Lainaus käyttäjältä: Rusty - 28 toukokuu, 2022, 21:18Ja on siellä vuonon pohjalla vähän märkääkin.

Jos käy sillai ihan noppeesti   

Juu ei siellä pitkään viihdy. Voin kokemuksesta kertoa että on kylmää. 

Aika hyvin näyttäs omiin tarpeisiin sovitetulta.

Lainaus käyttäjältä: Jussi - 29 toukokuu, 2022, 04:52Aika hyvin näyttäs omiin tarpeisiin sovitetulta.

Joo, ja tässä on vasta ekan talven ja seuraavan kesän tuusailut.
Joka vuosi on jotain tehty ja nyt ei välttämättä satunnainen tarkkailija älyäisi edes samaksi autoksi enää

Lyhentelin pöytää parisenkymmentä senttiä molemmista päistä siinä toivossa, että ympärille tulisi lisää tilaa.



Pitkän reissun jälkeen laturi herkesi lataamasta.
Jonkun kyläsepän jäljiltä latauksen merkkivalo ei toiminut lainkaan ja hiilet pääsivät kulumaan aivan loppuun jonka seurauksena jouset raappivat liukurenkaat pilalle ynnä muuta kivaa 
Vanhakin olisi varmasti oikean sepän elvytettävissä, mutta käyttötarpeen ilmaantuessa äkisti ostin kunnostetun laturin ja uuden säätimen.

Sisävaloja seppäsin vähän energiatehokkaampaan suuntaan.
Alunperin ikkunoiden yläpuolella oli 24v loisteputki valaisimet.
Ei kovin fiksut jos vaikka sattuu viivähtämään sellaisessa paikassa, että sähköä ei ole saatavilla.
Laitoin tilalle led-nauhaa alkuperäisiin kattolistoihin ruuvien peitelistan tilalle.



Häkkien alle käytävälle tein "kulkuvalot" myös led-nauhasta. Tämä on toteutettu 6-kytkimillä, eli ns. käytäväkytkentä jolloin valon saa sytytettyä ja sammutettua joko makkarista tai ulko-oven pielestä toisen kytkimen asennosta riippumatta



Loppukesästä ostin tutulta kaverilta tuosta naapurikyliltä kaksi nelimetristä kotelomarkiisia.
Kiinnitys (tai siis valmiiden kiinnikkeiden hinta ) aiheutti pään vaivaa sen verran, että asennus venähti seuraavaan kevääseen.

Autossa tuli mukana paljon sekalaista tavaraa ja sieltä löytyi muun muassa vanha Webasto airtop 3500 lämmitin.
Ajattelin sen ilman muuta olevan rikki, mutta mitä vielä, sehän lähti pelaamaan kun vaan tarjosi sähköä ja polttoainetta.
Virittelin sen lämmittämään makuuhuonetta.
Lämmitin on takatallissa, ottaa ilman makuuhuoneen "kynnyksen" etupuolelta ja puhaltaa lämpimän ilman makkarin toisessa laidassa olevan rei-itetyn saunakanavan sisään joka on peitetty jämätavarasta tehdyllä kotelolla.



Sen verran joutui sijoittamaan tähän systeemiin, että lämmitin vaati oikein toimiakseen ulkoisen lämpötila-anturin joka on tuotu johdon päässä makuuhuoneeseen. Alunperinhän tuollainen haistelee lämppärin läpi menevän ilman lämpötilaa ja tällaisessa asennuksessa käy niin, että ensin tulee kuuma kuin saunassa ja sitten välissä tulee taas vilu ennenkuin aletaan uudestaan lämmittää.

Talvi -19-20 mentiin näillä, ei tehty mitään muuta, kuin nukuttiin muutama yö autossa kotipihalla.
Käy tuollaiselle leikki-ikäiselle jälkikasvulle seikkailusta sekin

Kevään tullen aloin väkästämään markiiseja katolle. Velipoika on metalliverstaalla ohjatussa päivähoidossa, niin se sai siellä tehtyä passelit kiinnitysraudat paksusta alumiinista.
Tässä etummainen pikkuhiljaa paikassaan.




Pakoputken alkupää alkoi olla jo riittävästi parsittu, joten päätin tehdä vallan uuden.



3,5" pakoputkivärkit maksavat hunajaa, joten tempaistiin taas kerran budjettiratkaisu.
Putkimieheltä sai helposti ruinattua mustia 88.9 lämpöputken osia ja pätkä syntyi niistä.
On varmasti viimeinen osa joka autosta jää ja kerrankin ei tarvinnut pakoputkea hitsatessa varoa polttamasta läpi

Juhannus alkoi tehdä tuloaan ja mietittiin, että mitähän ajankulua sitä keksittäisiin.

Alettiin sitten vaihtamaan väriä 



Kolme päivää meni mukavasti ja riittävän kaukaa katsoen voi lopputulosta pitää siistinä
Pääasia, että päästiin eroon tuulessa lepattavista teipeistä

Kärkkäisellä oli halpoja aurinkopaneleita kaupan, joten heinäkuun alkupäivinä ripustelin katolle kaksi 275w panelia paikkaamaan sähkön tarvetta jos ei ole valtakunnanverkkoa saatavilla.





Etummainen on kiinni kyljelleen käännetyllä valaisinkiskolla ja takimmainen perinteisellä ripustuskiskolla.
Molemmat kiskot on liimattu kattoon sika221:llä ja päistä niitattu ruusuniiteillä.
Ainakin toistaiseksi ovat pysyneet
Kenttätesteissä ainakin viikon oli kivuttomasti kompurajääkaappi päällä ilman verkkosähköä ja akut olivat silti käytännössä täynnä.

Kesä -20 mentiin aikalailla näillä eväillä. Jossain välissä vaihdoin hihnankiristimen laakerit, mutta en muista, että mihin kohtaan vuotta homma ajoittui.

Talveksi olin suunnitellut taas vaikka mitä, mutta värkki seisoo pihamaalla, vuodenaika on pimeä, märkä ja kylmä, joten en saanut mitään aikaiseksi ennen kevättä

Tähän mennessä koiramääräkin oli päässyt salakavalasti tuplaantumaan, joten kuljetusyksiköitä sietäisi miettiä uudestaan.
Likkakin oli mystisesti kasvanut ulos omasta punkastaan makuuhuoneessa.

Joten, häkit takavasemmalle ja makuukammarin rakenteluun.







Samalla laittelin tuollaiset kaapit lisäämään säilytystilaa kun sattuivat ilmaiseksi kävelemään vastaan.



Ledinauha piiloutui tälläkertaa tuohon alareunan listan taakse.



Sisäpuolelle avaruusmaisemaa.
Katon reunassa on led-nauha joka haluttaessa valaisee tuon maisemakuvan seinässä.
Näin se tavallaan ympyrä sulkeutui, kun tein makuusopen tuohon samalle paikalle, mistä ensimmäisenä keväänä purin kerrossängyn pois.

Tässä vielä valoisampaan aikaan ulkopuoli. Lattiasta päätellen asukaskin on paikalla

Kevään -21 hommina purin vessan takana on olleen komeron pääosin pois.
Sen verran jäi jäljelle, että pieni lämminvesivaraaja sopii siellä olemaan.
Vapautuneen tilan tasasin makuuhuoneen lattian korkoon siinä toivossa, että koirilta vapautuisi tilaa sängystä itselle


[url=https://aijaa.com/G6ZUgY][/url]

Kesän mittaan heiteltiin viikonloppukeikkoja lähiympäristössä ja Tuurissa käytiin pakollinen tivolikierros tyttärelle.
Ja taidettiin käydä ihan Mikkelissä asti jossain välissä.
Sitten alkoikin pikkuhiljaa painaa syksy päälle ja päästiin tekemään oikein kunnon voimankoitos

Joitakin vuosia sitten ajauduttiin puolihuolimattomasti annetun lupauksen seurauksena harrastamaan koiranäyttelyitä ja homma on päässyt eskaloitumaan melko vakavalle asteelle 
Aika paljon on käyty kotimaan kiertämisen lisäksi baltiassa ja viime vuosina vakioreissuksi on muodostunut syyskuun lopulla järjestettävä kolmipäiväinen näyttely Liettuassa Palangan kaupungissa.

Joskus kevättalvella tajuttiin sitten, että Palangan viikonlopun jälkeisellä viikolla on World Dog Show, eli maailmanvoittaja-näyttely Tsekissä Brnossa.
Homma alkoi tuntua mahdollisuudelta, ihan joka vuosi tuo kinkeri ei satu sellaisille kulmille, että osallistuminen olisi mitenkään mahdollista.
Koskaan ennen ei ylipäätään ole tällaisessa tapahtumassa oltu.

Kiirehän ei ollut, joten mitä tässä hosumaan. Perinteisesti viimeinen viikko meni yötä myöten otsalampun valossa kalustoa huoltaen.
Vaihtelin moottoriöljyt, tarkistelin vesiletkujen kuntoa, uusin suuttimien paluuputket, laittelin tavaratilojen luukkuihin vähän lukkoja yms. pikkujuttuja.

Tuttavapiirissä meitä nyt ei aiemminkaan ole kovin täyspäisenä pidetty   mutta nyt suunnitelmat aiheuttivat vielä tavallistakin enemmän kulmien kohottelua.
Matkaan oltin tottakai lähdössä koko perheen voimin, eli kaksi aikuista, reilu nelivuotias tytär ja neljä tanskandoggia. Lisäksi kaveripariskunta oli ilmoittanut kaksi doggia, mutta heidän ei ollut mahdollista itse lähteä joten koirat tulisivat meidän kyytiin.
Eli kuusi vasikan kokoista koiraa ja kolme ihmistä.
Matkaa mennessä Palangan kautta n.1900kilometriä ja paluumatkaa jokunen sata vähemmän.



Tässä ollaan lähtöä edeltävänä päivänä rengasliikkeen pihalla.
Väänneltiin vähän vähemmän huonoja vetopyöriä alle.
Ei oikein innostanut rengasjumppa jossain Puolalaisen moottoritien penkalla.

Melkoista sissihenkeä.   

Lähtöpäivä on 21.9 ja kymmenen maissa pitäisi olla Vuosaaren sataman liepeillä ottamassa koiria kyytiin.
Loput tavarat on pakattu illalla, ettei aamulla tarvitse kuin lähteä. Tarvittava romumäärä on järjetön, reissussa menee parisen viikkoa joten esim. vaatetta tarvitaan reilusti, ihan varma ei voi olla, että saako pyykättyä välillä ja kelikin voi olla mitä vaan +10 asteen ja helteen väliltä.
Pelkästään koiranruokaa pakattiin mukaan n.120kg

Tiistaina sitten painetaan napista moottori käyntiin ja sinisen savun saattelemana kaarretaan koleaan syysaamuun valtatielle kohti Helsinkiä.

Tunnelma on vähän jännittynyt ja odottava, ollaan ensimmäistä kertaa menossa tällä kalustolla ulkomaille, eikä olla myöskään oltu näin pitkää reissua koirien kanssa.
Tästä etapista ei lauluja kirjoitella, olen ajanut Helsinkiin viimeisen vajaan kahdenkymmenen vuoden aikana töiden perässä niin paljon, että matka menisi varmaan vaikka silmät ummessa.
Kehä kolmosella on muutama tietyö joiden seassa joudutaan puikkimaan, mutta ei mitään ihmeellistä.
Vuosaaressa ollaan hyvissäajoin, kaveri odotteleen kadunvarsiparkissa jo koirien kanssa. Otetaan vielä viimeiset tavarat koirille kyytiin, kierrän takapyörien pultit läpi, etteivät vaan ole löystyneet ja jutellaan pieni hetki tulevan reissun suunnitelluista kuvioista.
Sitten starttaillaan kohti lähtöselvitystä.

Merimatka taitetaan Eckerö Linen Finbo-Cargo-rahtilaivalla, tämä on edullisempi vaihtoehto isolla kalustolla. Matka kestää hieman pidempään verraten länsisataman ja Tallinnan väliä liikennöiviin aluksiin, palveluita ei ole samaan malliin ja reitin toinen pää on Muugassa Tallinnan länsipuolella.
Oikein hyvä vaihtoehto jos on matkalla muualle kuin Tallinnaan eikä välitä risteilylaivan tarjonnasta. Ravintola laivasta löytyy, joten syömään pääsee kyllä.

Lähtöselvityksessä alkaa kina johon ollaan osattu jo varautua. Ongelma on tuttu monen muun reissaajan kertomana, laivayhtiöillä on vaikeuksia ymmärtää minkälaisesta autosta on kyse, kun se näyttää bussilta, mutta ei kuitenkaan ole.
Meilläkin rekisteriotteessa lukee ajoneuvoluokkana M1-henkilöauto ja sellaisena lippu on varattu rautalangasta vääntäen, että millainen laite on kyseessä.
Silti tulee lippuluukulla änkytystä, että olisi pitänyt varata linja-autona, jolloin lippu olisi ollut kalliimpi.
Rahtilaivaan ei pääse ilman autoa, joten haluaisin nähdä sen, kun joku vie oikeasti linja-autolla 50 eläkeläistä pyörimään autokannelle ja sieltä laivaan

Saadaan lopulta erävoitto lipunmyyjästä ja hän korjaa lipun järjestelmään mielestään oikeaksi ilman lisähintaa.
Siirrytään häkkiin odottamaan, että saadaan ajaa laivaan. Vuoro tulee nopeasti ja päästään rantaan missä meidät pakataan rekkojen viereen kentälle odottamaan, pienet henkilöautot menevät ensin ja isommat laitteet pakataan niiden perään. Laivaan asti päästään ihan viimeisten joukossa ja jäädään niin perälle, että mennään ulkokannen kautta laivan sisätiloihin.






Rauhassa syödyn aamupalan ja pitkäveteisen merimaisemien katselun jälkeen ollaan Muugassa. Kansimies on pahalla päällä, kun vanhaa miinaa ei saakaan liikkeelle samalla sekunnilla. kanssaihmisillä saattaisi olla vähemmän kivaa jos käyttäisi hyvän tovin tyhjäkäyntiä kannella  
Juuri ennen lähtöä vaihtamani laturinhihnat alkavat luistaa ilkeästi laivasta lähtiessä, kierroksia lisäämällä pitoja alkaa löytyä joten ongelma ei ole akuutti, päätän kiristää remmejä yöpaikassa joko illalla tai sitten aamulla ennen lähtöä.

Satamasta pääsee käytännössä suoraan Tallinnan kehätiellä jossa on hieman ruuhkaa nyt pienen tietyön seurauksena, lisämausteena siellä on liikenneympyrässä käynyt pieni kolari joka jumittaa liikennettä, normaalisti tällaista ei ole.
Aikamme kun jonotetaan, niin päästään ruuhkasta ja poiketaan kylmäasemalle tankkaamaan ja käyttämään koiria ulkona.
Nafta on hyvinkin 20-30 senttiä halvempaa kuin Suomessa joten tankkaaminen on tarkoituksella jätetty tälle puolelle.
Keli on syksyisen kolea ja välillä tulee muutama pisara vettäkin.
Jatketaan matkaa kohti Pärnua josta pitäisi sitten suunnata kohti Latviaa.

Pärnussa pysähdytään pikaisesti pysäkille tarkistamaan pyöränmuttereiden kireys, paripyörissä on sellainen ikävä ominaisuus, että ne saattavat löystyä hyvinkin nopeasti kun ovat olleet irti.

Liikenne on aika hiljaista ja meno maistuu mukavasti, pyrkii suu hymyyn väkisinkin.
Saatan ehkä olla hieman outo, mutta minä nautin via balticasta
Sellainen 85 on mukava matkavauhti, melu pysyy jotenkin siedettävänä ja polttoainetta ei mene kohtuuttomasti.
Rekat menevät ohi, mutta se ei aiheuta mitään erikoisempaa, kun omaksuu täkäläisen tyylin jossa nopeammalle annetaan tietä.

Rajanylitys Latviaan ei normaalisti aiheuta mitään toimia, ei nytkään. Vähän täytyy vauhtia pudottaa aseman kohdalla, mutta muutoin ajetaan menemään vaan.
Illansuussa ollaan Salacgrivassa josta olemme varanneet etukäteen paikan Kapteinu ósta nimisestä paikasta.
Tässä on pieni hotelli ja sen takana leirintäalue, valtatieltä tarvitsee poiketa vain pari sataa metriä ja meren rantaan on saman verran.
Kesällä varmasti upea paikka, nyt saa laittaa paksua takkia päälle ulos mennessä.