Rambler Roadtrip 2024 -> Ruotsi / Saksa (Kuvia)

[1320]

Maanantaina ajeltiin sitten kaverin verhoomoon ja nykäistiin penkit irti. Lähtökohdathan näytti tältä, etupenkin verhous oli lähes kokonaan tuhoutunut, takapenkki oli vain rikki...




Ensiksi napattiin kahdestaan penkki irti. Hieman kikkailua aiheutti penkin etummaisten pulttien mutterit jotka on lattian alla, ne pyörivät molemmat tyhjää. Toinen pultti jouduttiin katkaisemaan, toisen sain entisöityä irti ehjänä. Myöhemmin vaihdoin nämä sitten läpipultteihin, paljon helpompi ratkaisu.



Kun penkit oli pois autosta, kaveri purki verhoilut irti (tai mitä niistä oli jäljellä) ja alkoi leikellä uusia. Penkkien rungot oli yllättävänkin hyvässä kunnossa ja kaikki jousetkin oli ehjät, joten rungoille riitti pelkkä ruostekohtien hionta, perusteellinen putsaus ja maalaus, joka oli sopivan yksinkertaista hommaa mun hoidettavaksi. 



Tässä onkin sitten etupenkin istuinosassa jo uudet pehmusteet ja verhoilut päällä.



Ja olisko kokonaisuudessaan mennyt joku 2,5 työpäivää verhoiluhommaan, keskiviikkona aamupäivällä tuli valmista. Työnjälki on huippua ja onpa mukava istahtaa Ramblerin penkeille kun niiden verhoilut ei ole enää tuhoutuneet.    Molempiin penkkeihin tuli siis kokonaan uudet pehmusteet ja kaikki verhoilut. Eli siis suurkiitokset ja suositus muillekin: Jos tarvii verhoiluja uusia, niin Oldtimerpolsterei Tegernsee hoitaa homman ammattitaidolla.







Kankaan kanssa kävi sikäli hassu juttu, että SMS Auto Fabrics lähetti sitä tuplamäärän (hyvä syy ostaa toinen American    ). Ehdotin kaverille, että kun kangasta jäi yli, niin pitäiskö tehdä pari Rambler-tyynyä takapenkille? Kovin montaa minuuttia ei mennyt, niin mulla oli tyynyt kädessä.



Verhoiluhomman sivussa käytiin syömässä paikallisia liharuokia jotka oli aivan käsittämättömän hyviä.   Ja verhoilun valmistuttua ajeltiin köysiratahissillä käymään Wallberg Am Tegernsee vuorella (1609 metriä korkea mäki), hienot näkymät oli Tegernseen kylään.

[1320]

Verhoilujen valmistuttua keskiviikkona, mietin että mikä olisi loppureissun suunnitelma. Asuin siis tämän aikaa kaverin (verhoomoyrittäjän) kotona. Lomaa ja tekemistä oli vielä jäljellä, joten en pitänyt turhaa kiirettä.

Torstaina ajelin Ramblerilla käymään Münchenissa. Kävin katselemassa kaupungilla paikallisia nähtävyyksiä kun en ollut ikinä kyseisessä kaupungissa aikaisemmin käynytkään. Ja kun kerta Münchenissa oltiin, niin pakkohan se oli käydä BMW museossa, vaikka kyseinen automerkki ei ole koskaan omiin suosikkeihin kuulunutkaan. Mutta tykkäsi merkistä tai ei, niin autotehtaiden omat museot on aina hienoja, ja niin tämäkin.

BMW Museum, München

Näytillä oli useita hienoja vanhoja pyöriä autojen lisäksi.


Vanhoja kilpureita oli myös useampia.


Ehkä tämän museon yksi hienoimpia juttuja, oli se, että tekniikkaa oli esillä kiitettävän paljon, muunmuassa irtonaisten moottorien muodossa. Tässä esimerkiksi '67 Lola T100:n eli siis sen aikaisen Formulan moottori.






Samalla kun Münchenissa olin, niin mulle vinkattiin että käy pyörähtämässä MotorWorldissa, joka ei ole BMW museolta kaukana. Vanhassa tehdasrakennuksessa oli useita automyyntifirmoja joissa osassa oli hienoa vanhempaakin kalustoa. Nähtävää ei ollut ihan yhtä paljoa kuin museossa, mutta ihan käymisen arvoinen paikka kuitenkin.

MotorWorld München





Kelihän oli tänäkin päivänä sellainen että hiki virtasi, lämpötila huiteli varmaan jossain 30 asteen tienoilla. Moottoritiellä kun ajelin takaisin kaverin luokse hieman Münchenistä etelään, sattui hauska juttu kun viereen hidasti joku uusi perhefarmari jossa nainen kuskinpaikalla ja lapset kyydissä. Nainen avasi apparin ikkunan ja huusi siinä 90 km/h vauhdissa "Mikä vuosimalli?". Huusin takaisin että 1964! Sen jälkeen farkusta nousi useampi peukku ja kuski jatkoi tulittamista poistuen horisonttiin.  
Mun Saksankielentaito ei kovin hyvä ole, mutta juuri tuon verran pystyin keskustelemaan Saksaksi.

[1320]

Perjantaina lähdin maaseutuajelulle Ramblerilla, tuolla Alppien läheisyydessä on aika hienoja nuo maaseudun maisemat ja hauska ajella kun tiet menee useiden pikkukylien läpi. Ja paikalliset oli "hieman" ihmeissään kun oudoissa mustissa kilvissä oleva Amerikanauto päästeli kylän lävitse.

No, oli mulla päämääräkin, nimittäin EFA Museum Of German Automotive History. Kurvailin sinne siis pikkuteitä pitkin, tiedossa oli että kyseessä on yksityiskokoelma, ja täytyy sanoa että yllätyin positiivisesti kaluston määrästä, laadusta, harvinaisuudesta ja esillepanosta. Oli nimittäin hieno paikka, ja autotkaan ei olleet ihan yleisimmästä päästä. Suosittelen ehdottomasti jos sattuu tuolla seudulla liikkumaan.

EFA Museum Of German Automotive History



Mercedeksen isot avomallit on säväyttäviä laitteita vaikkei Mersumies olisikaan.



'36-'38 Wanderer W 25 K Sportwagen oli yksi harvinaisempia laitteita, valmistusmäärä kokonaiset 3 kpl.



Yhdelle seinustalle oli kasattu '30 luvun luksusautoja, esimerkkinä vaikka näiden kuvien Horsch sekä Maybach.




Tällainen Adler ei liene myöskään ihan yleisimmästä päästä...


Muutamia hieman tavallisempiakin kulkineita oli esillä, kuten hienosti entisöity Maapallo-Taunus.

[1320]

Lauantaina oli perinteinen Etelä-Saksalainen aamiainen joka olikin erittäin hyvää.

Iltapäivän puolella autonpesun jälkeen startattiin kohti Peter Schöfer Racingia, jonka tallilla pidettiin Bavarian Drag Race Clubin vuosittainen kesätapahtuma, Sommerfest. Matkalla tuli tosin pieni viivytys kun joku oli onnistunut ajamaan motarilla katon kautta ympäri, tuloksena järjetön ruuhka. Reilu puolituntia kun oli pääasiassa seisty paikallaan välillä hieman eteenpäin liikahtaen, päästiin vihdoin rampista ylös ja huoltikselle jäähdyttelemään. Ilman lämpötila oli noin 30 astetta, niin ei ihme että meinasi konehuoneessakin lämmöt nousta. Mulla ei ollut vielä keittämispisteessä, mutta Saksalaisen kaverin Marlinin syylarin päällä olis kyllä saanut kananmunan paistettua. 

Jäähdyttelyn jälkeen päästiin jatkamaan matkaa ja sillävälin moottoritiekin oli auennut uudelleen. Itse tapahtuma oli hieno, PSR:n pajalla oli tietysti avoimet ovet, sisäpihalla pienimuotoinen autonäyttely ja tarjolla kisatiimin tekemiä tuhteja hampurilaisia sekä kaikenlaista muutakin syötävää ja juotavaa. Rento tapahtuma, jossa oli hauska tutustua etenkin tiimin jäseniin ja kuulla tarkemmin Alkkis-Dragsterin tekniikasta ja sellaisella kisaamisesta.

Kuvia ei muistanut kauheasti ottaa, mutta tuossa muutamat lähinnä autonäyttelyn puolelta: Bavarian Drag Race Club Sommerfest 2024



Hieno Roadrunner, jolla oli ajettu 11 sekunnin aikakortti.





AMC AMX, 390 + 4 Speed.


Tapahtumassa jaettiin joitakin palkintoja, joista yksi oli erikoispalkinto pisimmältä tulleelle. Olin kuulemma selkeä voittaja, kun takana oli tässäkohtaa noin 2500 km.

[1320]

Sunnuntaina oli sitten tarkoitus lähteä ajelemaan pikkuhiljaa kotiinpäin. Kaverin luona Tegernseen kupeessa olisi mielellään viihtynyt pidempäänkin, mutta koska loman loppuminen oli jo viikon päässä, niin ei ollut vaihtoehtoja.   Suoraa reittiä ei ollut kuitenkaan ajatus palata, vaan muutama vierailtava kohde oli loppumatkalle valittu.

Itseasiassa alunperin oli tarkoitus kierrellä kotimatkalla enemmänkin, mutta ajanpuutteen vuoksi piti hieman typistää...

Sunnuntaina aamupäivällä laitoin siis kamat kasaan ja puolen päivän nurkilla lähdin ajelemaan. Ensimmäinen määränpää oli Augsburg jossa oli tarkoitus vierailla toisen kaverin luona. Ajomatka oli hieman reilu 100 km, eli ei paha rykäisy. Perillä käytiin katselemassa vanhankaupungin nähtävyyksiä ja illalla käveltiin Augsburgin Bierfestille. Ilta meni mukavasti olutta maistellessa perinteisessä Etelä-Saksalaisessa olutteltassa.


Maanantaiaamuna lähdin sitten jatkamaan, ohjelmassa oli MAN Museo Augsburgissa. Tämä liippaa aika läheltä omia työkuvioita, joten oli siksikin mielenkiintoinen kohde. Museo on siinä toimistojen yhteydessä ja sinne on vapaa pääsy aukioloaikojen puitteissa, mutta vierailu täytyy sopia etukäteen, että joku työntekijöistä tulee päästämään sisään.
Museo ei ollut maailman suurin, mutta laatu korvaa määrän, kaikki oli hienosti esillä ja jokaisesta esineestä oli hyvät infolaput joista sai lukea kyseisen kamppeen historian. Hieno paikka, kannattaa poiketa jos liikkuu tuolla seudulla.

MAN Museum, Augsburg







Museon jälkeen lähdin sitten ajelemaan kohti pohjoista. Hotellin varasin lauantai-iltana Stuttgartiin, joten sinne oli ajeltava. Matkaa oli joku 170 km, se meni mukavasti vaikka keli oli jälleen melko paahtavan kuuma... Illalla kävin pyörimässä vähän Stuttgartin kaupungilla, mutta menin aikiaisin nukkumaan koska aamulla oli aikainen starttaus...

[1320]

Tiistaiaamuna Stuttgartin hotellin aamupalan jälkeen starttasin Ramblerin ja ajelin Mercedes Benz museoon. Heti alkuun täytyy todeta, että vaikka ei olisi Mersumies, niin tänne on pakko mennä mikäli liikkuu näillä seuduilla, senverran hieno paikka kyseessä.

Autoja on esillä koko Mercedeksen historian ajalta, kaikista on hyvät infolaput kävijöille ja autot on siististi esillä. Kierroksen lopussa on vielä runsas valikoima vanhoja kilpureita, joita ei muuten näe pahemmin missään.

Mercedes Benz Museum, Stuttgart





500K Special Roadster säväyttää aina.





Vuonna '55 Mercedes rakensi yhden kuvankaltaisen kuljetusauton, jota tehtaan kilvanajo-osasto käytti kilpurien kuljetukseen. Valitettavasti alkuperäinen yksilö ei ole enää olemassa, mutta museossa oli hieno replika esillä.

Kyydissä oleva kilpuri kisasi kaudella '55 Le Mansissa ja Swedish Grand Prix:ssa.









Tämän farmarin kohdalla joutui raapimaan päätä, että mikähän laite on oikein kyseessä, kunnes luki infolapun. Auto kytkettiin siis kaapeleilla edellä ajavaan, testattavaan autoon, ja farmarista käsin päästiin lukemaan useita ajamiseen liittyviä tietoja. Valmistusmäärä 1 kpl, eli kohtuu harvinainen laite. Linkistä lisää juttua: https://www.carsguide.com.au/oversteer/weird-wagons-mercedes-benz-300-messwagen-59645










Mersumuseon hallissa työntekijät ihmetteli Rambleria, oli kuulemma erikoinen ja hieno ajopeli.   Mersumuseosta lähdin sitten jatkamaan kohti seuraavaa etappia, jossa riittikin nähtävää senverran että siellä olisi helposti viettänyt koko päivän ja ehkä toisenkin...

[Kaktus]

Hieno reissu ja hienoja kuvia! 

[Murikka]

'36-'38 Wanderer W 25 K Sportwagen oli yksi harvinaisempia laitteita, valmistusmäärä kokonaiset 3 kpl.

taustalla oleva punainen quattro. 

[1320]

Kiitokset, oli kyllä loistava reissu! Ja Saksassa riitää nähtävää niin, että voi mennä uudestaankin ilman että tarvii pelkästään samoja paikkoja kierrellä.

taustalla oleva punainen quattro. 

Tuo on niitä harvoja mielenkiintoisia uudempia autoja.


Mersumuseosta ajelin sitten Sinsheimin Tekniikanmuseoon. Tiedossa oli, että täällä riittää nähtävää, mutta yllätyin silti, kun museohallit vain jatkui ja jatkui, ja kun pääsit yhden hallin loppuun, nuoli viittoi että tuosta suunnasta pääset seuraavaan halliin. Kalustoa oli näytillä PALJON ja joukossa oli runsaasti erittäin harvinaisiakin laitteita. Museohalleissa oli autojen lisäksi muun muassa lukuisia höyryvetureita ja muitakin junia, lentokoneita, panssarivaunuja, talonkokoisia höyrytraktoreita ja vaikka mitä muuta. Piha-alueella oli muun muassa sotavehkeitä, isoja koneita, moottoreita ja lentokoneita, tunnetuimpina varmasti museon katolla olevat Concorde ja Tupolev.

Täällä kannattaa ehdottomasti käydä, mutta ei todellakaan kannata suunnitella kiertävänsä museota tunnissa läpi.

Technik Museum Sinsheim

Ekassa museohallissa ensimmäisenä oli muutamat kiihdytyskilpurit, kuten esimerkiksi tämä Opel GT Wheelstander, jossa tekniikkana taakse asennettu Oldsmobile 455.


Rico Anthesin Funny Car Rättäri oli myös roudattu esille. Anthesin rakentama kilpuri päätyi hänen ensimmäisen omistusjaksonsa jälkeen myös Peter Schöferille. Ostettaessa 1985 autossa oli 650 hp SBC, jonka Schöferit ilokaasuttivat ekalle kaudelle, tuloksena 9,4 aika. PSR:n viimeinen kehitysversio autosta nähtiin kaudella 1991, jolloin SBC:n päälle pultattiin 10/71 remmiahdin ja lopputuloksena oli lukemat 8,31 ja 260 km/h. Tässä oli kuitenkin liikaa tehoa ajo-ominaisuuksiin nähden, joten Rico Anthes osti auton takaisin ja "entisöi" sen aikaisempaan asuunsa kesymmällä tekniikalla.
PSR:n kaverit laittoi Rättärissä olleen moottorin Dragsteriin ja sitten mentiinkin jo seiskan puolelle.


'40 Indian Four. Enpä ollut tällaista nähnyt koskaan livenä.


Hallissa oli useita lentokoneita...



...Ja sotakalustoa...


Kohtuu harvinainen VW Käfer 82E. Näitä rakennettiin armeijan käyttöön vuosina '43-'45 667 kpl. Alusta on Kübelwagenista ja päällä Kuplan kori. Sodan jälkeen valmistus lopetettiin hetkeksi, kunnes koria alettiin myydä siviiliautona, jolloin VW Beetle oli syntynyt. Näitä VW Käfereitä oli ainakin 2 kpl museossa.


Ekan hallin takaosassa oli muutama järjettömän kokoinen höyrytraktori. Ei oikein meinannut mahtua kuvaankaan... Fahr traktori etualalla antaa vähän mittakaavaa minkäkokoisesta laitteesta oli kyse.


Seuraavassa hallissa oli muun muassa useita formuloita.


The Blue Flame Land Speed Racing kilpuri. Nopeusennätys syntyi Bonnevillessä 1970 lukemin 1001,667 km/h.


Tokasta hallista oli pääsy katolle, jossa oli näytillä Concorde sekä Tupolev. Koneisiin pääsi käymään sisälle, kunhan kiipesi kierreportaat ylös. Hiki valui kivasti 30 asteen lämmössä, ja kuten arvata saattaa, koneiden sisällä oli kuin olisi saunaan mennyt.




Takaisin museohalliin ja siellä oli runsaasti autokalustoa, kuten tämä '24 Presto Typ D. Autossa oli aikalaisekseen erikoista tekniikkaa, kuten esimerkiksi koho moottoriöljyn seassa, joka katkaisi sytytyksen mikäli öljytaso tippui tarpeeksi alhaiseksi suojaten moottoria.


'38 Mercedes Benz G4 oli myös kohtuu harvinainen laite, valmistusmäärä 72 kpl vuosina '33-'39.


Museossa oli useita kookkaita moottoreita, kuten tämä MAN:n sukellusveneen moottori. Omapaino 26 000 kg.


Hieno Opel Admiral.


Museosta lähtiessä pientä ongelmaa meinasi tuottaa, kun parkkimaksukone ei tunnistanut Suomalaista rekisterikilpeä. Onneksi lipputiskillä pystyi maksamaan pysäköinnin ja matka pääsi jatkumaan.

Olin varannut edellisiltana hotellin Walldorfin vanhasta kaupungista. Kävin illalla kävelemässä ja syömässä vanhassa kaupungissa kunnes vetäydyin nukkumaan... Seuraavana aamuna oli tarkoitus suunnata Speyeriin, jossa on toinen hieman vastaava museo kuin Sinsheimissa.

[Pande]

Hienoja kuvia ja hyvää dokumentointia!

En ole Kupla-asiantuntija mutta tässä jäi mietityttämään onko 82E:ssä ollut nuo uudemman malliset vilkut jo jossakin vaiheessa?

Kohtuu harvinainen VW Käfer 82E. Näitä rakennettiin armeijan käyttöön vuosina '43-'45 667 kpl. Alusta on Kübelwagenista ja päällä Kuplan kori. Sodan jälkeen valmistus lopetettiin hetkeksi, kunnes koria alettiin myydä siviiliautona, jolloin VW Beetle oli syntynyt. Näitä VW Käfereitä oli ainakin 2 kpl museossa.

Itselläni on kuva tällaisesta 82E:stä ja tästäkin jostakin syystä jota en enää muista mulla oli epäilys että onko tämä aito asia vai (ehkä osin oikeita osia käyttäen) tehty replica.

[1320]

Kiitos!
Itsellä ei ole sen tarkempaa tietämystä kyseisestä VW:stä, mutta ehkä joku enemmän Kupliin perehtynyt osaa auttaa?


Keskiviikkoaamuna ajelin sitten Walldorfin hotellista lyhkäisen pätkän Speyerin tekniikanmuseoon, joka on hyvin samanlainen kuin Sinsheim, mutta aavistuksen pienempi. Kovin pienestä paikasta ei silti ole kyse, eli tätäkään ei kannata suunnitella kiertävänsä tunnissa...

Täälläkin oli esillä kaikenlaista, niin traktoreita, autoja, veneitä, lentokoneita kuin juniakin. Halleja oli kaksi ja tähän päälle vielä piha-alue, jossa muun muassa useampia lentokoneita joihin pääsi kiipeämään portaita pitkin sisään.

Tämä museo on lähellä Sinsheimia, joten jos tuolla seudulla liikkuu, suosittelen käymään molemmissa. Samana päivänä molempien kiertäminen voi kuitenkin tehdä tiukkaa...

Technik Museum Speyer

'38 Mercedes Benz G5 oli kohtuu harvinainen laite, valmistusmäärä vuosina '37-'41 yhteensä 180 kpl. Nelivetoinen, nelipyöräohjauksella oleva auto oli aikaansa edellä, mutta jäi sodan jaloissa harvinaisuudeksi.


'38 Rosengart. Pienikokoinen Ranskalainen auto josta en ollut ennen kuullutkaan.


Puinen kilpavene vuodelta '23 oli Rolls Roycen lentokonemoottorilla.



Museon sisälläkin oli parit lentokoneet...



Tyylikäs Mercedes Benz 630 erikoiskorilla.


Adler Trumpf ei myöskään ole ihan jokapäiväinen näky missään.


Vuosimallin '40 Faun-kuorma-auton pohjalle tehty laite, jonka pystyi muuttamaan kulkemaan rautatiekiskoilla vaihtamalla kumipyörien tilalle rautapyörät. Näin sillä pystyi kuljettamaan tavaraa myös junaraiteita pitkin ja Saksan armeija käyttikin niitä etenkin sellaisilla rautatieosuuksilla, missä raiteet olivat kovilla oikeiden junien painon alla.


Pihalla oli näytillä mm. useita junia.


Näytillä oli myös useita Amerikkalaisia paloautoja, tässä '48 Ahrens-Fox.


Piha-alueella yksi lentokoneista joihin pääsi kiipeämään, oli Boeing 747 Jumbo Jet. Pari kertaa tällaisen kyydissä olleena, oli ihan mielenkiintoinen päästä koneeseen sisälle ja näkemään minkälaiset tilat esimerkiksi ohjaamossa, ruumassa tai ykkösluokan matkustamossa yläkerrassa on. Lisäksi sivuovi oli auki ja koneesta pääsi siiven päälle raittiiseen ilmaan. Se olikin ihan hyvä, koska vaikka keli hieman pilvinen olikin, lämmintä oli silti ainakin 25 astetta ja arvatenkin koneen sisällä vielä vähän enemmän...




Toisessa hallissa oli hieno Junkers JU-52.



Sekä Neuvostoliittolainen Buran avaruussukkula. Kuvasta on hankala hahmottaa mittakaavaa, mutta laite on melko kookas, pituutta 36 metriä, korkeutta 18 metriä ja omamassa 80 000 kg.


Näytillä oli myös MAN ja MB:n ratakuorma-autot.



Museosta lähdin sitten ajelemaan kohti pohjoista, koska loman loppu alkoi painaa päälle. Elettiin siis keskiviikkoa, ja olin toissailtana Stuttgartissa ollessani varannut laivamatkan Finnlinesilla Trävemündenista Helsinkiin. Laiva lähtisi torstai-iltana ja olisi lauantaiaamuna Stadissa, sopivaan aikaan siis jotta voi palata töihin maanantaina.

Koska en halunnut kuumassa kelissä rasittaa autoa aivan äärirajoille, niin en halunnut tykittää mitään tuhannen kilsan matkoja päivässä, niin ajelin Speyeristä yöksi Kasseliin, johon oli matkaa noin 300 km. Kasselin kohdalla moottoritiellä oli muuten melkoisia mäkiä, vähän väliä joutui puuskuttamaan ylämäkeen ja kohta mentiinkin kakkosvaihteella moottorijarrulla jyrkkään alamäkeen, kun ei viitsinyt testata kuinka pitkään rumpujarruilla voi jarruttaa ennenkun ne häviävät.

[1320]

Torstaiaamuna hotelliaamupalan jälkeen lähdin ajelemaan Kasselista ylöspäin. Laiva lähtisi Travemünden satamasta myöhään illalla, olisko ollut muistaakseni jotain klo 23-puolenyön luokkaa, joten mikään kiire ei ollut. Matkaa oli noin 380 km ja sen ajamiseen oli aikaa koko päivä.

Matkalla ei oikeastaan mitään sen erikoisempaa ollut, kun aikaa oli, niin kävin Hannoverissa ajelemassa ja katselemassa kaupunkia. Iltasella saavuin sitten Travemünden satamaan, jossa odottelin jonkin aikaa Finnlinesin laivan lähtöä. Muutamat kanssamatkustajat kävi ihmettelemässä Rambleria sataman jonossa ja olihan siellä sentään yksi toinenkin vanhempi ajokki, nimittäin hieno Suomikilpinen Porsche.



Laiva lähti tosiaan myöhään illalla. Seuraava päivä meni kokonaan laivalla ja Vuosaareen saavuttiin lauantaiaamuna. Loppujen lopuksi laivamatka meni tosi mukavasti, perjantaina sai nukkua pitkään ja ottaa muutenkin rennosti, muutaman kerran tuli käytyä laivan baarissa oluella ja ruokapuolessakaan ei ollut valittamista.


Lauantaiaamuna kun saavuttiin Vuosaareen, niin sen sijaan että olisi ajanut suoraan kotiin, piti poiketa AMCCF:n Cruising & Campingissa Ruovedellä. Eli reissu tavallaan päättyi samalla tavalla kuten se oli kolme viikkoa aikaisemmin alkanutkin, eli AMC tapahtumalla.   Aamupäivän cruisingiin en kerennyt, mutta autonäyttelyyn leirintäalueelle kerkesin ja hauskaa oli.

Sain muuten pitkämatkalaisen palkinnon, kun lähtöpisteenä olleesta kaverin kodista Tegernseestä oli kertynyt matkaa noin 2500 km.

Autoja olis mahtunut enemmänkin, mutta ei siellä yksinään tarvinnut seisoskella.
AMCCF Cruising & Camping 2024





Hauska olisi ollut jäädä yöksi ja lähteä sunnuntaina ajelemaan kotiinpäin, mutta reilu kolmen viikon reissussa olemisen jälkeen tuntui siltä, että voisi olla kiva olla edes yksi päivä kotona ennenkun tarvii palata töihin.


Reissuhan meni kokonaisuudessaan erittäin mukavasti, mitään vikaa autossa ei ollut vaan kaikki toimi kuin unelma, kilsoja tuli noin 4500 km, uusia tuttuja runsaasti, samoin kuin uusia paikkoja joissa ei muuten olisi tullut varmastikaan käytyä. Paljon jäi myös käymättä sellaisia paikkoja mitkä olisi itseä kiinnostaneet, mutta sehän on vaan hyvä syy lähteä uudestaan. Niin, Impalan penkithän tarttisi kanssa päivittää jossain vaiheessa ja ajatus on että ne tehdään sitten samassa verhoomossa...


Kiitos jos joku jaksoi lukea tänne asti, nämä kuvat olis sitten tässä. Laitetaan jotain muita seuraavaksi...