Empä sotke valamiskeskustelua vaan aloitan oman katekorian.
Niin, tein virheen, vastasin eilen metallimieskaverini Veskun puheluun, jaariteltiin sitten yli tunti ja alkoi jo haukotuttamaan.
Tuli vain siinä puheeksi että hänen kaverinsa oli tarjonnut Veskulle korjattavaksi lättäpään lohkon joka halki.
Vesku ammattilainen hitsuksissa jotka liittyvät teräkseen, alumiiniin, kupariin ja rosterin kautta happosiin mutta juurikaan ei ole valurautaa hitsaillut.
Yritin muistella omiani aikaisemmilta ajoilta, olikos se niin että kappale kuumaksi, nikkelipuikkoa rälläköityyn railoon, naputtelua pallopäävasaralla ja jälkilämmitys?
Muistini, joka on lyhyt, noin 30 vuotta sitten viimeksi valurautaa hitsasin puikolla ja messingillä juotin.
Certanium puikko ja antaa soittaa, oon hitsaillu -29C pakkasessa lohkon onnistuneesti noilla ja lämpösessä tallissaki auton alla.
Ei tartte mitään poppakonsteja, antaa soittaa vaan.
Enkä todellakaan olee hitsari ja vielä vähemmän puikolla.
Riippuu vähän valuraudasta. Niitäkin on erilaisia. Oisko ollu joku pallografiitti mikä on lujaa ja hitsautuu ja sit kiinalainen uusiometalli ei pysy edes ehjänä kasassa.
Valurautaa voi kokeilla ihan migillä ja mustalla langalla tai tigillä ja RST langalla. Pieniä pätkiä, jotta hitsattava alue pysyy kädenlämpöisenä, tai kuumentaa villoissa sopivaan useamman sadan lämpöön ja pitää kuumana hitsauksen jälkeen.
Tyylejä on monia, itse en oo kovin usein onnistunu kokeiluissa. Moottorin lohko tuntuu haurastuvan sauman vierestä ja siihen tulee mikroskooppisia halkeamia, joista tulee ilma tai jäähdytysneste läpi. Halkeamia saattaa tulla sauman vasaroinnista liian kovaa, tai lyönti menee sauman ohi, tai lämmöstä.
Vanhanajan konsti valuraudassa olevan halkeaman korjaukseen on porata reikä, johon käännetään sopiva kierre, esim. M6. Kierittelee kierretangon pätkän tai pultin reikään lukitteen kanssa. Rälläköi tangon pinnan tasalle. Poraa uuden reiän osittain sen edellisen päälle noin 1/3 verran ja jatkaa samoin koko halkeaman matkan. Eli nätti helminauha.
Niinkuin anza jo totesi; valuja on erilaisia. Pallografiitti on hitsattavaa, suomugrafiitti ei oikeastaan.
Valuteräkset sitten erikseen ja ovat täysin hitsattavia.
Jos joku halkeama pitää saada vaan tiiviiksi, siihen vois kokeilla hopeajuotosta tai koritinaa. En tiiä tarttuuko. Ihan ajatuksen tasolla vasta. Oiskohan mulla yks a-mallin fordin kansi jollain messingillä juotettu?
Sit ajan kanssa halkeama myös ruostuu umpeen. Sellaistakin prosessia vois yrittää nopeuttaa
Itse hitsasin yhden perän lohjenneen valurautaisen poskilaakeripukin nikkelipuikolla ja hyvin on kestänyt.
Valurautaa hitsataan periaatteessa kolmella menetelmällä:
1) enimmäkseen rautaa sisältävillä puikoilla, joiden idea on saada alkuperäisen kaltainen mikrorakenne. Ne ovat onnistuessaan hyviä, mutta vaativat korkean esilämmityksen ja hitaan jäähdytyksen. Näistä helposti tingitään, jolloin lopputulos on huono;
2) nikkelipuikoilla, joiden idea on enemmänkin kuin liimasauma valurautakappaleiden välillä. Nämä eivät usein ohjeiden mukaan vaadi esi- tai jälkilämmitystä, mutta ei siitä haittaakaan ole; nimellislujuus on hieman alle rautapuikkojen, mutta sen saavuttaminen on helpompaa.
3) mikä milloinkin, jolloin jos se sattuu onnistumaan, päätelmä on, että voi hitsata millä hyvänsä, ja jos ei onnistu, päätelmä on, ettei valuraudan hitsaamisesta tule mitään.
Töikaveri hitsaili edellisessä töipaikassa 8-sylinterisen kaasumoottorin pakosarjoja tigillä.
En muista mikä lanka sillä oli käytössä, olisiko mustan lanka ollut ja kosaanilla helvetin kuumaksi se pakosarja. Ei nyt punaiseksi, mutta siten että yön yli jäähdyttyään verstaan ruuvipenkissä, oli edelleen aamulla lämpöisen tuntuinen.
Vingulla railot auki ja pätkissä tiggailu aina paikkaa vaihdellen. Kyllä se välillä poltti pitkääkin saumaa ja yksikään korjattu ei ole vielä samasta kohtaa tai vierestä rivennyt. Tosin, materiaali paikoin 20mm paksua valua, mikä voinee auttaa. Moottorilohkojen valuthan on paikoin aivan naurettavaa näkkäriä, jolloin se lämmön hallinta ym. voi osoittautua vaikeammaksi.
jotkut "valuraudat" ovat valuterästä ja siten hitsattavissa onnistuneesti jopa lankakoneellakin
Hitsasin uudet pakolähdöt käkkykän 500cid valusarjoihin migillä. Eivät irronneet.
Lainaus käyttäjältä: sössö - 17 helmikuu, 2024, 16:37jotkut "valuraudat" ovat valuterästä ja siten hitsattavissa onnistuneesti jopa lankakoneellakin
Slantin pakosarja on toistaiseksi ainoa valuosa, minkä olen hitsannut. Pikkutoholla lämpöä ennen ja jälkeen ja migillä lyhyttä saumaa. Mut itse materiaali on otollista moiseen. Kun valmistelin osan katkaisemalla lähdön puukkosahalla, tein lopullisen irroituksen nitkuttamalla. Eli oli kaikkea muuta kuin rapeaa.
jotkut mersun pakosarjat myös olleet ihan tosta noin vaan hitsattavissa.
Tuo pakosarjojen hitsattavuus on aika yleistä.
Ne on kuitenkin seostettu kuumankestäviksi ja mekaanistakin kestävyyttä on oltava pakoputken kannattelun ja tärinöiden takia
Jos teet moisen suomugrafiitista, niin pitää seinämäpaksuutta olla jonkun verran kun se ei materiaalina jousta. Murtuu vaan..