Oldsmobile Toronado ”The Miserable case”

[slant sickness]

Juuen tiedä miten muiden konsernien vehkeissä, mut noissa mopareissa mitä mulla on ollut, ennakot on olleet perin maltillisia joutokäynnilä ja kaikissa on tehtaan jäljiltä ollut ported vacuum. Ykskään ei ollut ns sanottu saasteauto. Nuorimmassa oli ovessa tarra "Export only" kun oli päässyt tehtaalta karkuun katalysaattoritta.

Kun käynti on 500-600 rpm, niin se toteutuu paremmin kun ennakot on melkein nollilla.

Nykyisissä ajokeissani tyhjäkäynnin nopeussäätö perustuu osin tai kokonaan ennakon siirtelyyn. Motskarissa ennakko voi olla -25 ja +5 välillä riippuen olosuhteista.

[Harri S]

Tänään vaihdoin moottoriin öljyt ja suodattimen joka oli todella tiukassa ja muutenkin mukavan ahtaassa paikassa.
Spuulasin jäähdytysjärkestelmän vielä kahteen kertaan ja kippasin 10 litraa glykolia tilalle ja vettä lisäksi sen mitä msinne sai vielä mahtumaan.

Sen jälkeen juriseva laturi irti ja osiksi. Laakerinihan loppu ja samoin hiilet.
Otin miljoonalaatikosta jotku delco remyn hiilet ja leikkelin niiden peltilirpakkeet tähän laturiin sopivaksi. Roottorille ja liukurenkaille annoin sorvissa hieman hoitoa teräsvillalla. Kävin välillä kahvittelemassa tuttujen kanssa ja samalla viemässä autoprokkiksista kertyneet jäteöljyt ja glykolit sorttiasemalle kun säilytystilat alkaa olemaan kortilla muutenkin. Paluumatkalla tarttui Puuilosta matkaan uusi laturin laakeri ja IKH:lta pultteja.







Reissulta palattua laturi takas kasaan ja jurinat loppui.

Sitten vuorossa kadonneiden sähköjen metsästystä joka on tosi tympeää hommaa.
Sähköikkunoille ei tule virtaa ja pöyhin johtosarjoja vian paikallistamiseksi mutta eipä selkeää vikaa löytynyt.
Kunnes lopulta otin pääsulakerasian esille sieltä GM perinteisestä, ja perin hankalasta paikasta, kuskin jalkatilan yläkulmasta, ja sehän oli taustaltaan pahasti hapettunut ja ruostunut kun vuotava tuulilasi oli päästänyt vedet rintapellin väärälle puolelle. Etuvetoisen Toronadon tasainen lattia, ilman kynnyksen korkeaa koteloa ja kardaanitunnelia, tekee kuitenkin jalkatilassa jupuamisesta huomattavasti mukavampaa kuin tavan GM tuotteissa.



Noille taustapuolen niittauksille pitää antaa dremeliä ja tinakolvia mutta tänään ei motovaatiota siihen homman riittänyt kun rasiaa ei saa irti johtosarjasta ja se pitää siksi putsata ja tinata tuolla jalkatilassa.

Lopuksi puuhaa eli rapsin hiiren pilalle syömistä alipaineletkuista rikkinäset osat pois ja sainkin luukkulamput aukeamaan mutta sitten valokatkaisijan alipainekatkaisin alkoi temppuilla ja se pitää vielä avata ja huoltaa. Ajovalojen puoleinen alipaineen ohjauslaite toimi mutta avasin ja putsasin sen sekä voitelin jarrusylinterirasvalla. Pääasia kuitenkin että luukkulamppujen aktuaattorit toimii samanaikaisesti ja sujuvasti niin ei tarvi koko auton keulaa alkaa purkamaan.





Huomenna jatkuu puuhastelut kun luopailevat sateista viikonloppua joka tekee puuhaan tauon joka tosin alkaa olemaan jo ihan paikallaan, eikä auton maalauksen pohjien suhteen ole vielä päästy ajatusta pidemmälle.

[Jarona]

Tuli tuosta sytkäjärjestyksen ihme muutoksesta mie imuriin kun joskus 30 vuotta sitten ihan helvetin hyvä kaveri oli kääntänyt mun Jontikasta tulpanjohdot toisinpäin.
Kyse siis moottorikelkasta.
Kyllä vitutti, en ole antanut anteeksi.

[Harri S]

Alipainejuttujen selvittely jatkui eli vuorossa valokatkaisija.
Vikaa ei löytynyt joten purin ja putsasin sen, lyhensin letkuista venyneet päät pois ja laitoin katkaisjan takas paikalleen.
Kokeilin lyhennellä alipainelinjaston pelkästään luukulampuille mutta aukaisu ei edelleenkään toiminut.





Eilen rasvaami aktuaattoreiden ohjauksen alipainekello ei toiminut kunnolla kuin toiseen suuntaan.
Avattuani sen uudestaan huomasin että männänvarresta puuttuu stefa kokonaan, se oli mennyt kellon sisälle, eikä sitä saanut useista yrityksistä huolimatta kaivettua pois.
Kelloa en alkanut avaamaan koska runko-osa on sinkkipainevalua joten lämmittelin kutistesukkaa neljä kerrosta päällekkäin poranterän ympärille, liimasin pikaliimalla yhteen ja lopuksi tuo itsetehty stefa paikalleen ja lukitus parilla pikaliimatipalla.
Rasvauksen jälkeen kello kasaan ja paikalleen ja nyt se toimii kuten kuuluukin ja näin alipaineongelmat tuli selätettyä.



Sähköikkunoiden syötön vika jatkui ja otin lopulta ovesta johtosarjan kumipalkeen auki ja siltä löytyi tukko abikoliittimiä joilla sarjaa oli joskus korjattu. Ikkunoiden syöttökaapeli oli poikki kokonaan ja lisäksi sen ohesta löytyi useiden virransyöttöjen nippu joka oli tinattu metallilenkillä yhteen.
Paikka oli todella hankala ja sijainti ihan käsittämätön mutta sinne se ilmeisesti oikeasti kuului, ovipilarin sisään.







Juotin pätkän monisäikeistä joustavaa kaapelia syöttökaapelin katkoksen tilalle ja suojasin liitokset kutistesukalla. Nyt sähköikkunat toimii. Pujottelin kaapelit takas oven sisään, suojasin rispaantuneet suojaukset etistenauhalla ja jatkoin sulakeradian pohjan kunnostuksella.
Eli dremelillä rusteet pois ja tinalla kaikkien niitattujen liitosten varmistus.
Sen jälkeen putsasin vielä kaikki sulakepesät dremelillä ruosteista ja laittelin sulakkeet takas paikalleen.







Nyt mm. latauksen merkkivalo ja muut heräs toimimaan ja uskoisin että nyt laturikin toimii kun saa tuon lampun kautta magnetointivirtansa.
En kuitenkaan laittamut sulakepesää vielä paikalleen kun "käsi"jarrumekanismi on sulakepesän takana ja sekin on tietysti umpijumissa ja siksi se tarvii kaivella pois herkisteltäväksi sieltä ahtaasta kulmauksestaan.

[Valde]

Pakko kommentoida, @Harri S , minä tykkään sinun tyylistä projektiesi kanssa.

Oli kyse sitten toronadosta, P6R:stä, bosshossista tai meteorista, niin rakentaminen on henkeäsalpaavasta tasostaan huolimatta jotenkin todella resurssiviisasta ja kauniin yksinkertaista. Käytetyt materiaalit/tarpeet on hyvin usein jotain kierrätystavaraa tai alkuperäistä jostakin.

Niin moni (minä mukaanlukien) olisi varmaan sähköjen kanssa lähtenyt kohti jälkiasennus-sulakerasiaa ja lukinnut luukkulamput johonkin asentoon/viritellyt mekamismin konepellin alle yöajoa varten. Tässä näkyy todella upeasti se, ettei vanhaa tarvi välttämättä korvata, koska sen voi korjata eikä se uusi systeemi olisi välttämättä sen parempi.

Kiitos kun jaat näitä meille muille luettaviksi.

[palontie]

Valde puki hyvin sanoiksi sen mitä itsekkin tuumin.

[Smirkelimies]

Nämä tämmöset säikeet on saatava jonkun eri salasanan taa kun ruppee vituttammaan ja kadehittamaan kun en ite ossaa tuollai korjata ja tuo äijän piru se saa nuo värkit aina kuntoon jostain verhonnipsusta osan sorvoomalla.

[Harri S]

Kiitos. Joskus sitä vaan epäonnistuu huonommin ja joskus myös pieni tuuri kantaa läpi elämän.
Oon joskus miettiny että mitä järkeä tällaisen pikkutarkan nysväämisen dokumentoinnissa oikeastaan on kun  tehdyt hommat vois laittaa pariin lauseeseen, mutta näistä on jo ollu muistille tukea kun vanhoja tehtyjä juttuja on joutunut muistelemaan. Vaikka tekstit tulee kirjoitettua vähintään kolmeen kertaan eestaas korjailemalla, jää virheitä lähes joka lauseeseen, suurin vika lienee kirjoittajan korvien välissä ja haljenneessa peukalossa. Pelkän kännykän käyttö näissä dokumetoinnissa luo omat haasteensa.

Rehellisesti sanottuna tämä kyseinen automalli on kyllä ollut elämäni hankalin ja epäonnisin tapaus jo ihan automallin hankinnan alusta lähtien kuten tuolla säikeen alussa kirjoitin.
28 vuotta ensimmäisestä koeajosta ja heti pieleen menneestä autokaupasta kyseiseen malliin liittyen. Mutta eipä varmaan tule ihan heti hukattua poiskaan.

Tässä on nyt sen verran tultu järkiin että en taida katkoa akseleita ja auton tukivarsia kavennusmielessä niiden jättivanteiden takia. Saatanpa vetästä tähän tuon merensinisen Aquamarine värisävyn pintaan kun on kiiltävänä aika herkku.
Alkuperäinen sävyhän se ei ole sillä autoon on tehty kauan sitten täysi värinvaihto ja auton alkuperäinen värisävy on hailakanvihreä Aspen Green. Näin sanoo auton valmistuskilpi sekä tunkin ohjetarran ja takaluukun lukon takaa löytyi alkuperäistä värisävyä.

Se käsijarrumekanismi ei onneksi ollu jumissa vaan vaijeri joten tänään irroittelin vaijerin, tai ainakin melkein, sillä sitä vaijerin kuoren etupäätä ei saanu irti lattialäpiviennistä millään ilveellä, edes pienellä väkivallalla.

Sisälokasuojaa en alkanut irroittamaan ja asiaa tarkemmin tutkimaan vaan otin inektioruiskun ja neulan ja öljysin sillä vaijeria molemmista päistä automaattivaihteistoöljyllä. Kun sisuksen sai liikkeelle laitoin öljyä lisää ja eestaas nitkuttelemalla vaijeri herkistyi ihan toimivaksi. Kävin vielä kierretyökalulla läpi pitkän säätöpultin ja mutterit jolloin takaisinlaitto helpottui kun säätömutterit  meni sormin pyörittelemällä.

Sitten kävinkin ostamassa pari rikkinäistä lasten sähköpotkulautaa ja loppupäivä meni niitä nysvätessä. Toisen sain jo korjattua.