KELLARI

Näemmä kolme vuotta roikkunu taustalla ja lueskellu muiden rakenteluita. Jos sitä kirjottais omistakin häkkyröistä, nykyisestä ja menneistä, markoista ja penneistä. Aloitetaan jostain puolesta välistä, hypellään sit eteen ja taakse.

Säästin moottoripyöräilyn varttuneemmalle iälle kun nuorena olis menny henki, oli sen verran holtitonta touhua. Viitisen vuotta sitten ostin 1975 Vespa Primaveran kun todella halvalla löytyi. Vespa oli valmiiks viritetty, 133cc plus tehoputki ja lapsekkaasti ajattelin että olen turvassa valmiiks viritetyn kanssa. Kotimatkalla kuoli sytkän puola mut olipahan kevyt potkia kotia. Kortti tuli ajettua kaverin "opettamana" ja pääsin tien päälle laillisesti.
(https://live.staticflickr.com/65535/48022699951_7447aaa8be_c.jpg)

Ajelin ahkerasti kaikki arki ja hupiajot ja samalla korjailin vekotinta kesän verran. Varaosia saa kuin Miniin konsanaan, osista voit koota monta erillaista, millaista sitten mieli tekeekään. Parhaat ja tehokkaimmat etujarru kengät oli huikeat 18€ ja lopputuloksena oli yhtä surkeat jarrut. Etuiskari vaihtui "coilover" malliseen ja nyökkiminen ei kadonnut mihinkään. Luokattoman huonot valot, mysteeriset sähköt mm. takavaloina oli 6v ja 12v polttimot sekasin, kulunut vaihteiston joulukuusi potki kolmosta ja nelosta vapaalle, onneton alusta ja isoimpana ongelmana pieni koko sai innon kuivumaan ensimmäiseen kesään. Primavera on alunperin 50cc ja 15 vuotiaalle Italialaiselle tehty, ei 187cm hujopille. Jatkuvat alaselän säryt kertoi että kilometrit tämän kanssa oli täynnä. Nopea matikka sanoi että jos tän päästää laukalle on pihassa 20 kertaa kalliimpi laite eikä sille löydy riittävän hullua ottajaa, parempi ostaa valmiiks nopeampi.
Viripuoli olikin jotain muuta, Primoilla on ajettu kilpaa 60 luvulta ja pyörään sai kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kaiken näkyvän hiilikuidusta, koneeksi +400cc ja 80hp, alustaan ja jarruihin saa menemään helposti tonni per artikkeli. Lopputuloksena olis ollu 80hp ja 60kg painava vekotin jolla karkaa muilta hytti pystyssä.

Samaan aikaan korjasin kilpaa 106 Rallye:tä. Jostain syystä luulin että haluan hauskan etuvedon ja etsin 106 Rallye S1 tai Honda CRX:ää. 205 GTI oli joskus pihassa mutta niiden hinnat oli jo karannu. Liityin naamankirjan Pösö ryhmään ja joku tarjos halvalla perunasäkiltä näyttänyttä S1 jonka osa lista oli messevä.
Autoon oli asennettu tuliterä N ryhmän alusta, Satchell shifter erittäin hieno suora vaihdekeppi jonka vaakakeppi meni suoraan tulipellistä laatikkoon ja tuhos synkrot hetkessä. Koneeseen oli rakennettu 1.4 alakerta, kiukkuisempi nokka, koko putkisto, CBR600 läppärungot ja Microsquirt ohjaamaan. Ruostetta ei tietenkään ollut kuin pari peukalonpään kokoista pistettä takalokasuojien sisäseinissä eli noin puolenmetriä per puoli kun vähän kaiveli.

(https://live.staticflickr.com/65535/53096076938_98d6d44e36_c.jpg)

(https://live.staticflickr.com/65535/53095584126_be2dc3efcd_c.jpg)

106 laatikot on kaikki samoja lasista valmistettuja, peränvälitys vain vaihtuu mallista riippuen. Tähän oli asennettu 206 laatikosta pidemmän vitosvaihteen rattaat, vakio kun kiertää matkavauhdissa pitkälle yli neljä tonnia. Rattaiden kavennus oli tehty rälläkällä hioen eikä ihme että viitosvaihteen rattaat irtos kiihdyttäessä ja teki koko laatikosta selvää. Uus, remontoitu aski ei montaa kymppiä maksanut ja löysin Englannista käytetyn Torsenin lukon joka asennettiin samalla vaivalla. Myyjänä oli hankalin kauppias kehen olen törmännyt, ei myynyt ulkomaalaiselle, ei vaikka olisin järjestänyt noudon, eikä skotti kaverin faijalle Skotlantiin. Kaveri pyysi sitten paikallista kaveriaan ostamaan ja laivaamaan murikan tänne. Vanhasta askista piti säilyttää molemmat akselit, 4.54 peränvälitykset oli naitettu näihin.

(https://live.staticflickr.com/65535/53095987550_18c44313f8_c.jpg)

Hauska ja pirteä, ampui liekkiä putkesta ja äänimaailman oli nannnaa kun pieni kone parkui kahdeksantonnia läppärunkojen huutaessa hoosiannaa. Eka lukollinen etuveto millä olin ajanu ja oli huikeaa taittaa mutkaan kun tuntui et imee sisäkurviin ja kovenpaa pitäsi vaan mennä. Mutta 280tkm raskasta kilometriä tuntui, auto oli viettänyt paljon aikaa radalla ja saanut kenkää jokaisen omistajan toimesta.

Molemmat oli vanhoja ja väsyneitä, kumpikin hajos kilpaa, yhden paikan kun sai kasaan niin toisessa vehkeessä hajos jotain muuta. Vuoden verran jaksoin, jostain syystä kaveripiiristä löytyi molemmille ottaja ja ostin 08 Honda CB 600 Hornetin jonka kanssa seuraava kesä meni päänsäryittä, jännittävin asia oli öljyjen vaihto ja vanhan kumin poltto. Ekaa kertaa poltin (https://flic.kr/p/2m5Eu55) ja että oli lapsellisen kivaa.

Hondakin oli pieni pitkälle, melkein ku monkeyllä ajelis. Ja isoja pyöriä ei oikein tuuppaa saamaan kuin isoilla moottoreilla ja tykkään moottoripyörän näköisistä moottoripyöristä niin etsin ja löysin kolmannen kesän pyöräksi muskelin, Suzuki GSX 1400.

(https://live.staticflickr.com/65535/53095836089_74ef2b34f1_c.jpg)

Etsin klassista sinivalkoista, mutta kun tämä tuli myyntiin niin meni yöunet. Pyörään oli asennettu Power Commander, koko putkisto ja tärkeimpänä Yoshimuran virinokat.
Vakionokat mahtaa olla pyöreät kun virinokat oli 220°. Vääntöä piisas, 160nm ja 150hp koneesta vakion 107hp ja 128nm sijaan. 1500rpm oli jo yli 100nm käytössä. Edellinen omistaja kertoi tulleensa vaimo ja kamat kyydissä Saksassa 260km/h ja mitä vitosella koitin niin 230km/h veti vielä sellaisella raivolla että taatusti laukkas sen 260km/h, yks vaihde jäi vielä reserviin. Äänet oli todella miehekkäät, matalaa ison koneen murinaa eikä edelliskesän hammasporan vingutusta, kaverin koeajaessa ei tarvinu peiliin kattoa kun kuuli kaukaa jo pyörän lähestyvän. Vaan painoihan se, parit hikiset tilanteet kävely vauhdeissa ja muksahti se lopulta paikaltaan. Duunikaveri seisoi selän takana ja tuli auttamaan vasta kun olin laskenut moottorin varaan ja naarmuttanut kytkinkopan.

Miehekkäässä pyörässä oli puolet halvemmat vakuutukset kuin edellisessä 600 Hornetissa. Tosin kulutus korjas senkin säästön, nätisti ajaessa meni kohtuullisella mut hapettaessa tuplas kulutuksen, isokin tankki muuttui äkkiä pieneks.
Vääntö korruptoi todella nopeasti, kyykkyjä oli kiva kiusata niin valoista kuin vauhdissa ja hetken päästä ne tuli tuhatta ja sataa vinkuen ohi. Mutta käyttis laukes ja uusi piti saada niin jostain piti luopua. Tätä on jäänyt ikävä, joka kerta tällaisen nähdessä pitää käydä lupaamassa itelleen et "tällainen tulee vielä".

Hyvää tarinaa.  8)

Lainaus käyttäjältä: samulis - 05 elokuu, 2023, 22:06106 Rallye

Tämä oli jo uutena jotenkin mieleenjäänyt ja kiinnostava malli. Pikku"sportti" suht riisutulla varustuksella.

Ainakin yksi henkilö osti tuollaisen uutena ja teki N-ryhmän kilpuriksi osallistuen Jyväskylän Suurajoihin muistaakseni useammankin kerran ja maaliinkin pääsi. Vielä silloin oli mahdollista harrastajalla osallistua kohtuullisilla kustannuksilla samoihin skaboihin maailman huippujen kanssa.

Viimeisillä ajoilla Suzukin kanssa kävi noutaja niin lähellä että kun pyörä oli myyty, pakkasin kamat ja päätin etten enään pyörää osta. Kehä III itäpäässä, Porvoon motarin jälkeen on liikennevalot joihin pysähtyessä takana tullu täysperä ei pysähtynytkään vaan humahti ohi täyttä vauhtia samalla kaistalla niin että väliin jäi muutaman sunnuntai hesarin verran. Ei tullu edes paskat housuun kun meni niin tilttiin. Tolosen Hesen perään ajoi henkilöauto 60km/h. Musta ei olis jäänyt mitään 85km/h puhaltaneen täysperän keulakoristeena. Puistattaa vieläkin.

Noh, annas olla, kaverin kanssa istuttiin sydän talvella (loskapaskaa vaaterissa) kehä kessalla ja se maalas sellasia tarinoita matka endurolla ajelemisen iloista ja kuinka se on turvallisista, hitaista ja hiljaisista hiekkateistä ympäri Suomen maata. Pirulainen sai kipinän taas syttymään.
Kevät kun alkoi ni pyörähän sitä piti ostaa ja kaivaa kamat varaston perukoilta.
Joensuusta löytyi BMW R1150GSA.
Täydellinen lottovoitto, ilmoituksessa klassisen paskat lähikuvat ihme kohdista pitkin pyörää ja tekstinä vain puhelinnumero ja "soita".
Puhelu kesti pitkälle yli tunnin, pyörän toinen omistaja oli vanhempi herrasmies joka oli tehnyt kaiken ja vähän vielä ylimääräistäkin. Kaikkea tuli kahdet matkaan, penkkejä, tappeja, pakoputkistoja, sivu ja takalaukkuja, huolto ja varaosia seuraavaksi 5 vuodeksi, kolme huolto-opasta plus tottakai kaikki vanhat ja hyväkuntoiset osat.
Pääsiäisenä helli lämmin sää ja hyppäsin junalla Joensuuhun. Pyörä oli kaikkea mitä luvattu ja vielä parempi, jokaisen mutterin viereen oli kirjoitettu vääntömomentti, kytkin remontti oli tehty 60tkm kohdalla vaikka kestää sen 150-200tkm, kardaani ja perä huolettu joka vuosi, lista kaikesta "varmuuden vuoksi ja ennakkoon" tehdyistä huolloista oli pitkä. Rumahan se on kuin rullatuoli, mutta olin varma että tässä oli peliä lopuksi ikää. Talliin jäi vielä R100GSA millä oli ajettu rapiat 300tkm ja olisi menny melkein uudesta.

(https://live.staticflickr.com/65535/52019227466_04498d8e4a_c.jpg)

Pitkät kalsarit alta pois ja nokka kohti Helsinkiä. Ajoin kesämökin naapuriin, Ylämyllyn Shellille tankkaamaan kun tankkari tuli juosten ja huutaen paikalle "OOTKO HELSINKIIN MENOSSA!". Myönnettävähän se oli "Joo, se edellinen omistaja kävi eilen ja kiroili että menee aivan liian halvalla". Menihän se, lottopottiin nimittäin kuului että myyjä luopui pyörästä vaimolleen kertomalla hinnalla.

No, pyörä oli iso, todella todella iso, mukaan sai korkean penkin ja olin hätää kärsimässä jo matalan kanssa, nippa nappa sain varpaat maahan. GSA:n A eli Adventure löi lisää vettä tai siis bensaa tankkiin, 31 litraa joka nosti painopisteen poskettoman korkealle, tällainen ripakinttu oli hätää kärsimässä kun piti tempasta pyörä jalalta ja rukoiltava ettei keikahda toiselle puolelle yli.
Pyörässä oli pahamaineiset tehostetut ABS:t, aina jarrua käyttäessä tankin alla ulisi pumppu joka muuttui todella nopeasti ärsyttävästä vittumaiseksi päänsäryksi. "Plussa" oli että jos pyörän virrat ei ollu päällä niin jarrut ei käytännössä toimineet, auton jarrut on paljon kevyemmät käyttää ilman tehostusta kun tässä, jalassa on ruutia toisella tapaa. Pahan maineen jarrut oli saaneet kesken leikistä luopuvan tehostimen eli kun tunnit tuli täyteen niin jarrut lakkas toimimasta ja useampikin omistaja oli liipassut pyörän kanssa mettään. ABS oli ensimmäistä sukupolvea, hiekalla jos unohtui päälle niin oli kuin jäällä mentäis, jaloilla olis jarruttanu enemmän, jos olis ylettäny. Siihen päälle yhdistelmäjarrut kruunaamaan koko show, takajarrun jos halus lukkoon niin etunen jarrutti tosissaan, koita siinä nyt sit löysällä ajaa.

Matkapyöränä pitäis olla kuulemma lyömätön, itella puutui paikat puolessa välissä J:suu - Hki niin että piti pysähtyä jaloittelemaan ja edellis kesänä ajelin GSX:llä 11 tuntia samaa väliä ja kotiin tullessa teki mieli jatkaa, kello oli jo puolen kaks niin ei enään kehdannu. Hitto että se oli hyvä pyörä.

Alusta on uskomaton, telelever etujousitus todella toimii, pyörää pystyi paiskomaan mutkatiellä kuin spottipyörää, kaveri ei meinannut 701 KTM supermotolla keretä perässä kun pääsin tutuille laduille.

Yleensä kun pääsee uuden laitteen kanssa kotia ja kääntyy ovella kattomaan niin sitä tulee onnellisena ihailtua ja taputettua henkisesti olalle loisto hankinnasta. Tän kanssa ei, himaan kun pääsin niin tiesin et nyt tuli ostettua väärä pyörä. No eikun myyntiin, kuukaus meni ja pyörä löysi Lapista kodin. Arki ajojen lisäksi kerkesin yhden päivän mittaisen reissun ajella kavereiden kanssa hiekkateitä, purema oli saatu.

Lainaus käyttäjältä: Pande - 05 elokuu, 2023, 22:53Tämä oli jo uutena jotenkin mieleenjäänyt ja kiinnostava malli. Pikku"sportti" suht riisutulla varustuksella.

Ainakin yksi henkilö osti tuollaisen uutena ja teki N-ryhmän kilpuriksi osallistuen Jyväskylän Suurajoihin muistaakseni useammankin kerran ja maaliinkin pääsi. Vielä silloin oli mahdollista harrastajalla osallistua kohtuullisilla kustannuksilla samoihin skaboihin maailman huippujen kanssa.

Kaverilla on museokuntoinen S1 ja siitä mä kipinän sainki. Vakio olis ollu loppupeileissä hauskempi, kapeemmat vakiorenkaat olis sallinu leikkimistä, semislikseillä toi oma meni kun kiskoilla. Hiekalla toi oma oli hulvattoman hauska, kaasulla sai ohjattua sladia ku takavedolla konsanaan.
Pösö tais olla ainut joka teki tosissaan pikkuluokkaan autoja, osia oli luokiteltu riittävästi. 205 ja 106 rallyet oli aikanaan maailmalla suosittuja pikkuluokissa

Toi S1 oli toinen mulla olleista Rallyestä. Tuli aikanaan varaosa-autoksi toiselle konerikkoiselle S1:lle. Ostin sen Espoosta autokorjaamolta, oli tekniikka purettu palasiksi. Seisoi vuosia, ennenkuin raaskin luopua siitä. Hyvä et on vielä elossa, noi on mahtavia pelejä ja noilla modeilla vielä parempia ;D

Lainaus käyttäjältä: Peto - 06 elokuu, 2023, 07:25Toi S1 oli toinen mulla olleista Rallyestä. Tuli aikanaan varaosa-autoksi toiselle konerikkoiselle S1:lle. Ostin sen Espoosta autokorjaamolta, oli tekniikka purettu palasiksi. Seisoi vuosia, ennenkuin raaskin luopua siitä. Hyvä et on vielä elossa, noi on mahtavia pelejä ja noilla modeilla vielä parempia ;D

Auto kävi meidän välissä Turun suunnalla jossa se rakennettiin taas tieliikenne kuntoon ja puuttuvat osat korvattiin. 1.4 XSI alakerta oli halpa tapa saada ehjä kone, kallis alkuperäinen imusarja oli korvattu prätkän läppärungoilla, imusarja oli PLA:sta 3D printattu. Mukana tuli onneks alkuperäiset peltivanteet ja kevyet, peltivanteilta näyttäneet C5 alumiinivalssit semeillä.

Oli jääny korjaamolle kuulemma maksamattomien laskujen takia ja korjaamolla oli imusarja kadonnu.

Auto kävi kahdella kaverilla, toinen niistä siisti sähköt, ECUn viritykset oli sitä luokkaa että laitoin kannen takasin ja totesin että se toimii ja sillä hyvä, oma käsitys sähköistä rajoittuu väriin ja kipuun. Nykyään asuu taas Turun suunnalla, vietiin auto trailerilla ostajalle ja heppu käveli 5 minuuttia autoa ympäri haltioituneena, tyttöystävä kertoi että tällaista on metsästetty pari vuotta.

No hypätää välillä vuoteen 2009 ja elokuun puoleen. Maailman taloutta oli tukistettu 2008 ja se näkyi harrasteautojen hinnoissa ja tarjonnassa. Rata-ajo oli kutkuttanu jo vuosia, pikkupoikana pyörällä ajaessa hain aina optimi linjoja, milloin onnistuen, milloin turpa maata viistäen. Kortin saatua tein samaa tiellä vaikkei 1.2 Kadettista tai 1.1 mk1 Golfista ollu nopeusrajoituksia rikkomaan, niin omaks ilokseen haki linjoja ja koitti säilyttää vaivalla hankitun vauhdin. Tosin kyllä niitä nopeampiakin siunaantui ja virkavallan muistutuksia touhuista.

Kattelin kaikenlaisia vehkeitä mitkä olis sopivia rata-ajoon. Mk2 Golf oli pitkään kiikarissa, mutta radalle kun ei halua viedä kalliimpaa kuin mitä oli varaa menettää kerta rysäyksessä niin homma olis alkanu aina talven mittaisella ruostejumpalla.

Olin lueskellu brittiläistä EVO Magazinea siitä lähtien kun se ilmestyi, huikeaa tekstiä missä tylsän puisevan jargonin sijaan vietettiin neljä aukeamaa ratin takana ja sitä lukiessa maalattiin maisemat ja tunnelmat tarkasti, tuntui kuin ite olis ollu puikoissa.
Sitä lueskellessa tekijöiden omien autojen palstalla yksi toimittajista oli luopumassa omasta, vuoden rata-ajossa palvelleesta Mazda MX-5:sta tai siis Japanilaisesta versiosta, Eunos Roadsterista, samoja laitteet oli, eri nimi vaan peräkontissa. Auto oli ruosteeton, valmiiksi radalle rakennettu, lukkoperä, turvakaari, kuppipenkki vöineen, coil overit, puslat, jarrupalat ja nesteet. Ja hintaa oli kaikki £1250.

Luin ilmoituksen pariin kertaan uudestaan ennenkuin uskoin että hinta oli oikein. Yks LHD Turbo 944 Porsche oli jo haettu sumun ja ruosteen saarilta kalliin punnan aikaan, nyt valuutat oli melkein saman arvoiset. Muutenkin ajeltu bussilla ristiin rastiin niin ajatus lähtemisestä ei pelottanut. Matikkapää huusi punaisena, puolentuntia laskin matkakuluja, lento ja laivalippuja, aikatauluja ennenkuin laitoin sähköpostia autosta. No arvaa harmittiko, no kyllä, se oli myyty sen puolentunnin aikana. Se ilta meni kiroillessa.
No nyt lähde oli löytynyt, eikun ratsaamaan koko saaren tarjontaa. Paikalliset forumit auki, parhaat autokauppa sivustot (nettiauto on aika paljon parempi) ja eBay.
eBay tuntui oudolta paikalta ostaa auto, sokkonahan sitä Suomesta käsin kuitenkin joutu ostamaan, kuviin luottaen, mut silti. Tähän ikään mennessä oli kaupat hierottu aina paikan päällä, enkä ollut vielä ostanut mitään nettikaupoista.

No viikon verran naama koneessa istuttua löytyi eBaysta Eunos Roadster ja kyljissä MAZDASPEED tarrat, turvakaari, koko putkisto, nahkasisusta, turkkilaista muovikromi nauhaa, kilometrejä 80tkm, ruosteeton, FSH ja always garaged. Ihan hirveästi myyjä ei autosta osannut kertoa, ainut että oli ollut nopeampi kuin muut koeajamansa. Huuto hiihteli joissain satasissa, kympin nostoilla.
Google laulamaan ja löysin autoliikkeen ilmoituksen identtisestä myydystä autosta. Auto oli Eunos Roadster Mazdaspeed B spec MS11, todella Japanilaisen komea nimi. Sit alkoikin jännittämään, mitä pidemmälle luin, sitä kylmempi rinki alkoi kuristaa alakertaa.
MAZDASPEED oli Mazdan AMG. Koko moottori oli käsin kasattu, kansi täysin läpikäyty, kiukkuisemmat nokat, kevyemmät venat, kansi ja imusarja portattu käsin, takokamat alkakerrassa, koko putkisto rosteria ja MaximWorks valmistama ($3800), alkuperäinen ECU säädetty koneelle, kolmilapainen sintteri ja KAAZin 1.5way lukkoperä.
Hiljaseks veti, hintaa kun myydylle komeudelle oli £8900. Hienoin ja kallein NA Miata vaihtoi omistajaa £3-4000 luokassa, rakennetut turbot £3-5000, Skylinen ja Supran sai alkaen £6k.

Huutoa oli jäljellä vielä 4 päivää ja toppuuttelin itteäni että kyllä se hinta karkaa, perinteinen loppukiri tulee, en osta £5k autoa radalle vaikka kuinka tekis mieli, että tonni on se maksimi josta en jousta. Samaan aikaa piru huutaa olkapäällä että ostettava se on, maksoi mitä maksoi.
Huuto loppui yöllä suomen aikaa ja seuraavana aamuna kattomaan kuinka pitkälle hinta oli karannu, veikkasin 5 alkavaa summaa. Pettymys oli katkera, hinta oli £50 yli oman tarjouksen. No siinä sitten istu ja ruoski itteensä, taputti olkapäälle hyvin kustusta hommasta ja siitä et olis se kannattanu valvoa. Tosin lohduttelin et kyllä se olis kuitenkin huutanu ja pitkään.
No eikun kädet saveen ja ettimään seuraavaa kun parin päivän päästä kilahti sähköpostia.
Myyjä kysyi että ostanko auton korkeimmalla huudollani, voittajahuutaja oli tehnyt oharit. Kädet täristen sit vastaamaan että kyllä, £1040 juu, otanhan minä. Myyjällä taas meni pupu pöksyyn kun kuuli että olen Suomesta, sain vakuutella tosissani että kyllä, tulen ja ei, en ole hullu.

Kymmenen nettisivua auki, kilpailuta lentoliput, check. Millä Lontoosta Leedsiin, check. Ajomatka Leeds-Dover, check. Lautta Dover-Calais, check. Kaverille viesti et olitko tosissas et lähdet mukaan? Check. Laske ajoaika Leeds-Lontoon lentokenttä-Dover, check. Bensan hinta euroopassa, check. Ajoaika Calais-Tukholma, check. Rekkakuski kaverille viestiä luvatusta ilmaisesta pisteillä kerätystä lipusta Ruotsinlaivalle, check. Vakuutuksen green gard, check. Ainiin, ilmoitus työnantajalle että lähden X hakemaan autoa, check. Tammelundin liikenne oli joustava työnantaja, omaa lomaa sai tunnin varoitusajalla niin paljon kuin perse kesti pitää.

Matka iltapäivä koitti, reppu selkään ja Lontooseen, yö kentän halvimmassa murjussa, halvin lentohan oli pelipaikalla 23 jälkeen, aamulla £60 lento Leedsiin, juna ja bussi olis ollu kympin halvempia. Illalla hotellissa oli liikaa aikaa miettiä ja alkoi jännitää niin että meinasin jänistää koko hommasta kun vanhat traumat puski pintaan, mitä helvettiä sitä on tekemässä, pitääkö sitä tänne asti taas lähteä. No tänne on tultu ja loppuun asti mennään.
Aamupäivällä myyjä, vanhempi herrasmies nouti kentältä. Sanoi että työkaveritki piti mua hulluna eikä uskoneet että oikeasti tulisin. Löin nettiauton auki, viisi MX-5 myynnissä, halvin 5500€, 240tkm ajettu 90hp 1.6 ja läpi ruosteessa. Samaan aikaan Englannissa oli pari tuhatta Mazdaa kaupan ja lisää laivattiin Japanista koko aika, arvo laski ja markkinat oli täynnä eikä ulkomaalaisia kiinnostanut RHD:t.

(https://live.staticflickr.com/2853/10145174976_e75f96648b_c.jpg)

Auto oli loistava, veti todella iloisesti, heräs 4500 jälkeen ja veti raivolla rajoittimelle. Konin keltaiset, alla Japanilaiset hävyttömän kevyet ja rumat vanteet, sisusta täynnä halpaa kromimuovia, ilmastointi ei toiminut, pakosarjassa kuulosti olevan vuoto, mutta ruosteeton, ehjä ja täydellinen, 80tkm ajettu auto.
Kytkin oli kuulemma ollu huono, oli palanu ekan viikonlopun aikana niin myyjä oli asennuttanut kunnollisen, tavallisen kytkimen. Myyjä oli säästänyt autoa tyttärensä ensiautoks, mutta vakuutukset tappoi idean. Brittiläinen systeemi pidetään kurissa ja nuhteessa vakuutuksilla. Rakentaa saat vaikka miten hurjan laitteen jos perse kestää vakuuttaa se. Etenkin nuoret maksaa kovia vakuutuksia, MK4 Supra oli £6k ja vakuutukset vuodeksi oli saman verran.
Hierottiin kaupat, juotiin teet ja tankin kautta nokka kohti Lontoota. Jälkiviisaana opin ettei kannata aikataulua rakentaa ihan yhtä kireäksi kuin keikkabussia ajellessa, vaikka olisikin kaks kuskia. Hain kaverin Lontoosta kyytiin ja laskettiin samoilla silmillä 27 tunnissa Leedsistä Tukholmaan. Yöllä kun Saksassa väsytti niin laskettiin rajotinta vasten vitosella sen 215km/h mitä auto kulki että pysyi hereillä. Opeteltiin myös ettei autobahnilla kannata päästää tankkia alle puolen. Huoltiksia on sadan kilsan välein ja seuraava olikin kiinni, ajettiin GPS avulla johonkin nukkuvaan pikkukylään tankkaamaan, kolmannella asemalla kelpas joku neljästä kortista ja saatiin 36 litran tankkiin 35 litraa menovettä. Aamulla tuli myyjältä viesti "hope all is going well, to my calculations you should be soon getting into Germany" ... "All is well, we just landed to Sweden" jonka jälkeen tuli radiohiljaisuus.

Ruotsin puolella, Helsingborgin jälkeen pitkän ylämäen päällä oli tuttu huoltis missä tiesin olevan Burger King, Antti tankkas ja mä juoksin sisälle, liian pitkä jono, ei kerkee. Lautta lähtee noin 7 tunnin päästä. Ylinopeutta minimissä parikymppiä että saadaan syötyä matkalla tunti pois ajasta, puolessa välissä, jossain ennen isoja järviä löytyi ruokapaikka eikä jonoa, paikallinen hamppariketju. Vitosen kouluruotsilla tilaamaan pöperöitä "Juu vi ska taa om stur burger tack" "Nej då taa en medium" no ei jaksettu, eikä osattu vääntää ja todettiin et anna se keskikokoinen sitten. No se keskikokoinen oli melkein lautasen kokoinen, ei saatu kumpikaan syötyä vaikka alkuun oli isokin nälkä. Hölö Mörkön kohdalla oli tietyöt ja Tukholmassa maratoni, Viikarin rannassa nähtiin takavalot kun lautta irtos rannasta, keula ympäri ja takas maratoonareiden sekaan, tiukalle meni ettei myöhästytty Siljankin kyydistä.
Laivan baarissa istuttiin tyytyväisenä kaljat kourassa, silmät seiso ja järki jäässä.

Jumalattoman hienoa tarinaa!

Tuo Ruotsin huoltispaikka oli varmaankin Skåneporten. Siinä viikko sitten poikettiin.  :)

Auto saatiin Turun kautta kotia, sataman Tullista hain tarrakilvet ja täyttelin laput. Loppu syksyn ajot jäi 5 päivään mitä sai ajaa ilman että aloitti maahan tuonti rumbaa. Auto talliin ja kaikki halvat turkki kromit roskiin ja kanssa harrastajille joiden makunystyröitä moiset kiehtoi. Ostin kaks Cobra Monaco kuppipenkkiä kaverilta halvalla, rautarunkoisina ihan järkyttävän paskat istua ja ei ne mahtunu autoon. No kauppa kävi ja ostin käytetyn Sparcon EVOn, kinnitysraudat ja 6 pistevyöt. Talven aikana ei ollu tarkoitus tehdä muuta, jarrupalat ja nesteet rata-ajoa kestäviks.

Lueskelin Miata.net forumia ja "latest picture you took" ketjussa oli kuva konehuoneesta missä oli läppärungoilla koristeltu kone ja lause "Next, LS Swap". Laitoin privaviestiä että myytkö noi läppärungot? Mulla on ollu läppärunko fetissi pitkään, sitä kaasareiden ja läppärunkojen suoraa huutoa kuunnellessa sielu lepää. Pakko saada. Soitin pomolle ja neuvottelin pitämättömät talvilomat rahaksi ja hieroin läppärungoista kaupat. Laadukas Japanilainen OER FUJI Racing bolt-on paketti missä oli kaikki tarvittavat, imusarja, tyhjäkäyntimoottori, vivustot, läppärungot ja torvet.
Olo oli kuin pikkulapsena jouluna kun UPS toi paketin, tai itseasiassa parempi, ties mitä tuleman piti. Asennus oli todella suora viivaista, vanha imusarja veks ja uudet romut tilalle. Mitä nyt Suomi ruosteeseen tottuneena luulin katkoneeni ekan pultin avatessani, pultti naksahti ja meni ihan löysäksi, en vaan ollu tottunut että näin niiden kuuluu aueta. Ainut harmi oli 4 pytyn torven ja jarru putkien väliin jäi muutama sentti.

(https://live.staticflickr.com/8101/8531473112_56d2b156c0_c.jpg)

Moottorinohjauksen kanssa meni metsään. Miataan saa...

Ah käydääns mallit läpi.
Ensimmäisen sukupolven 1989-1997 NA Mazda oli jenkeissä Miata, Japanissa Eunos Roadster ja muualla maailmassa MX-5. Sai 1.6 ja 1.8
Tokan 1998-2005 ruman NB:n jälkeen kaikki oli MX-5 mantereesta riippumatta.  Sai 1.6 ja 1.8
Kolmas pumppernikkeli 2005-2015 oli NC, sen facelift on huomattavasti parempi. Sai 1.8 ja 2.0
Nykyinen, neljäs 2016- on ND. ND:lle pitää antaa pisteet, kevyempi kuin eka NA, tehokkaampi ja kaikki modernit varusteet. Ajettavuus ja teho on kuin NA joka on kasvanut aikuiseks. Saa 1.5 ja 2.0
NA ja NB on käytännössä samoja autoja, muutokset oli rumaa ulkonäön lisäks melko pieniä ja kaikki osat käy ristiin.

Jatketaans, niin Miata sai ekana Megasquirtin PNP, plug and pray ECU:n. Jenkki foorumilla vaikutti kreikkalainen ammattilainen joka kasasi ECUn ja teki vielä kaupan päälle muutamat hyvät muokkaukset mm. vakio miatalle hyvin säädetty kartta, mutta jono oli pari kuukautta. Oli muka kiire ja päätin etten odota vaan tilaan sarjan ja teetän kotimaisella sepällä joka kolvaili MS1 kasaan ja möi. Sovittiin että paketti menee suoraan tekijälle ja saan valmiin ECUn kotia.
Paketti kainalossa auton luo, ECU kiinni, läppäri kiinni ja valmis kartta koneeseen.
Koitin startata ja mitään ei tapahtunu, netti auki, bensapumppu tarvitsi hyppylangan toimiakseen. Hyppylanka paikalleen ja uus yritys. Ei mitään, paitsi että nyt haisi bensa.
Antti totes että sulla valuu bensaa läppärunkojen torvista. Tulpat auki ja joka pytty oli täynnä bensaa. Jaahas, ohuella letkulla imin bensat pois ja jäin ihmettelemään mitäs nyt. Paikalliselta Miata forumilta löytyi apua ja valokuvien perusteella oli sytkäkivet ja ruisku kolvattu suoraan 12v. Sytkävahvistin oli palanut, sytkäkivet oli palanut ja suuttimet huuti 100% koko aika.
Toinen forumilainen kolvas laatikon kuntoon, vaihdoin öljyt ja sain perus kartalla ajettua ST-Motorsille säätöihin. Säädöt onnistui, vakio Miatassa on 116hp, Mazdaspeed:issä oli 132hp ja tässä oli 142hp.
Se riitti, ääntä riitti ja huudatin konetta aina ja koko aika kaikkialla, Mazdaspeed kun vielä kiersi kaheksan tonnia.
Olis voinut saada muutaman hepan lisää jos olis tehnyt laatikon torvien ympärille ja johtanut kylmää ilmaa siihen. Mut mitäs helvetin ideaa siinä nyt sit olis ollu, hirveällä vaivalla saa ääntä ja sit parin hepan takia pilaa koko shown.

Ratapäivät läheni ja istuin steissillä bussin ratissa odottamassa seuraavaa lähtöä kun Pistonheads:in myyntipalstalta löytyi £100 neljä ajamatonta 185x14 Yoko R888 semisliksiä. Oli tullut auton mukana eikä mitään käyttöä näille. Laitoin viestin, sovin kaupat ja maksoin, tilasin Parcel2Go kyydin renkaille £60 ja jäin odottamaan.

Ekat Miata kerhon ratapäivät oli Ahvenistolla, yks tutustumis kierros ja sen jälkeen täysillä. Ajaminen sujui ja maistui. Tätä varten oli nähty vaivaa ja haaveiltu vuosia. Ajolinjat löytyi ylämäen mutkaa lukuunottamatta samantien. Ylämäen mutka pelotti huolella. Muuten rata tuntui todella hyvältä, mini Nürre.

(https://live.staticflickr.com/7281/8744460925_6db7d11c29.jpg)

Muut kerholaiset tuli ihmettelemään miten voin ekalla kerralla ajaa kovempaa kuin rakennetut turbot. Osoitin renkaita ja sanoin jotain ajolinjoista, useat kun tuntui ajavan kuin maantiellä. Joku halusi kyytiin ja lähdin ajelemaan puolivaloilla hiljempaa, no eihän siitä tullu paskaakaan. Rytmi metsässä ja Tarun mutkaan liian aikaisin sisään ja ulostulo suoraan rengasvalliin. Onneks oli penkki, vyöt ja mikroautoilu niskatuki. Tärkeimpänä kyytiläiselle ei onneks käynyt kuinkaan. Enemmän harmitti kesken jääneet ratapäivät kuin rikki mennyt auto, lokari, ovi ja kovakatto oli saanut osumaa ja oikeen puolen alatukivarsi oli vääntynyt. Tähän mennessä olin jo saanut Briteistä tuttuja ja soitin Miata purkaamolla työskennelle tutulle että laittaa käytetyn tukivarren tulemaan, £35 kiitos.

(https://live.staticflickr.com/6192/6159941660_1de0b3bdaf_c.jpg)
Puhelu vaimolle, ei ymmärtäny miten voi naurattaa vaikka olin ajanu kolarin, ai kauheeta.
Koko kesä mentiin jalka suorana Ahvenistolla ja Alastarolla, taidot kasvoi, ajat parani ja ylämäen mutkaan löytyi niksit.

Lainaus käyttäjältä: samulis - 06 elokuu, 2023, 18:51Ah käydääns mallit läpi.

Ja jos haluaa katsella luonnosten ja ensimmäisten protojen kuvia niin sitten pitää olla hyllyssä tämä kirja.  :D No joo, varmasti nykyään samat infot löytyvät netistäkin. Tuo on tuoreeltaan vuonna 1989 ilmestynyt kirja, olen osaksi siksi ostanut aikanaan kun siinä on lopussa hieman myös muiden merkkien aikaisempien pikkusporttien historiikkia MG:stä murtoluku-Fiateihin jne.

(https://panu66.kuvat.fi/kuvat/Autokuvia%202023/MX5%20kirja.jpg?img=smaller)

Hyvää kerrontaa, kirjoita vaan lisää niin luen mielenkiinnolla.

No mikä näissä nyt sitten kiehtoo?

Kuitenkin natiaisesta asti lukenu V8 Magazinea kuin piru raamattua, fanittanu AC Cobraa ainoana oikeana (edesmennyt autohullu ystäväni Jenkeistä oli 70 luvulla päässy ajamaan aitoa Cobraa, alla aidot Polyglas renkaat, totes vaan et hengen vaarallinen laite, sanonta et menee kaks kertaa kovempaa ja väärään suuntaan piti kuulemma paikkansa) ja osasin kaikki numerosarjat moottoreiden kokoihin, laatikoihin, runkoihin, korimallit ja vuosiluvut tuli kuin apteekin hyllyltä. Yhtä hyvin kuin olis jääny asiat päähän koulussakin niin olis menny sielläkin paremmin.
1988 tai 1989 luin kirjastossa TM:ää ja lehdessä esiteltiin juurta jaksaen MX-5.
50-50 painojako, alle tonnin paino, päällekkäiset kolmiotukivarret joka kulmassa, nelipyttyinen ujosti alitehoinen kone, 5 vaihteinen manuaali, visko lukko ja erittäin kätevä rättikatto joka ei vuotanut. Kolahti, kerrasta.
Olin juniorina Historic Race Finlandin apupoikana ratapäivillä ja yks retki tehtiin MGB avolla. Se riitti, ymmärrys mitä urheiluauto tarkoitti aukes kerralla ja Miata oli kaikkea tätä ilman brittiläisiä ongelmia, sähköt toimi, muovi ei ollut halvinta paskaa, ohjaus on nopea ja tarkka, katto toimi kuin ajatus ja piti veden ulkopuolella.

Moni kaveripiirin virnuilija ja hekotellija tuli uskoon kääntyneenä ratin takaata tai vähintäänkin ymmärtäen mistä näissä on kyse. Ajettavuus vaan on ihan omaa luokkaansa. Todella monella muulla autolla pitää ajaa 9/10 ennenkuin ajaminen alkaa olla hauskaa, tällä riittää 40km/h kauppamatkalla ja hymyilyttää.

Homma lähti ennen ekaa ratapäivää laukalle. Ekalla reissulla mukana ollut Antti ja pari muuta koeajon vakuuttamaa halus omat autonsa. Keväällä etin autoja tosissaan ja löydettiin useampi auto mistä sovittiin kaupat. Etin kovat katot mukaan, siihen aikaan niitä sai £50-250 luokassa, nyt ne hiihtelee Suomessa 1500€ nurkilla ja jenkeissä pari tonnia.
Säädin lennot, laivat, vakuutukset jne shown kasaan ja lähdettiin porukalla Englantiin.

(https://live.staticflickr.com/5328/9646856239_856255ab54_z.jpg)

Reissu meni hyvin, hauskaa oli, ajettiin yhden kovankaton kanssa pelkät etulukot kiinni kun taakse tulevat Frankenstain pultit saatiin vasta seuraavalta kauppiaalta, vedettiin takapää kiinni jeesusteipillä ja naurettiin ettei pysy. No ei pysyny eikä naurattanu, 60mph vaudissa katto nousi reilusti ylös, teipit lepatti ja pien paniikki oli kuulemma iskeny. Loppumatka mentiinkin kiltisti hissun kissun.

Autot saatiin maahan ja hauskaa riitti. Jos oikein tihrustat niin ihka aidolla nokian perunalla otetussa kuvassa näkyy minä ja auto. Kummatkin ehjänä ja kuski opetuksen saaneena. Kuivalta asfaltilta kevään viileillä märälle ja liukkaalle ja sit lähti, sitä kerkes miettimään uskomattoman paljon kaikenlaista ennenkuin vauhti pysähtyi. Taisin vannoa ajavani hiljaa ja kiltisti.
(https://live.staticflickr.com/7373/10145208193_5609635fce_q.jpg)

Lipsui se muillakin, edessä oli ysikymppi vasemmalle ja minä apukuskina ohjeistamassa "käänny ysikympistä oikeelle" Mutkan jälkeen oli heti oikeelle hiekkatie mihin piti mennä, kartanlukijan epäselvän ohjeistukseen sain vastauksen "päätä nyt perkele" ja sit katteltiinkin mihin pysähtyy.

(https://live.staticflickr.com/5474/10145066924_30543e764d.jpg)
Sattuuhan sitä ja näistä oppii. Rikoksetkin on jo vanhetuneita.
Ainoat osuman saaneet oli egot.

Pirun hyvää tarinointia! :+1:

Tais olla 2005 kun liityin 9xxfin palstalle. Köyhän talon kakarana piti saada Porsche. En siihen ihan täysin uskonut itekkään mutta pitäähän sitä. Ainakin itellä lompakko on tuupannu ohjastamaan makua ja 944 viehätti kummasti.
 
Miks 944? Tultiin just 18 täyttäneinä kaverin kyydissä humalassa baarista, Fiat Uno 45:ssa viis ukkoa ja unosta kaikki mitä irti sai eli vähän yli sata. Etupenkiltä kaveri huikkas Porvoon motarin liittymän kohdalla et katos taakses. Takaa tuli 944 Turbo ja todella lujaa. En ollu ennen nähnyt miltä näytti kun joku paahtoi lähemmäs kakspuolmarkkaa taulussa ohi ja hävis lujaa lahdentien loivaan ylämäkeen. Teki melkoisen vaikutuksen.

Vaimon, silloisen kihlatun kanssa lyötiin hynttyyt yhteen samoihin aikoihin ja vaimo katteli olan yli rahavirtoja. Pari kuukautta se neuvoi sivusta ja kysyi sitten et jos se vois näyttää. En tiedä mitä ja miten se saa samat numerot riittämään aivan eri asioihin ja aiempi puolesta kuusta loppuun perseauki muuttuikin siihen että rahaa jäi sukan varteen.
Puol vuotta myöhemmin huomasin että rahat riittääkin Porscheen. 2006 loppukesästä kävin hakemassa YK tuonti 1986 Porsche 944 Ylöjärveltä. Myyjä oli työkeikalla Kolumbiassa, vanhemmat oli palannu pari päivää aikaisemmin maailman ympäri purjehdukselta ja olivat ihan pyörällä kaikesta mitä maailmassa oli muuttunut.
Hinta tingittiin Skypessä kohdalleen, edellinen koeajaja oli koittanut lukkojarrutusta ja pilannut eturenkaat ja Porscheen kun ei käy kuin P lisäkirjaimella varustetut renkaat. Tai siinä uskossa silloin elin.
(https://live.staticflickr.com/5699/21741572921_e1bbc2c0dd.jpg)
Syksyllä ajoin niin paljon kuin kerkesin. Muutamat miittit jossa pääsin opettelemaan miten millin tarkasti Porschet tulee pysäköidä vierekkäin, keulat samalle tasalle ja kerhoretki Uudenkaupungin tehtaalle missä kasattiin Boxstereita. Puhelimia ei saanut ottaa kierrokselle ja kuulemma ainoat kaks identtistä autoa oli molemmat menny Venäjälle, kumpikin punaisia, mauttomasti laajennetulla punaisella nahkasisustuksella, pelkkää punaista joka paikka ja kaikilla varusteilla.
Talveks sain auton kaverin prätkätalliin, vanhan navetan alakertaan. Pari Hiacellista romua kaatikselle ja auto mahtui sisään.
Kyllä sitä tunsi ittensä hienoks, ja tärkeeks.
 
Keväällä tein virheen, kävin koittamassa 944 Turboa. Ei olis pitäny, kalliiks tuli. Auto myyntiin ja ettimään Turboa mihin kynnet riittäis. Vaparille löytyi ostaja ja vikana iltana käytiin sit ajamassa karstat koneesta, Porvoon konetiellä niin kovaa kun vessa kulki, kaveri sano et katos taakse, putkesta sylkee jatkuvaan palavaa paskaa ja kulku parani kaikenaikaa. Takasinpäin tultiin tuttuja pikkuteitä ja pitkälle suoralle taittaessa oli lähtöjään jo vauhtia tuplat sallittuun ja suoran päässä näkyi valot bussipysäkillä parkissa. "ei ne poliisit ole". Jep.
Maijahan se, instant adrenaliini hyöky, koko kropassa tuntu kohahdus, nyt tulikin haukattua paskaa. No, ei tässä ole kuin hävittävää, vauhdista 10% pois, varman päälle ja kovaa. Onneks tiet ja paikat oli tuttuja. Ajoin tuttuun parkkihalliin piiloon ja kävellen nakkikioskille, kädet taskussa ettei vapina paljastais. Mondeo sahas tunnin ettimässä ennenkuin luovuttivat.

No kaupat synty, uus omistaja oli tyytyväinen ja mä löysin Turbon.
Se oli Englannissa, hinta oli kova ja punta oli kallis. LHD 1989 Turbo S eli vakiona isompi turbo, isommat jarrut, paremmat stereot, nahkajakkarat kaikilla sähkösäädöillä ja lisävarusteista oli raksittu ilmastoinnin lisäks tärkeimmät, parempi alusta ja lukkoperä. Parasta oli että autoon oli asennettu edelleen silloin melkoisen arvokas Lindsey Racing 380rwhp kit ja alla oli 993 Turbon hollow spoke vanteet. Laskin että vaikka paska osuis tuulettimeen niin saisin omani pois purkuosista. Jep jep.
Myyjä oli hämärän oloinen ja olis pitäny kuunnella pientä ääntä joka varoitteli, no näistä oppi.

Tohon aikaan LHD:t oli UK:ssa vielä RHD edullisempia, paikalliset joilla ei ollut varaa RHD:n hakivat mantereelta LHD:n.

(https://live.staticflickr.com/566/21732247585_36a81ebde4.jpg)

Aiemmin oli tullu käytyä pari kertaa kavereiden luona Englannissa, mutta bussikeikat häämötti vielä tulevaisuudessa eikä tällaisesta touhusta ollut minkäänlaista kokemusta. Iso työmaa selvittää miten koko sirkus toimii, miten saan vakuutukset, mitä kautta kotiin ja niin edespäin.Juhannus painoi päälle mutta auto oli saatava. Lennettiin Ryanairilla Tampereelta, taskussa iso tukko puntia ja karmee autokuume päällä. Paikan päälle päästiin myöhään illalla ja taivaalta tuli vettä kuin esteristä, myyjä oli isänsä kanssa vastassa ja koeajon jälkeen pieni ääni sanoi että kävele pois. No en sitä uskonut, päätin että kun tänne asti on tultu niin mennään loppuun asti.
Kaupat tehty ja ontto olo sielussa kotia kohti. Ekalla tankilla pyörittelin silmiä, oli kuitenkin ajettu todella nätisti sateessa ja kulutus oli yli 16 litraa satkulle, ysärin viriboksit ei ollu ihan niin tarkasti optimoituja, mielummin vähän rikkaalla.
Mantereen puolella sit ihmeteltiin et miten tää ei kulje. Pysähdyttiin tutkimaan ja ahtoletkut oli löysällä. Joo'o. Kiristeltiin niitä yks kerrallaan ja joka kerta puhti parani. BMW Z3M tuli haastamaan ja kaverin ollessa puikoissa yllytin et anna mennä, kojelaudassa, mankan alla oli digitaalinen ahtopaineen säädin mille en ollu vielä antanut huomioo.
Z3M karkas, Porsche suti vaikka vauhtia oli yli 140 ja ohjaamossa piippas pirusti. Nyt ei kaikki palikat olleet paikallaan, tiesin että 944 niittaa perseen maahan sen sijaan että sutis. Pysähdyttiin ihmettelemään, mä tutkin ahtopaineen säädintä, se oli säädetty antamaan 10 sekunnin ajan 1.05 bar, lyhyellä matikalla 385 kit plus 1.05 oli plus 500hp, tiedä sit siitä. Kaveri tutki renkaita ja tuli kertomaan et 265:t oli yli 10 vuotta vanhat ja aivan kivikovat saippuat. Eikun kuski vaihtoon ja kaasua. Kiihdytin bensa-asemalta autobahnille ja sain kolmosella ahdot tappiin ja kuului pehmeä mossahdus. Konepellin reunojen alta puski höyryä ja takana kaikki kolme kaistaa oli höyrynpilvessä. Kytkin pohjaan, virrat veks ja rullattiin rastplatsenille. Jep se pieni ääni...

Soittelin tutulle Porsche harrastajalle kesken parhaan juhannuksen että millä auton saa Suomeen. ADAC ja Vaittinen oli vastaukset. Tulevalle vaimolle soittelemaan että nyt kävi näin, että et sä viitsisitsä hoitaa meille lentoliput, en kyllä vielä tiedä mistä tullaan, mut sellaset pitäis saada. Joku paikallinen tuli rastplatzenilla tarjoamaan vettä helteessä istuville ja auttoi soittamaan ADACin hinurin paikalle. Hinuri tuli ja vei johonkin pikkukylään varikolle mihin auto jäis. Yhteistä kieltä ei ollut ja yhtäkkiä se sanoi että Polizei. Ihmettelin että mihin niitä nyt tarvitaan, että ei tässä nyt lakia ole rikottu. Paikalle tuli pari nuorta poliisia, toinen oli nuori nainen joka puhu sujuvaa englantia ja sanoi että tuttu soitti ne tulkiks paikalle. Jah no mikäs siinä. Tulkin välityksellä selvitettiin tilanne ja kerroin että joku Vaittinen tulee vissiin hakemaan. Ihmettelin kun se otti tiedon tuttavallisesti vastaan, mutten osannu yhdistellä pisteitä.
Saatiin poliiseilta kyyti lähimmälle juna-asemalle ja ajeltiin Dresdeniin. Välissä soittelin väliaika tietoja kotiin jossa tuleva vaimo teki töitä ja halus miehensä ajoissa seuraavan viikon häitä varten kotia.
Soittelin kotoota Vaittiselle ja sovittiin kyyti, olin aloittamassa selitystä missä auto on niin selvisi että erittäin tuttu paikka. Auto tuli pari viikkoa vai olikohan kuukaus häämatkan jälkeen ja hatun pois noston jälkeen selvis että jokainen pytty oli pilalla. Huotin pönttö oli täynnä öljyä ja viisaammat kertoi että kone oli "todennäköisesti" lähtöjään jo huono ja sen takia letkut oli löysällä ja huohotin täyttynyt. Mikäpä oli ollessa, tili oli laitettu sileeks, tallissa oli rikkinäinen ja verottamaton Porsche ja vaimo kertoi että jälkikasvua on tulossa.

No jätetään Porsche oman onnensa nojaan ja ajellaan Miatoilla.

Mazdaspeed lähti kesän lopussa, tuuttasin tutkaan sellaiset lukemat ettei tarvinnut puoleentoista kuukauteen ajella linjuria. Auto piti myydä jotta sai elämän maksettua. Kerhokaveri haki auton ja se jatkoi vuosikausia rata-autona, tänäpäivänä se asuu Pohjanmaalla drifterinä, ratti on vaihdettu vasemmalle, pellin alla on BMW:n V8, syylari kontissa ja maalattu telalla keltaiseksi.

Rata-ajo edelleen kiinnosti ja kolmeen pekkaan tehtiin talven aikana yhdestä tuodusta autosta puhdas rata-auto. Auto oli Japanissa tehty jo rata-ajoa silmällä pitäen, putkisto, turvakaari, KAAZin lukko ja TEINin alusta. Vakio koneella näillä ajaa rataa maailman tappiin kun muistaa öljyt vaihdella.
Budjetti kolmeen pekkaan, auto Nakkilan tallille ja porukalla rakentamaan. Puslat vaihtui polybusheihin. Alla olleet Coiloverit lähetettiin RallySystemsille uudelleen rakennettaviks Miatalle sopiville spekseille. Kaikki ylimääräinen ja irtilähtevä roskiin. Puskureiden sisältä törmäys muovit roskiin. Rättikatto roskiin. Sisustasta jäi kojelauta ja keskikonsoli. Moottorin ja laatikon tukikumeiksi jääkiekkoa vastaavaa kamaa, näillä sai koneen ja laatikon heilumisen kuriin, Alastaron vikoissa S mutkissa monesti auto ja kone heilui eri suuntiin ja väärällä kädellä vaihtaessa sattui usein vaihdemissejä. Oudointa oli vaihtaa väärällä kädellä kakkoselle vasemmalle ja taakse, vaikka RHD:llä olikin jo paljon tullu ajettua. Jarruille teräspunosletkut, nesteiksi Motulin 600 ja yellow stuffin palat. Uudet iskarit alle, mun vanha Sparcon EVO vöineen kiinni ja puntarille. Oltiin onnistuttu, 890kg. Miata on vaikea saada alle 900kg.

Japanissa oli tsunami iskeny ja rengastuotanto oli polvillaan. Semisliksejä ei ollut missään. Löysin UK:sta käyttämättömät R888 väärällä jaolla olevilla tykkivanteilla ok hintaan. Parcel2go:lta kyyti renkaille, välissä piti soitella ja kertoa perinteinen "bläk round pirellis" kun kyselivät miltä kadonneet tuotteet näyttivät. Vein renkaat ja vanteet Konalan Vianoriin, vanteille oli löytynyt ostaja. Ekan renkaan jälkeen tiskin takaa tuli pomo sanomaan että rengas meni rikki pois ottaessa. Jaa, kirjoitin lapulle Kumho V70A 235/45/R13, et tollaiset voit laittaa tilalle. Pomo totes et ei, kyllä hän hoitaa sen rikkinäisen tilalle samanlaisen, ei tässä koko kierrosta ruveta ostelemaan.
Soitti seuraavana päivänä ja ihmetteli mistä tiesin ettei renkaita ollut. Selitin että tästä syystä renkaat oli UKsta ostettu ja noi Kumhot oli ainoat mitä oli missään hyllyssä.

Ekat ratapäivät tuli eikä renkaita ja vanteita ollut, laitettiin alle 195-15 sekarengastus ja yhden porukasta faijan omistamasta konttorilta tarrakilvet ja radalle. Kierrosaikoja oli turha metsästää mutta ajaminen ei ollu koskaan näin hauskaa. Auto teki ihan mitä halus, ali ja yli ohjas sen kun käski. Ekaa kertaa elämässäni vedin koko mutkan, apparan maalisuoran päässä olevan pitkän oikean nelipyörä sladissa kaasulla ohjaten, olo oli kuin 50 luvun formula kuskilla. Tarroissa oli vielä virtaa ja tuli käytyä Rusalla kahvilla, kehä ykköseltä Rusalle oli liikaa, meteliä oli kuin peltirummun sisällä olis istunu. Kumma mutta radalla meteliä ei edes tiedostanut.

Teetettiin Turun vannepajalla 13x8 et36 peltivanteet renkaille. Saatiin renkaat vanteille ja seuraaville ratapäiville. Auto oli ihan posketon, pitoa oli aivan liikaa tehoon nähden eikä renkaita meinannut saada lämpenemään millään. Paineita sai laskea alle bariin ennenkuin löytyi ja sit mentiin. Kaasua ei tarvinnut hellittää mäen päällä niinkuin yleensä vaan sen kun taittoi sillan päälle, hölläs, napautti jarrua ja moottori jarrulla Tarusta läpi ja seuraavan kerran jarrua tarvittiin oikeasti vasta maalisuoran päässä. 1:36 mikä oli näille taidoille kova suoritus. Päivän pääteeks käytin Tarun jälkeisessä ysikympissä oikean renkaan ulkokanttarin päällä, täys veto ja renkaan palatessa asfalttiin taka-akselin rattaat sanoi sopimuksen irti.

(https://live.staticflickr.com/6151/6195431862_f85aff161b.jpg)

Sopimus oli että mokaaja maksaa ja kaikki korjaa. No ei se niin mennyt. Auto seisoi pihassa odottamassa muita kunnes uus kuume iski ja motivaatio löytyi.

Kiitos kaikille kommenteista! Kiva kirjoittaa kun tykätään.
Kova editoimaan jo kirjoitettua kun kerralla ei tule valmista.

Lainaus käyttäjältä: Rusty - 06 elokuu, 2023, 17:20Tuo Ruotsin huoltispaikka oli varmaankin Skåneporten. Siinä viikko sitten poikettiin.  :)

Tais se olla, seuraavalla tankkauksella kurvattiin Shellin pihaan ja jäi vaihdekeppi käteen, meinasin ajaa Helvetin Enkeli porukan sekaan.

Lainaus käyttäjältä: Pande - 06 elokuu, 2023, 19:26Ja jos haluaa katsella luonnosten ja ensimmäisten protojen kuvia niin sitten pitää olla hyllyssä tämä kirja.  :D No joo, varmasti nykyään samat infot löytyvät netistäkin. Tuo on tuoreeltaan vuonna 1989 ilmestynyt kirja, olen osaksi siksi ostanut aikanaan kun siinä on lopussa hieman myös muiden merkkien aikaisempien pikkusporttien historiikkia MG:stä murtoluku-Fiateihin jne.

(https://panu66.kuvat.fi/kuvat/Autokuvia%202023/MX5%20kirja.jpg?img=smaller)

Hyvää kerrontaa, kirjoita vaan lisää niin luen mielenkiinnolla.

Tarina mistä auto sai alkunsa ja kuinka se kehittyi on hieno. Aika monta mutkaa oli seitkyt luvun lopusta ennenkuin auto muuttui todeksi. Uskomatonta että Mazda uskalsi tuoda auton markkinoille tilanteessa missä koko muu maailman autoteollisuus pelkäsi amerikan kieltävän avoautot turvattomina ja millaisen hyökyaallon Miata aloitti, Fiat Barchetta, BMW Z3, Mercedes SLK, Lotus Elan M100, MG F, uskaltaiskohan MR-2 mk3 lukea samaan aaltoon.

Lainaus käyttäjältä: samulis - 06 elokuu, 2023, 22:09Tais olla 2005 kun liityin 9xxfin palstalle. Köyhän talon kakarana piti saada Porsche. En siihen ihan täysin uskonut itekkään mutta pitäähän sitä. Ainakin itellä lompakko on tuupannu ohjastamaan makua ja 944 viehätti kummasti.
Vaimon, silloisen kihlatun kanssa lyötiin hynttyyt yhteen samoihin aikoihin ja vaimo katteli olan yli rahavirtoja. Pari kuukautta se neuvoi sivusta ja kysyi sitten et jos se vois näyttää. En tiedä mitä ja miten se saa samat numerot riittämään aivan eri asioihin ja aiempi puolesta kuusta loppuun perseauki muuttuikin siihen että rahaa jäi sukan varteen.

Miks 944? Tultiin just 18 täyttäneinä kaverin kyydissä humalassa baarista, Fiat Uno 45:ssa viis ukkoa ja unosta kaikki mitä irti sai eli vähän yli sata. Etupenkiltä kaveri huikkas Porvoon motarin liittymän kohdalla et katos taakses. Takaa tuli 944 ja todella lujaa. En ollu ennen nähnyt miltä näytti kun joku paahtoi lähemmäs kakspuolmarkkaa taulussa ohi ja hävis lujaa lahdentien loivaan ylämäkeen. Teki melkoisen vaikutuksen.

Puol vuotta myöhemmin huomasin että rahat riittääkin Porscheen. 2006 loppukesästä kävin hakemassa YK tuonti 1986 Porsche 944 Ylöjärveltä. Myyjä oli työkeikalla Kolumbiassa, vanhemmat oli palannu pari päivää aikaisemmin maailman ympäri purjehdukselta ja olivat ihan pyörällä kaikesta mitä maailmassa oli muuttunut.
Hinta tingittiin Skypessä kohdalleen, edellinen koeajaja oli koittanut lukkojarrutusta ja pilannut eturenkaat ja Porscheen ei käy kuin P lisäkirjaimella varustetut renkaat. Tai tässä uskossa silloin elin.
(https://live.staticflickr.com/5699/21741572921_e1bbc2c0dd.jpg)
Syksyllä ajettiin niin paljon kuin kerettiin. Muutamat mittit jossa pääsin opettelemaan miten millin tarkasti Porschet tulee pysäköidä vierekkäin, keulat samalle tasalle ja kerhoretki Uudenkaupungin tehtaalle missä kasattiin Boxstereita. Puhelimia ei saanut ottaa kierrokselle ja kuulemma ainoat kaks identtistä autoa oli molemmat menny Venäjälle, kumpikin punaisia, mauttomasti laajennetulla punaisella nahkasisustuksella, pelkkää punaista joka paikka ja kaikilla varusteilla.
Talveks sain auton kaverin prätkätalliin, vanhan navetan alakertaan.
Kyllä sitä tunsi ittensä hienoks, ja tärkeeks.
 
Keväällä tein virheen, kävin koittamassa 944 Turboa. Ei olis pitäny, kalliiks tuli. Auto myyntiin ja ettimään Turboa mihin kynnet riittäis. Vaparille löytyi ostaja ja vikana iltana käytiin sit ajamassa karstat koneesta, Porvoon konetiellä niin kovaa kun vessa kulki, kaveri sano et katos taakse, putkesta sylkee jatkuvaan palavaa paskaa ja kulku parani kaikenaikaa. Takasinpäin tultiin tuttuja pikkuteitä ja pitkälle suoralle taittaessa oli lähtöjään jo vauhtia tuplat sallittuun ja suoran päässä näkyi valot bussipysäkillä parkissa. "ei ne poliisit ole". Jep.
Maijahan se, instant adrenaliini hyöky, koko kropassa tuntu kohahdus, nyt tulikin haukattua paskaa. No, ei tässä ole kuin hävittävää, vauhdista 10% pois, varman päälle ja kovaa. Onneks tiet ja paikat oli tuttuja. Ajoin tuttuun parkkihalliin piiloon ja kävellen nakkikioskille, kädet taskussa ettei vapina paljastais. Mondeo sahas tunnin ettimässä ennenkuin luovuttivat.

No kaupat synty, uus omistaja oli tyytyväinen ja mä löysin Turbon.
Se oli Englannissa, hintaa oli ja punta oli pirun kallis. LHD 1989 Turbo S eli vakiona isompi turbo, isommat jarrut, paremmat stereot, nahkajakkarat kaikilla sähkösäädöillä ja lisävarusteista oli raksittu ilmastoinnin lisäks tärkeimmät, parempi alusta ja lukkoperä. Parasta oli että autoon oli asennettu edelleen silloin melkoisen arvokas Lindsey Racing 380rwhp kit ja alla oli 993 Turbon hollow spoke vanteet. Laskin että vaikka paska osuis tuulettimeen niin saisin omani pois purkuosista. Jep jep.
Myyjä oli hämärän oloinen ja olis pitäny kuunnella pientä ääntä joka varoitteli, no näistä oppi.

Tohon aikaan LHD:t oli UK:ssa vielä RHD edullisempia, paikalliset joilla ei ollut varaa RHD:n hakivat mantereelta LHD:n.

(https://live.staticflickr.com/566/21732247585_36a81ebde4.jpg)

Aiemmin oli tullu käytyä pari kertaa kavereiden luona Englannissa, mutta bussikeikat häämötti vielä tulevaisuudessa eikä tällaisesta touhusta ollut minkäänlaista kokemusta. Iso työmaa selvittää miten koko sirkus toimii, miten saan vakuutukset, mitä kautta kotiin ja niin edespäin.Juhannus painoi päälle mutta auto oli saatava. Lennettiin Ryanairilla Tampereelta, taskussa iso tukko puntia ja karmee autokuume päällä. Paikan päälle päästiin myöhään illalla ja taivaalta tuli vettä kuin esteristä, myyjä oli isänsä kanssa vastassa ja koeajon jälkeen pieni ääni sanoi että kävele pois. No en sitä uskonut, päätin että kun tänne asti on tultu niin mennään loppuun asti.
Kaupat tehty ja ontto olo sielussa kotia kohti. Ekalla tankilla pyörittelin silmiä, oli kuitenkin ajettu todella nätisti sateessa ja kulutus oli yli 16 litraa satkulle, ysärin viriboksit ei ollu ihan niin tarkasti optimoituja, mielummin vähän rikkaalla.
Mantereen puolella sit ihmeteltiin et miten tää ei kulje. Pysähdyttiin tutkimaan ja ahtoletkut oli löysällä. Joo'o. Kiristeltiin niitä yks kerrallaan ja joka kerta puhti parani. BMW Z3M tuli haastamaan ja kaverin ollessa puikoissa yllytin et anna mennä, kojelaudassa, mankan alla oli digitaalinen ahtopaineen säädin mille en ollu vielä antanut huomioo.
Z3M karkas, Porsche suti vaikka vauhtia oli yli 140 ja ohjaamossa piippas pirusti. Nyt ei kaikki palikat olleet paikallaan, tiesin että 944 niittaa perseen maahan sen sijaan että sutis. Pysähdyttiin ihmettelemään, mä tutkin ahtopaineen säädintä, se oli säädetty antamaan 10 sekunnin ajan 1.05 bar, lyhyellä matikalla 385 kit plus 1.05 oli plus 500hp, tiedä sit siitä. Kaveri tutki renkaita ja tuli kertomaan et 265:t oli yli 10 vuotta vanhat ja aivan kivikovat saippuat. Eikun kuski vaihtoon ja kaasua. Kiihdytin bensa-asemalta autobahnille ja sain kolmosella ahdot tappiin ja kuului pehmeä mossahdus. Konepellin reunojen alta puski höyryä ja takana kaikki kolme kaistaa oli höyrynpilvessä. Kytkin pohjaan, virrat veks ja rullattiin rastplatsenille. Jep se pieni ääni...

Soittelin tutulle Porsche harrastajalle kesken parhaan juhannuksen että millä auton saa Suomeen. ADAC ja Vaittinen oli vastaukset. Tulevalle vaimolle soittelemaan että nyt kävi näin, että et sä viitsisitsä hoitaa meille lentoliput, en kyllä vielä tiedä mistä tullaan, mut sellaset pitäis saada. Joku paikallinen tuli rastplatzenilla tarjoamaan vettä helteessä istuville ja auttoi soittamaan ADACin hinurin paikalle. Hinuri tuli ja vei johonkin pikkukylään varikolle mihin auto jäis. Yhteistä kieltä ei ollut ja yhtäkkiä se sanoi että Polizei. Ihmettelin että mihin niitä nyt tarvitaan, että ei tässä nyt lakia ole rikottu. Paikalle tuli pari nuorta poliisia, toinen oli nuori nainen joka puhu sujuvaa englantia ja sanoi että tuttu soitti ne tulkiks paikalle. Jah no mikäs siinä. Tulkin välityksellä selvitettiin tilanne ja kerroin että joku Vaittinen tulee vissiin hakemaan. Ihmettelin kun se otti tiedon tuttavallisesti vastaan, mutten osannu yhdistellä pisteitä.
Saatiin poliiseilta kyyti lähimmälle juna-asemalle ja ajeltiin Dresdeniin. Välissä soittelin väliaika tietoja kotiin jossa tuleva vaimo teki töitä ja halus miehensä ajoissa seuraavan viikon häitä varten kotia.
Soittelin kotoota Vaittiselle ja sovittiin kyyti, olin aloittamassa selitystä missä auto on niin selvisi että erittäin tuttu paikka. Auto tuli pari viikkoa vai olikohan kuukaus häämatkan jälkeen ja hatun pois noston jälkeen selvis että jokainen pytty oli pilalla. Huotin pönttö oli täynnä öljyä ja viisaammat kertoi että kone oli "todennäköisesti" lähtöjään jo huono ja sen takia letkut oli löysällä ja huohotin täyttynyt. Mikäpä oli ollessa, tili oli laitettu sileeks, tallissa oli rikkinäinen ja verottamaton Porsche ja vaimo kertoi että jälkikasvua on tulossa.

944 turbo viritettynä oli kyllä vekkuli laite. Oma kun oli jo yli 300K ajettu niin isoa kovaa mentäessä oli ohjaamo täynnä käsiä. Minun autossahan oli se Lindseyn suurin sarja jolla tehot lähes tuplaantui joten se "veto" vaan jatkui ja jatkui vaikka neula meni jo 200:ssa. Turboviive oli suorastaan herkullinen kun ykkösellä iso ahdin ei edes kunnolla heränny ja vasta kakkosella alkoi kuulua kunnon suhina pellin alta ja sit mentiin.

(https://img.aijaa.com/m/00583/15173011.jpg) (https://aijaa.com/S62Rsz)

Omassa se hauskin juttu oli kun oston jälkeen menin noutamaan niitä varaosamaatikoita niin myyjä bongas 3 barin tjsp bensapaineen säätimen sieltä yhdestä laatikosta. Eli täyden konepokan ja viriosien asennuksen jälkeen myyjä oli ajellu autolla vuosikausia vakiobensapaineilla ja iso osa hevosista oli ollu käyttämättä.
No se uusi säädinhän piti laittaa heti kiinni ja Kehä1 Tuusulanväylän rampilla kun testilenkillä läppäsin eka kerran lapun kunnolla lattiaan, oli vauhtia hyvän matkaa yli 200kmh siinä kohdassa kun piti alkaa tähtäämään väylältä sopivaa rakoa mistä ampua sekaan liikennevirtaan.
Mun auto oli joskus lunastettu konehuonepalon takia ja vaimo ei pystyny olemaan kyydissä ilman astmakohtausta. Liekä sammutuainejäämät vai mikä mutta ajokortin pysyvän vaaratumisen ja tuon takia myin sen sitten pois.
Myynti oli helppoa kun asetti hinnan kohdalleen  ja pyöräytti hanskalokerosta turboruuvin täysille ja ostajan kiljuttua pari kilsaa siinä apparin penkillä, se latoi pyydetyn summan käteen. Oli suomen ekoja 944 turboja ja vm -85. Sain sinulta siihen sen hinauslenkin joka puuttui autoni työkalusarjasta.

On kyllä hauskasti kirjailtua tarinaa, kiva lukea

Lainaus käyttäjältä: Harri S - 07 elokuu, 2023, 09:52944 turbo viritettynä oli kyllä vekkuli laite. Oma kun oli jo yli 300K ajettu niin isoa kovaa mentäessä oli ohjaamo täynnä käsiä. Minun autossahan oli se Lindseyn suurin sarja jolla tehot lähes tuplaantui joten se "veto" vaan jatkui ja jatkui vaikka neula meni jo 200:ssa. Turboviive oli suorastaan herkullinen kun ykkösellä iso ahdin ei edes kunnolla heränny ja vasta kakkosella alkoi kuulua kunnon suhina pellin alta ja sit mentiin.

(https://img.aijaa.com/m/00583/15173011.jpg) (https://aijaa.com/S62Rsz)

Omassa se hauskin juttu oli kun oston jälkeen menin noutamaan niitä varaosamaatikoita niin myyjä bongas 3 barin tjsp bensapaineen säätimen sieltä yhdestä laatikosta. Eli täyden konepokan ja viriosien asennuksen jälkeen myyjä oli ajellu autolla vuosikausia vakiobensapaineilla ja iso osa hevosista oli ollu käyttämättä.
No se uusi säädinhän piti laittaa heti kiinni ja Kehä1 Tuusulanväylän rampilla kun testilenkillä läppäsin eka kerran lapun kunnolla lattiaan, oli vauhtia hyvän matkaa yli 200kmh siinä kohdassa kun piti alkaa tähtäämään väylältä sopivaa rakoa mistä ampua sekaan liikennevirtaan.
Mun auto oli joskus lunastettu konehuonepalon takia ja vaimo ei pystyny olemaan kyydissä ilman astmakohtausta. Liekä sammutuainejäämät vai mikä mutta ajokortin pysyvän vaaratumisen ja tuon takia myin sen sitten pois.
Myynti oli helppoa kun asetti hinnan kohdalleen  ja pyöräytti hanskalokerosta turboruuvin täysille ja ostajan kiljuttua pari kilsaa siinä apparin penkillä, se latoi pyydetyn summan käteen. Oli suomen ekoja 944 turboja ja vm -85. Sain sinulta siihen sen hinauslenkin joka puuttui autoni työkalusarjasta.

Joo, puolet Suomessa olevista turboista on jossain vaiheessa palanut konehuoneesta. Turbon sijainti imusarjan alla ja imusarjan päällä olleet vanhat ja hapertuneet bensaletkut piti ja pitää siitä huolen. Hyviähän noi on ajaa, turbo 944:sta piti tehtaan aikanaan miedontaa ettei olis hyppiny isoveljen varpaille.

Lainaus käyttäjältä: Antti - 06 elokuu, 2023, 20:49Pirun hyvää tarinointia! :+1:

On kyllä eikä niitä iänikuisia ameriikanlotjapaskoja.  :+1:

Lainaus käyttäjältä: Pertti K - 07 elokuu, 2023, 12:28On kyllä eikä niitä iänikuisia ameriikanlotjapaskoja.  :+1:

No eihän niistä saa tommosta draamaa aikaiseksi kun ei oo mitään ongelmia koskaan.

Kipinä, tai ainakin tulpattoman mopon polkemisen verran motivaatiota korjata Miatan perä löytyi Toivosen Artun järjestämästä Sport Car Breakfast:ista. Aamiaiset oli vielä alkuperäisessä, Paippisten moottorikahvilan pihassa. Oltiin ajoissa ja päästiin pihaan ja pihan tilan loputtua autot täytti kaikki lähistön tienvierukset. Joku porukasta bongas kun Jouni Hauska parkkeeras tienpientareelle Westfield:illä.

Olin haaveillut seiskasta 18 vuotta. Lotus seiska oli uskomaton, pieksi aikanaan kaikki ja kiellettiin yhtälailla kaikista luokista kun isolla rahalla kilpailevat Italialaisten orhien ja Jaguarin omistajat joutuivat taipumaan ladossa valmistetulle katulailliselle formula Fordille. Vuonna 1973 Lotuksen lopettaessa seiskan valmistamisen osti Lotuksen jälleenmyyjä Caterham auton oikeudet ja jatkoi auton kehittämistä.

Aikalailla samoihin aikaan kun Mazdan kanssa aukes silmät, osui tutkaan seiskat. Jossain messuilla vuosien varrellla sain silloiselta "viralliselta" maahantuojalta vastauksen että hanki vene, seiskaa et Suomessa kilpiin saa. No ei se mielikuvitusta estänyt. Historicin kisoissa oli Benscon kilpuri jonka ympärillä pyörin niin pitkään että omistaja totes että pääsee helpommalla kun ajeluttaa varikon ympäri ja saa sillä rauhan. Eihän siitä mitään oikeasti käteen jäänyt, ehkä vähän bensaa päiväuniin missä ajelin omalla seiskalla.

Ensimmäisen Caterhamin näin Suomen kilvissä 2006, samoihin aikoihin kun olin ostanut ekan 944. Ekalla kerralla olin bussin ratissa, toisella kerralla onnisti, olin liikkeellä omalla autolla ja ajoin perässä kunnes pääsin huitomaan et "mennään kahville". Auton omistaja kertoi että seiskoja oli saanut tuoda maahan vuoden verran, auton piti olla 1991 tai vanhempi ja tehdasvalmisteinen. SääntöSuomen kilpeen oli tullut reikä.
Vuotta myöhemmin Porsche porukoista tutuks tullu 944 omistaja hankki oranssin Caterhamin jonka kanssa pääsin tekemään lähempää tuttavuutta.
Ajettavuus oli kaikkea mitä olin kuvitelllut ja parempaa. Keveys oli outoa, sitä oli tottunu että auton massa hidasti liikkeitä eikä auto tehny mitä halusit samantien. Ei tän kanssa, nopeus millä auto reagoi kaikkeen oli uskomaton, tuntui kun aika hidastuis ja reagointiin oli enemmän aikaa. Ohjaustuntuma oli kuin kädellä oli tunnustellu tietä, tai niinkuin joku sanoi, tiesit kumminpäin yliajettu kymmenpenninen oli. Perstuntuma kertoi kaiken mitä taka-akseli ja renkaat teki ja koko aika tiesin paljonko pitoa jäi reserviin.
Istuin melkein taka-akselin päällä, jalat suorassa lattialla, kaasaripatteri rähisi suoraan edessä ja joka polkaisu yskäs 98 tuoksun, ratti melkein sylissä ja pitkä keula jonka molemmilla puolilla eturenkaat hyppi ylös alas tien mukana ja pieni tuulilasi kuin TV ruutu josta kattoi maisemaa kuin vanhaa videoo kuuskytluvun Formulasta.
Mut Caterhamit oli liian arvokkaita omalle perseelle, ei auttanut vaikka kuinka kyttäs josko löytyis halpa, projekti kuntoisen hinnalla sai halvimman 911.

Westfield oli tuttu mut ne oli KitCar statuksella eikä niitä saanut kilpiin. Westfieldin taru alkoi -82 Caterhamia kopioimalla. Ensimmäiset Westfieldit oli "pre-lit:ejä", ennen oikeudenkäyntiä, isoimpana erona oli Caterhamin alumiiniset pintapellit ja lasikuitu Westfieldin materiaalina. Autot oli liian yks yhteen ja Caterham sai 80-luvun lopulla tarpeekseen ja haastoi Westfieldin oikeuteen.
Lopputuloksena Westfield teki oman mallin ja risti uuden auton SE:ksi. SEi ja SEiW tuli myöhemmin, i oli independent, erillisjousitettu perä ja W taas wide, leveämpi ja pidempi kori.
Parasta Westfieldin tarjonnassa oli moottorivalikoima. Caterham:ia sai pääasiassa perinteisellä Fordin Kent:illä, Opelin C20XE:llä ja Roverin K koneella. Westfield tarjosi autoaan Fordin Kent:in lisäksi Pintolla, CVH:lla, Zetec:illä ja Duratec:illa, Opelin C20XE:llä, Roverin K koneella ja kukkulan kuninkaina oli Honda 900CBR kone ja Roverin V8, Seight. No mut se ei lämmittänyt, auto kun oli laiton.

Tai oli siihen asti kunnes Jouni ajoi omallaan SBC:lle. Ihmeteltiin autoa ja pommitettiin kysymyksillä,
1.8 Zetec tuplakaasareilla ja peltisarjalla, viis vaihteinen Sierran laatikko, lukkoperä eikä juuri muuta.
Pyyhkijät, puhallin ja peilit piti löytyä ja takasumari vuosi mallista riippuen.
Samat säännökset sitäkin koski, 1991 tai vanhempi ja tehdastekoinen, konehuoneesta piti löytyä "tehtaan" tyyppikilpi takaamassa että auto oli tehdastekoinen. Uudempiakin käytännössä sai kilpiin, mutta 1992 uudempien tiukemmat päästörajat oli pääsääntöisesti tekemätön paikka kun suurin osa autoista oli tupla Webereillä. Helpompi oli löytää vanhempi auto kuin uudempi läppärungoilla tai karmeen näköinen raiskaus Mondeon orkkistekniikalla.

Alotin kädenväännön Miatan jatkosta, auto kiinnosti yhtäkkiä kuin kasa paskaa, mä halusin seiskan. Porukan kolmesta Petelle Miata oli ihan sama, seiska oli saatava, Sasu oli yksinään ainut joka olis halunnu ajaa vielä seuraavanakin kesänä muttei halunnut lunastaa autoa itselleen. Mut asentajia ei näykynyt kun aikatauluista piti sopia. Ei se perän pois ottaminen iso homma ole, kyllä sen yksinkin tekee, enempi vitutti periaate ja sanansa pitäminen.

Syyskuussa Antti bongas WSCC (Westfield Sport Car Club) sivuilta keltaisen 1991 Westfield SEiW £6k hintapyynnöllä. Auto oli just valmistunu, täysin läpikäyty, runko maalattu, kaikki alustassa uusittu, tehdas uus ja sarjanumeroton 2.0 Zetec, hyvä kuntoinen Sierran laatikko, huollettu lukkoperä, kunnostetut tupla weberit, uus peltisarja ja putkisto. Tuulilasin, ovien ja katon kaveriks sai tuulenohjaimen ja puoliovet joilla ajo muuttui monin kerroin hauskemmaks. Auto oli käytännössä ilmainen ja FB chatti oli tukossa kun kaikki huuti kilpaa että Peten on haettava tää.

Seiskan ajaminen pelkän tuulilasin kanssa ilman ovia on kamalaa puuhaa, se opittiin kun vuokrattiin Caterham Nizzassa ja ajeltiin päivä Route Napoleonia. Illaks ostettiin halvin skumppa, eurokolkyt ja piti ottaa voittajan shampanjan suihkuttelu kuvia, jäi ottamatta, euron pullolle löytyi parempaa käyttöä.
Auton tiiliskiveä imitoiva aerodynamiikka tekee sen että ilma puhaltaa etualhaalta ja kovaa, hengittäminen on vaikeaa, tilannetta voi matkia työntämällä pään satasen vauhdissa ulos ikkunasta ja kääntämällä pää niin että sieraimet osoittaa kohti laukkaavaa ilmaa. Tuulisella säällä tilanne pahenee ja kypärä lähtee päästä jos ei ole remmi kiinni, ovet oli pakolliset ja rumat. Tuulenohjain ja puoliovet oli huomattavasti parempi ratkaisu, niillä tuuli puhaltaa tasaisesti kuin moottoripyöräillessä. Tosin joka ikinen itikkaa isompi sattui ja kivet meni huulista läpi, mut ei me kaikkea tätä vielä tiedetty ja pakko sen oli olla kivaa.

Edessä oli Edinbourghin reissu. Taas kerran saatiin kuulla olevamme hulluja ja ekan kerran mietittiin itekki samaa, mut hittooks siinä ja etenkin sen takia, autohan se on ja ajamalla sekin sieltä tulee.
Retken suunnitelmat valmiiks, kamat kasaan ja loikka saarelle. Myyjä oli kentällä vastassa trailerin kanssa.
Auto trailerilta, kierrettiin auto pari kertaa, kurkattiin pellin alle, Pete ajo parkkiksen ympäri ja kätteli kaupat. Myyjä oli laittanu tuulilasin, ovet ja katon paikalle ja pakannu tuulenohjaimen ja puoliovet "takakontin" päälle. Takakontti oli kansi ja pieni laatikko johon sullottiin reput. Ovet kiinni eli yks ohuen hihnan päässä oleva neppari, auto tulille ja tankille. Tankkaaminen oli harvinaisen vittumaista, tankinkorkki oli takaseinässä vaaterissa, vähän pistolin päätä paksumpi putki meni vaakatasossa tankin päälle ja kääntyi terävän ysikympin suoraan alas tankkiin. Pistoolin kanssa sai liruttaa todella hitaasti että hommasta tuli yhtään mitään, vähän enempi ja bensat oli nilkoilla.

Nokka kohti Hull:in satamaa eli huoltiksen pihasta suoraan vastaan tulijoiden kaistalle, ei se vääränpuoleinen lähtenykään hihasta ravistamalla. Huitomisen ja anteeks pyytelevien käsimerkkien jälkeen päästiin rantatielle kohti etelää ja tottakai vartin ajon jälkeen alkoi tulla vettä, oltiin Skotlannissa. Onneks oli pyydetty et myyjä laittoi matkaa varten katon, tuulilasin, lämmityslaitteen (lämmityslaite ja tuulilasin alla ollut poikittainen osa koria oli samaa pakettia) ja ovet, jossain ostopsykoosin vaiheessa meinattiin että ajetaan prätkäkypärät päässä, ilman kattoa. Ilo oli ennenaikainen, ovet vuoti ympäriinsä, ei se nepparin voima jaksanu pitää ovea tiiviinä ja oven runkokin oli jonkin sortin paukkulankaa, tuulilasi auttoi sen verran ettei satanut suoraan silmiin, vettä tuli katon raoista, reunoista ja valui tuulilasin alta suoraan syliin. Iloinen yllätys oli että lattiassakin oli jossain kohtaa reikä eikä tarvinnu pelätä että lahkeet olis säilyny kuivina. Pienen pienet kuplan pyyhkijät huiski eestaas ja tuulilasi huurtu sisäpuolelta,  puhallin päälle, lämmöt täysille ja brittiläinen käsityön taidon näyte ei pettänyt, moottorin lämmöt meni tappiin, punaiselle. Matkaa oli takana puoli tuntia ja mietittin sadekuuron jälkeen bussipysäkillä tupakoidessa että tais britit osua oikeaan.

Aika nopeesti hiffasin et lämppäri ei oo ollu käytössä ja nyt kun ekaa kertaa käännettiin lämmöt päälle, lämppärin kenno imas jäähdytinnesteet omaan kiertoonsa. Ajeltiin hiljakseen lämpömittaria tuijottaen seuraavalle huoltikselle ja täytettiin paisari. Eka ongelma ratkaistu, kabiiniin sai lämpöä. Ovet väänneltiin pysymään yläpuolelta katonreunojen sisäpuolella ja muutenkin muotoiltiin seuraamaan auton muotoja paremmin. Lisäksi otettiin kasa ilmaisjakelu lehtiä joilla tilkittiin oven etureunan ja tuulilasin alakulman reikää. Katto teipattiin jessellä tuulilasin kehykseen ja sama käsittely tuulilasin alareunalle, alkoi pahimmat vesimassat alkoi pysymään ulkopuolella. Farkkujen lahkeet rullalle ja sukkien sisään kuin fillaril konsanaan ja pysy lahkeetkin kuivana. Lämmitinlaite oli yllättävän tehokas, kuivaa ei ollut mut ainakin lämmintä. Tunnelma oli ku olis telttaretkellä kahden hengen teltassa.
Hullissa auto lauttaan ja baariin kaljalle. Laiva oli typötyhjä ja seisoskeltiin kaksistaan valtavan baarin tiskillä kaljat kädessä kun alkoi tupakkaa tekemään mieli. Mä kysyin tarjoilijalta et sopiiko jos otetaan kaljat mukaan kun käydään tupakalla. Tarjoilija lopetti lasin kuivaamisen ja tuijotti hetken aikaa kuin ei olis ymmärtäny mitä kysyin, jatko kuivaamista ja totes et sopiihan se, kunhan ette nakkele niitä tuoppeja Atlanttiin. Naama punasena tupakalle, helvettiin sääntösuomi.
Rotterdamissa selvitettiin että Nürburgring on auki ja iltapäivällä on useampi tunti tourist fahrtenia tarjolla. Kyllähän sitä seiskalla pitää nyrren tarra hankkia. Tankille, bensat lenkkareille ja moottoritielle. Pete innostui kun päästiin Autobahnille, pienempää sisään ja tennari lattiaan. 140 vauhtia ja tuulilasi lähti nousemaan kiinnikeistään. Vauhtia pois ja mä koitin painaa lasia alas paikalleen. Myyjä ei ollu kiristänyt tuulilasia paikalle. Seuraavalla huoltiksella kyseltiin työkaluja, olis ollu risti ja tasapää meisselit ja jakoavain, ei kuusiokolo avaimia.
No olkoot, katotaan seuraavalta. Nürrelle kun päästiin oltiin molemmat ihan täpinöissä ja märkä rätti samanatien kasvoille. Joku Ferrari kerholainen oli vetäny leppään ja lujaa, koko rata loppupäivän pois käytöstä. Pitäkää tunkkinne, tankille, pullo jekkua hyllystä vitutukseen ja kivipaperisakset.
Kuus puol tuntia Travemündeen, maksivauhti oli jossain sadan kymmenen ja viidentoista välillä, sen jälkeen alkoi katto nostamaan tuulilasia. Vitutuksessa jäi Nürburgringillä kysymättä työkalut ja koko Saksa sulki ovensa lauantaisin klo 14. Alkoi taas sataa, kuivat ilmaishesarit tukkeeks ja lämmintä kabiiniin. Pete koitti juopotella, mut tienpinnan pienet heitot mitä muilla autoilla ei edes tiennyt olevan olemassa sai seiskan kyydissä merisairaaksi. Jäi Jekut juomatta ja kun nälkä iski pysähdyttiin Mäkkäriin syömään. Parkissa V90 Volvo ajo viereen ja katteliin Volvon renkaan yläosaa, samalla korkeudella kuin mun otsa, matala se on kun sai tupakan tumpattua ihan vaan ku suoristi käden alas ja stumppas. Aikansa kun hinattiin satasta nypyttävässä, parin hertsin aallossa päästiin lauttarantaan, iltakeitolle, kaljalle, nukkumaan ja kotiin.

Syksy saapu eikä Miatalle oltu tehty mitään, joku Suomen Ruotsalainen oli kuullut kautta rantain että auto olis jouten ja otti yhteyttä. Etsi Time Attackiin sopivaa Miataa ja sovittiin että tulee katsomaan viikon päästä. Samana aamuna kun lopulta kaivoin työkalut niin taivaalta satoi isoja märkiä räntä hattaroita, olishan tänkin voinut tehdä kun oli lämmin ja aurinko paistoi. Makuualusta auton alle, laskettelu housut jalkaan ja vääntämään, sillähän siitä pääsee. Aikansa kun tappeli tukirungon pulttien kanssa sai pudotta perän, Miatassa menee koneen, laatikon ja perän välissä Un mallinen tikapuu tukirunko joka sitoo koko voimalinjan yhteen. Valkoiset lasketteluhousut oli entiset mut perän sai nostaa käyttiksen konttiin. Olin ostanut uuden 1.6 perän, 1.6 perät meni siihen aikaa ja vissiin vieläkin 50€:lla, 1.8 Torsenista sai maksaa kymmenkertaisen hinnan, mut 1.8 perä kesti muutakin kuin katseen. Kärräsin lukon tutulle eläkkeellä olevalle autoinssille joka oli luvannu olutpalkalla opettaa miten siirrän lukon vanhasta ja säädän hammaskosketuksen.
Kotiin ja perä paikalle, ostaja tuli kattomaan ja totes et 3.5k on liikaa, autossahan on kolmea eri väriäkin, hän ostaa oman ja tekee halvemmalla. Pyörittelin silmiä ja totesin että herra on hyvä vaan, seuraavan kesän ratapäivillä tavatessa totes et olis pitäny ostaa, olis kuulemma säästänyt 8k€.
No ainakin auto oli ehjä, auto talliin, tallin ovet kiinni ja totesin et jatketaan keväällä.

Lainaus käyttäjältä: Peto - 06 elokuu, 2023, 07:25Toi S1 oli toinen mulla olleista Rallyestä. Tuli aikanaan varaosa-autoksi toiselle konerikkoiselle S1:lle. Ostin sen Espoosta autokorjaamolta, oli tekniikka purettu palasiksi. Seisoi vuosia, ennenkuin raaskin luopua siitä. Hyvä et on vielä elossa, noi on mahtavia pelejä ja noilla modeilla vielä parempia ;D

Kaveri kellä on museo kuntoinen S1 linkkas tänään kuvakaappauksen FB pösö ryhmästä. Auto on osina myynnissä. Tai ainakin moottori on kaupan.

Oi miten mukaansatempaavaa tarinaa! :+1:

No seiska oli saatu maahan ja mun lapsellisen typerä valhe itelleni oli "et en mä tarvii omaa kun Petellä on seiska", en tiiä, eihän tollasta usko edes ne jotka uskoo vielä joulupukkiin. Peten seiskahan oli kun joku olis koittanu sammuttaa metsäpaloa bensalla, mut ei auttanu kuin purra lompakkoa ja keksiä erillaisia tapoja millä saisin valehdeltuani itelleni et Miatalla mennään vielä seuraava kesä, tosin en mä kyl tainnut edes yrittää.

Onneks Antti tuli päästämään pahasta, Miata seisoi mun onnettoman pienessä tallissa pukeilla (niin pieni että 944 piti olla pukeilla et pääsin auton alta ryömimään auton taakse, kylkilevikkeiden kohdalle jäi pari senttiä pelivaraa, takakontin kautta ei onnistu,  avatessa olis rikkonu takaikkunan) ja jotain huoltoa me oltiin siihen tekemässä kun ryömittiin auton alla ja Antti kun näki miten ruosteeton ja ehjä auto oli, totes yks tuumaan et "tää on mun". Hierottiin autosta kauppa kolmen omistajan kanssa ja Antti aloitti auton elvyytyksen. Moottorin tukikumit vaihtoon, sisustan metsästys, rata-iskareiden tilalle GAZ:in coilit edellisesen punaisen alta, ratavanteet ja renkaat vaihtoon jne.
Auto oli teknisesti valmis, mut maalipinta oli edelleen kolmea eri sävyä joka korjaantuu onneks maalilla. Espoon Aakkos asemalla oli Miata kerhon miitti johon osallistuin Antin siivellä, pihaan kun päästiin niin joku perus keijo korolla peruutti ruudusta suoraan Antin keulaan.
Kummatki pomppas ulos vihaisena ja tarkoituksena tais olla mölistä että "mitä helvettiä" kun totuus valkeni samalla sekunnilla, kyseessähän oli itseasiassa lottovoitto. Puskuri halki ja molemmat etulokarit rutussa. Harmin paikka että kaikki uudet osat oli jo odottamassa ja Corolla miehen vakuutus maksoi auton ylimaalauksen.

(https://live.staticflickr.com/65535/53107988350_c6a9bba786.jpg)
Autosta on uudempiakin kuvia, mut tää on vasta valmistumisen jälkeen, n. 80tkm mittarissa. Autolla on nyt ajettu 11 vuoden aikana 240tkm mittariin ja on kesäisin päivittäin nähty ympäri pääkaupunkiseutua.


No elettiin maaliskuuta ja mulla oli vapadut vankilasta kortti kourassa. Samaan aikaan briteissä tuli myyntiin halvin Westfield mitä oon ikinä nähnyt, et kuinkas sattuikin. Sellainen halvan projektin hintainen, olin seurannu sivusilmällä markkinoita jo useamman vuoden (enkä ole sen jälkeenkään noin edullista näkynyt). Miatoja oli tullu haettua vissiin 8 tähän mennessä UK:sta ja tiesin hyvin miten homma tulee hoitaa ja asiat mitä ehdottomasti ei tehdä. No rikoin kaikki omat periaatteeni koska pakko.

(https://live.staticflickr.com/8018/7358871966_9b8e045e0b.jpg)
1991 Westfield SE, 1.7 Kent, Kent camsin 234 nokka, tupla weberit, peltisarja ja putkisto, sierran viislovinen ja lukko. Ja se kultaakin kalliimpi tyyppikilpi.
135hp ja 550kg.

Paras tapa aloittaa kaupan käynti on ottaa puhelin kauniiseen käteen ja soittaa myyjälle. Tiesin jo kokemuksesta että viestiä ei ota kukaan tosissaan (poislukien tutut forumit). joten soittoa linjoille ja koittamaan. Myyjä ymmärs mun tuskan  kun olin esitellyt itteni ja asiani asiallisesti, 18 vuoden unelma ja tällainen on pakko saada... Auto oli ajo ja käyntikuntoinen mutta leimaamaton, myyjä oli ostanut auton projektiksi ja saanut pikkuviat "korjattua" ja totes pidemmän seisotuksen jälkeen et parempi laittaa kiertoon. Muistin auton edellisen myynnin perusteella ja jostain syystä hinta oli pudonnut.
Seurasin samalla seiska forumia missä myyjä kyseli voiko Suomeen myydä, että saako noita täällä leimattua, ihanaa huolehtivaisuutta, ekalla kerralla opin ulkomaille myynnin kohdalla voi ottaa "tyhmältä rahat pois".
Soitin toisen puhelun Skypellä, myyjä kantoi läppärin ulos tuolin päälle, niin pitkälle kun nettipiuhaa riitti ja näin pikselimössöstä että auto käy ja kukkuu ja liikkui pari metriä eteen ja taakse. Sit hengitys syvään ja rikkomaan ne omat ja muidenkin säännöt. Maksoin auton tilisiirtona ja myyjän kanssa sovittiin että se kuljettaa auton trailerilla Hull:in satamaan josta se tulee Ro-Ron kyydissä Turkuun.

Auto oli SORN eli seisontavakuutuksessa, tosin Briteissä seisonta tarkoittaa sitä että auto ei saa seistä tien varressa, jos haluat seisottaa autoa valtion verorahoilla maksetun kadun varressa, saat myös luvan maksaa siitä. Katsastuksen lisäks on maksettava minimi 6kk tieveroa jolloin satamaan ajaminen tulee aika tyyriiks. Autossa ei ollu kattoa tai ovia joten viime reissusta oppineena ei ollut vaihtoehtona kuin laivakyyti.

Ai että oliko hauskaa seuraavat kolme viikkoa? Luulin että tiesin mitä huonosti nukkuminen oli kun lapsi valvotti. Ei ollu, oli niin lystiä etten taatusti tee toiste. Viikon jälkeen UPS toi auton paperit, joka helpotti ihan pikkuisen. Sitä oli öisin aikaa miettiä että näinköhän typeryyksissäni lahjoitin rahani Britille joka tyytyväisenä myy auton toiseen kertaan. No myyjä oli sanansa mittainen ja sain ilmoituksen Turusta että auto on noudettavissa, elettiin muistaakseni huhtikuun alkua ja ulkona oli vielä kirpsakka sää. Kaverin kanssa trailerilla noutamaan, kunnia kierros satamassa ja trailerikyydillä Tattarisuolle. Auton kun sai alas trailerilta niin samantien kierrokselle ympäri tattista, nauroin ja ajoin, kunnes oli pakko lopettaa kun nauru jääty naamalle.

Kaverin avulla leivottiin sähköt uusiks (mä ojensin työkaluja), uskomatonta miten päin vittua voi kolmen sulakkeen sähköt rakentaa, tais olla kaks tai kolme kontaktia mitkä oli asennettu oikein tai niin ettei sattumalta vain tarvinnu muokata. Kisa Husaberg lahjoitti peilit, sumari vaihdettiin toiselle puolelle, Bilteman pissapoika pussi ja moottori. Puhalluksen järjestäminen jäi ajatuksen tasolle, joissain rantakirpuissa oli asennettu 12v tupakansytytin puhallin puhaltamaan tuulilasille ja tätä meinasin koittaa ensihätään.
Hain tattiksen konttorilta tarrakilvet ja aloitin maahantuonnin, siinä oli pari kuukautta aikaa hoitaa koko sirkus.

Ekaa kertaa kotiin ajaessa, tais olla jo toukokuun puolta, aloin kehällä vauhdissa laittaa hanskoja käteen ohjaten samaan aikaan polvella. Ohjaus tempas yhtäkkiä raivolla oikeeta kaidetta kohti. Sain onneks kiinni ja adrenaliini jylläten kotiiin ihmetellen että mitä helvettiä just tapahtui. Seuraavana päivänä ajettiin Peten kanssa kaks päällä Alastaron radalle, Peten auto tuli trailerilla talvisäilöstä suoraan paikan päälle. Kypärät päässä ja sitä mutkaisempaa tietä kohti Alastaroa, peltoaukeilla olis kypärä lähteny päästä, remmi piti sitä paikallaan kun tuuli puhals etualhaalta kunnon raivolla. Pidemmän päälle remmi ahdisti hengittämistä sen verran et oli pakko pudottaa marssivauhtia alle sallitun.

Päästiin radalle ja saatiin autot vierekkäin niin selvis syy ohjauksen tempomiselle. Joku seppien seppä briteissä oli asentanu ylemmät kolmiotukivarret väärinpäin, casterkulma oli aivan metsässä.
Eikun keula ylös ja kääntämään osat oikeinpäin, jo alkoi ohjaus tottelemaan ja tekemään mitä piti, ei se vaatinut kuin melkein hengen. Radalla oli kivaa, vielä kivempaa oli ajaa Peten autolla mihin mahtui istumaan. Ahvenistolle en olis uskaltanu, enkä uskaltais vieläkään, siinä oli auton lipsahtaessa lonkan ja kaiteen välissä yks neliöprofiiliputki pehmentämässä iskua. Kuorma-autojen takana seisominen kaupungilla aiheutti selittämätöntä kauhua, jos se pysähtyi kesken kaiken niin ajatus siitä että se lähtee peruuttamaan jonkun kaupan pihaan ja mä en kerkeä alta pois niin se pyyhkäsee yli ja ensimmäinen kolahdus tulee turvakaaresta. Tuli seistyä joka kerta niin että edessä olijat näki mut kuskin sivupeilistä.

Sitä oli haaveillut että olis auto mikä puhuttais, että olis auto mikä olis huomion keskipisteenä. No se vanheni aika äkkiä ja opin ymmärtämään miks superauton omistajat saattaa vaikuttaa hiukan nyreiltä. Se kun jokainen Töölön mummo haluaa tietää "mikäs se tämä peli on" tai joka kerta tankatessa sai juttukaverin avas silmät, no ei se tylsää ollu ja tykkään jutella autoista. Mut SBC:llä kun Jussi Halli käänty mikrofonin ja TV kameran kanssa kohti niin iski instant hiki ja ahdistus. Kuulemma meni hyvin, Jussi kun kysyi millainen auto on ajaa niin tein saman mitä on tullu aina tehtyä, tarjosin avaimia ja sanoin et käy koittamassa, no ei se käynyt.

(https://live.staticflickr.com/65535/53107100407_d514dd76b2.jpg)

Ajettavuutta kehuinkin jo aiemmin, Westfieldin korimallien erotkin kerroin. Hienoa oli etten ollut aiemmin istunut SE:ssä. Ajoasentoa oon kuvaillu niin että seiso ämpärissä, sen verran on jalkatilaa, sen jälkeen kyykkyyn kun pituus suunnassa ei riitä tila ja kuitenkin niin ettei jalat voi olla ihan hurjan paljoa levällään kun runko ja vaihteistotunneli rajoittaa tilaa, siihen lisäks ratti joka yrittää olla samassa tilassa missä polvien pitäis olla. Ei vittu, koitin ilman penkkiä, ei auttanu, ämpäri oli edelleen liian pieni, ränni liian kapee ja ratti oli väärässä kohtaa. Aika synkkiä pilviä mut päätin etten anna periks. Annoin mennä ja ajoin niin paljon kuin pystyin, mikä oli aika vähän. Jollain reissulla osuin ukkoskuuroon. Nauratti kun joka kerta lammikkoon ajaessa eturenkaat heitti niin paljon vettä ilmaan etten hetkeen nähnyt mitään eteeni. Pyyhkijöiden olis pitäny olla sisäpuolellakin ja kun pysäköin pihaan niin rotsin kyynertaipeeseen oli kertyny litra puoltoista vettä jotka lorisi iloisesti kun taivutin käden suoraks alas. Viimeinen naula arkkuun oli parin tunnin reissu ympäri Uuttamaata, kotiin päästyäni jouduin konttaamaan ohjaamosta kun krampissa olleet jalat ei totellu.
Siinä sitä istu, 18 vuoden haave jalkojen juuressa ja ainoana ajatuksena oli et se oli siinä.

Voimisteluauto.

"Tuntuu kuin eläisi itse niitä kirjoitettuja hetkiä" toteutuu tässä muuten aika täydellisesti tuo epäsuora lainaukseni topicin alku metreiltä. Erittäin mukavaa luettavaa!

Hypätään nykypäivään.

Takana oli 4 täyttä kesää pyörällä ja halusin kesäksi matka enduron millä pystyin ajamaan seisaaltaan. Pitkän taustatyön jälkeen päädyin Yamaha Tenere 700:n.
Ensimmästä kertaa tuli pyörämessuille mentyä ihan syystä, koeistuin ja seisoin kaikki kilpailevat mallit että tiesi missä mennään ja ettei jälkikäteen kaduta. Aprillia ja Ducati olis olleet sopivan tuntuisia käteen. Aprillia oli pari tonnia kalliimpi ja Ducati yli 10k€. Molemmat niin uusia ettei jälkimarkkinoilta löytynyt kaatumarautoja jne osia. Ja ne on Italialaisia., Vespan jätti pienen karsastuksen saapasmaan tuotteisiin.
Kokonaisuutena tilanne oli mulle uus, ensimmäistä kertaa olin ostamassa laitetta joka on niin tuore että markkinoilta löytyi hyllystä kaikki varusteet, ei tarvinnut etsiä kuukausi kaupalla eri sivustoilta osaa sieltä ja toista täällä. Tältäkö se isoks ja hampurilaiseks kasvaminen tuntui.


Pääsiäisenä tein kaupat 2022 Tenere 700:sta mitä oli varusteltu parin tonnin edestä.
Koitin koko talven ettiä halvempaa, mut ei löytynyt. Malli on uus, todella haluttu ja uusien saatavuus rajattua. Käytettyjen kysyntä kova ja harva myy pyörää alle jäljellä olevan velan joten käytettyjen arvo ei laskenut riittävää tahtia. Uuden hinta oli n.14k, valmiiks varusteltu 2800km ajettu oli rapiat 12k ja ekan, 2019 vuosimallin 38tkm ajettu olis saanut 10,5k€.
Erinomainen pyörä, helppo ajaa, tehty ajettavaks seisaalta ja nöyrä moottori missä on puhtia kivasti. Alustassa riitti säätöjä ja se toimi todella hyvin. ABS:t on todella kehittyneet, toimii hiekallakin ja LED valot joiden veroisia ei ole ollut missään kulkupelissä, tosin kun valopaketilla on hintaa varaosana yli tonni niin sietääkin olla.

(https://live.staticflickr.com/31337/53414913022_35b1647aa0_w.jpg) (https://flic.kr/p/2po6oGf)
video aukeaa kuvaa klikkaamalla. Hyvin LEDeillä näki.

Ainut todellinen miinuspuoli on vaihdelaatikko joka ajoittain kiukuttelee alaspäin vaihtaessa, ns tuuttaa varattua, parhammillaan punaisiin valoihin pysähtyessä naputtelee pienemmälle ja ei ota kakkosta millään ja samaan aikaan valot vaihtuu vihreälle ja takana seisoo jono autoja, yhdistelmä joka saa verenpaineen nousemaan. Kytkintä pitää nostaa sen verran että vaihde kolahtaa silmään ennen kuin huoli pienemmän silmään. Harmitti kun olin kahlannu läpi kaiken mitä netti tarjos eikä missään oltu asiasta mainittu. Toinen mikä sai raapimaan taka raivoa oli etuakselin kiinnitys, renkaan irroittaminen vaatii 19mm kuusiokoloavaimen, ei löydy pyörän työkalusarjasta vaan saa pakata oman mukaan metsäreissuille lähtiessä.

Pyörässä oli laukku ja kaatumaraudat kiinni ja mukana tuli madaltava penkki, takajousituksen madaltavat koiranluut ja vielä enemmän madaltavat DIY lattaraudat ja ammattilaisen 4cm lyhentämä jalka. Vaihdoin jalan päittäin orkkiksen mittaiseen ja annoin DIY raudat kaupan päälle. Möin satulan ja Yamahan koiranluut, saadun valuutan sijoitin Pihlajanmäen pyöräpurkaamoon josta ostin käytetyn pohjapanssarin, hyvitti vielä alkuperäisestä paperin ohuesta koristeesta enemmän kuin olisin ite kehdannut pyytää.

(https://live.staticflickr.com/65535/53129635833_c25f6a22ab.jpg)

Pyörä oli liian uus ja liian arvokas omaan makuun. Ekaa kertaa elämässä olisin joutunut painimaan vienkö pyörän viralliseen huoltoon, tottunu kuitenkin ite huoltamaan kaikki vehkeet. Ajatus olis toiminu jos olis pito pyörä jota ei olis tarkoitus myydä ja oma alkuperäinen ajatus oli että ajan tällä monta vuotta. Ajatus hymyilytti kun kuukautta myöhemmin ja viis tonnia mittarissa möin pyörän.
Tuli mitta täyteen kamojen päälle repimistä ja riisumista, viistoista minuuttia kamojen pukemista, kahdeksan minuuttia työmatkaa ja kymmenen minuuttia riisumista ja sama kaks kertaa päivässä työmatkailuun, siihen päälle ajelut ja muut mukavan turhat reissut. Ja seistä törötin kamat niskassa kun aurinko paahto ja muut seisoo shortsit ja T paita päällä. 
Äh, antaa olla ja ajetaan jollain muulla.

Hain kaikkiaan 9 Miataa Englannista, yhen MR-2 mk2, yhen turbo 944 ja yhden Westfieldin, omani tuli laivakyydissä.
Aika usein tuli ajettua auto täynnä varaosia joista olin sopinu alustavat kaupat. Porukka purnaa ettei Miataan mahdu mitään, I'll call it bullshit, asenteesta se on kiinni.

(https://live.staticflickr.com/1453/26026678692_d65b9ee3f3.jpg)
Sieltä pilkistää kuus vaihteinen laatikko ja yks lukkoperä. Vararengas jäi aina Johnille.
(https://live.staticflickr.com/1681/25516576633_15eb8024f1.jpg)

(https://live.staticflickr.com/7025/6720946787_47b8858152.jpg)
Pelkääjän paikalla pari lukkoperää ja kolme kardaania ja vetarit

Travemündin rannassa kävin varaston puolelta ostaa juotavaa, vaimolle matkaverona pari laatikkoa skumppaa, joulualennuksesta 1,75 jekku, ei ollut tarkoitus mut kun oli alennuksessa ja sit kuus lavaa kaljaa. Ostin lava kerrallaan ja kolmannen kohdalla myyjää alkoi vituttaa kun juoksutin sitä ja kysyi et mikä tässä nyt on homman nimi. Talutin sen auton luo ja selitin ettei viiti ostaa enempää kuin mahtuu. Myyjä totes et tuu kertoo sit montako meni.

MR-2 oli autona aika hajuton ja mauton. Reissu kusi ekan puoltuntisen jälkeen autobahnilla, tankki oli puolillaan ja pysähdyttiin tankkaamaan. Vedin tankin täyteen ja kävin tyhjentämässä omani nauttien Saksalaisesta WC kulttuurista, maksu rouvalle ja ihmettelemään istuinta joka pesi itse itsensä käytön jälkeen kuin Japanilainen pönttö konsanaan. Takasin marssiessa näin jo Antin ilmeestä et millastas tällä kertaa, kuitenkin lauantai ja kello viittä yli kaks. Eturenkaan venttiili oli katki poikki, oli murtunu lopullisesti kun Antti tarkisti paineet. Eikun max 80km/h space saver vararengas paikalle ja piinallisen pitkä matka lauttarantaan. Ainoa kerta kun on ollu vararengas matkassa, selkeästi pahaa karmaa.
Matkan paras ja hauskin osa, tarkoituksella lyhyintä mahdollista reittiä pidempi että päästään ajamaan niin pitkästi Saksan konetietä kuin mahdollista ja siinä seistiin lenkkarit täynnä henkistä kusta. Herätyskello tunnin välein soimaan, vitutti niin eikä kumpaakaan ei kiinnostanu ajaa metriäkään ylimääräistä rekkojen seassa, järkyttäviä uria pitkin. Kaukana oli muiden reissujen loputtoman ajamisen tuoma zen tila jossa aika ja paikka menettää merkityksensä ja on vain auto ja tie.

Tais olla kolmas Mazda reissu kun lähdin Markon kanssa hakemaan LHD Miataa kerholaiselle. Kamat kasaan ja uus iPhone3G taskuun, puhelimen GPS oli toiminut edellisellä keikalla niin hyvin että päätin jättää Garminin kotia, mitä nyt söi enempi akkua kuin laturi syötti. Manussa oli varaosa toimittaja John odottamassa, pimeetä ja vettä sato niinkuin on tapana. Auto oli mitä luvattu, paiskattiin kättä ja John lähti kotia ja me jäätiin pakkaamaan omia kamoja täyteen lastattuun autoon. iPhonen GPS mikä oli toiminu himassa ei sanonu mitään. Hemmetti, se toimi himassa ja paikans Wifillä, mut nyt ei sitten yhtään mitään. Marko juoksi kentän infoon kysymään ohjeet Bed&Breakfastiin jonne ei onneks ollut kuin muutama kilometri. Aamiaisella katoin että B&B oli pöytäkone yhteiseen käyttöön. Kysyin sopiiko printata kartta millä ajettais kotia, ilme oli tyhjentävä kun printtaaminen oli valmis ja google maps pinkka puolikkaan raamatun paksuinen. Ulosajo saareltä myöhäiseks, kierreltiin ostelemassa auto täyteen varaosia ja oltiin Ranskan puolella vasta 15 jälkeen, Traven check-in sulki luukun yhentoista aikaa ja matkaan menee kahdeksan tuntia. No onneks oli Saksa ja autobahn, saa pidettyä marssivauhtia yllä ja kirittyä aikataulun kiinni. Tai sit ei, takaiskarit oli loppu ja yli 160km/h ei pystyny pitää millään, perä alkoi elää omaa elämäänsä. Marko ei ollu tottunut vauhteihin ja sanoi että hirvittää.

Ite olin ajanu ja istunu niin paljon kovissa vauhdeissa kakarasta asti ettei kaks sataa vielä tunnu kummalta. Naapurin lestadiolainen Jarno ajo 1.6 e Carinalla aina sen mitä auto kulki, 203km/h poliisin tutkan mukaan, niin kehä kolmosella kuin moottoritiellä. Samasta syystä kakkosvaihe ja pysyvä kortti myöhästyi 11 vuotta. Kaverin pyörän kyydissä, R1:llä niin kovaa kuin pyörä kulki, kaks päällä hytti ylös kuuden kympistä ja pudotus 160-180km/h vauhdeissa. Ohjeet oli että jos taputan kerran niin aja hiljempaa ja kaks ni kovempaa, yleensä olisin käyny rumpalista. Kai sillä taitoa oli kun ajoi myöhemmin radalla mestariks, samasta syystä saa jäädä nimettömäks. Siihen päälle omat hölmöilyt. Ja kun moottorit ei riittänyt niin tuli hypittyä ehjästä lentokoneesta reppu selässä pari kesää. Sitä kun on ennen 27 ikävuotta kuolematon.

Oltiin päästy Saksaan ja pidin 160km/h marssivauhdin, piti Marko siitä tai ei, Markon ajovuorolla yllytin ajamaan kovempaa ja löytyi se 150km/h sieltäkin. Kattelin kun lähestyttiin isoa liittymää että jotenkin on kutina että tästä pitäis kääntyä, Marko totes sekunnin myöhässä et tosta olis pitäny mennä. Ja vastaantulijoiden kaista seisoi yhtenä jonona seuraavat 10km mitä ajettiin että päästiin ympäri. Siinä paloi rattoisa tunti mihin ei ollu varaa. Marko soitteli Finnlinesin check-in että pitäisivätkö tunnin pidempään, että tullaan kyllä, mut vähän myöhässä, ei tietenkään sopinut, ottakaa ihmeessä hotelli ja tuutte huomisella laivalla.
Hotelli ja uudet laivaliput? No ei perse sellasta olis kestäny, me tullaan, halusitte tai ette. Siinä ei ylimääräisiä ruokataukoja pidetty ja ai kun kello löi ykstoista ja matkaa oli jäljellä puoltoista tuntia niin moottoritie lyötiin poikki, tietyö ja ohjattiin tunnin ja 80 km mittaiselle kiertotielle pikkuteitä pitkin. Loppumatka tultiin Puolalaisten vanavedessä niin kovaa kuin auto kulki, hidastamatta mihinkään. Sataman kamera otti kuvan muistoks klo 02:30. Brittikilpien takana on tyhjiö, ostaja täyttää A3 kokoisesta rekisteriotteesta suikaleen missä lukee päivämäärä ja allekirjoitus ilman selvennystä. Seuraava omistaja rekisteröi auton nimiinsä ja sen myötä DVLA saa tiedon uudesta omistajasta paitsi jos auto myydään ulkomaille. Ilmoitin Johnille että jos kyselevät niin sano että möit auton Venäjälle. Lauttarannan yhdessä check-inssä paloi valot, auto sen juurelle ja juosten torniin kertomaan et me ollaan menossa tohon laivaan. Kaveri totes että sehän sopii ja teillä on varmaan liput jo ostettu. Ajettiin viimeisinä sisään, yökeitto ja kalja maistu paremmalle kuin koskaan.

Herra X kerhosta oli ostanut lähes uuden NC mallin velaks ja meinas että radalle pitää päästä. Koitin toppuutella ja sanoa et vakuutus ei korvaa jos jotain sattuu, mä voin hakea rata-auton Englannista joka on kolme tonnia kilvitettynä. Ei kelvannu ja varttia myöhemmin Ahveniston tornin mutkasta sisäseinään ja pelkääjän eturengas oli puolisen metriä taaempana. Eli miten parinkympin auto muuttuu yli kolmenkympin autoks josta saa kympin myydessä.
Hain UK:sta varaosa-auton. Saksassa katto alas, tulppakuulokkeet korviin, Kraftwerkin Autobahn soimaan ja vauhtia niin paljon kuin kulkee. Koko 22 minuutin kappaleen ajan sain tulla rajottimella, silti piti seurata tapahtumia takana ja kiinnitin huomioo et takana tulee Audi A4 hyvän matkan päässä, muttei niin kiire että ohi olis pitäny päästä. Tietyön kohdalla pudottelin 120-100-80 sopivaa pientä ylinopeutta ja kuudenkympin kohdalla pudotin sallittuun. Audi otti kiinni ja tuli rinnalle, Polizei. Kerrankos sitä. Myöhemmin yöllä joutui antaa latua Vitolle, urheiluauton 215km/h ei riittänyt ja paku katos lujaa maisemaan.

Mahtavaa kerrontaa kyllä, päässy näitä lukiessa useammatkin huutonaurut ilmoille.  :)) Lisää vaan stooria kehiin.  :+1:

Mazdat ei kiinnostanu 11 vuoteen, ei vaikka olis yrittäny. Kävin aina kerran pari kesässä ajelemassa Antin Eunoksella ja totesin et onhan se on kiva mut ei vaan anna mitään, neljä ollu ja nää on nähty.
Kolme kesää tuli silloin kierrettyä Ahvenistoa ja Alastaroa, Westfieldillä aika koviakin aikoja, eikä rata-ajokaan oo sen koommin kiinnostanu. Kävin 106:lla kerran koittaa ja se oli kuolettavan tylsää. Nyt keväällä kävin koittaa Micra Cup:ia harkka päivillä ja yhtä tyhjän kanssa.
Mut keväällä kun Tenerellä ajo alkoi maistumaan puulta niin Mazda alkoi taas viehättää.

Vuonna 2014 kaveri möi NB faceliftin ja halus NA:n tilalle. Neuvoin kuinka UK:sta haetaan auto, etittiin sille hyvä Mazdaspeed jonka se haki, ei ihan niin eksoottinen paketti kuin mulla mutta nokat ja putkisto löyty. Mut ei se RHD ollut sen juttu ja möi sen veks, auto jatkoi matkaa ja jalostui kerhon nopeimmaks, remmiahdetuks rata Miataks.
Mä sain toimeksannon ettiä LHD NA. Tiesin et Virossa oli ollu pidemmän aikaan myynnissä turbo MX-5 ja laitoin myyjälle viestiä et millaisesta pelistä on kyse. Pitkä lista kysymyksiä, miten tehty, kenen säätämä, oliko sitä ja tätä. Olihan se, kolmeen kertaan rakennettu, ekaks vaparina jolloin maalattu yli, sit BEGIn turbo sarjalla, tosin halvin Shanghai kit joka oli Kiina turbolla, 2008 kiina ahtimet oli viel melko paskoja ja tottahan se hajos, en tiedä miten onnistui mut samalla meni moottori. Joten kolmannella kerralla tuli uus kone, tosin harmi vaan et vakio osilla ja aito Garrettin ahdin ja siihen sopiva downpipe.

BEGIn turbo sarja oli ainut laillinen mihin löytyi paperit. Miata kerho oli käyttänyt CARB paperit VTT:llä ja saanut hyväksynnän ahdinsarjalle. Eli kunhan oli valupakosarja ja Garrett niin sai käytännössä minkä tahansa leimaan.
Mä keksin pienen porsaan reijän, noissa Japanilaisissa UK tuonneissa oli se erikoisuus et auton saapuessa Englantiin paikallinen Trafi, DVLA ei ollut hirmu tarkka mitä papereissa sattui lukemaan, aika monesta puuttui päästötiedot kokonaan ja muutama 1991 vanhempi saatiin siitä syystä täälläkin leimattua ilman kattia iso päästöiseks. Yks Jenkki ja yks Kanadan tuonti oli kans lipsahtanut maahan aikanaan ilman kattia.

Kuulin myöhemmin kaupanteon yhteydessä et olin ainut joka oli tiennyt mitään autosta ja tykittänyt kasan oikeita kysymyksiä. Kyselin olisko autosta rakennus topikkia missään foorumilla, ne tuuppaa antamaan melko hyvän kuvan mitä matkan varrella on tapahtunu. Olihan niitä, jenkkiläisellä turbo miata forumilla ja MX5NUTZ mikä oli mun britti koti siihen aikaan. NUTZin topikki auki ja totesin heti et tää oli tuttu tarina ja ainut kommentoija koko ketjussa olin minä.
Viestittelin kaverille Thaimaan lomalle että auto vaikuttaa todella hyvältä, et mitäs tehtäis. Kaveri sano et koitetaan kepillä jäätä, tarjous vähän alakanttiin ja myyjä taipui vaikka sanoikin että oli laittanut kolmin kertaisen summan autoon kiinni.
No eikun paikan päälle ihmettelemään autoa, myyjän puheet ja kuvat piti paikkansa ja auto lähti Suomeen. Kyselin et miten tää on saatu katsastettua kun Virossa ei sais muokata kuin TÜV hyväksytyillä osilla, kuulemma sielläkin rahalla saa ja hevosella pääsee.

Sovittiin et kun aika koittaa niin mulla on etuosto oikeus autoon, vuoden parin välein tuli auto puheiks mut riittävä kipinä iski vasta nyt. Kyselin ennen Tennarin myyntiä et josko olis aika. Kuulemma olis, auto oli jäänyt kolme vuotta sitten seisomaan pukeille kun turbon kylmän puolen kierteistä kaks oli korkannu, ne kaks jotka pitää hukkaportin kelloa paikalla. Ja teräspunosletkuja asentaessa takajarrujen jako palikan kiinnityspultit oli niin ruosteessa et katkes. Siihen kaks vaippa ikästä parin vuoden välein pitämään vapaa ajasta huolen. Eikä autolla ollut enään uutuuden viehätystä, joten sai jäädä lämpimään seisomaan.

Kävin kattomassa autoa, hyvältä näytti, mitä nyt tukevan pölyn peitossa. Möin pyörän ja aloitettiin perheellisen aikataulua noudattaen reippaan kuukauden mittainen jakopään remppa, samalla vaihdeltiin jarru ja syylarin nesteet. korjailin kierteet töissä ja porailin ruostuneet pultit jarru palikasta. Ajattelin et vaihdan laatikon ja peränöljyt kunhan saan auton ajoon ja paperiin tuoreen leiman, olis kannattanu vaihtaa...

(https://live.staticflickr.com/65535/53139051785_e9d31f9521.jpg)

Saatiin kuukauden "urakoinnilla" eli parin päivän rauhallisella tekemisellä auto ajoon ja leimalle. Muuten puhtaat paperit mut pelkääjän takajarru ei toiminu, GT Katsastuksen Toivanen koitti ajaa ja jarrutella et jos kolme vuotta seisseet jarrut heräis, no ei haljennu pala siitä parane ja puristinki tuntu jumittelevan. Himassa jarru levälleen ja pala mureni käsiin. Takajarrupuristin oli parhaat päivänsä nähny ja huoltovideon kateltuani totesin et pääsen helpommalla kun ostan uuden, olis tarvinnu odottaa pari viikkoa tiivistesettiä maailmalta ja hakee todella pitkä nokkaset L malliset lukkopihdit, ajaminen kiinnosti enemmän. Leima tuli uusilla osilla heittämällä.

Laitetaans väliin koko litania mitä auto on syöny.

• 1.6 kone, rempattu 180tkm kohdalla, nyt 240tkm
• BEGI turbo kit, Garrett 2860RS. 2860RS on vähän turhan iso 1.6:seen, 2560R olis sopivampi.
• BEGI coolant re-route, 323GTR kone on alunperin poikittain, tää siirtää jäähdytyksen sisäänmenon oikeaan, alkuperäiseen paikkaan koneen taakse
• Exedy stage 2 kytkin
• Kevennetty 1.8 vauhtipyörä
• DIYPNP eli Megasquirt 2 Plug and Pray ECU
• Innovate LC-1 laajakaista
• Iso alumiinijäähdytin
• 1.8 torsen lukkoperä, 4.1 välityksellä
• 1.8 jarrut
• HEL teräspunosletkut
• MeisterR coil overit
• Racing Beat kallistuksen vakaajat ja säädettävät koiranluut
• 6UL 8" vanteet, 949Racing:in teettämät kisavanteet Miataan.
• Yokohama AD08RS semislicksit, paremmat taakse ja uudet eteen.
• Monta ylimääräistä poikkitukea auton alla.
• Polyuretaani puslat
• Hard Dog Deuce turvakaari
• Kisa katti V-pannoilla ja de-cat putki.
• Ruosteeton! Paksu ruostesuoja massa pohjassa
• JASS päiväajo valot alkuperäisten etuvilkkujen paikalle, samalla kylmää ilmaa konehuoneeseen
• Hyvät Pioneerin stereot, 4x75w vahvistin kontissa, kuuspuolikkaat ovissa ja diskantit A pilareissa
• Auto maalattu Virossa, viis kerrosta lakkaa
• Britti tutun tekemä duck tail takasiipi. Parhaan mallinen, istuu auton muotoihin ja linjoihin joka suunasta
• Iso kasa vara ja huolto-osia.

Penkkilapun mukaan 230hp ja 280nm. Vakiokone on alkujaan 323 GTR kone, tako kampura vakiona ja veivit kestää 320nm oli kyseessä 1.6 tai 1.8. Öljypumpun, kannenpultit, dampperi ja veivit päivittämällä kestää 450hp.

Startti kiukutteli, pari kertaa koputtelin et lähti käyntiin, ei sellasta enään tän ikäsenä jaksa, eri asia parikymppisenä opiskelijana. Motonetissä oli kaks starttia jäljellä, yks Oulussa ja toinen Porvoossa. Nouto Porvoosta, auto pukkien päälle ja asentelemaan. Parin tunnin pihas ähräämisen ja kiroilun jälkeen uus startti paikalleen, ainut ettei käynyt, väärä kaulus. Vanhasta kaulus ja johan rokkas, pääs ajelee ilman päänsärkyä. Samalla tuli avattua varuiks puolet laatikon pulteistakin ku sinne mitään nähny.

(https://live.staticflickr.com/65535/53139143785_2bf7a3f918_w.jpg)

Peilin jalan ja peilin välissä menee perus M8 pultti joka on kaikissa ruostunu, pelkääjän puoli oli jumissa ja katkes kun koitin säätää. Pari iltaa yritin irroittaa maalilla liimattua reunusta et sais peililasin irti ja pääsis vaihtaa pultin kun huomasin et joku möi saman värisiä peilejä ja etupuskuria. Soittelin ja sovittiin peileistä kaupat, sain puskurin kaupan päälle. Myyjä toi vielä osat ohikulku matkalla kun ite möllötin mökillä, laittoi kuvan takapihalla olevasta osakasasta ja mä makselin mobilepayllä. No se meni ihan maaliin kun peilistä puuttui sama reunus mitä omasta yritin säästellä. No on muutama varuiks ja saipahan peilin samantien kiinni

Skouttasin FB ryhmästä kovankaton, kova vääntö hinnasta kun olis pitäny saada siitä 1500€. Syletti kun se oli enemmän mitä olin maksanu Mazdaspeedistä. Tingin pari sataa ja paikan päällä vielä satkun huonoks menneestä tiivisteestä. Möin vielä rättikaton pois niin pääsin kohtuu inhimilliseen lopputulokseen.

Sininen, no valikoima on aikalailla nolla ja ottajia on jonoks asti niin minkäs teet. Soittelin jostain matta mustasta mikä oli myytävän auton päällä, oli kuulemma tarjouskilpailu menossa useamman ostajan kanssa ja 1600€ oli viimeisin huuto. Onhan se vähän pöljän näköinen mut maali auttaa. Antin kanssa mietittiin pitäiskö ostaa valkoista teippiä ja tehdä tosta jenkkilippu perinteisen Japanin lipun sijaan.

(https://live.staticflickr.com/65535/53138131702_600054d71a_c.jpg)

Ostin Snap Off:lta pikakiinnityksen ratille. En mä sillä mitään tee, mut kyl sellanen on saatava kun oon aina halunnu ja nyt ku se on laillinen ni sellanen lähti tilaukseen. Voi sit olla siististi cool ja roikottaa sitä peilistä tai laittaa sen pitämään konepeltiä ylhäällä niin et ohikulkevat nuoret voi ihailla "et kattokaa, buumerillaki on turbo".

(https://live.staticflickr.com/65535/53138729236_5409957250_z.jpg)

On tohon ihan oikea syy, Mazdan onnettomat lukot. Kotona, pöydällä oleva ratti on huomattavasti tehokkaampi varkauden esto.
Kyselin ja googlailin erillaisia ja tää oli vakuuttavin esitys. Sivusta vedettävät kaartiomalliset tapit paikottaa ja pitää eikä kulu ajan myötä väljiksi, koko paketti on 25mm paksu. Ohjausakselin osassa olevat kolme ohjaus tappia on joka paketissa eri paikassa jolloin mun ratin pikakiinnitys ei käy kaverin autoon, toimii varkauden eston lisänä. Plussaa että tossa on reikäjaot sekä MOMOn ja Nardin rateille. Töötti toimii keskellä olevien pienten reikä niittien kautta.
(https://www.tuningblog.eu/wp-content/uploads/2020/01/Snap-off-System-Schnellverschluss-System-Quick-Release-Kit-4.jpg)

Käytiin kavereiden kanssa yöllä kattelee kun isot ja pienet pojat ajelee kilpaa Katriinantien vauhtisuoralla. Yö oli jo pitkällä ja nälkä iski niin kelattiin et ajellaan mäkkärin kautta kotia. Kaverin Akin kyydissä ollut Mitsu harrastaja halus turbo Miatan kyytiin, mikäs siinä. Katriinantieltä Kehä III itään ja annoin rampissa vauhtia, ykkösellä nätisti, kakkosella sopivasti niin ettei sudi holtittomasti ja kolmosella kaikki irti. Ahdot ku nous tappiin ni kolmonen sanoi sopimuksen irti.

(https://live.staticflickr.com/31337/53139053009_64a241e4eb_c.jpg) (https://flic.kr/p/2oXHx88)
Klikkaa kuvaa niin video aukeaa.

Laatikko hajos 02:05 ja laitoin videon kaverille ku rullattiin kehälle, 02:13 tuli vastaus "laitetaan aski tulemaan". Mitsu harrastaja naureskeli epäuskoisen nopeelle toiminnalle. Onneks jäi muut vaihteet eikä oksentanu, pääs ajelemalla kotia ja tallille.
Aski tuli Seinäjoelta Juslaan tiistaiks kaverin faijan rekan kyydissä mistä Mika koukkas sen kyytiin. Keskiviikkona ajelin laatikko kontissa tutun hallille, kaks tolppanosturi ja pari laatikko nostinta tekee hommasta huomattavasti helpompaa. Sain viel Akin kaveriks niin ei tarvinu yksin tapella.
Olin ihmetelly koko omistuksen ajan et miten sintteri voi luistaa, alkuun lipsu nelosella vedättäessä ja tallille ajaessa ei kestäny enään vitosella kiihdyttää, koitin rekan ohitte ni kierrokset vaan hurras.
Nosturilla kun saatiin rikkinäinen aski pois niin ihmeteltiin et miten laatikosta tuli 4 litraa kun sinne pitäis mennä vaan kaks. Laitoin myyjälle viestiä että mitäs ihmettä, miten tää voi olla mahdollista?

(https://live.staticflickr.com/65535/53139284875_3c015db248_c.jpg)

Purettiin kytkin ja alkuun luultiin et Exedyltä oli tullu väärä, normilevylle tarkoitettu paineasetelma, todellisuudessa paikalle oli lipsahtanut edellisen, normi levyn paineasetelma. Asetelman ku laittoi paikalleen ni kolahti suoraan pohjaan. No se sitten siitä, kamat kasaan ja kotia.
Huutelin torstaina Whatsapp ryhmissä jos jollain olis sintterille sopivaa paineasetelmaa.
Seinäjoelta tärppäs, eBay special kytkinpaketti 120€. No sehän passas. Jäin juttelemaan millasta projektia oli tulossa. Drifteri takokoneella, kaveriks Pulsarin 660 ahdin, voimansiirrossa Miatan 6 lovinen ja kemppi, tavoiteet 500hp hujakoilla.

Kerroin rehellisesti et mä tarviin sen laatikon, et myy ihmeessä se mulle. Laatikko tulee hajoamaan kun ekan kerran vedätät nelosella täyshööki päällä ja rengas pääsee pomppaamaan, alas tulessa laatikko on entinen. Laatikon heikko kohta on nelosen apu-akseli joka pettä ja tekee laatikosta kerrasta romua.
Yhteinen tuttu seinäjoelta on rikkonu noita sarjatulella, koneita ja laatikoita meni vuosien varrella eri kombinaatioilla molempia kuus.  Nykyään sillä on BMW:n ZF aski ja jonku modernin aakkos Cadillacin lukkoperä, seittemäs kone meni ku sai kestävän voimansiirron ja sai syöttä "all of it". Se on hienoa että joku on valmis uhrautumaan ja toimimaan koekaniinina.

Selitin että myy sen laatikon mulle ja ostaa BMW ZF, hitsuutaa kauluksen ja jää vielä pari saturaista taskuun. Vähän aikaa se mietti ja kysy et otanko kytkimenki samaan kyytiin. Tottakai otan, järein mitä Miataan saa, ACT XT kuuslapanen sintteri.
Sain työkaverilta Fiestan lainaan Seinäjoen keikkaa varten ja soittelin Mietaan myyjälle ja kerroin ilouutisen. Se toppuutteli ja sano et soittaa ihan kohta, faijansa oli lähdössä Seinäjoelta Vantaalle ihan just, varmisti että suostuu odottaa hetken. Mä soittelin myyjälle ja sovin mihin pudottaa paketin ja taas mobiilipay laulamaan ja katon maalaus budjetti sileeks. Perjantaina aski Vantaalta ja tapeltiin se Akin kanssa paikalle, valmiita oltiin 01:05. Muuten istuu suoraan mut startti menee kolmen sijaan kiinni kahdella pultilla.

(https://live.staticflickr.com/65535/53138873251_c96be80fb0_c.jpg)

Mietaan myyjä oli löytänyt kuvan missä Mazdan keula oli niin ylhäällä kuin pukeilla sai, kytkin remppa oli tehty vetämällä laatikko moottorin ali. Aski paikalle ja öljyt oli täytetty keula ylhäällä. Täyttö proppu on etuosassa ni saahan kahden litran askiin menemään neljä. Tais silläki olla osansa laatikon hajoamiseen, kun muilla on kestäny enempiki vääntöä.

Loisto viikko, parit laatikot seinäjoelta ja kyydit järjestyi kuin tanssi. Ylimääräiseks jääny viis lovinen löys uuden omistajan, otti rikkinäisenkin matkaan. Ja kuuslovinen laatikko oli kaiken lisäks sama laatikko mikä pilkisteli aiemmissa kuvissa, toin sen Seinäjoen harrastajalle vara-askiks jolla se seisoi vuosia ja päätyi seuraavan harrastajan nurkkiin vuosiks ennen paluuta mulle. Laatikko on faceliftistä, kahdesta versiosta kestävämpi, 60tkm ajettu ja uuden nahkea.
Kuuslovinen oli suunnitelmissa hommata vasta takokamojen jälkeen mut parempihan se näin.

On kyllä ollut todella mukavaa tarinointia lueskella!  :+1:

No nyt vois meemeillä ja todeta "Buy a turbo' they said. 'It'll be fun' they said".
No ostinhan minä, ostinhan minä. Koko kesän etin nykyisen GT2860RS kuulalaakeri ahtimen tilalle pienempää, toi disko pottu kun on tarkoitettu viri ahtimeks parilitraisen Nissanin kylkeen, ei pikkasen 1.6 kaveriks.
Kaverin hyllystä löyty pykälää pienempi, viistoista tonnia ajettu GT2560R kuulalaakeri ahdin, en vaan ollu avannu suutani oikeassa paikassa. Uus ahdin kainalossa kaverin tallille asentamaan. Tällä kertaa ei mahtunu talliin mut nyt oli kiire, perjantai oli deadline, Heurekan cruisingit. Ulkona oli lämmin niin mikäs oli pihalla tehdessä.

(https://live.staticflickr.com/65535/53215832760_4cf8ba5de5.jpg)

Vanha ahdin oli helppo ja nopee irrottaa, se oli käytännössä kiinni yhellä mutterilla. Miatan koneet on betonimyllyjä, kaikki mikä ei oo mikkiliimalla kiinni, irtoaa.

Paria viikkoa aiemmin vaihdettiin Mikan kanssa nokkien ja kampuran stefat, alapään hihnapyörä oli liimalla kovaa kiinni. Että oli lystiä runkata sitä irti kun normi ulosvetäjä ei sopinu. Turbon paluu jäi vuotamaan ja kannen takapäässä oleva nokan asentotunnistin näemmä vielä vuotaa.

Turbon downpipe oli kolmella viidestä kiinni, yks pinnapultti oli poikki ja muut löysty jatkuvaan ja sai olla viikon välein kiristämässä. Öljyn paluuletkun laipan pultit oli sormikireydessä ja tiiviste paloina. Turbon ja pakosarjan välinen tiiviste oli osissa ja downpipen tiivisteestä ei tietoakaan, ihmekkö että pakokaasu haiskahti.
Vanha ahdin veks ja uutta tilalle uusilla pinnapulteilla, kuparimuttereilla ja tiivisteillä. Paitsi etteihän se sopinu, asento oli väärä ja kuumapuoli oli todella tiukasti kiinni. Uitettiin kaikenlaisilla irroitusnesteillä ja paukuteltiin varovasti josko sen sais irtoamaan. Ei vaikka kuinka koitti, rohkeus loppu kun ei ollu aiemmin tehny eikä viittiny melkein uutta ahdinta rikkoa. No ettei menny muniin puhalteluks ni purettiin tyhjäkäynti moottorin, tyhjäkäynti oli alkanu oireilemaan heiluen parintonnin ja viidensadan välillä miten sattui. IAC oli todella paskainen ja letkut oli murtuneet useammasta kohtaa. Uudet letkut ja kunnon putsaus ennen pillien pussiin laittoa.
Mika kävi seuraavana päivänä näyttää ahdinta turbotekniikassa, ne kopautti pari napakampaa ja irtoshan se.
Sit pääsikin hauskan pariin, ei ole mikään projekti vastustellu ja tapellu kuin tämä.
Pakosarjan pinnapultit lähti korjauskierteineen irti, no ei auttanu ku laittaa vanhat takas uusilla kupari muttereilla. Downpipen kanssa sai taiteilla, yks vääntää alapäästä ja toinen ohjaa ylhäältä pinnapultteihin.

Muissa vastaavalla sarjalla toteutetuissa asennuksissa ahtimen putket lähtee aina konehuoneessa sivulle lokarin päälle ja sieltä kiepsahtaa eteen ja sukeltaa alas välijäähylle. Tässä turbo puhaltaa suoraan alaspäin ja välijäähylle. Turbon alla menee jäähdyttimen putki ja tehostimen linjat joita edellinen asentaja oli jatkanu himpun verran että kaikki sopi paikalle. Nykyinen ahdin on just sopivasti pienempi, jäi vähän taaemmas ja sukels suoraan alas niin että syylarin ja tehostimen letkut oli tulilinjalla. Ei meinannu sitten mahtua millään.
Jotenkin tekstimuotoon typistettynä kiroilu ja ährääminen kadottaa terän, sitä iloa kun yhtä turbon alapuolen kiinnitys mutterin kierrettä ettii puol tuntia kerrallaan, siinä alaselkä ja jalat kiitteli. Tunne kun pitäis olla pari niveltä ranteessa lisää ja pari naksua pidemmät sormet.
No paketti saatiin kasaan ja tulille lyödessä muisti että katti pitää kiinnittä myös.
Alle ryömiessä Mika huomautti et taka-akselin kiinnityspultit oli tulossa omine lupineen poies. Pulttipyssyllä 300Nm, josko pysyis, pitäis laittaa kierreliimaa joka helvetin paikkaan.
Viritys oli onnistunu, uus ahdin herää 3000rpm edellisen 4500rpm sijaan. Kiva ajella kun ahdin vastaa samantien eikä vasta hetken perästä, toki tuntuu että yläpään laukka on rauhallisempaa. kävin säätämässä EBC (electronic boost control) kartan kohdilleen, kumma kyllä kartta ei oikeastaan muuttunu mihinkään.

Tilasin kotimaisesta ahtamiseen keskittyneestä puljusta turbohupun ja tuli bumerangina viesti ettei kaupan nettisaldo pidä paikkaansa vaikka hyllyssä piti olla useampikin. No rahat takas ja TarvikeMottiin maililla varmistus että hyllystä löytyy luvattua. Sellanen sit, olis vaan innoissaan muistanu laittaa rukkaset käteen, lasikuitu kutisi niin helvetisti kun into pinkeenä venytteli lämpösuojan paikalleen. Mut hyvin pelaa ja pitää konehuoneen lämmöt kurissa.
Toinen yllättävä vaikutus oli ahtimen herääminen. Yleensä joutuu tehdä yhden vedon et ahdin lämpiää, tokalla lähtee paljon paremmin. Ton lämpösuojan kanssa ei tarvii tehdä lämmittelyvetoa. Olin pari viikkoa sitten kattonu sattumalta aiheesta videon (https://www.youtube.com/watch?v=jWDuYH270z8&t=365s).

Kävin harjottelemassa yhden viistoista vuotta vanhan R888 setin verran sudittelua Rusan rinteessä ja hautuumaan parkkipaikalla, ykkönen oli turha, kakkosellaki ruipatiraa laulo ja savumerkki näky kauas.
Perjantai koitti, toka setti R888 alla, vaimo oli värvätty huoltoauton kuskiks, vanhempi poika ja 3 serkkua halus mukaan todistajiks ja parit kaveritkin oli kutsuttu, toinen järkkärin kanssa kuvaamaan.

(https://live.staticflickr.com/65535/53215712219_133e31821b_o.jpg)

Eka burnis meni ihan ok, tuli rämpytelleeks valoja ylös alas ja ekaa kertaa lamput alkoi jazzaamaan suoraan mut siitä innostuneena tulin jarrulla stumpanneeks vedon. Loppuun viel vähän savua ja parkkikselle endorfiini, dopamiini ja adrenaliini jyllätessä niin et kädet ja jalat vispas. Zero Cola naamariin ja toinen veto perään, koko suoran mittainen veto ja voi sitä sisäisen pikkulapsen onnea kun savu peitti maan. Jostain kakstoista, kolmetoista vuotiaasta tullu katottua vierestä kun muut polttaa palloa ja ihan heti perään pienen odotuksen jälkeen pääsin koittamaan.

Löysin todella tyylikkään VHS tallenteen tapahtumasta.
Sutasut löytyy 2:00 ja 3:53 kohdilta.

Lisään nyt vielä Fileerauksen videon. Pääsin kansikuvapojaks  8)  Kiitos!
3:10 & 4:58

Viime viikolla sain vietyä katon maalauksen. Lahjoitin joskus 5-6 vuotta sitten kasan harvinaisia JDM Miata lehtiä nuorelle Miata harrastajalle ja törmäsin Rusalla samaiseen heppuun. Lupas hoitaa katon maalauksen, keskiviikkona pudotin ja maanantaina noudin valmiin. Samalla sai ducktail värin pintaan, pitää sekin liimailla paikalleen.
(https://live.staticflickr.com/65535/53215628308_f7908f91dc_c.jpg)
Hyvä tuli, pitää loppu auto myllyttää ja asentaa uus etupuskuri.

Viime keväänä, BMW:n lähdettyä jatkoin pyörän etsimistä. Kaverin 650 Transalp:illa ajaneena olin vakuuttunut et sellainen olis saatava ja sen sijaan löytyikin ensihätään GSA. Transalp kolahti ilmestyessään kasikuus kuin varpaiille pudotettu traktorin takanostin, seuraavat samanlaiset sävärit aiheutti Hondan 900 Fireblade, kohkatiin silmät lautasena ja kädet hiessä että miten ne on saanu kuussatkun runkoon tonnisen tehot. Minen ymmärrä mikä näissä ysärikasari Hondissa viehättää? Hondahan on tylsä kuin pölynimuri ja suomekski käännettynä sieluton. Homosohvakin on vuosia kolkutellu aina tasaisin väliajoin, kakarana ei menny kaaliin että jollain voi olla asunnon verran löysää laittaa moottoripyörään. African Twin olis ollu katu-uskottavampi, mut sitä on kuunneltava sydäntään ja seurattava ensirakkautta.

Nettimopon tarjontaa oli koluttu joka päivä talven ja kevään ajan ilman tärppiä ja ajattelin koittaa taas onneani FB:ssä, sieltä oli tärpänny ennenkin. Yhdestäkään yli 10k käyttäjä ryhmästä ei löytynyt, Honda Transalp Finland ryhmässä oli 128 jäsentä, jätin viestin et jos jollain olis myyminen käyny mielessä niin täällä olis ostaja. Odotukset ei ollu korkealla kun illalla avasin läppärin ja ilokseni postilaatikossa oli 4 viestiä ja 4 pyörää mistä valita. Yks hyvä, yks huono, yks kallis ja yks täydellinen, valinta oli helppo.

(https://live.staticflickr.com/65535/53280673973_a2f764946d_c.jpg)

2004 Transu, 67tkm ajettu, Arrows:n koko putkisto ja suutin sarja, Öhlinsin takaiskari ja edessä progressiiviset jouset, kaatumaraudat, kahvanlämppärit, krossi stonga, enduropeilit ja lisävalot. Edellistalvena täysin käyty läpi ja ammattikoulussa maalattu helmiäisen valkoiseks jonka huomas yhdestä valumasta mikä alkoi edestä ja loppui taakse. Jonkinlainen fiksaatio ollu aiemmalla vissiin poliisiin kun pyörä vaikutti vilkkuvia lisävaloja myöten huonolta kopiolta. Tarrat tuli revittyä jossain vaiheessa poijes ja ulkonäkö parani.
Ensitöikseen äänenvaimentimesta EU noise killer dildo mäelle ja ääni muuttui ompelukoneesta miehekkääks V2 lätkytykseks. Pannu kilisi ja kolisi ostaessa kuin olis loppua ollu tekemässä, tokeni kun vaihdoin kalliit modernit öljyt Tokmannin halvimpiin, turhaa hienostelua kun pyörä on puhdasta kasaria ja niin huonoa öljyä ei taida enään saada mitä paras Mobil 1 silloin oli. Ohjainlaakeri tuli vaihdettua ja renkaat paremmin hiekkatie käyttöön sopiviks ja olikin valmis kesän kaatuiluihin.
Ostin samointien 30mm korotuspalat tangolle ja syksyllä todella pitkällisen etsinnän päätteeks löytyi Tsekeistä tekijä joka teki tilauksesta jalkatappeja. Myyjä torppas ekan tilauksen kun olin sitä mieltä et XL kokoiset ja 50mm madaltavat tarttais saada, lähetti A4 pdf:n josta näki et XL:t oli kämmentä isommat, no mennään keskikokoisella sitten. Ei vaan 80 luvun runko geometria toimi seisten ajoon, istuen ajettavaks tehtynä seisoin selkä kyyryssä.

(https://live.staticflickr.com/65535/53280970320_9c28ee272e_c.jpg)

Käytiin Joensuun kautta Raatteentiellä kääntymässä, hiekkateitä pitkin koluttiin matkan varren sotahistoriallisia paikkoja. Lystiä oli ja perse puutu, ei auttanu geelipenkkikään, tollaset kuopallaan olevat sitsit on huonoja kun ei pääse hilaamaan hanuria eestaas ni puutuu väkisin. Kaveria vitutti kun 15tkm ajettu vakio pyörä vei 1,2 litraa enempi satasella, ei kulkenu ja oli huonompi ajaa, meni hernemaissipaprikat nenään ja laittoi talven aikana jousituksen, sytkän ja putkiston uusiks. Kateus on hyvä kompassi.
Ei se nopea ollu eikä edes ripeä, sai rauhassa kiihdytellä täysillä. Kertaalleen kaasu pohjassa vedettyäni puhalsin piilossa olleen poliisin ohi ja sydän kurkussa vilkuilin peiliin ja mittariin, huojentuneena sai todeta ettei tällä kerkee sakoille, ei vaikka yrittäis. Edelliskesänä olis 1400:lla ollu kortti kuivumassa loppu vuoden. 120km/h alkoi olla rajoilla, kerran riivasin 130km/h mittarinopeutta kun vitutti ja oli kiire, kaveri sanoi että on saanu 160 lasiin, uskoo ken tahtoo.

(https://live.staticflickr.com/65535/53280695580_620de93a38_c.jpg)

Joka viikko tuli jossain koluttua ja etelä Suomen hiekkatiet tuli tutuks. Kivaa oli ja pyörä lähti syksyllä pikkuveljen parhaan kaverin matkaan Sisiliaan talvehtimaan.

Kaveri kutsu välipäivinä mukaan Hyvinkään radalle luistelemaan jäälle. Lastutettu A4 quattro 1.8T, en tykkää en sitten yhtään. Audin etuakselin etupuolella majaileva moottori tekee autosta kuvottavan aliohjaavan kunnes ahdin ja keskilukko herää ja auto muuttuu todella takapainoiseks. Yhdistää samaan riemuun täysin päättömän ja epäloogisen käyttäytymisen luisussa niin ikävä tulee Subarun rehellistä nelikkoa tai perinteistä takavetoa. Mut kuume nous entisestään. Kaikki takavedot karmeissa hinnoissa ja raadoistakin joutuu maksaa enemmän kuin talviliukuriin tekis mieli laittaa.

Puol systerin melkein kolmekymppiselle kundille opetin vuos sitten kortin ja syyskuun lopussa käytiin ostaa sille NC Miata kun halvalla sai. Kävin joulupyhinä opettamassa sladiajon alkeet ja kuume lehahti niin ettei meinannu uni tulla.

Radalla kävin kaverin Subarun ja tutun höntsä BMW drifterin kyydissä. Subaru tanssi ku sukkasillaan ja höntsä tuntui ihan rata-autolta, todella tarkka ja vakaa viedä, eikä tehnyt ylimääräisiä. Kumman hauska katella maisemia sivuikkunasta kun fillarit kääntyy todella reilusti.

(https://live.staticflickr.com/65535/53445123599_e1b6d0d2e8_c.jpg)

No kuumeeseen löytyi tänään lääke. 1988 1200L, Weber DGV ja ralliratti. Pientä ryppyä siellä täällä, ei tainnu yhtäkään suoraa peltiä olla. Mutta ei ollu ruostettakaan. Pääsin ihmettelemään alta, mistään ei hypänny ruosteen peikon purujäljet. Muutama kohta oli paikattu ja uudet nostokohdat tehty. Alla on 14" erittäin lipsakkaat renkaat, meinaan ei 1200 niin paljoa höökiä ole että kolmosella pito irtoais. DGV kaipaa säätöä ja renkaat on liian isot, raapii kaariin kääntäessä. Lämpöä riittää, selkä hiessä kun kotiin pääs vaikka moottoritien mittarit näytti -20c. Mut on se vaan eri maailmasta, joka sekuntin sai ajaa ja keskittyä.

Vuoden saldo on viides Miata ja teema jatkuu viidennellä Ladalla.
Kolme kanttilamppua ja yks nappis ollu. Nappis tuli ekalta omistajalta, kortistaan luopuneelta herrasmieheltä, unelma ostos mistä jokainen harrastaja haaveilee, priima kuntoinen, hyvin pidetty ja 50€ hintaan. Se meni pellolla katon kautta kaatopaikalle, ai että jälkikäteen on sapettanu.


Hyvinkään radalla juttelin Lada heppujen kanssa ja kun kuulin mitä osat maksaa niin peli oli selvä. Kotimaasta uudet drifti tukivarret millä saa lisää kulmaa 200€ ja tuliterä lukko toiset 200€. BMW:n lukko hiihtelee jossain 1500€ nurkilla. Vierastan kemppiä, kuitenkin yhdeksässä autossa ollu lukko.
Jos olis raja auki, vois ite kipasta Pietarista hakee osia, viislovisen välitetyt rattaat, pitkä ykkönen ja loput tiheesti huikeet 79€. Lukko 103-204€. 4.78 välitys 65€ ja 5.13 välitys 70€. Valmiiks kasattu perämurikka lukolla ja 4.78 välityksellä 259€. 4-2-1 pakosarjaa on 53-56€. 4-1 on 42€. Taka-akselin levyjarru konversio akseleineen kahdella puristimella (hydrauliselle kässärille) on 213€. Adapteri BMW Getrag laatikolle 67€.

(https://live.staticflickr.com/65535/53444938223_26c68850c6_c.jpg)

Tossahan rakentaa koko auton halvemmalla mitä Miataan maksaa keulan tukivarret ja napa jotka raapasee puoltoista kiloo ja perä päähän toinen samanlainen. Plus Miatan ku ryttää niin se harmittaa eri tavalla kuin Ladan kolhut.

En tiiä uskoisko, mut en muuten kummemmin välitä punaisista autoista.

Ihan vaan tulin jakamaan ilosanomaa.

(https://nnnnigo.kuvat.fi/kuvat/Tapahtumat/2024/Hyvink%C3%A4%C3%A4%20J%C3%A4%C3%A4rata%2013.1.2024/IMG_8491.jpg/_medium.jpg) (https://nnnnigo.kuvat.fi/kuvat/Tapahtumat/2024/Hyvink%C3%A4%C3%A4%20J%C3%A4%C3%A4rata%2013.1.2024/IMG_8491.jpg)

Käytiin Hyvinkäällä tormuuttelemassa päivä. Ai vitsi että oli lystiä, Lada on kyl ketterä peli tohon, kevyt, etufillarit kääntyy sopivasti ja 1200 riittää voimaa jäälle. Pulkka tarvii akuutisti paremmat renkaat ja lukkoperän. Perä ja tukivarret on tilattu, tavarantoimittaja lähtee Pietarissa käymään. Renkaistakin on kaupat sovittu, 13" alkaa olla kiven alla löytää.

(https://live.staticflickr.com/65535/53466473499_3a6960ecee.jpg)
Vikan vedon jälkeen vedin parkkiin, vanteet oli täynnä lunta ja jarrut sen verran lämpimät et jämähti jäähän.

Uus viikko ja uudet kujeet.

Viikon alkajaisiks 2101 kävi elokuvissa, pääs näyttelemään osaa agentin ajokkina ja kiitoksena tuli budjettiin rengas setin verran hyvää.

Loppu viikon teema oli kiimainen netin selaus talvirenkaita etsien. Sovitut renkaat ei olleetkaan "muistaakseni Nokialaiset" vaan Dynamo merkkiset. Piti googlettaa mitkä hiton baarumit ne on?
No ne on halpamerkki Sailun:in oma halpamerkki. Testitulokset oli todella tasalaatuisia, puhdasta nolla tähteä, mitä nyt jossain intouduttiin haukkumaan hengenvaarallisiks. Eikun takaisin netin äärelle kaivamaan, epätoivoissani koitin jo väitellä itteni uskomaan "rengaskirppisen" tuotteita riittävän hyviks, mut 25€ kappale kymmenen vuotta vanhoista oli liian paksua.
Pakko olla paikkoja joita en oo vielä kahlannut kun sytytti että FB:n omat "Vanne ja Rengas" sivut oli täysin läpikäymättä. Ai että ja tärppäs samantien, kolmas ilmoitus oli neljä päivää vanha ja suorastaan huuti mun nimeä. 155/80R13 Nokian Nordman 7, ajettu 500km ja hinta kerrasta kohdallaan kun oli edullisemmat kuin Dynamot.
Into piukassa viestiä myyjälle ja naapuripitäjässä asustelevalle osatoimittajalle josko koukkais bensarahaa vastaan renkaat kyytiin ja tois samalla kun tuo kärjettömän sytytyksen matkallaan Pietariin.
Homma meni nappiin, renkaat ja sytytys saapui torstaina. Osia pudottaessa kehui Ladan ryhtiä, kuskin oven sulkeutumista ja sääti kaasarin, nyt käy todella nätisti.

Perjantaina olin jo liipasemassa Matin renkaaseen kun kaverin Instagram päivitys osui kohdalle, just käynyt KEHÄ RENKAASSA, viestiä, vastauksena numero ja nenä kohti Tattista. Vanteet, Ladan orkkikset oli omasta takaa ja työnä pelkkä renkaiden päälle laitto, hintaa sponsoroituna (oot sit nopeempi) alle puolet Matin pyynnöstä.

(https://live.staticflickr.com/65535/53481137725_666b49517e_c.jpg)

Omasta mielestä sopii hyvin.
Mut kuinka monta spaceria auto on tarvinnut?

(https://live.staticflickr.com/65535/53481142345_98af07d31c_c.jpg)

Kaks ylintä vasemmalla on 5mm orkkikset eteen, kuulemma. Kolme keskimmäistä näyttää kun ne olis jarrulevyistä sorvattu, toisella puolella edessä oli kaks jarrulevyä ja toisella yks plus vitoset. Taakse oli laitettu noi paksummat alumiinilimput.
Öljyt ja suodatin tuli vaihdettua samalla, kotihyllyssä on ollut odottamas LIDL:in 1€ öljyt. LIDL kauppas kaks kolme vuotta sitten öljynvaihtopumppua ja kylkiäisenä öljyt. Kaveri käveli litran purkin kanssa kassalle kysymään hintaa, myyjä piipas purkin ja totes et euron näyttäis maksavan. Koko kaveriporukka lähti juosten tyhjentämään lähi LIDLit. Seuraavana päivänä oli lisäklausuuli "öljyt vain pumpun ostajalle".

Illalla käytiin Akin kanssa ajelemassa, Aki hyppäs puikkoihin ja totes et kytkin tuntuu oudolle, totesin et se on tuntunu koko ajan. Akin kierroksen jälkeen istuin takas rattiin ja totesin et kytkinpoljin olikin oudon sijaan pohjassa. Eikun ykkönen silmään ja käyntiin, raakana vaihdellen Mikan tallin pihaan ja aamulla takas. Vuotihan se, muttei niin paljon että olis pilannut päivän joten ilmaus, pari pulloa halvinta jarrunestettä matkaan ja nenä kohti Hyvinkäätä.

(https://nnnnigo.kuvat.fi/kuvat/Tapahtumat/2024/Hyvink%C3%A4%C3%A4%20J%C3%A4%C3%A4rata%2020%20%26%2021.1.2024/IMG_9057.jpg/_smaller.jpg)

Kivaa oli, uudet renkaat niin auto teki muutakin kuin suti. Kolmosella sai parit kerrat makeesti työnnettyä suoralla perää kunnolla rinnalle, ihan kun olis ollut tehoa. Mut ettei ihan puhtaaks nauruks olis päässy niin vähän piti matkassa olla sloboa.

(https://live.staticflickr.com/65535/53480873898_8603d3f777_c.jpg)

Nyt on pitäny ilmat, radalla piti pariin kertaan lisätä. Rengashommia tehnyt systerin ex ukko kommentoi et Nokialaiset on löysällä rungolla ja todella kevyet, et täytyy pitää kovemmat paineet kuin muilla, tulee helposti runkovikaa.

Eilen asenneltiin kärjetön sytkä, ei menny sekään putkeen. Sammu kotimatkalla 10 kertaa, joka kerta tokeni kun käytti virrat, loppumatkasta lennosta virrat eestaas ja matka jatkui. Pitää palata asiaan kun motivaatio palaa vitutus montusta. Väkevä epäilys koneen maadoituksesta, latausvalo on aika usein lomalla. Laapotti ei selkeästi tykkää nykyajasta.

Osatoimittaja saapui eilen yöstä takaisin ristiretkeltään ja kävin paikallisen huoltiksen pihasta noutamassa odotetut paketit plus kytkimen huolto osat ja säädettävän panhard tangon. Taka-akseli on 8 cm sivussa keskiakselista.

(https://live.staticflickr.com/65535/53481139475_f13949172d_c.jpg)
Söpön pieni Torsen.

(https://live.staticflickr.com/65535/53480875168_72c2500c59_c.jpg)
Angle Kit tai Lada porukoissa drift kit.
Tarkkasilmäinen huomaa että yks osa jäi osatoimittajan autoon Viron tullin ravistelemana ja saapuu niin pian kuin kotimainen postioletettu paketin suostuu toimittamaan.
Eihän siinä, pitää tilata Nivan pidemmät jarruletkut ja pallonivelet eteen (puslat tuli paketissa), taka-akselille laakerit ja stefat niin pääsee asentelemaan lelut paikoilleen.

Muistan kun faija joskus sano korjaamoaikoinaan kiinnittäneensä huomiota että ladoissa ei ikinä ollu taka akseli keskellä autoa. Pitäneen siis ilmeisesti paikkaansa.

Eikä Rambler Americanissakaan ole...

Eikä muuten ole taka-akseli keskellä E-keho Moparissakaan.

Ja jos oikein muistan @jariha n kanssa sarkkerista joskus jorinoidessa, ni ei taida olla B-kehossakaan...

Johtuen ihan vaan teknisistä syistä vai ameriikan toleransseista?

Noni. Johan on taas on tapeltu.

Päivän epistolan piti pitää sisällään Angle Kitin asennuksen, jarrujen ilmauksen ja kärjellisen sytkän palautuksen. Kaikki meni käteen.

Angle kit tarvitsee kahden ala ja kahden yläpallonivelen sijaan neljä joka suuntaan vapaasti liikkuvaa yläpalloniveltä, tilattu tietenkin kaks kumpaisiakin, no myyjä on reilu ja lupas vaihtaa oikeanlaisiks. Alatukivarsi liikkuu uuden tukivarren tuoman casterin myötä niin paljon eteenpäin ettei normaali sivuttain liikkuva pallonivel riitä.
Koiranluut pitäs hommata, ne on jostain Lada Kalinasta, koko eurooppa myy ei oota ja venäjän raja on kiinni.
Ohjeet (https://neatyboy.wixsite.com/lada-moscow/product-page/winter-drift-triangle-arms-shortened-rods-lada-2101-2107) löytyi eilen, setin merkki ja väri on eri, muuten on aikalailla yks yhteen. Aika raju paketti, etufillarit kääntyy ihan oikeasti, camberia ja casteria tulee todella reilusti, enemmän kuin odotin.
Keulaa pitää madaltaa 50mm, pääsen ekaa kertaa tekemään laikka alustan, katkaisen kierroksen etujousista. Kaaret pitää rullata tai leikata veks ja levikettä avuks, koitan venyttää omat, ei tekis mieli laittaa pelkästään eteen levikkeitä.

(https://static.wixstatic.com/media/dd2c7b_6f2c7d4f1d844f1b96e03d965fc3ed21~mv2.jpg/v1/fill/w_700,h_700,al_c,q_85/dd2c7b_6f2c7d4f1d844f1b96e03d965fc3ed21~mv2.jpg)

Jarrujen ilmaus jätettiin ensimmäiseen katkenneeseen nippaan, jokaista koitettiin mut todettiin turhaks. Teräs nippa alumiini jarrussa, lämpö ei auttanut. Saa nähdä tuleeko noista vielä kalua vai ostanko uudet. Jännä että tossa on sylinteri irrallinen, tulee hahloon ja lukitaan tapeilla. Sama sylinteri käy kummallekin puolen.

Uus kärjetön sytkän oli järjetön. Eli asentelin kärjellisen takasin, mut meni sekin reisille. Yks johto jota metsästin oli kiedottu nätisti piiloon ja luulin vetäväni sen, mut sen sijasta tulikin maan ja plussan saman mutterin kannan alle, pääs toteamaan klassisen "savun hälvettyä tarkistamme kytkennät". Onneks selvis säikähdyksellä, pitää uusia 40cm johtoa ja säätää sytkä kohdalleen. Sytkän säätölamput on näemmä kadonnutta kansanperinnettä, ei tunnu löytyvän mistään.

Vanne oli halki. Ihmekkö et vuoti hiljakseen. Lada Kerhon sivuilta löyty uus vanne kympillä, hitsauttamaan en ton hintaista ala, se tuli e46 coupen kanssa koitettua, ei maksa vaivaa.
(https://live.staticflickr.com/65535/53509300520_eafaa4829b_z.jpg).

Auton mukana tulleet vanteet on Volvon 4x100, ilmeisesti DAF66 mallista. Speisereitä oli laitettu jotta liian pieni keskireikä ei haittais ja helpottaa 4x98 --> 4x100 istuvuutta. Ihmekkö että oli niin karmee ajettava, vakio vanteilla ja oikealla ET:llä ei tarvii kaksin käsin rystyset valkoisen ajella.
No noi käy Miataan, pitää nyppiä nastat ja polttaa Heurekalla.
Lukkoa varten tilailin stefat, laakerit pitää käydä hakemassa erikoistuneesta liikkeestä, ei ollu harrastajien hyllyissä.

Minulta löytyy muuten combista purettuna mansenkin myymät -50mm iskarit ja jotkut laikkajouset jos on tarvista. Asevelihintaan luonnollisesti.  ;) Päädyin itse laittamaan vakioalustan tilalle.

Lainaus käyttäjältä: Kaktus - 04 helmikuu, 2024, 23:55Minulta löytyy muuten combista purettuna mansenkin myymät -50mm iskarit ja jotkut laikkajouset jos on tarvista. Asevelihintaan luonnollisesti.  ;) Päädyin itse laittamaan vakioalustan tilalle.

Loistavaa, kiitos. Laitetaan korvan taakse.

Onneksi meitä hulluba on muitakin jotka ladoista tykkää  ;D

Itellakin nyt 2105 odottaa uutta tekniikkaa ja alustaa.
Ja onhan nuita ladoja jo sen 5-8 kpl ollu  8)

Mieleen jäävin kommentti ollut ambulanssi kuskilta joka totesi et ei oo ennen nähny ladan tulevan perässä 190 vauhdissa  ^-^

Lainaus käyttäjältä: samulis - 04 helmikuu, 2024, 22:19Sytkän säätölamput on näemmä kadonnutta kansanperinnettä, ei tunnu löytyvän mistään.

https://www.puuilo.fi/ajoituslamppu näyttäs olevan joka myymälässä, jos näitä haet

Lainaus käyttäjältä: Teippi-Mikko - 05 helmikuu, 2024, 20:45https://www.puuilo.fi/ajoituslamppu näyttäs olevan joka myymälässä, jos näitä haet

Ei ollu ihan kirkkaimmasta päästä etsintä näemmä kun ei ole löytynyt. Kiitos! Tosin kaikenlainen etsiminen on ollu jäissä, vitutus ja motivaatio kun tuntuvat olevan kääntäen verrannollisia.

Jos 1700cc koneita on tiedossa niin sellasesta oon kiinnostunut. Jos vaikka ens talveks laittais koneen katunokalla ja peltisarjalla. Kaasari löytyy jo omasta takaa.

Lainaus käyttäjältä: samulis - 05 helmikuu, 2024, 22:09Jos 1700cc koneita on tiedossa niin sellasesta oon kiinnostunut. Jos vaikka ens talveks laittais koneen katunokalla ja peltisarjalla. Kaasari löytyy jo omasta takaa.

Facebookissa jos olet niin ladafoorumin ryhmässä joku myy seisonutta 1.7 konetta.  ;)

Lainaus käyttäjältä: Kaktus - 07 helmikuu, 2024, 22:50Facebookissa jos olet niin ladafoorumin ryhmässä joku myy seisonutta 1.7 konetta.  ;)

Joo, taidan olla joka ryhmässä. Ihan vielä ei oo ajankohtaista. Pitää saada angle kit ja lukko asennettua ensin.

Noni. Uus HAL anturi ja uudet tulpanjohdot niin kyllä pelaa. Tuntui ihan modernilta autolta ajaa.
Uus vanne oli 10€, renkaan kävin KEHÄ RENKAASSA vaihtaa päälle ja taas toissa viikonloppuna mentiin kylki edellä. Jos ens viikonloppuna olis lukon asennuksen aika.

Nopeita liikkeitä taas.
Työnneltiin toissa lauantaina edellistä autoa pois nosturilta, piti ajaa Lada seuraavaks lukon asentamista varten, mut jäätiin jauhamaan skeidaa. Tulin vilkaiseeks Lada Kerhon Whatsapp ryhmää johon joku oli just pudottanu FIAT:in lukon 4.44 välityksellä myyntiin, ostin sen siltä seisomalta. Ei tarvinnu säätää rattaita, sain Torsenin tilalle oikean lukon minkä käytös miellyttää huomattavasti enemmän ja möin vanhan lukon poskilaakereiden kera, meni minuutissa johonkin remmillä piristettyyn KE20:seen. Taka-akselin tukivarret polyuretaani puslilla ja Lada Kalinan etujarrut saapui myös tontille, perän ja keulan osat on vihdoinkin kaikki tontilla.

Tänään livistin töistä ajoissa ja kävin motonetista koukkaamassa Mobilin ATF:t laatikkoon ja Comman LSD öljyt perään, positiivinen yllätys kun olin unohtanu palauttaneeni Torsenille tarkoitetut öljyt ja jättäny rahat Motonetin kassaan.

Vetarit ulos, perämurikka irti, kardaanin muttereita lukuunottamatta kaikki irtos melkein kuin uudesta autosta. Uus lukko tilalle, romut kasaan ja öljyt sisään.
(https://live.staticflickr.com/65535/53573651936_9fe1f3cd89_c.jpg)
Fiat 4.44 LSD ja Ladan 4.1 avoin. Kymmenen kilsaa näyttää enemmän satkussa.

Vaihdettiin vielä säädettävä panhard tanko, säätövarat loppui kesken ja jäi liian pitkäks, olikohan 4 vai 8cm edelleen vinksallaan.
Kummallinen ajaa, kiemurtelee, voi olla et lukko tekee tai korostaa ohjauksen aurausta, camberia ja casteria.
Lauantaina olis tarkoitus mennä taas Hyvinkäälle pörräämään, tulkaa teki.

Lainaus käyttäjältä: samulis - 07 maaliskuu, 2024, 21:43Nopeet liikkeet on kuulemma hyviä.
Työnneltiin toissa lauantaina edellistä autoa pois nosturilta, piti ajaa Lada seuraavaks lukon asentamista varten, mut jäätiin jauhamaan skeidaa. Tulin vilkaiseeks Lada Kerhon Whatsapp ryhmää johon joku oli just pudottanu FIAT:in lukon 4.44 välityksellä myyntiin, ostin sen siltä seisomalta. Ei tarvinnu säätää rattaita, sain Torsenin tilalle oikean lukon minkä käytös miellyttää huomattavasti enemmän ja möin vanhan lukon poskilaakereiden kera, meni minuutissa johonkin remmillä piristettyyn KE20:seen. Taka-akselin tukivarret polyuretaani puslilla ja Lada Kalinan etujarrut saapui myös tontille, perän ja keulan osat on vihdoinkin kaikki tontilla.

Tänään livistin töistä ajoissa ja kävin motonetista koukkaamassa Mobilin ATF:t laatikkoon ja Comman LSD öljyt perään, positiivinen yllätys kun olin unohtanu palauttaneeni Torsenille tarkoitetut öljyt ja jättäny rahat Motonetin kassaan.

Vetarit ulos, perämurikka irti, kardaanin muttereita lukuunottamatta kaikki irtos melkein kuin uudesta autosta. Uus lukko tilalle, romut kasaan ja öljyt sisään.
(https://live.staticflickr.com/65535/53573651936_9fe1f3cd89_c.jpg)
Fiat 4.44 LSD ja Ladan 4.1 avoin. Kymmenen kilsaa näyttää enemmän satkussa.

Vaihdettiin vielä säädettävä panhard tanko, säätövarat loppui kesken ja jäi liian pitkäks, olikohan 4 vai 8cm edelleen vinksallaan.
Kummallinen ajaa, kiemurtelee, voi olla et lukko tekee tai korostaa ohjauksen aurausta, camberia ja casteria.
Lauantaina olis tarkoitus mennä taas Hyvinkäälle pörräämään, tulkaa teki.

Onko hyvinkäällä ihan avoimet ajelut lauantaina vai?

Lainaus käyttäjältä: A.Naali - 07 maaliskuu, 2024, 22:49Onko hyvinkäällä ihan avoimet ajelut lauantaina vai?

Lauantai ja sunnuntai, Hyvinkään rallicross rata, klo 12-16. Katurenkaat eli nastat tai kitkat, ei piikkejä.
Kypärä, pressu auton alle, maksu kassalle (40€), tarra lasiin ja menoks. Lisäkuskit on 10€ ja max yks kyytiläinen radalla.
Ratakalenteri (https://hyua.fi/radat/ajamaan-ratavaraukset/), tuolta voi tsekkaa milloin rata on auki ja ajoohjeet paikalle.

Otin oheisen talteen kotimaiselta hai aiheiselta foorumilta. Kirjoiteltu kymmenen vuotta sitten kun tuli tosissaan sukelleltua Miatan tietoisuudessa ja kolme, neljä vuotta kaivettua kaikki tieto mitä käsiini sain ja kun latu loppui siirryin kääntämään Japanilaisia sivustoja.
Harmittaa että oon hukannut kaikki silloin vaivalla kerätyt linkit, eniten harmittaa kadonnut sivusto johon oli kerätty kaikki, yli 200 erillaista korisarjaa, mitä Miataan siihen mennessä oli saanut, suurin osa aika karmeita, mm. Z3 ja 250GTO, hienoimmasta päästä oli Toyota S2000.
Kovasti tekis mieli retusoida tekstin ulkoasua, lukeminen tuntuu liitutaulun raapimiselta, mut menköön, kuitenkin omaa ajankuvaa.

Miata Is Always The Answer

Tässä on vähän JDM erikoisuuksia. Ei sellaista merkkiä taida ollakkaan jonka alta ei löytyisi hienostuneita ja erikoistuneita malleja. Vaikkei perusauto välttämättä vielä omaa kummoistakaan keräilyarvoa on erikoismallejen hinnat jo kiipeämässä kymmenenkertaisiksi perusmalleihin verraten.

M2 joka tunnettiin myös "Mazda Too" nimellä, perustettiin marraskuussa 1991. Talo toimi Mazdan uutena "off-line" suunnittelijana, toteuttaen Mazdan normaali malleista erikoisia versioita pienelle ostajakunnalle. Ja muutokset olivat ilmeisimpien päälle näkyvien muutosien lisäksi syvempiä.

http://www.youtube.com/watch?feature...&v=FzwaEYOndog

M2:ta johti Masakatsu Kato, MX-5:den alkuperäinen isä japanissa jonka käsialaa olivat monet Mazdan konseptiautot. Kato-sanin assistenttina toimi Hirotaka Tachibana, kehitysinsinööri jonka käsialaa oli FC:n (RX-7 toinen sukupolvi) ja NA:n alustan erinomainen dynamiikka.
M2-corp oli Mazdan 100% omistama tytäryhtiö jonka Mazda sulki vuonna 1995, mutta joka tuotti sitä ennen erinomaisia ja harvinaisia autoja.
Mazda kehitti Mazdaspeed:in kanssa rinnakkain samanlaisia projekteja ennekuin Mazdaspeed sulautettiin Mazda Auto Tokyoon 90-luvun lopulla.

(https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/c/c2/M2_Building.jpg/800px-M2_Building.jpg)
M2 entinen Kengo Kuman suunnittelema pääkonttori Tokyossa.



M2-1001
"Clubman" Roadster aka Cafe Racer (joulukuu -91) Limited 1/300

M2-Corp julkaisi M2-1001 Roadsterin joulukuussa 1991. Se oli limited edition Roadster jota tehtiin rajoitettu 300 kappaleen määrä, maalattuna sini/musta metallinhohto erikoisvärillä. Auton listahinta oli $26000 ja halukkaiden ostajien tuli ilmoittautua ja rekisteröityä M2 pääkonttorissa, Tokyossa halukkaaksi ostajaksi ja tilatakseen erittäin harvinaisen Roadsterin.

Tämä korkealuokkainen Eunos Roadster oli M2:sen ensimmäinen "avaimet käteen" rata valmis auto, tässä lista joistakin erikoisosista jotka tekivät autosta halutun. Toimivien ilmanottoaukkojen ja sumuvalojen lisäksi autossa oli klassiset aero peilit, 4-piste turvakaari, klassinen mittaristo erillisine mittareine, kuppipenkit, 3 puolainen ratti kiillotetuilla puolilla, jäykempi alusta omalla M2 koodilla, kiillotettu alumiinipoikkituki konehuoneessa, HKS:n valmistama pakoputkisto, imusarja, 1.6 litrainen moottori korkeapuristeisemmilla männillä, jyrkemmät nokka-akselit (jotka tulivat Mazdaspeed:in tuotannosta), kevennetty vauhtipyörä, lukkoperä, cold air intake, tehostamaton ohjaus, veivi-ikkunat (ilmastointi oli lisävaruste), polkimien "race" pinnat, poistettu keskikonsoli ja lyhennetty radiopaneli, alumiininen bensatankin luukku, agressivisempi vanne ja rengas paketti (Panasport:in 15x6 vanteet) ja takaspoileri.
Koneelle tehdyt muutokset nostivat tehon 130hp @ 6500rpm ja 109ft/lb @ 5500rpm.
Ostajat olivat julkaisun jälkeen valmiita maksamaan $34000 saadakseen omaksensa harvinaisen M2-1001 Roadsterin.

M2-1001 esitekuvat

(https://farm8.staticflickr.com/7156/6550735407_534b77d3c5_o.jpg)

(https://farm8.staticflickr.com/7173/6550735497_d9a9e467da_o.jpg)

(https://farm8.staticflickr.com/7008/6550735621_8441eecb4c_o.jpg)

(https://farm8.staticflickr.com/7171/6550735545_944982ba72_o.jpg)

(https://farm8.staticflickr.com/7166/6550735703_58ac25b5bd_o.jpg)

(https://farm8.staticflickr.com/7023/6550735769_412c7ed19c_o.jpg)

M2-1002
"Vintage" Roadster (marraskuu-92) Limited 1/300

M2 Corp toinen Roadster tuli markkinoille loppuvuodesta 1992, hiukan muokatulla etupuskurilla, tarjoten ainutlaatuisen sisustan. Norsunluun värisen nahkasisustan puisine koristeosineen, kuten käsijarrun kahva ja vaihdekepin nuppi. Malli oli edeltäjänsä tapaan 300 kappaleen rajoitettu malli joka tosin ei käynyt yhtä hyvin kaupaksi kuin edeltäjänsä ja osa autoista jäi myymättä. Loput sisustat käytettiin myöhemmin julkaistun 40 kappaleen Tokyo Edition:in sisustoissa.

(https://farm8.staticflickr.com/7262/7491381732_ea45bf5d78_o.jpg)

(https://farm9.staticflickr.com/8142/7491381854_eb2715edac_o.jpg)

(https://farm8.staticflickr.com/7125/7491381942_7f681daaf6_o.jpg)

(https://farm8.staticflickr.com/7270/7491382232_cbaecc740c_o.jpg)

M2-1028 "Street Competition" Roadster AKA Clubman-2 (Helmikuu-94) Limited 1/300

M2-Corp kolmas auto julkaistiin aikaisin 1994. Auto perustui Toshihiko Hirai:n alkuperäisen "jinba Ittai" ajatuksen ympärille. Tämä oli ratavalmis kilpa-auto.
Autoa oli saatavana vain "Chaste White" ja "Brilliant Black" väreissä, moottorina autossa oli uusi 1.8 litrainen moottori päivitetyillä männillä ja nokka-akseleilla, ja muilla muutoksilla jotka olivat tulleet tutuiksi jo aiempien 1001 ja 1002 mallien myötä. Tosin tämän moottori tuotti 140 hevosvoimaa. Auton alla oli alkuperäiset 14" vanteet maalattuna "gun metal" värillä ja kiillotetulla huulella. Muut huomattavat erot olivat kevyemmät peilit, MOMOn ratti, poistettu keskikonsooli ja lyhennetty radiopaneli, kuppipenkit, kilpamalliset hinauslenkit, uusi etu ja takahuuli, uusi 7.7 lb:tä painanut alumiinista valmistettu takakontin luukku "ducktail" spoilerilla, lisäksi autossa oli 6 piste turvakaari ja rättikaton tilalla oli "bikini top". Lisävarusteena oli saatavana 19-lbs painava FRP:stä valmistettu kovakatto jossa takalasi oli valmistettu plexistä.

Kuvia alkuperäisestä M2-1028 esitteestä

(https://farm9.staticflickr.com/8425/7491736744_0a14a11c67_c.jpg)

(https://farm9.staticflickr.com/8024/7491737096_5c28bd98b3_c.jpg)

(https://farm9.staticflickr.com/8432/7491736936_5d9ccab450_c.jpg)

(https://farm9.staticflickr.com/8028/7491736366_530a0662ff_c.jpg)

(https://farm8.staticflickr.com/7263/7491736558_1ded4bd0e1_c.jpg)

Tollanen pläjäys. Näistä ensimmäinen on todella lähellä mun vanhaa Mazdaspeediä, tekniikka on sama, sisusta eri. Noiden erikoisosista maksetaan ihan karmeita hintoja, mittaristot, ratit jne pyörii tuhansissa, penkkipari 5-7k€ jne.

Noni, kipeenä maatessa on taas aikaa kirjoitella.
Lada tuli vietyä seisontaan pääsiäisviikonloppuna ja otettua Miata ajoon kun oli keväinen sää. Tulihan sitä lunta heti seuraavalla viikolla, mut jäärata pysyi kiinni. Kelithän loppui sillä siunaamalla kun sain FIATin lukon paikalleen. Laatikosta tuli vähän yli litra öljyä, 2.3 litraa ATF meni tilalle, vaihto tuntuma muttui kummasti, ykkösenkin sai sisään käyttämättä ensin kakkosen huulilla. Kyllä se pitäis jo uskoa ja vaihtaa kaikki nesteet ja tehdä perus huollot uuteen autoon, sanoi edellinen omistaja mitä tahansa.

Hankin Ladaan Kalinan levyt ja jarrut adapterilla, vakiot ei angle kitin kanssa toimi ja Kolinan jarruthan ei perhana mahtuneet 13" vanteen sisälle. Sitä vähän uumoiltiinkin ja myyjä sanoi että ota kokeeks, jos ei mahdu niin ottaa takas.
No se tarkoittaa ettei angle kit mene alle vaan myyntiin, renkaita ja vanteita en ala säätämään. Mennään sillä mitä vakio etuakselistosta saa säädettyä, maltillisesti camberia ja kaikki caster mitä irti saa.
Katsastus on heinäkuussa, pitää sitä ennen ottaa ajoon ja säätää kaasari, korjata liitoksesta vuotava pakoputki, vaihtaa etujarruihin uudet puristimet, uus käsijarrun vaijeri, raidetangon päät, kovat puslat etutukivarsiin ja taakse odottamassa olevat järeämmät tukivarret kovilla puslilla.

Miata sai järjestyksessään kolmannen Pioneerin mankan talven aikana, muuten pidin kiinni suunnitelmista olla tekemättä sille mitään. Merkkaili koko talven paikkansa öljyllä, tosin vain liikuttaessa, nyt ajossa on ilmennyt ettei vuotoa enään ole ja valuneet oli pohjamuovin päälle kertynyttä.
Uus mankka toimii niinkuin olin alusta asti halunnut eli puhelimen voi jättää taskuun. Yhdistää puhelimen automaattisesti, soittaa siitä mihin viimeks jäi ja kappaleita voi vaihtaa mankasta, ei tarvitse kaivaa puhelinta ja vaihtaa siitä. Erinomaisesti toimiva handsfree oli yllätys ja hyvä lisä.
Nardin mustaa nahkalla olevaa Deep Corn rattia ei tunnu löytyvän, löytyis perforoidulla tai mokkanahalla. Tikkauksia saa punaisena tai Italian trikolorilla, kysyin tehtaalta mut mustaa tikkausta ei ole tarjolla.
No mennään tolla AutoRacingin syvällä halpis mokkaratilla kunnes löydän omani, ihan kelpo ratti, ei huonoimmasta päästä eli ratista voi vähän vääntääkin ilman että se menee rusetille.
Öljyt tuli vaihdettua, ei yllätyksiä eikä kimalletta vaikka Heurekan kuminpolton jälkeen vainoharhaisena olin varma että turhan kuumana käyneet öljyt olis aiheuttaneet kalkatusta. Samat Castrollin 10w-60 tuli kipattua millä on ennenkin menty.

Kesän suunnitelmat alkaa kirkastua, uutta kuskin jakkaraa, odottamassa oleva flexfuel anturin vois laittaa, uus MAXXecu, isommat suuttimet ja Kujalan säädöt. Lukkoperä vaihtuu 4.1:stä 3.6:een välityksellä olevaan mikä ton kuus vaihteisen kanssa kuuluukin olla, nykyisellä on ku ajais krossipyörällä. Takavalopaneli ja valot taitaa mennä vaihtoon ja jos ducktailin ja tehtaan lisävarustelistalta löytyneen etuspoilerin laittais paikalleen. Takarenkaat pitää uusia, vanhat on sen verran vanhat koppurat ettei pitoja oikein enään ole ja pintaakin on tullu poltettua. Ai niin takapihalla odottaa etupuskuri paikalle laittoa, vähemmän kiven iskeymiä kuin nykyisessä.

Ai että.

Tätä on odottanu ja istunu käsien päällä. Työkaveri sivulauseessa tuli maininneeks et serkullansa on kolaroitu Miata. Hitaasti saanut kalastettua lisää tietoa ja parin kuukauden jälkeen oltiin päästy siihen asti että sain omistajan yhteystiedot. Harmillinen tarina, 1999 vuoden juhlamallin Miata, tuotu Italiasta 2009, heppu on ostanut auton samana keväänä ja kolaroinut melkein samantien, eikä muuta kuin liikennevakuutus.
15 vuotta lämpimässä seissyt auto missä on 6 vaihteiselle oikealla, 3.6 peränvälityksellä oleva lukkoperä, ainut osa mikä jää itelle. Nykyisellä 4.1 välityksellä tulee hypittyä yks vaihde, joko 1-2-4 tai 1-3-4.
Kiva lisä on kallis ja haluttu 6 vaihteinen laatikko, loppu auto on bonusta. Osakauppa käy kuumana ja kesän rakennusbudjetti senkun paranee.
Takavalo paneli sai jäädä, se oli halpa kopio.