Morjestaminen tien päällä -ketjusta erotettua:
Mistä tunnistaa aidon harrastajan?
Morjestaako vain harrastaja vastaan tulevaa jenkkiä?
Onko harrastajalla oltava autoa ollenkaan?
Onko harrastajan rakennettava ja korjattava autonsa itse?
Minä O:-)
Kai meitä harrastajia on niin moneen lähtöön, kai sitä voi harrastaja olla vaikkei ihan kaikkea tekiskään itse, ei sitä kaikkea voi osata ja välillä puuttuu vehkeet tekemiseen.
Ite en oikeen osaa arvostaa niitä kun rahalla teetetään kaikki ja ite korkeintaan tankataan, mutta kai sitä itekkin teettäis asioita muualla jos olis sitä valuuttaa ;D
Olenkohan ollenkaan harrastaja kun ei oo erikseen käyttöautoa, eikä edes mitään hienoa harrasteautoa, jotain offijeeppiä, turbovolvoa ja chevy vaneja nyt löytyy sentään.
Raakasti sanoisin, että sellanen kaveri joka teettää valmiin paketin ja vaan ajaa, harrastaa sillon lähinnä ajamista. Sitten taas jos tekniikan kimpussa hyörii esimerkiksi niin harrastaminen saa moniulotteisuutta.
Koska eroaako se mitenkään 2005 avensiksella ajamisesta mitä vaan tankataan ja viedään huoltoon muualle jos teet sitä samaa 1960 luvun autolla?
No sitten onko se käyttöauton korjaaminen harrastamista niin kyllähän se tavallaan on. Joku voi mainita esim, että kyrpov se autoja harrastelee ja korjaa. Ilman mitään erittelyä onko auto 2010 vai 1920.
Sitten toki joku voi käydä näyttelyissä ja lukea lehtiä ym dataa pirusti mutta ei omista autoa tai sen kaltaista autoa minkä dataa lukee/ näyttelyissä käy. Onhan se silloin eräänlainen autoharrastaja mutta käytännön osuus puuttuu mikä on kovin tärkeää auton kohdalla.
Pelkkä autokaan ei harrastajaksi tee. Mullakin nelikkojeep pihalla mutta en ole minkään sortin offiharrastaja tai nelivetomöyrijä. Toki harrasteen kaltaisena käyttäautona autoa pidän mutta en käytä sitä perimmäiseen tarkoitukseen.
Aidon harrastajan tunnistaa mielenkiinnosta harrastusta kohtaan. ;D Äärimmäinen harrastaja on se joka kunnostaa autoja ja pyrkii tekemään kaiken itse. Sitten on niitä harrastajia jotka vain ostavat auton, ajeleveat sillä ja tekevät joitain huoltoja ja korjauksia aivan itse ja vaativimmat muualla (harva sitä kuitenkaan kaikkea osaa). Sitten on ne harrastajat joilta rahaa löytyy, ostavat valmiin auton ja huoltavat sekä korjauttavat sen alansa ammatilaisella.
Sitten on nämä autottomat harrastajat kuten vaikkapa minä. ;D Kuitenkin nuoremmalla iällä voi olla harrastaja, vaikka ei omistaisi ainuttakaan jenkkiä tai vanhaa autoa. Sen sijaan, jos 50-vuotta selaa pelkkiä lehtiä ja käy tapahtumissa kiertelemässä, eikä osta minkään näköistä jenkiksi tai harrasteeksi laskettavaa, voi jo sanoa ettei ole mikään harrastaja.
Kyllä kai se usein on se harrastaja joka morjenstaa. Jos joku tavallinen ihminen ostaa vanhemman jenkin vain käyttöautokseen, ei se varmaan ole ajatellut että joku voisi harrastaa sellaista.
Harrastaja tekee itse kaiken minkä voi ja tietenkin kolmeen kertaan.
Yksi perhetuttu kaveri ei kusekaan vanhojen jenkkien suuntaan, ajaa uutena ostamallaan, ja rahalla teettämällään, 10 sekunnin turbo-Golfilla. Ei juuri koske työkaluihin, mutta tietää "kaiken" uudemmista sporttiautoista. Pidän aitona harrastajana.
Itse en kusekaan uusien Golfien suuntaan, piha täynnä kasari pikuppeja ja subuja ja muuta paskaa, ja teen kaikki korjaukset ja huollot itse. Hän tuskin pitää minua harrastajana, enkä oikeen pidä itsekään.
Nää on taas näitä, mut oma mielipide on, et jonkun sorttinen harrasteauto pitäis omistaa, ja olla mielenkiintoa tehdä edes perushuollot siihen itse.
Kaikkea ei tarvii osata, ja harva osaakaan, joten jos lompakossa valuuttaa riittää, niin voihan sitä teettää niitä hommia muilla.
Ja onhan siinä teettämisessäkin plussapuolia ainakin sen verran, että yleensä lopputulos on KUNNOLLA tehty (joo toki poikkeuksiakin on), ja tulee tukeneeksi yrittäjää siinä sivussa.
Mut kuten kyrpovikin tuolla jo asiaa sivusi, ni en mäkään osaa kyllä harrastajaksi mieltää jos suunnilleen akkukin käydään jossain pajalla vaihdattamassa ja ite hoidetaan korkeintaan tankkaaminen.
Eli kyllä jotain mielenkiintoa pitää olla tehdä hommia ite siihen ropposeen.
Ja esim. perushuollot näissä harrasteikäisissä vehkeissä on niin yksinkertaisia, että jos on vähääkään MIELENKIINTOA, niin niistä selviää vaikkei olis koskaan edes koskenu autoon. Tai no, toki poikkeuksia on, näissäkin...
Lainaus käyttäjältä: Kyrpov - 15 tammikuu, 2020, 15:34Raakasti sanoisin, että sellanen kaveri joka teettää valmiin paketin ja vaan ajaa, harrastaa sillon lähinnä ajamista. Sitten taas jos tekniikan kimpussa hyörii esimerkiksi niin harrastaminen saa moniulotteisuutta.
Koska eroaako se mitenkään 2005 avensiksella ajamisesta mitä vaan tankataan ja viedään huoltoon muualle jos teet sitä samaa 1960 luvun autolla?
No sitten onko se käyttöauton korjaaminen harrastamista niin kyllähän se tavallaan on. Joku voi mainita esim, että kyrpov se autoja harrastelee ja korjaa. Ilman mitään erittelyä onko auto 2010 vai 1920.
Sitten toki joku voi käydä näyttelyissä ja lukea lehtiä ym dataa pirusti mutta ei omista autoa tai sen kaltaista autoa minkä dataa lukee/ näyttelyissä käy. Onhan se silloin eräänlainen autoharrastaja mutta käytännön osuus puuttuu mikä on kovin tärkeää auton kohdalla.
Pelkkä autokaan ei harrastajaksi tee. Mullakin nelikkojeep pihalla mutta en ole minkään sortin offiharrastaja tai nelivetomöyrijä. Toki harrasteen kaltaisena käyttäautona autoa pidän mutta en käytä sitä perimmäiseen tarkoitukseen.
Hyvin pitkälti samoilla linjoilla. Kun otsikon näin, niin ajattelin että hän joka touhuaa autonsa (tai miksei jonkun muunkin auton) kanssa
vapaaehtoisesti enemmän kuin on tarpeen päivittäisten liikkumisten hoitamiseksi. Tekee itse, teettää, sijoittaa, ajaa... Pari viimeistä vähän rajatapauksia, voihan olla että harrastaa sijoittamista tai ajelua ja auto on vain väline.
Mutta tuo tuli ihan puskista että voi olla harrastaja ilman autoakin. Kyllä voi, se onkin sitten vähän kimurantimpi. Kerää tietoa, käy tapahtumissa...?
Lainaus käyttäjältä: Pulttirengas - 15 tammikuu, 2020, 17:07Harrastaja tekee itse kaiken minkä voi ja tietenkin kolmeen kertaan.
Jos onnistuu kerralla, niin ei se mikään harrastaja oo.
Eikös harrastajaksi synnytä, vai moniko nykyharrastajista voi sanoa ettei itse asiassa ollut harrastaja jo hiekkalaatikolla, ja harrasteautoina Lesneyt tai Mätsboksit.
Lainaus käyttäjältä: Camino79 - 15 tammikuu, 2020, 14:58Minä O:-)
Niinku allekirjotuksestakin näkee, sä oot liian rajoittunu! ::)
Lainaus käyttäjältä: Poweri - 15 tammikuu, 2020, 18:30Eikös harrastajaksi synnytä, vai moniko nykyharrastajista voi sanoa ettei itse asiassa ollut harrastaja jo hiekkalaatikolla, ja harrasteautoina Lesneyt tai Mätsboksit.
Ei voi tosiaan väittää vastaan. :D
Lainaus käyttäjältä: Pertti K - 15 tammikuu, 2020, 18:04Lainaus käyttäjältä: Pulttirengas - 15 tammikuu, 2020, 17:07Harrastaja tekee itse kaiken minkä voi ja tietenkin kolmeen kertaan.
Jos onnistuu kerralla, niin ei se mikään harrastaja oo.
Silloin ollaan nextillä levelillä, ammattilaistasolla.
joo. luulen että useimmat harrastajat (moottoroitujen laitteiden, oli ne sitten lentokoneita autoja prätkiä tai mitälie) osoittavat niihin kiinnostusta jo lapsena. "kato rattori" osastoa. ja heille ne isot koneet ja äänet tuottavat iloa ja jännitystä aina. äänet, hajut ja vau efektiä aiheuttavat silmän ilot. niitä kokemuksia ruokkimalla oikealla tavalla kasvatetaan siitä siitä pikku potkuhousuissa olevasta aikuisempana jonkinasteinen moottorin pärinästä pitävä potkuripää. se mihin se yksilö sitten keskittyy harrastuksissaan (tai kiinostaako kaikki) voi vaihdella tapauskohtaisesti. mutta lapsen leikit kertoo paljon siitä mikä on hauskaa. lelut vaan ehkä muuttuvat aikuisempa erilaisiin.
se "harrastajan" määritelmä taas on aika vaikea. ihmisen pitää vaan pitää olla kiinnostunut asiasta. itse harrastukselle ja tavoille miten sitä tekee on olemassa eri tasoja.
se että rajoittaa harrastajan esim sellaiseksi joka tekee kaiken itse on ihan liian rajoittavaa. tai se että ei pidä sellasta harrastajana joka vain ostaa auton ja ajelee. miksi sellainen ei kelpaisi harrastajaksi?
se ajelija voi sattumalta tietää kaiken nippelitiedonkin omastaan tai muidenkin autoista, ei vaan osaa tai halua alkaa käyttämään aikaansa korjailuun. mielummin maksaa jollekin muulle siitä että jää itselle se hänen arvostamansa asiaa enemmän aikaa.. hänelle se on se ajelu ja ehkä muiden harrastajien kanssa oleskelu.
toiset taas rakastaa sitä rakentelua, eikä oikeastaan sillä ehjällä ajelulla ole niin väliä. myyvät sen pois että pääsevät taas alottamaan sen uuden haaveilun ja rakentelun.. se on heille se tärkein osa harrastusta, se näpräys tai sen suunnitteleminen.
osa voi pitää vain haaveilusta ja suunnittelusta, ilman että oikeasti haluaisivat ostaa jonkun auton, osalle se on pelkkä rahan puute tai ajan puute tai säilytystilojen puute joka estää ostokset. osa voi tykätä kirjoista ja kirjallisuudesta ja ovat vain keskittyneet autoilun osalle eli autot ovat harraste mutta vain paperilla. osalle se voi olla fyysinen este joka pakottaa vain tälläiseen virtuaaliseen harrastamiseen. minusta hekin ovat harrastajia.
on niitä jokka ovat esteettisistä syistä mukana. pitävät kauniista esineistä eli ihailevat designia tai pitävät menneestä aikakaudesta enemmän. ja ovat kiinnostuneetkin vain siitä muuta harrastuksen sivulla tapahtuvasta asiasta. esimerkiksi aikakauden autot ovat sivuseikka, kuuluvat mukaan mutta se "pin-up" on se harrastus. väitän että monilla on esim puoliso joka on täysin harrastajan oloinen, tietää niistä autoista asioita, arvostaa autoja, tykkää käydä niitä katsomassa ja korjailemassa jne, mutta eivät itse omista harrasteautoa eikä ehkä koskaan haluaisikaan. se auto on sulla. hän taas on vaan mukana scenessä. jotenkin epäilen että hänetkin pitäisi laskea asian harrastajaksi.
Tosi harrastajan tunnistaa sadasta viestistä 15:ssa vuodessa OD:lla
Lainaus käyttäjältä: Poweri - 15 tammikuu, 2020, 18:30Eikös harrastajaksi synnytä, vai moniko nykyharrastajista voi sanoa ettei itse asiassa ollut harrastaja jo hiekkalaatikolla, ja harrasteautoina Lesneyt tai Mätsboksit.
on myös paljon niitä joista ei harrastajia tullut vaikka leikki autoilla.
Siinäkin on silti kaksi koulukuntaa: se joka tietää ja osaisi muttei viitsi/rahaa on tai se joka teettää tietämättömyyttään.
Jos mulla ollut corolla aina, tiedän kaikki mallit ja osaan jokaiseen vaihtaa öljyt ja jarrupalat mutta se jää siihen, mikä olen?
Lainaus käyttäjältä: Kyrpov - 15 tammikuu, 2020, 20:47Siinäkin on silti kaksi koulukuntaa: se joka tietää ja osaisi muttei viitsi/rahaa on tai se joka teettää tietämättömyyttään.
Jos mulla ollut corolla aina, tiedän kaikki mallit ja osaan jokaiseen vaihtaa öljyt ja jarrupalat mutta se jää siihen, mikä olen?
Tuulipuku mies
haluakko pitää sen korollan vielä kauankin? arvostatko sitä korollaa ja sillä ajelua enemmän kuin muilla autoilla ajelua? keräiletkö korolla tuotteita muutenkin? säilötkö ne vanhat jarrupalat muistona aiemmista kilometreistä, "jarrut ovat vauhdin surma ja näillä on surmattu tuhansia vauhdinottoja". käytkö muissa oheiskorolla tyyppisissä tapahtumissa? jutteletko siellä tai muualla muille korollista tykkäävien kesken korollastasi.. vai keskitytkö haukkumaan nissaneita?
kyllä mä luulen että oot korollisti jos pelkästää korolla sulla on aina ollut. (niinhän bemaristitkin kai päätetään, ostaa silti toisenkin bemarin päästyään ekasta eroon)
Lainaus käyttäjältä: Jooli - 15 tammikuu, 2020, 20:56Lainaus käyttäjältä: Kyrpov - 15 tammikuu, 2020, 20:47Siinäkin on silti kaksi koulukuntaa: se joka tietää ja osaisi muttei viitsi/rahaa on tai se joka teettää tietämättömyyttään.
Jos mulla ollut corolla aina, tiedän kaikki mallit ja osaan jokaiseen vaihtaa öljyt ja jarrupalat mutta se jää siihen, mikä olen?
Tuulipuku mies
mutta jos auto on corollan sijaan vaikka jenkeissä corollaa yleisempi pickup, sitten olen true man? :D
Lainaus käyttäjältä: Kyrpov - 15 tammikuu, 2020, 20:47Jos mulla ollut corolla aina, tiedän kaikki mallit ja osaan jokaiseen vaihtaa öljyt ja jarrupalat mutta se jää siihen, mikä olen?
Mun entinen naapuri
Lainaus käyttäjältä: Kyrpov - 15 tammikuu, 2020, 21:33mutta jos auto on corollan sijaan vaikka jenkeissä corollaa yleisempi pickup, sitten olen true man? :D
Lottoisin, että punaniska
saispa joskus olla niin etuoikeutettu että saisi ajaa corollalla.
on lottovoitto ajaa corollalla
corollamies voittaa aina
corolla kun taakse jäi, mietin hiljaa mielessäin
mitä siitä kertoisin, kysyjälle vastaisin
Lainaus käyttäjältä: sössö - 15 tammikuu, 2020, 22:05saispa joskus olla niin etuoikeutettu että saisi ajaa corollalla.
on lottovoitto ajaa corollalla
corollamies voittaa aina
corolla kun taakse jäi, mietin hiljaa mielessäin
mitä siitä kertoisin, kysyjälle vastaisin
corolla on täällä tylsä mutta moni täällä "eksoottinen" perusjenkki taas jenkeissä tylsä. Win lose- situation
1988 corolla, carina2, ja camry ollut ajossa.
ja carina2 on ollut niistä paras.
corolla lähes saman kokonen ja tuntunen mutta tuntui halvalta ja huonohkolta ajaa. kaikinpuolin jäi vaan tunne että se on vähän kevennetty ja halvennettu versio jostain oikeasta autosta.
camry taas oli kauheen lulla ajoltaan, epämääräinen oikeastaan, jotenkin äkkijyrkempi siinä äärirajoilla ajellessa. ensin tuntuu että on hallinnassa ja sitten se karkasi käsistä oikeastaan varoittamatta. tilaa tuntui olevan vain vähän enemmän mutta ulkomitat selvästi isommat ja kankeampi kääntää parkkiinkin. isoin ongelma oli sen kulutus, reippaasti enemmän kuin corollassa tai carinassa. (siinä 1.8 muissa 1.6) maantiellä se vähän tasottui mutta selvästi väärä kone siihen autoon, 2.0 olis kai ollut paremmin siihen sopiva. camry on oikeestaan ainoo auto jonka ostoa oon vähän harmitellut. ja ainoo auto jonka oon myynyt vieraalle tappiolla (eli ostohintaa halvemmalla). siitä kun hajosi kansipahvi ja kansi kieroutui. meni romu ukolle. :(
onneksi camryn jälkeen ostin sen carinan. se oli ns viaton auto. olisi muuten mennyt usko toyotaan pahasti. corolla oli heikohko esitys, ei vikaa mutta halvan oloinen, camry pettymys, missä on se ison auton tukeva tunnelma mikä muissa kokoluokan autoissa oli, keskikokoinen carina toi onnen (tai.. no oikeastaan "käyttöautotyytyväisyyden" että ei sitä sen enempää tarviikkaan, sopiva käyttökinneri ropponen.). näistä tojotista jäi päälimmäiseksi se pieni toive että "älä enää osta valkoista autoa" niitä ennenkuin oli se valkonen opel ascona. hahah.
Lainaus käyttäjältä: NonSenCe - 15 tammikuu, 2020, 22:471988 corolla, carina2, ja camry ollut ajossa.
ja carina2 on ollut niistä paras.
corolla lähes saman kokonen ja tuntunen mutta tuntui halvalta ja huonohkolta ajaa. kaikinpuolin jäi vaan tunne että se on vähän kevennetty ja halvennettu versio jostain oikeasta autosta.
camry taas oli kauheen lulla ajoltaan, epämääräinen oikeastaan, jotenkin äkkijyrkempi siinä äärirajoilla ajellessa. ensin tuntuu että on hallinnassa ja sitten se karkasi käsistä oikeastaan varoittamatta. tilaa tuntui olevan vain vähän enemmän mutta ulkomitat selvästi isommat ja kankeampi kääntää parkkiinkin. isoin ongelma oli sen kulutus, reippaasti enemmän kuin corollassa tai carinassa. (siinä 1.8 muissa 1.6) maantiellä se vähän tasottui mutta selvästi väärä kone siihen autoon, 2.0 olis kai ollut paremmin siihen sopiva. camry on oikeestaan ainoo auto jonka ostoa oon vähän harmitellut. ja ainoo auto jonka oon myynyt vieraalle tappiolla (eli ostohintaa halvemmalla). siitä kun hajosi kansipahvi ja kansi kieroutui. meni romu ukolle. :(
onneksi camryn jälkeen ostin sen carinan. se oli ns viaton auto. olisi muuten mennyt usko toyotaan pahasti. corolla oli heikohko esitys, ei vikaa mutta halvan oloinen, camry pettymys, missä on se ison auton tukeva tunnelma mikä muissa kokoluokan autoissa oli, keskikokoinen carina toi onnen (tai.. no oikeastaan "käyttöautotyytyväisyyden" että ei sitä sen enempää tarviikkaan, sopiva käyttökinneri ropponen.). näistä tojotista jäi päälimmäiseksi se pieni toive että "älä enää osta valkoista autoa" niitä ennenkuin oli se valkonen opel ascona. hahah.
jos on ajanut edes 92 tai sitä uudempaa camrya niin ei tule carinaa ikävä. Kyllä silti se 88-89 camrykin 2.0 gli + plyyshit hakkas kakkoscarinan kyllä joka osa-alueella sillon kun kävin ajamassa. Hinnatkin oli monesti niin, että corollasta ja carinasta sai käytettnä maksaa enemmän.
Camryissa jousitus sentään hyvällä tolalla, vanhat corollat varsinkin tosi pöykköjä ja carinakin toimivilla iskareilla hirveen epämukava camryyn verrattuna.
plyyshii.. ja pah! mun camryhän oli niin perusmalli ku voi. ei mitään sähköä missään, ja sama sininen karkee penkkikangas kuin carinassa ja corollassa.
juu ajelin sitä vähän uudempaa 94 camryy kokeeksi kai viikonlopun verran.. lainasin autoliikkeeltä sen perjantai iltana ja palautin maanantaina. ei mitään vakuuksia, senkun vaan lainaat ajoon, tankki on täysi, tässä avaimet. oli rintajouppi hövelillä päällä silloin. ja se oli minusta ihan eri maailmasta kuin se vanhempi camry. hyvin ymmärsin miksi se oli jenkeissä suosittu, oli hyvä ajettavaa. muistelisin että oli 3litranen v6 kone. tehokas ja mukava. automaatti tietenkin. tankin ajoin tyhjäksi.
en muista minkä takia en sitä sitten ostanutkaan. vakavissani kuitenkin olin. hmm.. olisinkohan päättänyt kokeilla sitä 2.2 koneista farmari mallia vielä myöhemmin. ja se 3.0 tosin oli valkoinen, ehkä se häritsi. ja sitten molemmat myytiin pois ennenkuin tein mitään asialle. ajelin sitten carinalla edelleen. :D
ajelin kaverin 2litrasella 89-90 camryllä kanssa, sekä vakiona (ennenkun omastani luovuin että vertailisin onko ajettavuudessa eroja) että madalletulla alustalla ja sitten turbolla viritettynä.. se vakio oli samanlainen huono kun mun oma ajaa kun vertasin tohon carinaan.. se madallettu oli paljon parempi, sen kanssa olis voinu ajellakin. turbon kanssa se jäykisti alustaa lisää ja madalsi sen raapivaksi.. ei ollu käyttökelponen enää mun silmissä.. turbokin oli sellanen muulinpotkumalli.
En autoharrastajaksi sanoisi sellaista, joka ei ole kiinnostunut tekniikasta eikä välitä ymmärtää miten laite toimii. Tosiharrastajan tunnistaa yleensä kynsistä.
Siinä ekassa carina2 oli pehmee alusta ainakin orggiksena.
Lainaus käyttäjältä: Kyrpov - 15 tammikuu, 2020, 22:33Lainaus käyttäjältä: sössö - 15 tammikuu, 2020, 22:05saispa joskus olla niin etuoikeutettu että saisi ajaa corollalla.
on lottovoitto ajaa corollalla
corollamies voittaa aina
corolla kun taakse jäi, mietin hiljaa mielessäin
mitä siitä kertoisin, kysyjälle vastaisin
corolla on täällä tylsä mutta moni täällä "eksoottinen" perusjenkki taas jenkeissä tylsä. Win lose- situation
sitku muutan jenkkeihi tuon suomesta carina kakkosen millä ajelen siellä ja myyn jollekkin jay lenolle miljoonalla
Lainaus käyttäjältä: Poweri - 15 tammikuu, 2020, 17:34Yksi perhetuttu kaveri ei kusekaan vanhojen jenkkien suuntaan, ajaa uutena ostamallaan, ja rahalla teettämällään, 10 sekunnin turbo-Golfilla. Ei juuri koske työkaluihin, mutta tietää "kaiken" uudemmista sporttiautoista. Pidän aitona harrastajana.
Itse en kusekaan uusien Golfien suuntaan, piha täynnä kasari pikuppeja ja subuja ja muuta paskaa, ja teen kaikki korjaukset ja huollot itse. Hän tuskin pitää minua harrastajana, enkä oikeen pidä itsekään.
Tän jälkeen tähän on vaikee lisätä oikeen mitään, vaikka mieli tekiskin. Eiköhän se ollu siinä...
Kai mä olen harrastaja kun oon omistanu jenkin 30 vuotta,vaikka korjaukset pajalla teetätänkin.
Mikähän mäkin olen ::)
Eiköhän jokainen lokeroi itsensä mihin lokeroon haluaa. Mitä se muille kuuluu
Lainaus käyttäjältä: Kyrpov - 15 tammikuu, 2020, 20:47Jos mulla ollut corolla aina, tiedän kaikki mallit ja osaan jokaiseen vaihtaa öljyt ja jarrupalat mutta se jää siihen, mikä olen?
Turo,Jorma tai Väinö :D
Lainaus käyttäjältä: sössö - 16 tammikuu, 2020, 03:27Siinä ekassa carina2 oli pehmee pohja ainakin orggiksena.
Sanassa "harrastus" on sisällä sana "harras". Eli teki sitten sitä tai tätä on pääasia, että tekee sen vakavissaan, toisia, erilaisia paheksuen. Maailma ei kaipaa tyhjännaurajia eikä puolivillaisia housuja.
Lainaus käyttäjältä: DX - 21 tammikuu, 2020, 11:40elämäntapaintiaani
Pikemminkin tommoiseksi minäkin itseni lasken.
Pikappi on käyttis, mitä "harrastetaan" tasan vaan ne pakolliset, eli öljynvaihdot ja rengasta alle pari kertaa vuodessa.
Varsinainen harrastaminen tapahtuu sitten kaksipyöräisten merkeissä..
No ni, sain ehkä tarpeekseni OD:sta ja rekkasin itteni tänne.
Toistaiseksi vikan auton luovutin pois pari vuotta sitten ja nyt on enää moottoripyöriä.
Yksikään ei ole enää alkuperäisessä kunnossa ja itse olen muutokset tehnyt, eli uskoisin olevani harrastaja.
Mun mielestä ihminen joka ostaa valmiina auton/mopon tai teettää muutokset jollain, on ehkä enemmänkin ajelija.
Kuluvien osien ja nesteiden vaihtoa en näkis harrastamisena, vaan pakollisena toimenpiteenä.
Omalla kohdalla tarkempi määritelmä on ehkä rakentelija.. ::)
^^ Tere tulemast foorumille! ;) :+1:
48 vuotta tykännyt kaikenlaisista harrasteautoista ja prätkistä, en nyt IHAN kaikista mutta melkein. Äidin mukaan hiekkalaatikolla minun räksteri voitti kaikki muut, (joku 70 luvun matchbox auto).
Kohta 50 v. olen. Harrastekampe ollut jonkinlainen aina, ehkä customoitu (ei siis vittu tuunattu >:( ) rollaattori eli harley parkinson tai varmaan sähköinen rullatuoli joka menee drag weekillä ainakin kympin vartilla tulevaisuudessa alla. Kunhan vanhaksi tulee. ;D
Harley Parkinson. :)) :)) :))
Lievästi syrjäänvetäytyvä peräkammarin poika. Joutunut lapsena kulkemaan liian kireä pipo päässä, takki kiristänyt hartioita ja saappaat jonkun sisään ajamat. Ajatusmaailma suppea ,ei siedä vastakkain asettelua. Välttää katse kontaktia, harhailee sanoissa. Haisee vanhalle vaihdelaatikko öljylle ja puhelee itsekseen.
Etsii totuutta ja pyrkii pysymään siinä. Ulkoinen olemus kielii vuosien pettymyksistä , joille ei ole löytänyt selitystä. Työskentelee vieläkin sen ainoan legopalikan kanssa ,mikä vuosia sitten tipahti patterin väliin....vielä löytyisi jotain mutta olkoon... :o
Jaa täällä on tämmönenkin aihe. :D Nostetaanpas taas ylemmäs.
Mun mielestä harrastajia on moneen junaan ja harrastaa voi monella tapaa. Ainut harrastusta määrittävä tekijä on kiinnostus/innostus autoihin. Jollain se ilmenee autojen rakenteluna, joku toinen tykkää vaan ajella, joku käy tapahtumissa jne.
Mulla ei edes ole mitään harrasteautoksi luokiteltavaa pirssiä, mutta kiinnostus autoihin on aina ollut kovaa ja käyttöautoa puunaan aika tiuhaan. Lisäksi lähialueen tapahtumissa tulee käytyä mahdollisuuksien mukaan. Se on mun tapa harrastaa.
Kuuden Dodgen loukussa + yksi Chrysler, lisää pitäs vielä ehtiä haalia..
Lainaus käyttäjältä: Perässähiihtäjä - 16 helmikuu, 2020, 13:50Lievästi syrjäänvetäytyvä peräkammarin poika. Joutunut lapsena kulkemaan liian kireä pipo päässä, takki kiristänyt hartioita ja saappaat jonkun sisään ajamat. Ajatusmaailma suppea ,ei siedä vastakkain asettelua. Välttää katse kontaktia, harhailee sanoissa. Haisee vanhalle vaihdelaatikko öljylle ja puhelee itsekseen.
Etsii totuutta ja pyrkii pysymään siinä. Ulkoinen olemus kielii vuosien pettymyksistä , joille ei ole löytänyt selitystä. Työskentelee vieläkin sen ainoan legopalikan kanssa ,mikä vuosia sitten tipahti patterin väliin....vielä löytyisi jotain mutta olkoon... :o
Olisit jatkanu vaan..
Osasitpa kertoa tarkkaan minunkin parhaimmat puoleni :)
Harrastus voi olla hyvin monenlaista. Toiset rakentavat kaiken itse, toiset teettävät kaiken, joku ei edes kykene sairautensa vuoksi itse ajamaan, joku ei omista autoa mutta harrastaa asiaa muulla tavoin. Mielestäni jokainen voi ja saa harrastaa kykyjensä ja taitojensa mukaan, pääasia, että saa harrasteesta mielihyvää ja tuntee itse harrastavansa.
Tiedän erään autoharrastajan, joka ei pysty sairautensa vuoksi mitään itse autolleen tekemään, eikä sillä edes ajamaan. Ystävät rakentavat autoa ja toimivat kuskina. Toki joutuu paljon myös ihan vieraalla teettämäänkin. Mutta kaveri on kävelevä tietopankki, pää pelaa, vaikka liikkuminen, näkeminen ja raajojen hallinta tuottaa vaikeuksia. Nauttii erittäin paljon kun pääsee oman autonsa kyytiin kesällä ajelulle.
Toinen, hyvä tuttavani, ei ole autoharrastaja, mutta asiaan rinnastettava vanhojen laivojen harrastaja. Todella aktiivinen, alansa aivan huipputekijä Suomessa. Mutta kaverilla ei ole koskaan ollut omaa laivaa, moneen museolaivaan on osakkaaksi pyydetty, mutta ei ole vielä lähtenyt. Mutta kaverini lähestymistapa harrastukseen onkin toinen. Hän on historiantutkija, botologi. Varmasti Suomen mittapuussa viiden merkittävimmän laivahistorijoitsijan joukossa.
Eli harrastus voi olla niin monella tavalla ilmenevää, että toisen ihmisen on mahdotonta lokeroida joku harrastajaksi ja toista ei. Harrastaja itse tietää sen onko harrastaja vai ei.
Edit... Pieni korjaus aiempaan. Tuo sairaudesta kärsivä ei siis ole kävelevä tietopankki vaan sähköpyörätuolilla liikkuva tietopankki.
Krooninen nettiauto-addikti.
Lainaus käyttäjältä: LPR - 15 elokuu, 2022, 00:29Mielestäni jokainen voi ja saa harrastaa kykyjensä ja taitojensa mukaan, pääasia, että saa harrasteesta mielihyvää ja tuntee itse harrastavansa.
Tossa kai se ytimekkäästi. :)
Jotain touhuu, että tuntee elävänsä..
Lainaus käyttäjältä: rb - 15 elokuu, 2022, 19:05Jotain touhuu, että tuntee elävänsä.
Ja että ylipäänsä jotkut jutut kiinnostavat. Pahimpiahan ovat sellaiset ihmiset jotka sanovat "ei oikein mitään tule harrastettua, no telkkaria nyt tulee katseltua".
Eri yhteyksissä olen tutustunut esimerkiksi koirien agilityharrastajaan, kilpajousiampujaan, örinähevibändin rumpaliin, kilparatsastajaan jne. jne. niin kyllä tuollaisten ihmisten kanssa tulee mielenkiintoisia keskusteluja vaikka itse ei niin nuo lajit kiinnostaisi. Sitä tarkoitan että ylipäätään on jotakin mielenkiinnon kohteita jotka luovat sisältöä elämään.