Näemmä kolme vuotta roikkunu taustalla ja lueskellu muiden rakenteluita. Jos sitä kirjottais omistakin häkkyröistä, nykyisestä ja menneistä, markoista ja penneistä. Aloitetaan jostain puolesta välistä, hypellään sit eteen ja taakse.
Säästin moottoripyöräilyn varttuneemmalle iälle kun nuorena olis menny henki, oli sen verran holtitonta touhua. Viitisen vuotta sitten ostin 1975 Vespa Primaveran kun todella halvalla löytyi. Vespa oli valmiiks viritetty, 133cc plus tehoputki ja lapsekkaasti ajattelin että olen turvassa valmiiks viritetyn kanssa. Kotimatkalla kuoli sytkän puola mut olipahan kevyt potkia kotia. Kortti tuli ajettua kaverin "opettamana" ja pääsin tien päälle laillisesti.
(https://live.staticflickr.com/65535/48022699951_7447aaa8be_c.jpg)
Ajelin ahkerasti kaikki arki ja hupiajot ja samalla korjailin vekotinta kesän verran. Varaosia saa kuin Miniin konsanaan, osista voit koota monta erillaista, millaista sitten mieli tekeekään. Parhaat ja tehokkaimmat etujarru kengät oli huikeat 18€ ja lopputuloksena oli yhtä surkeat jarrut. Etuiskari vaihtui "coilover" malliseen ja nyökkiminen ei kadonnut mihinkään. Luokattoman huonot valot, mysteeriset sähköt mm. takavaloina oli 6v ja 12v polttimot sekasin, kulunut vaihteiston joulukuusi potki kolmosta ja nelosta vapaalle, onneton alusta ja isoimpana ongelmana pieni koko sai innon kuivumaan ensimmäiseen kesään. Primavera on alunperin 50cc ja 15 vuotiaalle Italialaiselle tehty, ei 187cm hujopille. Jatkuvat alaselän säryt kertoi että kilometrit tämän kanssa oli täynnä. Nopea matikka sanoi että jos tän päästää laukalle on pihassa 20 kertaa kalliimpi laite eikä sille löydy riittävän hullua ottajaa, parempi ostaa valmiiks nopeampi.
Viripuoli olikin jotain muuta, Primoilla on ajettu kilpaa 60 luvulta ja pyörään sai kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kaiken näkyvän hiilikuidusta, koneeksi +400cc ja 80hp, alustaan ja jarruihin saa menemään helposti tonni per artikkeli. Lopputuloksena olis ollu 80hp ja 60kg painava vekotin jolla karkaa muilta hytti pystyssä.
Samaan aikaan korjasin kilpaa 106 Rallye:tä. Jostain syystä luulin että haluan hauskan etuvedon ja etsin 106 Rallye S1 tai Honda CRX:ää. 205 GTI oli joskus pihassa mutta niiden hinnat oli jo karannu. Liityin naamankirjan Pösö ryhmään ja joku tarjos halvalla perunasäkiltä näyttänyttä S1 jonka osa lista oli messevä.
Autoon oli asennettu tuliterä N ryhmän alusta, Satchell shifter erittäin hieno suora vaihdekeppi jonka vaakakeppi meni suoraan tulipellistä laatikkoon ja tuhos synkrot hetkessä. Koneeseen oli rakennettu 1.4 alakerta, kiukkuisempi nokka, koko putkisto, CBR600 läppärungot ja Microsquirt ohjaamaan. Ruostetta ei tietenkään ollut kuin pari peukalonpään kokoista pistettä takalokasuojien sisäseinissä eli noin puolenmetriä per puoli kun vähän kaiveli.
(https://live.staticflickr.com/65535/53096076938_98d6d44e36_c.jpg)
(https://live.staticflickr.com/65535/53095584126_be2dc3efcd_c.jpg)
106 laatikot on kaikki samoja lasista valmistettuja, peränvälitys vain vaihtuu mallista riippuen. Tähän oli asennettu 206 laatikosta pidemmän vitosvaihteen rattaat, vakio kun kiertää matkavauhdissa pitkälle yli neljä tonnia. Rattaiden kavennus oli tehty rälläkällä hioen eikä ihme että viitosvaihteen rattaat irtos kiihdyttäessä ja teki koko laatikosta selvää. Uus, remontoitu aski ei montaa kymppiä maksanut ja löysin Englannista käytetyn Torsenin lukon joka asennettiin samalla vaivalla. Myyjänä oli hankalin kauppias kehen olen törmännyt, ei myynyt ulkomaalaiselle, ei vaikka olisin järjestänyt noudon, eikä skotti kaverin faijalle Skotlantiin. Kaveri pyysi sitten paikallista kaveriaan ostamaan ja laivaamaan murikan tänne. Vanhasta askista piti säilyttää molemmat akselit, 4.54 peränvälitykset oli naitettu näihin.
(https://live.staticflickr.com/65535/53095987550_18c44313f8_c.jpg)
Hauska ja pirteä, ampui liekkiä putkesta ja äänimaailman oli nannnaa kun pieni kone parkui kahdeksantonnia läppärunkojen huutaessa hoosiannaa. Eka lukollinen etuveto millä olin ajanu ja oli huikeaa taittaa mutkaan kun tuntui et imee sisäkurviin ja kovenpaa pitäsi vaan mennä. Mutta 280tkm raskasta kilometriä tuntui, auto oli viettänyt paljon aikaa radalla ja saanut kenkää jokaisen omistajan toimesta.
Molemmat oli vanhoja ja väsyneitä, kumpikin hajos kilpaa, yhden paikan kun sai kasaan niin toisessa vehkeessä hajos jotain muuta. Vuoden verran jaksoin, jostain syystä kaveripiiristä löytyi molemmille ottaja ja ostin 08 Honda CB 600 Hornetin jonka kanssa seuraava kesä meni päänsäryittä, jännittävin asia oli öljyjen vaihto ja vanhan kumin poltto. Ekaa kertaa poltin (https://flic.kr/p/2m5Eu55) ja että oli lapsellisen kivaa.
Hondakin oli pieni pitkälle, melkein ku monkeyllä ajelis. Ja isoja pyöriä ei oikein tuuppaa saamaan kuin isoilla moottoreilla ja tykkään moottoripyörän näköisistä moottoripyöristä niin etsin ja löysin kolmannen kesän pyöräksi muskelin, Suzuki GSX 1400.
(https://live.staticflickr.com/65535/53095836089_74ef2b34f1_c.jpg)
Etsin klassista sinivalkoista, mutta kun tämä tuli myyntiin niin meni yöunet. Pyörään oli asennettu Power Commander, koko putkisto ja tärkeimpänä Yoshimuran virinokat.
Vakionokat mahtaa olla pyöreät kun virinokat oli 220°. Vääntöä piisas, 160nm ja 150hp koneesta vakion 107hp ja 128nm sijaan. 1500rpm oli jo yli 100nm käytössä. Edellinen omistaja kertoi tulleensa vaimo ja kamat kyydissä Saksassa 260km/h ja mitä vitosella koitin niin 230km/h veti vielä sellaisella raivolla että taatusti laukkas sen 260km/h, yks vaihde jäi vielä reserviin. Äänet oli todella miehekkäät, matalaa ison koneen murinaa eikä edelliskesän hammasporan vingutusta, kaverin koeajaessa ei tarvinu peiliin kattoa kun kuuli kaukaa jo pyörän lähestyvän. Vaan painoihan se, parit hikiset tilanteet kävely vauhdeissa ja muksahti se lopulta paikaltaan. Duunikaveri seisoi selän takana ja tuli auttamaan vasta kun olin laskenut moottorin varaan ja naarmuttanut kytkinkopan.
Miehekkäässä pyörässä oli puolet halvemmat vakuutukset kuin edellisessä 600 Hornetissa. Tosin kulutus korjas senkin säästön, nätisti ajaessa meni kohtuullisella mut hapettaessa tuplas kulutuksen, isokin tankki muuttui äkkiä pieneks.
Vääntö korruptoi todella nopeasti, kyykkyjä oli kiva kiusata niin valoista kuin vauhdissa ja hetken päästä ne tuli tuhatta ja sataa vinkuen ohi. Mutta käyttis laukes ja uusi piti saada niin jostain piti luopua. Tätä on jäänyt ikävä, joka kerta tällaisen nähdessä pitää käydä lupaamassa itelleen et "tällainen tulee vielä".
Hyvää tarinaa. 8)
Lainaus käyttäjältä: samulis - 05 elokuu, 2023, 22:06106 Rallye
Tämä oli jo uutena jotenkin mieleenjäänyt ja kiinnostava malli. Pikku"sportti" suht riisutulla varustuksella.
Ainakin yksi henkilö osti tuollaisen uutena ja teki N-ryhmän kilpuriksi osallistuen Jyväskylän Suurajoihin muistaakseni useammankin kerran ja maaliinkin pääsi. Vielä silloin oli mahdollista harrastajalla osallistua kohtuullisilla kustannuksilla samoihin skaboihin maailman huippujen kanssa.
Viimeisillä ajoilla Suzukin kanssa kävi noutaja niin lähellä että kun pyörä oli myyty, pakkasin kamat ja päätin etten enään pyörää osta. Kehä III itäpäässä, Porvoon motarin jälkeen on liikennevalot joihin pysähtyessä takana tullu täysperä ei pysähtynytkään vaan humahti ohi täyttä vauhtia samalla kaistalla niin että väliin jäi muutaman sunnuntai hesarin verran. Ei tullu edes paskat housuun kun meni niin tilttiin. Tolosen Hesen perään ajoi henkilöauto 60km/h. Musta ei olis jäänyt mitään 85km/h puhaltaneen täysperän keulakoristeena. Puistattaa vieläkin.
Noh, annas olla, kaverin kanssa istuttiin sydän talvella (loskapaskaa vaaterissa) kehä kessalla ja se maalas sellasia tarinoita matka endurolla ajelemisen iloista ja kuinka se on turvallisista, hitaista ja hiljaisista hiekkateistä ympäri Suomen maata. Pirulainen sai kipinän taas syttymään.
Kevät kun alkoi ni pyörähän sitä piti ostaa ja kaivaa kamat varaston perukoilta.
Joensuusta löytyi BMW R1150GSA.
Täydellinen lottovoitto, ilmoituksessa klassisen paskat lähikuvat ihme kohdista pitkin pyörää ja tekstinä vain puhelinnumero ja "soita".
Puhelu kesti pitkälle yli tunnin, pyörän toinen omistaja oli vanhempi herrasmies joka oli tehnyt kaiken ja vähän vielä ylimääräistäkin. Kaikkea tuli kahdet matkaan, penkkejä, tappeja, pakoputkistoja, sivu ja takalaukkuja, huolto ja varaosia seuraavaksi 5 vuodeksi, kolme huolto-opasta plus tottakai kaikki vanhat ja hyväkuntoiset osat.
Pääsiäisenä helli lämmin sää ja hyppäsin junalla Joensuuhun. Pyörä oli kaikkea mitä luvattu ja vielä parempi, jokaisen mutterin viereen oli kirjoitettu vääntömomentti, kytkin remontti oli tehty 60tkm kohdalla vaikka kestää sen 150-200tkm, kardaani ja perä huolettu joka vuosi, lista kaikesta "varmuuden vuoksi ja ennakkoon" tehdyistä huolloista oli pitkä. Rumahan se on kuin rullatuoli, mutta olin varma että tässä oli peliä lopuksi ikää. Talliin jäi vielä R100GSA millä oli ajettu rapiat 300tkm ja olisi menny melkein uudesta.
(https://live.staticflickr.com/65535/52019227466_04498d8e4a_c.jpg)
Pitkät kalsarit alta pois ja nokka kohti Helsinkiä. Ajoin kesämökin naapuriin, Ylämyllyn Shellille tankkaamaan kun tankkari tuli juosten ja huutaen paikalle "OOTKO HELSINKIIN MENOSSA!". Myönnettävähän se oli "Joo, se edellinen omistaja kävi eilen ja kiroili että menee aivan liian halvalla". Menihän se, lottopottiin nimittäin kuului että myyjä luopui pyörästä vaimolleen kertomalla hinnalla.
No, pyörä oli iso, todella todella iso, mukaan sai korkean penkin ja olin hätää kärsimässä jo matalan kanssa, nippa nappa sain varpaat maahan. GSA:n A eli Adventure löi lisää vettä tai siis bensaa tankkiin, 31 litraa joka nosti painopisteen poskettoman korkealle, tällainen ripakinttu oli hätää kärsimässä kun piti tempasta pyörä jalalta ja rukoiltava ettei keikahda toiselle puolelle yli.
Pyörässä oli pahamaineiset tehostetut ABS:t, aina jarrua käyttäessä tankin alla ulisi pumppu joka muuttui todella nopeasti ärsyttävästä vittumaiseksi päänsäryksi. "Plussa" oli että jos pyörän virrat ei ollu päällä niin jarrut ei käytännössä toimineet, auton jarrut on paljon kevyemmät käyttää ilman tehostusta kun tässä, jalassa on ruutia toisella tapaa. Pahan maineen jarrut oli saaneet kesken leikistä luopuvan tehostimen eli kun tunnit tuli täyteen niin jarrut lakkas toimimasta ja useampikin omistaja oli liipassut pyörän kanssa mettään. ABS oli ensimmäistä sukupolvea, hiekalla jos unohtui päälle niin oli kuin jäällä mentäis, jaloilla olis jarruttanu enemmän, jos olis ylettäny. Siihen päälle yhdistelmäjarrut kruunaamaan koko show, takajarrun jos halus lukkoon niin etunen jarrutti tosissaan, koita siinä nyt sit löysällä ajaa.
Matkapyöränä pitäis olla kuulemma lyömätön, itella puutui paikat puolessa välissä J:suu - Hki niin että piti pysähtyä jaloittelemaan ja edellis kesänä ajelin GSX:llä 11 tuntia samaa väliä ja kotiin tullessa teki mieli jatkaa, kello oli jo puolen kaks niin ei enään kehdannu. Hitto että se oli hyvä pyörä.
Alusta on uskomaton, telelever etujousitus todella toimii, pyörää pystyi paiskomaan mutkatiellä kuin spottipyörää, kaveri ei meinannut 701 KTM supermotolla keretä perässä kun pääsin tutuille laduille.
Yleensä kun pääsee uuden laitteen kanssa kotia ja kääntyy ovella kattomaan niin sitä tulee onnellisena ihailtua ja taputettua henkisesti olalle loisto hankinnasta. Tän kanssa ei, himaan kun pääsin niin tiesin et nyt tuli ostettua väärä pyörä. No eikun myyntiin, kuukaus meni ja pyörä löysi Lapista kodin. Arki ajojen lisäksi kerkesin yhden päivän mittaisen reissun ajella kavereiden kanssa hiekkateitä, purema oli saatu.
Lainaus käyttäjältä: Pande - 05 elokuu, 2023, 22:53Tämä oli jo uutena jotenkin mieleenjäänyt ja kiinnostava malli. Pikku"sportti" suht riisutulla varustuksella.
Ainakin yksi henkilö osti tuollaisen uutena ja teki N-ryhmän kilpuriksi osallistuen Jyväskylän Suurajoihin muistaakseni useammankin kerran ja maaliinkin pääsi. Vielä silloin oli mahdollista harrastajalla osallistua kohtuullisilla kustannuksilla samoihin skaboihin maailman huippujen kanssa.
Kaverilla on museokuntoinen S1 ja siitä mä kipinän sainki. Vakio olis ollu loppupeileissä hauskempi, kapeemmat vakiorenkaat olis sallinu leikkimistä, semislikseillä toi oma meni kun kiskoilla. Hiekalla toi oma oli hulvattoman hauska, kaasulla sai ohjattua sladia ku takavedolla konsanaan.
Pösö tais olla ainut joka teki tosissaan pikkuluokkaan autoja, osia oli luokiteltu riittävästi. 205 ja 106 rallyet oli aikanaan maailmalla suosittuja pikkuluokissa
Toi S1 oli toinen mulla olleista Rallyestä. Tuli aikanaan varaosa-autoksi toiselle konerikkoiselle S1:lle. Ostin sen Espoosta autokorjaamolta, oli tekniikka purettu palasiksi. Seisoi vuosia, ennenkuin raaskin luopua siitä. Hyvä et on vielä elossa, noi on mahtavia pelejä ja noilla modeilla vielä parempia ;D
Lainaus käyttäjältä: Peto - 06 elokuu, 2023, 07:25Toi S1 oli toinen mulla olleista Rallyestä. Tuli aikanaan varaosa-autoksi toiselle konerikkoiselle S1:lle. Ostin sen Espoosta autokorjaamolta, oli tekniikka purettu palasiksi. Seisoi vuosia, ennenkuin raaskin luopua siitä. Hyvä et on vielä elossa, noi on mahtavia pelejä ja noilla modeilla vielä parempia ;D
Auto kävi meidän välissä Turun suunnalla jossa se rakennettiin taas tieliikenne kuntoon ja puuttuvat osat korvattiin. 1.4 XSI alakerta oli halpa tapa saada ehjä kone, kallis alkuperäinen imusarja oli korvattu prätkän läppärungoilla, imusarja oli PLA:sta 3D printattu. Mukana tuli onneks alkuperäiset peltivanteet ja kevyet, peltivanteilta näyttäneet C5 alumiinivalssit semeillä.
Oli jääny korjaamolle kuulemma maksamattomien laskujen takia ja korjaamolla oli imusarja kadonnu.
Auto kävi kahdella kaverilla, toinen niistä siisti sähköt, ECUn viritykset oli sitä luokkaa että laitoin kannen takasin ja totesin että se toimii ja sillä hyvä, oma käsitys sähköistä rajoittuu väriin ja kipuun. Nykyään asuu taas Turun suunnalla, vietiin auto trailerilla ostajalle ja heppu käveli 5 minuuttia autoa ympäri haltioituneena, tyttöystävä kertoi että tällaista on metsästetty pari vuotta.
No hypätää välillä vuoteen 2009 ja elokuun puoleen. Maailman taloutta oli tukistettu 2008 ja se näkyi harrasteautojen hinnoissa ja tarjonnassa. Rata-ajo oli kutkuttanu jo vuosia, pikkupoikana pyörällä ajaessa hain aina optimi linjoja, milloin onnistuen, milloin turpa maata viistäen. Kortin saatua tein samaa tiellä vaikkei 1.2 Kadettista tai 1.1 mk1 Golfista ollu nopeusrajoituksia rikkomaan, niin omaks ilokseen haki linjoja ja koitti säilyttää vaivalla hankitun vauhdin. Tosin kyllä niitä nopeampiakin siunaantui ja virkavallan muistutuksia touhuista.
Kattelin kaikenlaisia vehkeitä mitkä olis sopivia rata-ajoon. Mk2 Golf oli pitkään kiikarissa, mutta radalle kun ei halua viedä kalliimpaa kuin mitä oli varaa menettää kerta rysäyksessä niin homma olis alkanu aina talven mittaisella ruostejumpalla.
Olin lueskellu brittiläistä EVO Magazinea siitä lähtien kun se ilmestyi, huikeaa tekstiä missä tylsän puisevan jargonin sijaan vietettiin neljä aukeamaa ratin takana ja sitä lukiessa maalattiin maisemat ja tunnelmat tarkasti, tuntui kuin ite olis ollu puikoissa.
Sitä lueskellessa tekijöiden omien autojen palstalla yksi toimittajista oli luopumassa omasta, vuoden rata-ajossa palvelleesta Mazda MX-5:sta tai siis Japanilaisesta versiosta, Eunos Roadsterista, samoja laitteet oli, eri nimi vaan peräkontissa. Auto oli ruosteeton, valmiiksi radalle rakennettu, lukkoperä, turvakaari, kuppipenkki vöineen, coil overit, puslat, jarrupalat ja nesteet. Ja hintaa oli kaikki £1250.
Luin ilmoituksen pariin kertaan uudestaan ennenkuin uskoin että hinta oli oikein. Yks LHD Turbo 944 Porsche oli jo haettu sumun ja ruosteen saarilta kalliin punnan aikaan, nyt valuutat oli melkein saman arvoiset. Muutenkin ajeltu bussilla ristiin rastiin niin ajatus lähtemisestä ei pelottanut. Matikkapää huusi punaisena, puolentuntia laskin matkakuluja, lento ja laivalippuja, aikatauluja ennenkuin laitoin sähköpostia autosta. No arvaa harmittiko, no kyllä, se oli myyty sen puolentunnin aikana. Se ilta meni kiroillessa.
No nyt lähde oli löytynyt, eikun ratsaamaan koko saaren tarjontaa. Paikalliset forumit auki, parhaat autokauppa sivustot (nettiauto on aika paljon parempi) ja eBay.
eBay tuntui oudolta paikalta ostaa auto, sokkonahan sitä Suomesta käsin kuitenkin joutu ostamaan, kuviin luottaen, mut silti. Tähän ikään mennessä oli kaupat hierottu aina paikan päällä, enkä ollut vielä ostanut mitään nettikaupoista.
No viikon verran naama koneessa istuttua löytyi eBaysta Eunos Roadster ja kyljissä MAZDASPEED tarrat, turvakaari, koko putkisto, nahkasisusta, turkkilaista muovikromi nauhaa, kilometrejä 80tkm, ruosteeton, FSH ja always garaged. Ihan hirveästi myyjä ei autosta osannut kertoa, ainut että oli ollut nopeampi kuin muut koeajamansa. Huuto hiihteli joissain satasissa, kympin nostoilla.
Google laulamaan ja löysin autoliikkeen ilmoituksen identtisestä myydystä autosta. Auto oli Eunos Roadster Mazdaspeed B spec MS11, todella Japanilaisen komea nimi. Sit alkoikin jännittämään, mitä pidemmälle luin, sitä kylmempi rinki alkoi kuristaa alakertaa.
MAZDASPEED oli Mazdan AMG. Koko moottori oli käsin kasattu, kansi täysin läpikäyty, kiukkuisemmat nokat, kevyemmät venat, kansi ja imusarja portattu käsin, takokamat alkakerrassa, koko putkisto rosteria ja MaximWorks valmistama ($3800), alkuperäinen ECU säädetty koneelle, kolmilapainen sintteri ja KAAZin 1.5way lukkoperä.
Hiljaseks veti, hintaa kun myydylle komeudelle oli £8900. Hienoin ja kallein NA Miata vaihtoi omistajaa £3-4000 luokassa, rakennetut turbot £3-5000, Skylinen ja Supran sai alkaen £6k.
Huutoa oli jäljellä vielä 4 päivää ja toppuuttelin itteäni että kyllä se hinta karkaa, perinteinen loppukiri tulee, en osta £5k autoa radalle vaikka kuinka tekis mieli, että tonni on se maksimi josta en jousta. Samaan aikaa piru huutaa olkapäällä että ostettava se on, maksoi mitä maksoi.
Huuto loppui yöllä suomen aikaa ja seuraavana aamuna kattomaan kuinka pitkälle hinta oli karannu, veikkasin 5 alkavaa summaa. Pettymys oli katkera, hinta oli £50 yli oman tarjouksen. No siinä sitten istu ja ruoski itteensä, taputti olkapäälle hyvin kustusta hommasta ja siitä et olis se kannattanu valvoa. Tosin lohduttelin et kyllä se olis kuitenkin huutanu ja pitkään.
No eikun kädet saveen ja ettimään seuraavaa kun parin päivän päästä kilahti sähköpostia.
Myyjä kysyi että ostanko auton korkeimmalla huudollani, voittajahuutaja oli tehnyt oharit. Kädet täristen sit vastaamaan että kyllä, £1040 juu, otanhan minä. Myyjällä taas meni pupu pöksyyn kun kuuli että olen Suomesta, sain vakuutella tosissani että kyllä, tulen ja ei, en ole hullu.
Kymmenen nettisivua auki, kilpailuta lentoliput, check. Millä Lontoosta Leedsiin, check. Ajomatka Leeds-Dover, check. Lautta Dover-Calais, check. Kaverille viesti et olitko tosissas et lähdet mukaan? Check. Laske ajoaika Leeds-Lontoon lentokenttä-Dover, check. Bensan hinta euroopassa, check. Ajoaika Calais-Tukholma, check. Rekkakuski kaverille viestiä luvatusta ilmaisesta pisteillä kerätystä lipusta Ruotsinlaivalle, check. Vakuutuksen green gard, check. Ainiin, ilmoitus työnantajalle että lähden X hakemaan autoa, check. Tammelundin liikenne oli joustava työnantaja, omaa lomaa sai tunnin varoitusajalla niin paljon kuin perse kesti pitää.
Matka iltapäivä koitti, reppu selkään ja Lontooseen, yö kentän halvimmassa murjussa, halvin lentohan oli pelipaikalla 23 jälkeen, aamulla £60 lento Leedsiin, juna ja bussi olis ollu kympin halvempia. Illalla hotellissa oli liikaa aikaa miettiä ja alkoi jännitää niin että meinasin jänistää koko hommasta kun vanhat traumat puski pintaan, mitä helvettiä sitä on tekemässä, pitääkö sitä tänne asti taas lähteä. No tänne on tultu ja loppuun asti mennään.
Aamupäivällä myyjä, vanhempi herrasmies nouti kentältä. Sanoi että työkaveritki piti mua hulluna eikä uskoneet että oikeasti tulisin. Löin nettiauton auki, viisi MX-5 myynnissä, halvin 5500€, 240tkm ajettu 90hp 1.6 ja läpi ruosteessa. Samaan aikaan Englannissa oli pari tuhatta Mazdaa kaupan ja lisää laivattiin Japanista koko aika, arvo laski ja markkinat oli täynnä eikä ulkomaalaisia kiinnostanut RHD:t.
(https://live.staticflickr.com/2853/10145174976_e75f96648b_c.jpg)
Auto oli loistava, veti todella iloisesti, heräs 4500 jälkeen ja veti raivolla rajoittimelle. Konin keltaiset, alla Japanilaiset hävyttömän kevyet ja rumat vanteet, sisusta täynnä halpaa kromimuovia, ilmastointi ei toiminut, pakosarjassa kuulosti olevan vuoto, mutta ruosteeton, ehjä ja täydellinen, 80tkm ajettu auto.
Kytkin oli kuulemma ollu huono, oli palanu ekan viikonlopun aikana niin myyjä oli asennuttanut kunnollisen, tavallisen kytkimen. Myyjä oli säästänyt autoa tyttärensä ensiautoks, mutta vakuutukset tappoi idean. Brittiläinen systeemi pidetään kurissa ja nuhteessa vakuutuksilla. Rakentaa saat vaikka miten hurjan laitteen jos perse kestää vakuuttaa se. Etenkin nuoret maksaa kovia vakuutuksia, MK4 Supra oli £6k ja vakuutukset vuodeksi oli saman verran.
Hierottiin kaupat, juotiin teet ja tankin kautta nokka kohti Lontoota. Jälkiviisaana opin ettei kannata aikataulua rakentaa ihan yhtä kireäksi kuin keikkabussia ajellessa, vaikka olisikin kaks kuskia. Hain kaverin Lontoosta kyytiin ja laskettiin samoilla silmillä 27 tunnissa Leedsistä Tukholmaan. Yöllä kun Saksassa väsytti niin laskettiin rajotinta vasten vitosella sen 215km/h mitä auto kulki että pysyi hereillä. Opeteltiin myös ettei autobahnilla kannata päästää tankkia alle puolen. Huoltiksia on sadan kilsan välein ja seuraava olikin kiinni, ajettiin GPS avulla johonkin nukkuvaan pikkukylään tankkaamaan, kolmannella asemalla kelpas joku neljästä kortista ja saatiin 45 litran tankkiin 43 litraa menovettä.
IMG_0655.JPG
Aamulla tuli myyjältä viesti "hope all is going well, to my calculations you should be soon getting into Germany" ... "All is well, we just landed to Sweden" jonka jälkeen tuli radiohiljaisuus.
Ruotsin puolella, Helsingborgin jälkeen pitkän ylämäen päällä oli tuttu huoltis missä tiesin olevan Burger King, Antti tankkas ja mä juoksin sisälle, liian pitkä jono, ei kerkee. Lautta lähtee noin 7 tunnin päästä. Ylinopeutta minimissä parikymppiä että saadaan syötyä matkalla tunti pois ajasta, puolessa välissä, jossain ennen isoja järviä löytyi ruokapaikka eikä jonoa, paikallinen hamppariketju. Vitosen kouluruotsilla tilaamaan pöperöitä "Juu vi ska taa om stur burger tack" "Nej då taa en medium" no ei jaksettu, eikä osattu vääntää ja todettiin et anna se keskikokoinen sitten. No se keskikokoinen oli melkein lautasen kokoinen, ei saatu kumpikaan syötyä vaikka alkuun oli isokin nälkä. Hölö Mörkön kohdalla oli tietyöt ja Tukholmassa maratoni, Viikarin rannassa nähtiin takavalot kun lautta irtos rannasta, keula ympäri ja takas maratoonareiden sekaan, tiukalle meni ettei myöhästytty Siljankin kyydistä.
Laivan baarissa istuttiin tyytyväisenä kaljat kourassa, silmät seiso ja järki jäässä.
Jumalattoman hienoa tarinaa!
Tuo Ruotsin huoltispaikka oli varmaankin Skåneporten. Siinä viikko sitten poikettiin. :)
Auto saatiin Turun kautta kotia, sataman Tullista hain tarrakilvet ja täyttelin laput. Loppu syksyn ajot jäi 5 päivään mitä sai ajaa ilman että aloitti maahan tuonti rumbaa. Auto talliin ja kaikki halvat turkki kromit roskiin ja kanssa harrastajille joiden makunystyröitä moiset kiehtoi. Ostin kaks Cobra Monaco kuppipenkkiä kaverilta halvalla, rautarunkoisina ihan järkyttävän paskat istua ja ei ne mahtunu autoon. No kauppa kävi ja ostin käytetyn Sparcon EVOn, kinnitysraudat ja 6 pistevyöt. Talven aikana ei ollu tarkoitus tehdä muuta, jarrupalat ja nesteet rata-ajoa kestäviks.
Lueskelin Miata.net forumia ja "latest picture you took" ketjussa oli kuva konehuoneesta missä oli läppärungoilla koristeltu kone ja lause "Next, LS Swap". Laitoin privaviestiä että myytkö noi läppärungot? Mulla on ollu läppärunko fetissi pitkään, sitä kaasareiden ja läppärunkojen suoraa huutoa kuunnellessa sielu lepää. Pakko saada. Soitin pomolle ja neuvottelin pitämättömät talvilomat rahaksi ja hieroin läppärungoista kaupat. Laadukas Japanilainen OER FUJI Racing bolt-on paketti missä oli kaikki tarvittavat, imusarja, tyhjäkäyntimoottori, vivustot, läppärungot ja torvet.
Olo oli kuin pikkulapsena jouluna kun UPS toi paketin, tai itseasiassa parempi, ties mitä tuleman piti. Asennus oli todella suora viivaista, vanha imusarja veks ja uudet romut tilalle. Mitä nyt Suomi ruosteeseen tottuneena luulin katkoneeni ekan pultin avatessani, pultti naksahti ja meni ihan löysäksi, en vaan ollu tottunut että näin niiden kuuluu aueta. Ainut harmi oli 4 pytyn torven ja jarru putkien väliin jäi muutama sentti.
(https://live.staticflickr.com/8101/8531473112_56d2b156c0_c.jpg)
Moottorinohjauksen kanssa meni metsään. Miataan saa...
Ah käydääns mallit läpi.
Ensimmäisen sukupolven 1989-1997 NA Mazda oli jenkeissä Miata, Japanissa Eunos Roadster ja muualla maailmassa MX-5. Sai 1.6 ja 1.8
Tokan 1998-2005 ruman NB:n jälkeen kaikki oli MX-5 mantereesta riippumatta. Sai 1.6 ja 1.8
Kolmas pumppernikkeli 2005-2015 oli NC, sen facelift on huomattavasti parempi. Sai 1.8 ja 2.0
Nykyinen, neljäs 2016- on ND. ND:lle pitää antaa pisteet, kevyempi kuin eka NA, tehokkaampi ja kaikki modernit varusteet. Ajettavuus ja teho on kuin NA joka on kasvanut aikuiseks. Saa 1.5 ja 2.0
NA ja NB on käytännössä samoja autoja, muutokset oli rumaa ulkonäön lisäks melko pieniä ja kaikki osat käy ristiin.
Jatketaans, niin Miata sai ekana Megasquirtin PNP, plug and pray ECU:n. Jenkki foorumilla vaikutti kreikkalainen ammattilainen joka kasasi ECUn ja teki vielä kaupan päälle muutamat hyvät muokkaukset mm. vakio miatalle hyvin säädetty kartta, mutta jono oli pari kuukautta. Oli muka kiire ja päätin etten odota vaan tilaan sarjan ja teetän kotimaisella sepällä joka kolvaili MS1 kasaan ja möi. Sovittiin että paketti menee suoraan tekijälle ja saan valmiin ECUn kotia.
Paketti kainalossa auton luo, ECU kiinni, läppäri kiinni ja valmis kartta koneeseen.
Koitin startata ja mitään ei tapahtunu, netti auki, bensapumppu tarvitsi hyppylangan toimiakseen. Hyppylanka paikalleen ja uus yritys. Ei mitään, paitsi että nyt haisi bensa.
Antti totes että sulla valuu bensaa läppärunkojen torvista. Tulpat auki ja joka pytty oli täynnä bensaa. Jaahas, ohuella letkulla imin bensat pois ja jäin ihmettelemään mitäs nyt. Paikalliselta Miata forumilta löytyi apua ja valokuvien perusteella oli sytkäkivet ja ruisku kolvattu suoraan 12v. Sytkävahvistin oli palanut, sytkäkivet oli palanut ja suuttimet huuti 100% koko aika.
Toinen forumilainen kolvas laatikon kuntoon, vaihdoin öljyt ja sain perus kartalla ajettua ST-Motorsille säätöihin. Säädöt onnistui, vakio Miatassa on 116hp, Mazdaspeed:issä oli 132hp ja tässä oli 142hp.
Se riitti, ääntä riitti ja huudatin konetta aina ja koko aika kaikkialla, Mazdaspeed kun vielä kiersi kaheksan tonnia.
Olis voinut saada muutaman hepan lisää jos olis tehnyt laatikon torvien ympärille ja johtanut kylmää ilmaa siihen. Mut mitäs helvetin ideaa siinä nyt sit olis ollu, hirveällä vaivalla saa ääntä ja sit parin hepan takia pilaa koko shown.
Ratapäivät läheni ja istuin steissillä bussin ratissa odottamassa seuraavaa lähtöä kun Pistonheads:in myyntipalstalta löytyi £100 neljä ajamatonta 185x14 Yoko R888 semisliksiä. Oli tullut auton mukana eikä mitään käyttöä näille. Laitoin viestin, sovin kaupat ja maksoin, tilasin Parcel2Go kyydin renkaille £60 ja jäin odottamaan.
Ekat Miata kerhon ratapäivät oli Ahvenistolla, yks tutustumis kierros ja sen jälkeen täysillä. Ajaminen sujui ja maistui. Tätä varten oli nähty vaivaa ja haaveiltu vuosia. Ajolinjat löytyi ylämäen mutkaa lukuunottamatta samantien. Ylämäen mutka pelotti huolella. Muuten rata tuntui todella hyvältä, mini Nürre.
(https://live.staticflickr.com/7281/8744460925_6db7d11c29.jpg)
Muut kerholaiset tuli ihmettelemään miten voin ekalla kerralla ajaa kovempaa kuin rakennetut turbot. Osoitin renkaita ja sanoin jotain ajolinjoista, useat kun tuntui ajavan kuin maantiellä. Joku halusi kyytiin ja lähdin ajelemaan puolivaloilla hiljempaa, no eihän siitä tullu paskaakaan. Rytmi metsässä ja Tarun mutkaan liian aikaisin sisään ja ulostulo suoraan rengasvalliin. Onneks oli penkki, vyöt ja mikroautoilu niskatuki. Tärkeimpänä kyytiläiselle ei onneks käynyt kuinkaan. Enemmän harmitti kesken jääneet ratapäivät kuin rikki mennyt auto, lokari, ovi ja kovakatto oli saanut osumaa ja oikeen puolen alatukivarsi oli vääntynyt. Tähän mennessä olin jo saanut Briteistä tuttuja ja soitin Johnille Miata purkaamolle että laittaa käytetyn tukivarren tulemaan, £35 kiitos.
(https://live.staticflickr.com/6192/6159941660_1de0b3bdaf_c.jpg)
Puhelu vaimolle, ei ymmärtäny miten voi naurattaa vaikka olin ajanu kolarin, ai kauheeta.
Koko kesä mentiin jalka suorana Ahvenistolla ja Alastarolla, taidot kasvoi, ajat parani ja ylämäen mutkaan löytyi niksit.
Lainaus käyttäjältä: samulis - 06 elokuu, 2023, 18:51Ah käydääns mallit läpi.
Ja jos haluaa katsella luonnosten ja ensimmäisten protojen kuvia niin sitten pitää olla hyllyssä tämä kirja. :D No joo, varmasti nykyään samat infot löytyvät netistäkin. Tuo on tuoreeltaan vuonna 1989 ilmestynyt kirja, olen osaksi siksi ostanut aikanaan kun siinä on lopussa hieman myös muiden merkkien aikaisempien pikkusporttien historiikkia MG:stä murtoluku-Fiateihin jne.
(https://panu66.kuvat.fi/kuvat/Autokuvia%202023/MX5%20kirja.jpg?img=smaller)
Hyvää kerrontaa, kirjoita vaan lisää niin luen mielenkiinnolla.
No mikä näissä nyt sitten kiehtoo?
Kuitenkin natiaisesta asti lukenu V8 Magazinea kuin piru raamattua, fanittanu AC Cobraa ainoana oikeana (edesmennyt autohullu ystäväni Jenkeistä oli 70 luvulla päässy ajamaan aitoa Cobraa, alla aidot Polyglas renkaat, totes vaan et hengen vaarallinen laite, sanonta et menee kaks kertaa kovempaa ja väärään suuntaan piti kuulemma paikkansa) ja osasin kaikki numerosarjat moottoreiden kokoihin, laatikoihin, runkoihin, korimallit ja vuosiluvut tuli kuin apteekin hyllyltä. Yhtä hyvin kuin olis jääny asiat päähän koulussakin niin olis menny sielläkin paremmin.
1988 tai 1989 luin kirjastossa TM:ää ja lehdessä esiteltiin juurta jaksaen MX-5.
50-50 painojako, alle tonnin paino, päällekkäiset kolmiotukivarret joka kulmassa, nelipyttyinen ujosti alitehoinen kone, 5 vaihteinen manuaali, visko lukko ja erittäin kätevä rättikatto joka ei vuotanut. Kolahti, kerrasta.
Olin juniorina Historic Race Finlandin apupoikana ratapäivillä ja yks retki tehtiin MGB avolla. Se riitti, ymmärrys mitä urheiluauto tarkoitti aukes kerralla ja Miata oli kaikkea tätä ilman brittiläisiä ongelmia, sähköt toimi, muovi ei ollut halvinta paskaa, ohjaus on nopea ja tarkka, katto toimi kuin ajatus ja piti veden ulkopuolella.
Moni kaveripiirin virnuilija ja hekotellija tuli uskoon kääntyneenä ratin takaata tai vähintäänkin ymmärtäen mistä näissä on kyse. Ajettavuus vaan on ihan omaa luokkaansa. Todella monella muulla autolla pitää ajaa 9/10 ennenkuin ajaminen alkaa olla hauskaa, tällä riittää 40km/h kauppamatkalla ja hymyilyttää.
Homma lähti ennen ekaa ratapäivää laukalle. Ekalla reissulla mukana ollut Antti ja pari muuta koeajon vakuuttamaa halus omat autonsa. Keväällä etin autoja tosissaan ja löydettiin useampi auto mistä sovittiin kaupat. Etin kovat katot mukaan, siihen aikaan niitä sai £50-250 luokassa, nyt ne hiihtelee Suomessa 1500€ nurkilla ja jenkeissä pari tonnia.
Säädin lennot, laivat, vakuutukset jne shown kasaan ja lähdettiin porukalla Englantiin.
(https://live.staticflickr.com/5328/9646856239_856255ab54_z.jpg)
Reissu meni hyvin, hauskaa oli, ajettiin yhden kovankaton kanssa pelkät etulukot kiinni kun taakse tulevat Frankenstain pultit saatiin vasta seuraavalta kauppiaalta, vedettiin takapää kiinni jeesusteipillä ja naurettiin ettei pysy. No ei pysyny eikä naurattanu, 60mph vaudissa katto nousi reilusti ylös, teipit lepatti ja pien paniikki oli kuulemma iskeny. Loppumatka mentiinkin kiltisti hissun kissun.
Autot saatiin maahan ja hauskaa riitti. Jos oikein tihrustat niin ihka aidolla nokian perunalla otetussa kuvassa näkyy minä ja auto. Kummatkin ehjänä ja kuski opetuksen saaneena. Kuivalta asfaltilta kevään viileillä märälle ja liukkaalle ja sit lähti, sitä kerkes miettimään uskomattoman paljon kaikenlaista ennenkuin vauhti pysähtyi. Taisin vannoa ajavani hiljaa ja kiltisti.
(https://live.staticflickr.com/7373/10145208193_5609635fce_q.jpg)
Lipsui se muillakin, edessä oli ysikymppi vasemmalle ja minä apukuskina ohjeistamassa "käänny ysikympistä oikeelle" Mutkan jälkeen oli heti oikeelle hiekkatie mihin piti mennä, kartanlukijan epäselvän ohjeistukseen sain vastauksen "päätä nyt perkele" ja sit katteltiinkin mihin pysähtyy.
(https://live.staticflickr.com/5474/10145066924_30543e764d.jpg)
Sattuuhan sitä ja näistä oppii. Rikoksetkin on jo vanhetuneita.
Ainoat osuman saaneet oli egot.
.
Tais olla 2005 kun liityin 9xxfin palstalle. Köyhän talon kakarana piti saada Porsche. En siihen ihan täysin uskonut itekkään mutta pitäähän sitä. Ainakin itellä lompakko on tuupannu ohjastamaan makua ja 944 viehätti kummasti.
Miks 944? Tultiin just 18 täyttäneinä kaverin kyydissä humalassa baarista, Fiat Uno 45:ssa viis ukkoa ja unosta kaikki mitä irti sai eli vähän yli sata. Etupenkiltä kaveri huikkas Porvoon motarin liittymän kohdalla et katos taakses. Takaa tuli 944 Turbo ja todella lujaa. En ollu ennen nähnyt miltä näytti kun joku paahtoi lähemmäs kakspuolmarkkaa taulussa ohi ja hävis lujaa lahdentien loivaan ylämäkeen. Teki melkoisen vaikutuksen.
Vaimon, silloisen kihlatun kanssa lyötiin hynttyyt yhteen samoihin aikoihin ja vaimo katteli olan yli rahavirtoja. Pari kuukautta se neuvoi sivusta ja kysyi sitten et jos se vois näyttää. En tiedä mitä ja miten se saa samat numerot riittämään aivan eri asioihin ja aiempi puolesta kuusta loppuun perseauki muuttuikin siihen että rahaa jäi sukan varteen.
Puol vuotta myöhemmin huomasin että rahat riittääkin Porscheen. 2006 loppukesästä kävin hakemassa YK tuonti 1986 Porsche 944 Ylöjärveltä. Myyjä oli työkeikalla Kolumbiassa, vanhemmat oli palannu pari päivää aikaisemmin maailman ympäri purjehdukselta ja olivat ihan pyörällä kaikesta mitä maailmassa oli muuttunut.
Hinta tingittiin Skypessä kohdalleen, edellinen koeajaja oli koittanut lukkojarrutusta ja pilannut eturenkaat ja Porscheen kun ei käy kuin P lisäkirjaimella varustetut renkaat. Tai siinä uskossa silloin elin.
(https://live.staticflickr.com/5699/21741572921_e1bbc2c0dd.jpg)
Syksyllä ajoin niin paljon kuin kerkesin. Muutamat miittit jossa pääsin opettelemaan miten millin tarkasti Porschet tulee pysäköidä vierekkäin, keulat samalle tasalle ja kerhoretki Uudenkaupungin tehtaalle missä kasattiin Boxstereita. Puhelimia ei saanut ottaa kierrokselle ja kuulemma ainoat kaks identtistä autoa oli molemmat menny Venäjälle, kumpikin punaisia, mauttomasti laajennetulla punaisella nahkasisustuksella, pelkkää punaista joka paikka ja kaikilla varusteilla.
Talveks sain auton kaverin prätkätalliin, vanhan navetan alakertaan. Pari Hiacellista romua kaatikselle ja auto mahtui sisään.
Kyllä sitä tunsi ittensä hienoks, ja tärkeeks.
Keväällä tein virheen, kävin koittamassa 944 Turboa. Ei olis pitäny, kalliiks tuli. Auto myyntiin ja ettimään Turboa mihin kynnet riittäis. Vaparille löytyi ostaja ja vikana iltana käytiin sit ajamassa karstat koneesta, Porvoon konetiellä niin kovaa kun vessa kulki, kaveri sano et katos taakse, putkesta sylkee jatkuvaan palavaa paskaa ja kulku parani kaikenaikaa. Takasinpäin tultiin tuttuja pikkuteitä ja pitkälle suoralle taittaessa oli lähtöjään jo vauhtia tuplat sallittuun ja suoran päässä näkyi valot vastapuolen bussipysäkillä parkissa. "ei ne poliisit ole". Jep.
Maijahan se, instant adrenaliini hyöky, koko kropassa tuntu kohahdus, nyt tulikin haukattua paskaa. No, ei tässä ole kuin hävittävää, vauhdista 10% pois, varman päälle ja kovaa. Onneks tiet ja paikat oli tuttuja. Ajoin tuttuun parkkihalliin piiloon ja kävellen nakkikioskille, kädet taskussa ettei vapina paljastais. Mondeo sahas tunnin ettimässä ennenkuin luovuttivat.
No kaupat synty, uus omistaja oli tyytyväinen ja mä löysin Turbon.
Se oli Englannissa, hinta oli kova ja punta oli kallis. LHD 1989 Turbo S eli vakiona isompi turbo, isommat jarrut, paremmat stereot, nahkajakkarat kaikilla sähkösäädöillä ja lisävarusteista oli raksittu ilmastoinnin lisäks tärkeimmät, parempi alusta ja lukkoperä. Parasta oli että autoon oli asennettu edelleen silloin melkoisen arvokas Lindsey Racing 380rwhp kit ja alla oli 993 Turbon hollow spoke vanteet. Laskin että vaikka paska osuis tuulettimeen niin saisin omani pois purkuosista. Jep jep.
Myyjä oli hämärän oloinen ja olis pitäny kuunnella pientä ääntä joka varoitteli, no näistä oppi.
Tohon aikaan LHD:t oli UK:ssa vielä RHD edullisempia, paikalliset joilla ei ollut varaa RHD:n hakivat mantereelta LHD:n.
(https://live.staticflickr.com/566/21732247585_36a81ebde4.jpg)
Aiemmin oli tullu käytyä pari kertaa kavereiden luona Englannissa, mutta bussikeikat häämötti vielä tulevaisuudessa eikä tällaisesta touhusta ollut minkäänlaista kokemusta. Iso työmaa selvittää miten koko sirkus toimii, miten saan vakuutukset, mitä kautta kotiin ja niin edespäin.Juhannus painoi päälle mutta auto oli saatava. Lennettiin Ryanairilla Tampereelta, taskussa iso tukko puntia ja karmee autokuume päällä. Paikan päälle päästiin myöhään illalla ja taivaalta tuli vettä kuin esteristä, myyjä oli isänsä kanssa vastassa ja koeajon jälkeen pieni ääni sanoi että kävele pois. No en sitä uskonut, päätin että kun tänne asti on tultu niin mennään loppuun asti.
Kaupat tehty ja ontto olo sielussa kotia kohti. Ekalla tankilla pyörittelin silmiä, oli kuitenkin ajettu todella nätisti sateessa ja kulutus oli yli 16 litraa satkulle, ysärin viriboksit ei ollu ihan niin tarkasti optimoituja, mielummin vähän rikkaalla.
Mantereen puolella sit ihmeteltiin et miten tää ei kulje. Pysähdyttiin tutkimaan ja ahtoletkut oli löysällä. Joo'o. Kiristeltiin niitä yks kerrallaan ja joka kerta puhti parani. BMW Z3M tuli haastamaan ja kaverin ollessa puikoissa yllytin et anna mennä, kojelaudassa, mankan alla oli digitaalinen ahtopaineen säädin mille en ollu vielä antanut huomioo.
Z3M karkas, Porsche suti vaikka vauhtia oli yli 140 ja ohjaamossa piippas pirusti. Nyt ei kaikki palikat olleet paikallaan, tiesin että 944 niittaa perseen maahan sen sijaan että sutis. Pysähdyttiin ihmettelemään, mä tutkin ahtopaineen säädintä, se oli säädetty antamaan 10 sekunnin ajan 2.05 bar, lyhyellä matikalla 385 kit plus 2.05 oli plus 500hp, tiedä sit siitä. Kaveri tutki renkaita ja tuli kertomaan et 265:t oli yli 10 vuotta vanhat ja aivan kivikovat saippuat. Eikun kuski vaihtoon ja kaasua. Kiihdytin bensa-asemalta autobahnille ja sain kolmosella ahdot tappiin ja kuului pehmeä mossahdus. Konepellin reunojen alta puski höyryä ja takana kaikki kolme kaistaa oli höyrynpilvessä. Kytkin pohjaan, virrat veks ja rullattiin rastplatsenille. Jep se pieni ääni...
Soittelin tutulle Porsche harrastajalle kesken parhaan juhannuksen että millä auton saa Suomeen. ADAC ja Vaittinen oli vastaukset. Tulevalle vaimolle soittelemaan että nyt kävi näin, että et sä viitsisitsä hoitaa meille lentoliput, en kyllä vielä tiedä mistä tullaan, mut sellaset pitäis saada. Joku paikallinen tuli rastplatzenilla tarjoamaan vettä helteessä istuville ja auttoi soittamaan ADACin hinurin paikalle. Hinuri tuli ja vei johonkin pikkukylään varikolle mihin auto jäis. Yhteistä kieltä ei ollut ja yhtäkkiä se sanoi että Polizei. Ihmettelin että mihin niitä nyt tarvitaan, että ei tässä nyt lakia ole rikottu. Paikalle tuli pari nuorta poliisia, toinen oli nuori nainen joka puhu sujuvaa englantia ja sanoi että tuttu soitti ne tulkiks paikalle. Jah no mikäs siinä. Tulkin välityksellä selvitettiin tilanne ja kerroin että joku Vaittinen tulee vissiin hakemaan. Ihmettelin kun se otti tiedon tuttavallisesti vastaan, mutten osannu yhdistellä pisteitä.
Saatiin poliiseilta kyyti lähimmälle juna-asemalle ja ajeltiin Dresdeniin. Välissä soittelin väliaika tietoja kotiin jossa tuleva vaimo teki töitä ja halus miehensä ajoissa seuraavan viikon häitä varten kotia.
Soittelin kotoota Vaittiselle ja sovittiin kyyti, olin aloittamassa selitystä missä auto on niin selvisi että erittäin tuttu paikka. Auto tuli pari viikkoa vai olikohan kuukaus häämatkan jälkeen ja hatun pois noston jälkeen selvis että jokainen pytty oli pilalla. Huotin pönttö oli täynnä öljyä ja viisaammat kertoi että kone oli "todennäköisesti" lähtöjään jo huono ja sen takia letkut oli löysällä ja huohotin täyttynyt. Mikäpä oli ollessa, tili oli laitettu sileeks, tallissa oli rikkinäinen ja verottamaton Porsche ja vaimo kertoi että jälkikasvua on tulossa.
Edit 7.3.25 Lueskelin virikitin kotisivuja ja kitin vakiopaineet on 1.3bar. Juttelin reissusta kaverin kanssa jolla on parempi muisti ja digitaalinen ahtopaineen säädin oli säädetty antamaan 2.05bar. Ei ihme että moottori sanoi sopimuksen irti.
No jätetään Porsche oman onnensa nojaan ja ajellaan Miatoilla.
Mazdaspeed lähti kesän lopussa, tuuttasin tutkaan sellaiset lukemat ettei tarvinnut puoleentoista kuukauteen ajella linjuria. Auto piti myydä jotta sai elämän maksettua. Kerhokaveri haki auton ja se jatkoi vuosikausia rata-autona, tänäpäivänä se asuu Pohjanmaalla drifterinä, ratti on vaihdettu vasemmalle, pellin alla on BMW:n V8, syylari kontissa ja maalattu telalla keltaiseksi.
Rata-ajo edelleen kiinnosti ja kolmeen pekkaan tehtiin talven aikana yhdestä tuodusta autosta puhdas rata-auto. Auto oli Japanissa tehty jo rata-ajoa silmällä pitäen, putkisto, turvakaari, KAAZin lukko ja TEINin alusta. Vakio koneella näillä ajaa rataa maailman tappiin kun muistaa öljyt vaihdella.
Budjetti kolmeen pekkaan, auto Nakkilan tallille ja porukalla rakentamaan. Puslat vaihtui polybusheihin. Alla olleet Coiloverit lähetettiin RallySystemsille uudelleen rakennettaviks Miatalle sopiville spekseille. Kaikki ylimääräinen ja irtilähtevä roskiin. Puskureiden sisältä törmäys muovit roskiin. Rättikatto roskiin. Sisustasta jäi kojelauta ja keskikonsoli. Moottorin ja laatikon tukikumeiksi jääkiekkoa vastaavaa kamaa, näillä sai koneen ja laatikon heilumisen kuriin, Alastaron vikoissa S mutkissa monesti auto ja kone heilui eri suuntiin ja väärällä kädellä vaihtaessa sattui usein vaihdemissejä. Oudointa oli vaihtaa väärällä kädellä kakkoselle vasemmalle ja taakse, vaikka RHD:llä olikin jo paljon tullu ajettua. Jarruille teräspunosletkut, nesteiksi Motulin 600 ja yellow stuffin palat. Uudet iskarit alle, mun vanha Sparcon EVO vöineen kiinni ja puntarille. Oltiin onnistuttu, 890kg. Miata on vaikea saada alle 900kg.
Japanissa oli tsunami iskeny ja rengastuotanto oli polvillaan. Semisliksejä ei ollut missään. Löysin UK:sta käyttämättömät R888 väärällä jaolla olevilla tykkivanteilla ok hintaan. Parcel2go:lta kyyti renkaille, välissä piti soitella ja kertoa perinteinen "bläk round pirellis" kun kyselivät miltä kadonneet tuotteet näyttivät. Vein renkaat ja vanteet Konalan Vianoriin, vanteille oli löytynyt ostaja. Ekan renkaan jälkeen tiskin takaa tuli pomo sanomaan että rengas meni rikki pois ottaessa. Jaa, kirjoitin lapulle Kumho V70A 235/45/R13, et tollaiset voit laittaa tilalle. Pomo totes et ei, kyllä hän hoitaa sen rikkinäisen tilalle samanlaisen, ei tässä koko kierrosta ruveta ostelemaan.
Soitti seuraavana päivänä ja ihmetteli mistä tiesin ettei renkaita ollut. Selitin että tästä syystä renkaat oli UKsta ostettu ja noi Kumhot oli ainoat mitä oli missään hyllyssä.
Ekat ratapäivät tuli eikä renkaita ja vanteita ollut, laitettiin alle 195-15 sekarengastus ja yhden porukasta faijan omistamasta konttorilta tarrakilvet ja radalle. Kierrosaikoja oli turha metsästää mutta ajaminen ei ollu koskaan näin hauskaa. Auto teki ihan mitä halus, ali ja yli ohjas sen kun käski. Ekaa kertaa elämässäni vedin koko mutkan, apparan maalisuoran päässä olevan pitkän oikean nelipyörä sladissa kaasulla ohjaten, olo oli kuin 50 luvun formula kuskilla. Tarroissa oli vielä virtaa ja tuli käytyä Rusalla kahvilla, kehä ykköseltä Rusalle oli liikaa, meteliä oli kuin peltirummun sisällä olis istunu. Kumma mutta radalla meteliä ei edes tiedostanut.
Teetettiin Turun vannepajalla 13x8 et36 peltivanteet renkaille. Saatiin renkaat vanteille ja seuraaville ratapäiville. Auto oli ihan posketon, pitoa oli aivan liikaa tehoon nähden eikä renkaita meinannut saada lämpenemään millään. Paineita sai laskea alle bariin ennenkuin löytyi ja sit mentiin. Kaasua ei tarvinnut hellittää mäen päällä niinkuin yleensä vaan sen kun taittoi sillan päälle, hölläs, napautti jarrua ja moottori jarrulla Tarusta läpi ja seuraavan kerran jarrua tarvittiin oikeasti vasta maalisuoran päässä. 1:36 mikä oli näille taidoille kova suoritus. Päivän pääteeks käytin Tarun jälkeisessä ysikympissä oikean renkaan ulkokanttarin päällä, täys veto ja renkaan palatessa asfalttiin taka-akselin rattaat sanoi sopimuksen irti.
(https://live.staticflickr.com/6151/6195431862_f85aff161b.jpg)
Sopimus oli että mokaaja maksaa ja kaikki korjaa. No ei se niin mennyt. Auto seisoi pihassa odottamassa muita kunnes uus kuume iski ja motivaatio löytyi.
Kiitos kaikille kommenteista! Kiva kirjoittaa kun tykätään.
Kova editoimaan jo kirjoitettua kun kerralla ei tule valmista.
Lainaus käyttäjältä: Rusty - 06 elokuu, 2023, 17:20Tuo Ruotsin huoltispaikka oli varmaankin Skåneporten. Siinä viikko sitten poikettiin. :)
Tais se olla, seuraavalla tankkauksella kurvattiin Shellin pihaan ja jäi vaihdekeppi käteen, meinasin ajaa Helvetin Enkeli porukan sekaan.
Lainaus käyttäjältä: Pande - 06 elokuu, 2023, 19:26Ja jos haluaa katsella luonnosten ja ensimmäisten protojen kuvia niin sitten pitää olla hyllyssä tämä kirja. :D No joo, varmasti nykyään samat infot löytyvät netistäkin. Tuo on tuoreeltaan vuonna 1989 ilmestynyt kirja, olen osaksi siksi ostanut aikanaan kun siinä on lopussa hieman myös muiden merkkien aikaisempien pikkusporttien historiikkia MG:stä murtoluku-Fiateihin jne.
(https://panu66.kuvat.fi/kuvat/Autokuvia%202023/MX5%20kirja.jpg?img=smaller)
Hyvää kerrontaa, kirjoita vaan lisää niin luen mielenkiinnolla.
Tarina mistä auto sai alkunsa ja kuinka se kehittyi on hieno. Aika monta mutkaa oli seitkyt luvun lopusta ennenkuin auto muuttui todeksi. Uskomatonta että Mazda uskalsi tuoda auton markkinoille tilanteessa missä koko muu maailman autoteollisuus pelkäsi amerikan kieltävän avoautot turvattomina ja millaisen hyökyaallon Miata aloitti, Fiat Barchetta, BMW Z3, Mercedes SLK, Lotus Elan M100, MG F, uskaltaiskohan MR-2 mk3 lukea samaan aaltoon.
Lainaus käyttäjältä: samulis - 06 elokuu, 2023, 22:09Tais olla 2005 kun liityin 9xxfin palstalle. Köyhän talon kakarana piti saada Porsche. En siihen ihan täysin uskonut itekkään mutta pitäähän sitä. Ainakin itellä lompakko on tuupannu ohjastamaan makua ja 944 viehätti kummasti.
Vaimon, silloisen kihlatun kanssa lyötiin hynttyyt yhteen samoihin aikoihin ja vaimo katteli olan yli rahavirtoja. Pari kuukautta se neuvoi sivusta ja kysyi sitten et jos se vois näyttää. En tiedä mitä ja miten se saa samat numerot riittämään aivan eri asioihin ja aiempi puolesta kuusta loppuun perseauki muuttuikin siihen että rahaa jäi sukan varteen.
Miks 944? Tultiin just 18 täyttäneinä kaverin kyydissä humalassa baarista, Fiat Uno 45:ssa viis ukkoa ja unosta kaikki mitä irti sai eli vähän yli sata. Etupenkiltä kaveri huikkas Porvoon motarin liittymän kohdalla et katos taakses. Takaa tuli 944 ja todella lujaa. En ollu ennen nähnyt miltä näytti kun joku paahtoi lähemmäs kakspuolmarkkaa taulussa ohi ja hävis lujaa lahdentien loivaan ylämäkeen. Teki melkoisen vaikutuksen.
Puol vuotta myöhemmin huomasin että rahat riittääkin Porscheen. 2006 loppukesästä kävin hakemassa YK tuonti 1986 Porsche 944 Ylöjärveltä. Myyjä oli työkeikalla Kolumbiassa, vanhemmat oli palannu pari päivää aikaisemmin maailman ympäri purjehdukselta ja olivat ihan pyörällä kaikesta mitä maailmassa oli muuttunut.
Hinta tingittiin Skypessä kohdalleen, edellinen koeajaja oli koittanut lukkojarrutusta ja pilannut eturenkaat ja Porscheen ei käy kuin P lisäkirjaimella varustetut renkaat. Tai tässä uskossa silloin elin.
(https://live.staticflickr.com/5699/21741572921_e1bbc2c0dd.jpg)
Syksyllä ajettiin niin paljon kuin kerettiin. Muutamat mittit jossa pääsin opettelemaan miten millin tarkasti Porschet tulee pysäköidä vierekkäin, keulat samalle tasalle ja kerhoretki Uudenkaupungin tehtaalle missä kasattiin Boxstereita. Puhelimia ei saanut ottaa kierrokselle ja kuulemma ainoat kaks identtistä autoa oli molemmat menny Venäjälle, kumpikin punaisia, mauttomasti laajennetulla punaisella nahkasisustuksella, pelkkää punaista joka paikka ja kaikilla varusteilla.
Talveks sain auton kaverin prätkätalliin, vanhan navetan alakertaan.
Kyllä sitä tunsi ittensä hienoks, ja tärkeeks.
Keväällä tein virheen, kävin koittamassa 944 Turboa. Ei olis pitäny, kalliiks tuli. Auto myyntiin ja ettimään Turboa mihin kynnet riittäis. Vaparille löytyi ostaja ja vikana iltana käytiin sit ajamassa karstat koneesta, Porvoon konetiellä niin kovaa kun vessa kulki, kaveri sano et katos taakse, putkesta sylkee jatkuvaan palavaa paskaa ja kulku parani kaikenaikaa. Takasinpäin tultiin tuttuja pikkuteitä ja pitkälle suoralle taittaessa oli lähtöjään jo vauhtia tuplat sallittuun ja suoran päässä näkyi valot bussipysäkillä parkissa. "ei ne poliisit ole". Jep.
Maijahan se, instant adrenaliini hyöky, koko kropassa tuntu kohahdus, nyt tulikin haukattua paskaa. No, ei tässä ole kuin hävittävää, vauhdista 10% pois, varman päälle ja kovaa. Onneks tiet ja paikat oli tuttuja. Ajoin tuttuun parkkihalliin piiloon ja kävellen nakkikioskille, kädet taskussa ettei vapina paljastais. Mondeo sahas tunnin ettimässä ennenkuin luovuttivat.
No kaupat synty, uus omistaja oli tyytyväinen ja mä löysin Turbon.
Se oli Englannissa, hintaa oli ja punta oli pirun kallis. LHD 1989 Turbo S eli vakiona isompi turbo, isommat jarrut, paremmat stereot, nahkajakkarat kaikilla sähkösäädöillä ja lisävarusteista oli raksittu ilmastoinnin lisäks tärkeimmät, parempi alusta ja lukkoperä. Parasta oli että autoon oli asennettu edelleen silloin melkoisen arvokas Lindsey Racing 380rwhp kit ja alla oli 993 Turbon hollow spoke vanteet. Laskin että vaikka paska osuis tuulettimeen niin saisin omani pois purkuosista. Jep jep.
Myyjä oli hämärän oloinen ja olis pitäny kuunnella pientä ääntä joka varoitteli, no näistä oppi.
Tohon aikaan LHD:t oli UK:ssa vielä RHD edullisempia, paikalliset joilla ei ollut varaa RHD:n hakivat mantereelta LHD:n.
(https://live.staticflickr.com/566/21732247585_36a81ebde4.jpg)
Aiemmin oli tullu käytyä pari kertaa kavereiden luona Englannissa, mutta bussikeikat häämötti vielä tulevaisuudessa eikä tällaisesta touhusta ollut minkäänlaista kokemusta. Iso työmaa selvittää miten koko sirkus toimii, miten saan vakuutukset, mitä kautta kotiin ja niin edespäin.Juhannus painoi päälle mutta auto oli saatava. Lennettiin Ryanairilla Tampereelta, taskussa iso tukko puntia ja karmee autokuume päällä. Paikan päälle päästiin myöhään illalla ja taivaalta tuli vettä kuin esteristä, myyjä oli isänsä kanssa vastassa ja koeajon jälkeen pieni ääni sanoi että kävele pois. No en sitä uskonut, päätin että kun tänne asti on tultu niin mennään loppuun asti.
Kaupat tehty ja ontto olo sielussa kotia kohti. Ekalla tankilla pyörittelin silmiä, oli kuitenkin ajettu todella nätisti sateessa ja kulutus oli yli 16 litraa satkulle, ysärin viriboksit ei ollu ihan niin tarkasti optimoituja, mielummin vähän rikkaalla.
Mantereen puolella sit ihmeteltiin et miten tää ei kulje. Pysähdyttiin tutkimaan ja ahtoletkut oli löysällä. Joo'o. Kiristeltiin niitä yks kerrallaan ja joka kerta puhti parani. BMW Z3M tuli haastamaan ja kaverin ollessa puikoissa yllytin et anna mennä, kojelaudassa, mankan alla oli digitaalinen ahtopaineen säädin mille en ollu vielä antanut huomioo.
Z3M karkas, Porsche suti vaikka vauhtia oli yli 140 ja ohjaamossa piippas pirusti. Nyt ei kaikki palikat olleet paikallaan, tiesin että 944 niittaa perseen maahan sen sijaan että sutis. Pysähdyttiin ihmettelemään, mä tutkin ahtopaineen säädintä, se oli säädetty antamaan 10 sekunnin ajan 1.05 bar, lyhyellä matikalla 385 kit plus 1.05 oli plus 500hp, tiedä sit siitä. Kaveri tutki renkaita ja tuli kertomaan et 265:t oli yli 10 vuotta vanhat ja aivan kivikovat saippuat. Eikun kuski vaihtoon ja kaasua. Kiihdytin bensa-asemalta autobahnille ja sain kolmosella ahdot tappiin ja kuului pehmeä mossahdus. Konepellin reunojen alta puski höyryä ja takana kaikki kolme kaistaa oli höyrynpilvessä. Kytkin pohjaan, virrat veks ja rullattiin rastplatsenille. Jep se pieni ääni...
Soittelin tutulle Porsche harrastajalle kesken parhaan juhannuksen että millä auton saa Suomeen. ADAC ja Vaittinen oli vastaukset. Tulevalle vaimolle soittelemaan että nyt kävi näin, että et sä viitsisitsä hoitaa meille lentoliput, en kyllä vielä tiedä mistä tullaan, mut sellaset pitäis saada. Joku paikallinen tuli rastplatzenilla tarjoamaan vettä helteessä istuville ja auttoi soittamaan ADACin hinurin paikalle. Hinuri tuli ja vei johonkin pikkukylään varikolle mihin auto jäis. Yhteistä kieltä ei ollut ja yhtäkkiä se sanoi että Polizei. Ihmettelin että mihin niitä nyt tarvitaan, että ei tässä nyt lakia ole rikottu. Paikalle tuli pari nuorta poliisia, toinen oli nuori nainen joka puhu sujuvaa englantia ja sanoi että tuttu soitti ne tulkiks paikalle. Jah no mikäs siinä. Tulkin välityksellä selvitettiin tilanne ja kerroin että joku Vaittinen tulee vissiin hakemaan. Ihmettelin kun se otti tiedon tuttavallisesti vastaan, mutten osannu yhdistellä pisteitä.
Saatiin poliiseilta kyyti lähimmälle juna-asemalle ja ajeltiin Dresdeniin. Välissä soittelin väliaika tietoja kotiin jossa tuleva vaimo teki töitä ja halus miehensä ajoissa seuraavan viikon häitä varten kotia.
Soittelin kotoota Vaittiselle ja sovittiin kyyti, olin aloittamassa selitystä missä auto on niin selvisi että erittäin tuttu paikka. Auto tuli pari viikkoa vai olikohan kuukaus häämatkan jälkeen ja hatun pois noston jälkeen selvis että jokainen pytty oli pilalla. Huotin pönttö oli täynnä öljyä ja viisaammat kertoi että kone oli "todennäköisesti" lähtöjään jo huono ja sen takia letkut oli löysällä ja huohotin täyttynyt. Mikäpä oli ollessa, tili oli laitettu sileeks, tallissa oli rikkinäinen ja verottamaton Porsche ja vaimo kertoi että jälkikasvua on tulossa.
944 turbo viritettynä oli kyllä vekkuli laite. Oma kun oli jo yli 300K ajettu niin isoa kovaa mentäessä oli ohjaamo täynnä käsiä. Minun autossahan oli se Lindseyn suurin sarja jolla tehot lähes tuplaantui joten se "veto" vaan jatkui ja jatkui vaikka neula meni jo 200:ssa. Turboviive oli suorastaan herkullinen kun ykkösellä iso ahdin ei edes kunnolla heränny ja vasta kakkosella alkoi kuulua kunnon suhina pellin alta ja sit mentiin.
(https://img.aijaa.com/m/00583/15173011.jpg) (https://aijaa.com/S62Rsz)
Omassa se hauskin juttu oli kun oston jälkeen menin noutamaan niitä varaosamaatikoita niin myyjä bongas 3 barin tjsp bensapaineen säätimen sieltä yhdestä laatikosta. Eli täyden konepokan ja viriosien asennuksen jälkeen myyjä oli ajellu autolla vuosikausia vakiobensapaineilla ja iso osa hevosista oli ollu käyttämättä.
No se uusi säädinhän piti laittaa heti kiinni ja Kehä1 Tuusulanväylän rampilla kun testilenkillä läppäsin eka kerran lapun kunnolla lattiaan, oli vauhtia hyvän matkaa yli 200kmh siinä kohdassa kun piti alkaa tähtäämään väylältä sopivaa rakoa mistä ampua sekaan liikennevirtaan.
Mun auto oli joskus lunastettu konehuonepalon takia ja vaimo ei pystyny olemaan kyydissä ilman astmakohtausta. Liekä sammutuainejäämät vai mikä mutta ajokortin pysyvän vaaratumisen ja tuon takia myin sen sitten pois.
Myynti oli helppoa kun asetti hinnan kohdalleen ja pyöräytti hanskalokerosta turboruuvin täysille ja ostajan kiljuttua pari kilsaa siinä apparin penkillä, se latoi pyydetyn summan käteen. Oli suomen ekoja 944 turboja ja vm -85. Sain sinulta siihen sen hinauslenkin joka puuttui autoni työkalusarjasta.
On kyllä hauskasti kirjailtua tarinaa, kiva lukea
Lainaus käyttäjältä: Harri S - 07 elokuu, 2023, 09:52944 turbo viritettynä oli kyllä vekkuli laite. Oma kun oli jo yli 300K ajettu niin isoa kovaa mentäessä oli ohjaamo täynnä käsiä. Minun autossahan oli se Lindseyn suurin sarja jolla tehot lähes tuplaantui joten se "veto" vaan jatkui ja jatkui vaikka neula meni jo 200:ssa. Turboviive oli suorastaan herkullinen kun ykkösellä iso ahdin ei edes kunnolla heränny ja vasta kakkosella alkoi kuulua kunnon suhina pellin alta ja sit mentiin.
(https://img.aijaa.com/m/00583/15173011.jpg) (https://aijaa.com/S62Rsz)
Omassa se hauskin juttu oli kun oston jälkeen menin noutamaan niitä varaosamaatikoita niin myyjä bongas 3 barin tjsp bensapaineen säätimen sieltä yhdestä laatikosta. Eli täyden konepokan ja viriosien asennuksen jälkeen myyjä oli ajellu autolla vuosikausia vakiobensapaineilla ja iso osa hevosista oli ollu käyttämättä.
No se uusi säädinhän piti laittaa heti kiinni ja Kehä1 Tuusulanväylän rampilla kun testilenkillä läppäsin eka kerran lapun kunnolla lattiaan, oli vauhtia hyvän matkaa yli 200kmh siinä kohdassa kun piti alkaa tähtäämään väylältä sopivaa rakoa mistä ampua sekaan liikennevirtaan.
Mun auto oli joskus lunastettu konehuonepalon takia ja vaimo ei pystyny olemaan kyydissä ilman astmakohtausta. Liekä sammutuainejäämät vai mikä mutta ajokortin pysyvän vaaratumisen ja tuon takia myin sen sitten pois.
Myynti oli helppoa kun asetti hinnan kohdalleen ja pyöräytti hanskalokerosta turboruuvin täysille ja ostajan kiljuttua pari kilsaa siinä apparin penkillä, se latoi pyydetyn summan käteen. Oli suomen ekoja 944 turboja ja vm -85. Sain sinulta siihen sen hinauslenkin joka puuttui autoni työkalusarjasta.
Joo, puolet Suomessa olevista turboista on jossain vaiheessa palanut konehuoneesta. Turbon sijainti imusarjan alla ja imusarjan päällä olleet vanhat ja hapertuneet bensaletkut piti ja pitää siitä huolen. Hyviähän noi on ajaa, turbo 944:sta piti tehtaan aikanaan miedontaa ettei olis hyppiny isoveljen varpaille.
Lainaus käyttäjältä: Antti - 06 elokuu, 2023, 20:49Pirun hyvää tarinointia! :+1:
On kyllä eikä niitä iänikuisia ameriikanlotjapaskoja. :+1:
Lainaus käyttäjältä: Pertti K - 07 elokuu, 2023, 12:28On kyllä eikä niitä iänikuisia ameriikanlotjapaskoja. :+1:
No eihän niistä saa tommosta draamaa aikaiseksi kun ei oo mitään ongelmia koskaan.
Kipinä, tai ainakin tulpattoman mopon polkemisen verran motivaatiota korjata Miatan perä löytyi Toivosen Artun järjestämästä Sport Car Breakfast:ista. Aamiaiset oli vielä alkuperäisessä, Paippisten moottorikahvilan pihassa. Oltiin ajoissa ja päästiin pihaan ja pihan tilan loputtua autot täytti kaikki lähistön tienvierukset. Joku porukasta bongas kun Jouni Hauska parkkeeras tienpientareelle Westfield:illä.
Olin haaveillut seiskasta 18 vuotta. Lotus seiska oli uskomaton, pieksi aikanaan kaikki ja kiellettiin yhtälailla kaikista luokista kun isolla rahalla kilpailevat Italialaisten orhien ja Jaguarin omistajat joutuivat taipumaan ladossa valmistetulle katulailliselle formula Fordille. Vuonna 1973 Lotuksen lopettaessa seiskan valmistamisen osti Lotuksen jälleenmyyjä Caterham auton oikeudet ja jatkoi auton kehittämistä.
Aikalailla samoihin aikaan kun Mazdan kanssa aukes silmät, osui tutkaan seiskat. Jossain messuilla vuosien varrellla sain silloiselta "viralliselta" maahantuojalta vastauksen että hanki vene, seiskaa et Suomessa kilpiin saa. No ei se mielikuvitusta estänyt. Historicin kisoissa oli Benscon kilpuri jonka ympärillä pyörin niin pitkään että omistaja totes että pääsee helpommalla kun ajeluttaa varikon ympäri ja saa sillä rauhan. Eihän siitä mitään oikeasti käteen jäänyt, ehkä vähän bensaa päiväuniin missä ajelin omalla seiskalla.
Ensimmäisen Caterhamin näin Suomen kilvissä 2006, samoihin aikoihin kun olin ostanut ekan 944. Ekalla kerralla olin bussin ratissa, toisella kerralla onnisti, olin liikkeellä omalla autolla ja ajoin perässä kunnes pääsin huitomaan et "mennään kahville". Auton omistaja kertoi että seiskoja oli saanut tuoda maahan vuoden verran, auton piti olla 1991 tai vanhempi ja tehdasvalmisteinen. SääntöSuomen kilpeen oli tullut reikä.
Vuotta myöhemmin Porsche porukoista tutuks tullu 944 omistaja hankki oranssin Caterhamin jonka kanssa pääsin tekemään lähempää tuttavuutta.
Ajettavuus oli kaikkea mitä olin kuvitelllut ja parempaa. Keveys oli outoa, sitä oli tottunu että auton massa hidasti liikkeitä eikä auto tehny mitä halusit samantien. Ei tän kanssa, nopeus millä auto reagoi kaikkeen oli uskomaton, tuntui kun aika hidastuis ja reagointiin oli enemmän aikaa. Ohjaustuntuma oli kuin kädellä oli tunnustellu tietä, tai niinkuin joku sanoi, tiesit kumminpäin yliajettu kymmenpenninen oli. Perstuntuma kertoi kaiken mitä taka-akseli ja renkaat teki ja koko aika tiesin paljonko pitoa jäi reserviin.
Istuin melkein taka-akselin päällä, jalat suorassa lattialla, kaasaripatteri rähisi suoraan edessä ja joka polkaisu yskäs 98 tuoksun, ratti melkein sylissä ja pitkä keula jonka molemmilla puolilla eturenkaat hyppi ylös alas tien mukana ja pieni tuulilasi kuin TV ruutu josta kattoi maisemaa kuin vanhaa videoo kuuskytluvun Formulasta.
Mut Caterhamit oli liian arvokkaita omalle perseelle, ei auttanut vaikka kuinka kyttäs josko löytyis halpa, projekti kuntoisen hinnalla sai halvimman 911.
Westfield oli tuttu mut ne oli KitCar statuksella eikä niitä saanut kilpiin. Westfieldin taru alkoi -82 Caterhamia kopioimalla. Ensimmäiset Westfieldit oli "pre-lit:ejä", ennen oikeudenkäyntiä, isoimpana erona oli Caterhamin alumiiniset pintapellit ja lasikuitu Westfieldin materiaalina. Autot oli liian yks yhteen ja Caterham sai 80-luvun lopulla tarpeekseen ja haastoi Westfieldin oikeuteen.
Lopputuloksena Westfield teki oman mallin ja risti uuden auton SE:ksi. SEi ja SEiW tuli myöhemmin, i oli independent, erillisjousitettu perä ja W taas wide, leveämpi ja pidempi kori.
Parasta Westfieldin tarjonnassa oli moottorivalikoima. Caterham:ia sai pääasiassa perinteisellä Fordin Kent:illä, Opelin C20XE:llä ja Roverin K koneella. Westfield tarjosi autoaan Fordin Kent:in lisäksi Pintolla, CVH:lla, Zetec:illä ja Duratec:illa, Opelin C20XE:llä, Roverin K koneella ja kukkulan kuninkaina oli Honda 900CBR kone ja Roverin V8, Seight. No mut se ei lämmittänyt, auto kun oli laiton.
Tai oli siihen asti kunnes Jouni ajoi omallaan SBC:lle. Ihmeteltiin autoa ja pommitettiin kysymyksillä,
1.8 Zetec tuplakaasareilla ja peltisarjalla, viis vaihteinen Sierran laatikko, lukkoperä eikä juuri muuta.
Pyyhkijät, puhallin ja peilit piti löytyä ja takasumari vuosi mallista riippuen.
Samat säännökset sitäkin koski, 1991 tai vanhempi ja tehdastekoinen, konehuoneesta piti löytyä "tehtaan" tyyppikilpi takaamassa että auto oli tehdastekoinen. Uudempiakin käytännössä sai kilpiin, mutta 1992 uudempien tiukemmat päästörajat oli pääsääntöisesti tekemätön paikka kun suurin osa autoista oli tupla Webereillä. Helpompi oli löytää vanhempi auto kuin uudempi läppärungoilla tai karmeen näköinen raiskaus Mondeon orkkistekniikalla.
Alotin kädenväännön Miatan jatkosta, auto kiinnosti yhtäkkiä kuin kasa paskaa, mä halusin seiskan. Porukan kolmesta Petelle Miata oli ihan sama, seiska oli saatava, Sasu oli yksinään ainut joka olis halunnu ajaa vielä seuraavanakin kesänä muttei halunnut lunastaa autoa itselleen. Mut asentajia ei näykynyt kun aikatauluista piti sopia. Ei se perän pois ottaminen iso homma ole, kyllä sen yksinkin tekee, enempi vitutti periaate ja sanansa pitäminen.
Syyskuussa Antti bongas WSCC (Westfield Sport Car Club) sivuilta keltaisen 1991 Westfield SEiW £6k hintapyynnöllä. Auto oli just valmistunu, täysin läpikäyty, runko maalattu, kaikki alustassa uusittu, tehdas uus ja sarjanumeroton 2.0 Zetec, hyvä kuntoinen Sierran laatikko, huollettu lukkoperä, kunnostetut tupla weberit, uus peltisarja ja putkisto. Tuulilasin, ovien ja katon kaveriks sai tuulenohjaimen ja puoliovet joilla ajo muuttui monin kerroin hauskemmaks. Auto oli käytännössä ilmainen ja FB messenger oli tukossa kun kaikki huuti kilpaa että Peten on haettava tää.
Seiskan ajaminen pelkän tuulilasin kanssa ilman ovia on kamalaa puuhaa, se opittiin kun vuokrattiin Caterham Nizzassa ja ajeltiin päivä Route Napoleonia. Illaks ostettiin halvin skumppa, eurokolkyt ja piti ottaa voittajan shampanjan suihkuttelu kuvia, jäi ottamatta, euron pullolle löytyi parempaa käyttöä.
Auton tiiliskiveä imitoiva aerodynamiikka tekee sen että ilma puhaltaa etualhaalta ja kovaa, hengittäminen on vaikeaa, tilannetta voi matkia työntämällä pään satasen vauhdissa ulos ikkunasta ja kääntämällä pää niin että sieraimet osoittaa kohti laukkaavaa ilmaa. Tuulisella säällä tilanne pahenee ja kypärä lähtee päästä jos ei ole remmi kiinni, ovet oli pakolliset ja rumat. Tuulenohjain ja puoliovet oli huomattavasti parempi ratkaisu, niillä tuuli puhaltaa tasaisesti kuin moottoripyöräillessä. Tosin joka ikinen itikkaa isompi sattui ja kivet meni huulista läpi, mut ei me kaikkea tätä vielä tiedetty ja pakko sen oli olla kivaa.
Edessä oli Edinbourghin reissu. Taas kerran saatiin kuulla olevamme hulluja ja ekan kerran mietittiin itekki samaa, mut hittooks siinä ja etenkin sen takia, autohan se on ja ajamalla sekin sieltä tulee.
Retken suunnitelmat valmiiks, kamat kasaan ja loikka saarelle. Myyjä oli kentällä vastassa trailerin kanssa.
Auto trailerilta, kierrettiin auto pari kertaa, kurkattiin pellin alle, Pete ajo parkkiksen ympäri ja kätteli kaupat. Myyjä oli laittanu tuulilasin, ovet ja katon paikalle ja pakannu tuulenohjaimen ja puoliovet "takakontin" päälle. Takakontti oli kansi ja pieni laatikko johon sullottiin reput. Ovet kiinni eli yks ohuen hihnan päässä oleva neppari, auto tulille ja tankille. Tankkaaminen oli harvinaisen vittumaista, tankinkorkki oli takaseinässä vaaterissa, vähän pistolin päätä paksumpi putki meni vaakatasossa tankin päälle ja kääntyi terävän ysikympin suoraan alas tankkiin. Pistoolin kanssa sai liruttaa todella hitaasti että hommasta tuli yhtään mitään, vähän enempi ja bensat oli nilkoilla.
Näyttökuva 2025-3-7 kello 23.12.42.png
Nokka kohti Hull:in satamaa eli huoltiksen pihasta suoraan vastaan tulijoiden kaistalle, ei se vääränpuoleinen lähtenykään hihasta ravistamalla. Huitomisen ja anteeks pyytelevien käsimerkkien jälkeen päästiin rantatielle kohti etelää ja tottakai vartin ajon jälkeen alkoi tulla vettä, oltiin Skotlannissa. Onneks oli pyydetty et myyjä laittoi matkaa varten katon, tuulilasin, lämmityslaitteen (lämmityslaite ja tuulilasin alla ollut poikittainen osa koria oli samaa pakettia) ja ovet, jossain ostopsykoosin vaiheessa meinattiin että ajetaan prätkäkypärät päässä, ilman kattoa. Ilo oli ennenaikainen, ovet vuoti ympäriinsä, ei se nepparin voima jaksanu pitää ovea tiiviinä ja oven runkokin oli jonkin sortin paukkulankaa, tuulilasi auttoi sen verran ettei satanut suoraan silmiin, vettä tuli katon raoista, reunoista ja valui tuulilasin alta suoraan syliin. Iloinen yllätys oli että lattiassakin oli jossain kohtaa reikä eikä tarvinnu pelätä että lahkeet olis säilyny kuivina. Pienen pienet kuplan pyyhkijät huiski eestaas ja tuulilasi huurtu sisäpuolelta, puhallin päälle, lämmöt täysille ja brittiläinen käsityön taidon näyte ei pettänyt, moottorin lämmöt meni tappiin, punaiselle. Matkaa oli takana puoli tuntia ja mietittin sadekuuron jälkeen bussipysäkillä tupakoidessa että tais britit osua oikeaan.
Aika nopeesti hiffasin et lämppäri ei oo ollu käytössä ja nyt kun ekaa kertaa käännettiin lämmöt päälle, lämppärin kenno imas jäähdytinnesteet omaan kiertoonsa. Ajeltiin hiljakseen lämpömittaria tuijottaen seuraavalle huoltikselle ja täytettiin paisari. Eka ongelma ratkaistu, kabiiniin sai lämpöä. Ovet väänneltiin pysymään yläpuolelta katonreunojen sisäpuolella ja muutenkin muotoiltiin seuraamaan auton muotoja paremmin. Lisäksi otettiin kasa ilmaisjakelu lehtiä joilla tilkittiin oven etureunan ja tuulilasin alakulman reikää. Katto teipattiin jessellä tuulilasin kehykseen ja sama käsittely tuulilasin alareunalle, alkoi pahimmat vesimassat alkoi pysymään ulkopuolella. Farkkujen lahkeet rullalle ja sukkien sisään kuin fillaril konsanaan ja pysy lahkeetkin kuivana. Lämmitinlaite oli yllättävän tehokas, kuivaa ei ollut mut ainakin lämmintä. Tunnelma oli ku olis telttaretkellä kahden hengen teltassa.
Hullissa auto lauttaan ja baariin kaljalle. Laiva oli typötyhjä ja seisoskeltiin kaksistaan valtavan baarin tiskillä kaljat kädessä kun alkoi tupakkaa tekemään mieli. Mä kysyin tarjoilijalta et sopiiko jos otetaan kaljat mukaan kun käydään tupakalla. Tarjoilija lopetti lasin kuivaamisen ja tuijotti hetken aikaa kuin ei olis ymmärtäny mitä kysyin, jatko kuivaamista ja totes et sopiihan se, kunhan ette nakkele niitä tuoppeja Atlanttiin. Naama punasena tupakalle, helvettiin sääntösuomi.
Rotterdamissa selvitettiin että Nürburgring on auki ja iltapäivällä on useampi tunti tourist fahrtenia tarjolla. Kyllähän sitä seiskalla pitää nyrren tarra hankkia. Tankille, bensat lenkkareille ja moottoritielle. Pete innostui kun päästiin Autobahnille, pienempää sisään ja tennari lattiaan. 140 vauhtia ja tuulilasi lähti nousemaan kiinnikeistään. Vauhtia pois ja mä koitin painaa lasia alas paikalleen. Myyjä ei ollu kiristänyt tuulilasia paikalle. Seuraavalla huoltiksella kyseltiin työkaluja, olis ollu risti ja tasapää meisselit ja jakoavain, ei kuusiokolo avaimia.
No olkoot, katotaan seuraavalta. Nürrelle kun päästiin oltiin molemmat ihan täpinöissä ja märkä rätti samanatien kasvoille. Joku Ferrari kerholainen oli vetäny leppään ja lujaa, koko rata loppupäivän pois käytöstä. Pitäkää tunkkinne, tankille, pullo jekkua hyllystä vitutukseen ja kivipaperisakset.
Kuus puol tuntia Travemündeen, maksivauhti oli jossain sadan kymmenen ja viidentoista välillä, sen jälkeen alkoi katto nostamaan tuulilasia. Vitutuksessa jäi Nürburgringillä kysymättä työkalut ja koko Saksa sulki ovensa lauantaisin klo 14. Alkoi taas sataa, kuivat ilmaishesarit tukkeeks ja lämmintä kabiiniin. Pete koitti juopotella, mut tienpinnan pienet heitot mitä muilla autoilla ei edes tiennyt olevan olemassa sai seiskan kyydissä merisairaaksi. Jäi Jekut juomatta ja kun nälkä iski pysähdyttiin Mäkkäriin syömään. Parkissa V90 Volvo ajo viereen ja katteliin Volvon renkaan yläosaa, samalla korkeudella kuin mun otsa, matala se on kun sai tupakan tumpattua ihan vaan ku suoristi käden alas ja stumppas. Aikansa kun hinattiin satasta nypyttävässä, parin hertsin aallossa päästiin lauttarantaan, iltakeitolle, kaljalle, nukkumaan ja kotiin.
Syksy saapu eikä Miatalle oltu tehty mitään, joku Suomen Ruotsalainen oli kuullut kautta rantain että auto olis jouten ja otti yhteyttä. Etsi Time Attackiin sopivaa Miataa ja sovittiin että tulee katsomaan viikon päästä. Samana aamuna kun lopulta kaivoin työkalut niin taivaalta satoi isoja märkiä räntä hattaroita, olishan tänkin voinut tehdä kun oli lämmin ja aurinko paistoi. Makuualusta auton alle, laskettelu housut jalkaan ja vääntämään, sillähän siitä pääsee. Aikansa kun tappeli tukirungon pulttien kanssa sai pudotta perän, Miatassa menee koneen, laatikon ja perän välissä Un mallinen tikapuu tukirunko joka sitoo koko voimalinjan yhteen. Valkoiset lasketteluhousut oli entiset mut perän sai nostaa käyttiksen konttiin. Olin ostanut uuden 1.6 perän, 1.6 perät meni siihen aikaa ja vissiin vieläkin 50€:lla, 1.8 Torsenista sai maksaa kymmenkertaisen hinnan, mut 1.8 perä kesti muutakin kuin katseen. Kärräsin lukon tutulle eläkkeellä olevalle autoinssille joka oli luvannu olutpalkalla opettaa miten siirrän lukon vanhasta ja säädän hammaskosketuksen.
Kotiin ja perä paikalle, ostaja tuli kattomaan ja totes et 3.5k on liikaa, autossahan on kolmea eri väriäkin, hän ostaa oman ja tekee halvemmalla. Pyörittelin silmiä ja totesin että herra on hyvä vaan, seuraavan kesän ratapäivillä tavatessa totes et olis pitäny ostaa, olis kuulemma säästänyt 8k€.
No ainakin auto oli ehjä, auto talliin, tallin ovet kiinni ja totesin et jatketaan keväällä.
Lainaus käyttäjältä: Peto - 06 elokuu, 2023, 07:25Toi S1 oli toinen mulla olleista Rallyestä. Tuli aikanaan varaosa-autoksi toiselle konerikkoiselle S1:lle. Ostin sen Espoosta autokorjaamolta, oli tekniikka purettu palasiksi. Seisoi vuosia, ennenkuin raaskin luopua siitä. Hyvä et on vielä elossa, noi on mahtavia pelejä ja noilla modeilla vielä parempia ;D
Kaveri kellä on museo kuntoinen S1 linkkas tänään kuvakaappauksen FB pösö ryhmästä. Auto on osina myynnissä. Tai ainakin moottori on kaupan.
Oi miten mukaansatempaavaa tarinaa! :+1:
No seiska oli saatu maahan ja mun lapsellisen typerä valhe itelleni oli "et en mä tarvii omaa kun Petellä on seiska", en tiiä, eihän tollasta usko edes ne jotka uskoo vielä joulupukkiin. Peten seiskahan oli kun joku olis koittanu sammuttaa metsäpaloa bensalla, mut ei auttanu kuin purra lompakkoa ja keksiä erillaisia tapoja millä saisin valehdeltuani itelleni et Miatalla mennään vielä seuraava kesä, tosin en mä kyl tainnut edes yrittää.
Onneks Antti tuli päästämään pahasta, Miata seisoi mun onnettoman pienessä tallissa pukeilla (niin pieni että 944 piti olla pukeilla et pääsin auton alta ryömimään auton taakse, kylkilevikkeiden kohdalle jäi pari senttiä pelivaraa, takakontin kautta ei onnistu, avatessa olis rikkonu takaikkunan) ja jotain huoltoa me oltiin siihen tekemässä kun ryömittiin auton alla ja Antti kun näki miten ruosteeton ja ehjä auto oli, totes yks tuumaan et "tää on mun". Hierottiin autosta kauppa kolmen omistajan kanssa ja Antti aloitti auton elvyytyksen. Moottorin tukikumit vaihtoon, sisustan metsästys, rata-iskareiden tilalle GAZ:in coilit edellisesen punaisen alta, ratavanteet ja renkaat vaihtoon jne.
Auto oli teknisesti valmis, mut maalipinta oli edelleen kolmea eri sävyä joka korjaantuu onneks maalilla. Espoon Aakkos asemalla oli Miata kerhon miitti johon osallistuin Antin siivellä, pihaan kun päästiin niin joku perus keijo korolla peruutti ruudusta suoraan Antin keulaan.
Kummatki pomppas ulos vihaisena ja tarkoituksena tais olla mölistä että "mitä helvettiä" kun totuus valkeni samalla sekunnilla, kyseessähän oli itseasiassa lottovoitto. Puskuri halki ja molemmat etulokarit rutussa. Harmin paikka että kaikki uudet osat oli jo odottamassa ja Corolla miehen vakuutus maksoi auton ylimaalauksen.
(https://live.staticflickr.com/65535/53107988350_c6a9bba786.jpg)
Autosta on uudempiakin kuvia, mut tää on vasta valmistumisen jälkeen, n. 80tkm mittarissa. Autolla on nyt ajettu 11 vuoden aikana 240tkm mittariin ja on kesäisin päivittäin nähty ympäri pääkaupunkiseutua.
No elettiin maaliskuuta ja mulla oli vapadut vankilasta kortti kourassa. Samaan aikaan briteissä tuli myyntiin halvin Westfield mitä oon ikinä nähnyt, et kuinkas sattuikin. Sellainen halvan projektin hintainen, olin seurannu sivusilmällä markkinoita jo useamman vuoden (enkä ole sen jälkeenkään noin edullista näkynyt). Miatoja oli tullu haettua vissiin 8 tähän mennessä UK:sta ja tiesin hyvin miten homma tulee hoitaa ja asiat mitä ehdottomasti ei tehdä. No rikoin kaikki omat periaatteeni koska pakko.
(https://live.staticflickr.com/8018/7358871966_9b8e045e0b.jpg)
1991 Westfield SE, 1.7 Kent, Kent camsin 234 nokka, tupla weberit, peltisarja ja putkisto, sierran viislovinen ja lukko. Ja se kultaakin kalliimpi tyyppikilpi.
135hp ja 550kg.
SL371914.jpg
Paras tapa aloittaa kaupan käynti on ottaa puhelin kauniiseen käteen ja soittaa myyjälle. Tiesin jo kokemuksesta että viestiä ei ota kukaan tosissaan (poislukien tutut forumit). joten soittoa linjoille ja koittamaan. Myyjä ymmärs mun tuskan kun olin esitellyt itteni ja asiani asiallisesti, 18 vuoden unelma ja tällainen on pakko saada... Auto oli ajo ja käyntikuntoinen mutta leimaamaton, myyjä oli ostanut auton projektiksi ja saanut pikkuviat "korjattua" ja totes pidemmän seisotuksen jälkeen et parempi laittaa kiertoon. Muistin auton edellisen myynnin perusteella ja jostain syystä hinta oli pudonnut.
Seurasin samalla seiska forumia missä myyjä kyseli voiko Suomeen myydä, että saako noita täällä leimattua, ihanaa huolehtivaisuutta, ekalla kerralla opin ulkomaille myynnin kohdalla voi ottaa "tyhmältä rahat pois".
Soitin toisen puhelun Skypellä, myyjä kantoi läppärin ulos tuolin päälle, niin pitkälle kun nettipiuhaa riitti ja näin pikselimössöstä että auto käy ja kukkuu ja liikkui pari metriä eteen ja taakse. Sit hengitys syvään ja rikkomaan ne omat ja muidenkin säännöt. Maksoin auton tilisiirtona ja myyjän kanssa sovittiin että se kuljettaa auton trailerilla Hull:in satamaan josta se tulee Ro-Ron kyydissä Turkuun.
Auto oli SORN eli seisontavakuutuksessa, tosin Briteissä seisonta tarkoittaa sitä että auto ei saa seistä tien varressa, jos haluat seisottaa autoa valtion verorahoilla maksetun kadun varressa, saat myös luvan maksaa siitä. Katsastuksen lisäks on maksettava minimi 6kk tieveroa jolloin satamaan ajaminen tulee aika tyyriiks. Autossa ei ollu kattoa tai ovia joten viime reissusta oppineena ei ollut vaihtoehtona kuin laivakyyti.
Ai että oliko hauskaa seuraavat kolme viikkoa? Luulin että tiesin mitä huonosti nukkuminen oli kun lapsi valvotti. Ei ollu, oli niin lystiä etten taatusti tee toiste. Viikon jälkeen UPS toi auton paperit, joka helpotti ihan pikkuisen. Sitä oli öisin aikaa miettiä että näinköhän typeryyksissäni lahjoitin rahani Britille joka tyytyväisenä myy auton toiseen kertaan. No myyjä oli sanansa mittainen ja sain ilmoituksen Turusta että auto on noudettavissa, elettiin muistaakseni huhtikuun alkua ja ulkona oli vielä kirpsakka sää. Kaverin kanssa trailerilla noutamaan, kunnia kierros satamassa ja trailerikyydillä Tattarisuolle. Auton kun sai alas trailerilta niin samantien kierrokselle ympäri tattista, nauroin ja ajoin, kunnes oli pakko lopettaa kun nauru jääty naamalle.
Kaverin avulla leivottiin sähköt uusiks (mä ojensin työkaluja), uskomatonta miten päin vittua voi kolmen sulakkeen sähköt rakentaa, tais olla kaks tai kolme kontaktia mitkä oli asennettu oikein tai niin ettei sattumalta vain tarvinnu muokata. Kisa Husaberg lahjoitti peilit, sumari vaihdettiin toiselle puolelle, Bilteman pissapoika pussi ja moottori. Puhalluksen järjestäminen jäi ajatuksen tasolle, joissain rantakirpuissa oli asennettu 12v tupakansytytin puhallin puhaltamaan tuulilasille ja tätä meinasin koittaa ensihätään.
Hain tattiksen konttorilta tarrakilvet ja aloitin maahantuonnin, siinä oli pari kuukautta aikaa hoitaa koko sirkus.
SL371912.jpg
Ekaa kertaa kotiin ajaessa, tais olla jo toukokuun puolta, aloin kehällä vauhdissa laittaa hanskoja käteen ohjaten samaan aikaan polvella. Ohjaus tempas yhtäkkiä raivolla oikeeta kaidetta kohti. Sain onneks kiinni ja adrenaliini jylläten kotiiin ihmetellen että mitä helvettiä just tapahtui. Seuraavana päivänä ajettiin Peten kanssa kaks päällä Alastaron radalle, Peten auto tuli trailerilla talvisäilöstä suoraan paikan päälle. Kypärät päässä ja sitä mutkaisempaa tietä kohti Alastaroa, peltoaukeilla olis kypärä lähteny päästä, remmi piti sitä paikallaan kun tuuli puhals etualhaalta kunnon raivolla. Pidemmän päälle remmi ahdisti hengittämistä sen verran et oli pakko pudottaa marssivauhtia alle sallitun.
Päästiin radalle ja saatiin autot vierekkäin niin selvis syy ohjauksen tempomiselle. Joku seppien seppä briteissä oli asentanu ylemmät kolmiotukivarret väärinpäin, casterkulma oli aivan metsässä.
Eikun keula ylös ja kääntämään osat oikeinpäin, jo alkoi ohjaus tottelemaan ja tekemään mitä piti, ei se vaatinut kuin melkein hengen. Radalla oli kivaa, vielä kivempaa oli ajaa Peten autolla mihin mahtui istumaan. Ahvenistolle en olis uskaltanu, enkä uskaltais vieläkään, siinä oli auton lipsahtaessa lonkan ja kaiteen välissä yks neliöprofiiliputki pehmentämässä iskua. Kuorma-autojen takana seisominen kaupungilla aiheutti selittämätöntä kauhua, jos se pysähtyi kesken kaiken niin ajatus siitä että se lähtee peruuttamaan jonkun kaupan pihaan ja mä en kerkeä alta pois niin se pyyhkäsee yli ja ensimmäinen kolahdus tulee turvakaaresta. Tuli seistyä joka kerta niin että edessä olijat näki mut kuskin sivupeilistä.
Sitä oli haaveillut että olis auto mikä puhuttais, että olis auto mikä olis huomion keskipisteenä. No se vanheni aika äkkiä ja opin ymmärtämään miks superauton omistajat saattaa vaikuttaa hiukan nyreiltä. Se kun jokainen Töölön mummo haluaa tietää "mikäs se tämä peli on" tai joka kerta tankatessa sai juttukaverin avas silmät, no ei se tylsää ollu ja tykkään jutella autoista. Mut SBC:llä kun Jussi Halli käänty mikrofonin ja TV kameran kanssa kohti niin iski instant hiki ja ahdistus. Kuulemma meni hyvin, Jussi kun kysyi millainen auto on ajaa niin tein saman mitä on tullu aina tehtyä, tarjosin avaimia ja sanoin et käy koittamassa, no ei se käynyt.
(https://live.staticflickr.com/65535/53107100407_d514dd76b2.jpg)
Ajettavuutta kehuinkin jo aiemmin, Westfieldin korimallien erotkin kerroin. Hienoa oli etten ollut aiemmin istunut SE:ssä. Ajoasentoa oon kuvaillu niin että seiso ämpärissä, sen verran on jalkatilaa, sen jälkeen kyykkyyn kun pituus suunnassa ei riitä tila ja kuitenkin niin ettei jalat voi olla ihan hurjan paljoa levällään kun runko ja vaihteistotunneli rajoittaa tilaa, siihen lisäks ratti joka yrittää olla samassa tilassa missä polvien pitäis olla. Ei vittu, koitin ilman penkkiä, ei auttanu, ämpäri oli edelleen liian pieni, ränni liian kapee ja ratti oli väärässä kohtaa. Aika synkkiä pilviä mut päätin etten anna periks. Annoin mennä ja ajoin niin paljon kuin pystyin, mikä oli aika vähän. Jollain reissulla osuin ukkoskuuroon. Nauratti kun joka kerta lammikkoon ajaessa eturenkaat heitti niin paljon vettä ilmaan etten hetkeen nähnyt mitään eteeni. Pyyhkijöiden olis pitäny olla sisäpuolellakin ja kun pysäköin pihaan niin rotsin kyynertaipeeseen oli kertyny litra puoltoista vettä jotka lorisi iloisesti kun taivutin käden suoraks alas. Viimeinen naula arkkuun oli parin tunnin reissu ympäri Uuttamaata, kotiin päästyäni jouduin konttaamaan ohjaamosta kun krampissa olleet jalat ei totellu.
Siinä sitä istu, 18 vuoden haave jalkojen juuressa ja ainoana ajatuksena oli et se oli siinä.
Voimisteluauto.
"Tuntuu kuin eläisi itse niitä kirjoitettuja hetkiä" toteutuu tässä muuten aika täydellisesti tuo epäsuora lainaukseni topicin alku metreiltä. Erittäin mukavaa luettavaa!
Hypätään nykypäivään.
Takana oli 4 täyttä kesää pyörällä ja halusin kesäksi matka enduron millä pystyin ajamaan seisaaltaan. Pitkän taustatyön jälkeen päädyin Yamaha Tenere 700:n.
Ensimmästä kertaa tuli pyörämessuille mentyä ihan syystä, koeistuin ja seisoin kaikki kilpailevat mallit että tiesi missä mennään ja ettei jälkikäteen kaduta. Aprillia ja Ducati olis olleet sopivan tuntuisia käteen. Aprillia oli pari tonnia kalliimpi ja Ducati yli 10k€. Molemmat niin uusia ettei jälkimarkkinoilta löytynyt kaatumarautoja jne osia. Ja ne on Italialaisia., Vespan jätti pienen karsastuksen saapasmaan tuotteisiin.
Kokonaisuutena tilanne oli mulle uus, ensimmäistä kertaa olin ostamassa laitetta joka on niin tuore että markkinoilta löytyi hyllystä kaikki varusteet, ei tarvinnut etsiä kuukausi kaupalla eri sivustoilta osaa sieltä ja toista täällä. Tältäkö se isoks ja aikuiseks kasvaminen tuntui.
Pääsiäisenä tein kaupat 2022 Tenere 700:sta mitä oli varusteltu parin tonnin edestä.
Koitin koko talven ettiä halvempaa, mut ei löytynyt. Malli on uus, todella haluttu ja uusien saatavuus rajattua. Käytettyjen kysyntä kova ja harva myy pyörää alle jäljellä olevan velan joten käytettyjen arvo ei laskenut riittävää tahtia. Uuden hinta oli n.14k, valmiiks varusteltu 2800km ajettu oli rapiat 12k ja ekan, 2019 vuosimallin 38tkm ajettu olis saanut 10,5k€.
Erinomainen pyörä, helppo ajaa, tehty ajettavaks seisaalta ja nöyrä moottori missä on puhtia kivasti. Alustassa riitti säätöjä ja se toimi todella hyvin. ABS:t on todella kehittyneet, toimii hiekallakin ja LED valot joiden veroisia ei ole ollut missään kulkupelissä, tosin kun valopaketilla on hintaa varaosana yli tonni niin sietääkin olla.
(https://live.staticflickr.com/31337/53414913022_35b1647aa0_w.jpg) (https://flic.kr/p/2po6oGf)
video aukeaa kuvaa klikkaamalla. Hyvin LEDeillä näki.
Ainut todellinen miinuspuoli on vaihdelaatikko joka ajoittain kiukuttelee alaspäin vaihtaessa, ns tuuttaa varattua, parhammillaan punaisiin valoihin pysähtyessä naputtelee pienemmälle ja ei ota kakkosta millään ja samaan aikaan valot vaihtuu vihreälle ja takana seisoo jono autoja, yhdistelmä joka saa verenpaineen nousemaan. Kytkintä pitää nostaa sen verran että vaihde kolahtaa silmään ennen kuin huoli pienemmän silmään. Harmitti kun olin kahlannu läpi kaiken mitä netti tarjos eikä missään oltu asiasta mainittu. Toinen mikä sai raapimaan taka raivoa oli etuakselin kiinnitys, renkaan irroittaminen vaatii 19mm kuusiokoloavaimen, ei löydy pyörän työkalusarjasta vaan saa pakata oman mukaan metsäreissuille lähtiessä.
Pyörässä oli laukku ja kaatumaraudat kiinni ja mukana tuli madaltava penkki, takajousituksen madaltavat koiranluut ja vielä enemmän madaltavat DIY lattaraudat ja ammattilaisen 4cm lyhentämä jalka. Vaihdoin jalan päittäin orkkiksen mittaiseen ja annoin DIY raudat kaupan päälle. Möin satulan ja Yamahan koiranluut, saadun valuutan sijoitin Pihlajanmäen pyöräpurkaamoon josta ostin käytetyn pohjapanssarin, hyvitti vielä alkuperäisestä paperin ohuesta koristeesta enemmän kuin olisin ite kehdannut pyytää.
(https://live.staticflickr.com/65535/53129635833_c25f6a22ab.jpg)
Pyörä oli liian uus ja liian arvokas omaan makuun. Ekaa kertaa elämässä olisin joutunut painimaan vienkö pyörän viralliseen huoltoon, tottunu kuitenkin ite huoltamaan kaikki vehkeet. Ajatus olis toiminu jos olis pito pyörä jota ei olis tarkoitus myydä ja oma alkuperäinen ajatus oli että ajan tällä monta vuotta. Ajatus hymyilytti kun kuukautta myöhemmin ja viis tonnia mittarissa möin pyörän.
Tuli mitta täyteen kamojen päälle repimistä ja riisumista, viistoista minuuttia kamojen pukemista, kahdeksan minuuttia työmatkaa ja kymmenen minuuttia riisumista ja sama kaks kertaa päivässä työmatkailuun, siihen päälle ajelut ja muut mukavan turhat reissut. Ja seistä törötin kamat niskassa kun aurinko paahto ja muut seisoo shortsit ja T paita päällä.
Äh, antaa olla ja ajetaan jollain muulla.
Hain kaikkiaan 9 Miataa Englannista, yhen MR-2 mk2, yhen turbo 944 ja yhden Westfieldin, omani tuli laivakyydissä.
Aika usein tuli ajettua auto täynnä varaosia joista olin sopinu alustavat kaupat.
Porukka purnaa ettei Miataan mahdu mitään, I'll call it bullshit, asenteesta se on kiinni.
(https://live.staticflickr.com/1453/26026678692_d65b9ee3f3.jpg)
Sieltä pilkistää kuus vaihteinen laatikko ja yks lukkoperä. Vararengas jäi aina Johnille.
(https://live.staticflickr.com/1681/25516576633_15eb8024f1.jpg)
(https://live.staticflickr.com/7025/6720946787_47b8858152.jpg)
Pelkääjän paikalla pari lukkoperää lisää ja kaikkiin kolmeen kardaanit ja vetarit
Travemündin rannassa kävin varaston puolelta ostaa juotavaa, vaimolle matkaverona pari laatikkoa skumppaa, joulualennuksesta 1,75 jekku, ei ollut tarkoitus mut kun oli alennuksessa ja sit kuus lavaa kaljaa. Ostin lava kerrallaan ja kolmannen kohdalla myyjää alkoi vituttaa kun juoksutin sitä ja kysyi et mikä tässä nyt on homman nimi. Talutin sen auton luo ja selitin ettei viiti ostaa enempää kuin mahtuu. Myyjä totes et tuu kertoo sit montako meni.
MR-2 oli autona aika hajuton ja mauton. Reissu kusi ekan puoltuntisen jälkeen autobahnilla, tankki oli puolillaan ja pysähdyttiin tankkaamaan. Vedin tankin täyteen ja kävin tyhjentämässä omani nauttien Saksalaisesta WC kulttuurista, maksu rouvalle ja ihmettelemään istuinta joka pesi itse itsensä käytön jälkeen kuin Japanilainen pönttö konsanaan. Takasin marssiessa näin jo Antin ilmeestä et millastas tällä kertaa, kuitenkin lauantai ja kello viittä yli kaks. Eturenkaan venttiili oli katki poikki, oli murtunu lopullisesti kun Antti tarkisti paineet. Eikun max 80km/h space saver vararengas paikalle ja piinallisen pitkä matka lauttarantaan. Ainoa kerta kun on ollu vararengas matkassa, selkeästi pahaa karmaa.
Matkan paras ja hauskin osa, tarkoituksella lyhyintä mahdollista reittiä pidempi että päästään ajamaan niin pitkästi Saksan konetietä kuin mahdollista ja siinä seistiin lenkkarit täynnä henkistä kusta. Herätyskello tunnin välein soimaan, vitutti niin eikä kumpaakaan ei kiinnostanu ajaa metriäkään ylimääräistä rekkojen seassa, järkyttäviä uria pitkin. Kaukana oli muiden reissujen loputtoman ajamisen tuoma zen tila jossa aika ja paikka menettää merkityksensä ja on vain auto ja tie.
Tais olla kolmas Mazda reissu kun lähdin Markon kanssa hakemaan LHD Miataa kerholaiselle. Kamat kasaan ja uus iPhone3G taskuun, puhelimen GPS oli toiminut edellisellä keikalla niin hyvin että päätin jättää Garminin kotia, mitä nyt söi enempi akkua kuin laturi syötti. Manussa oli varaosa toimittaja John odottamassa, pimeetä ja vettä sato niinkuin on tapana. Auto oli mitä luvattu, paiskattiin kättä ja John lähti kotia ja me jäätiin pakkaamaan omia kamoja täyteen lastattuun autoon. iPhonen GPS mikä oli toiminu himassa ei sanonu mitään. Hemmetti, se toimi himassa ja paikans Wifillä, mut nyt ei sitten yhtään mitään. Marko juoksi kentän infoon kysymään ohjeet Bed&Breakfastiin jonne ei onneks ollut kuin muutama kilometri. Aamiaisella katoin että B&B oli pöytäkone yhteiseen käyttöön. Kysyin sopiiko printata kartta millä ajettais kotia, ilme oli tyhjentävä kun printtaaminen oli valmis ja google maps pinkka puolikkaan raamatun paksuinen. Ulosajo saareltä myöhäiseks, kierreltiin ostelemassa auto täyteen varaosia ja oltiin Ranskan puolella vasta 15 jälkeen, Traven check-in sulki luukun yhentoista aikaa ja matkaan menee kahdeksan tuntia. No onneks oli Saksa ja autobahn, saa pidettyä marssivauhtia yllä ja kirittyä aikataulun kiinni. Tai sit ei, takaiskarit oli loppu ja yli 160km/h ei pystyny pitää millään, perä alkoi elää omaa elämäänsä. Marko ei ollu tottunut vauhteihin ja sanoi että hirvittää.
Ite olin ajanu ja istunu niin paljon kovissa vauhdeissa kakarasta asti ettei kaks sataa vielä tunnu kummalta. Naapurin lestadiolainen Jarno ajo 1.6 e Carinalla aina sen mitä auto kulki, 203km/h poliisin tutkan mukaan, niin kehä kolmosella kuin moottoritiellä. Samasta syystä kakkosvaihe ja pysyvä kortti myöhästyi 11 vuotta. Kaverin pyörän kyydissä, R1:llä niin kovaa kuin pyörä kulki, kaks päällä hytti ylös kuuden kympistä ja pudotus 160-180km/h vauhdeissa. Ohjeet oli että jos taputan kerran niin aja hiljempaa ja kaks ni kovempaa, yleensä olisin käyny rumpalista. Kai sillä taitoa oli kun ajoi myöhemmin radalla mestariks, samasta syystä saa jäädä nimettömäks. Siihen päälle omat hölmöilyt. Ja kun moottorit ei riittänyt niin tuli hypittyä ehjästä lentokoneesta reppu selässä pari kesää. Sitä kun on ennen 27 ikävuotta kuolematon.
Oltiin päästy Saksaan ja pidin 160km/h marssivauhdin, piti Marko siitä tai ei, Markon ajovuorolla yllytin ajamaan kovempaa ja löytyi se 150km/h sieltäkin. Kattelin kun lähestyttiin isoa liittymää että jotenkin on kutina että tästä pitäis kääntyä, Marko totes sekunnin myöhässä et tosta olis pitäny mennä. Ja vastaantulijoiden kaista seisoi yhtenä jonona seuraavat 10km mitä ajettiin että päästiin ympäri. Siinä paloi rattoisa tunti mihin ei ollu varaa. Marko soitteli Finnlinesin check-in että pitäisivätkö tunnin pidempään, että tullaan kyllä, mut vähän myöhässä, ei tietenkään sopinut, ottakaa ihmeessä hotelli ja tuutte huomisella laivalla.
Hotelli ja uudet laivaliput? No ei perse sellasta olis kestäny, me tullaan, halusitte tai ette. Siinä ei ylimääräisiä ruokataukoja pidetty ja ai kun kello löi ykstoista ja matkaa oli jäljellä puoltoista tuntia niin moottoritie lyötiin poikki, tietyö ja ohjattiin tunnin ja 80 km mittaiselle kiertotielle pikkuteitä pitkin. Loppumatka tultiin Puolalaisten vanavedessä niin kovaa kuin auto kulki, hidastamatta mihinkään. Sataman kamera otti kuvan muistoks klo 02:30. Brittikilpien takana on tyhjiö, ostaja täyttää A3 kokoisesta rekisteriotteesta suikaleen missä lukee päivämäärä ja allekirjoitus ilman selvennystä.
Seuraava omistaja rekisteröi auton nimiinsä ja sen myötä DVLA saa tiedon uudesta omistajasta paitsi jos auto myydään ulkomaille. Ilmoitin Johnille että jos kyselevät niin sano että möit auton Venäjälle.
PHOTO-2025-03-07-18-52-10.jpg
Lauttarannan yhdessä check-inssä paloi valot, auto sen juurelle ja juosten torniin kertomaan et me ollaan menossa tohon laivaan. Kaveri totes että sehän sopii ja teillä on varmaan liput jo ostettu. Ajettiin viimeisinä sisään, yökeitto ja kalja maistu paremmalle kuin koskaan.
Herra X kerhosta oli ostanut lähes uuden NC mallin velaks ja meinas että radalle pitää päästä. Koitin toppuutella ja sanoa et vakuutus ei korvaa jos jotain sattuu, mä voin hakea rata-auton Englannista joka on kolme tonnia kilvitettynä. Ei kelvannu ja varttia myöhemmin Ahveniston tornin mutkasta sisäseinään ja pelkääjän eturengas oli puolisen metriä taaempana. Eli miten parinkympin auto muuttuu yli kolmenkympin autoks josta saa kympin myydessä.
Hain UK:sta varaosa-auton. Saksassa katto alas, tulppakuulokkeet korviin, Kraftwerkin Autobahn soimaan ja vauhtia niin paljon kuin kulkee. Koko 22 minuutin kappaleen ajan sain tulla rajottimella, silti piti seurata tapahtumia takana ja kiinnitin huomioo et takana tulee Audi A4 hyvän matkan päässä, muttei niin kiire että ohi olis pitäny päästä. Tietyön kohdalla pudottelin 120-100-80 sopivaa pientä ylinopeutta ja kuudenkympin kohdalla pudotin sallittuun. Audi otti kiinni ja tuli rinnalle, Polizei. Kerrankos sitä. Myöhemmin yöllä joutui antaa latua Vitolle, urheiluauton 215km/h ei riittänyt ja paku katos lujaa maisemaan.
Mahtavaa kerrontaa kyllä, päässy näitä lukiessa useammatkin huutonaurut ilmoille. :)) Lisää vaan stooria kehiin. :+1:
Mazdat ei kiinnostanu 11 vuoteen, ei vaikka olis yrittäny. Kävin aina kerran pari kesässä ajelemassa Antin Eunoksella ja totesin et onhan se on kiva mut ei vaan anna mitään, neljä ollu ja nää on nähty.
Kolme kesää tuli silloin kierrettyä Ahvenistoa ja Alastaroa, Westfieldillä aika koviakin aikoja, eikä rata-ajokaan oo sen koommin kiinnostanu. Kävin 106:lla kerran koittaa ja se oli kuolettavan tylsää. Nyt keväällä kävin koittaa Micra Cup:ia harkka päivillä ja yhtä tyhjän kanssa.
Mut keväällä kun Tenerellä ajo alkoi maistumaan puulta niin Mazda alkoi taas viehättää.
Vuonna 2014 kaveri möi NB faceliftin ja halus NA:n tilalle. Neuvoin kuinka UK:sta haetaan auto, etittiin sille hyvä Mazdaspeed jonka se haki, ei ihan niin eksoottinen paketti kuin mulla mutta nokat ja putkisto löyty. Mut ei se RHD ollut sen juttu ja möi sen veks, auto jatkoi matkaa ja jalostui kerhon nopeimmaks, remmiahdetuks rata Miataks.
Mä sain toimeksannon ettiä LHD NA. Tiesin et Virossa oli ollu pidemmän aikaan myynnissä turbo MX-5 ja laitoin myyjälle viestiä et millaisesta pelistä on kyse. Pitkä lista kysymyksiä, miten tehty, kenen säätämä, oliko sitä ja tätä. Olihan se, kolmeen kertaan rakennettu, ekaks vaparina jolloin maalattu yli, sit BEGIn turbo sarjalla, tosin halvin Shanghai kit joka oli Kiina turbolla, 2008 kiina ahtimet oli viel melko paskoja ja tottahan se hajos, en tiedä miten onnistui mut samalla meni moottori. Joten kolmannella kerralla tuli uus kone, tosin harmi vaan et vakio osilla ja aito Garrettin ahdin ja siihen sopiva downpipe.
BEGIn turbo sarja oli ainut laillinen mihin löytyi paperit. Miata kerho oli käyttänyt CARB paperit VTT:llä ja saanut hyväksynnän ahdinsarjalle. Eli kunhan oli valupakosarja ja Garrett niin sai käytännössä minkä tahansa leimaan.
Mä keksin pienen porsaan reijän, noissa Japanilaisissa UK tuonneissa oli se erikoisuus et auton saapuessa Englantiin paikallinen Trafi, DVLA ei ollut hirmu tarkka mitä papereissa sattui lukemaan, aika monesta puuttui päästötiedot kokonaan ja muutama 1991 vanhempi saatiin siitä syystä täälläkin leimattua ilman kattia iso päästöiseks. Yks Jenkki ja yks Kanadan tuonti oli kans lipsahtanut maahan aikanaan ilman kattia.
Kuulin myöhemmin kaupanteon yhteydessä et olin ainut joka oli tiennyt mitään autosta ja tykittänyt kasan oikeita kysymyksiä. Kyselin olisko autosta rakennus topikkia missään foorumilla, ne tuuppaa antamaan melko hyvän kuvan mitä matkan varrella on tapahtunu. Olihan niitä, jenkkiläisellä turbo miata forumilla ja MX5NUTZ mikä oli mun britti koti siihen aikaan. NUTZin topikki auki ja totesin heti et tää oli tuttu tarina ja ainut kommentoija koko ketjussa olin minä.
Viestittelin kaverille Thaimaan lomalle että auto vaikuttaa todella hyvältä, et mitäs tehtäis. Kaveri sano et koitetaan kepillä jäätä, tarjous vähän alakanttiin ja myyjä taipui vaikka sanoikin että oli laittanut kolmin kertaisen summan autoon kiinni.
No eikun paikan päälle ihmettelemään autoa, myyjän puheet ja kuvat piti paikkansa ja auto lähti Suomeen. Kyselin et miten tää on saatu katsastettua kun Virossa ei sais muokata kuin TÜV hyväksytyillä osilla, kuulemma sielläkin rahalla saa ja hevosella pääsee.
Sovittiin et kun aika koittaa niin mulla on etuosto oikeus autoon, vuoden parin välein tuli auto puheiks mut riittävä kipinä iski vasta nyt. Kyselin ennen Tennarin myyntiä et josko olis aika. Kuulemma olis, auto oli jäänyt kolme vuotta sitten seisomaan pukeille kun turbon kylmän puolen kierteistä kaks oli korkannu, ne kaks jotka pitää hukkaportin kelloa paikalla. Ja teräspunosletkuja asentaessa takajarrujen jako palikan kiinnityspultit oli niin ruosteessa et katkes. Siihen kaks vaippa ikästä parin vuoden välein pitämään vapaa ajasta huolen. Eikä autolla ollut enään uutuuden viehätystä, joten sai jäädä lämpimään seisomaan.
Kävin kattomassa autoa, hyvältä näytti, mitä nyt tukevan pölyn peitossa. Möin pyörän ja aloitettiin perheellisen aikataulua noudattaen reippaan kuukauden mittainen jakopään remppa, samalla vaihdeltiin jarru ja syylarin nesteet. korjailin kierteet töissä ja porailin ruostuneet pultit jarru palikasta. Ajattelin et vaihdan laatikon ja peränöljyt kunhan saan auton ajoon ja paperiin tuoreen leiman, olis kannattanu vaihtaa...
(https://live.staticflickr.com/65535/53139051785_e9d31f9521.jpg)
Saatiin kuukauden "urakoinnilla" eli parin päivän rauhallisella tekemisellä auto ajoon ja leimalle. Muuten puhtaat paperit mut pelkääjän takajarru ei toiminu, GT Katsastuksen Toivanen koitti ajaa ja jarrutella et jos kolme vuotta seisseet jarrut heräis, no ei haljennu pala siitä parane ja puristinki tuntu jumittelevan. Himassa jarru levälleen ja pala mureni käsiin. Takajarrupuristin oli parhaat päivänsä nähny ja huoltovideon kateltuani totesin et pääsen helpommalla kun ostan uuden, olis tarvinnu odottaa pari viikkoa tiivistesettiä maailmalta ja hakee todella pitkä nokkaset L malliset lukkopihdit, ajaminen kiinnosti enemmän. Leima tuli uusilla osilla heittämällä.
Laitetaans väliin koko litania mitä auto on syöny.
- 1.6 kone, rempattu 180tkm kohdalla, nyt 240tkm
- BEGI turbo kit, Garrett 2860RS. 2860RS on vähän turhan iso 1.6:seen, 2560R olis sopivampi.
- BEGI coolant re-route, 323GTR kone on alunperin poikittain, tää siirtää jäähdytyksen sisäänmenon oikeaan, alkuperäiseen paikkaan koneen taakse
- Exedy stage 2 kytkin
- Kevennetty 1.8 vauhtipyörä
- DIYPNP eli Megasquirt 2 Plug and Pray ECU
- Innovate LC-1 laajakaista
- Iso alumiinijäähdytin
- 1.8 torsen lukkoperä, 4.1 välityksellä
- 1.8 jarrut
- HEL teräspunosletkut
- MeisterR coil overit
- Racing Beat kallistuksen vakaajat ja säädettävät koiranluut
- 6UL 8" vanteet, 949Racing:in teettämät kisavanteet Miataan.
- Yokohama AD08RS semislicksit, paremmat taakse ja uudet eteen.
- Monta ylimääräistä poikkitukea auton alla.
- Polyuretaani puslat
- Hard Dog Deuce turvakaari
- Kisa katti V-pannoilla ja de-cat putki.
- Ruosteeton! Paksu ruostesuoja massa pohjassa
- JASS päiväajo valot alkuperäisten etuvilkkujen paikalle, samalla kylmää ilmaa konehuoneeseen
- Hyvät Pioneerin stereot, 4x75w vahvistin kontissa, kuuspuolikkaat ovissa ja diskantit A pilareissa
- Auto maalattu Virossa, viis kerrosta lakkaa
- Britti tutun tekemä duck tail takasiipi. Parhaan mallinen, istuu auton muotoihin ja linjoihin joka suunasta
- Iso kasa vara ja huolto-osia.
Penkkilapun mukaan 230hp ja 280nm. Vakiokone on alkujaan 323 GTR kone, tako kampura vakiona ja veivit kestää 320nm oli kyseessä 1.6 tai 1.8. Öljypumpun, kannenpultit, dampperi ja veivit päivittämällä kestää 450hp.
Startti kiukutteli, pari kertaa koputtelin et lähti käyntiin, ei sellasta enään tän ikäsenä jaksa, eri asia parikymppisenä opiskelijana. Motonetissä oli kaks starttia jäljellä, yks Oulussa ja toinen Porvoossa. Nouto Porvoosta, auto pukkien päälle ja asentelemaan. Parin tunnin pihas ähräämisen ja kiroilun jälkeen uus startti paikalleen, ainut ettei käynyt, väärä kaulus. Vanhasta kaulus ja johan rokkas, pääs ajelee ilman päänsärkyä. Samalla tuli avattua varuiks puolet laatikon pulteistakin ku sinne mitään nähny.
(https://live.staticflickr.com/65535/53139143785_2bf7a3f918_w.jpg)
Peilin jalan ja peilin välissä menee perus M8 pultti joka on kaikissa ruostunu, pelkääjän puoli oli jumissa ja katkes kun koitin säätää. Pari iltaa yritin irroittaa maalilla liimattua reunusta et sais peililasin irti ja pääsis vaihtaa pultin kun huomasin et joku möi saman värisiä peilejä ja etupuskuria. Soittelin ja sovittiin peileistä kaupat, sain puskurin kaupan päälle. Myyjä toi vielä osat ohikulku matkalla kun ite möllötin mökillä, laittoi kuvan takapihalla olevasta osakasasta ja mä makselin mobilepayllä. No se meni ihan maaliin kun peilistä puuttui sama reunus mitä omasta yritin säästellä. No on muutama varuiks ja saipahan peilin samantien kiinni
Skouttasin FB ryhmästä kovankaton, kova vääntö hinnasta kun olis pitäny saada siitä 1500€. Syletti kun se oli enemmän mitä olin maksanu Mazdaspeedistä. Tingin pari sataa ja paikan päällä vielä satkun huonoks menneestä tiivisteestä. Möin vielä rättikaton pois niin pääsin kohtuu inhimilliseen lopputulokseen.
Sininen, no valikoima on aikalailla nolla ja ottajia on jonoks asti niin minkäs teet. Soittelin jostain matta mustasta mikä oli myytävän auton päällä, oli kuulemma tarjouskilpailu menossa useamman ostajan kanssa ja 1600€ oli viimeisin huuto. Onhan se vähän pöljän näköinen mut maali auttaa. Antin kanssa mietittiin pitäiskö ostaa valkoista teippiä ja tehdä tosta jenkkilippu perinteisen Japanin lipun sijaan.
(https://live.staticflickr.com/65535/53138131702_600054d71a_c.jpg)
Ostin Snap Off:lta pikakiinnityksen ratille. En mä sillä mitään tee, mut kyl sellanen on saatava kun oon aina halunnu ja nyt ku se on laillinen ni sellanen lähti tilaukseen. Voi sit olla siististi cool ja roikottaa sitä peilistä tai laittaa sen pitämään konepeltiä ylhäällä niin et ohikulkevat nuoret voi ihailla "et kattokaa, buumerillaki on turbo".
(https://live.staticflickr.com/65535/53138729236_5409957250_z.jpg)
On tohon ihan oikea syy, Mazdan onnettomat lukot. Kotona, pöydällä oleva ratti on huomattavasti tehokkaampi varkauden esto.
Kyselin ja googlailin erillaisia ja tää oli vakuuttavin esitys. Sivusta vedettävät kaartiomalliset tapit paikottaa ja pitää eikä kulu ajan myötä väljiksi, koko paketti on 25mm paksu. Ohjausakselin osassa olevat kolme ohjaus tappia on joka paketissa eri paikassa jolloin mun ratin pikakiinnitys ei käy kaverin autoon, toimii varkauden eston lisänä. Plussaa että tossa on reikäjaot sekä MOMOn ja Nardin rateille. Töötti toimii keskellä olevien pienten reikä niittien kautta.
(https://www.tuningblog.eu/wp-content/uploads/2020/01/Snap-off-System-Schnellverschluss-System-Quick-Release-Kit-4.jpg)
Käytiin kavereiden kanssa yöllä kattelee kun isot ja pienet pojat ajelee kilpaa Katriinantien vauhtisuoralla. Yö oli jo pitkällä ja nälkä iski niin kelattiin et ajellaan mäkkärin kautta kotia. Kaverin Akin kyydissä ollut Mitsu harrastaja halus turbo Miatan kyytiin, mikäs siinä. Katriinantieltä Kehä III itään ja annoin rampissa vauhtia, ykkösellä nätisti, kakkosella sopivasti niin ettei sudi holtittomasti ja kolmosella kaikki irti. Ahdot ku nous tappiin ni kolmonen sanoi sopimuksen irti.
(https://live.staticflickr.com/31337/53139053009_64a241e4eb_c.jpg) (https://flic.kr/p/2oXHx88)
Klikkaa kuvaa niin video aukeaa.
Laatikko hajos 02:05 ja laitoin videon kaverille ku rullattiin kehälle, 02:13 tuli vastaus "laitetaan aski tulemaan". Mitsu harrastaja naureskeli epäuskoisen nopeelle toiminnalle. Onneks jäi muut vaihteet eikä oksentanu, pääs ajelemalla kotia ja tallille.
Aski tuli Seinäjoelta Juslaan tiistaiks kaverin faijan rekan kyydissä mistä Mika koukkas sen kyytiin. Keskiviikkona ajelin laatikko kontissa tutun hallille, kaks tolppanosturi ja pari laatikko nostinta tekee hommasta huomattavasti helpompaa. Sain viel Akin kaveriks niin ei tarvinu yksin tapella.
Olin ihmetelly koko omistuksen ajan et miten sintteri voi luistaa, alkuun lipsu nelosella vedättäessä ja tallille ajaessa ei kestäny enään vitosella kiihdyttää, koitin rekan ohitte ni kierrokset vaan hurras.
Nosturilla kun saatiin rikkinäinen aski pois niin ihmeteltiin et miten laatikosta tuli 4 litraa kun sinne pitäis mennä vaan kaks. Laitoin myyjälle viestiä että mitäs ihmettä, miten tää voi olla mahdollista?
(https://live.staticflickr.com/65535/53139284875_3c015db248_c.jpg)
Purettiin kytkin ja alkuun luultiin et Exedyltä oli tullu väärä, normilevylle tarkoitettu paineasetelma, todellisuudessa paikalle oli lipsahtanut edellisen, normi levyn paineasetelma. Asetelman ku laittoi paikalleen ni kolahti suoraan pohjaan. No se sitten siitä, kamat kasaan ja kotia.
Huutelin torstaina Whatsapp ryhmissä jos jollain olis sintterille sopivaa paineasetelmaa.
Seinäjoelta tärppäs, eBay special kytkinpaketti 120€. No sehän passas. Jäin juttelemaan millasta projektia oli tulossa. Drifteri takokoneella, kaveriks Pulsarin 660 ahdin, voimansiirrossa Miatan 6 lovinen ja kemppi, tavoiteet 500hp hujakoilla.
Kerroin rehellisesti et mä tarviin sen laatikon, et myy ihmeessä se mulle. Laatikko tulee hajoamaan kun ekan kerran vedätät nelosella täyshööki päällä ja rengas pääsee pomppaamaan, alas tulessa laatikko on entinen. Laatikon heikko kohta on nelosen apu-akseli joka pettä ja tekee laatikosta kerrasta romua.
Yhteinen tuttu seinäjoelta on rikkonu noita sarjatulella, koneita ja laatikoita meni vuosien varrella eri kombinaatioilla molempia kuus. Nykyään sillä on BMW:n ZF aski ja jonku modernin aakkos Cadillacin lukkoperä, seittemäs kone meni ku sai kestävän voimansiirron ja sai syöttä "all of it". Se on hienoa että joku on valmis uhrautumaan ja toimimaan koekaniinina.
Selitin että myy sen laatikon mulle ja ostaa BMW ZF, hitsuutaa kauluksen ja jää vielä pari saturaista taskuun. Vähän aikaa se mietti ja kysy et otanko kytkimenki samaan kyytiin. Tottakai otan, järein mitä Miataan saa, ACT XT kuuslapanen sintteri.
Sain työkaverilta Fiestan lainaan Seinäjoen keikkaa varten ja soittelin Mietaan myyjälle ja kerroin ilouutisen. Se toppuutteli ja sano et soittaa ihan kohta, faijansa oli lähdössä Seinäjoelta Vantaalle ihan just, varmisti että suostuu odottaa hetken. Mä soittelin myyjälle ja sovin mihin pudottaa paketin ja taas mobiilipay laulamaan ja katon maalaus budjetti sileeks. Perjantaina aski Vantaalta ja tapeltiin se Akin kanssa paikalle, valmiita oltiin 01:05. Muuten istuu suoraan mut startti menee kolmen sijaan kiinni kahdella pultilla.
(https://live.staticflickr.com/65535/53138873251_c96be80fb0_c.jpg)
Mietaan myyjä oli löytänyt kuvan missä Mazdan keula oli niin ylhäällä kuin pukeilla sai, kytkin remppa oli tehty vetämällä laatikko moottorin ali. Aski paikalle ja öljyt oli täytetty keula ylhäällä. Täyttö proppu on etuosassa ni saahan kahden litran askiin menemään neljä. Tais silläki olla osansa laatikon hajoamiseen, kun muilla on kestäny enempiki vääntöä.
Loisto viikko, parit laatikot seinäjoelta ja kyydit järjestyi kuin tanssi. Ylimääräiseks jääny viis lovinen löys uuden omistajan, otti rikkinäisenkin matkaan. Ja kuuslovinen laatikko oli kaiken lisäks sama laatikko mikä pilkisteli aiemmissa kuvissa, toin sen Seinäjoen harrastajalle vara-askiks jolla se seisoi vuosia ja päätyi seuraavan harrastajan nurkkiin vuosiks ennen paluuta mulle. Laatikko on faceliftistä, kahdesta versiosta kestävämpi, 60tkm ajettu ja uuden nahkea.
Kuuslovinen oli suunnitelmissa hommata vasta takokamojen jälkeen mut parempihan se näin.
On kyllä ollut todella mukavaa tarinointia lueskella! :+1:
No nyt vois meemeillä ja todeta "Buy a turbo' they said. 'It'll be fun' they said".
No ostinhan minä, ostinhan minä. Koko kesän etin nykyisen GT2860RS kuulalaakeri ahtimen tilalle pienempää, toi disko pottu kun on tarkoitettu viri ahtimeks parilitraisen Nissanin kylkeen, ei pikkasen 1.6 kaveriks. Ja 2860 yhdistyy 2871 ja 2560 huonoimmat puolet, 28 hidas herääminen ja 60 tukkoinen yläpää, kehno kompromissi vaikka viri ahtimena onkin yleinen.
Kaverin hyllystä löyty pykälää pienempi, viistoista tonnia ajettu GT2560R kuulalaakeri ahdin, en vaan ollu avannu suutani oikeassa paikassa. Uus ahdin kainalossa kaverin tallille asentamaan. Tällä kertaa ei mahtunu talliin mut nyt oli kiire, perjantai oli deadline, Heurekan cruisingit. Ulkona oli lämmin niin mikäs oli pihalla tehdessä.
(https://live.staticflickr.com/65535/53215832760_4cf8ba5de5.jpg)
Vanha ahdin oli helppo ja nopee irrottaa, se oli käytännössä kiinni yhellä mutterilla. Miatan koneet on betonimyllyjä, kaikki mikä ei oo mikkiliimalla kiinni, irtoaa.
Paria viikkoa aiemmin vaihdettiin Mikan kanssa nokkien ja kampuran stefat, alapään hihnapyörä oli liimalla kovaa kiinni. Että oli lystiä runkata sitä irti kun normi ulosvetäjä ei sopinu. Turbon paluu jäi vuotamaan ja kannen takapäässä oleva nokan asentotunnistin näemmä vielä vuotaa.
Turbon downpipe oli kolmella viidestä kiinni, yks pinnapultti oli poikki ja muut löysty jatkuvaan ja sai olla viikon välein kiristämässä. Öljyn paluuletkun laipan pultit oli sormikireydessä ja tiiviste paloina. Turbon ja pakosarjan välinen tiiviste oli osissa ja downpipen tiivisteestä ei tietoakaan, ihmekkö että pakokaasu haiskahti.
Vanha ahdin veks ja uutta tilalle uusilla pinnapulteilla, kuparimuttereilla ja tiivisteillä. Paitsi etteihän se sopinu, asento oli väärä ja kuumapuoli oli todella tiukasti kiinni. Uitettiin kaikenlaisilla irroitusnesteillä ja paukuteltiin varovasti josko sen sais irtoamaan. Ei vaikka kuinka koitti, rohkeus loppu kun ei ollu aiemmin tehny eikä viittiny melkein uutta ahdinta rikkoa. No ettei menny muniin puhalteluks ni purettiin tyhjäkäynti moottorin, tyhjäkäynti oli alkanu oireilemaan heiluen parintonnin ja viidensadan välillä miten sattui. IAC oli todella paskainen ja letkut oli murtuneet useammasta kohtaa. Uudet letkut ja kunnon putsaus ennen pillien pussiin laittoa.
Mika kävi seuraavana päivänä näyttää ahdinta turbotekniikassa, ne kopautti pari napakampaa ja irtoshan se.
Sit pääsikin hauskan pariin, ei ole mikään projekti vastustellu ja tapellu kuin tämä.
Pakosarjan pinnapultit lähti korjauskierteineen irti, no ei auttanu ku laittaa vanhat takas uusilla kupari muttereilla. Downpipen kanssa sai taiteilla, yks vääntää alapäästä ja toinen ohjaa ylhäältä pinnapultteihin.
Muissa vastaavalla sarjalla toteutetuissa asennuksissa ahtimen putket lähtee aina konehuoneessa sivulle lokarin päälle ja sieltä kiepsahtaa eteen ja sukeltaa alas välijäähylle. Tässä turbo puhaltaa suoraan alaspäin ja välijäähylle. Turbon alla menee jäähdyttimen putki ja tehostimen linjat joita edellinen asentaja oli jatkanu himpun verran että kaikki sopi paikalle. Nykyinen ahdin on just sopivasti pienempi, jäi vähän taaemmas ja sukels suoraan alas niin että syylarin ja tehostimen letkut oli tulilinjalla. Ei meinannu sitten mahtua millään.
Jotenkin tekstimuotoon typistettynä kiroilu ja ährääminen kadottaa terän, sitä iloa kun yhtä turbon alapuolen kiinnitys mutterin kierrettä ettii puol tuntia kerrallaan, siinä alaselkä ja jalat kiitteli. Tunne kun pitäis olla pari niveltä ranteessa lisää ja pari naksua pidemmät sormet.
No paketti saatiin kasaan ja tulille lyödessä muisti että katti pitää kiinnittä myös.
Alle ryömiessä Mika huomautti et taka-akselin kiinnityspultit oli tulossa omine lupineen poies. Pulttipyssyllä 300Nm, josko pysyis, pitäis laittaa kierreliimaa joka helvetin paikkaan.
Viritys oli onnistunu, uus ahdin herää 3000rpm edellisen 4500rpm sijaan. Kiva ajella kun ahdin vastaa samantien eikä vasta hetken perästä, toki tuntuu että yläpään laukka on rauhallisempaa. kävin säätämässä EBC (electronic boost control) kartan kohdilleen, kumma kyllä kartta ei oikeastaan muuttunu mihinkään.
Tilasin kotimaisesta ahtamiseen keskittyneestä puljusta turbohupun ja tuli bumerangina viesti ettei kaupan nettisaldo pidä paikkaansa vaikka hyllyssä piti olla useampikin. No rahat takas ja TarvikeMottiin maililla varmistus että hyllystä löytyy luvattua. Sellanen sit, olis vaan innoissaan muistanu laittaa rukkaset käteen, lasikuitu kutisi niin helvetisti kun into pinkeenä venytteli lämpösuojan paikalleen. Mut hyvin pelaa ja pitää konehuoneen lämmöt kurissa.
Toinen yllättävä vaikutus oli ahtimen herääminen. Yleensä joutuu tehdä yhden vedon et ahdin lämpiää, tokalla lähtee paljon paremmin. Ton lämpösuojan kanssa ei tarvii tehdä lämmittelyvetoa. Olin pari viikkoa sitten kattonu sattumalta aiheesta videon (https://www.youtube.com/watch?v=jWDuYH270z8&t=365s).
Kävin harjottelemassa yhden viistoista vuotta vanhan R888 setin verran sudittelua Rusan rinteessä ja hautuumaan parkkipaikalla, ykkönen oli turha, kakkosellaki ruipatiraa laulo ja savumerkki näky kauas.
Perjantai koitti, toka setti R888 alla, vaimo oli värvätty huoltoauton kuskiks, vanhempi poika ja 3 serkkua halus mukaan todistajiks ja parit kaveritkin oli kutsuttu, toinen järkkärin kanssa kuvaamaan.
(https://live.staticflickr.com/65535/53215712219_133e31821b_o.jpg)
Eka burnis meni ihan ok, tuli rämpytelleeks valoja ylös alas ja ekaa kertaa lamput alkoi jazzaamaan suoraan mut siitä innostuneena tulin jarrulla stumpanneeks vedon. Loppuun viel vähän savua ja parkkikselle endorfiini, dopamiini ja adrenaliini jyllätessä niin et kädet ja jalat vispas. Zero Cola naamariin ja toinen veto perään, koko suoran mittainen veto ja voi sitä sisäisen pikkulapsen onnea kun savu peitti maan. Jostain kakstoista, kolmetoista vuotiaasta tullu katottua vierestä kun muut polttaa palloa ja ihan heti perään pienen odotuksen jälkeen pääsin koittamaan.
Löysin todella tyylikkään VHS tallenteen tapahtumasta.
Sutasut löytyy 2:00 ja 3:53 kohdilta.
Lisään nyt vielä Fileerauksen videon. Pääsin kansikuvapojaks 8) Kiitos!
3:10 & 4:58
Viime viikolla sain vietyä katon maalauksen. Lahjoitin joskus 5-6 vuotta sitten kasan harvinaisia JDM Miata lehtiä nuorelle Miata harrastajalle ja törmäsin Rusalla samaiseen heppuun. Lupas hoitaa katon maalauksen, keskiviikkona pudotin ja maanantaina noudin valmiin. Samalla sai ducktail värin pintaan, pitää sekin liimailla paikalleen.
(https://live.staticflickr.com/65535/53215628308_f7908f91dc_c.jpg)
Hyvä tuli, pitää loppu auto myllyttää ja asentaa uus etupuskuri.
Viime keväänä, BMW:n lähdettyä jatkoin pyörän etsimistä. Kaverin 650 Transalp:illa ajaneena olin vakuuttunut et sellainen olis saatava ja sen sijaan löytyikin ensihätään GSA. Transalp kolahti ilmestyessään kasikuus kuin varpaiille pudotettu traktorin takanostin, seuraavat samanlaiset sävärit aiheutti Hondan 900 Fireblade, kohkatiin silmät lautasena ja kädet hiessä että miten ne on saanu kuussatkun runkoon tonnisen tehot. Minen ymmärrä mikä näissä ysärikasari Hondissa viehättää? Hondahan on tylsä kuin pölynimuri ja suomekski käännettynä sieluton. Homosohvakin on vuosia kolkutellu aina tasaisin väliajoin, kakarana ei menny kaaliin että jollain voi olla asunnon verran löysää laittaa moottoripyörään. African Twin olis ollu katu-uskottavampi, mut sitä on kuunneltava sydäntään ja seurattava ensirakkautta.
Nettimopon tarjontaa oli koluttu joka päivä talven ja kevään ajan ilman tärppiä ja ajattelin koittaa taas onneani FB:ssä, sieltä oli tärpänny ennenkin. Yhdestäkään yli 10k käyttäjä ryhmästä ei löytynyt, Honda Transalp Finland ryhmässä oli 128 jäsentä, jätin viestin et jos jollain olis myyminen käyny mielessä niin täällä olis ostaja. Odotukset ei ollu korkealla kun illalla avasin läppärin ja ilokseni postilaatikossa oli 4 viestiä ja 4 pyörää mistä valita. Yks hyvä, yks huono, yks kallis ja yks täydellinen, valinta oli helppo.
(https://live.staticflickr.com/65535/53280673973_a2f764946d_c.jpg)
2004 Transu, 67tkm ajettu, Arrows:n koko putkisto ja suutin sarja, Öhlinsin takaiskari ja edessä progressiiviset jouset, kaatumaraudat, kahvanlämppärit, krossi stonga, enduropeilit ja lisävalot. Edellistalvena täysin käyty läpi ja ammattikoulussa maalattu helmiäisen valkoiseks jonka huomas yhdestä valumasta mikä alkoi edestä ja loppui taakse. Jonkinlainen fiksaatio ollu aiemmalla vissiin poliisiin kun pyörä vaikutti vilkkuvia lisävaloja myöten huonolta kopiolta. Tarrat tuli revittyä jossain vaiheessa poijes ja ulkonäkö parani.
Ensitöikseen äänenvaimentimesta EU noise killer dildo mäelle ja ääni muuttui ompelukoneesta miehekkääks V2 lätkytykseks. Pannu kilisi ja kolisi ostaessa kuin olis loppua ollu tekemässä, tokeni kun vaihdoin kalliit modernit öljyt Tokmannin halvimpiin, turhaa hienostelua kun pyörä on puhdasta kasaria ja niin huonoa öljyä ei taida enään saada mitä paras Mobil 1 silloin oli. Ohjainlaakeri tuli vaihdettua ja renkaat paremmin hiekkatie käyttöön sopiviks ja olikin valmis kesän kaatuiluihin.
Ostin samointien 30mm korotuspalat tangolle ja syksyllä todella pitkällisen etsinnän päätteeks löytyi Tsekeistä tekijä joka teki tilauksesta jalkatappeja. Myyjä torppas ekan tilauksen kun olin sitä mieltä et XL kokoiset ja 50mm madaltavat tarttais saada, lähetti A4 pdf:n josta näki et XL:t oli kämmentä isommat, no mennään keskikokoisella sitten. Ei vaan 80 luvun runko geometria toimi seisten ajoon, istuen ajettavaks tehtynä seisoin selkä kyyryssä.
(https://live.staticflickr.com/65535/53280970320_9c28ee272e_c.jpg)
Käytiin Joensuun kautta Raatteentiellä kääntymässä, hiekkateitä pitkin koluttiin matkan varren sotahistoriallisia paikkoja. Lystiä oli ja perse puutu, ei auttanu geelipenkkikään, tollaset kuopallaan olevat sitsit on huonoja kun ei pääse hilaamaan hanuria eestaas ni puutuu väkisin. Kaveria vitutti kun 15tkm ajettu vakio pyörä vei 1,2 litraa enempi satasella, ei kulkenu ja oli huonompi ajaa, meni hernemaissipaprikat nenään ja laittoi talven aikana jousituksen, sytkän ja putkiston uusiks. Kateus on hyvä kompassi.
Ei se nopea ollu eikä edes ripeä, sai rauhassa kiihdytellä täysillä. Kertaalleen kaasu pohjassa vedettyäni puhalsin piilossa olleen poliisin ohi ja sydän kurkussa vilkuilin peiliin ja mittariin, huojentuneena sai todeta ettei tällä kerkee sakoille, ei vaikka yrittäis. Edelliskesänä olis 1400:lla ollu kortti kuivumassa loppu vuoden. 120km/h alkoi olla rajoilla, kerran riivasin 130km/h mittarinopeutta kun vitutti ja oli kiire, kaveri sanoi että on saanu 160 lasiin, uskoo ken tahtoo.
(https://live.staticflickr.com/65535/53280695580_620de93a38_c.jpg)
Joka viikko tuli jossain koluttua ja etelä Suomen hiekkatiet tuli tutuks. Kivaa oli ja pyörä lähti syksyllä pikkuveljen parhaan kaverin matkaan Sisiliaan talvehtimaan.
Kaveri kutsu välipäivinä mukaan Hyvinkään radalle luistelemaan jäälle. Lastutettu A4 quattro 1.8T, en tykkää en sitten yhtään. Audin etuakselin etupuolella majaileva moottori tekee autosta kuvottavan aliohjaavan kunnes ahdin ja keskilukko herää ja auto muuttuu todella takapainoiseks. Yhdistää samaan riemuun täysin päättömän ja epäloogisen käyttäytymisen luisussa niin ikävä tulee Subarun rehellistä nelikkoa tai perinteistä takavetoa. Mut kuume nous entisestään. Kaikki takavedot karmeissa hinnoissa ja raadoistakin joutuu maksaa enemmän kuin talviliukuriin tekis mieli laittaa.
Puol systerin melkein kolmekymppiselle kundille opetin vuos sitten kortin ja syyskuun lopussa käytiin ostaa sille NC Miata kun halvalla sai. Kävin joulupyhinä opettamassa sladiajon alkeet ja kuume lehahti niin ettei meinannu uni tulla.
Radalla kävin kaverin Subarun ja tutun höntsä BMW drifterin kyydissä. Subaru tanssi ku sukkasillaan ja höntsä tuntui ihan rata-autolta, todella tarkka ja vakaa viedä, eikä tehnyt ylimääräisiä. Kumman hauska katella maisemia sivuikkunasta kun fillarit kääntyy todella reilusti.
(https://live.staticflickr.com/65535/53445123599_e1b6d0d2e8_c.jpg)
No kuumeeseen löytyi tänään lääke. 1988 1200L, Weber DGV ja ralliratti. Pientä ryppyä siellä täällä, ei tainnu yhtäkään suoraa peltiä olla. Mutta ei ollu ruostettakaan. Pääsin ihmettelemään alta, mistään ei hypänny ruosteen peikon purujäljet. Muutama kohta oli paikattu ja uudet nostokohdat tehty. Alla on 14" erittäin lipsakkaat renkaat, meinaan ei 1200 niin paljoa höökiä ole että kolmosella pito irtoais. DGV kaipaa säätöä ja renkaat on liian isot, raapii kaariin kääntäessä. Lämpöä riittää, selkä hiessä kun kotiin pääs vaikka moottoritien mittarit näytti -20c. Mut on se vaan eri maailmasta, joka sekuntin sai ajaa ja keskittyä.
Vuoden saldo on viides Miata ja teema jatkuu viidennellä Ladalla.
Kolme kanttilamppua ja yks nappis ollu. Nappis tuli ekalta omistajalta, kortistaan luopuneelta herrasmieheltä, unelma ostos mistä jokainen harrastaja haaveilee, priima kuntoinen, hyvin pidetty ja 50€ hintaan. Se meni pellolla katon kautta kaatopaikalle, ai että jälkikäteen on sapettanu.
Hyvinkään radalla juttelin Lada heppujen kanssa ja kun kuulin mitä osat maksaa niin peli oli selvä. Kotimaasta uudet drifti tukivarret millä saa lisää kulmaa 200€ ja tuliterä lukko toiset 200€. BMW:n lukko hiihtelee jossain 1500€ nurkilla. Vierastan kemppiä, kuitenkin yhdeksässä autossa ollu lukko.
Jos olis raja auki, vois ite kipasta Pietarista hakee osia, viislovisen välitetyt rattaat, pitkä ykkönen ja loput tiheesti huikeet 79€. Lukko 103-204€. 4.78 välitys 65€ ja 5.13 välitys 70€. Valmiiks kasattu perämurikka lukolla ja 4.78 välityksellä 259€. 4-2-1 pakosarjaa on 53-56€. 4-1 on 42€. Taka-akselin levyjarru konversio akseleineen kahdella puristimella (hydrauliselle kässärille) on 213€. Adapteri BMW Getrag laatikolle 67€.
(https://live.staticflickr.com/65535/53444938223_26c68850c6_c.jpg)
Tossahan rakentaa koko auton halvemmalla mitä Miataan maksaa keulan tukivarret ja napa jotka raapasee puoltoista kiloo ja perä päähän toinen samanlainen. Plus Miatan ku ryttää niin se harmittaa eri tavalla kuin Ladan kolhut.
En tiiä uskoisko, mut en muuten kummemmin välitä punaisista autoista.
Ihan vaan tulin jakamaan ilosanomaa.
(https://nnnnigo.kuvat.fi/kuvat/Tapahtumat/2024/Hyvink%C3%A4%C3%A4%20J%C3%A4%C3%A4rata%2013.1.2024/IMG_8491.jpg/_medium.jpg) (https://nnnnigo.kuvat.fi/kuvat/Tapahtumat/2024/Hyvink%C3%A4%C3%A4%20J%C3%A4%C3%A4rata%2013.1.2024/IMG_8491.jpg)
Käytiin Hyvinkäällä tormuuttelemassa päivä. Ai vitsi että oli lystiä, Lada on kyl ketterä peli tohon, kevyt, etufillarit kääntyy sopivasti ja 1200 riittää voimaa jäälle. Pulkka tarvii akuutisti paremmat renkaat ja lukkoperän. Perä ja tukivarret on tilattu, tavarantoimittaja lähtee Pietarissa käymään. Renkaistakin on kaupat sovittu, 13" alkaa olla kiven alla löytää.
(https://live.staticflickr.com/65535/53466473499_3a6960ecee.jpg)
Vikan vedon jälkeen vedin parkkiin, vanteet oli täynnä lunta ja jarrut sen verran lämpimät et jämähti jäähän.
Uus viikko ja uudet kujeet.
Viikon alkajaisiks 2101 kävi elokuvissa, pääs näyttelemään osaa agentin ajokkina ja kiitoksena tuli budjettiin rengas setin verran hyvää.
Loppu viikon teema oli kiimainen netin selaus talvirenkaita etsien. Sovitut renkaat ei olleetkaan "muistaakseni Nokialaiset" vaan Dynamo merkkiset. Piti googlettaa mitkä hiton baarumit ne on?
No ne on halpamerkki Sailun:in oma halpamerkki. Testitulokset oli todella tasalaatuisia, puhdasta nolla tähteä, mitä nyt jossain intouduttiin haukkumaan hengenvaarallisiks. Eikun takaisin netin äärelle kaivamaan, epätoivoissani koitin jo väitellä itteni uskomaan "rengaskirppisen" tuotteita riittävän hyviks, mut 25€ kappale kymmenen vuotta vanhoista oli liian paksua.
Pakko olla paikkoja joita en oo vielä kahlannut kun sytytti että FB:n omat "Vanne ja Rengas" sivut oli täysin läpikäymättä. Ai että ja tärppäs samantien, kolmas ilmoitus oli neljä päivää vanha ja suorastaan huuti mun nimeä. 155/80R13 Nokian Nordman 7, ajettu 500km ja hinta kerrasta kohdallaan kun oli edullisemmat kuin Dynamot.
Into piukassa viestiä myyjälle ja naapuripitäjässä asustelevalle osatoimittajalle josko koukkais bensarahaa vastaan renkaat kyytiin ja tois samalla kun tuo kärjettömän sytytyksen matkallaan Pietariin.
Homma meni nappiin, renkaat ja sytytys saapui torstaina. Osia pudottaessa kehui Ladan ryhtiä, kuskin oven sulkeutumista ja sääti kaasarin, nyt käy todella nätisti.
Perjantaina olin jo liipasemassa Matin renkaaseen kun kaverin Instagram päivitys osui kohdalle, just käynyt KEHÄ RENKAASSA, viestiä, vastauksena numero ja nenä kohti Tattista. Vanteet, Ladan orkkikset oli omasta takaa ja työnä pelkkä renkaiden päälle laitto, hintaa sponsoroituna (oot sit nopeempi) alle puolet Matin pyynnöstä.
(https://live.staticflickr.com/65535/53481137725_666b49517e_c.jpg)
Omasta mielestä sopii hyvin.
Mut kuinka monta spaceria auto on tarvinnut?
(https://live.staticflickr.com/65535/53481142345_98af07d31c_c.jpg)
Kaks ylintä vasemmalla on 5mm orkkikset eteen, kuulemma. Kolme keskimmäistä näyttää kun ne olis jarrulevyistä sorvattu, toisella puolella edessä oli kaks jarrulevyä ja toisella yks plus vitoset. Taakse oli laitettu noi paksummat alumiinilimput.
Öljyt ja suodatin tuli vaihdettua samalla, kotihyllyssä on ollut odottamas LIDL:in 1€ öljyt. LIDL kauppas kaks kolme vuotta sitten öljynvaihtopumppua ja kylkiäisenä öljyt. Kaveri käveli litran purkin kanssa kassalle kysymään hintaa, myyjä piipas purkin ja totes et euron näyttäis maksavan. Koko kaveriporukka lähti juosten tyhjentämään lähi LIDLit. Seuraavana päivänä oli lisäklausuuli "öljyt vain pumpun ostajalle".
Illalla käytiin Akin kanssa ajelemassa, Aki hyppäs puikkoihin ja totes et kytkin tuntuu oudolle, totesin et se on tuntunu koko ajan. Akin kierroksen jälkeen istuin takas rattiin ja totesin et kytkinpoljin olikin oudon sijaan pohjassa. Eikun ykkönen silmään ja käyntiin, raakana vaihdellen Mikan tallin pihaan ja aamulla takas. Vuotihan se, muttei niin paljon että olis pilannut päivän joten ilmaus, pari pulloa halvinta jarrunestettä matkaan ja nenä kohti Hyvinkäätä.
(https://nnnnigo.kuvat.fi/kuvat/Tapahtumat/2024/Hyvink%C3%A4%C3%A4%20J%C3%A4%C3%A4rata%2020%20%26%2021.1.2024/IMG_9057.jpg/_smaller.jpg)
Kivaa oli, uudet renkaat niin auto teki muutakin kuin suti. Kolmosella sai parit kerrat makeesti työnnettyä suoralla perää kunnolla rinnalle, ihan kun olis ollut tehoa. Mut ettei ihan puhtaaks nauruks olis päässy niin vähän piti matkassa olla sloboa.
(https://live.staticflickr.com/65535/53480873898_8603d3f777_c.jpg)
Nyt on pitäny ilmat, radalla piti pariin kertaan lisätä. Rengashommia tehnyt systerin ex ukko kommentoi et Nokialaiset on löysällä rungolla ja todella kevyet, et täytyy pitää kovemmat paineet kuin muilla, tulee helposti runkovikaa.
Eilen asenneltiin kärjetön sytkä, ei menny sekään putkeen. Sammu kotimatkalla 10 kertaa, joka kerta tokeni kun käytti virrat, loppumatkasta lennosta virrat eestaas ja matka jatkui. Pitää palata asiaan kun motivaatio palaa vitutus montusta. Väkevä epäilys koneen maadoituksesta, latausvalo on aika usein lomalla. Laapotti ei selkeästi tykkää nykyajasta.
Osatoimittaja saapui eilen yöstä takaisin ristiretkeltään ja kävin paikallisen huoltiksen pihasta noutamassa odotetut paketit plus kytkimen huolto osat ja säädettävän panhard tangon. Taka-akseli on 8 cm sivussa keskiakselista.
(https://live.staticflickr.com/65535/53481139475_f13949172d_c.jpg)
Söpön pieni Torsen.
(https://live.staticflickr.com/65535/53480875168_72c2500c59_c.jpg)
Angle Kit tai Lada porukoissa drift kit.
Tarkkasilmäinen huomaa että yks osa jäi osatoimittajan autoon Viron tullin ravistelemana ja saapuu niin pian kuin kotimainen postioletettu paketin suostuu toimittamaan.
Eihän siinä, pitää tilata Nivan pidemmät jarruletkut ja pallonivelet eteen (puslat tuli paketissa), taka-akselille laakerit ja stefat niin pääsee asentelemaan lelut paikoilleen.
Muistan kun faija joskus sano korjaamoaikoinaan kiinnittäneensä huomiota että ladoissa ei ikinä ollu taka akseli keskellä autoa. Pitäneen siis ilmeisesti paikkaansa.
Eikä Rambler Americanissakaan ole...
Eikä muuten ole taka-akseli keskellä E-keho Moparissakaan.
Ja jos oikein muistan
@jariha n kanssa sarkkerista joskus jorinoidessa, ni ei taida olla B-kehossakaan...
Johtuen ihan vaan teknisistä syistä vai ameriikan toleransseista?
Noni. Johan on taas on tapeltu.
Päivän epistolan piti pitää sisällään Angle Kitin asennuksen, jarrujen ilmauksen ja kärjellisen sytkän palautuksen. Kaikki meni käteen.
Angle kit tarvitsee kahden ala ja kahden yläpallonivelen sijaan neljä joka suuntaan vapaasti liikkuvaa yläpalloniveltä, tilattu tietenkin kaks kumpaisiakin, no myyjä on reilu ja lupas vaihtaa oikeanlaisiks. Alatukivarsi liikkuu uuden tukivarren tuoman casterin myötä niin paljon eteenpäin ettei normaali sivuttain liikkuva pallonivel riitä.
Koiranluut pitäs hommata, ne on jostain Lada Kalinasta, koko eurooppa myy ei oota ja venäjän raja on kiinni.
Ohjeet (https://neatyboy.wixsite.com/lada-moscow/product-page/winter-drift-triangle-arms-shortened-rods-lada-2101-2107) löytyi eilen, setin merkki ja väri on eri, muuten on aikalailla yks yhteen. Aika raju paketti, etufillarit kääntyy ihan oikeasti, camberia ja casteria tulee todella reilusti, enemmän kuin odotin.
Keulaa pitää madaltaa 50mm, pääsen ekaa kertaa tekemään laikka alustan, katkaisen kierroksen etujousista. Kaaret pitää rullata tai leikata veks ja levikettä avuks, koitan venyttää omat, ei tekis mieli laittaa pelkästään eteen levikkeitä.
(https://static.wixstatic.com/media/dd2c7b_6f2c7d4f1d844f1b96e03d965fc3ed21~mv2.jpg/v1/fill/w_700,h_700,al_c,q_85/dd2c7b_6f2c7d4f1d844f1b96e03d965fc3ed21~mv2.jpg)
Jarrujen ilmaus jätettiin ensimmäiseen katkenneeseen nippaan, jokaista koitettiin mut todettiin turhaks. Teräs nippa alumiini jarrussa, lämpö ei auttanut. Saa nähdä tuleeko noista vielä kalua vai ostanko uudet. Jännä että tossa on sylinteri irrallinen, tulee hahloon ja lukitaan tapeilla. Sama sylinteri käy kummallekin puolen.
Uus kärjetön sytkän oli järjetön. Eli asentelin kärjellisen takasin, mut meni sekin reisille. Yks johto jota metsästin oli kiedottu nätisti piiloon ja luulin vetäväni sen, mut sen sijasta tulikin maan ja plussan saman mutterin kannan alle, pääs toteamaan klassisen "savun hälvettyä tarkistamme kytkennät". Onneks selvis säikähdyksellä, pitää uusia 40cm johtoa ja säätää sytkä kohdalleen. Sytkän säätölamput on näemmä kadonnutta kansanperinnettä, ei tunnu löytyvän mistään.
Vanne oli halki. Ihmekkö et vuoti hiljakseen. Lada Kerhon sivuilta löyty uus vanne kympillä, hitsauttamaan en ton hintaista ala, se tuli e46 coupen kanssa koitettua, ei maksa vaivaa.
(https://live.staticflickr.com/65535/53509300520_eafaa4829b_z.jpg).
Auton mukana tulleet vanteet on Volvon 4x100, ilmeisesti DAF66 mallista. Speisereitä oli laitettu jotta liian pieni keskireikä ei haittais ja helpottaa 4x98 --> 4x100 istuvuutta. Ihmekkö että oli niin karmee ajettava, vakio vanteilla ja oikealla ET:llä ei tarvii kaksin käsin rystyset valkoisen ajella.
No noi käy Miataan, pitää nyppiä nastat ja polttaa Heurekalla.
Lukkoa varten tilailin stefat, laakerit pitää käydä hakemassa erikoistuneesta liikkeestä, ei ollu harrastajien hyllyissä.
Minulta löytyy muuten combista purettuna mansenkin myymät -50mm iskarit ja jotkut laikkajouset jos on tarvista. Asevelihintaan luonnollisesti. ;) Päädyin itse laittamaan vakioalustan tilalle.
Lainaus käyttäjältä: Kaktus - 04 helmikuu, 2024, 23:55Minulta löytyy muuten combista purettuna mansenkin myymät -50mm iskarit ja jotkut laikkajouset jos on tarvista. Asevelihintaan luonnollisesti. ;) Päädyin itse laittamaan vakioalustan tilalle.
Loistavaa, kiitos. Laitetaan korvan taakse.
Onneksi meitä hulluba on muitakin jotka ladoista tykkää ;D
Itellakin nyt 2105 odottaa uutta tekniikkaa ja alustaa.
Ja onhan nuita ladoja jo sen 5-8 kpl ollu 8)
Mieleen jäävin kommentti ollut ambulanssi kuskilta joka totesi et ei oo ennen nähny ladan tulevan perässä 190 vauhdissa ^-^
Lainaus käyttäjältä: samulis - 04 helmikuu, 2024, 22:19Sytkän säätölamput on näemmä kadonnutta kansanperinnettä, ei tunnu löytyvän mistään.
https://www.puuilo.fi/ajoituslamppu näyttäs olevan joka myymälässä, jos näitä haet
Lainaus käyttäjältä: Teippi-Mikko - 05 helmikuu, 2024, 20:45https://www.puuilo.fi/ajoituslamppu näyttäs olevan joka myymälässä, jos näitä haet
Ei ollu ihan kirkkaimmasta päästä etsintä näemmä kun ei ole löytynyt. Kiitos! Tosin kaikenlainen etsiminen on ollu jäissä, vitutus ja motivaatio kun tuntuvat olevan kääntäen verrannollisia.
Jos 1700cc koneita on tiedossa niin sellasesta oon kiinnostunut. Jos vaikka ens talveks laittais koneen katunokalla ja peltisarjalla. Kaasari löytyy jo omasta takaa.
Lainaus käyttäjältä: samulis - 05 helmikuu, 2024, 22:09Jos 1700cc koneita on tiedossa niin sellasesta oon kiinnostunut. Jos vaikka ens talveks laittais koneen katunokalla ja peltisarjalla. Kaasari löytyy jo omasta takaa.
Facebookissa jos olet niin ladafoorumin ryhmässä joku myy seisonutta 1.7 konetta. ;)
Lainaus käyttäjältä: Kaktus - 07 helmikuu, 2024, 22:50Facebookissa jos olet niin ladafoorumin ryhmässä joku myy seisonutta 1.7 konetta. ;)
Joo, taidan olla joka ryhmässä. Ihan vielä ei oo ajankohtaista. Pitää saada angle kit ja lukko asennettua ensin.
Noni. Uus HAL anturi ja uudet tulpanjohdot niin kyllä pelaa. Tuntui ihan modernilta autolta ajaa.
Uus vanne oli 10€, renkaan kävin KEHÄ RENKAASSA vaihtaa päälle ja taas toissa viikonloppuna mentiin kylki edellä. Jos ens viikonloppuna olis lukon asennuksen aika.
Nopeita liikkeitä taas.
Työnneltiin toissa lauantaina edellistä autoa pois nosturilta, piti ajaa Lada seuraavaks lukon asentamista varten, mut jäätiin jauhamaan skeidaa. Tulin vilkaiseeks Lada Kerhon Whatsapp ryhmää johon joku oli just pudottanu FIAT:in lukon 4.44 välityksellä myyntiin, ostin sen siltä seisomalta. Ei tarvinnu säätää rattaita, sain Torsenin tilalle oikean lukon minkä käytös miellyttää huomattavasti enemmän ja möin vanhan lukon poskilaakereiden kera, meni minuutissa johonkin remmillä piristettyyn KE20:seen. Taka-akselin tukivarret polyuretaani puslilla ja Lada Kalinan etujarrut saapui myös tontille, perän ja keulan osat on vihdoinkin kaikki tontilla.
Tänään livistin töistä ajoissa ja kävin motonetista koukkaamassa Mobilin ATF:t laatikkoon ja Comman LSD öljyt perään, positiivinen yllätys kun olin unohtanu palauttaneeni Torsenille tarkoitetut öljyt ja jättäny rahat Motonetin kassaan.
Vetarit ulos, perämurikka irti, kardaanin muttereita lukuunottamatta kaikki irtos melkein kuin uudesta autosta. Uus lukko tilalle, romut kasaan ja öljyt sisään.
(https://live.staticflickr.com/65535/53573651936_9fe1f3cd89_c.jpg)
Fiat 4.44 LSD ja Ladan 4.1 avoin. Kymmenen kilsaa näyttää enemmän satkussa.
Vaihdettiin vielä säädettävä panhard tanko, säätövarat loppui kesken ja jäi liian pitkäks, olikohan 4 vai 8cm edelleen vinksallaan.
Kummallinen ajaa, kiemurtelee, voi olla et lukko tekee tai korostaa ohjauksen aurausta, camberia ja casteria.
Lauantaina olis tarkoitus mennä taas Hyvinkäälle pörräämään, tulkaa teki.
Lainaus käyttäjältä: samulis - 07 maaliskuu, 2024, 21:43Nopeet liikkeet on kuulemma hyviä.
Työnneltiin toissa lauantaina edellistä autoa pois nosturilta, piti ajaa Lada seuraavaks lukon asentamista varten, mut jäätiin jauhamaan skeidaa. Tulin vilkaiseeks Lada Kerhon Whatsapp ryhmää johon joku oli just pudottanu FIAT:in lukon 4.44 välityksellä myyntiin, ostin sen siltä seisomalta. Ei tarvinnu säätää rattaita, sain Torsenin tilalle oikean lukon minkä käytös miellyttää huomattavasti enemmän ja möin vanhan lukon poskilaakereiden kera, meni minuutissa johonkin remmillä piristettyyn KE20:seen. Taka-akselin tukivarret polyuretaani puslilla ja Lada Kalinan etujarrut saapui myös tontille, perän ja keulan osat on vihdoinkin kaikki tontilla.
Tänään livistin töistä ajoissa ja kävin motonetista koukkaamassa Mobilin ATF:t laatikkoon ja Comman LSD öljyt perään, positiivinen yllätys kun olin unohtanu palauttaneeni Torsenille tarkoitetut öljyt ja jättäny rahat Motonetin kassaan.
Vetarit ulos, perämurikka irti, kardaanin muttereita lukuunottamatta kaikki irtos melkein kuin uudesta autosta. Uus lukko tilalle, romut kasaan ja öljyt sisään.
(https://live.staticflickr.com/65535/53573651936_9fe1f3cd89_c.jpg)
Fiat 4.44 LSD ja Ladan 4.1 avoin. Kymmenen kilsaa näyttää enemmän satkussa.
Vaihdettiin vielä säädettävä panhard tanko, säätövarat loppui kesken ja jäi liian pitkäks, olikohan 4 vai 8cm edelleen vinksallaan.
Kummallinen ajaa, kiemurtelee, voi olla et lukko tekee tai korostaa ohjauksen aurausta, camberia ja casteria.
Lauantaina olis tarkoitus mennä taas Hyvinkäälle pörräämään, tulkaa teki.
Onko hyvinkäällä ihan avoimet ajelut lauantaina vai?
Lainaus käyttäjältä: A.Naali - 07 maaliskuu, 2024, 22:49Onko hyvinkäällä ihan avoimet ajelut lauantaina vai?
Lauantai ja sunnuntai, Hyvinkään rallicross rata, klo 12-16. Katurenkaat eli nastat tai kitkat, ei piikkejä.
Kypärä, pressu auton alle, maksu kassalle (40€), tarra lasiin ja menoks. Lisäkuskit on 10€ ja max yks kyytiläinen radalla.
Ratakalenteri (https://hyua.fi/radat/ajamaan-ratavaraukset/), tuolta voi tsekkaa milloin rata on auki ja ajoohjeet paikalle.
Otin oheisen talteen kotimaiselta hai aiheiselta foorumilta. Kirjoiteltu kymmenen vuotta sitten kun tuli tosissaan sukelleltua Miatan tietoisuudessa ja kolme, neljä vuotta kaivettua kaikki tieto mitä käsiini sain ja kun latu loppui siirryin kääntämään Japanilaisia sivustoja.
Harmittaa että oon hukannut kaikki silloin vaivalla kerätyt linkit, eniten harmittaa kadonnut sivusto johon oli kerätty kaikki, yli 200 erillaista korisarjaa, mitä Miataan siihen mennessä oli saanut, suurin osa aika karmeita, mm. Z3 ja 250GTO, hienoimmasta päästä oli Toyota S2000.
Kovasti tekis mieli retusoida tekstin ulkoasua, lukeminen tuntuu liitutaulun raapimiselta, mut menköön, kuitenkin omaa ajankuvaa.
Miata Is Always The Answer
Tässä on vähän JDM erikoisuuksia. Ei sellaista merkkiä taida ollakkaan jonka alta ei löytyisi hienostuneita ja erikoistuneita malleja. Vaikkei perusauto välttämättä vielä omaa kummoistakaan keräilyarvoa on erikoismallejen hinnat jo kiipeämässä kymmenenkertaisiksi perusmalleihin verraten.
M2 joka tunnettiin myös "Mazda Too" nimellä, perustettiin marraskuussa 1991. Talo toimi Mazdan uutena "off-line" suunnittelijana, toteuttaen Mazdan normaali malleista erikoisia versioita pienelle ostajakunnalle. Ja muutokset olivat ilmeisimpien päälle näkyvien muutosien lisäksi syvempiä.
http://www.youtube.com/watch?feature...&v=FzwaEYOndog
M2:ta johti Masakatsu Kato, MX-5:den alkuperäinen isä japanissa jonka käsialaa olivat monet Mazdan konseptiautot. Kato-sanin assistenttina toimi Hirotaka Tachibana, kehitysinsinööri jonka käsialaa oli FC:n (RX-7 toinen sukupolvi) ja NA:n alustan erinomainen dynamiikka.
M2-corp oli Mazdan 100% omistama tytäryhtiö jonka Mazda sulki vuonna 1995, mutta joka tuotti sitä ennen erinomaisia ja harvinaisia autoja.
Mazda kehitti Mazdaspeed:in kanssa rinnakkain samanlaisia projekteja ennekuin Mazdaspeed sulautettiin Mazda Auto Tokyoon 90-luvun lopulla.
(https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/c/c2/M2_Building.jpg/800px-M2_Building.jpg)
M2 entinen Kengo Kuman suunnittelema pääkonttori Tokyossa.
M2-1001
"Clubman" Roadster aka Cafe Racer (joulukuu -91) Limited 1/300
M2-Corp julkaisi M2-1001 Roadsterin joulukuussa 1991. Se oli limited edition Roadster jota tehtiin rajoitettu 300 kappaleen määrä, maalattuna sini/musta metallinhohto erikoisvärillä. Auton listahinta oli $26000 ja halukkaiden ostajien tuli ilmoittautua ja rekisteröityä M2 pääkonttorissa, Tokyossa halukkaaksi ostajaksi ja tilatakseen erittäin harvinaisen Roadsterin.
Tämä korkealuokkainen Eunos Roadster oli M2:sen ensimmäinen "avaimet käteen" rata valmis auto, tässä lista joistakin erikoisosista jotka tekivät autosta halutun. Toimivien ilmanottoaukkojen ja sumuvalojen lisäksi autossa oli klassiset aero peilit, 4-piste turvakaari, klassinen mittaristo erillisine mittareine, kuppipenkit, 3 puolainen ratti kiillotetuilla puolilla, jäykempi alusta omalla M2 koodilla, kiillotettu alumiinipoikkituki konehuoneessa, HKS:n valmistama pakoputkisto, imusarja, 1.6 litrainen moottori korkeapuristeisemmilla männillä, jyrkemmät nokka-akselit (jotka tulivat Mazdaspeed:in tuotannosta), kevennetty vauhtipyörä, lukkoperä, cold air intake, tehostamaton ohjaus, veivi-ikkunat (ilmastointi oli lisävaruste), polkimien "race" pinnat, poistettu keskikonsoli ja lyhennetty radiopaneli, alumiininen bensatankin luukku, agressivisempi vanne ja rengas paketti (Panasport:in 15x6 vanteet) ja takaspoileri.
Koneelle tehdyt muutokset nostivat tehon 130hp @ 6500rpm ja 109ft/lb @ 5500rpm.
Ostajat olivat julkaisun jälkeen valmiita maksamaan $34000 saadakseen omaksensa harvinaisen M2-1001 Roadsterin.
M2-1001 esitekuvat
(https://farm8.staticflickr.com/7156/6550735407_534b77d3c5_o.jpg)
(https://farm8.staticflickr.com/7173/6550735497_d9a9e467da_o.jpg)
(https://farm8.staticflickr.com/7008/6550735621_8441eecb4c_o.jpg)
(https://farm8.staticflickr.com/7171/6550735545_944982ba72_o.jpg)
(https://farm8.staticflickr.com/7166/6550735703_58ac25b5bd_o.jpg)
(https://farm8.staticflickr.com/7023/6550735769_412c7ed19c_o.jpg)
M2-1002
"Vintage" Roadster (marraskuu-92) Limited 1/300
M2 Corp toinen Roadster tuli markkinoille loppuvuodesta 1992, hiukan muokatulla etupuskurilla, tarjoten ainutlaatuisen sisustan. Norsunluun värisen nahkasisustan puisine koristeosineen, kuten käsijarrun kahva ja vaihdekepin nuppi. Malli oli edeltäjänsä tapaan 300 kappaleen rajoitettu malli joka tosin ei käynyt yhtä hyvin kaupaksi kuin edeltäjänsä ja osa autoista jäi myymättä. Loput sisustat käytettiin myöhemmin julkaistun 40 kappaleen Tokyo Edition:in sisustoissa.
(https://farm8.staticflickr.com/7262/7491381732_ea45bf5d78_o.jpg)
(https://farm9.staticflickr.com/8142/7491381854_eb2715edac_o.jpg)
(https://farm8.staticflickr.com/7125/7491381942_7f681daaf6_o.jpg)
(https://farm8.staticflickr.com/7270/7491382232_cbaecc740c_o.jpg)
M2-1028 "Street Competition" Roadster AKA Clubman-2 (Helmikuu-94) Limited 1/300
M2-Corp kolmas auto julkaistiin aikaisin 1994. Auto perustui Toshihiko Hirai:n alkuperäisen "jinba Ittai" ajatuksen ympärille. Tämä oli ratavalmis kilpa-auto.
Autoa oli saatavana vain "Chaste White" ja "Brilliant Black" väreissä, moottorina autossa oli uusi 1.8 litrainen moottori päivitetyillä männillä ja nokka-akseleilla, ja muilla muutoksilla jotka olivat tulleet tutuiksi jo aiempien 1001 ja 1002 mallien myötä. Tosin tämän moottori tuotti 140 hevosvoimaa. Auton alla oli alkuperäiset 14" vanteet maalattuna "gun metal" värillä ja kiillotetulla huulella. Muut huomattavat erot olivat kevyemmät peilit, MOMOn ratti, poistettu keskikonsooli ja lyhennetty radiopaneli, kuppipenkit, kilpamalliset hinauslenkit, uusi etu ja takahuuli, uusi 7.7 lb:tä painanut alumiinista valmistettu takakontin luukku "ducktail" spoilerilla, lisäksi autossa oli 6 piste turvakaari ja rättikaton tilalla oli "bikini top". Lisävarusteena oli saatavana 19-lbs painava FRP:stä valmistettu kovakatto jossa takalasi oli valmistettu plexistä.
Kuvia alkuperäisestä M2-1028 esitteestä
(https://farm9.staticflickr.com/8425/7491736744_0a14a11c67_c.jpg)
(https://farm9.staticflickr.com/8024/7491737096_5c28bd98b3_c.jpg)
(https://farm9.staticflickr.com/8432/7491736936_5d9ccab450_c.jpg)
(https://farm9.staticflickr.com/8028/7491736366_530a0662ff_c.jpg)
(https://farm8.staticflickr.com/7263/7491736558_1ded4bd0e1_c.jpg)
Tollanen pläjäys. Näistä ensimmäinen on todella lähellä mun vanhaa Mazdaspeediä, tekniikka on sama, sisusta eri. Noiden erikoisosista maksetaan ihan karmeita hintoja, mittaristot, ratit jne pyörii tuhansissa, penkkipari 5-7k€ jne.
Noni, kipeenä maatessa on taas aikaa kirjoitella.
Lada tuli vietyä seisontaan pääsiäisviikonloppuna ja otettua Miata ajoon kun oli keväinen sää. Tulihan sitä lunta heti seuraavalla viikolla, mut jäärata pysyi kiinni. Kelithän loppui sillä siunaamalla kun sain FIATin lukon paikalleen. Laatikosta tuli vähän yli litra öljyä, 2.3 litraa ATF meni tilalle, vaihto tuntuma muttui kummasti, ykkösenkin sai sisään käyttämättä ensin kakkosen huulilla. Kyllä se pitäis jo uskoa ja vaihtaa kaikki nesteet ja tehdä perus huollot uuteen autoon, sanoi edellinen omistaja mitä tahansa.
Hankin Ladaan Kalinan levyt ja jarrut adapterilla, vakiot ei angle kitin kanssa toimi ja Kolinan jarruthan ei perhana mahtuneet 13" vanteen sisälle. Sitä vähän uumoiltiinkin ja myyjä sanoi että ota kokeeks, jos ei mahdu niin ottaa takas.
No se tarkoittaa ettei angle kit mene alle vaan myyntiin, renkaita ja vanteita en ala säätämään. Mennään sillä mitä vakio etuakselistosta saa säädettyä, maltillisesti camberia ja kaikki caster mitä irti saa.
Katsastus on heinäkuussa, pitää sitä ennen ottaa ajoon ja säätää kaasari, korjata liitoksesta vuotava pakoputki, vaihtaa etujarruihin uudet puristimet, uus käsijarrun vaijeri, raidetangon päät, kovat puslat etutukivarsiin ja taakse odottamassa olevat järeämmät tukivarret kovilla puslilla.
Miata sai järjestyksessään kolmannen Pioneerin mankan talven aikana, muuten pidin kiinni suunnitelmista olla tekemättä sille mitään. Merkkaili koko talven paikkansa öljyllä, tosin vain liikuttaessa, nyt ajossa on ilmennyt ettei vuotoa enään ole ja valuneet oli pohjamuovin päälle kertynyttä.
Uus mankka toimii niinkuin olin alusta asti halunnut eli puhelimen voi jättää taskuun. Yhdistää puhelimen automaattisesti, soittaa siitä mihin viimeks jäi ja kappaleita voi vaihtaa mankasta, ei tarvitse kaivaa puhelinta ja vaihtaa siitä. Erinomaisesti toimiva handsfree oli yllätys ja hyvä lisä.
Nardin mustaa nahkalla olevaa Deep Corn rattia ei tunnu löytyvän, löytyis perforoidulla tai mokkanahalla. Tikkauksia saa punaisena tai Italian trikolorilla, kysyin tehtaalta mut mustaa tikkausta ei ole tarjolla.
No mennään tolla AutoRacingin syvällä halpis mokkaratilla kunnes löydän omani, ihan kelpo ratti, ei huonoimmasta päästä eli ratista voi vähän vääntääkin ilman että se menee rusetille.
Öljyt tuli vaihdettua, ei yllätyksiä eikä kimalletta vaikka Heurekan kuminpolton jälkeen vainoharhaisena olin varma että turhan kuumana käyneet öljyt olis aiheuttaneet kalkatusta. Samat Castrollin 10w-60 tuli kipattua millä on ennenkin menty.
Kesän suunnitelmat alkaa kirkastua, uutta kuskin jakkaraa, odottamassa oleva flexfuel anturin vois laittaa, uus MAXXecu, isommat suuttimet ja Kujalan säädöt. Lukkoperä vaihtuu 4.1:stä 3.6:een välityksellä olevaan mikä ton kuus vaihteisen kanssa kuuluukin olla, nykyisellä on ku ajais krossipyörällä. Takavalopaneli ja valot taitaa mennä vaihtoon ja jos ducktailin ja tehtaan lisävarustelistalta löytyneen etuspoilerin laittais paikalleen. Takarenkaat pitää uusia, vanhat on sen verran vanhat koppurat ettei pitoja oikein enään ole ja pintaakin on tullu poltettua. Ai niin takapihalla odottaa etupuskuri paikalle laittoa, vähemmän kiven iskeymiä kuin nykyisessä.
Ai että.
Tätä on odottanu ja istunu käsien päällä. Työkaveri sivulauseessa tuli maininneeks et serkullansa on kolaroitu Miata. Hitaasti saanut kalastettua lisää tietoa ja parin kuukauden jälkeen oltiin päästy siihen asti että sain omistajan yhteystiedot. Harmillinen tarina, 1999 vuoden juhlamallin Miata, tuotu Italiasta 2009, heppu on ostanut auton samana keväänä ja kolaroinut melkein samantien, eikä muuta kuin liikennevakuutus.
15 vuotta lämpimässä seissyt auto missä on 6 vaihteiselle oikealla, 3.6 peränvälityksellä oleva lukkoperä, ainut osa mikä jää itelle. Nykyisellä 4.1 välityksellä tulee hypittyä yks vaihde, joko 1-2-4 tai 1-3-4.
Kiva lisä on kallis ja haluttu 6 vaihteinen laatikko, loppu auto on bonusta. Osakauppa käy kuumana ja kesän rakennusbudjetti senkun paranee.
Takavalo paneli sai jäädä, se oli halpa kopio.
Purkuautosta on pelkääjän ovi, penkki ja kori jäljellä. Vaihdelaatikko odottaa ottajaansa, muuten alkaa kaikki olla kaupattu.
Ai että kun muuttui mukavaks ajaa kun sai 3.6 perän aiemman viis vaihteiselle sopineen 4.1 tilalle. Aiemmin kuutonenkin oli vähän lyhyt, nyt on jo joutunut pudottamaan vitoselle ettei jurruuta. Ainut riesa on että mittari näyttää omiansa, 88km/h on todellisuudessa 100km/h. Muihin perä/laatikko yhdistelmiin mittariston ratas on 10-15€, tähän rapsakat 150€.
10 kappaletta renkaita odottaa savumerkeiks muuttumista, toivottavasti huhupuheet poliisin puuttumisesta kaikkiin kesäntapahtumiin ei pitäis paikkaansa, kuulemma menny maine kun on antaneet poikien rällästää, kai ne muutamat ylilyönnit ja idiotismit missä pitää Heurekalla vetää sataa suoralla on aiheuttaneet älämölöä.
Nyt tuli priimaa materiaalia.
(https://live.staticflickr.com/31337/53729833979_bd3e45beaa_o.jpg) (https://flic.kr/p/2pRVrHV)
Timanttinen keikka (https://flic.kr/p/2pRVrHV)
Kuvaaja alidaruish/ (https://www.instagram.com/alidaruish/)
Valojen humpat osu vielä biisin kanssa yksiin. Savun sekaan sukeltaminen oli uskomattoman makee kokemus, sidoin jarrulla vaan vauhdin ihan ryöminnäks kun näkyyvyys meni hetkeks nollaan ja annoin rajoittimen paukkua.
Heurekan jälkeen, himaan ajellessa auto piti aivan kummaa jurinaa. Vaihdoin siviili fillarit alle ja lähdin koittamaan johtuikohan mölinät polttokumeista ja ylimääräiset murinat tuntui kadonneen. Kurvasin Rusan kautta ja pihassa tuli tuttu nuori kundi hehkuttaa et sen frendi oli saanu kuvattua burniksen dronella, ja olihan se, ihan jäätävän hieno filkka, harmi et laatu kärsi kun heitin sen Flickr:iin.
Mazdan osat on kaupattu, laatikko meni tutulle joka laittoi vaan viestin et "mä otan laatikon, voitko pitää sitä hetken kun on kämpässä remppa menossa" ja kori menee radalla kaatuneen Miatan paikkailuihin.
Katsastuspäivä, käyn mielummin hammaslääkärissä. Ei mennyt läpi, päästöistä jäi kiinni ja öljyvuodosta. Kuskin lokarin sisäpuoli oli öljyn peitossa, ajanu vissiin jostain öljylätäköstä kun mitään öljyn lähdettä en löytänyt. Putki on V pannalla niin pitää käyttää irti jos sais vuodot kuriin.
Tuli hankittua Tillett hiilikuituinen penkki mistä oon haaveillut yli 10 vuotta.
Ajoin aikoinaan kerholaisen autolla jossa tämä penkki oli ja vuos sitten kun Mazdan ostin, aloitettiin kaupan käynti. Homma oli jo liipaisimella mut hajonnut laatikko söi budjetin ja siirsi hommaa vuodella.
photo_2024-05-20_22-26-00.jpg
Hiilikuituinen Tillett B5. Melko paksua hiilaria.
Enempi takakenossa kuin muistin mut parissa päivässä siihen tottu, leporento asento mut kädet one enempi suorassa kuin aiemman penkin kanssa.
Istuu kuin Italialainen kenkä, sopivasti sivuttaistukea, mut matalat reunat istuin osassa niin ulos ja sisään loikkiminen on helpompaa kuin kuppipenkin kanssa. Käy alkuperäisille kiskoille niin saa hilattua eestaas. Semmosta.
Paistoihan se päivä tietokoneen äärellekin. Eilen, kahden kuukauden tuijottamisen jälkeen nettimopon hakuvahti ilmoitti uudesta pyörästä. Pikainen vilkaisu ja välitöntä viestiä myyjälle että" Moi, tuun huomenna hakemaan pyörän". Lupasin tulla heti aikaisin mutten saanut ketään kuskiks joten oli pakko purra pöydän reunaa, tuijottaa juutuubia, kävellä ympyrää, kertoa sadannen kerran vaimolle et "olis jo kiva mennä et on kalsarit tulessa ja polttelee niin perhanasti". Olo oli sama kun radalle ajaessa, ne viimeiset kaks kilometriä ennenkuin pääsee portista tontille ja ajamaan, ainut et tää kesti koko eilisen illan, huonosti nukutun yön ja liian pitkän päivän. Työkaveri lähti kuskiks ja kurvattiin Inkooseen, alkumatkan papatin hermostuneena ummet ja lammet, no onneks työkaverikin on ADHD niin ei oo moksiskaan.
Päästiin pelipaikalle, normaalit kohteliaisuudet, pyörän ihmettelyä, moottori tulille ja 300m koeajo, kaikki luvattu toimii ja takas tontille. Lapa ojoon ja tarjous tiskiin. Paiskattiin kättä, hierottiin paperit, vakuutukset, rahat ja omistajuus kuntoon ja kotia kohti.
photo_2024-07-11_19-14-57.jpg
Vaihdoin paremman kuvan.
No mitäs sieltä sitten tuli? No niin sanottu metrinen pyörä.
Honda Shadow VT 600 vuosimallia 1994. Kotimatkan alussa huomasin et on jenkkituonti kun on mailimittari ja 31 tonnia ajettu.
Shotgun putket, mitkä oli numero yksi omallaa listalla. Jäykkä perä, tosin oiottu ja vaihdettu iskari rautatankoon, mut toimii, pitää tuonnempana katkoa runko ja hitsata putkea väliin niin saa penkkiä alemmas ja taaemmas, plus näyttää paremmalta kun häviää putki kukkanen perseen alta.
Takalokari on mallia just mitä pitikin, siihen vielä kaveriks vajaa metrinen sissybar. Stonga on sopivan korkee, mut vois vaihtaa sellaiseen alapäästä V:n malliseen, ei tollasta alhaalta leveetä U:ta, mut toimii toikin. Penkki ei oo kaikkein tyylikkäin, mut melko hyvä istua. Paisuntasäiliön virkaa tekee joku fiinimpi kossupullo. Eturenkaana on Firestonen kohtuullisen tyyris old skool nakinkuori. Taakse olis kiva hankkia samaa sarjaan kuuluva tulikivi, mut se on autonrengas ja pirun terävä olkaisena melko mulju ajaa. Valot on aika vitsi, mut kiva et muut näkee missä meen. Penkin alle, alkuperäisen paisuntasäiliön tilalle on pienestä maitotonkasta tehty purnukka minkä sisälle on jemmattu sähköt. Etufillari vipottaa, pitää koittaa ensiks kalastuspainoilla koittaa tasapainottaa, mut jos ei tokene ni vien oijottavaks ja suoristettavaks (saa kertoa jos tiedätte PKS hyvän tekijän). Etupäätä pitää pudottaa 25-50mm et saa ryhdin siihen mitä on ajatus.
Vilkut puuttuu, pitää lisätä, Helsingissä veren nenästä kaivamista ajaa ilman.
Pakoputket on lähes suorat, joku prikka siellä on putkessa, pitää hommata huilut ja villaa et ei tarvii poliisin ohi rullata kone sammuksissa. Kivat lätinät, ei siinä mut näissä on suorilla putkilla sellainen hölmö pulputus, vähän kun puhaltais pillillä jogurttiin.
Rekisterikilpenä on ehta mopon kilpi, pitää tilata samantien alkuperäinen, tollanen on liian iso poliisimagneetti ja tietää et tota Tuusulantietä sahatessa näkee jokapäivä poliisit niin ne on kimpussa samantien. Tankin vois vielä vaihtaa Sportsterin pikkutankkiin. Ajatus on maalata siistiks, mut alkuun vois vaihtaa ton armeijan vihreen armeijan khaki, sellaiseen africa corps sävyyn. Joo ja etuiskareihin haitarikumit. Peili pitää laittaa, tosta näkee oman kyynerpään. Suicide kytkin ja käsi vaihteet, ehdottomasti, saa vaikeusastetta ja tunnelmaa.
1.jpeg
Tästä se idea lähti. Lähelle tätä olis tarkoitus päästä.
Ai että on hauska lätkytin ajaa. Just sopivasti voimaa ja vääntöä et on kiva vedätellä. Neljä vaihdetta niin ei tartte jatkuvaan vekslaa. Jokainen kuski hymyili kuin Hangon keksi ja kaasutteli ihan omaks ilokseen. Pitkää matkaa en lähtis työntää, mut kyllä ton just Inkoosta kotia ajoi.
Kävin jo yhen yö lenkin ajaa ja tekis mieli vetää vielä toinen. Päivällä oli kiva kun on krossipanssari ja sen päälle ruutupaita, ei tullu kuuma.
Sillä lailla.
Tostakin sit vaan juttua reiluati tulemaan ;D
Hyvä et löyty jo valmiiksi sinne päin.
Helpottaa huomattavasti kun on jo jäykkä perä valmiina.
En kyllä suosittele suicide sifteriä. On kokemusta yli kymmenen vuoden kokemuksella. Mielummin jalkakykä ja käsi vaihteet. Mut oma on pyöräsi ja nämä on vaan mun mielipiteitä
Lainaus käyttäjältä: Teippi-Mikko - 12 heinäkuu, 2024, 08:39En kyllä suosittele suicide sifteriä. On kokemusta yli kymmenen vuoden kokemuksella. Mielummin jalkakykä ja käsi vaihteet. Mut oma on pyöräsi ja nämä on vaan mun mielipiteitä
Et ole ainut joka on sanonu samaa. Mut se pitää koittaa et tietää, saa enempi tunnelmaa ja vaikeusastetta.
Kaivoin Ladan naftaliinista, leima menee vanhaks 27.7.
Leimaremontti piti sisällään käsijarrun kiristämisen, lihalaatikko missä piti olla kaikki Ladan osat osoittautuikin vesi peräksi eli pari heitto vuoroa meni hukkaan. No ajelin pelko persiissä Ylästöön leimalle, mut siellä oli lappu luukulla, olivat lähteneet viikonlopun viettoon jo klo 14. City Katsastuksesta löytyi sopiva reikä aikataulussa ja sain tottakai "hylätyn" paperiin. Positiivista oli että viat on pien reikä kuskin oven kohdalla helmassa ja väljä raidetangonpää, huomautukset tuli liian alas säädetyistä ajovaloista ja palaneista rekisterikilven valoista. Isoin pelko oli päästöt, mut niistä meni heittämällä. Joten ennen katsastusta rinnan päällä istunut vitutus ja hinku myydä koko vekotin vaihtui helpotukseen ja intoon korjata laite iskuun. Muistelin että mulla on varaosalaatikko jossain missä on uudet etujarru puristimet ja raidetangot, pitää käydä kaivelemassa.
Kaverilla on hyllyssä 80 luvun kevlar kuppipenkki pari jonka saan kuulemma Ladaan. Pitää käydä noutamassa, omasta takaa löytyy sopivasti asennusraudat parille jakkaralle.
Hondan kanssa tuli täys mielenkiinnon lopahdus ja pyörä lähti myyntiin. Kävin Joutsan bikeshowssa ja melkein 500km tolla oli liikaa, meni pari päivää toipua. Olis pitäny ajella vaan nurkissa ni olis säilyny mielenkiinto pidempään.
Jopas nyt.
Ajeltiin Joutsan pyöränäyttelyyn, viis Harrikkaa ja Honda. Ja Hondahan oli ainut kun hyytyi matkalla komeiden paukkeiden saattelemana. Onneks en ollut yksin matkassa, mut tästä alkoi lumipallo efekti joka kasvoi kasvamistaan. Tai itseasiassa se oli alkanut jo pari päivää aikaisemmin.
Jaoin Hondan kuvan serkulle joka kertoi että yhteinen ystävämme omistaa samanlaisen, perä hitsattu jäykäks ja muutenkin tehty asenteella. Tottahan sitä piti käydä pällistelee, eli eikun kaverin tallille kattelee pyörää. Siististi tehty, ei perinteinen "halpa pyörä ja rotta ratkaisut" vaan MotoGadget sähköt ja katkaisimet, muutenkin ajatuksella rakennettu. Tankin kiinnityksiä hitsatessa oli tankki alkanut vuotaa ja pyörä on ollut hetken keräämässä uutta intoa.
Kaveri kävi koeajolla hakemassa motivaatiota ja halusi ajeluiden jälkeen tutkia pyörää lähemmin. Siitä vaan jos intoa riittää, avattuaan penkin alla olevan maitotonkan kannen päästiin tutkimaan sähköjä, todettiin yhdessä et ei löytynyt motogadgettia vaan normaali sulakerasia josta on karsittu vilkut ja muut turhuudet.
Takaisin sulloessa tuli sotku paketoitua niin ettei johdot tukeneet päävirtakatkaisimen abikoita.
Tämän löysin kun seistiin tien poskessa, matkalla Joutsaan. Abikot ja johdot oli teipattu kimppaan, mut niin että toinen abiko oli selvästi alempana kuin toinen, jolloin vain yks istui pohjassa. Teipin kanssa ei oltu kursailtu ja pieni ryhmäpaine sai oikaisemaan ja laitoin abikoiden väliin hyppyjohdon ja päästiin jatkamaan matkaa. Pysähdyttiin Joutsan ABC:lle tankkaamaan ja kuselle, jätin pyörän käymään tyhjäkäyntiä vessatauon ajaksi ettei akku tyhjene, valoja kun ei saa pois kuin päävirrat katkaisemalla. Takas tullessa työkaveri huikkas et pyörä keittää, eikun äkkiä ajamaan että saa koneelle jäähdytystä. Perille päästyäni purin johdoista teipit ja paketoin kaiken niinkuin kuuluu.
No se oli jo myöhäistä, kansipahvi oli kerennyt palaa ja vaahtoa alkoi kertymään paisariin.
Alkuun toki hyvin pienesti ja pikku hiljaa pahentuen, nyt sit viime viikonloppuna pesin paisarin ja täytin vedellä että näkee paremmin. Kuplaa ja painetta niin että toinen farkun lahje märkänä.
Näiden helmasynti on puhaltimen releen särkyminen joka kaikesta päätellen vaivaa tätäkin.
Pääsee purkamaan ja vaihtaa kannentiivisteen. Kerta se tämäkin, viimeeks tainnu purkaa Raisun kannen. Pitäis olla kaiken järjen mukaan kohtuullisen simppeli ja taidan vaihtaa molemmat samantien. Myydähän tää piti, mut tais jäädä vähän pidemmäks toviks, kai sitä samalla rakentelee laitteesta sellaisen kun alkuun oli idea.
Ladan raidetangon päät saapui Pietarista, ens viikolla pitää vaihtaa, hitsaa reikä umpeen, säätää ajovalot ja vaihtaa rekisterikilven polttimot niin voi käydä hakemassa leiman paperiin.
Semmosta se tahtoo olla kun ääneen ajattelee myymistä...
Lainaus käyttäjältä: samulis - 26 heinäkuu, 2024, 19:13Jopas nyt.
Ajeltiin Joutsan pyöränäyttelyyn, viis Harrikkaa ja Honda. Ja Hondahan oli ainut kun hyytyi matkalla komeiden paukkeiden saattelemana. Onneks en ollut yksin matkassa, mut tästä alkoi lumipallo efekti joka kasvoi kasvamistaan. Tai itseasiassa se oli alkanut jo pari päivää aikaisemmin.
Jaoin Hondan kuvan serkulle joka kertoi että yhteinen ystävämme omistaa samanlaisen, perä hitsattu jäykäks ja muutenkin tehty asenteella. Tottahan sitä piti käydä pällistelee, eli eikun kaverin tallille kattelee pyörää. Siististi tehty, ei perinteinen "halpa pyörä ja rotta ratkaisut" vaan MotoGadget sähköt ja katkaisimet, muutenkin ajatuksella rakennettu. Tankin kiinnityksiä hitsatessa oli tankki alkanut vuotaa ja pyörä on ollut hetken keräämässä uutta intoa.
Kaveri kävi koeajolla hakemassa motivaatiota ja halusi ajeluiden jälkeen tutkia pyörää lähemmin. Siitä vaan jos intoa riittää, avattuaan penkin alla olevan maitotonkan kannen päästiin tutkimaan sähköjä, todettiin yhdessä et ei löytynyt motogadgettia vaan normaali sulakerasia josta on karsittu vilkut ja muut turhuudet.
Takaisin sulloessa tuli sotku paketoitua niin ettei johdot tukeneet päävirtakatkaisimen abikoita.
Tämän löysin kun seistiin tien poskessa, matkalla Joutsaan. Abikot ja johdot oli teipattu kimppaan, mut niin että toinen abiko oli selvästi alempana kuin toinen, jolloin vain yks istui pohjassa. Teipin kanssa ei oltu kursailtu ja pieni ryhmäpaine sai oikaisemaan ja laitoin abikoiden väliin hyppyjohdon ja päästiin jatkamaan matkaa. Pysähdyttiin Joutsan ABC:lle tankkaamaan ja kuselle, jätin pyörän käymään tyhjäkäyntiä vessatauon ajaksi ettei akku tyhjene, valoja kun ei saa pois kuin päävirrat katkaisemalla. Takas tullessa työkaveri huikkas et pyörä keittää, eikun äkkiä ajamaan että saa koneelle jäähdytystä. Perille päästyäni purin johdoista teipit ja paketoin kaiken niinkuin kuuluu.
No se oli jo myöhäistä, kansipahvi oli kerennyt palaa ja vaahtoa alkoi kertymään paisariin.
Alkuun toki hyvin pienesti ja pikku hiljaa pahentuen, nyt sit viime viikonloppuna pesin paisarin ja täytin vedellä että näkee paremmin. Kuplaa ja painetta niin että toinen farkun lahje märkänä.
Näiden helmasynti on puhaltimen releen särkyminen joka kaikesta päätellen vaivaa tätäkin.
Pääsee purkamaan ja vaihtaa kannentiivisteen. Kerta se tämäkin, viimeeks tainnu purkaa Raisun kannen. Pitäis olla kaiken järjen mukaan kohtuullisen simppeli ja taidan vaihtaa molemmat samantien. Myydähän tää piti, mut tais jäädä vähän pidemmäks toviks, kai sitä samalla rakentelee laitteesta sellaisen kun alkuun oli idea.
Ladan raidetangon päät saapui Pietarista, ens viikolla pitää vaihtaa, hitsaa reikä umpeen, säätää ajovalot ja vaihtaa rekisterikilven polttimot niin voi käydä hakemassa leiman paperiin.
Kokeilee vaan ei hylkää.
Lada pajoitettu leima kuntoon. Sitä huomas heti varkain kattelevan taivaalle et josko sieltä tulis lunta tupaan.
Aloitettiin Mikan avustamana ruoste hommilla.
PHOTO-2024-07-31-13-42-51.jpg
Laikka laulaa ja sieltähän tulla tupsahti...
PHOTO-2024-07-31-20-41-24.jpg
...rehti ratsupaikka, samalla ammattitaidolla valmistetaan myös Pauligin Juhla Mokka.
Huomattavasti siistimpi kuin viereiset, aiemman räkimät lätkät.
Vaihdoin molemmat raidetangon päät, suotta sitä yhtä vaihtaa kun paketissa oli kaks. Kuljettajan puoli vaati lämpöä ennenkuin suostui luovuttamaan. Pelkääjän puoli meni kuin mainoksessa.
Ajovalojen korkeuden säätö oli nopee ja helppo. Kerenny pissalla käymään kun Mika oli sipaissu ne jiiriin.
PHOTO-2024-07-31-18-12-38.jpg
Rekisterikilven valot toimi, maadoitus vaan puuttui. Veli venäläinen on säästänyt johdossa, alkuperäinen maadoitus on kulkenut puskurin päissä olevien kiinnikkeiden kautta, puskurin isot kiinnikkeet on kumia. Ne pääty kiinnikkeet on rikki särjetty niin korjattiin ongelma johdolla. Samalla kun kokonaisuus oli purettuna osiks niin putsailin lampun lasin, johan loimottaa.
On tätä joku rakastanu ja nähnyt vaivaa, melkein. Takakylki on C pilarista taaksepäin sisällä, pilaria myöten.
PHOTO-2024-07-31-18-27-12.jpg
Sen takia takaovi ei istu takareunastaan.
Näyttökuva 2024-7-31 kello 20.54.48.png
Takaovi on vaihdettu, värisävy on sisäpuolella vaaleampi kuin ulkopuolen alkuperäistä muistuttava tummempi punainen. Selittää takasivupikkuikkunan LadaKerho tarran.
Huomenna vois hakea leiman paperiin ja lauantaina olis kuppipenkkien nouto, joku tulee ens viikolla hakemaan alkuperäiset penkit.
Ai niin, ettei kävis tylsäksi niin kävin hakemassa 2002 Nissan Micran, jos sen työntäis Micra Cup luokan harrastajien käsiin.
Luopumisen sietämätön keveys.
Honda lähti, joku lepposan olonen Lappeenrantalainen soitti perjantaina. Juteltiin ummet ja lammet harrasteista, harrastamisesta, motivaatiosta ja sen puutteesta unohtamatta käyttiksien kirouksia. Lopuks kysy mitä siitä pyörästä pitäis saada, kerroin mitä työkaveri oli tarjonnu ja heppu kysy tilinumeroa ja laitto puolet summasta samantien tilille, sano tulevansa sunnuntaina noutaa. Äsken lähtivät takasin kohti itää, pyörä kyydissä. Ihan sopivasti, perjantaina, vähän ennen puhelua pesukoneen laakeri kertoi lopputilistä, rummun takaseinällä olis voinu paistaa lättyjä.
PHOTO-2024-08-03-15-47-31.jpg
Hain kuppipenkit. Kaks oli niin kaposia ettei hanuri mahtunu ja kolmas mihin hannes meni ei ollut kevlaria vaan letkumateriaalia. No ne jatkaa matkaa ja saa ilahduttaa joitain muita. Noi kaks kevlar penkkiä on todella keveet ja jäykät, mahtanu olla ilmaisia 80 luvulla.
Lada sai leiman, parin minuutin tarkistus keikka. Vein sen takaisin seisontaan odottelemaan talvea ja pakkasia.
Miata tuli vietyä mökille talvehtimaan, ei ole tullu aiemmin ajettua tällä Miatalla matkaa, muilla tullu UK:sta kotiin ajellessa muutama kymppitonni. Mukava peli ohitella kun on vääntöä ja voimaa, tuli sitä lipsahdettua kiusaamaan kukkoilevaa SUV:ia. Priuksen rattiin hypätessä luulin ensimmäisen viikon että vekotin on rikki kun ei kulje mihinkään, ei siinä vikaa ole, voima vaan puuttuu.
Mökillä on kylmä talli jota ei saa edes lukkoon, olis pitäny ruuvata ovilukkona toimiva lankku paikalleen, kyllä sydäntä kylmää, toivottavasti saa talvehtia rauhassa. No onneks vieressä asuu tuttu naapuri eikä pihassa ole aiempina vuosina vieraita nähty.
Ladan jarrujen laitto sai motivaatiota pari viikkoa sitten kun alkoi sataa lunta.
Etupuristimet tuli vaihdettua, paloissa oli pintaa vielä 20-30mm niin niitä on turha käydä vaihtelemaan.
WhatsApp Image 2024-11-23 at 17.59.50.jpeg
Jarrusatulaa irroittaessa huomasin että alempi kiinni pitävä on kupumutteri joka toimii rajoittimena kääntymiselle, tukivarressa on hitsattu palikka mihin se ottaa kiinni. Vaihdoin ylemmän, tavallisen pultin pallopään tilalle ja kas kummaa kun sijoittamatta penniäkään tuli kääntyvyyttä lisää ja just sen verran mitä viime talvena kaipaili.
WhatsApp Image 2024-12-01 at 14.23.50.jpeg
Jarrutuntuma oli edelleen yhtä paska, poljin painui yli puolen välin ja hiljalleen valui pohjaan. Tilasin uuden pääsylinterin ja Atte oli kysyessä sopivasti Pietarissa. Aikataulut kun ei osuneet yksiin niin pudotti osan kotimatkallaan Pihliksen R-Kioskille josta kävin noutamassa, kätevä palvelu. No nyt toimii jarrut, pitää ottaa vielä uus kierros ilmauksen kanssa kun puristimien asennukseen ostettu litran pullo loppui kesken.
Kyllä on lytsi peli viedä lukkoperän kanssa eikä spinnaa läheskään niin helposti kun ei lopu kulma kesken ja vauhti ei hyydy kun on kaks vetävää pyörää, positiivinen huomio oli et lukko vetää hidastaessakin lukkoon. Tarvittaessa vois vielä riipasta tukivarren rajoittimesta lisää kulmaa, mut toistaiseks ei ota renkaat kiinni ja kulma on riittänyt niin näillä mennään.
Ei ole ollut jäärataa eikä kelejä. Vuoden vaihteessa oli pari pakkas viikonloppua, ekana olin reissusa ja toinen jäi väliin, kiitos puolentoista viikon vatsataudin. Ladan laturin hiilet kaipais huomiota ja jarrut pitäis vieläkin ilmata. Eipä tolla kiire tunnu olevan, miettiny josko ton möis pois ja ostaisin vaikka elämäni ensimmäisen pakettiauton, jos sellaisella ajellessa ei joka kerta jännitäis perille pääsyä ja saishan sillä kavereita.
No kun nyt ei tullu talvea eikä lunta niin tuli mopo kuume ja parin viikon perehdyttävät youtube sessiot. Kakstoista tonnia ajettu Yamaha piti hakea, WR250R tarttui sunnuntaina matkaan. Uutena ollu pyöräpoliisien harjoittelu pelinä, toka omistaja laittanu kilpiin ja tehnyt tilin, kolmannella oli 5 vuotta makkaran paisto endurona. Viimeisin omistaja varustellu pyörää, laittanu 14 litran tankin, perus tarakkaa, kahvan ja koneen suojaa. Sen verta moderni pyörä et löytyy kuus vaihdetta ja ruisku. Märkäpainoa 134kg, minkä pitäis olla huomattavasti mukavampi kammeta pystyyn kuin Teneren 204kg. Jos sitä tällä mennä pärryyttäis tän kesän.
Kuvat on kivoja. Tollanen Warre.
PHOTO-2025-02-05-21-35-52.jpg
Internetin ja youtuben mukaan takaiskari pitäis shimmauttaa uusiks. Kattelin et sen vois tehdä itekkin, töissä on typpeä ja vois firiksenä tehdä jousipuristimet. Mut kaveri meinas et sais osien hinnalla teetettyä, saa nähdä.
Ladan laturi ja jarrut sai kaipaamaansa huomioo. Huomasin kun kävin viime kerralla ajelemassa et valot välkkyy ja ajelin kotia ettei särkis akkua, mut se oli jo myöhäistä. Kävin tänään ropaamassa, ei siellä ollu hiilissä vikaa vaan jännitteen säätimessä. Mika tohtoroi säätimen takaisin ruotuun ja laitettiin käytetty akku kilahtaneen tilalle.
Jarrut tuli ilmattua ja nyt ne tuntuu siltä miltä pitääkin. No toimivan auton kunniaks laitoin Laapotin myyntiin, johan se on harrastettu.
Lainaus käyttäjältä: samulis - 13 helmikuu, 2025, 22:41Kuvat on kivoja. Tollanen Warre.
PHOTO-2025-02-05-21-35-52.jpg
Internetin ja youtuben mukaan takaiskari pitäis shimmauttaa uusiks. Kattelin et sen vois tehdä itekkin, töissä on typpeä ja vois firiksenä tehdä jousipuristimet. Mut kaveri meinas et sais osien hinnalla teetettyä, saa nähdä.
Eikös näissä duali WR:ssä ole jousen esijännityksen säätö? Itse ole aina näissä vetänyt säädöt löysälle ja vetänyt alakupin pois välistä. Mitä haet shimmityksellä?
Onks sulla ollut WR250R?
Tossa on jousen esijännitys sekä iskunvaimentimessa sisään ja ulosjouston säädöt.
WR250R on taipumus potkasta takapäätä pompuista eli heittää kuskin tangon yli. Ulosjousto on tehtaalta shimmitetty väärin, rebound on liian löysä eikä jarruta ulos aukeamista tarpeeks minkä takia jousi pääsee heittämään perseen ylös.
Shimmittämisellä tarkoitaan iskarin sisällä olevien ohuiden, paksun paperin paksuisten "prikka" pinojen lisäämistä ja muokkaamista, niillä pelaamalla saa muokattua hitaan ja nopean liikkeen jarruttavaa voimaa. Kalliimmissa iskareissa on omat säädöt hitaalle ja nopeelle alueelle, joka tuo lisää säädettävää.
Laitoin Ladan toissapäivänä myyntiin ja tyytyväinen nuori herrasmies haki sen eilen iltasella. Haikea mieli mut joka reissun mietteitä et mikähän tänään vituttaa ei jää ikävä.
Lainaus käyttäjältä: samulis - 15 helmikuu, 2025, 12:37Onks sulla ollut WR250R?
Ei ole WR250 ollut kuin ysärinä, kun ne oli vielä 2-tahteja O0
Muuten kyllä lähes 40v. harrastuksen ja jossain vaiheessa ammatinkin puolesta on tuttuja noi kurapyörät.
Lähinnä vaan mietin mihin tarvitset jousipuristinta iskarin purkuun jos niitä ei ihan ammattiksi ala vääntää, eikä niitä kaikilla ammattilaisillaan ole. Itse en lähtisi shimmitystä harjoittelemaan jos ei suoraan karttaa millä teet muutokset. Itse pari kertaa tehneenä en suosittele.
Melkein mittaisin iskarin mitat ja vertaisin niitä oikeiden kurapyörien iskareihin joilla saat haluamasi ominaisuudet ilman shimmitystä. Mullakin on varastossa vielä muutama uusi "merkitön" molemmilla säädöillä oleva iskari todella edullisella hinnalla ;) Itsellä oli aikanaan samanlainen CRF450X:ssä käytössä 52 jousella.
Lainaus käyttäjältä: Peto - 15 helmikuu, 2025, 16:15Ei ole WR250 ollut kuin ysärinä, kun ne oli vielä 2-tahteja O0
Muuten kyllä lähes 40v. harrastuksen ja jossain vaiheessa ammatinkin puolesta on tuttuja noi kurapyörät.
Lähinnä vaan mietin mihin tarvitset jousipuristinta iskarin purkuun jos niitä ei ihan ammattiksi ala vääntää, eikä niitä kaikilla ammattilaisillaan ole. Itse en lähtisi shimmitystä harjoittelemaan jos ei suoraan karttaa millä teet muutokset. Itse pari kertaa tehneenä en suosittele.
Melkein mittaisin iskarin mitat ja vertaisin niitä oikeiden kurapyörien iskareihin joilla saat haluamasi ominaisuudet ilman shimmitystä. Mullakin on varastossa vielä muutama uusi "merkitön" molemmilla säädöillä oleva iskari todella edullisella hinnalla ;) Itsellä oli aikanaan samanlainen CRF450X:ssä käytössä 52 jousella.
Nice, kuulostaa loistavalta uravalinnalta.
Yksi ajatus oli että voin töissä tehdä jousipuristimet firiksenä, onpahan sitten sellaisetkin, kun kuulemma "sellaiset" tarvitsee.
Shimmitystä en meinannut alkaa harjoittelemaan vaan ostaa valmiin paketin minkä voi vaihtaa orkkiksen paikalle.
Toinen oli kysyä paikallisilta, TTM ja Skog hintaa em työlle, koska sen "kuulemma" sais edellä mainittujen osien hinnalla.
Kolmas oli toi sun ehdottama, en vaan ole vielä niin pitkälle ja kerennyt perehtymään mistä kurapyörästä löytyis sopiva keppi oman paikalle. Ja ulos katellessa iskarin hankinta ei vielä ole polttavin kuume. Mut laitan sulle asian tiimoilta yksityisviestiä.
Noni, tuli otettua iskari irti. Meni kaikki 15 minuuttia, pultit aukes naks kuin uudesta pyörästä.
Lähtee TTM:lle laitettavaks, huolto on 90€ ja shimmaus 20€, ei maksa vaivaa alkaa ite puljaa.
PHOTO-2025-03-06-19-49-34.jpg
Löysin MP-Pitstopista Seat Concepts istuimen, uudesta joutuu köyhtymään ennen Trumpin tulleja 550€, tää uutta vastaava lähti matkaan vähän yli satasen, kyllä hanuri kiittää.
Tulihan sillä ajeltuakin, viime perjantaina alkoi kausi ja samantien mettään könyämään, Ruskeasannan hautuumaan takaa on lentokenttä varastanut yhden lammen ja hyvän kokoisen alueen kentän käyttöön. Pyörä eteni lumesta ja jäästä kummemmin välittämättä, siskonpoika tuli jalat maassa kontaten perässä. Hiton hyvä pyörä, kevyt viedä ja herättää luottamusta. Hyvin jaksaa laukata satasta, kovempaa ei ole oikein muillakaan ajettua, ei edes GSX1400.
Takarengas, melko karkea Enduro nappula, on aika finaalissa mut pitoa on silti uskomattoman hyvin, ajatus oli että ostan samanlaisen tilalle. Kaveri bongas FB:n kurapyörä ryhmässä samanlaisen renkaan myynnissä ja kysyi et käyks toi sun pyörään? Totesin et taatusti käy kun myyjä on sama kuin pyörällä. Rengas ja kunnon kasa huolto osia saapui just ja sieltä löytyi EBC:n jarrupalat, öljynsuodatin, tulppa ja kolme avaamatonta purkkia ilmansuodattimen öljyä, et jos jollain on tarve ja käyttöä niin hihkasee.
Porschen tarina jäi kesken, jatketaans kun tuli vanhoja kuvia vastaan. Lisäilin tonne aiempiin postauksiin lisää kuvia.
Vuosi oli 2007, kännykkä kamerat perunoita ja rikkinäinen Porsche 944 Turbo S saatiin Vaittisen kyydillä Suomeen. Välissä oli menty naimisiin ja vaimo oli raskaana. Käytiin kavereiden kanssa hinaamassa Porsche Espoosta kotia.
DSC00006.JPG
Työntelin sen masentuneen talliin ja kiroilin typeryyttäni. Koko pieni omaisuus ja säästöt kiinni rikkinäisessä, verottamattomassa ja katsastamattomassa raadossa. Porsche kavereita tuli saunomaan, juomaan kaljaa ja avamaan moottorin. Sieltä löytyi neljä paskana olevaa pyttyä. Huohotin oli täyttynyt 500km matkalla mitä autolla oli ajettu ennen hajoamista, rikki se oli jo ostaessa. Eli uutta moottoria etsimään ulkomailta, kotimaisilta harrastajilta ei ylimääräistä löytynyt. Ongelmana oli vain että käytetty moottori oli riski ostos, lopputulos saattoi olla kaks rikkinäistä konetta ja kolmisen tonnia köyhempi tili.
11.JPG
Aikani asiaa pähkäiltyäni ja forumilla asiaa puituani yks kerholainen otti yhteyttä.
Kiinnostaisko mua vaihtaa rikkinäinen Turbo S ehjään ja katsastettuun Turboon?
Niin että mitä? Että vaihtaisit ehjän ja toimivan mun rikkinäiseen? Jaa juu, kyllähän se käy.
Eihän tässä näin hyvin voi käydä, mutta niin vain kävi.
Kerholainen oli aloittamassa projektia. Tarkoitus oli tehdä omasta samanlainen ja totes että tulee halvemmaks korjata mun moottori kuin ostaa parempi alusta, isommat jarrut, lukkoperä ja kaikkinensa yli kymppitonnin virikitti.
DSC00009.JPGDSC00010.JPG
Eikun auto trailerille ja Porissa käymään, takaisin tultiin 1986 Turbon kanssa.
Auto talvehti onnettoman pienessä tallissa ja keväällä laitoin auton välittömästi myyntiin, kolme ysineljänelosta vuodessa ja olin saanut tarpeekseni Porscheista. Ja olin päässyt kuivin jaloin koko tilanteesta, kunnon opetuksen saaneena.
Turbo S valmistui muistaakseni neljä vuotta myöhemmin, eka koeajo tapahtui samoilla, nyt lähemmäs kakskytä vuotta vanhoilla renkailla, vaikka olin muistuttanut ja varoittanut niistä, digitaalinen ahtopaineen säädinkin tais olla samoissa säädöissä. Auto oli lähtenyt ekassa kiihdytyksessä moottoritien rampista kaasulla piirtää. Pyörimisen pysähdyttyä, todettuaan kalsareiden värin vaihtuneen ja auton säilyneen ehjänä, lähti laite myyntiin.
6.JPG
Lisätääs. Kävin lueskelee tosta virikitistä (https://www.lindseyracing.com/LR/Parts/LRA-PK-380-RWHP.html) (hinnat on tullu 17 vuodessa hurjasti alaspäin) ja siellä kerrottiin että paketin vakiopaineet oli 1.3bar. Piti sit kysyä kaverilta reissusta, sillä on parempi muisti. Digitaalinen ahtopaineensäädin oli säädetty antamaan 2.05bar kymmenen sekunnin ajan. Muistan vaan kauhun kun näin numerot digimittarissa, ongelma oli et se härveli oli mankan alla, kojelaudan alareunassa ja näyttöä ei nähnyt sivusta, vaan piti kumartunu kattomaan suoraan edestäpäin.
Omistin Minin 2005 syksyllä.
Kävin kesän lopulla koeajamassa Lemussa AW11 eli eka koppasta MR2:sta. Auto oli ruosteeton, T Bar kattolla ja remmiahdetun version alustalla. Mut olin paska housu enkä uskaltanu ostaa. Tuontiautot oli tuore juttu eikä autoa oltu verotettu maahan joka jännitti niin että jäi ostamatta.
Harmittaa vieläkin ja joka kerta sellaisen nähdessä on pakko käydä ihastelemassa. Hinnat on vaan karannu lukemiin jotka pitää huolen ettei sellaista enään tule.
No päädyin sit Miniin. Auto oli myynnissä Harjavallassa, ajelin sinne bussilla ja myyjä tuli hakemaan. 1980 ja tonninen, levikkeet ja leveet, rajulla minus ET:llä varustetut vanteet jotka teki ohjauksesta aivan helvetin raskaan paikallaan ja hitaissa vauhdeissa. Auto oli kokenut keulakolarin ja pelkääjän etulokari, konepelti, hiekkapelti, lukkopelti ja maski oli vaihdettu plus samalla lisätty silmäluomet ja kirkkaat takavilkut. Korjattujen osien maalaus oli onnistunut eikä eroa muuhun autoon huomannut. Oviin oli asennettu erillissarja isojen korotuspalojen kanssa, niin massiiviset että autosta oli hankala päästä pois.
Sisusta oli muovinen ja sähköt oli samaa karmetta paskaa mitä sumujen saarten tuotteissa on tavattu tavata.
Kävin koeajaa auton ja pyörin auton ympäri ja mietin et en mä tätä nyt ihan hirveästi halua, mut päätin tarjota 4500€ autosta 3000€ niin myyjä vois kohteliaasti kieltäytyä ja mä voisin lähteä kotiin. Myyjä pohti ja huokaili varmaan vartin ja olin jo tyytyväisenä tekemässä lähtöä kun myyjä totes et tehdään kaupat mut vaimolle et sano hintaa.
fa25708797f3292c_brandLarge.jpg 64b5776afbed79c7_brandLarge.jpg
No niin musta sit tuli Minin omistaja. Kävin hakemassa kotimatkalla Paradise Cars:lta talvirenkaat peltivanteilla matkaan.
Kuvittelin että ajaisin autolla talven, mut se haihattelu katos aika nopeesti, puhaltimessa oli kaks asentoa, päälle ja pois.
Olihan se pirun hauska mikroauto ajella, sähköt oli vaan jatkuva riesa. Huomioo auto keräs niin ettei ajaessa kehdannu nenää kaivaa, vaimon kaveri putos polvilleen nauramaan ihastuksesta kun kurvasin hakemaan kihlattua. Serkku ihastu auton mikroautomaisuuteen ja itäväylällä vaihteli kaistaa aika rivakasti, muisti BMW kuskina kuitenkin käyttää vikkua. Virkavalta oli perin kiukkuisia turhista kaistan vaihdoista ja selitykset auton hauskuudesta meni kuuroille korville, matkaa jatkettiin 60€ maksumuistutuksen kera.
Töihin ajaessa vilkut katos, tottahan toki perässä oli Poliisit enkä kehdannu kääntyä ilman vilkkua vaan ajelin tyytyväisenä tattarisuon ohi kohti Heikinlaakson liikenneympyrää missä ajattelin käydä kääntymässä ja ajaa takasin ilman vallesmannien seuraa. Mut matkalle osui asfaltin leikkuu mihin täräytin ujosti kävelyvauhtia kovempaa ja vilkut palas.
Seuraavalla kerralla autosta katos kaikki sähköt, mikään ei pelannut, mut auto kävi ja starttas, pari päivää ihmteltyä Mika heilutteli tulipellin läpi mennyttä johtosarjaa ja taas pimeyden ruhtinas Lucas päästi pahasta ja sähköt palas.
Myyjä lupas kaupan päälle loppuvuodeks Mini kerhon jäsenyyden ja kävin kerhon ilmaisilla ratapäivillä, ensimmäistä kertaa elämässäni radalla. Kihnutettiin kaverin kanssa Alastaroon ja opettelin ajamista, aiemmin olin ollu paikan päällä pikkutyttönä Historic Race Finlandin apukäsinä. Kaveri opiskeli Tekussa ja kävin Minillä Tekun penkissä, putkisto ja kaasari viritys oli onnistunut, teho oli noussut vakiosta 38hp huikeaan 51hp lukemaan. Harrastamista tuli normi huoltojen, pesun ja vahausten lisäks harjoiteltua öljynpaine mittarin asennuksen verran.
Aika nopeasti tuli mitta täyteen ja laitoin auton myyntiin. Nettiauton (https://www.nettiauto.com/en/artikkeli/tyypit_mini_1000) heppu kävi koeajamassa auton ja ainoat kuvat autosta onkin kalastettu kyseisestä koeajosta. Auto vaihtui päittäin kalliimpaan, aika hajuttomaan ja mauttomaan Toyota E Carina 2.0 jolla oli kivutonta taivaltaa seuraava talvi.
Miata haettu mökiltä.
Akku kiinni ja laitoin laturiin, ei olis edes tarvinnut. Kerrasta tulille, peruutin tallista ja jätin lämpenee. Talven jännitin et paikallinen nuoriso löytänyt ja käyny rikkomassa tai vähintäänkin on homeessa sisältä. Ei ollut kuin yks hämähäkin seitti ja linnun paskaa ilmestyny. Hiekkamaa toimii näemmä hyvin.
photo_2025-05-03 20.27.34.jpeg
Otin auton trafin sivuilta ajoon ja lähdin käymään Joensuun keskustassa todetakseni että myöhästyin vappuajeluista. Takas tullessa virkavalta pysäytti, näin kun lähti perään et pysäyttää ja tiesin syynkin, puhalluksen ja ajokortin tarkistuksen jälkeen esittelin trafin sivuilta et auto on otettu ajoon, 1.5k€ säästö.
Joensuun keskustaan ajellessa totesin et onpahan todella kovaääninen laite, päässä vaan humis. Plus jostain vuotaa öljyä joka pitää ettiä ja korjata, pitäis korjauttaa syksyn kolhu ovesta, asentaa takalasin tiiviste ja kovan katon lippa, hakee kaverilta etuhuuli ja poistaa siitä maalit, asentaa huohotin kannu bensan höyryjen kierrätyspöntön paikalle ja uusia takarenkaat.
Jospa sitä laittais auton iskuun ja möis pois, sitä kun olis kiva omistaa V8 kun sellaista ei oo vielä ollut. C5 tai C6 Corvette olis aika soppeli.
Mopon vakuutusten kanssa sai tapella. IF:llä on WR250 F/R/X variaatioille kaks vaihtoehtoa, joko WR250 tai WR250X. Valitsin vakuutusta ostaessa WR250 joka vastasikin kisamalli F ja vakuutukset 80% bonuksilla rapiat 822€ vuodessa, kolmen päivän kädenväännön jälkeen firman jonkin tason esimiehen kanssa keskustelu päättyi siihen että uskoi sen että R ja X on samoja pyöriä. 330€ vuos kiitos.
Jos sitä möis tämänkin pois ja laittais rahat Corvette kassaan.
Täältä ääni C6 Corvetelle jos veten hankintan päädyt.
Miata haissut pari päivää ihan helvetisti bensalle, alkoi eilen ja kotiin ajon jälkeen maistu koko loppuillan 98e ja päätä särki.
No ihmekkö tuo, onneks ei ole 944 turbo missä ahdin on imusarjan alla ja varmistaa tulipalon.
(https://live.staticflickr.com/31337/54598345740_d484a09998_w.jpg)
(https://flic.kr/p/2rbEN1C)VIDEO-2025-06-18-17-53-13 (https://flic.kr/p/2rbEN1C)
Onpas huono laatuinen video, mut siellä bensaletku rikki ja ruikkii benzin.
PHOTO-2025-06-18-19-21-45.jpg
Olihan se aika loppu. Meinasin et lyhennän sentin ja ajan Motonetista hakemaan uuden, ei tarvinnut.
Öljyt ja venttiilikopan tiiviste tuli vaihdettua viikonloppuna, loppui paikan merkkailu. Hiukan oli happamaks päässyt, viime kesänä muistaakseni viimeeks vaihdettu, tossa oli kaks kolmas osaa tiivisteen alapinnasta. Ihmekkö että on kussut.
IMAGE 2025-06-18 18:03:20.jpg
Mopo seissyt, pitää ostaa ketjut ja ehkä rattaat, pitää kattoa missä kunnossa etunen on.
Ajokaveri kaatui ja mursi nilkkansa niin ei oo tullu ajettua. Kävin Miata kerholaisen kanssa ajelee, mut se piti Tenere 700 sellaista vauhtia ettei omalla ollut enään hauskaa. Itellä kun ei oo ABS jarruja niin ei voi laskea joka mutkaan ABS:iin nojaten. 400km ja 9h rajoilla ajamista kävi jo hiukan työstä.
Olipahan taas sirkus.
Kävin ostamassa Finjectorilta EV14 870cc suuttimet, ikivanhojen 1988 RX-7 460cc suuttimien tilalle.
Piti mennä parin päivän päästä kaverin tallille asentaa paikalleen ja säädellä Megan asetukset samalla kohdalleen.
Mut en mä malttanu odottaa, pelti auki, työkalut kouraan ja purkamaan.
8c78f536-2682-4d42-bd58-d8968613775d.jpeg
Pitäis heittää poikkituella keihästä kun se on joka helvetin hommassa aina tiellä. No en sit jaksanut napsasta nipparia vaan siirtelin tankoa eestaas koko aika pois tieltä, olishan siihen menny kaikki kaks sekunttia
Venakopan tiivistettä asentaessa asentelin huohtinkannun ja vedin sen letkut nippareilla kiinni poikkitukeen. Ostin pöntön joltain Miata nuorelta (Kemppi sukunimenä) joka puhdetöinä hitsaili alumiinisia huohotinkannuja, lupas et istuu hyvin konehuoneeseen. Istuhan se, huonosti, tunnin tappelun ja muokkaamisen jälkeen. Halvemmalla olis saanut hyväks tiedetyn merkki tuotteen mut tulipahan tuettua nuorta harrastajaa. Samalla kun vaihtelin venakopan tiivisteen niin poistin kopasta turhat jarruina toimivat pellit huohotuksen tieltä.
Aikani kun kiroilin sain vanhat suuttimet pois.
Uudet suuttimet paikalleen, välistä piti pudotella osia ja tonkia milloin mistäkin kolosta. Sade senkun paheni, mut se on kumma kun on intoa ja motivaatiota niin pikku kesä sade ei haittaa vähääkään. Sain jo koko paketin kasaan kunnes huomasin et liittimet ei 1 ja 4 pytyssä mahdu olemaan paikallaan, niin ne tais mainostaa sivuilla et kannattaa ottaa lyhkäset jatkot missä on pienempi liitin niin mahtuu, mut ei siinä myydessä sit kaupanneet ni jäi ostamatta.
Hetken pähkäiltyäni totesin et ne liittimet saa luvan osoittaa kumpikin poispäin koneesta niin sopivat olemaan.
Romut läjään ja läppärin kanssa yhteys etätukeen Whatsapp videopuhelulla. Megalle naputtelin suuttimien koon, injektorin dead timen ja sen jälkeen hakemaan "Required Fuel:illa" oikeaa arvoa niin kone heräs tulille. Säätäessä tuli käytettyä akku tyhjäks kun kokeiltiin eri kombinaatiota millä sais hommaan tolkkua. Akkulaturi kiinni ja jatkettiin pähkäilyä mikä olis sopiva Required Fuel arvo jolla sai AFR tontille.
No se löytyi, laturi irti, Priuksen vanha akku varuiks konttiin kaapeleiden kera ja koeajolle. Tyhjäkäynti on vähän alhainen ja tahto stumpata jos päästää kaasun nopeesti.
Ai hitto että käy siististi ja nätisti, hävis kaikenlainen epäsiisteys käynnistä, kiihdytyksestä hävis kulmikkuus. Ilo ajaa kun kehrää ku kissa. Suosittelen vahvasti päivittämään jos harraste pelissä on 90 luvun suuttimet.
Kävin Rusan pihas kääntyy ja pihasta poistuessa stumppasin ulosajoon. No ei se mitään, kontti auki (Miatas on akku kontis) ja kaapeleilla apuvirtaa. Ainut et akku oli sippi, olin unohtanu laittaa sen lataukseen sen jälkeen kun kaveri oli lainannu saadakseen Citroën CX GTI Turbon nostettua ajokorkeuteen hinuria varten, hattiwatti omistaja ajoi CX:ää nestekaasulla auton hinurin lavalle kun bensalinjat on ruosteesta tukossa.
No joku noheva heppu lähemmästä idästä tuli avuks ja antoi virtaa jotta sain pelin taas tulille. Eikun kotiin kun peli oli taas käynnissä, pääsin tuuskin mäkkärin ohi kun päätin säätää Required Fuel:in arvoa pari kymmenystä pienemmälle että sais AFR kohdilleen. 5.3 sijaan kirjoitin 5,3 jonka kone tunnisti 53 ja auto sammu. Että pitää olla ADHD eikä malttaa sen vertaa et kotia pääsis tai olis edes pysähtyny pysäkille. No eiku soittaa kaveri jeesaamaan, Prius paikalle ja kun siinäkin on akku kontissa, sai aika tovin odotella et tie on tyhjä että sai käännettyä autot perseet vastakkain. Peli tulille ja kotia. Kotona laturiin laittaessa huomasin et miinus kenkä, joka on tietenkin hankalasti kontin puoleisessa reunassa, on maalattu mustaks. Ihmettelin kun oli niin saakelin hankala saada hetkittäin virtaa kulkemaan.
Ruuvauspajalle Porvooseen on varattu aika, saa penkissä säätää, hepulla on nakutustunnistin käytössä niin saa ottaa minkä kone kestää.
Semmosta.
Kävin kaverilla säädättää karttaa ja asetuksia lähemmäs todellisuutta. Positiivinen yllätys et akku on kuollut, saan huomenna Optiman kohtuu hintaan niin eipä tarvitse sitäkään murehtia. Huomisen joutuu selviämään kontissa olevalla vara-akulla, starttailee kaapeleilla.
Auto on säätöjen mukaan ollut 1999cc vapari ja kylmäkäynnistys rikastus on ollu aina päällä 5%. Vaparin kartoilla eli maksimi on ollu 100 ja ahdettuhan menee pitkälle yli satkun. Kylmäkäynnistys rikastus on pudonnut pois vasta 105c° kohdalla joten ikuisesti menty ryyppy päällä. No ei mennä enään.
Viron parhaan "säätäjän" säätämä.
Elektroninen painee säätö oli "All Of It" säädöissä
Bensakartta säädetty päin persettä ja
Ryyppy aina päällä.
On tää kyllä virityksiä täynnä. Akku on kiinni remmillä ja pyhällä hengellä. Pitää tehdä oikea kiinnitys. Sellainen patteri sinne nyt sit tuli. Aina oon tollasta halunnu ja sulovilen hengessä kun halvalla sai.
2025-06-25 19.03.02.jpg
Olikin tavallista jännempi päivä, auto kävi Ruuvauspajan penkissä säädettävänä.
PHOTO-2025-07-02-16-24-34.jpg
Kolmisen tuntia kaikkinensa ja lopputulos oli tyydyttävä. Enempi olis kelvannut, mut nyt pelaa taas, eikä näin nätisti ole koskaan toiminu. Pitkä ja jännittävä päivä, takki aika tyhjä.
PHOTO-2025-07-03-01-09-46.jpg
6hp ja 8nm enemmän aiempaan lappuun verrattuna, tosin ainoat muutokset on suuttimet.
No jos seuraava askel tois sitten enempi vetoja.
.
Tuli tehtyä pien seikkailu, hain kymmenennen Miatan sumujen saarelta. Lappeenrantalainen nuor mies oli autoa vailla ja kun ostajan finanssi asiat näytti siltä että hommassa on muutakin kuin puhetta niin alettiin leipomaan asiaa kasaan.. Eli FB:n Miata myyntiryhmät ja market place ankarassa selaamisessa päivästä toiseen, ees taas ja ympäri hei, tie Miatojen pariin vei. Kunnes tuleva omistaja bongas oivan pelin kohtuu hinnalla saaren eteläisemmästä päästä.
1993 Eunos Roadster 1.6 V-Spec
Kovakatto ja tuliterä rätti
"Race" 6-speed (vaihteenvälin lyhennin)
111tkm
MeisterR alusta
Subarun TD04 turbo
ME221 Ecu & custom tune
Välijäähyt jne lista modeja
WhatsApp Image 2025-07-12 at 17.55.44.jpeg
Myyjä oli myötämielinen tekemään kauppaa hullujen Suomalaisten kanssa. Pyysin kuvia ja videoo, kuvat oli vähän sinnepäin ja näkyvät öljyvuodot oli kuulemma vanhaa perua, ruostetta ei näkynyt ja muutenkin erittäin suoran oloinen peli. Käynnistysvideossa ei pyynnöstä huolimatta kameraa sijoitettu kuvaamaan mahdollisia pölläytyksiä vaan istuttiin ohjaamossa aika pitkä tovi.
Ainoat ajovideot oli katsastukseen ja takaisin ajettaessa, myyjä kun ei ollut verottamassa autoa tielle ja heiluvalla videolla näkyi huonosti mitään, sen mitä näkyi oli AFR joka heitteli huolestuttavasti 12-17 välillä josta sanoin mielipiteeni. No kaikesta huolimatta auto oli fiksuin kokonaisuus, samalla rahalla kun muuten olis tarjolla ruosteetonta vakio autoa, kerroin kyllä että autossa on taatusti asioita kun ei ole kyseisellä hinnalla mennyt kaupaks ja voidaan jatkaa, kunhan ymmärtävät mihin on kätensä lyömässä.
UK:sta tuonti ja pelkkä saarelle meno on vaikeutunut sitten Brexitin muutaman napsun. ETA viisumi onnistuu kätevästi puhelimeen ladattavalla apilla, pitää ottaa kuvaa passista ja matkaajan naamasta pariinkin otteeseen, eniten nosti kulmakarvoja apin kyky lukea passin mikrosiru puhelimen välityksellä, ja parikymmentä euroopan shillinkiä köyhempänä kiitos saimme luvan saapua saarivaltioon.
Ennen maasta poistumista tuli onneks hankittua tarrakilvet. Eli ensin tehdään autolle vakuutus ja sen jälkeen verottajalle maahantuonti ilmoitus ja näillä tiedoilla varustautuneena sitten konttorille noutamaan kilpiä. Neljättä kertaa sai yrittää, vakuutusyhtiö oli leiponut alkuun Japanilaisen auton runkonumeroon 5 puuttuvaa numeroa tyhjästä, kolme kertaa piti soittaa ja neuvotella asia uusiksi ennenkuin halutut 12 merkkiä oli oikeassa järjestyksessä. Valuutat kävin vaihtaa keskustan Tavex:illa joka tarjos selkeästi parhaan hinnan ja koko summa tietenkin £20 seteleinä.
Nuorempi, kakstoista vuotias poika lähti mukaan retkelle, joten pitikin muovata aikatauluun vähän löysää niin voitiin käydä kattelemassa muutakin kuin moottoritietä.
Alkuperäinen idea oli ajaa auton luota Birminghamin lähistölle yöksi, matkalla pysähtyä Safari tyyliseen eläintarhaan. Yöpyä AirBNB majoituksessa Derbyssä ja aamulla käydä nurkilla asuneelta kaverilta noutaa kolme kappaletta lukkoperiä joille oli löytynyt ottajat jo ennen matkalle lähtöä. Siitä aamiaiselle maatila eläintarhaan ja matkalla Doveriin pysähtyä Duxfordin ilmailumuseoon. Doverista oli varattu hotelli ja Doverista kuuden lautalla Dunkerque:en josta nokka kohti Puttgardenia. Lyypekissä yöpyminen AirBNB:ssä, taas aamuvarhain ylös ja Puttgarden-Rødby-Juutinrauman silta yhdistelmä lipulla Tanskan läpi pysähtymättä Ruotsin puolelle, siitä sitten Tukholmaan, Siljan terminaalin vierestä halpa hotelli ja päivä lautalla Turkuun, yölautat kun oli myyty täyteen.
Lauantai aamuna kukonlaulua aiemmin reppu selkään ja kohti lentokenttää, Finskin lennolla Heathrow kentälle, sieltä parin tunnin odottelun jälkeen etukäteen maksetulla bussilla Bournemouth:ia kohti. Odotellessa ostin molemmille 1gb eSim paketit 4€:lla per nenä. Onneks oli viikonloppu ja kova helle niin ei oltu ainoat jotka halus rannikolle, tunnin matkaamisen jälkeen sivuikkunasta sai edelleen ihailla lentokentän aktiivista toimintaa. Puolitoista tuntia myöhässä saavuttiin, mäkkärin kautta myyjän luo ja autoa ihmettelemään. Koriltaan ja kulutusosiltaan erinomaisen hyvä kuntoinen auto. Pakoputki vuoti, AFR oli pelottavat, ainut turva oli kiihdytysrikastus joka oli niin kuin pitikin, muuten hiihdeltiin 15-17 lukemissa.
Ostaja oli videopuhelussa autoon tyytyväinen, löin kättä päälle, valuutta vaihtoi omistajaa ja eikun nokka kohti Derbyä. Matkaan päästiin myöhässä joten eläintarhaan ei enään keretty, ajeltiin suorinta tietä ja läpi ruuhkien Derbyyn. Aikaa paloi enemmän kuin optimistisessa maailmassa olisi luullut, joten perillä käytiin hakemassa läheisestä mäkkäristä iltapala. Derby olikin melko räkäinen paikka, tuli käytyä ensimmäisen, viimeisen ja ainoan kerran. Aamulla aikaisin tuttavan luo hakemaan osia, samainen heppu jolta tuli ennen eläkkeelle jäämistä haettua ja ostettua osia kahmalo kaupalla. Tontti on naapureiden kauhistus ja harrastajien paratiisi. Osia ja autoja joka lähtöön ympärillä korkeat aaltopelti aidat.
WhatsApp Image 2025-07-14 at 11.30.42.jpeg
Siitä jatkettiin maatila aamiaiselle joka oli pojan mukaan paras mitä on ikinä syönyt, eläinrakkaana käytiin ihmettelemässä jokainen eläin ja kuvattiin vielä varuiks.
Etelään lähtiessä törmättiin ensimmäiseen ruuhkaan. Paikallaan seistessä tyhjäkäynnillä ARF hiihteli 17 nurkilla ja lämmöt nousi kohisten. Flektin sai napista päälle, muttei yksinään riittänyt, pohjamuovit ja syylarin ympäriltä puuttui tunneli joten ei auttanut kuin +28c helteessä laittaa sisätila puhallin, joka puhalsi kojelaudan sisään, ilma ei tullut yhdestäkään töttöröstä, täysille ja imeä kuumaa kabiiniin. Näin jo silmissäni Saksan STAU:t ja nahkapenkeillä hikoilevat perseet.
Ruuhkat söi aikataulua niin että päätin jättää Duxfordin väliin ja keskittyä pojan toiveeseen päästä kalastamaan Englannin kanaalissa. Matkalla poikettiin muutamaan kaupunkiin etsimään kalastusvälineitä, minä kuuntelin sydän syrjällä joko kone alkaa nakuttaa kun lämmöt nous ja hiki virtas. Sunnuntaina oli kaikki putiikit menneen tavallista aiemmin kiinni joten jäätin nuoleskelemaan jäätelöä.
Perille päästyä Folkestoneen, hotellin respaan jonottaessa muistin minkä takia humalaisista juuri Englantilaiset on erityisesti ei mieleisimpiä. Poiketen valtavirrasta kohteliaana ja selvänä asiakkaana saatiin nosto parempaa huoneeseen josta poika oli aivan pähkinöinä. Kaiken tän taustalla kyselin kavereilta apua ja ostajan tukijoukot koittivat selvittää millähän päästäisiin ECUun käsiksi jotta saataisiin säädettyä kartat järkevämmälle mallille. Ei selvinnyt koko matkan aikana ja vasta myyjä kotona löysi oikeat ajurit jolla pääsivät aivoihin käsiksi, ME221 on joltensaki parannettu Megasquirt ja RS232 johtojen kanssa saa pelata.
Käytiin iltakävelyllä pitkän allonmurtajan päähän josta kohteliaasti pyytämällä poika sai luvan heitellä laina virvelillä ja toteutettaa unelman, kalastaa Englannin kanaalissa. Aamulla 4 aikaa ylös ja Doverin satamaan jonottamaan. Mikään ei ollut muuttunut, tullia ei kiinnostanut UK auto ja Suomi passi sen enempää kuin ennenkään. Lautalla Dunkerqueen parin tunnin matka, Dover olis ollu euron halvempi joten päätin säästää ajomatkassa muutaman kymmen kilometri ja istua lautassa puolisen tuntia pidempään.
Matkattiin hikinen pitkä päivä Lyypekkiin, matkalla pysähdyttiin Belgiaan ja Hollantiin syömään että kundi sai uudet maat, matkalta kun tuli UK, Belgia, Hollanti ja Saksa uusina maina plakkariin.
Belgia oli uusinut moottoriteiden pintoja, perinteinen Tadank tadank puuttui paikoittain, Antwerpenin kehätie on samanlainen sumppu kuin aina ennenkin ja taas päästiin lämmittämään kabiinia. Hollanti oli pelkkää rekka-autojen jonoa ja norsurallia, rekkojen jatkuva ohittaminen tekee matkanteosta hitaanpuoleista ja eikä voinut kuin odottaa Saksaan pääsyä missä tiesin virkavallan ja liikennemerkkien pitävän hommaa paremmin kurissa. Autobahnilla sain kelattua huippuja 160km/h, sadanviidenkympin jälkeen kaatuin täysin naamalleen ja AFR kiipes yli 17. Ei ollut vetoja ja lämmöt nous silmissä. Sadan ja sadankahdenkympin kohdilla AFR oli jotensaki järkevä ja koko matka tulikin ajettua sataakahtakymppiä.
Alustan puolesta ja muutenkin tuntui kun olis uudella ajanut. Sen hetken mitä sateessa ajettiin ikkunat kiinni niin autossa pystyi puhumaan 120 vauhdissa korottamatta ääntä. Muutama STAU ja pari sataa tuulimyllyä myöhemmin oltiin Lyypekissä, yövyttiin omakotitalon yläkerrassa ja aamulla kohti Tukholmaa.
Aamun viileys oli miellyttävää jota kesti Puttgardeniin. Lautalla 45 minuuttia ja oltiin Tanskassa. Hyvä maa turistina, paska maa autolla. Seuraava pysähdys oli Malmön puolella jossa ojennettiin maksukuitti ja jatkettiin BurgerKingiin aamiaiselle. Ruotsin läpiajosta on kadonnut se yks kaistainen osa ja koko matkan saa yrittää ajaa omaa vauhtia. Ajokulttuuri muuttu Saksan jälkeen, Saksaan asti saat ajaa rauhassa omaa nopeutta, antaen muille ja muiden antaessa sulle tietä. Tanskassa ajettiin kuin kirkossa oltais, nopeusrajoituksia noudattaen ja kiltisti. Ruotsi toi jo tuulahduksen Suomesta, tietä ei saanu ja jonossa mentiin. Ensimmäinen jonka perässä sai ajaa ilman että sai latua oli toki Suomi kilpinen Audi. HÖLÖ MÖRKÖn kohdalla muistin että vois kuunnella jotain, ADHD aivot oli saaneet olla narikassa useamman vuorokauden nauttien hiljasuudesta. Kaivoinkin vastamelut ja laitoin podcastin pyörimään. Tähän asti puhelin oli ollut mittariston edessä toimittamassa GPS:n virkaa, tupakansytytin laturissa ei rittänyt potku niin latailin virtapankista. Auto kävi niin kuumana laihan käymisen takia etten ole aiemmin polttanu nakkeja mittaristoon. Vaihdekepin juuressa olevat kumit on rikki, ei jäänyt epäselväksi, sen verran tuiman kuuma puhallus kävi kepin juuresta.
Tukholmassa auto hotellin parkkihalliin, suihkun kautta Gröna Lundin huvipuistoon mistä olin kuullut ala-asteella monet kateutta aiheuttaneet tarinat kesälomien jälkeen tai kuinka oltiin käyty Kolmåardenissa. Paikallinen julkinen liikenne sai vanhana bussikuskina kiittelemään, pankkikortilla pystyi maksamaan suoraan ja sama kortti toimi lipun tarkastajalle lippuna, oi aikoja, oi tapoja.
Huvipuistosta lähtiessä kyselin ratikka pysäkillä SL:n liiveissä seisseiltä kaiffareilta kuinka onnistun maksamaan lapsen lipun samalla kortilla, kaveri kysyi pojan ikää joka on 12 niin kaveri kattoi kundia ja mua ja sano et ei se kyl oo, et se on 11 ja saa kulkea ilmaiseks. No näillä mentiin ja perille päästiin.
Seuraavana aamuna aamulautalle kohti Turkua, onneks oli hytti, päästiin jatkamaan kesken jääneitä unia. Retken selkeästi tylsin osuus ja puhdasta ajan tappamista. Turussa jännitti oliko Tullin liivit kiinnostuneita UK kilvistä muttei kiinnostanut siellä sen enempää kuin Doverissakaan. Huoltiksella tarrakilvet kiinni ja kotia kohti. Viis hikistä ja pitkää päivää takana, hanavesi ja suihku maistui makealta.
Autosta löytyi kaikenlaista, auton oli rakentanut joku katsastuskonttoria pitänyt heppu jolta myyjä oli auton ostanut.
Arvelin oikein että autossa on isompi 1.8 Torsen perä kun oltiin nähty vaivaa asentaa kallis 6 lovinen laatikko, tosin yleisimmällä 4.1 välityksellä kun kuuslovisen kanssa sopii 3.6 huomattavasti kivemmin.
Järeämpi kytkin asennettu ahtamisen ja laatikon vaihdon yhteydessä. Suuttimet on kysymysmerkki, isommat, mutta mitkä jää nähtäväksi.
Alustaltaan ja ajettavuudeltaan tuntui kun olis uudella ajellu. Ei kilinöitä, natinoita tai muuta ylimääräistä taustahälyä.
V-spec on ensimmäinen special malli autosta Japanin markkinoille. Varustukseen kuului ilmastointi, british racing green väri, Tan värinen (mikähän toi olis suomeks, kullan ruskea?) rättikatto ja nahkasisusta, Nardin puinen ratti, vaihdekepin nuppi ja käsijarrukahva. Toki ilmastointi oli purettu turbotuksen tieltä. Pakosarja oli vesijohtoputkesta tehty, jonkun monista pienistä UK pajoista tekemä ja kotiin päästyä löytyi halkeama 3 ja 4 pytyn välistä, putki vuoti myös haitarista, hierottu hidasteisiin vaikkei auto ollut mitenkään tavallista matalampi. Syylarissa oli pienen pieni pistereikä ja huohotinkannun suodatin oli asennettu kannun pohjalle jonka takia huohotus ei toiminut ja kone puski öljyä vääristä paikoista.
Johnin luona osia hakiessa sain kuulla että Japanista raahattuista autoista saa ottaa katin pois, mutta päästöistä pitää päästä. Eli auto on säädettävä katsastusta varten uskomattoman laihalle joka selitti miksi omistaja oli mennyt räpeltämään karttaa ja pilannut hyvät säädöt. Renkaina mustat ja pyöreät, 14 vuotta vanhat, alkoi vatkaamaan yli 120 vauhdeissa. Jarrut oli teräspunosletkuilla terästetyt ja toimi esimerkillisen hyvin moottoriteiden äkkipysähdyksissä. Kaiken kaikkiaan soiva peli missä on hiukan harrastettavaa. Pakettiauto pojilta joutuu tilata todistuksen että auto on sama kuin eurooppalainen sisarensa ja odotella millainen ALV raippa pyyhkäisee, tosin paha ei pitäis olla, sen verran halpa toi on kotimaan tarjontaan verrattuna.
Kaiken kaikkiaan mukava retki. Vaimo ilmoitti voivansa lähteä seuraavan kerran mukaan, kunhan aikataulua viilataan niin että on aikaa käydä matkan varrella vastaan tulevissa putiikeissa.
Lainaus käyttäjältä: samulis - 21 heinäkuu, 2025, 22:31Kaiken kaikkiaan mukava retki. Vaimo ilmoitti voivansa lähteä seuraavan kerran mukaan, kunhan aikataulua viilataan niin että on aikaa käydä matkan varrella vastaan tulevissa putiikeissa.
Tohon ei sit kannata ikuna suostua.
Jäi se edellinen penkitys vähän kaivelemaan. No tuttu, Jussi järjesti Lappeenrantaan Andrein pajalle säätö sessiot, piti säätää UK tuonti iskuun ja ottaa penkkilappu katsastusta varten, no päätin liittyä seuraan ja tarkoitus oli ottaa mikä viimeeks jäi uupumaan.
Niin kun tapaa mennä niin kaikenlaiset testi, rata ja penkkipäivät pitää sisällään jonkin sortin kirouksen ja kas kummaa kun tuontiauton turbo hajos perjantaina, kerkes vielä tilaamaan uuden muttei saatu sitä tontille ajoissa. Ei muuten ole tollaset TD04 hinnan kiroissa, 333€ uudesta ei kiinalaisesta ole paha raha. No samassa pihapiirissä UK tuonnin kanssa elelee kolme muutakin Miataa ja niistä on kaks ahdettua joten penkitettäviä riitti vaikka yks putoskin pelistä.
Andrei rakentelee pääasiassa Hondan K koneita ralli ja rata käyttöön, Jussi taas säätää laivan moottoreita niin oli timanttinen tekijä pari. Kaveri sääti ja Andrei ajo penkkiä. Hirvitti ja jännitti aivan eri tavalla kuin viimeeks, jos viimeeks jännitti niin nyt ties että otetaan mitä pelit kestää, tuli tuijotettua puhelimen ruutua kun ei uskaltanu kattoa.
Kymmenisen vetoa myöhemmin alettiin olemaan jo tontilla ja 250hp saatiin rikki ja oma ramppikuume helpotti. Ahtopaineen ohjauksen puuttuessa peliin tuli paineesta sik sakkia jota säädettiin tasaisemmaks ja sit alkoi löytymään. No ettei menis liian suora viivaiseks niin pientä prötäämistä löytyi jota korjattiin tulppien kärkiväliä pienentämällä, työkaluina oli moska ja rakotulkkia näytteli mattoveitsen terä, orkesterissa oli kolme soittajaa, yks piti, toinen löi ja kolmas komppas. Saatiin kone tulille ja laturi päätti heittäytyä huilamaan joten puhallettiin peli poikki. Aikansa pihassa jäähdyttyä, kotiin lähtöä tehdessä laturi palas henkiin ja pääsin kotiin omalla laturilla, ei tarvinnut pihan monesta lainata.
Lauantain Lahden Fitted Fest reissulla pikkuteitä kaheksaakymppiä ajellessa vei 6.8 ja tänään takasin ajaessa 130 mittarinopeutta 8 litraa, mites se sanonta meni et viritys on onnistunut kun kulutus kasvoi ja teho laski.
Kiertokankien kestoraja näissä on 320nm, samat kanget 1.6 ja 1.8. Ahdot on nyt rajoitettu yhteen bariin 5500 kierroksen asti jonka jälkeen haetaan 1.4bar.
WhatsApp Image 2025-08-10 at 19.10.45.jpeg
Käytiin vähän yli ja sit otettiin naksu takasinpäin niin loppu lukemiks jäi mukavat 280hp ja 308Nm, sietää olla tyytyväinen, nyt tuli se mitä pitikin ja työntää ihan kivasti, kiemurtelee kolmosella.
Käytiin Lappeenrannassa, taas. FinnJAE eli Finnish Japanese Auto Extravaganza, tapahtuma oli ihan mukavan leppoisa, palkinnot jaettiin kavereille ja Miatoja oli paikalla kaikki 24 kappaletta.
Kotimatkalla kuuntelin et joku tikittää.
Olin ostanu ja asentanu kohtuullisen jäykät ja järeät moottorin tukikumit, ajattelin et josko se auttais tyhjäkäynnillä ajellessa rasittavaan humppaamiseen. Tappelin "helpomman puolen" kanssa pari tuntia ennenkuin sain asiat muljahtamaan paikalleen, koneen kylkeen tulevista kolmesta pultista kaks oli aina linjassa ja kolmas näytti keskisormea.
Auttoi, hiukan, mutta pata päristi koko autoa kuin olis istunu mun vanhassa rata-Miatassa, vaihteet löytyi kuin olis heilutellu keppiä kiinteästi, runkoon asennetulla shifterillä, ei enään karkuun juoksevaa laatikkoa kun koneen heilahtaessa vaihteen hahlo hyppää sopivasti pois tulilinjalta ja koitan takoa 1&3 välistä välilihaa tuloksetta. Yks koeajo riitti, ajelin töihin ja takas. Tuttu harrastaja kävi koittamassa ja ihastui, totesin että palautan kuskin puolelle tavallisen ja pidän jäykemmän pelkääjän puolella, niin sanottu hybridi. Eikun auto ilmaan ja vaihtamaan. Meni kuin tanssi, oli se "vaikeampi puoli". Totesin että laitetaan kaverin autoon samantien kun vauhtiin oltiin päästy. Ja ei onnistunu, samaa yhden reijän metsästystä, löystettiin pelkääjän puolen tuki ja auttoi kun kyllästyin ja päätin työntää moottoria. Voilá, jo löytyi reikä ja kierteet. Romut läjään ja momenttiin.
No matkaa kotiin oltiin tultu Lappeenrannasta 15km ja kuuntelin että alakertako se siellä naputtelee terveisiään, että olisko ottanu nokkiinsa 1.4bar paineista. Kytkin pohjaan ja tikitys ei muuttunut, eli jotain on voimansiirrosta mennyt. Oliskohan kardaani ottanu itteensä perjantaisesta burniksesta? Vai oliskohan laatikko menossa samasta syystä, ei se perä voi olla. Kolke paheni ja päätin nilkuttaa kotia jos peli vain suinkin kestää. Kesti se, seuraavana päivänä, sunnuntaina, oli pakko ajaa ja kävin näyttää myytävänä ollutta e34 M5 3.8 farkkua Ruotsalaiselle ostajalle joka tykkäs ja osti, kolmen päivää myöhemmin.
Nilkutin auton kolinan ja paukkeen saattelemana kaverin tallille. Auto ilmaan kardaani irti, putki pois tieltä ja valkkaamaan kolmesta vaihto kardaanista paras paitsi ettei omassa ollu mitään vikaa. No jo nyt on saatana. Perässä oli vähän väljää, oliskohan ottanu kipeetä? Mukava että tallissa oli neljä Miataa mistä vertailla tuntumia.
Perä ja laatikko on molemmat noin tonnin paloja, mut mielummin rikon laatikon kuin perän. 5-vaihteinen on helpompi löytää kuin 3.6 perä.
Öljyt oli OK, eikun uudet tilalle. No olisko laatikko sit sippi? Muistelin et joku tyhjennys propun näköinen oli mihin ei saanut koskea tai pääs purkaa koko laatikon, oikeat auki ja ulos valui kahvimaidon väristä lientä. Voihan perseen suti, tää ei kyl nyt näytä lupaavalta. Olin kuitenkin ostanu laatikkoa varten 2 litran pönttöä, mut aikani kun muisteltiin niin ne kaks tuli kipattua ekaan 5-vaihteiseen minkä ostin ja 6-vaihteiseen oli jäänyt vaihtamatta. No nyt meni AMSoil:in parasta, josko auttais. Auto alas ja koeajolle. Ei ole todellista, vieläkin kalkattaa. Kaks äijää on pähkäilly monta tuntia eikä yhtään viisaampia. Kaveri koeajolle pihaa ympäri kun välähti. Pyörän pultit ja pelit seis. Kävelin pultit läpi ja vasen, kuskin etupultit oli löystyny vaikka olin vetänyt kiinni momenttiavaimella. No, vika löytyi ja tyytyväisenä voi nauraa omalle hölmöydelle. Kotia koitin lähteä, mut laturi oli eri mieltä, se otti penkissä nokkiinsa ja toimi viikon niin että käynnistyksen jälkeen polkas, nyt ei auttanu enään. Sai jäädä sinne ja laina autoks 350Z perseen alle ja kotia. Laturin pitäis saapua ens viikolla niin pääsis palauttaa Zetan ja pääsis ajelee omalla.
Vahvistin pitäis löytää, Antti antoi vanhat jarrut jotka oli kontissa ja ajoin hidasteeseen. Kuulin kun jarrut hyppäs ja lopputulos oli et ne murskas vahvistimen toisen pään. Semmosta.
350Z omistaminen on meikäläisellä vielä haavelistalla. Vaikka onkin "liian uusi" eli katsastuksessa pakokaasumitattava.
Mä olen vaan niin tykästyny sen pyöreeseen muotoiluun.
Lainaus käyttäjältä: Harri S - 23 elokuu, 2025, 09:05350Z omistaminen on meikäläisellä vielä haavelistalla. Vaikka onkin "liian uusi" eli katsastuksessa pakokaasumitattava.
Mä olen vaan niin tykästyny sen pyöreeseen muotoiluun.
No tää on kaupan, tosin RHD. Nettiauton halvin, 11k€. Koeajo järjestyy ihan hupi mielessäkin niin tiedät millainen auto on.
Laitoin Miatan myyntiin. Sumujen saarilta löytyi auto joka herätti omistamisen haluja siihen malliin ettei jättänyt rauhaan.
Tällä viikolla nuori herra saapui tutustumaan autoon ja esittelykierroksen päätteeksi kysyin haluaako koeajolle? Sanoin että jos tehdään niin että mä ajan, saat sitten ajaa kun raha on vaihtanut omistajaa, ostaja totesi tyytyväisenä että "tää sopii, mulla kun ei ole korttia vielä".
Voihan perseen suti, 280hp, ei ABS, ei airbag, ei luistonestoa, ei ajonvakautusta. Koeajon jälkeen sovittiin kaupat, mutta raha tulee rahoitusyhtiöstä ja sainkin yhtiöstä puhelun jossa käytiin tanssiaskeleet läpi. Auto pitää käyttää A-Katsastuksen kuntotarkastuksessa jonka jälkeen vien auton autoliikkeeseen johon se jää odottamaan että ostaja saa kortin taskuunsa.
A-Katsastus on melkoista sontaa, niinkuin tiedätte. Otti iloiks vielä päästöt jotka aina jännittää. Sanomista tuli öljyvuodosta ja raidetangon sisemmistä päistä. Öljyvuodon syyllisen olin löytänyt muutaman päivää aiemmin, kotimaiselta harrastajalta ostettu huohotuskannun kyljessä oleva läpinäkyvä putki, josta näkee paljonko pöntössä on lientä, oli öljyä kestämättömästä letkusta ja oksentanu öljyt pitkin konehuonetta.
Korjaus ja pohjan pesu otti muutaman euron ja vähän vaivaa. Vaihtelin samassa öljyt, tällä kaudella tullu 5tkm niin oli aika vaihtaa, eikä tarvitse nuoren herran ensitöikseen ja sain sielun rauhan kun öljy vaskoolissa ei kimmeltänyt kulta. Raidetangon päitä ei saa kotomaasta ja sovin ostajan kanssa että kun kaupat on sovittu, tilaan ostajan osoitteeseen osat ja saa herra opetella harrastamisen alkeita. Loppukaneetiksi Kuntotarkastuksessa varmisti että turbo on muutoskatsastettu ja muka ovelana kysyi että paljonko siellä nyt on tehoa, ihan ne lain sallimat 160hp.
Samassa kun laitoin myyntikuntoon vaihdoin ecusta miedommat kartat ja kun poistin ahtopaineen ohjauksen käytöstä onkin pellin alla taas katsastusmiestä miellyttävät 150 takapyörä konia ja minä saan nukuttua yöni paremmin. Hiilikuitupenkkiä, rattia, ratin pikakiinnitystä ja Yellow Top akkua en anna matkaan, ne tuli samalla vaihdettua alkuperäisiin osiin. Maanataina tai tiistaina olis luovutus jonka jälkeen voikin alkaa katselemaan lentoja Englantiin. Ostajan kanssa teen vielä erillisen kauppakirjan missä on kirjattuna etten anna autolle minkään sortin takuuta ja ostaja on tutustunut autoon, niin sanotusti "sold as seen".
Haikea olo, tietää että on ollu kiva auto kun myydessä jää ikävä.
Lainaus käyttäjältä: samulis - 28 syyskuu, 2025, 16:44Voihan perseen suti, 280hp, ei ABS, ei airbag, ei luistonestoa, ei ajonvakautusta
Miksi yksikään noista olis "perseensuti"?
Itekkin alotin ajelut tolla pitkäkatolla, lukottomalla perällä, oikeasti VITUN paskoilla nastakumeilla jne.
Ennemmin oppii alusta asti hallitsemaan ITSE sitä autoa eikä niin että on kaikki epsit, tepsit, sipsit ja popparit vekottimessa.
Mitä enempi sitä voimaa on, niin sitä varmemmin sitä opettelee myös käyttämään ennenkun alkaa räppäilemään jos yhtään on järkeä päässä.
Jos taas ei oo, ni se on aivan se ja sama mitä kirjainyhdistelmiä niistä lisävarusteista löytyy.
Ja ei, tää ei ollu mikään moralisointi, vaan en yksinkertaisesti tajua että MIKSI moinen ajatusmalli? :o
Lähinnä pelottaa et jos ostaja vetää auton pylvään ympärille ja hautaan niin sitä nukkuu seuraavat yöt aika huonosti. Autokoulut ja perheautot on nykyään niin täynnä noita varusteita. Kertoo jotain että Miata porukan nuoriso on valittanu et pelottaa ajaa yli 120km/h Miatalla. Ite on ajanu Saksassa aina täysillä pitkiä matkoja. Kyllä toi 160whp tonnin painoisessa on melko ripee peli ensimmäiseks autoks, riitää siinäkin ja kun rahoitusyhtiö on mukana niin myyn auton täysin laillisena.
Pari päivää ennenkuin Englannin auto löytyi tilasin vuosia haaveilemani MazdaRoadsterin vaihdekepin.
$350 hintaisena ei ollut ensimmäinen päivitettävä asia, mut nyt sekin tuli hankittua. Myyjä ei meinannut myydä kun olin tilannut osan tädin osoitteeseen. Tuli kyselyä et mikä on homman nimi, piti selittää kuka olen ja laittaa sosiaalisen median tilit. Oli puhallettu just kuulemma muutamalla tonnilla osia eikä saanut PayPal:ta penniäkään takas.
PHOTO-2025-09-15-17-54-58.jpg
Idea on että vaihteenvälin lyhentämisen sijaan tolla liikerata pitenee 20%, mut 6-vaihteisen vaihdetuntuma on sen verran paska että tällä päästään jo kohtuullisen lähelle samaa kuin 5-vaihteisen pulttilukkoisen kiväärin tuntuma. Asentelin kepin vaikka auto oli myynnissä, totesin että ompahan sit kokeiltu. Vakion takasin laitto on sen verran iso työmaa, laatikosta piti murtaa pari tiivistettä ja ne on tappien alla minkä varassa keppi lepää, jotta ne saa korvattua joutuu nyppimään tapit jotka ei kuulemma enään sen jälkeen pysy paikallaan. Niin tai näin, on kokeiltu ja on hyvä. Otin pitkä mallin mikä on taivutettu kuskia kohti. Ajattelin et se on paras, mut jälkiviisaana ottaisin vakion mittaisen, omaan käteen olis luontevampi kun ei tuu enään rataa ajettua niin sitä keppiä kerkee hakemaan alempaakin. Ton kanssa vaihde missien vaara pienenee huomattavasti eikä kakkoselta kolmoselle vaihtaessa töki enään ykkösen ja kolmosen väliseen seinään.
Miata lähti, vein autolle.comin pihaan seisomaan. Avaimet luovutin nuorelle, innottomalle autonmyyjälle joka röhnötti surffaamassa. Muutenkin liike kumisi tyhjyyttään ja myyjät seisoskeli piirissä puhumassa paskaa.
Kotia tulin ensikertaa Uberin kyydissä. UK:sta kattomani rakennettu Miata menikin sit kaupaks samaan aikaan, hieroin kauppoja kahdesta muusta, mutta myyjillä ei ollut motivaatiota kaupan tekemiseen joten ne jäi, kahta muutakin koitin, mutta FB on alustana huomattavasti huonompi kuin vanhan ajan Forumit, myyjiin ei saa oikeaa yhteyttä oikein millään.
Jussi osti huutokaupasta C5 avo Corvetten joka sytytti pienoisen roihun sydämeen ja aloin kattelemaan omaa. Yhdestä FRC (fixed roof coupe) hieroin kaupat, myyjä innoistui Yamahasta ja olis ottanut sen vaihdossa. Pakettiauton laina sovittu ja kakkoskuski värvätty niin myyjä ilmoittikin että myykin jollekin muulle (https://www.nettiauto.com/chevrolet/corvette/15365119), kauppa on laittanut vitosen lisää hintaa. Kyllästyin ja laitoin moponkin taas myyntiin.
Lainaus käyttäjältä: samulis - 13 maaliskuu, 2025, 22:28Omistin Minin 2005 syksyllä.
Kävin kesän lopulla koeajamassa Lemussa AW11 eli eka koppasta MR2:sta. Auto oli ruosteeton, T Bar kattolla ja remmiahdetun version alustalla. Mut olin paska housu enkä uskaltanu ostaa. Tuontiautot oli tuore juttu eikä autoa oltu verotettu maahan joka jännitti niin että jäi ostamatta.
Harmittaa vieläkin ja joka kerta sellaisen nähdessä on pakko käydä ihastelemassa. Hinnat on vaan karannu lukemiin jotka pitää huolen ettei sellaista enään tule.
Sitä ei pitäis koskaan sanoa "ei koskaan".
PHOTO-2025-11-16-21-47-00.jpg
Tollainen tarttui haaviin. Koitin useampaa eri Miataa ostaa mut ei natsannu ja Corvetteki meni reisille niin hieroin tästä sit kaupat. Myyjä jaksoi vastailla ja innostui jopa myymään kun ymmärs että oon tosissani. Kolme viikoa sai istua käsien päällä odottamassa reissua, kaks viikkoa on minimi aika lomahakemukselle mut myyjälle ei sopinut kuin 14.11.
1989 Toyota MR-2, tehtaan koodilla AW-11. 107t mailia ajettu, BC Racingin alusta, Enkein vanteet jotka on saanut uutena tehdas lisävarusteena, Nardin ratti ja joku pakoputki vaihdettu.
Lähtö oli perjantai aamuna 6:35 ja perillä Edinburghissa klo 7:30. Lyhyt ihmettely, koeajaa en saanut, pelkäs kai että lähen karkuun ja jouduin tyytymään kyydissä istumiseen. No kyllä siitäkin tuntee, mitä nyt jarrut ja kytkin jää kokematta. Hyvältä näytti ja tuntui, hierottiin kaupat ja olin vähän ysin jälkeen jo matkalla kohti etelää. James vinkkas hyvän reitin ja vetelin ensimmäinsen puoltoista tuntia sellaisia linnanmäki reittejä keskellä kaunempia nummia et tonne on päästävä toistekin. Englannin puolella puuduttavaa motaria sateessa ja pyyhkijänsulat ihan finaalissa ja niitähän ei saa kuin autovaraosa kaupoista jotka oli tavoittamattomissa. Heitin tunnin lisälenkin ja hain kesällä myytyyn Miataan ohjaustehostimen osat ja kohti Doveria. Myyjän kanssa olin sopinu että saan käyttää hänen Road Tax:iä sen päivän, £250 säästö joka antoi pontta vauhtiin ja tuli työnnettyä kunnon myrskyssä paskoilla pyyhkijöillä perille että kerkeän tullin läpi ennen puolta yötä.
Rantaan kerkesin ajoissa ja Calaisin AirBNB kirjauduin klo 3:30, lautalla oli sen verran epämääräistä sakkia ettei uskaltanu silmiä ummistaa. Kymmenteltä ylös ja nokka kohti Travemündia, kävin matkalla Delftissä moikkaamassa kaveria ja sieltä lähtiessäni valitsin väärän reitin, virheen jonka oon tehny kerran aiemmin eli suoraan pohjoiseen ja niin pitkälti Hollantia kuin suinkin voi. Bensa on Hollannissa 2.29 litra ja Saksan puolella on 200km maantietä ennenkuin pääsee Autobahnille, vitutuksissani ajoin vielä kameraan, noh, siinä on Saksan pojilla työ selvittää mihin sen lähettää kun UK:n päässä ainut tieto on että auto on myyty ulkomaille.
Rajalla ihmettelin kun tuli tietyömerkit ja nopeus putos 60 alle ja neljään, kahteen ja lopulta 10km/h. En oikein tajunnu mistä on kyse ja minkä helvetin takia on 10km/h kunnes näin asfalttiin jyrsityt kunnon urat joista paukuttelin ylitte ja näin sivu silmällä [RADAR] kyltin. Samassa tajusin että täähän on raja-asema ja kaks nais poliisia, toinen lapa pystyssä. "Mikäs takia sä ajat noin hirveetä vauhtia?", mitäpä siihen sanomaan, auttanu kuin pahoittella kissan pentu ilme kasvoilla. Jotain ne jutteli ja tokas et mee nyt, mut ajele hiljempaa. Tottakai, ensiks kameraan ja sit Autohahnille ja pikku sateesta viis, kaks sataa tauluun ja kaikki irti mitä 4AGE:sta saa. Italian tune toimi ja kone tuntui piristyneen kunnon karstan polton jälkeen.
Lauttarantaan ihan ajoissa, mut jono oli jo portilla. Ihmettelin hetken ja kävin kävellen kattomassa tilannetta niin siinä oli iso letka jonottamassa pysäköidyn rekan takana. Huidoin muut perään ja check-in kautta lauttaan. Tää päivä on menny laivalla makoillessa ja syödessä. Toivoo sopii et huomenna olis päivällä sulaa ja pääsis kesärenkailla Vuosaaresta kotia.
Auton mukana tuli vino pino historiaa ja löysin pikaisesti läpi käydessä rakkauskirjeen minkä myyjää edellinen omistaja oli kirjoittanut luopuessaan autosta, kertoili autosta ja harmitteli luopumista. Lotto pottina heppu oli laittanut mukaan Instagram tilinsä. Laitoin viestiä ja tää päivä onkin viestitelty ja kuulin kuvien kera 11 vuoden ajalta mitä kaikkea autolle on tehty. Hitsattu läpeensä, maalailtu ja huollettu tarvittavat. Vaihdelaatikko vaihtunu kakkosen synkrojen takia ja samalla uusittu kytkin. Laturi vaihdettu ja alkuperäiset vanteet entisöity. No ne jäi myyjälle kun ei mahtuneet kyytiin, orkkis ratti sentään mahtu mukaan. Nykyinen myyjä oli vaihtanu diskovalo cd soittimen alkuperäiseen, tehdas uuteen Toyotan kasettimankkaan ja mukaan tuli 10 kasetillsta kasarin helmiä.
PHOTO-2025-11-16-21-47-00 2.jpg
Paikallista Sihi juomaa uuden auton kunniaksi.
Sovin myyjän kanssa että voin tilata hänen osoitteeseen paikallisesta MR-2 liikkeestä LHD ajovalo umpiot, säästin verot ja isommat postikulut. Plus valot oli valmiina odottamassa, pitää ne vaihdella kun kerkeää. Virtalukko kaipaa vaihtamista, joskus kokenut kovia, kytkin jyristää irroittaessa ja kaasuvaijeri otti 200 ajosta nokkiinsa ja ilmeisesti kuivui lopullisesti, jää ajoittain yläasentoon jumiin ja joutuu potkaisee et vapautuu. Käsijarru ei tee mitään, kiristyy muttei pidä. Kattoluukku ei vuoda, myyjä oli uusinut tiivisteen. Kosteaa ollut kun seissyt kuukausia käyttämättä, nenä tukossa ja aurinkolipan alta löysin hometta. Pitää pestä kunhan kevät koittaa. Myyjällä ollut kolme vuotta ja ilmeisen vähällä käytöllä kun ei ollut paikkaa missä pitää vaan seissyt vanhempien pihassa keräämässä kosteutta.
Alunperin olisin halunnut T-Bar mallin, mutta internettiä lukiessa viisastuin, ne vuotaa jokainen järjestäen, tiivisteet on todella kalliit ja kori on ihan letku. Ja ton ison, melkein koko katon kokoisen lasikattoluukun voi nostaa kesällä konttiin.
No millainen toi on ajaa? Hyvä tietenkin, mut erillainen kuin normi etumoottori, Skotlannin nummilla ajoin seisovaan veteen ja etukulma nousi veden päälle, mut perä ei ollut moksiskaan ja tuntui vaan pelästymisen jälkeen oudon vakaalta. Keula on jännä kun ei oo painoa vaan tuntuu jotenkin kepeältä, mut ei 911 tyyliin soutavalta. Moottorin äänet on todella hiljaiset kun vertaa edelliseen Miataan ja outoa kun edestä kuuluu vaan rengasäänet. Vaihteen siirto on vaijereilla, mut ei huono vaan selkeä ja helppo käyttöinen, parempi kuin Miatan 6-vaihteinen, mut ei 5-vaihteisen pulttilukon tasoinen.
Jarrut vaatii hiukan normaalia enemmän voimaa, mut todella tunnokkaat ja helpot annostella.
Moottori on ilo ajaa, vastaavaan Miatan 1.6 verrattuna koneessa on sielua ja tykkää kiertää, sitkeän internet huhun mukaan kone olis mitoituksiltaan 1:1 kopio Fordin BDA:sta.
Huomattavasti laadukkaampi tuote kuin Miata. Kori ei notku vaan kun pelkääjän renkaat menee patin yli niin kuuluu vaan tumps tumps ilman että koko kori vetkuilee. Ajovalot kun on ylhäällä, ne on todella ylhäällä eikä tärise joka töyssystä. Ilmanvaihdon ohjaus tapahtuu sivistyneesti napeista, lämmönsäätö on tarkka ja tehokas. Keskuslukitus, kuskin ikkuna nousee ja laskee kerta painalluksella, sähköpeilit, ratin korkeuden säätö, kuskin penkissä on istuinosan kallistuksen säätö, selkänojassa säädettävä ristiseläntuki ja penkin kylkien etäisyyssäätö.
Sietääkin, auto on ollut mk3 Supran jälkeenToyotan malliston toiseksi kallein.
Taka ja etukonttiin mahtuu suunnilleen samanverran kuin Miatan konttiin, mut homman kaks jakoisuuden takia jäi suuremmat osakuormat tuomatta.
Kiva ja hieno peli kaiken kaikkiaan. Ja onpahan taas yks nuoruuden väkevä haave plakkarissa.
Tuttu kysyi autosta ja onko ikävä Miataa? Tuli runoiltua sen verran pitkästi ja yllätin itteniki ni laitetaan tännekin.
Ohjaus on tarkempi vaikkei ole niin nopea. Ei ole kuollutta keskialuetta ja tuntuu tai tulee jotenkin moottoripyörä mieleen ohjaustuntumasta ja siitä miten kääntäminen vaatii enemmän voimaa mitä syvemmälle kääntää, caster toimii. Ja keulan keveys tekee ohjaukseen jotain mitä en ole kokenut edes Caterhamissa tai Westfieldissä missä molemmissa on uskomattoman tarkka ja nopea ohjaus.
Mitä jäi ikävä?
Tekis mieli sanoa vaihteensiirto, sekin vain 5 vaihteisesta. Tossa AW11 on vaijerilla, mut jotenkin todella selkeä ja vaikka liikkeet on pitkät niin todella tyydyttävä käyttää. Laatikko on aika hidas kun vertaa Miatan 5 vaihteiseen, siinä Mazda on huomattavasti parempi vai olisko vaan modernimpi? Uskomatonta, mut ei oikein mitään. Enkä ollu edes ajatellu aiemmin.
AW11 on paremmin tilaa joka suuntaan ja paremmat, paljon mukavemmat penkit. Enemmän varusteita, sähköikkunat, kuskille automaatilla, sähköpeilit, keskuslukitus, ratin korkeuden säätö. Penkissä on istuinosan kallistus, ristiseläntuki ja sivutukia voi säätää sisemmäs/ulommas. Lämmön säätö on tarkempi ja helpompi. Plussaa ratin molemmin puolin, alapuolella olevista puhaltimista jotka puhaltaa suoraan shortseista sisään.
Tiesin että tuun rakastaa 4A-GE:ta. Mulla oli parikymppisenä AE86.
Miatan moottori on todella heikko esitys jos vertaa Toyotaan ja Hondaan. Mut se on mitä on, B6-ZE oli alkujaan kaks venttiilinen, enempi vääntö painotteinen moottori mihin tehtiin neliventtiili kansi 323 Turbo käyttöön ja vaparina päädyttiin aika hengettömään ja luonteeltaan tylsään moottoriin. Parhaimmillaan ahdettuna. Ja harmi koska ne olis voineet käyttää MX-3:sen 1.8 V6:sta mikä olis kaikin puolin sopinu teemaan paremmin.
4A-GE tuntuu väännön puolesta samalta kuin ahdettu Miata, kaasun vaste on todella miellyttävä, siinä on halu mennä, vaivaton ja eloista, vaikka se veto ei olekaan yhtä väkevää kuin ahdetussa. Mut samalla tavalla herkullinen kuin Hondan V2:ssa, Transalpissa ja Shadowssa, tekee mieli leikkiä väännöllä ja kaasutella.
Alustasta en osaa vielä sanoa tarpeeks. Se miten AW11 nojaa mutkaan on uutta, tuntuu että siinä missä Miata luonnostaan haluaa ujosti puskea keulassa olevan painon takia niin toi haluaa kääntyä ja nojata mutkaan. Ja toi nojaaminen on makeen tuntuista, tuntee miten keskellä oleva paino auttaa kääntymään. Oivalsin just et tosta tulee jotenkin Porsche 924 mieleen, molemmissa on pehmeä alusta jonka rajoille vieminen on nautinnollista ja tapahtuu hitaammissa vauhdeissa. Se miten auto käyttäytyy jos mutka kiristyy tai jos kesken mutkan on painauma tai pomppu, on makeeta, tuntee miten alusta tekee töitä.. Porschessa on paino molemmissa päissä minkä tuntee siinä missä ton keskellä olevan. Toi on halukkaampi muuttamaan suuntaa kuin 924, mutta kaksnelonenkin omaa tasapainon mitä ei ole Miatassa tai 944:ssa missä jäykempi alusta mahdollistaa kovemmat nopeudet mutta syö hienostuneisuuden mutta häivyttää hienoisesti kakspäisen vasaran luonnetta. Pitää päästä radalle opettelemaan missä on rajat ja miten se käyttäytyy kun ne ylittää. Ton pitäis olla huomattavasti SW20 (mk2) paremmin käyttäytyvä eikä niin paha ja herkkä lift off spinnaaja.
Jarrutuntuma on todella hyvä. Tehostus ei ole kovinkaan voimakas ja jarruttaessa saa käyttää voimaa enemmän, mut annostelu on sen takia helpompaa.
Voi olla et kaipaan jäykempiä kallistuksen vaimentimia, Nyt pelkkä BC Racing alusta jarruttaa kallistelua ja vakaajat on vakiot joka on aina itelle ollu vähän vajaa paketti. Tosin ton kanssa pääsee nauttimaan painon siirrosta ja rajalla ajamisesta enemmän mikä on hyvää vaihtelua ja voi olla että jätän vaihtamatta. Kaveri Teemu kun näki kuvat tosta niin lupas heti TRD:n puslat ilmaiseks jotka se oli saanut jostain. Pitää päästä ajamaan ja tutustumaan enemmän niin oppii ja tietää mihin tota kannattaa viedä vai kannattaako mihinkään.
Lainaus käyttäjältä: samulis - 27 marraskuu, 2025, 22:474A-GE tuntuu väännön puolesta samalta kuin ahdettu Miata, kaasun vaste on todella miellyttävä, siinä on halu mennä, vaivaton ja eloista, vaikka se veto ei olekaan yhtä väkevää kuin ahdetussa. Mut samalla tavalla herkullinen kuin Hondan V2:ssa, Transalpissa ja Shadowssa, tekee mieli leikkiä väännöllä ja kaasutella.
Äkkiseltään ajatuksena hauska, leikkiä väännöllä ja puhutaan 1.6l moottorista. Mutta joo, vaimon eka carina II, minkä silloin hänelle ostin, oli pirteä laitos. Ei 4A-GE vaan 4A-F. Se oli mukava auto jopa etuvetoiseksi, omistahahistorian perusteella sille olisi voitu jotain piristystä tehdä. Ja sen käyntiäänikin oli jotain muuta kuin myöhemmät gen II afet tai zz:t. Tai edes se minulla hetken ollut vastaava at171, joka oli kyllä hengetön esitys.
Kevyt auto ja tuollainen joustava ja pirteä moottori, on varmasti mukava laitos.
Ajatuksena joku rt41 coupe gen1 4a-ge:llä sopivasti alustaltaan muokattuna olisi varmasti mielenkiintoinen laite.
Lainaus käyttäjältä: Toyopet - 28 marraskuu, 2025, 02:32Äkkiseltään ajatuksena hauska, leikkiä väännöllä ja puhutaan 1.6l moottorista. Mutta joo, vaimon eka carina II, minkä silloin hänelle ostin, oli pirteä laitos. Ei 4A-GE vaan 4A-F. Se oli mukava auto jopa etuvetoiseksi, omistahahistorian perusteella sille olisi voitu jotain piristystä tehdä. Ja sen käyntiäänikin oli jotain muuta kuin myöhemmät gen II afet tai zz:t. Tai edes se minulla hetken ollut vastaava at171, joka oli kyllä hengetön esitys.
Kevyt auto ja tuollainen joustava ja pirteä moottori, on varmasti mukava laitos.
Ajatuksena joku rt41 coupe gen1 4a-ge:llä sopivasti alustaltaan muokattuna olisi varmasti mielenkiintoinen laite.
Vinkkinä hybridi prius/yariksen 1nz-fxe ja siihen perusmallin fe:n nokat saa todella halvalla hauskan moottorin.
Lainaus käyttäjältä: Toyopet - 28 marraskuu, 2025, 02:32Äkkiseltään ajatuksena hauska, leikkiä väännöllä ja puhutaan 1.6l moottorista.
Joo, ei ne Hondan V2 mitään valtavia, väkivahvoja koneita ole, mut silti se miten se vääntö on käytössä tekee laitteesta hauskan ajaa. Kai se on sopivassa suhteessa painoon. Sitä on vaikea pukea sanoiks, luonnetta ja intoa.
Lainaavaimon eka carina II, minkä silloin hänelle ostin, oli pirteä laitos. Ei 4A-GE vaan 4A-F. Se oli mukava auto jopa etuvetoiseksi, omistahahistorian perusteella sille olisi voitu jotain piristystä tehdä.
Bussikurssille tuli kuljettua puol vuotta kurssi kaverin Carina II kyydissä. Todella pirteä ja hyvä kulkuinen auto ja meitä oli aina neljä ukkoa kyydissä.
Maailmallahan on yleinen modi rakentaa 7A-FE alakerrasta ja 4A-GE kannesta 7A-GE ja löytyy osat 9A-GE versioon, mut se vaatii jo enempi harrastuneisuutta.
Tällä Youtube kanavalla, Garage4age (https://www.youtube.com/@Garage4age) on penkki videoita missä heppu koittaa kaikenlaisia muutoksia 4A-GEn ja miten ne vaikuttaa tehoon, vääntöön ja käyttäytymiseen. Hauskan näköistä kun hepun Hi-Lux maasturissa on 10000rpm kiertävä pata ja rapa roiskuu.
Lainaus käyttäjältä: puliukk0 - 28 marraskuu, 2025, 09:13Vinkkinä hybridi prius/yariksen 1nz-fxe ja siihen perusmallin fe:n nokat saa todella halvalla hauskan moottorin.
Ei ihme, puristukset on 13:1
Toyota kasettisoitin sai väistyä. Kävin kaverin tallilla pyörähtää niin se lahjoitti hyllystään Alpine 2-Din soittimen missä on Bluetooth. Kasettien kuuntelemiseen väsyi jo tokana päivänä. Äänenlaatu on vanhoissa kaseteissa paskaa ja kun kotona ei ole enään vehkeitä jolla nauhoittaa uutta musaa niin vanhat kymmenen jäljellä olevaa oli aika nopeasti kuunneltu. Plus Toyota merkkinen mankka oli 15 vuotta liian uus autoon. Asennus jäi puolitiehen, mankka on paikallaan, pitää käydä Motonetista hakee johtosarja niin saa rokin raikaamaan tai no, edessä on 4" ja takana, katon kulmissa on 3", ihan hirvittävää älämölöä noista ei saa irti.
Jos omistat Toyota merkkisen auton ja omaat tarpeen kohtuullisen laadukkaalle kasetti-RDS soittimelle niin toi on jouten. Soitin on NOS tuote ja uutta vastaavassa kunnossa. Kasettisoitin toimii moitteettomasti.
Minkä hintainen kasettisoitin olis?
Lainaus käyttäjältä: a.turunen - 01 joulukuu, 2025, 10:59Minkä hintainen kasettisoitin olis?
Jos siitä sais 6 pulloa Dr Pepperiä plus postikulut. Käytännössä uus.
PHOTO-2025-11-30-20-29-40.jpg
Edit: Meni Torissa alle tunnissa, saman ikäseen Supraan.
Lainaus käyttäjältä: samulis - 01 joulukuu, 2025, 16:44Jos siitä sais 6 pulloa Dr Pepperiä plus postikulut. Käytännössä uus.
PHOTO-2025-11-30-20-29-40.jpg
Edit: Meni Torissa alle tunnissa, saman ikäseen Supraan.
Minäkin jahkailin meidän jompaankumpaan mk3 Supraan olisi käynyt mutta tuskin tulisi kasetteja veivattua kuitenkaan. Hyvä kun meni tarpeeseen. :+1:
Kävin vaihtelee venttiilikoppien tiivisteet, tässähän on molemmille nokille oma koppa. Vanhat oli aika korppua eikä ihme että vuotivat. Miatassa venttiilikoppa on kiinni 11 pultilla, nää on neljä per koppa toki keskiosan irrallinen peltilätkä joka peittää tulppien välin on kiinni kuudella.
PHOTO-2025-12-20-20-19-09.jpg
Huollot tehtiin tutussa hallissa ja Stella II sai osua kuvaan.