Perjantaina olin jo liipasemassa Matin renkaaseen kun kaverin Instagram päivitys osui kohdalle, just käynyt KEHÄ RENKAASSA, viestiä, vastauksena numero ja nenä kohti Tattista. Vanteet, Ladan orkkikset oli omasta takaa ja työnä pelkkä renkaiden päälle laitto, hintaa sponsoroituna (oot sit nopeempi) alle puolet Matin pyynnöstä.



Omasta mielestä sopii hyvin.
Mut kuinka monta spaceria auto on tarvinnut?



Kaks ylintä vasemmalla on 5mm orkkikset eteen, kuulemma. Kolme keskimmäistä näyttää kun ne olis jarrulevyistä sorvattu, toisella puolella edessä oli kaks jarrulevyä ja toisella yks plus vitoset. Taakse oli laitettu noi paksummat alumiinilimput.
Öljyt ja suodatin tuli vaihdettua samalla, kotihyllyssä on ollut odottamas LIDL:in 1€ öljyt. LIDL kauppas kaks kolme vuotta sitten öljynvaihtopumppua ja kylkiäisenä öljyt. Kaveri käveli litran purkin kanssa kassalle kysymään hintaa, myyjä piipas purkin ja totes et euron näyttäis maksavan. Koko kaveriporukka lähti juosten tyhjentämään lähi LIDLit. Seuraavana päivänä oli lisäklausuuli "öljyt vain pumpun ostajalle".

Illalla käytiin Akin kanssa ajelemassa, Aki hyppäs puikkoihin ja totes et kytkin tuntuu oudolle, totesin et se on tuntunu koko ajan. Akin kierroksen jälkeen istuin takas rattiin ja totesin et kytkinpoljin olikin oudon sijaan pohjassa. Eikun ykkönen silmään ja käyntiin, raakana vaihdellen Mikan tallin pihaan ja aamulla takas. Vuotihan se, muttei niin paljon että olis pilannut päivän joten ilmaus, pari pulloa halvinta jarrunestettä matkaan ja nenä kohti Hyvinkäätä.



Kivaa oli, uudet renkaat niin auto teki muutakin kuin suti. Kolmosella sai parit kerrat makeesti työnnettyä suoralla perää kunnolla rinnalle, ihan kun olis ollut tehoa. Mut ettei ihan puhtaaks nauruks olis päässy niin vähän piti matkassa olla sloboa.



Nyt on pitäny ilmat, radalla piti pariin kertaan lisätä. Rengashommia tehnyt systerin ex ukko kommentoi et Nokialaiset on löysällä rungolla ja todella kevyet, et täytyy pitää kovemmat paineet kuin muilla, tulee helposti runkovikaa.

Eilen asenneltiin kärjetön sytkä, ei menny sekään putkeen. Sammu kotimatkalla 10 kertaa, joka kerta tokeni kun käytti virrat, loppumatkasta lennosta virrat eestaas ja matka jatkui. Pitää palata asiaan kun motivaatio palaa vitutus montusta. Väkevä epäilys koneen maadoituksesta, latausvalo on aika usein lomalla. Laapotti ei selkeästi tykkää nykyajasta.

Osatoimittaja saapui eilen yöstä takaisin ristiretkeltään ja kävin paikallisen huoltiksen pihasta noutamassa odotetut paketit plus kytkimen huolto osat ja säädettävän panhard tangon. Taka-akseli on 8 cm sivussa keskiakselista.


Söpön pieni Torsen.


Angle Kit tai Lada porukoissa drift kit.
Tarkkasilmäinen huomaa että yks osa jäi osatoimittajan autoon Viron tullin ravistelemana ja saapuu niin pian kuin kotimainen postioletettu paketin suostuu toimittamaan.
Eihän siinä, pitää tilata Nivan pidemmät jarruletkut ja pallonivelet eteen (puslat tuli paketissa), taka-akselille laakerit ja stefat niin pääsee asentelemaan lelut paikoilleen.

[Kodez]

Muistan kun faija joskus sano korjaamoaikoinaan kiinnittäneensä huomiota että ladoissa ei ikinä ollu taka akseli keskellä autoa. Pitäneen siis ilmeisesti paikkaansa.

[juhapih]

Eikä Rambler Americanissakaan ole...