Todennäköisesti yksi diodi per akkupaketti joutuu kärsimään kaiken virran. Puolijohteen kynnysjännite laskee lämmön noustessa, joten se, ken ensiksi ehti(i lämmetä), saa koko ajan lisää. Tämä ei päde valikoitujen LEDien kanssa, koska ne ovat "huonoja" diodeja, jonka mallissa on tunnistettavissa sarjavastuksen kaltainen otus.

Kytkintransistoreilla saa paremman, mutta on siinä tekemistä muutaman kympin verran. Samassa laitteessa on melkein yhtä helpolla alijännitevahtia yms "älyä".

Jos diodiversio hajoaa, se todennäköisemmin muuttuu "oikosuluksi" elikkä vastaa sen jälkeen suoraa johtoa. Hajoamisen edellä diodit voivat kuumentua tinan sulamispisteen yli. Ei ole ainutkertaista, että kortilta tippuu osat, mutta "ne oli silti ihan ehjiä".

Jäähdytetyt diodit voisivat olla yksi tutkimuslinja.

Hyvää dataa, kiitos.
Noi myynnissä olevat valmiit palikat on valettu hartsiin ja eikä siten tiedä mitä ne sisältää. Muutenkin näiden kiinanlaitteiden kokemuksella mulla on ollu tapana tarkista mitä ne on syöny ennen kytkentää. Mutta noita ei siis saa mitenkään auki.
Paljonhan näissä käytetään mosfetteja? jotka saa kii jäähdytyssiileen. Uskoisin että sellaset sinne hartsiin on piilotettu.

Kiinalaiset pyytävät rahaa siitä, mistä sitä saa. Ihan vastaavat tavarat sisältävä DC moottorin ohjain, potikkasäätöinen. Jotakin volttia sisään ja ajaa ISOA moottoria ilman suurempia häviöitä, on kotiin kannettuna  muutaman euron.

Syylärin flektissä on aika iso sähkönkulutus. Halusin muuttaa releistyksen on/off termostaatin alta ECU:lle. Ostin moisen kiinansäätimen. Siinä oli perus 555 oskillaattorin perässä kahdessa rivissä fettejä niin, että jopa free running -diodi oli korvattu yhdellä. Raiskasin moisen kortin ottamalla omalta ohjaimelta voiman pois ja tunkemalla sinne sekaan ECU:lta pwm signaalin. Hyvin on pyörinyt. Taajuus tuli 13 kHz. Mä en enää kuule ihan sitä.

Fetissä jää lopulta vain "on" resistanssi tielle. Mutta pelkillä feteillä ei selviä. Pitää tutkia kuinpäin virta kulkee ja sen mukaan ohjata fettiä. Jotakin tuommoisia olen joskus rakennellut johonkin toisaalle. On diodit sen takia, että jos ohjelmisto ei ole älyssä tai sekoaa. Ja sitten diodin yli on fetit, joilla häviöt vähennetään.

Pitää kuitenkin hieman testailla tuota haarutinta jahka kelit lauhtuu.

Tänään muokkasin sen Makitan akkulaturin Li-ion tyypille niin ei tarvi miettiä jännitteitä mitä sinne kennoon menee.

Tilasin parit tuollaiset 12,6V Liitokalat jotka arvioin kooltaan sellaisiksi että saan sen piilotettua alkuperisen laturin kotelon sisään. Laturi on pienikokoisin kunnon kotelolla oleva ja tuota pienemmät ovat sellaisia pistorasiamuuntajia.



Sitten vaan vanhat systeemit pois kotelosta ja uusi laturi paikalleen. Vähän piti kuumailmalla lämmityää tuota verkkojohdon liitintä että se asettui riittävän tiukalle mitkalle. Uutta laturia en viitsinyt alkaa purkamaan ja verkkojohtoa tinaamaan, kun oli liimattu kiinni.
Porasin koteloon uuden paikan merkkisilmälle joka irtos vasaralla napauttamalla alkuperäiseltä paikaltaan.
Lyhennettynä ja liimattuna se pysyy uudessa kohdassa kiinni, ja loppupätkä takas vanhaan reikään.







Vähän kuumaliimaa sinne tänne että osat pysyy tukevasti paikallaan, ja nyt laturi toimii oikein yhteen noiden lithiumiakkujen kanssa. Merkkiledin väritkin vastaa vanhan laturin ohjelappusta.

Testasinpa äsken joutessani tuota tekemääni haaroitinta 1,2kW kuormalla.

Kytkin kaksi (16s8p ja 16s9p) akustoa rinnan, kun niissä sattui olemaan saman verran jännitettä. Koekaniiniksi vaimolta 1200W silitysrauta, joka on hieman leinimpi kuorma kuin sähköauton laturi 6A minimille säädettynä.



Kuorman ollessa päällä diodit lämpeni kyllä yli 40 asteeseen, mutta jokainen kolmesta, eli yksikään rinnankytketyistä ei pillastunut ainakaan tässä vaiheessa.

Toinen hieman freesimpi akku antoi 4,63A ja toinen 3,90A diodien jälkeen mitattuna.
Ennen diodeja virrat oli kutakuinkin samat.
Noissa on samat BMS:t joten kennomäärät ja niiden laatu todennäköisesti vaikuttaa virranantoon.





Virrat ei kuitenkaan karkaa älyttömiksi, ei edes kuorman käynnistyksessä, mikä oli se suurin huolenaiheeni tuon invertterin suhteen (sekä tietty käytetyt läppärin kennot). Toinen mietinnän aihe oli se että kaksi rinnankytkettyä akkua ei "kyykkää" käynnistyksessä juurikaan, ja siten pääsen todennäköisesti keväällä hyödyntämään noita aurinkopaneeleitani myös enemmän tehoa vaativissa laitteissa (mm. Leaf), noiden useiden eri akustojen kautta, ja vuorokaudenajasta / säästä / paisteesta riippumatta.

Lainaus käyttäjältä: Harri S - 04 helmikuu, 2022, 18:25Tilasin parit tuollaiset 12,6V Liitokalat

Tuli tosta Liitokalasta mieleen ku mulla on sellanen kennolaturi, joka näyttää ladatun kapasiteetinkin lopputilassa. Mahtaakohan siitä pystyä arpomaan vanhan kennon kuntoa? Jos se näyttää lähelle nimelliskapasiteettia, niin voisko arvailla et se kenno on ainakin suht älyissään? Noita sen mukaan "hyviä" on jo jokunen tossa odottamassa jatkotutkimuksia, en oo vielä kattellu, pitääkö ne edes jännitteensä...

Mä olen testannu noi omani 10W purkumittauksella joka on todella hidasta mutta näyttää huonot kennot nopeasti, ne kun kyykkää 4,2 —> 3,8V sekunneissa.
Laitan sellaset suoraan hylkyyn.
Testerit maksaa viitisen euroa kipale.
Liitokalalla on lataus-purku testereitä joihin saa 4 kennoa kiinni ja niitä on porukat maailmalla kehuneet.
Alle 2V purkautuneet kennot on käytännössä hylkykamaa kaikki.

Läppärin kennot on usein 3s2p tai 4s2p joista yksi kennopari on yleensä rikki/huonona ja tapanani on jo akkua purkaessa lajitella kennot jännitteiden mukaan erilleen ja siten saada nuo erikuntoiset kennot omiin ryhmiin joita sitten testailla kokonaisuuksina.

Sisäinen resistanssi on merkityksellinen ja suuren resistanssin kenno yleensä on hidas latautumaan ja purkautumaan sekä lämpenee ladatessa/purussa —> sellaiset hylkyyn.
Panasonicin punaisia sanotaan usein heatereiksi ja ne tosinaan vanhuuttaan muuttuvat latauksessa kuumeneviksi ja niitä on seurattava koko ajan ettei termistä karkaamista pääse tapahtumaan. Ne ei ylipäätään enää ylivanhoina suostu latautumaan yli 4,1V ja loppu menee kuumenemiseen.

Lopuksi muutama viikko täydessä latauksessa säilytystä ja kaiki alle 4V itsepurkautuneet kennot hylkyyn.

Controlleri saapui. Hieman oli kipeetä tullut matkalla ja vääntelin siitä heti aluksi noi korvakkeet takas oikeaan muotoon.
Liitännät on hyvin ahtaat ja liimasin myös riviliittimet kiinni piirilevyyn ettei ne ole pelkkien jalkojen varassa ja murru irti johtoja kytkiessä ja irroitellessa.

Pikku testin tein 12V virtalähteellä, kun illalla ei auringonvaloa enää testaamiseen ollut. Kyseessä on siis boosteri invertteri, jolla paneelien max 60V jännite nostetaan akuston vaatimalle max 67,2V latausjännitteelle. Siispä nuo 18V paneelit sopii hyvin tuohon kuvioon. Paneelit on 18V, 5A ja 100W monokristaalipaneeleita (6kpl).





Eilen ja tänään oli hetki auringonvaloa, jolla pääsin testaamaan yhden ja sitten kahden ja kolmen paneelin sarjaankytkentää kun aurinko hieman jo pilkisteli mäenharjanteen metsän takaa.

Heikolla valolla yhdellä 18V paneelilla tuotto menee lähes kokonaan controllerin käyttöön mutta kaksi ja kolme antoi jo hieman enemmän ja pääsin parhaillaan yli yhden Ampeerin tuottoon.
Paneelit teippasin tässä vaihessa kii olkkarin ikkunoihin, sen sisäpuolelle, mikä entisestään heikentää tehoa, mutta sillä ei ole niin väliä tässä alkuvaiheen testauksessa.













Joten paras kytkentä tässä vaiheessa on kolme sarjaan, jolla max. 67,2V boostattava jännite jää akkujännitteen alle ja virran rajoitan jokatapauksessa alle 4A noissa akustoissa, ja paneelien 5A max istuu siihen. Max teho on 3x100W=300W ja controllerin max 500W ja 10A (joka on oikeasti ~ puolet tuosta) ja siten osuu laitteiston haarukkaan.

Mulla on toimen samanlainen controlleri tulossa ja siitä tulee toinen vastaava setti länsisuunnalle rakennusta, noiden loppujen kolmen paneelin kera.

Iltapäivän lopuksi kävin laittelemassa kiinnikkeet talon eteläseinälle, ja pikku kallistukselle tuen, joihin huomenna laitan paneelit kii, jos aurinko vaan sattuu paistamaan. Johtovedot paneeleista laitoin vanhan antennikaapelin reiän kautta sisätiloihin siihen tarkoitetulla aurinkopaneelikaapelilla

Laittelin aamulla paneelit pihalle roikkumaan niihin eilen asentamiini koukkuihin. Ne oli reilun 2m korkeudessa eteläseinällä. Paneelithan on valettu taipuisan ja kirkkaan akryyllin sisään ja ne on käytännössä vesitiiviitä.

Puoli kymmeneltä alkoi tehoja tulemaan sen verran että pääsin yli 1,5A virtoihin.



Sitten tuli puita ja naapurirakennuksen harja eteen ja tuotto romahti olemattomaksi.
Kävin tuossa välissä laittamassa uudet koukut reiluun 5m korkeuteen samalle seinälle, se auttoi huomattavasti ja nostin tuottoa ensiksi 2A, ja sen jälkeen 3A ja pitkän aikaa ja tasaisesti virrat pysyi 2,75 Ampeerissa kun controlleriin asettamani rajoitin oli akuston max 3A.
Sarjaankytkettyjen paneelien lepojännite oli 60V mikä on Controllerin maksimi ja kytkettäessä se tipahti 55V josta edelleen 45-48V kieppeille kun järjestelmä syötti tasaisesti 3,75A virtaa akustoon.
Jännitteen pieni nosto 67,2 Volttiin akuston latausjännitteeksi on optimi tuolle controllerille.
Oli mukava huomata että tekemäni laskelmat ja laitteiden myyjien ilmoittamat tekniset tiedot piti noilta osin paikkaansa myös käytännössä, vaikka nyt on vasta helmikuu.

Kesäaikaan saan päivässsä 2 järjestelmällä (toinen samalainen setti tulee talon länsiseinälle vastaavalle korkeudelle) ladattua kaksi n. 1kWh akkua tyhjästä täyteen joita voi sitten illlalla ajella tyhjäksi 2 fätticruiserilla fätticruisereilla ja muussa tapauksessa tuuppaan energiat Leafin ajoakkuun tuolla invertterillä. Useampi (8kpl) 60V akku antaa mukavasti pelivaraa.





Kun tuotto hiipui klo 15.00 aikoihin auringon laskiessa puiden latvojen taa, oli akkuun tullut virtaa ~300Wh ja kevään edetessä maalikuulle pääsee tuolla asennuskohdalla reilun 1,5 kWh tuottoon aika helposti kun autinko nousee pois tuolta puiden latvojen seasta.

Laitan 3 paneelin setin tuonne räystään alle nykyiselle korkeudelle ja teen siitä vielä sädettävän, niin että alareunaa saa ruuvattua loivempaan kulmaan kesäkuukausiksi. Todennäköisesti mekanismin otan ristikkotunkista, käyttö reilusti jatketulla kammella maanpinnan tasolta.
Kaivelin huvipajan takaa telineestä räystään alta parit sinne 10v sitten tuuppaamani vanerilevyt ja leikkasin niistä sopivan kolmen paneelin aluseksi.
Mitoiksi tuoi 160x105cm johon mahtuu nuo kolme paneelia rinnakkain.





Puuilosta ostin mm. alumiinilistaa, alumiinikulmalistaa, ruuveja, koukkuja ja erilaisia saranoita joista rakentelen viikonlopun aikana valmiin paneelin, jota sitten pääsen toivon mukaan ensiviikolla sovittelemaan paikalleen.
Paneelit tulee siis räystäiden alle eikä katolle, mikä ehkäisee tuuli- ja kosteusvaurioita sekä pitää ne talvella käytännössä lumettomina ympäri vuoden.

Testasin loput kolme paneelia ja ne pelitti kuten aiemmatkin, utuisesta säästä huolimatta sain akkuun lähes tuplamäärän energiaa kun lataukseen ei tullut katkoksia ollenkaan. Parhaimmillaan 2,74A virralla. Pääosa 5 lataustunnista sain kuitenkin alle ampeeria, kun pilvet ja puunlatvat hieman taas häiritsi.





Testailun ohessa askartelin sen paneelin alusen ja saranoinnin niille kolmelle ekalle paneelille.
Eli vaneriin tein 2"x2" lankusta saranapuun, jonka päihin löin ankkuritapit ja kylkeen neljä saranaa.
Noilla tapeilla ripustan paneelin ensiksi oikealle paikalle eteläseinän reiluun 5 metrin korkeuteen asentamiini koukkuihin, ja sen jälkeen saranat saa ruuvattua rauhassa seinään tukevasti kiinni ilman enempää kuolemanpelkoa. Yksinkähän mä näiden romujeni kanssa temuan.





Ruuvasin saranapuun tiukasti usealla puuruuvilla vanerin reunaan ja alaosan keskelle 8mm uppokantapulteilla pohjamaalaamani rautakiinnikkeen kaltevuudensäätökoneiston päätä varten.



Sitten telalla vanhaa valkosta maalia taustapuolelle, kun 10v ulkosäilytys oli tehny omat kuvionsa vaneriin.



Lopuksi levy toisinpäin ja ladoin siihen kolme paneelia joista oli ensiksi poistanut paksut purjeniitit reunoista, kun niitä ei tässä asennuksessa tarvita ja aihettavat liikaa pullistelua listojen alla.
Eloksoidusta 20x20mm alumiinikulmasta tein kehykset ja ruuvasin ne reinasta kiinni vaneriin muutamasta poraamastani ja senkkaamastani reiästä.



Ihan perus jiireillä mentiin, tosin yläreunaan piti ajaa kolot sähkörasioille.
Paneelien väleihin kiinnitin samalla systeemillä 20mm eloksoidut alumiinilatat jotka tulee paneelien keskiosat paikalleen.
Kun paneelien ulkoreunat on vain kulmalistojen alla, sallii se myös lämmönvaihtelua ja siitä johtuvaa liikettä. Paneelien reunat on siististi listojen alla, joiden leveyteen riitti ne ylimääräiset valkoiset reunukset, jotka jäi nätisti piiloon.





Sitten vielä tinasin keskimmäisestä sähkörasiasta johdot pois ja katkaisin ja sovitin sekä tinasin rasiaan suoraan päätypaneleista tulevat johdot.



Ylijääneistä johdoista tinasin yhteen jatkopalan liittimineen tuolle miinus-johdolle, niin sain sen tuotua siististi samaan nurkkaan plus-johdon kanssa. Kiinnitin lopuksi johdot yhteen muutamalla nippusiteellä.



Siinäpä se olis eka paneeli valmiina kevättä odottamassa ja kevyestä rakenteesta johtuen saan sen todennäköisesti rimpuiltua rästimen alle suoraan jatkotikkailta.
Paneelin lopullinen paksuus on vanereineen reilu 20mm mutta rakenne on tukeva ja kestää myös kolhuja, kiitos laminoinnin ja panelien taipuisuuden.
Saatan lisätä saranoiden ja seinän väliin vielä 2x4" lankun vahvikkeeksi, jolla tuon samalla paneelia vielä hieman enemmän ulos seinästä, jotta saan sen hieman ylemmäs ilman rästimen vajostusta, keskikesällä auringon ollessa korkeimmillaan.

Lainaus käyttäjältä: Harri S - 12 helmikuu, 2022, 18:58Siinäpä se olis eka paneeli valmiina kevättä odottamassa ja kevyestä rakenteesta johtuen saan sen todennäköisesti rimpuiltua rästimen alle suoraan jatkotikkailta.
Paneelin lopullinen paksuus on vanereineen reilu 20mm mutta rakenne on tukeva ja kestää myös kolhuja, kiitos laminoinnin ja panelien taipuisuuden.
Saatan lisätä saranoiden ja seinän väliin vielä 2x4" lankun vahvikkeeksi, jolla tuon samalla paneelia vielä hieman enemmän ulos seinästä, jotta saan sen hieman ylemmäs ilman rästimen vajostusta, keskikesällä auringon ollessa korkeimmillaan.

Tuota kallistuskulmaa testailin saarimökillä, kun siellä on noi talvipanelit kans räystään alla lumisuojassa. Ainakin noissa ohutkalvoissa jää tuottoero aika pieneksi, on ne seinällä tai kallistettuna. Oli helppo vertailla, kun noi kallistetut on omana settinä ja pystyssä olevat omanaan.

Näissä tuotto parani kun laitoin testissä Paneelien alareunojen ja seinän väliin kuvissa näkyneen laudan syrjälleen.
Pystyasennossa pystyy kevättalvella hyödyntämään lumesta heijastusta.

Otin tänään pätkän 2x4" lankkua ja höyläsin sen puhtaaksi.
Päätyihin ruuvasin rautaiset koukut viistoon paneelin seinäasennusta helpottamaan. Keksimmäisiä saranoita joutui vielä hieman muokkaamaan.

Rautasaranoiden kääntöpiste on koukkujen kanssa samalla kohdalla siinä vaiheessa, kun ne saa käännettyä ylös, ja ovat sitten suoraan oikeassa kohdassa, jotta ne pystyy pulttaamaan kiinni tuohon lankkuun.
Lopuksi pulttasin lankun seinään neljällä pitkällä täkkipultilla lautaverhouksen läpi pystypiiroihin.
Nyt pneelin voi nostaa suoraan tikkailta noihin koukkuihin ja ruuvata sitten saranat kiinni lankkuun.sen jälkeen koukut saa jäädä tuonne, ja ne tarvittessa joustaa kun paneelia käännellään ja kampeavat samalla saranoista löysiä pois.







Tokmannilta löytyi oikeanlainen ja värinen saksitunkki, jossa on kammelle lenkki ja yläpäässä sopivanmallinen vaste paneelikiinnikettä varten.
Tein raudasta yläosaan saranapalan jonka maalasin ja pulttasin kiinni tunkin päähän.
Tunkin jalkaan porasin kiinnitysreiät ja kylkeen reiän vetojouselle joka ottaa tunkista löysät pois, ettei paneeli ala tuulisella säällä kolisemaan.





Vielä pitää hitsata kampeen parin metrin jatkopätkä, niin kallistusta on kesän edetessä helppo veivata sopivaksi maastakäsin. Säätötarve ja kulma tulee olemaan kuitenkin aika pieni.

Sateeton aamu joten paneeli paikalleen.
Aika haastava oli laitella yksin tikkailta, kun kokoa on 105x160cm ja painoakin lähemmäs 30 kiloa. Hyvä tehdä näin paksun lumen aikana niin tikkailta putominen ei välttämättä aiheuta luunmurtumia ja 4,5m tikkaat riittää juuri ja juuri asennukseen.

Laitoin vetolenkin seinään lankun yläpuolelle ja samanlainen lenkki paneelin keskelle.
Siitä sitten tikkaita vasten työntämällä ja köydestä vetämällä paneeli hallitusti ylös.
Pitokoukut toimi hienosti ja yläosan tapit meni keikauttamalla kii koukkuihin.
Sen verran korkealla tuo paneeli on että 4,5m niveltikkaat ei mahdu samaan kuvaan.
Räystäs kun on ~ 7 metrissä...





Sitten saranat pystyyn lankkua vasten ja pienillä täkkipulteilla tiukasti kiinni seinälankkuun.
Säätötunkin laitoin pikalleen muutamalla ruuvilla ja vetojousi toimii suunnitellusti eikä paneelin saranointi kolise.



Laitoin piuhat kii ja talvihämärässä vesisateella noista irtoaa 8,5V jännite, joka juuri jaksaa käynnistää controllerin.



Vielä muutama lisäpultti saranoihin mutta alkanut sade yltyi sellaiseksi ettei viittiny enää itseään enempää kastella.

Vettä tihhuuttelee.
Sateessa oli sen verran taukoa että sain leikattua toisen vanerin, tehtyä kulmalistat. Vanerin maalasin jälkeen valkoiseksi taustapuolelta ja huonekaluputkesta pätkin metriset pätkät, porasin reiät ja maalasin pohjamaalilla.

Maalien kuuvuessa laittelin eteläseinän paneeliin loput saranoiden täkkipulteista ja kiinnitin johdot siististi ikkunanpieleen.

Maalien kuivuttua huonekaluputket pulteilla kii vaneriin ja sen jälkeen paneelit ja listat paikalleen kuten toisessakin paneelissa.
Johtojen sovitus, tinaus, niputus ja valmista tuli.





Tässä vaiheessa ei enää puutu kuin auringonpaiste, ja sitä saa kyllä oottaa vielä useamman päivän.

Lainaus käyttäjältä: Harri S - 16 helmikuu, 2022, 17:39Tässä vaiheessa ei enää puutu kuin auringonpaiste, ja sitä saa kyllä oottaa vielä useamman viikon.