Rambler Rogue 1966 alias SCRambler replica

[Janne-Pekka]

Tämmöistä tekemistä on ilo seurata. 

[juhapih]

Noihin korjattuihin etulokareihinkin piti reikiä sitten porailla...





Eri vuosimallin osia kun sovittelee, niin pitää hieman aina muutella. Lokareista piti napsia paloja pois sieltä täältä...





JA korvakkeetkin on eri korkeudella.



Nyt sitten alkaa osat sopiin...



Lokarit ja ovet pohjamaalissa.



Keskenjääneet takalokarin saumat otin työn alle.





JA vierestä tiivisteen alta kaivelin pois ruosteviat.



Kojelauta sai väriä pintaansa.



Mittaritaulussa oli varmaan 5 kerrosta erilaisia kilikalipullomaaleja. Pesin ne pois tinnerillä, vaikka tuo muovi on tinneriin liukenavaa ainetta. Melkein kaikki maali liukeni pois ennen kuin pinta alkoi pehmetä. Hieman jäi hiottavaa...
'


Kiiltävä musta paljasti vikoja, joita sitten kittailin. Tässä pitäis olla nuo kehykset "kromattu", mutta sen homman hinta hirvittää...



Peräluukun putsasin ja merkin reijät hitsasin. Paras Ramblerin luukku, mitä koskaan on tullut vastaan.





Ainoo pakkeli oli tuo hiontaväri.



Nokka pellin kanssa tein kauheen työn kun se oli massattu Tiikerimassalla sisä puolelta ja sen alla oli vielä pensselillä vedetty Ferrex ja sen alla oli tuommoista sinistä automaalia ja sitten tehtaan väri.



Ruostettakin oli, joten sitruunahappoon vaan...



Kittiä... miksen tässä vaiheessa hoksannut mitään....



Maalia luukkuihin...



...ja lokareihin ja muihin...



Koppaakin oli hierottu niin, että oli aika "viimeisen" pohjamaalin. Pitihän tuota vielä pikkuisen kitata, mutta...



..sitten vetäisin valken maalin pintaan.





Autotallin pressuteltasta koetin saada huuruja pois tämmöisellä imurilaitteella, jonka tein jo vuosikymmeniä sitten kanalan puhaltimesta.



Heti vetämään uutta väriä pintoihin.





Oven lukko mallia 66 ei sovi oveen mallia 65, joten viilaamaan.



Uudet lukot tuli eBaysta.



Mustaa spräytä innostuin levittelmään vanhoihin muoveihin...



Sitten oli aika punaisen värin.









Nimi



Ettei kaikki menis kuin Strömsöössä... Se konepelti oli mutkalla!

[Järki]

Oot sä kerenny tekemään.....
Helpottas, jos sanosit, että jotain noista teit viime vuoden puolellakin.....
Alkaa muuten ahistaan, kun ei ite saa noin paljo aikaseks.
Enkä kateellisuuttani ahistu, vaan huonouttani.

Itekkin laittasin mieluusti 10 vuotisprojektistani kuvia, mutta vois tulla pian jollekkin mielipide (siis ulkopuoliselle, joka pääsee näitä lueskeleen, että olis korin vaihdosta kyse, kun vaihtuu suht paljo peltiä). Oon yhdestä autosta joutunu autoveron maksaan toiseen kertaan, enkä meinaa toista kertaa......

[Wilburi]

On näissä sen verran hienoo tekemistä että oma kuvien julkaisu kokee pientä vastarintaa päässä 

Itellä ei vaa kärsivällisyys riitä ja joskus kompastun myös siihen matalaan aitaan kun jotain teen

[juhapih]

Juuei... ei ole ihan hetkessä tehty. Aloitin helmikuulla 2018... vieläkään ei ole valmista. kevät pahasti kuumottaa ja pitäis saada ihmisten ilmoille tämä... Talliin täytyy vääntäytyä taasenkin... 

[NonSenCe]

hienosti edistyy tämä silti. kuitenkin ihan kaiken oot purkanu pois ja takasin paikoilleen teet.

ai ku odottelen että nään sekä tämän että sen viime vuonna suomeen tulleen aidon version samaan aikaan jossain tapahtumassa vierekkän.

[Sleepercooler]

Ok kyllä komian näköinen rämpylä

[juhapih]

Tämä kun on -66 Rogue, niin listat eivät ole SCRambleria, joten värkkäsin semmoiset alumiinista.

Rogue



"Amuliinin" palat kiinnitysruuveineen.



Lista paikoillaan. Tämä on noin 2x alkuperäisen paksuus, se kun on peltiä.



Puskurin raudat puhalsin ja löysin takapuskuriin nuo lyhyet rauda oikean pituisena omista romulaatikoista jo grilliin laittaessa. Puskurien mukana tuli vanhemman lyhyet palikat... Puskurit päästelin teräsharjalla ja fosforihapolla puhtaaksi. Sitten maalia takapintaan.



Ei ne ihan uuden veroiset ole, mutta...



Edessä samat hommelit.



Sitten lasien kanssa näpräämistä. Tupakki-ikkunoiden tiivisteet olivat täysin kovettuneet pilalle, joten kun uusia ei saa, niin  otin sedanista melkein samanlaiset. Aikalailla piti sovitella, mutta sehän meni vanhasta muistista, kun tuohon American Hardtoppiin laittelin aikoinaan (2002) samalaiset...



Ovenlasien kasaamiseksi piti käydä kaikki romulaatikot ja paikat läpi. Nimittäin eri osien kiinnitysruuvit olivat autuaasti hukassa. Monissa paikoissa oli ihan omanlaisensa, joita ei oikein voinut vaihtaa tavanomaisempiin. Esimerkiksi nämä ohjurien ruuvit...



Tämmöisetkin kunnostin...



Ja sitten nämä kaikki nostimet pistin uusiin puihin. Niitä oli korjattu joskus leikkaamalla huonot hampaaat pois ja juottamalla pätkä tilalle, mutta ihan päin vi..ua...



sitten päädyin tekemään kaikille tämmöisen elin siirron.... Vanhaa oli vain tuo erikoinen vipuvarsi ja koko koneisto tuli 4 ovisen nostimista... kokeilin muitakin konsteja, mutta ne päätyivät romukoppaan.



Ovien sisälle alkoi löytyä kaikenlaisia palikoita. Kiinnitysruuveja irroittelin noista purkuovista ja talletuista romuista.



Ja sitten meni jo ovenlasit paikoilleen



Tässä oli semmoinen paha ongelma, joka oli jo vainonnut ihan alusta asti, että Hardtop-mallin takalasi oli mennyt rikki ja tarjolla oli vain sedanin laseja (siis itellä oli näitä kasa). Missään ei ollut irrallista oikeaa lasia. Laseissa ei ole kuin pienet erot, nimittäi tämä on kulmistaan pyöristetty...

2000-luvun alussa olin yhteyksessä Ruotsiin, Visbyhyn yhteen Avo Americanin omistajaan, jonka kanssa vaihtelimme osia. silloin hän kertoi,että oli purkanut ruosteisen Roguen ja siitä oli jäänyt lasit ja penkit sekä listoja...

No sain yhteystiedot ja aloimme kaupanhierontaan. Mietittiin rekkarahteja... Piti mennä jopa käymään Visbyssä, mutta mutta....

Lopulta päädyttiin siihen, että kokeillaan bussirahtina. Ja sitä varten nikkaroittin kuljetuslaatikon MH:N ja Bussgodsin mitoilla, jonka lähetin  Christerille.



Odottelun aikana laitoin sattumalta eteen tulleen HT-takalasin tiivisteen paikoilleen muotoutumaan ja aloin oikomaan mutkille väännettyjä kromilistoja.



Sitä ei inehmo voi tajuta, että miksi nämä pitää vääntää irti paaikoiltaan silloin kun lasi on vielä autossa kiinni...



TAkasivulasin koneistojakin kasailin ja ettiskelin osia sekä oikeita ruuveja, sillä aikaa kun lasi matkasi Ruottista tänne.





Siis näin... sisäpanelin alla on Ruottista tullut takalasi! jipii...

[Järki]

Kyllä sullakin jokunen tunti tulee tallissa vietettyä..... Siis pakko viettää, jos valmiiks haluaa saada.

[juhapih]

Juu, kyllä tuolla viihtyy... kaaoksen keskellä.

Noiden isojen hommien lisäksi tuota pientä näpräämistä on ihan tolkuttomasti.

Veivit tuli korjattua Nippelitepon osilla.



Oven tuet



LAsinnostimen rajotittmet.



Oven pysäyttimet... vastakappaleineen...



Sivulasin tilkkeet piti nikkaroida alkuperäisen pellinpalan ympärille sika-kitistä... Ja sitten kävi selville, että niitäkin saa uusia....



Nokkapellin pysäyttäjätkin putsailin



Uusia kumiosia tuli noin tonnilla Ameriikasta...  listoja tiivisteitä ja  kaikkia mitä sai...





Kiinnitysklipsuja onneksi saa Suamesta. Näitä ja muita juttuja on kanssa tilattu muutamaan otteeseen...



Korjaamistakin piisaa...

Repsikan puolen sarana meni uusiksi, kun korjattu niitti korkkas...



Kaarevaa pensakorkkia ei ihme-kumma löytynyt mistään... joten se piti tehdä ite.

Alotin ottamalla kuitukopion takapaneelista peräkontin puolelta.



Otin siitä sopivan palasen...



Kittiä ja vanhan korkin lähtökohta... hiontaa ja hiekkapuhallusta tiedossa.



Tämmöinen tuli, melkein kuin oikea.



Ja SCRamblerissa on taka-akselilla lehtien kaverina tukivarret, jotka kanssa tein... Kiinnikkeet vielä puuttuu...



JA sitten tietysti tuossa oli alunperin erilainen johtojen läpivienti tulipellissä, joten uuden johtosarjan myötä piti läpivientikin muuttaa. Tämmöistäkään ei löytynyt mistään. Tein ite. Oikealla on harjoituskappale...



Sähköt laittelin kahdesta ja puolesta johtosarjasta... 65-66- ja 69-mallisista otetuista ja tietty uuttakin piuhaa mukaan,koska palaneita piuhoja oli jonnin verran



Haasteena oli vielä tuo, että kaikki satsit olivat kutoskoneiden, joten konehuoneen puolella kaseissa on melkein kaikki päinvastoin...



Tuo kuskin ovi, joka oli siis sedanin, poikkesi jonkin verran yksityiskohdiltaan HT-ovesta. LAsinnostimen kiinnityspalikoita piti liittää siihen ja sitten valmiiseen pakettiin piti sovittaa tuommoinen aukaisuvivun tuki.



Paikka oli tämmöinen... kokeilin kiinnittää vaan tuohon ruuveilla. Ei onnistunut.



piti leikata pala vanhasta ja hitsata tuohon...

[juhapih]

Alkaa korihommat olla jo hanskassa...

Alkaa kaikenlainen sipistely...

Ekaks tarrojen kanssa. Leikkelin ite leveästä arkista paloja... Mallit sain tuosta oikeasta scramblerista...









Nämä kuitenkin sai jäädä, kun tuli verhoilukankaat kotiin.

Otin Latolöytö Hornetista pois tuommoiset "parannellut" niskatuet, kun sen etupenkki joutui kunnostuksen kohteeksi ja alkoi muistuttaa alkuperäistä.



Noista alareunan täytteistä on ollut varmaan hemmetisti hyötyä...



No, ihan ehjät palikathan sieltä kuitenkin kuoriutui..



Ompelin ekaksi tuommoiset suikalejutut...



Ja muutaman tunnin päästä....



Sovituksessa Hornetin penkissä, joka tuli Ruåttista Matadorin mukana...



Sitten oli aika aloittaa penkkien teko.

Lähtökohdat oli ne ruottalaisen Mata Coupen Hornetti penkit ja sitten ikivanhat Suami-Hornetin penkit.
Kaikki aika mainiossa kunnossa...

Tämmöinen Mätärööri tuli Morasta syssyn tullen....



Siinä oli tämmöiset penkit edessä sohvapenkin tilalla.



Kuskin penkki sisältä...



ja ne Suami penkit.



Ruåttalainen kuskin penkki rempan jälkeen... suamalainen sai luovuttaa jousensa.



Kallistusvivut olivat noissa mustissa penkeissä vääränlaiset, joten suamipenkit luovuttivat selkänojien rungot.



Rungot lujasti ruosteessa ja fyllit vahvasti homeessa. Hyvin etenee!




Latolöytö Hornetissa oli aikoinaa penkit rakenneltu uuteen uskoon. KAikkien istuimien mukavuutta oltiin "paranneltu" mitä erikoisimmin tavoin. Esimerkiksi vaahtokumilla ja lattarauta lisärungoilla... Oikeastaan koko autoa oltiin paranneltu monin tavoin. Etupenkkien sisältä löytyi tämmöistä... kun otin jousia noihin toisiin.



Ai niin, se latolöytö Hornetti on  tämmöinen...



SCRamblerissa on semmoiset harteikkaat vanhan ajan selkänojat. Näihin runkoihin piti lisätä hieman ryhtiä. Sopivat kulmapalat löytyi 65 Farmari Americanin customoiduista penkin rungoista...



Selkänojan kaatovivut puuttuivat. Kaikissa näissä projektiosissa oli kaatovipu tuolla yläosassa tai sitten ei ollut ollenkaan (4 ovisen penkit). Onneksi tuolla varastossa on Javelinin penkit, joista sain mallin. Ei muuta kuin tekemään. Pylväsporakone menetti pari pyöreää nuppia...



Vähän valmiimpana.



Istuin sai uutta pehmikettä. Alle katiskaverkkoa ja juuttikangasta. Pintaan sitten 5 cm superlonit.



Samoin selkänojat...



Sitten kaavojen tekoon.

Kahden paskan penkin osista sai alakerran mallit, kun ne ensin pehmitti kuumailmapuhaltimella ja teippasi pöytään kiinni jäähtymään. Voi sitä paskan ja homeen hajua...



Selkänoja ei enää muistuttanut mitään olemassa olevaa verhoilua, joten tein vanhasta kankaasta tuommoiset kaavapalat, jotka vielä ompelin kasaan sovitusta varten.



Tuossa on verhoomo Sinistran kautta tulleet vinyylit. Vakio mustaa ja sitten tuommoista (helevetin kallista) koripunoskuvioo. SCRamblerissa on samantyylinen kuvio, mutta suorakulmaisesti verhoilun mukaan. Tämä menee noin 45 asteen kulmassa...



Etupenkin leikkeet....



Harjoituspalana tein etupenkin alaosan taakse... sitä kun ei kukaan näe ajon aikana, jos olis tullut mokattua ommellessa...



Kun homma sujui, niin tein istuimen pinnat.



Ja sitten ompelin palat nippuun.





Ja asennettuna...



Molemmat...

[NonSenCe]

1. aivan liian hieno latolöytö!
2. tosi hienoa ompelutyötäkin.
3. on muuten komeeta tuo keskiosan kuvionti. ei ihme että on kallista.

[juhapih]

Juu, tuo hornetti oli ollut ladossa 27 vuotta. Ja se oli maalattu ennen sinne vientiä hieman aiemmin. Kone oli ruostunut jumiin, tuossa on nyt mun Americaniin tarkoittama kone nokalla. Renkaat ja vanteet laitoin hieman äveriäämmät... Ja tosiaan noi penkit palautin lähemmäs alkuperäistä kuosia Samoin kuin kojelaudan sekä lämppärin. Vielä pitää verhoilut tehdä loppuun ja ovipahvit korjata... Vois viedä museoleimalle sitten.

Ompeluhommia olen tehnyt omiin tarpeisiin ihan lapsesta asti, autoverhoiluita jo vuodesta 84, mutta itelle vaan. Nyt on koneena 50-luvun lopun Huskvarna-teollisuuskone ja Pfaff-kenkäkone hankaliin paikkoihin.

Mätärööri tuli varaosa-autoksi tuolle mun NASCAR-matadorille. Kari B Mikkoselle vielä kiitos hakureissusta.

Huomasko kukaan mikä mulla on tuossa ompelupöytänä...

Willys Overland Jeepster 1950

[Jarde440]

Aivan uskomattoman taitavaa tekemistä! 

[HendriXXX]

On hienoa on!