Laturihuoltoa

[sämpy]

Olisi tarkoitus alkaa huoltamaan asiakkaiden latureita, kun kelvollisia uusia ei enää tahdo saada ja tällaiselle palvelulle olisi pienet markkinat. Mutta pari kysymystä olisi..

Hiilirenkaista, jos nyt ei ala niitä vaihtamaan, tai ei ole sellaisesta kokemusta eikä tietoa mistä saisi uusia päälirenkaita?? Niin noissa oli joku erikoispiirre että ihan normisorvilla ei saa noista sorvattua hyviä? Kellään tästä mitään lisätietoa, jääkö jälki liian karkeaksi? Hiomanauhallahan niitä saisi siistittyä.

Ja laakereista, olisikohan C3 eli isomman välyksen laakerit näissä ok? On ollut noissa mitä olen vuosien varrella itse huoltanut niin kaikenlaista ongelmaa laakerien kulumisen muodossa tai rasvat sulaneet ulos tms. Ehkä johtuen kun laturissa on aika paljon kierroksia kumminkin. Josta päästään seuraavaan ongelmaan eli rasvan valintaan, mikä sitten kestäisi noita mahdollisesti korkeita lämpötiloja.

Kuoret saa ensi alkuun putsattua ultraäänipesurilla, mutta voisi harkita pienen puhalluskaapin hommaamista lasikuulalle. Halvalla, tietty.. kellään tähän mitään kommenttia?

Käämivikoja en ajatellut alkaa korjaamaan. Mutta jokin tehokkaampi kolvi pitäisi olla. Tinakin on näissä yleensä korkeamman lämpötilan tinaa, mutta ehkä mennään tavallisella.

Niin joo testipenkki pitää tehdä. Löytyy sähkömoottoria ja taajuusmuuttajaa. 4kpl H4 polttimoita voisi olla hyvä kuorma ja tietty auton akku siihen rinnalle. Pitää vaan keksiä jostain amppeerimittari tuohon, joka riittäisi ainakin 50A asti.

[Gary Grand]

Tuossa jotain laakerien suojauksista ja rasvoista.

[Jussi]

Laakereiksi olen laittanu just c3 välyksellä. Rs kumihuuli on jo vähän kovilla noilla jengoilla, joten melkeen sama laittaa Z. Jos johonkin rasvaa tarvii, niin korkean lämpötilan litiumversiot.
Liukurenkaat saa sorvattua oikeen terävällä terällä, siis muodoltaan ja kunnoltaan. Sit oon silotellu hiomakankaalla.
Juotoksissa olis aina hyvä olla myös mekaaninen sidonta, tinan lämmökestolla ei niin iso merkitys. Lyijyllinen tina kestänee paremmin tärinöitä.
Testipenkissä on pari käytännön ongelmaa, mutta ratkaistavissa, vaikka vähän ristiriidassa. Kierroksia tarvitaan, ja samaan aikaan alkaa sitten kaipaamaan voimaakin, kun kuormittaa.

Tämmösiä mietteitä.

[Anza]

Eikös laturissa oo samaan tyyliin käämit ja ankkuri kuin sähkömoottorissa? Onko kytkennässä jotain eroa? Käämejä voi kait olla staattorissa tai roottorissa?

Sähkömoottorin käämintä
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202301301776

https://www.theseus.fi/handle/10024/789569

Käämien mittailusta masinistien sivuilta. Haistelemalla ja katselemalla suoritetun lisäksi käämejä voi yrittää mittailla. En kyllä käytännössä tiedä päteekö laturiin yhtään..

https://www.masinistit.com/keskustelupalsta/viewtopic.php?t=84028

"Eristysvastusmittarilla (500V alue) kannattaa mitata kollektorin joka lamellista runkoa vasten, että käämeistä ei ole jokin "maissa".Käämin liitos lamelliin kannattaa katsoa suurennuslasilla, että ei ole katkosta liitoksessa.Vastusmittarin "piipillä" voi testata käämin, kun lähtee jostain lamellista ja merkkaa sen esim tussilla ja toisella mittajohdolla etsii muista lamellista yhteyden ja merkkaa sen. Näin käy läpi kaikki lamellit ja aina pitäisi kaksi lamellia muodostaa käämin. Ja jos ei johonkin yhteyttä löydy on käämi todennäköisesti poikki.

Ankkurin vikahan hyvin usein on se että käämejä ei ole poikki vaan on niissä on kierrosoikosulkuja eli kuumenemisen seurauksena eristeet sulaneet ja ei kierrokset ovatkin yhdessä. Normi yleismittareiden erottelukyky ei tämmöisten resistanssi erojen (pinentyneen verrattuna ehjään) toteamiseen riitä mitenkään.

Vastusmittaus käämeille on normi yleismittarilla hankalampi suorittaa. Sehän kertoo kyseisen käämin vastuksen mitattuna milliampeerien virralla. Tuo yleensä kertoo että käämit ovat kunnossa MUTTA jos kuormitettuna ja isoilla virroilla löytyy eristeistä läpilyönitä niin sitähän se ei kerro.

Yleismittarilla voi ankkurista mitata vastukset seuraavalla tavalla:
toinen mittapää yhteen lamelliin, jossa se pidetään koko mittauksen ajan, toisella edetään lamelli kerrallaan myötä/vastapäivään
ohmien pitäisi nousta tasaisesti, kunnes ollaan kiinteän mittauspisteen vastapuolella 180 astetta, siitä taas matkaa jatketaan, ja ohmit pitäisi pienentyä vastaavalla tavalla mitä toisella lohkolla vastaavasti nousi"