Tarina saunasta

Aloittaja Smirkelimies, 24 kesäkuu, 2022, 11:35

« edellinen - seuraava »

Smirkelimies



Juhannus kun on, saunatarina:

Yli 10 vuotta sitte kuulin yhdistyksellä myynnissä parakin meren  saaressa jolla kaupungin majanpitolupa. Luvan pystyi siirtämään vain yhdistykselle. No, kokosin kämppäporukan ja perustettiin yhistys.

Sitte tietty alettiin miettiä saunahommia. Keltasessa pörssissä oli  halvalla vanha savusaunan kehikko. Se sitte haettiin ja moottorikelkoilla saareen. Aikuiskoulutuskeskuksessa tekivät ison kiukaan. Lupakuvat piirsi yks porukasta.

Niin vaan saatiin sauna kötöstettyä. Kustannukset jäi parakista ja saunasta 3000  huitteille. Ny on sitte kala(ryyppykämppä) meren saaressa, mut eipä siellä kukaan ehi käymään juurkaan

Smirkelimies



Tosson huono sisäkuva. Mitallistetusta kuusiparrusta sai tommoset vanhan tyylin lauteet. Eka kerran ku heitettiin löylyä, kaikki oli hartaasti hetken hiljaa, sitte tietysti alettiin kauhiasti kehua ihtiämme ja saunaakin suu virneessä.

Se valmiina ollu parakki on eräänlainen museaalinen juttu. Se on ollu alunperin Saimaan kanavatyömaalla, sitte siirretty pohjosiin TVH:lle. TVH:n eräkerho sen sitte meille myi. Parakkiin on tehty harjakatto ja laitettu ulkoverhous. Upo-kamina. Sinne pääsee rannasta hiihtämällä 4 km, sillon alussa tuli talvella käytyä.

Smirkelimies

Taitaa olla tyypillistä kaikenlaisille eräkämpille ynnä muille et ensin haaveillaan että oispa kiva semmonen. Sit kun on kesä, on kaikkee muuta menoa, veneellä rantautuessa kiviselle rannalle ei sais kovin paljoo tuulla. Ja ku harvoin meriveneilee, on aluks pien jänskätys. Venhokin on hilattava trailerilla rantaan. Mut 1-2 kertaa kesässä ihan hauska retkipaikka, eipä tuosta per naama tu kuluja juur mitään. Ehkä eläkkeellä sitte enempi. Tämmöset kai vois olla EteläSuomessa jonkun arvosiakin, Oulussa veneukkoja jo ikä painaa joten ei ihan helpolla löydä hommaan sitoutuneita. Jotain haaveilijoita ain on, mut ku pitäs oikeesti latoa eurot tiskiin....

Hupeli

Joo..se on jännä ilmiö tämä kun monetkin haluaa ja maksavat paljonkin vedenranta tonteista.
Niihin tulee olla aikaa ja mahdollisuus sitoutua jotta sijainnista saisi kaiken irti.
Itsellä oli myös joskus mökki ja siitä muodostui taakka, jonka kanssa oli opittava pelaamaan.
Mökki toimiakseen on sijaittava tarpeeksi lähellä jotta siellä voi käydä vaikkapa illan yli. Tämä on ensimmäinen ehto.
Toiseksi kiinteän asumuksen on oltava kaupungissa jotta kahden paikan ylläpito ja hoito loukusta selviää.

Mutta kyllä erämaamökki vaikka olisi saaressakin on verraton siitä pitävälle.. :D

Mija

Työleiri mökki on, itse tympäännyin moiseen ja myin kopin pois 2017. Hyvin meni kaupaksi kun oli vesi ihan rannassa...
Aina yhdet vielä kärsii ottaa

Hupeli

Lainaus käyttäjältä: Mija - 24 kesäkuu, 2022, 14:49Työleiri mökki on, itse tympäännyin moiseen ja myin kopin pois 2017. Hyvin meni kaupaksi kun oli vesi ihan rannassa...

Nousuvesi?

palontie

Lainaus käyttäjältä: Mija - 24 kesäkuu, 2022, 14:49Työleiri mökki on, itse tympäännyin moiseen ja myin kopin pois 2017. Hyvin meni kaupaksi kun oli vesi ihan rannassa...

Ei kyllä mökkeily kiinnosta muakaan pätkän vertaa,tai hiukka väärin sanottu,kyllähän mökkeily on ok,mutta oman paikan ylläpitoei yhtään.Riittää tätä puuhaa pihapiirissäkin vitutukseen asti.
Eniten vituttaa kaikki.

Anza

Asutaan ahtaassa kerrostalokaksiossa kaupungissa. Suurimman osan vuotta se on ok kun arkirytmit ja kaikki lähellä. Kesällä on kiva kun pääsee vittuun sieltä. Oon aikuisiän asunu kerrostaloissa, joten se kun ostin oman lehtiharavan oli itelle juhlallinen. Maalle mennään maadottumaan. Kaupungissa kaikki on vähän irrallista.

Smirkelimies

Näille tönöille on kätevä koota kaikkea roinaa. Yks toi taloyhtiöltä jääneet valokatteet ja muita rojuja saareen. Muovit oli aika silppua joten joku keksi et poltetaan ne.



Komia musta savu nous taivaalle. Joku sitte katto että rannikkovartioston vene menee saaren ohi. Sitte saarelle ilmesty ukkeli vihreessä pelastautumipuvussa. Se oli joutunut rantautumaan uimalla ku ei ollu jollaa.

Kerrottiin että kaljan vähyyttä lukuunottamatta ei isompaa hätää. Ukkeli lähti uimaan veneelle takas.

Kävi mielessä, mitä se yks ukko ois sitte pystyny tekemään jos ois ollu parakki tulessa  :P

Hupeli

Toihan kuulostaa vähän samalta kun yhet tutut ajo veneensä karille. Ihan silleen että otti jopa vettä sisään.
Siinä karilla ollessa yks totes että -ei hätää, onneks tuli paljon kaljaa mukaan-  :D

Smirkelimies

Lainaus käyttäjältä: Hupeli - 25 kesäkuu, 2022, 11:15Toihan kuulostaa vähän samalta kun yhet tutut ajo veneensä karille. Ihan silleen että otti jopa vettä sisään.
Siinä karilla ollessa yks totes että -ei hätää, onneks tuli paljon kaljaa mukaan-  :D

Joo, mut voi vesillä joutua oikeesti pulaankin. Sillä valokatteiden tuojalla oli kerran katkennu perämoottorirattipaatista ohjauskaapeli kovassa vauhdissa. Moottori poikittain ja ukko kaaressa mereen. Vene jäi kiertämään kehää kuskin ympärille, potkuri oli kerran melkein hiponu rintakehää, lopulta vene oli syöksyny jonkun saaren rantalepikkoon.

Nopeessa liukuvassa veneessä moottorin turvakatkasimen kiinnitinjuttu pitää ehdottomasti olla kuskissa kiinni, sen koetan muistaa.

Smirkelimies



Löyty kuva siittä tönöstäkin. Tuo on hinattu 1980 luvulla Tvh:n kuorma-autolla jäätä pitkin saareen. Kuski oli ajanu ovet auki, liekö tullu hiki  ;D  me naputeltiin uutta huopaa katolle, ja semmosta pientä. Alunperin ollu vähä junan vaunun mallinen, kupukatto johon harjakatto tehty päälle.

Työmailla oli nukkunu 8 ukkoa kerrossängyissä. Ku viimeset oli ryysänny sisään paistelemaan iltapekonit myöhään illalla hikisissä kamppeissa, ollu varmaan kotosa tunnelma.

Joissain malleissa oli ollu kusirännikin. Ne oli tehty vankilatyönä. Rännien saatavuudessa oli kuulemma katkoksia ku peltiseppä vapautui ja uutta yritettiin saaha kiinni.

Smirkelimies

Saunan osto oli omanlaisesa rosessi. Värväsin 80 ikävuoden korvilla olleen sedän hirsiasiantuntijaks ja ajeltiin Keiteleelle. Myyjä oli pappa joka ajeli puita metästä Suomenhevosella. Papoilla kävi jutut hyvin yksiin, mm ilmastonmuutos todettiin höpöpuheiksi, siitä olivat vankasti yhtämieltä. Maksoin etumaksun.

Sitte lähettiin kolmen ha peräkärryn kaa purkuhommiin. Kehikko ku oli purettu kärryihin makselin loppusumman. Emäntä ja isäntä alkoi sitten supatella keskenään,aattelin että tuliko joku ongelma. Emäntä anto 100 e takasin.

Vävy oli kuulemma laittanu liian ison hinnan ilmotukseen, 450 e. Isäntä oli sanonu vävylle että 350 e. En minä sitä tietenkään tienny, oli periaatteen ihmisiä Keiteleellä.  ;D

Yövyttiin Keitele-hotellissa. Tulomatkalla hajos Kärsämäellä yhestä kärrystä laakeri, mut oli tuuria ku huoltsikka oli lähellä josta saatiin lainakärry.

Smirkelimies

Ku kehikko oli hommattu, alettiin miettiä lupahommia. Majalupa oli Oulusta mut saari olikin siirtynyt naapurikuntaan maavaihdoissa.

Kun marssin sinne pikkukunnan toimistolle, oli viskaalit ihmeissään ku he ei tienneet saaren olevan laisinkaan kunnan aluetta. Ois voinu rakentaa mielin määrin ilman lupaa, pöh!

Minä sitten esitin että enkös sitte saa melkosen palkkion kun löysin kunnalle uusia maa-alueita meriltä vrt. Kolumbus. Ei kuulemma.

Alle 2 hehtaarin saarelle piti tehdä korkeustason määritys, rakennuspaikalla oli ihan senttipeliä, että korkeus riitti. Mittamiehet oli mukavia ukkoja 2 kpl, sanoivat että kivaa vaihtelua saarikeikka. Lahjoin ne makkaroin ja sämpylöin.

Lupa piti käyttää muistaakseni myös ympäristökeskuksella Oulussa, joten melkoset oli lupakiemuratkin. Niin vaan lupa myönnettiin.

Kehikon kasaus oli yllättävän helppoa. Katottiin vaan kivet sopivalta kohtaa kiviseltä saarelta. Ilmanen perustus ja kestää. Kattoa naulatessa oli mahtava kahtella merimaisemia ylempää.

Smirkelimies

Muistu mieleen ison koivun kaato rakennuspaikalta:

Appiukolta olen oppinut että aina kun mahdollista, puuta kaadettaessa vinssivarmistus. Mut kaks muuta talkoolaista tuumas et kyl se menee ilmankin.

Kokenein sahamies alkoi hankaamaan runkoa poikki. Kaatokolo oli tehty ja kaatosahausta jonkun matkaa jäljellä.

Sitte alkoi tuulla, koivun iso lehvästö oli kuin purje. Sahausrako painui kiinni ja saha jumiin. Sitten ihmetellään: puuta ei voi jättää noin, se voi kaatua itsekseen ja sahakin on rungossa jumissa.

Kämpän alla oli joku vanha venekärryn vinssi. Se sitte toiseen puuhun kii. Köysi piti saada kaadettavaan puuhun ylös kii. Joku ehdotti että tikkailta saa. Ei helvatti, siinähän kuolee jos puu kaatuu. Kivi painoks ja heittämään, saatiin köys kiinni.

Aika hankala oli vinssata kun vinssi oli vääränlainen, mut huh, onneksi sen verran sai vedettyä että nurin meni. Eikä kukaan kuollu sentäs.

Näissä porukkahommissa menee paljo aikaa kun väitellään miten pitäs edetä  :P
Mut onneks tullaan hyvin toimeen.