Rambler Roadtrip 2024 -> Ruotsi / Saksa (Kuvia)

[1320]

Maanantaina ajeltiin sitten kaverin verhoomoon ja nykäistiin penkit irti. Lähtökohdathan näytti tältä, etupenkin verhous oli lähes kokonaan tuhoutunut, takapenkki oli vain rikki...




Ensiksi napattiin kahdestaan penkki irti. Hieman kikkailua aiheutti penkin etummaisten pulttien mutterit jotka on lattian alla, ne pyörivät molemmat tyhjää. Toinen pultti jouduttiin katkaisemaan, toisen sain entisöityä irti ehjänä. Myöhemmin vaihdoin nämä sitten läpipultteihin, paljon helpompi ratkaisu.



Kun penkit oli pois autosta, kaveri purki verhoilut irti (tai mitä niistä oli jäljellä) ja alkoi leikellä uusia. Penkkien rungot oli yllättävänkin hyvässä kunnossa ja kaikki jousetkin oli ehjät, joten rungoille riitti pelkkä ruostekohtien hionta, perusteellinen putsaus ja maalaus, joka oli sopivan yksinkertaista hommaa mun hoidettavaksi. 



Tässä onkin sitten etupenkin istuinosassa jo uudet pehmusteet ja verhoilut päällä.



Ja olisko kokonaisuudessaan mennyt joku 2,5 työpäivää verhoiluhommaan, keskiviikkona aamupäivällä tuli valmista. Työnjälki on huippua ja onpa mukava istahtaa Ramblerin penkeille kun niiden verhoilut ei ole enää tuhoutuneet.    Molempiin penkkeihin tuli siis kokonaan uudet pehmusteet ja kaikki verhoilut. Eli siis suurkiitokset ja suositus muillekin: Jos tarvii verhoiluja uusia, niin Oldtimerpolsterei Tegernsee hoitaa homman ammattitaidolla.







Kankaan kanssa kävi sikäli hassu juttu, että SMS Auto Fabrics lähetti sitä tuplamäärän (hyvä syy ostaa toinen American    ). Ehdotin kaverille, että kun kangasta jäi yli, niin pitäiskö tehdä pari Rambler-tyynyä takapenkille? Kovin montaa minuuttia ei mennyt, niin mulla oli tyynyt kädessä.



Verhoiluhomman sivussa käytiin syömässä paikallisia liharuokia jotka oli aivan käsittämättömän hyviä.   Ja verhoilun valmistuttua ajeltiin köysiratahissillä käymään Wallberg Am Tegernsee vuorella (1609 metriä korkea mäki), hienot näkymät oli Tegernseen kylään.

[1320]

Verhoilujen valmistuttua keskiviikkona, mietin että mikä olisi loppureissun suunnitelma. Asuin siis tämän aikaa kaverin (verhoomoyrittäjän) kotona. Lomaa ja tekemistä oli vielä jäljellä, joten en pitänyt turhaa kiirettä.

Torstaina ajelin Ramblerilla käymään Münchenissa. Kävin katselemassa kaupungilla paikallisia nähtävyyksiä kun en ollut ikinä kyseisessä kaupungissa aikaisemmin käynytkään. Ja kun kerta Münchenissa oltiin, niin pakkohan se oli käydä BMW museossa, vaikka kyseinen automerkki ei ole koskaan omiin suosikkeihin kuulunutkaan. Mutta tykkäsi merkistä tai ei, niin autotehtaiden omat museot on aina hienoja, ja niin tämäkin.

BMW Museum, München

Näytillä oli useita hienoja vanhoja pyöriä autojen lisäksi.


Vanhoja kilpureita oli myös useampia.


Ehkä tämän museon yksi hienoimpia juttuja, oli se, että tekniikkaa oli esillä kiitettävän paljon, muunmuassa irtonaisten moottorien muodossa. Tässä esimerkiksi '67 Lola T100:n eli siis sen aikaisen Formulan moottori.






Samalla kun Münchenissa olin, niin mulle vinkattiin että käy pyörähtämässä MotorWorldissa, joka ei ole BMW museolta kaukana. Vanhassa tehdasrakennuksessa oli useita automyyntifirmoja joissa osassa oli hienoa vanhempaakin kalustoa. Nähtävää ei ollut ihan yhtä paljoa kuin museossa, mutta ihan käymisen arvoinen paikka kuitenkin.

MotorWorld München





Kelihän oli tänäkin päivänä sellainen että hiki virtasi, lämpötila huiteli varmaan jossain 30 asteen tienoilla. Moottoritiellä kun ajelin takaisin kaverin luokse hieman Münchenistä etelään, sattui hauska juttu kun viereen hidasti joku uusi perhefarmari jossa nainen kuskinpaikalla ja lapset kyydissä. Nainen avasi apparin ikkunan ja huusi siinä 90 km/h vauhdissa "Mikä vuosimalli?". Huusin takaisin että 1964! Sen jälkeen farkusta nousi useampi peukku ja kuski jatkoi tulittamista poistuen horisonttiin.  
Mun Saksankielentaito ei kovin hyvä ole, mutta juuri tuon verran pystyin keskustelemaan Saksaksi.

[1320]

Perjantaina lähdin maaseutuajelulle Ramblerilla, tuolla Alppien läheisyydessä on aika hienoja nuo maaseudun maisemat ja hauska ajella kun tiet menee useiden pikkukylien läpi. Ja paikalliset oli "hieman" ihmeissään kun oudoissa mustissa kilvissä oleva Amerikanauto päästeli kylän lävitse.

No, oli mulla päämääräkin, nimittäin EFA Museum Of German Automotive History. Kurvailin sinne siis pikkuteitä pitkin, tiedossa oli että kyseessä on yksityiskokoelma, ja täytyy sanoa että yllätyin positiivisesti kaluston määrästä, laadusta, harvinaisuudesta ja esillepanosta. Oli nimittäin hieno paikka, ja autotkaan ei olleet ihan yleisimmästä päästä. Suosittelen ehdottomasti jos sattuu tuolla seudulla liikkumaan.

EFA Museum Of German Automotive History



Mercedeksen isot avomallit on säväyttäviä laitteita vaikkei Mersumies olisikaan.



'36-'38 Wanderer W 25 K Sportwagen oli yksi harvinaisempia laitteita, valmistusmäärä kokonaiset 3 kpl.



Yhdelle seinustalle oli kasattu '30 luvun luksusautoja, esimerkkinä vaikka näiden kuvien Horsch sekä Maybach.




Tällainen Adler ei liene myöskään ihan yleisimmästä päästä...


Muutamia hieman tavallisempiakin kulkineita oli esillä, kuten hienosti entisöity Maapallo-Taunus.