mökkiauto

[leemu]

Aamusella hoidellaan pikaisesti aamupalat huiviin ja käydään vähän käppäilemässä rannalla koirien kanssa. Hiljaista on, ei ketään meidän lisäksi missään.
Sitten onkin syytä suoria tien päälle, illalla on tarkoitus olla Palangassa joka tarkoittaa n.370km ajomatkaa ja tämän remmin kanssa pysähdykset ottavat väkisinkin aikaa. Lisäksi tarkoitus on täyttää myös ruokavarastot ennen saapumista leirintäalueelle jossa näyttely järjestetään.

Ennen lähtöä kiristelen vielä ne laturinhihnat ja tarkistan jäähdytinnesteen määrän. Hihnat ovat kyllä niin löysällä, että enemmän olisi ihmetyttänyt jos ne eivät luistaisi..
Sitten vaan vehkeet tulille, paineet ylös ja takaisin tielle.
Tuskin ehdin kunnolla kiihdyttää matkavauhtiin, kun mutkan takaa paljastuu virkavalta tutkan kanssa. Samassa kihoaa kylmä hiki otsalle, tässä on aamenen varmasti viidenkympin alue ja vauhtia oli varmaan parikymmentä liikaa
No, selvitään täpärästi koppalakin tuimalla katseella

Latviassahan on melko laiskasti nopeusrajoituksista kertovia merkkejä, täytyy itse tajuta koska ollaan taajamassa jossa rajoitus on 50, eikä siitä taajaman loppumisestakaan välttämättä kovin aktiivisesti tiedoteta.

Matka joutuu mukavasti eikä näin arkena päiväsaikaan ole kovin paljoa muita kulkijoita. Riikan nurkilla on sentään hieman enemmän liikennettä, kaupunki kierretään Salaspilsin kautta pitkin Väinäjoen patoa, tämä on huomattavasti sujuvampi reitti kuin kaupungin läpi menevä.
Viime käynnin jälkeen ohitustie on saanut uuden asfaltinkin, joten hampaat eivät ole ihan niin kovilla kuin aiemmin

Pudotellaan sellainen pari sataa kilometriä ja saavutaan Liettuan puolelle, Joniskissa pysähdytään  Cirkle K-huoltoasemalle käyttämään koiria ulkona ja ottamaan itselle vähän evästä myös.
Täälläpäin olisi kovaa valuuttaa asiakaspalvelussa jos osaisi venäjää, paikallisilta ei oikein lontoon murre taitu ja ranskalaisten tilaaminenkin vaati lopulta kuvan osoittamista, että myyjä ymmärsi mitä ollaan vaille

Istuskeltiin autossa syömässä ja naureskeltiin paikallisten mielenkiintoa kulkupeliä kohtaan.
Poliisit kiersivät lenkin ympäri katsellen autoa ja joku tukkiauton kuljettaja kävi oikein ottamassa kuvan, ei taida tällaista kalustoa paljon liikkua näillä main  

Otettiin taas tankki täyteen naftaa kun kerran pysähdyksissä oltiin ja suunnattiin takaisin tien päälle.
Siauliain kohdilta poiketaan hiukan pienemmälle A11 tielle ja sen kyllä huomaa. Joku kun valittaa, että suomessa on uraiset tiet, niin kannattaa käydä täällä katsomassa tilanne   Pahimmillaan varmaan sellaiset kymmensenttiset spoorit joihin tällainen iso auto ei sovi sitten kirveelläkään, ajaminen on kuin purjehtimista ristiaallokossa

Täkäläinen maalaismaisema on mielestäni oikein mukavaa katseltavaa. Vähän on sellainen tuntuma, että meininki on liki samanlaista kuin suomessa joskus 60-luvulla. Siellä täällä näkyy lehmiä pidettävä lieassa niityillä, eikä ole harvinaista nähdä isännän tai emännän suuntaavan lypsylle ihan käsipelissä ämpärin kanssa.
Ei siinä tietysti sinällään ole mitään ihailtavaa, elämä on melkoisen kovaa kun kaikki tehdään noin yksinkertaisesti, mutta asioilla on puolensa.

Iltapäivä on jo pitkällä, kun saavutaan Palangaan. Suuntaamme kaupungin reunamalla sijaitsevaan Lidliin ruokaostoksille, tämä sen tähden, että aiemmilta käynneiltä tiedetään siellä olevan tilavan parkkipaikan johon voidaan mahtua.
Täällä on useita pieniä liikenneympyröitä jotka eivät ole suunniteltu tämän kokoista kalustoa silmälläpitäen. Tarkkana saa olla ja siltikin välillä väkisin hieroo takapyörää keskikivetyksiin

Kun ostokset saadaan sullotuksi kaappeihin alkaa ilta jo pikkuhiljaa hämärtyä. Suuntaamme kaupungin toisella puolella olevalle leirintäalueelle jossa meille pitäisi olla paikka varattuna.
En ole koskaan ajanut tällä autolla pimeässä   Nyt alkaa ilta laskeutua tosissaan ja huomaan kuinka julmetun surkeat valot tässä on, pitkät ovat sentään kohtuulliset, mutta lyhyistä tulee mieleen vanha myrskylyhty..

Kello taisi olla jotain päälle seitsemän illalla kun saavuimme alueelle, sisäänajoa ei ole varsinaisesti suunniteltu tällaisille laitteille, mutta kyllä se portista taipuu kun käyttää molemmat kaistat..
Saadaan kiva reunapaikka metsän laidasta johon pakitellaan, sähköäkin alkaa tulla, kun huoltomies käy kopitelemassa tolppaa ensin.
Vesipiste on kätevästi sähkötolpassa myös joten sitä lajia ei tarvitse kantaa kovin kaukaa.

[tevo]

Kivasti kirjotettua juttua, mukava lukija tälläistä..

[leemu]

Torstai oli suunniteltu välipäiväksi ilman mitään varsinaista ohjelmaa, ajatus oli pyörähtää rannalla jne. Kaikkina aiempina vuosina on ollut todella lämmintä, nyt on syksyn tuntua ilmassa ja torstain vastaisena yönä nousi oikein kunnon myrsky mereltä.
Päivä meni siis kokolailla autossa oleillen ja sadetta katsellen.
Teltta käytiin pystyttämässä näyttelyalueelle illansuussa, että on suoja valmiina sitten koirien kanssa.

Perjantaina polkaistiin sitten näyttely käyntiin ja se aiheutti vähän päänvaivaa alueen normitoimintoihin.
Mm. keittiö oli vallattu talkooporukalle, joten tiskaukset yms. täytyi hoitaa kaikki autolla, onneksi sitä vettä sai vierestä.
Näyttelyistä nyt ei paljoa lapsille kerrottavaa jäänyt tällä kertaa, meidän toiseksi nuorimmainen sai perjantaina tarvittavat kupongit kasaan Liettuan muotovalion arvoa varten, mutta muutoin ei mainittavaa menestystä.


Perjantai-illalla kävi melkoinen tapaus, kun yhtäkkiä ennen maatemenoa kuului kumma possahdus vessan viereisestä komerosta ja samalla takaosa täyttyi lämpimästä höyrystä
Lämminvesivaraajan kuumalla puolella kupariputken liitos kumiletkuun sai vissiin tärinästä tarpeekseen ja irtosi.
Onneksi oli kaikki hanat kiinni joten korvausilman puutteessa vettä ei oikeasti tullut ulos kuin varmaan jokunen desi.
Ei muuta kuin letkua kiinni, klemmarit kireälle ja homma jatkuu

Lauantaina keli parani jo siihen malliin, että käytiin rannalla ihmettelemässä. Ei nyt mitään uintikeliä ollut, mutta pääsipähän nuoriso-osasto edes vähän hiekassa telmimään.





Illalla alettiin sitten jo katsella vähän kamoja valmiiksi kokoon, vähän riippuen kuinka näyttelyn puolella menisi, niin ajatus olisi ehtiä sunnuntain aikana jonkin verran Puolan puolelle, tiistaina päivällä olisi tarkoitus olla Brnossa, matkaa on nafti 1200km joten ajosuoritteessa ei ole syytä säästellä.

Sunnuntain lähtö venyy jonkin verran iltapäivän puolelle, lisäksi autoja on nyt joka paikassa joten alueelta ulospääsy aiheuttaa naamanliikkeitä.
Kurvaillaan vielä Lidlin kautta, sillä on syytä ottaa huomioon, ettei täällä maailmankolkalla ole samanlaisia liikenneasemia kuin Suomessa.
Huoltoasemilla on tarjolla pientä purtavaa ja (pahaa)kahvia, ruokaostoksia niistä on turha kuvitella tekevänsä.
Tästä eteenpäin ollaan tuntemattomilla teillä sillä tämän pidemmällä emme ole aiemmin käyneet.

Sain ehkä tapeltua toimintakuntoon sovelluksen puhelimeen jolla pitäisi sujua tietullien maksaminen Puolassa, vanha Via-toll systeemi lakkaa toimimasta paluumatkan aikana, joten sille systeemille ei kannata uhrata ajatusta nyt.

[leemu]

Klaipedaa kohti mennessä on onneksi vähän parempikuntoista moottoritietä.



Matka joutuu rattoisasti, mutta vähän alkaa väsymys painaa iltaa kohti.
Lähestytään Kaunasia kun on jo pimeää. Ollaan h*lvetin kaukana kotoa vanhalla miinalla josta ei aivan aamenen varmaksi voi sanoa koska jokin paikka repeää, tytär katselee ikkunasta tähtiä ja huutaa suoraa huutoa keväällä kuolleen koiranpennun perään, aikuisilla on muuten vain paha mieli.
Väsyttää, tie menee huonommaksi jatkuvasti, eikä pimeässä surkeilla valoilla pysty juurikaan varomaan reikiä tai saumoja joihin osuessa koko auto jysähtää ja tärähtää niin, että alan pitämään jumalan ihmeenä jos mitään ei hajoa.
Ajatuksissa kiertää pikkuhiljaa joka ikinen pultti ja mutteri joka on ollut auki. Tuliko varmaan kiristettyä kunnolla.

Kaunasin ohitustien varressa pysähdytään tankkaamaan Emsi-huoltamolle. Myyjä ei puhu mitään muuta kuin venäjää, eikä edes ymmärrä mitään ihmisten kieltä. Google kääntäjän ja käsin puhumisen yhdistelmällä saadaan selvitettyä, että mistä mittarista naftaa saa. Korttikin toimii kolmannella yrityksellä.

Jatketaan matkaa, päämääränä edelleen päästä Puolaan ennen yötä. Marijampolen jälkeen tie muuttuu kaksikaistaiseksi, muistuttaa suomaista nelinumeroista seututietä, eikä kunto ainakaan parane.
Puolan rajalla on tietyö, kapeaa, juuri rekan mentävää ränniä ja jossain välissä ajetaan ikäänkuin ison parkkipaikan läpi. Rajavartioita seisoskelee lamppujen kanssa ja pysäyttelevät joitakin autoja. Meitä viitotaan vain ajamaan eteenpäin. Ja mehän ajettiin, yhä vaan pimenevään iltaan pitkin suomalaista kylätietä muistuttavaa mutkaista väylää, jossa kaukaisista maista kotoisin olevat rekkamiehet painavat sukka syylärissä meistä ohi heti tilaisuuden tullen ja häipyvät horisonttiin..

[leemu]

Suwalkin jälkeen alkaa onneksi taas moottoritie, tuo etelä-Liettua ja pohjoispääty Puolasta ovat kyllä ihan käsittämätöntä kärrypolkua siihen nähden kuinka paljon siinä liikkuu tavaraliikennettä.
Rekkaralli on jotain aivan käsittämätöntä, lähes taukoamatta työntää puolikasta vastaan ja ohi, nopeudet ovat kovia ja sitten kun sattuu, niin sattuu lujasti..

Ajellaan iltaa myöten Augustowiin asti, pikku pisto pois moottoritieltä ja löytyy Shellin takaa Zajads Wiwa rekkaparkki. Säkkipimeässä ajellaan ihan peränurkkaan ja saadaan laidasta kohtalainen paikka johon voidaan pistää pieni pala aitaa auton vierelle helpottamaan koirien kanssa pelaamista.
Parrakas ukko ilmaantuu jostakin varjoista kyselemään rahaa.
Asioidaan ukon konttorissa, kortti kelpaa ja veloitus yöstä on 25pln joka vastaa noin viittä ja puolta euroa. Paluukauppaa saa vielä 10pln kupongin jonka voi kolmen kuukauden sisällä käyttää viereisessä ravintolassa.



Paikka osoittautuu aivan kelvolliseksi, puoleen yöhön mennessä saapuu muutama auto, mutta muutoin on rauhallista.
390km näyttelyssä vietetyn päivän päälle tuntuu vallan kelpo ajosuoritteelta.

[leemu]

Aamulla varhain taas pystyyn ja koiria pihalle, ottaa aamulenkit vähän aikaa tällä sakilla  
Neljän vanhaa lasta ei luonnollisesti voi jättää itsekseen ja kaksi koiraa kerralla on järkevästi hallittavissa vieraissa ympäristöissä.
Roskaa ja ryönää on ympäri nurkkia, mutta kuten jäljempänä huomataan on tämä paikka kyllä keskimääräistä siistimpi.
kun koirat on ulkoilutettu, niin lampsitaan baariin tiedustelemaan aamiaista. Ja voi veljet, pelkästään tuo aamupala antaa jo aiheen visiteerata uudestaan  



Kaksi kuvan kaltaista annosta, yksi nakki ja munakas annos, mehut, kahvit ynnä muut lisukkeet kustansivat vähän reilut 16 yhteiseurooppalaista valuuttaa   
Eikä muuten tullut nälkä koko päivänä ja emännän annoksesta riitti vielä iltapalallekin

Naftaa on tankissa iltaisen tankkauksen jäljiltä runsaasti joten ei muuta kuin hyvin täyteisen vatsan kera valtatielle ja savun noustessa suuttimista kohti Varsovaa.

[Antti]

Mukavaa reissutarinaa. Sulla on kirjottamisen taito hallussa.

[leemu]

Palangasta lähtiessä saimme peesiin entudestaan tutun pariskunnan jolla oli sama määränpää.
Tultiin yhtä matkaa Augustowiin ja jatkettiin myös kimpassa.
Varsovaa lähestyttäessä he ilmoittivat haluavansa poiketa kaupungin liepeillä olevassa ostoskeskuksessa.
Me tuumailtiin mennä yhtä matkaa josko sovittaisiin johonkin pihan perälle parkkiin, niin voisimme samalla ruokkia ja ulkoiluttaa koirat.

Poikettiin siis pois moottoritieltä ja muutamalla käännöksellä päästiin ostarin pihalle.
Het kättelyssä selvisi, että ei muuten ole meille sijaa.
Hyvä kun ehti autoa pysäyttää tarkempaa tähystelyä varten, niin jo oli kiukkuinen huoltomies ikkunassa huutamassa.
Sanaakaan ei kumpikaan ymmärtänyt toisen puheesta, mutta hyvin selväksi kävi ettemme olleet oikein tervetulleita
No, ei muuta kuin pieni hupikierros kaupungin suuntaan jotta päästään takaisi moottoritielle. Oli muuten jokunen muukin autoilija samoilla suunnin.. Eipä siinä, hyvin selvittiin takaisin valtaväylälle ja sovitun mukaisesti suuntasimme seuraavalle vastaantulevalle huoltoasemalle koirien ulkoilutukseen ja kahvin ostoon.
Tankatessa tein mokan jonka tajusin vasta jälkikäteen.
Kortilla maksaessa pääte kyselee valuutan perään ja jostain syystä menin painamaan maksun euroina.
Ei olisi kannattanut, myyjä veti välistä 6,5% provision valuutan kääntämisestä, joten maksoin naftasta melkein 1,5€ litralta.
Eli maksakaa aina paikallisessa valuutassa mikäli mahdollista.

Asemalta lähtöä tehdessä toisen seurueen isäntä huomasi meiltä katkenneen yhden pyöränpultin edestä.
Hetken tuumailun jälkeen arvioin sen tapahtuneen illalla pimeässä kun osuttiin johonkin reikään niin, että meinasi hampaat pudota.
Etupyörät eivät ole olleet irrallaan vuosiin, joten väärästä kiristysmomentista ei oikein voi olla kyse.
Arvelin pyörän kyllä pysyvän lopuilla yhdeksällä pultilla, mutta varoiksi päätin hiukan koittaa varoa pahimpia töyssyjä.
Yöpaikaksi oli suunniteltu hiukan ennen Gliwiceä olevaa MOP wieszowa rekkaparkkia. Matkaa edellisestä yöpymisestä tulee hiukan reilut 550km. Tällainen päivämatka saavutetaan aika helposti, koko ajan mennään moottoritietä eikä pysähdellä tarvitse. Yksi varmaan sata kilometriä pitkä tietyö sattui matkalle, mutta sekään ei kohtuuttomasti menoa hidastanut sillä iltaa kohden liikenne oli vähän jo hiljentymään päin.
Matkaseuralaiset menivät iltapäivän puolella menojaan, sillä heillä oli nopeampi auto ja tarkoituksena ajaa jo maanantain kuluessa Tšekin puolelle.
Koko päivän odotin koska se paljon peloteltu hirveän vaarallinen puolalainen liikenne tulee näkyville.
Ei tullut. Onkohan nämä kauhukuvien maalailijat koskaan käyneet vaikka kehä ykkösellä iltapäivästä?
Tämän kokemuksen perusteella liikeenteessä ei ole hätää kun pitää silmät auki ja antaa paikalliseen tyyliin tietä nopeammille.
Bytomin jälkeen tie käy ärsyttävän pomppuiseksi, siis sellaisia pitkiä heittoja jotka on oikeasti aika suuria. Ei ilkeä ihan täyttä matkavauhtia moisiin laskea, tuntuu häijyltä ja pelottaa, että menee jotain rikki.
Jossain näissä heitoissa nopeusmittarin vaijeri saa mittansa täyteen ja katkeaa.
No, eipä sillä paljon virkaa olekaan. Navi näyttää nopeutta silloin kun toimii ja kyllä sen 85 tuntee tällä ajamisella jo persposkissa..
Illalla on taas jo pimeää kun kaarretaan rekkaparkkiin.
Yllätyksenä tämä parkki on ilmainen. Vessat ihan ok, suihku ei houkuttele käymään.
Koirat ulos ja syömään, sitten pikainen iltapesu autossa, pientä iltapalaa rouvalta aamupalalta jääneestä patongista ja unta kuuppaan.
Tämä ei ole lainkaan niin rauhallinen paikka kuin ensimmäisenä yönä, sikäli ihan ymmärrettävää, että tullaan suoraan moottoritien rampista ylös parkkiin.
Ei se silti mikään nautinto ole kuunnella kylmäkoneen käyntiä ja ohi ajavia rekkoja koko yötä.

[leemu]

Aamulla noustaan varhain ja pikaisten aamutoimien jälkeen suoritaan tien päälle, perillä Brnossa olisi ajatus olla aamupäivän puolella koska matkailukalustolla saapuville varattu alue pitäisi aukeaman klo 12.00 ja kuvittelimme, että siellä voi olla jopa hiukan ruuhkaa.
Matkaa ei tästä ole enää kuin 250km joten se menee melkein alkuverryttelystä parin viime päivän jälkeen.
Raja tulee vastaa vähän kuin varkain, ei edes mitään kunnollista raja-asemaa vaan yht-äkkiä huomaan tien pielessä taulun jossa lukee Czech Republic

Moottoritieltä kurvataan kohta ensimmäiselle huoltoasemalle jonka opasteessa mainitaan MYTO eli tsekkiläisten versio tietullimasiinasta.
Höyhensarjalaiset pärjäävät täällä vignette-tarralla, mutta yli 3500kg vehkeisiin pitää hakea pönttö lasille.(ja se kannattaa nimenomaan laittaa lasiin kuten huomasin)
Melkein saattoi nähdä savun nousevan myyjän korvista, kun ensin saatiin polttoaineet maksettua ja sitten alettiin tinkaamaan myto-laitetta. Aiheutti ilmeisesti tuo suomalainen rekisteriote vähän jonkinlaista hankaluutta  
Seuraavaksi alettiin esittelemään jotakin vihreää paperia ja puhumaan jotain ihmisille tuntematonta kieltä. Tarpeeksi kun vastailin hämmästyneenä englanniksi ja levittelin käsiäni, niin myyjä tuskastuneena osoitteli vuoroin autoa ikkunasta ja kädessä olevaa lappua ja sanoi "euro?" Meinasi nauru päästä ja tuumasin, että unohdetaan euro-luokat, ei niitä ollut keksitykään vielä silloin kun tuota miinaa rakennettiin  
Sain pöntön kainaloon ja ei muuta kuin töpseli kiinni ja menoksi.



Järin pitkästi ei päästy eteenpäin kun liittymästä tuli poliisiauto perään ja arvasin sen pysäyttävän meidät koska miksi se muuten olisi ajanut useamman liittymän ohi meidän perässä huomattavasti alle rajoituksen.
Ohituksessa apumies katsoi niska vääränä taaksepäin ja aika pian syttyivät valot jotka komensivat seuraamaan.
No mehän mentiin perässä seuraavasta liittymästä huoltoaseman pihaan.
Ystävälliset virkamiehet ilmoittivat sujuvalla englanninkielellä, että haluavat tarkistaa ajoneuvon ja kuljettajan asiakirjat.
Paperit katsottuaan konstaappeli kertoi, että pysäyttivät meidät koska ajamme moottoritiellä maksamatta tietullia.
Torppasin asian välittömästi ja näytin laitetta kojelaudalla.
Virkamies pahoitteli ja sanoi, ettei ollut nähnyt laitetta. Kerroin, ettei se mikään ihme ollut sillä laite ei pysynyt likaisessa lasissa imukuppien avulla.
Kaikki oli kuitenkin siis kunnossa ja miehet toivottivat hyvää matkaa.
Päätettiin sitten ulkoiluttaa koirat samalla kun kerran pysähdyttiin ja määränpäähänkin olisi enää alle tunti, niin voisimme siellä sitten rauhassa laittaa leirin kuntoon ilman hässäköintiä elukoiden kanssa.
Hetken herpaantuminen asemalta lähtiessä ja ajoin ohi liittymän, mutta ei onneksi tullut kuin parin kilometrin kierto kun käytiin ajamassa liikenneympyrässä lenkki ja palattiin takaisin oikealle reitille, tämä olikin koko reissun ainoa harhaan ajo  

Tsekin puolelta alkaa löytyä ihan tosissaan jo ylä- ja alamäkiäkin ja maisemat ovat kyllä uskomattoman hienoja. Loppumatka meni oikeastaan ihan näkymiä ihastellessa ja välillä kuoppia väistellessä. Tiet ovat pääosin ihan hyvässä kunnossa, mutta paikoin on vanhaa betonitietä ja muutoinkin vähän huonompaa pintaa.

Itse messukeskukselle saapuminen oli aika jännä, tullaan varmaan liki kilometri melkein 6% alamäkeä josta loppupätkä tunnelissa ja melkein heti kun tullaan tunnelista ulos taitetaan liittymästä alas liikennevaloihin, vähän meinasi jarru tuoksahtaa pysähtyessä  
Navi ohjasti virheellisesti portille 8. kun sisään piti päästä ysistä. No ei muuta kuin auto ympäri ja käännytään liittymästä takaisin.
Melkein heti osuu silmiin pieni kyltti jossa lukee "9.brána" pakko tarkoittaa porttia tuumailen ja arvaus osuu oikeaan.
Sisälle päästään kivuttomasti ja paikankin saa valkata ihan itse.
Epähuomiossa valkattiin sitten tila sellaisesta kulmauksesta josta käytännössä lähes kaikki näyttelyyn tulijat ajoivat ohi ja saivat ihastella komeaa ajokalustoa

[leemu]

Brno on hieno paikka ihmisen olla, lämmintä reilut parikymmentä, olut ja makkara ovat kumpainenkin hyviä ja edullisia
Tiistai ilta ollaan ja ihmetellään sekä neuvotaan suomalaisille reittiä
Jotenkin kummasti aika moni auto pysähtyi meidän kohdalle kyselemään reittiä.

Keskiviikkona on sitten ensimmäinen kansainvälinen näyttely hallissa.
Menestystä ei tule, jos kohta ei sitä odotettukaan.
Itäeurooppalaiset tuomarit tulkitsevat rotumääritelmää melkoisen erikoisesti meikäläisten näkökulmasta

Torstaina oli välipäivä jolloin vain oleiltiin,  nukuttiin pitkään ja levättiin kun jotenkin ei ollut järin kevyttä tuo matkanteko mennessä.
Koitettiin myös käydä kaupassa täydentämässä varastoja.
Kilometrin päästä piti löytymän pieni ruokakauppa ja löytyihän se. Harmittaa kun ei tullut otettua yhtään kuvaa, oli se sellainen kokemus.
Pieni, muutaman kymmenen neliön kokoinen liiketila. Kadulle oli ladottu banaaneja ja viinirypäleitä laatikoissa. Sisältä löytyi muutamia paketteja vanhaksi menneitä leikkeleitä ja juustoja, leipähyllyssä muutama käntty ja miljoona kärpästä, juomahyllystä löytyi muutamia vesiä ja perunoita oli kaupan.
Kassalla n.13 vuotias poika kaverinaan ilmeisesti pikkuveli joka tuskin oli vielä kymmentä.
Kauheasti ei kaappia täältä täytetty.

[leemu]

Ostin pojilta vettä, muuta kelvollista ei oikein löytynyt.
Vesi on sellainen asia josta tuppaa tulemaan pula reissuilla, paikallinen vesijohtovesi on sen verran pahan hajuista, että makua ei tee mieli kokeilla.
Onneksi yksi kaveri tuli perästä ja toi mukanaan autokuormallisen viiden litran tonkkia.

Perjantaina oli sitten paikallisen rotuyhdistyksen järjestämä tanskandoggien erikoisnäyttely. Tämä järjestettiin ulkona, mikä sopi loistavasti koska lämpötila lähenteli hellelukemia.
Erikoista se tosiaan oli. Olen kuullut joskus viisauden, että "jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin ole hiljaa". Lienee siis parempi, etten mainitse paikallisista koirista oikein mitään
Neljättä koiraa arvosteluun vietäessä tuomari kysyi jo hieman huvittuneena, että mistä ihmeestä te oikein tulette 

Näyttelyn jälkeen otettiin uusi yritys kauppareissun suhteen ja nyt onnisti, sillä löydettiin sellainen meikäläistä k- tahi s-markettia vastaava myymälä josta saatiin täyteltyä varastot oikein hyvin.
Likka tinkasi itselleen lehtihyllystä dinosaurusaiheisen askartelu ja tehtävälehden, aiheutti lievää päänvaivaa seurannut kyselytulva tehtävien ratkomiseksi 

[leemu]

Lauantaina oli sitten vuorossa meidän osalta itse "päänäyttely" eli World Dog Show, linja pysytteli totutun kaltaisena. Neljän kuukauden ikäinen pentu oli ainoa joka menestyi saaden World Hope-tittelin.
Siitä sitten pihalle nuudelikioskiin ostamaan evästä ja paikallista olutta ruokajuomaksi

Mietittiin siinä, että mitä tehdään, lähdetäänkö iltaa vasten vielä työntämään Puolaan vai nukutaanko yö ja lähdetään aamulla.
Hetken tuumailulla päädyttiin nukkumaan yö tässä, pakattiin kaikki mahdollinen valmiiksi, niin päästään helpommalla aamulla.

Illalla ihmettelin kohtuullisen kokoista heinäsirkkaa joka patsasteli aidalla




Aamupalan jälkeen vielä koirat tarpeilleen, aita kokoon ja markiisit sisään.
Sitten ollaan valmiit lähtöön.



Kaarretaan ulosajoportille ja pysäköinninvalvoja tulee tarkistamaan kupongit, että ollaan maksettu parkista.
"zuper car" tuumaa mies ja näyttää hymyillen peukkua

Poistumme portista eritasoliittymään jossa käydään kiertämässä lenkki, että päästään kiipeämään ylöspäin samaista mäkeä jota lasketeltiin tullessa alaspäin.

Kotimatka on alkanut. Kovin tarkkoja suunnitelmia ei ole, ainoa lukkoon lyöty asia on keskiviikko iltapäivälle varattu laivalippu Muugasta vuosaareen.

[leemu]

Kello oli aikalailla yhdeksän aamulla kun lähdettiin, on koko pitkä päivä käytettävissä tehokkaaseen etenemiseen. Matkaa satamaan on juuri hiukan alle 1550km, joten ei aikaa nyt ihan hukattavaksikaan ole.

Taskunpohjalla on paikallista valuuttaa vielä jonkin verran ja ajatuksena olisi pysähtyä ennen rajaa olevalla huoltoasemalla palauttamassa tietullimasiina ja ottaa samalla tankki täyteen sekä mahdollisesti jotain evästä jos valikoimasta vaan löytyy.
Sehän nyt ei tietenkään mennyt niinkuin römpsöössä, vaan joku syötti täyttä laulua ohi aseman ja havahtui asiaan vasta rajavyöhykkeellä
Täytynee tehdä uusi reissu, kun on kerran rahaa ja laitteet valmiina

Ajeltiin sitten Wieszowan nurkille vastapuolelle tietä missä yövyttiin tullessa. Tankattiin auto ja itsemme sekä käytettiin koirat ulkona. Vielä ei ole päätetty missä yö vietetään, todennäköisesti jossain rekkaparkissa sillä niitä riittää matkan varrella, toisin kuin leirintäalueita. Tosin ei olisi mitään järkeä leirintäalueesta maksaakaan tyylillä jossa mennään pimeässä parkkiin ja jatketaan matkaa aamun sarastaessa.

Vähän mietityttää, josko jaksettaisiin ohi Varsovasta, huomenna on maanantai ja ison kaupungin työmatkaliikenne ei välttämättä kiinnostaisi.

[leemu]

Matka jatkuu pitkin tasaisen tappavan tylsää moottoritietä, Puola on lopulta näin läpikulkijan näkökulmasta melko tylsä maa.
Loputonta moottoritietä, tietöitä, eikä oikein erikoisempia maisemia.

Ilta alkaa pikkuhiljaa laskeutua kun lähestymme Varsovaa, tälle päivälle on tultu jo viitisen sataa kilometriä. Pikkuhiljaa aletaan tosissaan katsella yöpaikkaa, Varsova tullaan ohittamaan kun kerran on näinkin pitkälle jo ajettu.

Katseltiin, että satakunta kilometriä ohi Varsovan on Orlen huoltoasema jonka takana sijaitsee rekkaparkki. Sata paikkaa, vessat, suihkut, ynä muut.
Orlenit ovat vaikuttaneet suht siisteiltä paikoilta joten laitamme toivomme tähän. Pakko sen on toisaalta kelvata koska sinne asti ehtiessä on kello jo niin paljon, ajetusta matkasta puhumattakaan, että pidemmälle ei kyllä sitten enää mennä.

Pikkuisen vajaa 650km takana tälle päivälle kun käännetään rampista ylös ja totuus paikasta lyö vasten naamaa.

Pimeää, suurin osa valoista on rikki. Kivetys on roudan runtelema ja siinä on isoja vesilammikoita joiden syvyyttä ja sisältöä voi ainoastaan arvailla.
Roskaa kaikki paikat väärällään, tyhjiä tölkkejä, tupakka-askeja, tumppeja, ihmisen p*skaa   , ihan kaikkea mitä voi kuvitella maailmassa pois heitettävän.
Kissan mentäviä rotankoloja alueen reunamilla. Aita on, mutta siinäkin on reikä suoraan sivutielle.
Juuri sen näköinen paikka, että jos täällä ei kaasuteta tajuttomaksi ja ryöstetä tai muuten vaan pahoinpidellä, niin ei sitten missään.

[leemu]

Ei auta itku markkinoilla. Ei ole vanttuissa virtaa jatkaa pidemmälle, kenelläkään meistä.
Tähän se on siis jäätävä, sama se kuinka huonolta paikka näyttää. On täällä ainakin paljon muuta väkeä jos jotakin sattuu, huonompi tilanne olisi jossain hiljaisemmassa paikassa.

Käytetään koirat ulkona, tässä asiassa se aidassa oleva reikä on hyödyksi, pääsee pois tästä saastepesästä tien varteen kävelemään.
Sitten haetaan vähän iltapalaa huoltamolta ja käydään itse vessassa, suihku olisi kiva, mutta ei kyllä houkuttele jos vaan on samaa luokkaa muiden nurkkien kanssa.
Autosta alkaa vesi olla niin loppu, ettei siellä pysty enää peseytymään. Ei ole saatu mistään sellaista vettä jolla olisi viitsinyt säiliötä täyttää.

Käytetään koiria vielä pikaisesti ulkona ja aletaan käydä yöpuulle. Kahden metrin päässä vieressä käy valkovenäläinen Volvo tyhjäkäyntiä, pari riviä kauempana huutaa pakkaskärryn kylmäkone kuin viimeistä keikkaansa
Rouva ilmoittaa olevansa sen verran epäileväinen paikan suhteen, että panee maata ovensuuhun sohvalle ja ottaa talouden pisimmän puukon petikaveriksi   Jos joku mielii rötöstelemään, niin ei ainakaan ilman reikiä selviä  

Ei nämä rekkaparkit oikein kyllä vakuuta, tällä kokemuksella 1/3 oli sellaista, että voisi mennä uudestaan. Tähän paikkaan ei kyllä palattaisi milloinkaan.