Olikos siellä kukaan katsomassa/auttamassa, hitto kun en itse mitenkään ehtinyt...

Kahdestaan harrastajatutun kanssa väännettiin.
Ongelmana oli ohjausvaihteen puuttuminen ja siksi ei meinannut saada etupyöriä kääntymään edes rautakangella.
Mutta kyllä se sit kääntyi kun lopulta nappas perän hallitunkilla ilmaan ja siirsi tunkin varassa sivuttain.
Yksin tehden tosta ei olis tullu muuta kuin ruumiita. Nyt oli vaan pää sekä paita märkänä molemmilla.
Kiitos Peku!

Ostin jo tuohon tehostamattoman moparin (alumiinisen) simpukan. Suuren ohjauspyörän kera ohjaus varmaan toimii ilman tehostintakin.

Lainaus käyttäjältä: Harri S - 02 elokuu, 2020, 18:44Kahdestaan harrastajatutun kanssa väännettiin.
Ongelmana oli ohjausvaihteen puuttuminen ja siksi ei meinannut saada etupyöriä kääntymään edes rautakangella.
Mutta kyllä se sit kääntyi kun lopulta nappas perän hallitunkilla ilmaan ja siirsi tunkin varassa sivuttain.
Yksin tehden tosta ei olis tullu muuta kuin ruumiita. Nyt oli vaan pää sekä paita märkänä molemmilla.
Kiitos Peku!

Ostin jo tuohon tehostamattoman moparin (alumiinisen) simpukan. Suuren ohjauspyörän kera ohjaus varmaan toimii ilman tehostintakin.

Pari sataa km lähempänä ni harrastehommat ois vieny 6-0 polttopuunteosta..
Hieno homma että sait ees yhden kaverin avuksi.

Ai että.. Oikeen mielikuvitus lähtk laukalle. 60 senttinen suora nelipuolaratti munanpään kokosella kupukantamutterilla..

Lainaus käyttäjältä: Gary Grand - 02 elokuu, 2020, 20:53Ai että.. Oikeen mielikuvitus lähtk laukalle. 60 senttinen suora nelipuolaratti munanpään kokosella kupukantamutterilla..

Samat.

Lainaus käyttäjältä: Harri S - 02 elokuu, 2020, 18:44Kahdestaan harrastajatutun kanssa väännettiin.
Ongelmana oli ohjausvaihteen puuttuminen ja siksi ei meinannut saada etupyöriä kääntymään edes rautakangella.
Mutta kyllä se sit kääntyi kun lopulta nappas perän hallitunkilla ilmaan ja siirsi tunkin varassa sivuttain.
Yksin tehden tosta ei olis tullu muuta kuin ruumiita. Nyt oli vaan pää sekä paita märkänä molemmilla.
Kiitos Peku!

Ostin jo tuohon tehostamattoman moparin (alumiinisen) simpukan. Suuren ohjauspyörän kera ohjaus varmaan toimii ilman tehostintakin.

Eipä kestä! On kyllä livenä aika vaikuttava näky 

Vähän vetäny happea tämän kanssa, mutta tänään pääsin hieman nyläämään.

Tänään ostin Lotus 7 mittariston, josta saan oikeanlaiset Smiths mittarit. Nopeus-, kierrosluku- ja neljä pikkumittaria: Lämpö, öljynpaine, lataus ja polttoaine.
Tuo oikeanpuoleisin Jaegerin kello saattaa jäädä näillä näkymin pois jos visuaalinen asetelma ei sitä vaadi. Mutta katsotaan...



Nopeusmittari oli muutettu joskus elektroniseksi ja se ei tässä tapauksessa sovi. Joten työlistalle nopeusmittarin muuttaminen takas mekaaniseksi. Pari lisäaihiota kehiin eli risa Saab 99 mittari, josta kellojousi rikki ja risa El Caminon mittari, josta viisariakseli on poikki.



Purin Caminon mittarista kellojousen ja sovitin sen Saabin akselille, joka tarkoitti sitä että myös kellojousen akseliholkki piti vaihtaa pienempireikäiseen Saabin osaan.



Sitten vaan muutettu kellojousi Saabin mekanismiin kiinni, kiinnitystappina sopivan neulan pätkä ja varmistukset superliimalla.



Korjattu mekanismi mahtui "ilmavaan" mittarikuoreen ja leikkasin siitä hieman alakulmista pois, koska tuo kuori meni seuraavaksi korjaukseen.



Eli pellistä paikkapala hitsaamalla kiinni, perään saumojen hionnat ja maalaukset; sisältä valkoisella ja ulkoa vannehopealla, joka imitoi sinkittyä pintaa.







Mittaritauluun oli porattu yläreunaan kiinnitysreiät, jotka piti paikata umpeen, maalata mattamustaksi ja korjata nopeusasteikon valkoinen näyttö. Saabin koneiston ja Smiths mittarilevyn väliin tein pellistä adapterin jolla sain kiinnityksen noihin 10mm kapeampiin mittarilevyn kiinnitysreikiin. Adapterin ruuvit jäi mittarilevyn taakse piiloon ja näkyvät ruuvit maalasin puolestaan nattamustiksi.



Viisari piti purkaa, koska saabin viisari on tyyliltään vääränlainen ja Smiths viisariin piti vaihtaa messinkinen akselin kiinitysosa Saabin viisarista, jotta kiinnitys Saabin koneiston akseliin on pitävä. Viisaria piti hieman porailla ja muokata jotta osan sai istumaan.





Saabin koneistolle uudet kiinnityreiät takakanteen, pulteilla kiinni ja mittarin kiinnitystä varten pitkät pultit jolla kiinnityshaarukan saa kiristettyä mittaritaulun takapuolelta.



Lopuksi mittari nippuun ja se osio tuli tällä kertaa valmiiksi. Pikkusen trippinittari hammastaa ja tuo asteikko on korjattuna nyt tuollainen käsinmaalattu, mutta kelpaa minulle.

Olisikohan mittareissa ollut juurikaan eroa näihin Intian kopioihin? Lueskelin naamakirjasta että nykyään löytyy ebayn kautta vanhankin mallisia tarvikemittareita halvalla, niin laitoin tämmösen linkin talteen omaa autoa varten, jos en saa orkkis nopeusmittaria toimimaan

https://www.ebay.com/itm/Smiths-52mm-Kit-Temp-Oil-Fuel-Volt-Gauge-Mph-Speedometer-Tachometer-Replica/143663892840?_trkparms=ispr%3D1&hash=item2173090968:g:VwAAAOSwqLFfGYWF

Tokko päällisin puolin paljoakaan eroa mutta en jätä tuon kohtuu arvokkaan moottorin "hyvinvointia" muutaman euron tarvikemittarien varaan.

Lämpömittari ja öljynpainemittari on muutenkin tuossa sarjassa eriparia noiden muiden pikkumittarien kanssa.
Kuuluu olla puolikuut, eikä täysikuun malliset.

Jostaanhan se hintaero noille tulee. Se todennäköisesti on juuri se, että näyttää vähän sinnepäin.
Oli jo seuraavissa ebayn ehdotuksissa puolikuuna pelkät pikkumittarit. Ne kelvannee itselle...

Nyt jatkuu korityöt.
Tuumitellu tuota korihommaa, miten sais aikaiseksi kevyen ja samalla jäykän puisen runkorakenteen, kun en ala mitään höyryuuneja tähän hätään rakentamaan.

Tänään sitten päätin että kaaret yms. tehdään 6mm koivuvanerista "laminoimalla".
Sitten vaan kaupasta kilo polyuretaaniliimaa ja 6kpl 120x80x6mm koivuvanerilevyjä, joista sahasin sirkkelillä nipun 100mm ja 45mm soiroja.



Suojasin vasemman runkopalkin pakkauskelmulla ja aloin lätkimään soiroja aisan selkään. Koripuu on koko matkalta 100mm leveä.



Tunnissa korin vasen runkopuu olikin laminoitu muotoonsa ja jätin sen siihen kuivumaan.







4 vanerikerroksen laminoinnin jälkeen runkopuu on 24mm paksu ja liimojen kuivuttua tuon valmiin osuuden ulkoreunan päälle tulee vielä 4 kerrosta 45mm vanerisoiroja, eli 24mm jolloin runkopuun kokonaiskorkeudeksi tulee vajaa 2 tuumaa.
Ulkoreunan pinnan viimeistelen lopulta sileäksi sähkökutterilla.
Näin runkopuun poikkileikkauksesta tulee L-mallinen, johon on helppo aikanaan asetella tukevasti sekä korikaaret, että lattian aluspuut, erilaisin puuliitoksin.
Korin runkopuun ja runkopalkin väliin tulee joko kumimatto tai vanhasta kuormaliinasta sipaistu pehmike.
Koripuu itsessään pultataan aikanaan ylhäältä päin läpipulteilla kiinni runkoon prässätyihin 8mm niittimuttereihin.

Neljässä tunnissa liimat oli kuivuneet ja pääsin jatkamaan.
Äsken liimasin nuo 45mm soirot, 4 päällekkäin, lisäksi varmistin kiinnipysymisen vielä rosteriruuveilla n.20cm välein.
Nyt olis korin vasen runkopuu, höyläystä ja hiontaa vaille valmis.





Toi limittäin laminoitu vaneri pitää tosi hyvin muotonsa, kun otin siitä työvaiheiden välillä noi puristimet pois.

Lainaus käyttäjältä: Harri S - 23 elokuu, 2020, 19:58Toi limittäin laminoitu vaneri pitää tosi hyvin muotonsa, kun otin siitä työvaiheiden välillä noi puristimet pois.

Tossa vahvuudessa alkaa jo olemaan jäykkääkin, mutta ohuempana tollanen vanerilaminaatti on yllättävän retkua, vaikka hyvin pitääkin muotonsa. Osasyy siihen on pitkiä tehdessä, ettei enää tahdo saada venevaneria, jossa on levyn pituussunnassa pitkittäin syitä enempi ku poikittain. Jos muualla käytät samaa metodia kevyemmissä rakenteissa, niin kato et pituussuuntasta syytä tulee enemmän, eli käytännössä levystä on otettava lyhemminpäin soirot. Yleensä.

Koripuu ei itsessään kanna mitään vaan toimii korin ja koripeltien kiinnityspisteenä runkoon.

Tänään töiden jälkeen pieni sivuttaissiirto autolle jotta sai työskentelytilaa ja hantin puolen koripuu työn alle.



Samat kuviot ja laminoinnit kuin kuskin puolenkin kanssa ja toissapäiväisen toisintona helppo ja virtaviivainen homma.





Kuskin puoleinen koripuu on juuri niin jämäkkä ja kevyt kuten oli tarkoituskin. Tuohon kiva kiinnitellä lattiakannattimet ja korikaaret.



Hantinpuoli saa viimeiset neljä kapeaa vanerikerrostaan jahka tuo leveämpi alaosa on ensiksi yön yli kuivunut.

Apparin puoleinen korin runkopuu tuli valmiiksi. Ne vois nyt periaatteessa höylätä sivuilta sileiksi jos säät pysyy pihahommia ajatellen sateettomina.





Tänään hain sen ostamani a-body moparin simpukan ja se on oikean kätinen sekä sopii suunnitellusti paikalleen (kyljelleen asennettuna) ja on eritoten esteettisesti tekniikkaan istuva ja alumiinikuorinen.
GM simpukathan on yleensä valurautaa ja melko ikävän näköisiä terävine muotoineen. Hyvä juttu ja tuolle pitää alkaa suunnitella kiinnejalkaa jolla saan sen asennettua runkopalkin alapuolelle koneen kainaloon.







Kääntövarsi pitää kääntää 45 astetta eri asentoon pooreilla tai todennäköisesti korvaan sen kokonaan suoralla ja nivelettömällä varrella, jolloin pitkittäisen ohjaustangon kiinnitys kääntövarsiin on melko suoraviivainen juttu ja korin ulkopuolinen ohjauksen vivusto on esteettisesti siisti ja kokonaisuuteen istuva.

Pohjoissavosta löytyi 25 Studebakerin Cowli, joka leveytensä ja muotojensa puolesta on kuin tehty tähän autoon. Saan sen näillä näkymin jo ensi viikolla hyppysiini.

Lupasivat kosteata säätä ensi yöstä alkaen, joten höyläsin ja hioin koripuut valmiiksi.
Aika hyvin onnistui muoto molemmilla puolilla ja Caminon lavalla näyttivät melko symmetrisiltä.



Poistin suojamuovit rungosta ja nakkasin koripuut paikalleen.
Hyvin näyttävät istuvan.
Tuohon on hyvä alkaa tekemään poikkipuurakennetta ja korikaaria, mutta Cowlin muoto määrää koriosan lopullisen leveyden.





Samalla tuli taas siivottua rakenteluluola.