Katotaan nyt saako tätä koskaan käyntikuntoon. Pääasia että puuhasteltavaa riittää.

Tänään pakosarjatalkoot eli tarkoitus oli saada noi huilut valmiiksi.
Ensiksi oikean puolen pakosarjan muokkausta jota ennen kävin ostamassa 3mm paksua klingeriittiä pari arkkia Fixukselta. Se on tunnetusti kallista materiaalia ja 33x50cm arkin hinta reilu 80€ kpl.
Ostin kuitenkin varastot tyhjäksi koska tuon saatavuus on toisinaan melko hankalaa, ja jääpähän lähes täysi arkki varalle.



On sitten tasan tympeää leikattavaa ja kirurginveitsi ei purrut siihen juuri ollenkaan. Siispä leikkasin tiivisteet kuviosahalla johon laitoin teräksen leikkuuseen tarkoitetun terän. Teriä meni kolme kappaletta, koska tuo materiaali syö kuviosahan teränkin nopeasti hampaattomaksi.
Leikkasin tiivisteet alkuperäistä kuparitiivistettä mallina käyttäen vaikka noista olisi voinut tehdä huomattavasti yksinkertaisemman mallisetkin.







Pakosarjat siistin ja putsasin ja vedin niihin ennakkosuunnitelmasta poiketen hopeisen 800 asteen kuumankestomaalin, koska uskon että sillä pakosarjat pysyy siistimpinä kuin aika nopeasti valkoiseksi palavan mustan kuumankestomaalin kanssa.
Saan myös rakenteluvaiheeseen kontrastia koska rungon kanssa samanväriset sarjat vääristää mittasuhteita.
No, ehkä aika näyttää oliko tuosta apua, pääasia etteivät ruostu.





Sitten toisen puolen kimppuun, jota ennen päätin hitsata ohjaussimpukan jalan puikolla kiinni runkoon. Ensiksi kunnolla maalit pois ja sitten reippaalla virralla puikkoa kylkeen. Ja lopuksi hieman hiontaa ja päälle mustaa maalia.







Simpukkaan laitoin hieman tilkkeeksi tiivisteliimaa ja pari desiä 80w90 öljyä. Täyttötulppa on simpukka asennettunakin ihan järkevässä paikassa vaikka simpukka on lappeellaan. Ja sitten vaan osat kiinni jalustaan ja klingeriitin leikkuuseen. Kääntövarrelle jäi lopulta ihan mukavasti tilaa.
Loppuviikolla käyn KK Konekorjaamolla tilaamassa ohjaustankoon sellaista meteriaalia, ettei jää ohjauksen toimivuus ainakaan siitä kiinni.







Nyt on pakosarjat toivottavasti viimeistä kertaa pultattuna paikalleen ja ihan asialliset niistä lopulta tuli.







Huomenna vois sorvailla tai jotain...

Oon omat kuumakestomaalit poltellut nestekaasutohottimella kiinni. Se kun se maali on aika haperoa, ennen kuin on ajettu kuumaksi. Pysyy tohoteltuna helpommin siistinä.

Lainaus käyttäjältä: slant sickness - 01 kesäkuu, 2021, 21:15Oon omat kuumakestomaalit poltellut nestekaasutohottimella kiinni. Se kun se maali on aika haperoa, ennen kuin on ajettu kuumaksi. Pysyy tohoteltuna helpommin siistinä.

Niin tein miäkin Kawan putkiin ja n.10min tyhjäkäynnin jälkeen musta oli  muuttunut vaaleaksi.

Tuo on kyllä todella hyvin onnistunut mittasuhteiltaan. Erittäin sopusuhtainen. 

Tuohon jos putket jättäsi niin kuulisi kyllä onko kone käynnissä

Lainaus käyttäjältä: Mopo-Ukko - 02 kesäkuu, 2021, 15:47Tuohon jos putket jättäsi niin kuulisi kyllä onko kone käynnissä

Koko kylä ja ehkä puoli pitäjääkin.

Tästä tulee sähköautomaisen hiljainen niin ei naapurit häiriinny jos yökolmelta iskee hulluus, ja tarvii lähteä BB Meteorin rajottajaa testaamaan.

Tänään jatkoin tuota ohjauksen tekoa. Otin etukulmat auki että sain purettua pois kaikki ohjauksen osat.
Todennäkäisesti tarvitsen ehjän olka-akselin tai joudun korjaamaan kierteitä etunavasta koska vasemman puolen kierteet on ottaneet kipeetä ja mutterin varmistuksena oli rautanaula. Tuota tarvii miettiä myöhemmin.



Kääntövarret on parilla pultilla kii per puoli ja putsasin ne por15 mössöstä ja ruosteista. Päälle musta maali. Purin myös raidetangon nippeleiksi ja sille myös putsaus ja maalaus. Tangon sai sorvissa mirkelinauhan kera siistiksi ja viilalla otin vanhat pihtien jäljet pois. Tuolla nivelissä ei ole ollut vaseliinia muutamaan vuosikymmeneen, mutta ne oli kaikesta huolimatta putsaamalla kelvolliset.



Tuossa alhaalla kuva pitkittäistangon nivelen kiinnityspisteestä alhaaltapäin otettuna. Tuohon kuuluu holkki johon nivel tulee kiinni. Silmässä on pienempi suora osa ja suurempi kartio-osa joka poistaa liitoksesta välykset. Letukan nivel on mitä todennäköisimmin ilman kartiota, ja nyt tuohon reikään sovitetaan kartiollinen nivel.



Jotta tuohon saa Fordin nivelen kiinni, piti siis hieman sorvalilla kartioita ja sovitteita. Sorvi häröili välillä ja se piti rempata siinä ohessa mutta lopulta sain aikaiseksi kaksi holkkia, joista tuo oikeanpuoleinen on sisäkartioltaan Ford ja ulkokartioltaan Chevy.
Ja jotta kartiot ei hölsky reijässään, sorvasin niveltapin juureen vielä vastinholkin, jota vasten kaikki kartiot kiristetään tiukaksi paketiksi. Vastinholkin kauluksen päälle tulee suojakumi.







Tuo sorvaamani kartioholkki tuli huolella putsattuun kääntövarren silmään, lukkoliima varmistuksena ja vastinholkin liimasin puolestaan niveltapin juureen. Niveltapin kartioon en luonnollisesti mitään liimoja laittanut vaan se toimii irroitusliitoksena, kuten normaalistikin.
Lopuksi kaikki osat takas paikalleen, raidetankoon kunnon rasvaukset ja säätelin etupäästä hieman aurauksia kohdalleen kun kaikki osat purettuna, putsattuna, maalattuna ja rasvattuna toimii herkästi.



Tuosta sitten vaan pitkittäistanko sinne simpukan kääntövarren niveleen ja ohjaus on toimiva.

Kipasin aamutuimaan Konetehdas K&K Oy:lle josta ostin 1,5m pätkän 35mm saumatonta hydrauliikkaputkea 5mm seinämällä. Ei ohjaus nurjahda ainakaan tuosta kohtaa.
Päätyholkit ja nivelethän tilasin jo kevättalvella Speedway Motorsilta. Nyt on ohjauksen osat käsissä.



Putkesta muutama sentti pois, sorvissa päät suoraksi ja hieman seeviä hitsausta varten. Avarrusterällä puolisen milliä pois sisäpuoleta niin tuumaiset holkit sai koputella paikalleen. Hitsasin puikolla ja reilulla virralla holkit paikalleen.
Huvimajan avattavat ikkunat on kätevät kun pitää saada pidempää tavaraa sorviin pyörimään ja sorvin 38mm karareikä tuli jälleen tarpeeseen.





Sitten vaan sovittelemaan tankoa paikalleen ja testaamaan miten pyörät mahtuu kääntymään ja ottaako tanko kii pakosarjaan.







Hyvin mahtuu liikkumaan ja renkaat kääntyy ihan mukavasti.
Pistin tangon vielä sorviin ja hioin sen koko matkalta maalausta varten.
Pohjamaalia ja kiiltävää mustaa tangon osiin ja maalin kuivuttua osat saattoikin pultata paikalleen, kiinnipysymisen varmistus haarasokilla.





Sain ohjauksen osat hyvin piilotettua tuonne pakosarjan taakse ja nyt autossa on toimiva ohjaus.

Hain peltityökaluja tontille.



Tullu vitkuteltua tuon koripeltihommelin kanssa, ja tänään alkoi ohjaamon kylkien pellitykset.

Ohjaamon kohta tulee kahden kaarivälin palasina jotka jätin yläreunasta ylipitkiksi, jotta ajatus ohjaamon aukon reunuksesta muotoutuu valmiiksi. Teen siihen todennäköisesti paksun puisen reunan johon pelti muotoillaan, pelllinreuna upotetaan? ja kiinniruuvataan.

Koripeltien reunat limitetään "myötakarvaan" koska saumoja ei senkummemmin siloitella niittirivien vierestä.
Aloitin pellityksen pääkaaresta eteenpäin pala kerrallaan ja kiinnittelin pellit muutamalla kupukantaisella rosteriruuvilla, joita ostin "niiteiksi" 2000kpl.
Cowlin alareunasta leikkasin huonot pois.





Tein cowliin uuden pidemmän helman joka hitsasin muutamalla heftilla päaikalleen. Sitten vaan viimeinen soiro cowlin jatkoksi ja sen etureunaan tuli pyöristys joka visuaalisesti tekee kevyen katkoksen tuohon kohtaan.





Tuohon kylkeen tulee peitoksi vielä litteä äänenvaimennin ja korin alareunaan tulee koko matkalle pellistä kantattu 20mm x 200mm kotelo joka pidentää koria visuaalisesti, tukee kylkipeltiä ja laskee auton maavaraa vajaan 10 senttiä jolla saan tekniikan alaosan piiloon korin sisään.
Se niitataan paikalleen ja sen sisäsyrjälle saan tarvittaessa piilotettua nestelinjoja, sähköjä jne.

Tarvii hakea lisää kaasua ja peltiä.

Viime kesästä viisastuneena pystytin suojan auringolta etten polta itseäni taas moneen kertaan.



Täysi työpäivä koripeltien kimpussa.
Laittelin kaikki eilen tekemäni pellit linjaan rintapellin ja ohjaamon pääkaaren väliltä, jotta sain selville kuinka paljon kylkikaaria pitää muokata. Sitten leikkasin vanerista 15mm leveitä soiroja jotka hioin nauhakoneen päällä tasaiseen kiilanmuotoon, välillä pellin ja kylkikaaren väliin sovittaen.
Koska joka toinen kaari saa kylkeensä tuplapellin (sauma), ei kaaret voi olla muutenkaan samalla tasalla.

Ja kun kaikki soirot oli paikoillaan ja kylkilinja halutun muotoinen, merkkasin soirojen tarkat kohdat ja purin pellit pois. Sen jälkeen liimasin jokaisen soiron kylkikaaren syrjään merkitylle korkeudelle ja varmistin liimojen kuivumisen ajaksi ruuveilla ja vastaavalla.



Liimojen kuivuttua viimeistelyhionta ja suojaus sekä petsaus, vaikkei niitä taaskaan kukaan tuolta näe, mutta koska minä tiedän mitä sinne jää, en halua asiassa fuskata.





Tein jigin millä saan "niittien" (kupukantaiset rosteriruuvit) välin tasan tuumaan ja reiät suoraan linjaan. Tuolla työkalulla olikin helppo reijittää kylkipellit ennen hiontaa ja maalausta. Samalla viimeistelin sen eilen tekemäni cowlin helmapalan.







Sitten siistin poraamani reiät hioin ja maalasin jokaisen pellin molemmin puolin ennen asennusta.
Pellit on tosiaan käsin leikatut, enkä hionut niiden reunoista ihan kaikkia käsityönjälkiä pois, koska haluan jättää hieman käsityökalujen jälkiä, joista tosin suurin osa piiloutuu lopulta maalikerrosten alle.





Kuvat ei kerro totuutta, mutta kylki on haluamani mallinen ilman muodon epäjatkuvuuskohtia ja nuo "niitit" tekee siitä aika makean näköisen.
Vaikka suurin osahan tuosta jää lopulta pakoputken ja äänenvaimentimen taa piiloon.





Lopuksi tein cowliin uuden helman myös toiselle puolelle, josta on hyvä jatkaa tämänpäiväisin menetelmin, kohti auton takaosaa.

Varmaan joku muukin ihmettelee, miksi noin lyhkäsistä paloista? Taisin hoksata, katsellaan seuraavista päivityksistä...

Jaossa ei ole sen kummempaa mystiikkaa kuin että sauma joka toisessa kaaressa tekee peräosan muotoilusta helpompaa, näin kun ekaa kertaa tekee ja toiseksekseen soiron poistamalla saan tarvittaessa purettua korin osiin mikäli joku asia sellaista tulevaisuudessa vaatii (halusin sauman pääkaaren kohdalle ja siksi kapealla soirolla aloitus).
0.75 pelti on muutenkin melko lerppua tavaraa ja jokaisen palan toinen reuna on puristettu niillä taitto/reijityspihdeillä jotta palojen pinnat on tasan ja reunan taitos ja alareunan kanttaus tekee lerpustaki  pellistä yllättävä napakat kun muokatessa pellin jännitys lisääntyy.

Tuossa vielä kuva takaviistosta nyt kun aurinko salli kuvaamisen.



Toi on kylki on nyt monelta osin kaareva joka suuntaan koska kojetaulun kohta on auton levein kohta, ja siitä kori kapenee jo pääkaarelle mentäessä useamman sentin.

No mä aatelin tyylillisesti, kun taisin hiffata et duunaat ton pyrstönkin tuollein paloista, ni sama jaksotus jatkuu cowliin asti. Joskus jossain tuolla aikasemmin taisin mainita tyypistä joka osais tehä tähä silosen korin päälle, mut toisaalta tollanen perkeleesti jokapaikasta niitattu saattaakin olla makeempi mitä sellai silonen...

Mulla tulee noista niitatuista paneeleista jotku vanhat sotakoneet ekana mieleen. Ja tuohon vehkeeseen sopii kyllä enemmän ku hyvin tuo tyyli.. Siitähän tulee just niinku tavallaan oman aikakautensa tuotos, noinhan se ois varmaan tehty sillon joskus muinoinki ja just jossain puutarhavajassa ja oman kämpän takapihalla. Siitä sitte vaan suola-aavikolle huippunopeuksia testailee..   

Lainaus käyttäjältä: HendriXXX - 06 kesäkuu, 2021, 07:13Mulla tulee noista niitatuista paneeleista jotku vanhat sotakoneet ekana mieleen. Ja tuohon vehkeeseen sopii kyllä enemmän ku hyvin tuo tyyli.. Siitähän tulee just niinku tavallaan oman aikakautensa tuotos, noinhan se ois varmaan tehty sillon joskus muinoinki ja just jossain puutarhavajassa ja oman kämpän takapihalla. Siitä sitte vaan suola-aavikolle huippunopeuksia testailee..   

Tai Brooklandsin 30° kallistetulla ovaalilla

Tätä projektia on kyllä ilo seurata.