mökkiauto

[Teippi-Mikko]

Motarit tuppaa olee tylsiä siirtymiä, ehkä siksi et ne on tehty muun infran jälkeen. Nopeesti mutta ilman elämyksiä etenee matka.

[Jussi]

Ei auta itku markkinoilla. Ei ole vanttuissa virtaa jatkaa pidemmälle, kenelläkään meistä.
Tähän se on siis jäätävä, sama se kuinka huonolta paikka näyttää. On täällä ainakin paljon muuta väkeä jos jotakin sattuu, huonompi tilanne olisi jossain hiljaisemmassa paikassa.

Käytetään koirat ulkona, tässä asiassa se aidassa oleva reikä on hyödyksi, pääsee pois tästä saastepesästä tien varteen kävelemään.
Sitten haetaan vähän iltapalaa huoltamolta ja käydään itse vessassa, suihku olisi kiva, mutta ei kyllä houkuttele jos vaan on samaa luokkaa muiden nurkkien kanssa.
Autosta alkaa vesi olla niin loppu, ettei siellä pysty enää peseytymään. Ei ole saatu mistään sellaista vettä jolla olisi viitsinyt säiliötä täyttää.

Käytetään koiria vielä pikaisesti ulkona ja aletaan käydä yöpuulle. Kahden metrin päässä vieressä käy valkovenäläinen Volvo tyhjäkäyntiä, pari riviä kauempana huutaa pakkaskärryn kylmäkone kuin viimeistä keikkaansa
Rouva ilmoittaa olevansa sen verran epäileväinen paikan suhteen, että panee maata ovensuuhun sohvalle ja ottaa talouden pisimmän puukon petikaveriksi   Jos joku mielii rötöstelemään, niin ei ainakaan ilman reikiä selviä  

Ei nämä rekkaparkit oikein kyllä vakuuta, tällä kokemuksella 1/3 oli sellaista, että voisi mennä uudestaan. Tähän paikkaan ei kyllä palattaisi milloinkaan.

Jotenkin ymmärsin, et teillä on tanskalaisia koiruuksia mukana. Kun sellasen muutaman tunnen läheisestikin, niin aika rosvo saa olla, joka sen "hau" kuultuaan vielä yrittää sisälle.

[leemu]

Jotenkin ymmärsin, et teillä on tanskalaisia koiruuksia mukana. Kun sellasen muutaman tunnen läheisestikin, niin aika rosvo saa olla, joka sen "hau" kuultuaan vielä yrittää sisälle.

Joo, ei tullut tsekkiläinen polliisikaan ovensuuta pidemmälle

Yö sujuu lopulta siinämäärin rauhallisesti kuin tällaisessa paikassa on mahdollista. Autoja tulee ja menee pitkin yötä kuskien aikataulujen puitteissa.
Verhon raosta näkyy myös yöllä aluetta kierteleviä pakettiautoja, tiedä sitten olivatko luvattomilla vai luvallisilla asioilla, mutta meitä ei ainakaan kukaan häirinnyt.

Aamusella taas koirat ulos ja rahtibaariin kyselemään aamiaista. Ihan kelpo makkara ja muna annokset sieltä sai, ei tosin mitään tulomatkalla tarjoillun veroista.
Periaatteessa voisi tankatakin, mutta paikka on sen verran  kälyinen, että päätän kantaa roposeni muualla.
Päivän agendana olisi päästä Liettuan puolelle ja mahdollisesti löytää jokin leirintäalue yöpymistä varten.

Suwalkin nurkilla moottoritie loppuu ja taas jatketaan kaksikaistaista pikkutietä. Ei kyllä lakkaa hämmästyttämästä tämä pätkä, kaikkien pikkukylien läpi mennään ihan keskeltä ja tie on niin tupaten täynnä rekkaa kuin olla saattaa.
Korycinissä on pakko jo pysähtyä tankkaamaan. Minä valuttelen naftaa tankkiin ja naisväki käy sillävälin vessassa.
Siirrän auton mittarilta nurkan päähän parkkiin odotellessa ja joku paikallinen hyökkää jutulle.
Kovin kiinnostaa, että mistä tullaan ja mihin ollaan menossa, millaisella ajokortilla saa ajaa, paljonko polttoainetta menee, millaista nopeutta pystyy pitämäänn yms. Vallan hauska kohtaaminen.

Loppupätkä ennen Liettuan puolelle saapumista on samanlaista uskomatonta kärrypolkua, moottoritie näkyy olevan työn alla vieressä, eli lähivuosina saatanee helpotusta. Tullessa tämä pätkä ajettiin säkkipimeässä, joten nyt on ihan mukava katsella vähän nurkkia kun näkeekin jotain.
Rajanylitys on kyllä hauska nähdä valoisaan aikaan. betoniporsailla rajattua kapeaa ränniä mennään keskellä tietyömata ja yhtäkkiä pöllähdetään isolle ikäänkuin parkkipaikalle josta vaan sitten kaahotetaan sekavassa muodostelmassa yli ja toiselta puolelta alkaa taas samankaltainen kylätie

Ollaan siis saavuttu Liettuaan, keli käy koko ajan syksyisemmäksi mitä pohjoisemmaksi tullaan,  enää ei ole asiaa ulkoilemaan ilman takkia. Laveana suunnitelmana olisi ajaa ehkä johonkin lähelle Riikaa yöksi jos vain sopiva paikka yöpymiselle löytyy.

[1purehell]

Suwalki marraskuussa on yksi maailman ankeimmista paikoista. 

[leemu]

Ollaan jo hyvän matkaa Liettuan puolella ja kahvihammasta alkaa kolottaa pahanlaisesti.
Pysähdytään siis huoltoasemalle, paikkakunnasta ei jäänyt mitään muistijälkeä.
Käytettiin koirat taas pihalla ja olin lähdössä jo kahvin hakuun ja vessaan kun paikalle pöllähtää jostain mistä lie kotoisin oleva rekkakuski ilosesti heilutellen ja autoa osoitellen hän tuumailee "Scania gut, ich habe dich in Warzaw" :lol:  Ilmeisesti kalusto tosiaan jää nähtäessä mieleen  

Tuulee ihan julmetun kovasti, mutta yllättävän vähän se tuntuu näin isossa autossa. Kohina vaan on melkoinen kun puhuri käy oven puolelta ja tiivisteet on ehkä hiukan ehtoopuolella.
Emäntä tsekkailee yöpymismahdollisuksia jatkuvalla syötöllä matkan joutuessa.
Zorgissa pitäisi oleman asiallinen paikka ja sieltä jopa vastataan tiedusteluun, että sopii paikalle saapua. Sieltä olisi enää viitisenkymmentä kilometriä  Riikaan, joten loppumatkaan jäisi jopa hyvin löysiä.

Pasvalysissä on sopivasti huoltoasema ja kauppa vieretysten lähes valtatien penkalla, joten otamme tähän varikkopysähdyksen. Minä lorotan tankin täyteen polttoainetta ja naisväki käy täydentämässä varastoja kaupasta.
Ajan auton taas mittarilta pois ja otan joutessani nuorimmaisen koiran tallailemaan pihalle. Suomalaiseen tuotantoeläinten pitoon tottunutta huvittaa suuresti kun huomaan tien ja huoltoaseman pihan välisellä muutaman kymmenen metrin kaistaleella olevan lehmän laiduntamassa.
Elukalla on siis kaulapanta ja ketju joka on toisesta päästään kiinnitetty maahan lyötyyn tolppaan.
Se on maailma toisin paikon kovasti erilainen, vaikka ei edes olla lopulta kovin kaukana kotomaasta.

Kauppareissulaiset saapuvat lopulta ja jatketaan matkaa. Tästä ei ole enää kuin vajaat 70km yöpaikkaan. Raja ylitetään Latviaan taas totuttuun tapaan, ketään ei näy missään, sen kun ajetaan vaan. Sähköisiä matkustusilmoituksia täytyy nykyään tehdä, ei niitä nähtävästi juuri tarkastella, mutta huhuja on kuulunut melkoisen suurista rapsuista jos jää kiinni tekemättömyydestä.
Bauskan pikkukaupungista mennään taas läpi niin, että joutuu ihan liikennevaloissakin pysähtelemään. Toisaalta nämä on ihan kivoja, ei se ykstotisen moottoritiemaiseman katselukaan kovin virkistävää ole pidemmän päälle.

Ilta pimenee jo vauhdilla kun päästään lopulta Zorgiin Camping Labirintiin.
Alueelle taitellessa on ahdasta kuin maailmaan tullessa, mutta kyllä sinne sopi. Hyvin ystävällinen isäntä neuvoi mistä kannattaa ajaa, ettei olla nurmella jumissa ja kuinka pitkälle on mentävä jos mielii siepata wifin talon puolesta.
Alueella on yksi ainoa auto meidän lisäksi, saksalainen eläkeläisrouva mäyräkoiransa kanssa. Hän oli käynyt Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa kiertelemässä ja oli nyt matkalla kotiinpäin.

Kyllä oli muuten makeaa käydä kunnon suihkussa ja nukkua hiljaisuudessa lukittujen porttien takana

[leemu]

Aamulla ei ole mitään kiirettä, joten herätyskello ei ole soimassa ja aamutoimet muutenkin tehdään vetelehtien.
Emäntä lähtee jälkikasvun kanssa katselemaan pihapiiristä löytyvää leikkipaikkaa ja minä menen kävelyttämään koiria viereiselle pikkutielle.
Puretaan leiri kaikessa rauhassa ja puolen päivän maissa suunnataan tien päälle.
Neljältä täytyisi olla Pärnussa eläinlääkärillä hakemassa matoleimoja koirien passeihin. Riikan ohi mennään taas sujuvasti patoa myöten, täältä kautta tullessa se on luonnollisinkin reitti ajaa. Keli alkaa käydä oikeasti jo kolean tuntuiseksi ja lämmityslaitteen kraanaa saa kääntää huolella auki, on tällainen vanha miina siinä määrin vetoisa ajaessa, että kymmentä lämpöastetta lähestyessa alkaa tulla muutoin vilu.
Sen verran oltiin laiskoja aamulähdön kanssa, että nyt ei ole aikaa edes superalkoon pysähtyä rajalla
Virolaisiakaan viranomaisia ei kiinnosta vähääkään maahansaapujat, vaan täyttä höyryä jatketaa kohti Pärnua.

Eläinlääkäriasemalta mainostivat, että heillä on suuri parkkipaikka asiakkaiden käyttöön. Lie arvaatte asian laidan  



No, käytiin vähän matkan päässä tekemässä u-käännös ja sitten paikalliseen tapaan kadun varteen seis ja vilkku päälle.
Palvelu oli kyllä hyvää, mikrosirut käytiin lukemassa autossa, ettei moista laumaa tarvinnut kuskata sisälle.

Mietittiin siinä sitten, että miten toimittaisiin, aikaa olisi vaikka ajaa satamaan asti ja vaihtaa laivaa aamulla lähtevään.
Se valinta vie voiton, koska sillätavoin ollaan varmaankin puolen päivän maissa kotona verraten siihen, että iltapäivälähdöllä mennessä kello olisi vähintään kymmenen illalla kun oltaisiin kotonurkissa. Torstaina täytyisi kuitenkin olla kumpaisenkin jo töissä.

Pysähdytään heselle hakemaan sapuskaa ja ulkoilutetaan koirat samalla, niin ei tarvitse välttämättä pysähtyä matkalla enää.
Sitten vaan valtatielle taas ja nokka kohti Tallinnaa.
Jädiveren kohdalla tehdään pikastoppi Olerexille kahvin hakuun ja taas mennään. Ilta pimenee ja tulee jopa muutama tippa vettä kun ollaan Tallinnan kehätiellä. Muugaa lähestyttäessä muistellaan, että tässä jossain oli huoltoasema jonka pihassa olisi voimut ehkä yöpyä. Molemmille välähti kohdalla, että tuossahan se olisi ollut
No, ajeltiin sitten samoilla tulilla satamaan asti ja laitettii rekkarivin jatkoksi parkkiin.
Koiria ulkoiluttaessa mereltä lyö tuuli vasten naamaa ja keli on niin kylmä, ettei pipo ole yhtään liikaa. Nyt on jo ikävä Brnon +25 kelejä.

Pikaiset iltatoimet ja unten maille, kello soimaan neljältä.

[leemu]

Aamuyöllä ylös "reippaana" ja samanlaiseen syystuuleen säkkipimeässä koirien kanssa, kuin illalla tullessa.
Ajellaan portille jonoon ihmettelemään josko check-in aukeaisi. Ei aukea, portissa on lappu joka kertoo selvityksien hoituvan cargon puolella.
Tämän kun olisi tiennyt, niin olisi homman voinut hoitaa illalla valmiiksi.
No samapa tuo. Käyn kääntymässä rahtipuolen tiskillä ja saan kupongit kouraan, sitten vaan toiselle puolelle pihaa ja portista läpi rantaan odottamaan, että päästään laivaan.

Vuoro tulee melko nopeasti ja viimeisenä kiusana kansimies pistää peruuttamaan taskuun irtona tuodun lavetin ja rekan väliin
Sitten vaan verhot kiinni, ettei koirat katsele ylimääräisiä, ovet lukkoon ja ylös huussin kautta aamupalalle. On muuten rahtilaivan autokannella melkoisen ahdasta liikkua kun se pakataan täyteen
Maha täynnä pekonia ja munakasta keulaan sohvalle torkkumaan koiranunta ja miettimään, että mitähän pirua sitä taas tuli tehdyksi. En ihan nähnyt mielessäni tällaista kun aikanaan oltiin ensimmäistä doggin pentua katsomassa ja hätäpäissäni lupasin kasvattajalle, että "voidaan me muutamassa näyttelyssäkin käydä jos se asiaa edistää"
Aurinko alkaa pikkuhiljaa sarastaa ja kotimaan kamara lähenee vähitellen. Olo on haikea, hitto kun voisikin vaihtaa vaan puhtaat vaatteet kassiin ja lähteä takaisin.



Niinkuin vähän lähtiessä arveltiin, niin Suomi on ainoa maa jossa maahan saapuvat ihmiset kiinnostavat tipan vertaa.
Rahtarit saavat mennä suoraan, kun niihin ei vissiin taudit voi tarttua
Meidät muut kerätään ensin jonoon laivasta ulos tullessa ja sitten ajellaan etuauton perässä papereiden tarkisteluun.
Siitä sitten huoltoaseman pihalle parkkiin josta vieraiden koirien omistaja tulee noutamaan ne kyytiinsä. On melkoisen innokasta elukkaa, kun näkee omistajansa parin viikon tauon jälkeen
Puretaan toisten tavarat kyydistä ja jutustellaan reissusta hetki. Sitten lähdetään puhaltamaan kotia kohti, kehällä tulee taas omituinen todellisuus vastaan, jos koittaa ajaa sellaista 85 vauhtia, niin kaikki on vastaantulijoita
Kotona ollaan ennen puoltapäivää, jää vähän aikaa tolkuttomalle pyykkirallille ja auton tyhjennykselle.
16 päivää, 5 maata, hiukan vaille 3700kilometriä ja naftaa sellaiset 850litraa.
Illalla korkataan varmaan vuoden mukana kulkenut kuohuva, ihan vaan sille, että me jumankauta päästiin sinne ja takaisin

[Janne-Pekka]

Hieno tarina. 

[Markok]

Isot aplodit! Varmasti muistaa ikänsä

[leemu]

Isot aplodit! Varmasti muistaa ikänsä

Eipä tarvii kiikkustuolissa miettiä, että millaistahan olis ollu jos olis lähtenyt

[palontie]

Upeaa!

[leemu]

Syksyn mittaan ei taas tutun kaavan mukaisesti tapahtunut mitään.
Keväällä kun alkoi taas aurinko lämmittää, niin alkoi tulla ajatuksia

Ruokapöytä on ollut lievästi sanoen epäkäytännöllisen tuntuinen.
Se kun on ollut pitkittäin keskellä käytävää ja molemmin puolin sohvat joissa istutaan.

Tuli sitten sopivasti vastaan fiksun oloisia jakkaroita, joten sain kuningasidean kääntää pöydän varttikierrosta toiseen asentoon.
Homma ei ihan "naps ja kops" käynyt, sillä penkit ovat kotoisin -90 luvun loppupuolen Carrus-korisesta linja-autosta, ihme hommaa kun täytyy olla montaa lajia kiinnityksiä ja niitäkin vielä yhtenään muutella
Ilpin ulkoyksikön kannatusta täytyi muuttaa, sillä aikanaan tälläsin kiskot vaan lattian päälle. Nyt kolosin ne lattian sisään ja sovittelin vanhan akkukotelon kannen takaisin paikalleen. On se hyvä, ettei tule mitään heitettyä pois





Käytävän puolelta penkinjalkaa on korotettu puupalikalla ja koko paketti on kiinni lattian läpi pulteilla.
Seinän vieressä on enemmän leikkaa ja liimaa osastoa ja siellä pakettia on kiinnitelty ruusuniiteillä korin rakenteisiin.

Aikanaan tyttären turvaistuimen takia asennettu ambulanssista kotoisin oleva penkki alkoi sitten näyttämään vaivaannuttavan erilaiselta, joten riivin rungon päältä verhoilut ja pehmusteet pois ja liittelin runkoon uuden istuinosan ja selkänojan sekalaisella kokoelmalla ruuveja.
Rungon takaosaa piilottelin verhoiluhuovalla.

Saman kohtalon koki "matkanjohtajanistuin". Siinä tosin tarvittiin hitsauskonettakin. Silpaisin vanhan selkänojan vinkelsliberillä huisv*ttuun ja hitsailin korvaavan tuotteen tilalle.
Istuintyynyn sain soviteltu parin puupalikan avulla vanhaan runkoon, tämä oli hiukan välttämätöntäkin, sillä istuinosa nousee pystyyn ja penkki liukuu pois kulkuväylältä kiskojen varassa.

Pöytä syntyi -60 lukulaisesta komeron ovesta lyhentämällä ja pyöränkoteloa ja penkinjalkaa piilottelin liiterin nurkasta löytyneillä laminaatin jämillä.

[leemu]

Samaan syssyyn heitin pihalle pienen laatikoston tuosta sohvan päästä.
Koira söi sen melko huonoon happeen pitkässä reissussa ja se on muutenkin ollut sellainen turhan roinan keräyspaikka.
Syntyneeseen tilaan on tarkoitus saada sopimaan kengät pois kulkuväylältä ja yläpuolelle laittelin muutaman naulakon takeille.
Naulakko tulee vielä muuttumaan, kunhan saan ikkunaverhot rakenneltua uusiksi jossain välissä.



Leimallekin olisi taas tarvis suunnata ja sitä silmällä pitäen täytyi paikata tuollaisia kummia rotankoloja.

[leemu]

Unohtuipa muuten mainita, että tuossa ruokapöytäsavotassa starttiakut siirtyivät jo kolmanteen sijaintiinsa muuttaen poistuneen sohvan alta helmanalusluukkuun webaston seuraksi.
Alkuperäiset kaapelitkin riittivät, ainoastaan maakaapelin liitos runkoon täytyi muuttaa hieman lähemmäksi.

[Jussi]

Unohtuipa muuten mainita, että tuossa ruokapöytäsavotassa starttiakut siirtyivät jo kolmanteen sijaintiinsa muuttaen poistuneen sohvan alta helmanalusluukkuun webaston seuraksi.
Alkuperäiset kaapelitkin riittivät, ainoastaan maakaapelin liitos runkoon täytyi muuttaa hieman lähemmäksi.

Tietty oma valinta, mutta mä olisin kyllä jo tossa savotassakin katellu muuta ku noita linjurin penkkejä siihen. Noi on jotenki "jäykän" olosia, eikä yhtään mukavia. Sais tollasen mökkiauton sisus olla vähä lepposampi olemukseltaan. Tietty koiruudet sanelee osan ratkaisuista, mut silti.