Muistin tehdä tuon Natikan kahvankin valmiiksi.

Tuommoiset osat nikkaroittin puuttuvan lukkonapin tulalle. Ne ruuvataan yhteen.



Sitten koko komeus kasassa ruuvilukitteella oikeen. hioin nauhakoneella sileen pinnan ja vedin lakan päälle...

Perjantain kunniaksi poikkesin töiden jälkeen irrottelemassa mökistä kaksi leveintä ja painavinta hirttä. Toisen viereen pääsi kärrin kanssa, kun pujotteli puun ja kiven välistä. Toisen sai rautakankien ja sorkkarautojen kanssa hivuttamalla. Nostaminen ei sujunut... Illan saldo oli 2 hirttä ja kolme väliseinästä pelastettua  ei lahonnutta pätkää.



Lauantaina aloitin Nira pumpun irrottelulla. Tuo oli aikoinaan mahtava uudistus... Toimi vain hetken aikaa. Imuputkea ei osattu laittaa niin, ettei se imenyt mutaa pohjasta... Muistan kakarana, kun kinattiin, miten pohjakatti pitäis olla... oi voi...



Tartuinpa sitten hirsihommaan... Nuo loputkin hirret on kookkaampia ja paljon painavempia kuin ylähirret... Hieman alkaa ottaa koville.. Pitää liuuttaa ja kammeta, eipä juuri nouse nostamalla enää... 



Tuohon tasoon sain tänään... kaikesta huolimatta.



Eip oo kummoisen näköinen kuorma, mutta aiheutti sekin lukuisten kirosanojen huutoa, kipeitä lihaksia ja niveliä sekä kauheaa hikoilua aamupäivän aikana.



Ja sama savotta se oli edessä, kun ne kasas tuohon kasaan navetan parvessa... Muori vähän epäili, että kestääkö rakennus moista painoa. Kerroin, ettei huolta, onhan siellä ollut Natikka ja kärrit... No, ajoin kuitenkin Dodgen pois tuon alla olevasta autotallista... 

Viimeinen kehikon purkupäivä.

Hieman oli hirret imeneet vettä eilisen sateen aikana. Ja varsinkin nuo leveät tuntuivat kovinkin painavilta. Ja viimeiseksi jäänyt, maassa lojunut harjakolmion hirsi oli entistä raskaampi. Mutta mukaan sekin vaan tuli!

Kyä se Putlerin sota vaikuttaa täälläkin korvessa: taas tuli tehtyä aluksi tuommoinen ryssänkuorma kärriin....

No kyä se siitä sitten oikeni ennen lähtöä. Joku järki, sano!



Jälelle jäi vain laatta, hormi ja roskat.









Pariin kasaan meni koko möksä...

Taas nytkähti tuo Matador Oleg Cassini-projektointi askeleen eteenpäin. Ruåttin "tuliaisina" AMC-swapista tuli Suamen puolelle uusi maski, jossa on "kromit" ja maalit kohdillaan.



Aloittelin tänään tuosta innostuneena varaosa-auton nokkapellin sitruunahappoaltaan tekoa pätkimällä 5" lautoja reunoiksi ja tarkistamalla, ettei pressussa (josta tulee se allas) ole reikiä... Tästä tuonnempana.

Hieman on hommat seisoksissa kun on pitänyt maata kipeenä kotona...

Ei ole nokkapelti liukenemassa, vain yksi imusarja ollut hapossa..

Sen verran vielä purkutyömaalla poikettiin, että haettiin tänään pojan kanssa soutuvene rannasta. Huomenna tulee kaivuri- ja traktorimies viemään laatan ja piipun pois. Samalla lähtee tie ja siltarumpukin...

Sitten vielä hieman "haravointia", ettei jää tontille mitään jämiä.



EDIT: peltokiireitten takia koneet tulee perjantaina.

Sananmukaisesti "totaalipurku". 

Juu, saa Mettähallitus myydä tonttinsa ilman tietä. Tehköön uus omistaja sitten mieluisensa paanan.

Jos nyt kukaan tuommoista perseen kokoista länttiä ostaa 150 k€:n hintaan.

Tuo Eagle sai hieman huomiota osakseen.
Laskin tässä taannoin öljyt pois ja tänään laitoin kaksi 5 litran satsia löpöllä pesua läpi.
Nyt valutetaan litkut pois ja huomenna sitten uusi filtteri ja ölpät.

Tähän päädyin, kun hoksasin, että tuo kone on seissyt melkein 20 vuotta. Tietty ollut joitakin startteja välissä, mutta enimmäkseen odottelua. On siis voinut jotakin jäppiintyä sisuksiiin.

Pitäisköhän vielä huomenna laittaa satsi läpi... 

Nyt on tullut "puuttuva linkki"  Classicin 287 /327 koneen kasaamisprojektiin...

Vauhtipyörä saapui Marjakankaan kautta Ameriikasta.
Imusarja kävi sitruunahapossa ja ruosteet kaikkos.



Limppi sopii kampiakseliin, ihan kuin pitääkin.



Ja sitten menee isompi kytkinkin reikiin.

Näkymä mökille saavuttaessa tänään.



Täsä se oli...



Tai sitten täsä..



Tuossa oli liittymä.



Haista mettähallitus vittu... meni monta tuntia hukkaan. Saatana!

Lainaus käyttäjältä: juhapih - 19 toukokuu, 2022, 20:50Haista mettähallitus vittu...

Menny jotenki ohi, mikäs juttu tuossa mökin purussa oli?

Vuosikymmenet ollut nimellinen, sittemmin kohtuullinen, vuosivuokra tontista.
Nyt ilmoittivat, että jos halutaan jatkaa tontin vuokraa, on vuosi vuokra 2000 vuodessa.

10 vuotta sitten tarjosivat myytäväksi 30 000 euron hintaan, nyt oli 150 000 ekee...

Tontti piti olla tyhjä, alunperin, helmi-maaliskuulla. Muori sai tingattua kesäkuun alkuun.

Tuo oli maatilan oman vesialueen vierestä paremmasta rannasta lohkaistu tontti.
Nyt menee maatilan omilla mailla olevan järven rantaan seuraavaksi.

Haluaisin nähdä Metsähallituksen edustajan ilmeen kun tulee tarkastuskäynnille.. 

Kerran purkanu tuollasen vanhan hirsikehikon.
Eka vaimo halus kesämäkin ja päätin sellasen sit tehdä kun samaan aikaan velipoika kerto että lapsuukodin pihapiirissä oleva 1800-lukuinen 5x10m puolitoistakerroksinen aitta saa lähteä.

Melkoinen homma oli purkaa se kun pappa oli sen siihen naapurikylältä 50-luvulla siirtänyt. Tapiseeraukset oli meinaan "papan taattuun tyyliin" niin tiukkoja että osa niistä piti tuikata moottorisahan laipalla poikki hirrenraosta.
Hirret pakkasin yhdelle pitkälle vaihtolavalle josta ne tuttu siirsi pohjanlahdenrantaan tulevalle mökkityömaalle.
Kyllä niistä kesämökin teki kun jätti muutaman hirsikerran pois ja teki mökistä yksikerroksisen. Useamman vuoden kesälomat siinä meni nikkaroidessa, kun aitta oli ollu aikoinaan mm. pajana, hevostallina ja yksi kolmaosa kesäasuntonakin. Sisäosa piti oikaista ja koolata.
Siitä tuli lopulta aika siisti kun sisäpuoli oli kuusta lattiasta kattoon, keittiö pihlajaa ja ulkopuoli punamullalla maalattu valkoisin pielilaudoin. Ihan talviasuttava kolmen huoneen mökki, vesivessalla, suihkulla, keittiöllä ja sähkölämmityksellä.
Jo ennen valmistumista yhtälö OKT + mökki 600km päässä alko tympäsemään siinä määrin että aika levollisin mielin annoin exän sen itselleen erossa lunastaa.

Tuollaiset vanhat hirret ei sit kestä yhtään kastumista kun niistä on kaikki suojaavat ominaisuudet haihtuneet pois vuosikymmenten kuluessa, sen huomas Kalajokiset joille annoin muutaman hirren kun ne sellasia maakellarin ovenpieliin välttämättä halusivat ja asian parissa vuodessa sitten käytännössä totesivat.
Siistejä käsinveistettykä hirsiä mutta kullä siinä vanhan kehikon koolaamisessa hirmu homma oli kun mökin yksin rakensin, vaimon ammatessa poikia.
Halvempi ja helpompi olis ollu ostaa valmis kehikko, tehdä siitä ja pistää tuo aitta polttopuiksi.

Lainaus käyttäjältä: Harri S - 20 toukokuu, 2022, 09:16Kerran purkanu tuollasen vanhan hirsikehikon.
Eka vaimo halus kesämäkin ja päätin sellasen sit tehdä kun samaan aikaan velipoika kerto että lapsuukodin pihapiirissä oleva 1800-lukuinen 5x10m puolitoistakerroksinen aitta saa lähteä.

Melkoinen homma oli purkaa se kun pappa oli sen siihen naapurikylältä 50-luvulla siirtänyt. Tapiseeraukset oli meinaan "papan taattuun tyyliin" niin tiukkoja että osa niistä piti tuikata moottorisahan laipalla poikki hirrenraosta.
Hirret pakkasin yhdelle pitkälle vaihtolavalle josta ne tuttu siirsi pohjanlahdenrantaan tulevalle mökkityömaalle.
Kyllä niistä kesämökin teki kun jätti muutaman hirsikerran pois ja teki mökistä yksikerroksisen. Useamman vuoden kesälomat siinä meni nikkaroidessa, kun aitta oli ollu aikoinaan mm. pajana, hevostallina ja yksi kolmaosa kesäasuntonakin. Sisäosa piti oikaista ja koolata.
Siitä tuli lopulta aika siisti kun sisäpuoli oli kuusta lattiasta kattoon, keittiö pihlajaa ja ulkopuoli punamullalla maalattu valkoisin pielilaudoin. Ihan talviasuttava kolmen huoneen mökki, vesivessalla, suihkulla, keittiöllä ja sähkölämmityksellä.
Jo ennen valmistumista yhtälö OKT + mökki 600km päässä alko tympäsemään siinä määrin että aika levollisin mielin annoin exän sen itselleen erossa lunastaa.

Tuollaiset vanhat hirret ei sit kestä yhtään kastumista kun niistä on kaikki suojaavat ominaisuudet haihtuneet pois vuosikymmenten kuluessa, sen huomas Kalajokiset joille annoin muutaman hirren kun ne sellasia maakellarin ovenpieliin välttämättä halusivat ja asian parissa vuodessa sitten käytännössä totesivat.
Siistejä käsinveistettykä hirsiä mutta kullä siinä vanhan kehikon koolaamisessa hirmu homma oli kun mökin yksin rakensin, vaimon ammatessa poikia.
Halvempi ja helpompi olis ollu ostaa valmis kehikko, tehdä siitä ja pistää tuo aitta polttopuiksi.

Tuo vanhojen hirsikehien siirto on ihan täyttä harrastustoimintaa.
Jos hommasta tykkää niin mikäs ettei, mutta jos siinä on pikkusenkin työn makua, niin parempi jättää tekemättä.

Parissa olen ollu mukana ja mulle niistä jäi ihan hyvä maku.
Jotain vikaa kun on päässä, niin se voi ilmetä tämmösessäkin..

Muoks.
Tuo on siis ainoaa rakentamiseen liittyvää toimintaa, josta olen tykännyt..