Oldsmobile Toronado ”The Miserable case”

[Harri S]

Kiitos.
Tänään otin takapuskurin työn alle ja sehän on taustaltaan paksussa ruosteessa, ei onneksi kuitenkaan mistään puhki asti.
Rapsuttelin terähajalla ruosteita irti ja iso osa taustapuolen kromeista lähti siinä samalla.



Tein muutaman litran vahvaa sitruunahappoliuosta ja laitoin puskurin likoamaan happoon yksi alue kerrallaan kun kerralla tuota ei hapotettua saa.
Muutaman tunnin päästä hapossa uivan alueen loput kromit ja aluskuparit irtosi ja pääosa ruosteestakin. Pensselillä kävin aina välillä hämmentämässä ruostesakkaa eri kohtiin.





Hapon syödessä ruostetta otin apparinpuoleisen etupuskurinpään käsittelyyn koska siinä oli ulkosyrjällä myös pitkä ja syvä lommo ja pahannäköiset ruosteiset raapimisjäljet sekä tukiraundan painama kohouma.





Merkkasin tussilla sisäpuoelle lommon kohdan ja paukuttelin puukalikalla ja erilaisilla alumiiniastalaoilla lommon oikaistua sekä alumiinivastetta vasten myös kohouman sileäksi. Viilasin naarmut alas, putsasin ruosteista teräshajalla ja täytin urat vannehopealla ja lopputulos on ihan kohtuullinen työmäärään nähden.







Sitten aloinkin kasailla auton etupäätä ja siinä oli krominkiillotuksen lisäksi valaisimen johtojenkorjausta, puskurin säätämistä, listojen sovittamista ja kaikenlaista muuta aikaavievää pikkuaskaretta joita en nyt jaksa alkaa tässä luettelemaan mutta nyt auton keula on jo ihan mallikkaan näköinen, vaikka puskurin keskiosan helmaa pitääkin vielä painaa alas.



Puskurin happokylpy jatkuu edelleen ja puhdasta metallia on jo paljon näkyvissä.

[Harri S]

Jatkoin aamulla taas takapuskurin hapotusta.



Hapotuksen ohessa laittelin paikalleen ovenkahvat ja lukot sekä hioin molemmat tuuletuksen ritilät ja kävin ostamassa kilikalina pohjamaalia ja myös lähes auton värisävyä vastaavaa metallinhohtosinistä pintamaalia jonka vedin pohjamaalin päälle väliväriksi ja siten varmistin vesivärin riittämisen molempien ritilöiden maalauksessa. Tuulinen ja aurinkoinen sää nopeutti taas mukavasti maalin kuivumista ja ruiskuna käytin Puuilon 20 euron HVLP pikkuruiskua.
Sain auton pintamaalaukset valmiiksi.









Takapuskurin puhdistuttua ruosteista, pesin siitä hapot huolellisesti pois ja parin pesukerran sekä kuivatuksen jälkeen kopauttelin muutamat lommot suoriksi ja pensselöin taustapuolelle kaksi kerrosta jäänmurtajaepoksimaalia.

[Harri S]

Puskurin pilparointi jatkui eli maalasin siihen sulkuväriksi mustan miranolin.
Putsasin kiinnikkeet ruosteista ja maalasin ne puolikiiltävällä mustalla.



Helat ja nippelit oli olleet yön happokylvyssä ja pusasin ne ja maalasin mustaksi. Samalla siveltelin ilmavaihtoritiöiden taustapuolelle kotelosuoja-aineen ja nostin ne omille paikoilleen.
Puskurin kuivuttua laitoin pakkivalot ja maalaamani puskurinkiinnikket paikalleen.





Maalien kuivuessa oli hyvää aikaa ajaa nurmikot, hitsata vierassängyn keskijalka ja paikkasin myös talon päädystä kuusi tikanrutaleen hakkaamaa koloa ja tikasviritys, millä yletyin sinne kuuteen metriin tapiseeraamaan ja kittaamaan, ei kyllä olis taaskaan kestäny Avin työsuojelutarkastusta.

Sitten puskurin saattoikin kasata ja asentaa vaimon suosiollisella avustuksella omalle paikalleen. Vielä pitää putsata ja kiillottaa pakkivalojen samentuneet linssit.



Tilasin eilen nippelitepolta uudet ikkunalistan kiinnikkeet ja ruuvit rosterisiin helmapelteihin ja pyöränkaarilistoihin sekä kaikenlaista muuta pikkusälää: lukkonuppeja, kumistoppareita yms.

[Harri S]

Monta päivää tullu kiilloteltua listoja ja tehtyä niille erilaisia spesiaalikiinnikkeitä hajonneiden tilalle kun ei uusiakaan enää ole mistään saatavilla. Samoin mm. taustapeilin jalalle tein uuden koritiivisteen korkkitiivistematskusta joka reunahiottuna ja mustaksi maalattuna on hyvinkin kumitiivisteen kaltainen. Hapottelin myös takatuuleltusritilän taustapellit jotka oli paksussa ruosteessa. Ei ne sieltä mihinkään näy mutta samoilla tulilla tulevat kuntoon kun kerran on muutakin putsattavaa.
Happo liotti ruosteet mustaksi mössöksi joka lähti helposti pois porakoneen teräsharjalaikalla. Maalasin sitten ne pohjamaalilla kiilltävällä mustalla. Musta maali näyttää kuinka varsinkin tuo toinen pelti oli jo melkein puhkiruostunut.





Osien kuivuttua yön yli saattoi pellit ruuvata kiinni takaritilään ja laittaa myös tuulilasin alakromilistan kiinnikkeet paikalleen kun ne ruuvataan eturitilän alle piiloon. Sitten etu- ja takaritilän saattoikin ruuvata paikalleen.
Halmalistat, tai sanotaanko vaikka leveät rosteriset kynnyspellit naputtelin suurinpiirtein suoriksi kun ne oli ajettu monesta kohtaa kiinni ties mihin ja niissä oli paljon lommoja kiveniskuista ja vanhoista sepityksistä. Kiillotuksen jälkeen vedin koria vasten tuleviin pintoihin eristysnauhaa joka toivottavasti hieman suojaa maalia helmapellin teräviltä särmiltä.
Oven alalistat teetti hieman työtä kiinnikkeuden muodossa ja niihin piti tehdä kaikki uudet päätykiinnikkeet murtuneiden tilalle. Uusia ei saa mistään kun tämä erikoisenmuotoinen listamalli löytyy vain 1.gen Toronadon DeLuxeversiosta. Valoin päätyjen sisään kiinteät 6mm pultit kovalla kitillä ja jotka asettuu ovien nurkissa oleviin reikiin, eli kiinnitys onnistuu nyt tavan 6mm mutterilla. Keskikiinnikkeet niittasin niihin poraamiini reikiin, jotka tuli niiden alkuperäisten kiinniketappien tilalle.

Sateet on tauotellu hommia aika taajaan mutta hetkittäin oli sen verran kuivaa ja aurinkoista että spuulasin vesiletkulla molempien etuovien sisukset puhtaaksi vuosien lietteistä sekä hiomapölyistä ja paineilmalla sekä kuumailmapuhaltimella ja sisätilalämmittimellä kuivasin sisäosat huolellisesti erityisesti alanurkista ja saumoista jotta kaikki roskat ja kosteus on taatusti poissa ennen kotelonsuoja-ainekäsittelyä.
Samat putsaukset ja kuivatukset tein myös takasivuikkunoiden alle kun sinnekin oli kertynyt kaiken maailman tauhkaa melkoisesti.
Poistin ovien pohjista kaikki vedellaskuventtiilien kumit jotta oven sisäosan tuuletus pelaa jatkossa paremmin eikä ja roskat vesi jää missään vaiheessa oven sisään makaamaan. Kuvumista odotellessa oli hyvää aikaa kunnostaa homeiset takasivupaneelit. Liukkarilla poistin homeiden jäljet ja lopuksi lutrasin niihin paksusti Autoglymin Vinyl & rubber carea.









Aamulla noudin Puilosta muovinhoitoaineet sekä pari isoa spraypurkkia Dinitrolin ML liukkaripohjaista kotelonsuoja-ainetta, jota siis on edelleen saatavissa ihan hyllytavarana, ja joka notkeana menee läpi pienestäkin raosta ja ruuttasinkin kotelonsuoja-aineet molempien ovien kuivattuihin päätysaumoihin, pohjaan ja alasaumaan sekä takakylkien sisäkoteloihin takasisälokasuojan ja ulkopellin väliseen rakoon ja takasivuikkunan alla olevaan sivukoteloon ja takaluukun sisuksiin.
Aine tursusi hyvin kuivista korisaumoista ja listankiinnikkeiden reijistä läpi ja ehti imeytymään joka sopukkaan ennen juuri äsken alkanutta sadekuuroa.
Otin autosta muutaman kuvan nyt kun siitä puuttuu enää tuuli- ja takalasin listat jotka asennan jahka ne tilaamaani listankiinnikkeet saapuvat.

[Harri S]

Tänään saapui Tepon lähettämät nippelit ja pääsin kiinnittelemään ikkunalistoja.

Sitä ennen kuitenkin ovien höyrysulkujen rakentelua ja koska alkuperäiset puuttui osin ja oli muutenkin riekaleina niin tein ne tälläkin kertaa kontaktimuovista joka tarttuu hyvin ensiksi oveen liimattujen ilmatointiteippien päälle ja on ohutta ja sitkeää sekä hyvin muotoutuvaa tavaraa. Kun kontaktimuovi on aseteltu paikalleen niin laitan vielä kierroksen teippiä reunojen päälle jolla varmistan muovin paikallaanpysymisen. Samat systeemit myös takasivulasien alapuolelle. Nuo suojaavat jo alunperinkin pahoin kosteudesta kärsineitä ovipahveja lopulliselta tuholta.







Listojen kiinnitys on aina tympeää hommaa kun pitää varoa tuoretta maalipintaa ja sopivuus arvelutti muutenkin kun kattoa on korjattu rajusta etu ja takareunasta, aivan kuten noita takapilareitakin. Sain listat kuitenkin jo aika hyvin paikalleen ja samalla myös pyyhkijänvarret uusilla Tricon pyyhkimensulilla.





Auto alkaa olemaan ulkoisesti valmis talvehtimiseen ja pääsen nyt keskittymään sisätilojen verhoilujen asennukseen. Se Jenkeissä pöllitty kallis mattosarja ohuesti harmittaa kun sen otollinen asennusaika olis nyt.

[Jussi]

Jos sulle ei käyny ton jeesusteipin kanssa jotain ihme tuuria, niin ne ei kyllä pysy tuolla ovissa. Ikinä ei oo pysyny. Vähän lämpöö ja kosteutta, niin teippi ja liima on erilliset osat. Tai sit se liima muuttuu limaliisteriksi, joka ei myöskään pidä sit teippiä enää kiinni. Mutta ei sitä kyllä poiskaan saa... Sitä liimaa.

[LPR]

Höyrysulkumuovia ja butyylinauhaa olen käyttänyt noihin ovimuoveihin. Jos teipata on pitänyt, vaikka joku repeämä, niin höyrysulkuteipillä tai kudosvahvistetulla alumiiniteipillä.

[Harri S]

Hyvin on suojaukset pysynyt kun auringonvalo ei pääse paskomaan liimoja ja teipatessa pitää muistaa muutama juttu.
Rasvat ja liat huolellisesti pois tinnerillä.
Tuon mahdollisen kosteuden takia se teippi pitää vetää ekaksi kiinni siihen puhdistettuun peltiin ja vasta sitten teipata kelmu siihen päälle.
Muutenkin kannattaa valita mahdollisimman ohutta teippiä koska ne paksut, lähinnä muovinauhamaiset on juuri niitä jotka pykii itsensä ajan myötä irti liimoista ja tässä kohtaa sen teipin paksuudesta ei ole muutenkaan mitään hyötyä. Mahdollisimman ohut ja taipuisa on parasta. Hyvä teippi pysyy kyllä kiinni sekä kanaalissa että myös ovessa.

[pekka karvonen]

Tämmönen on kyllä aikalaisekseen futuristisen näköinen ja komia kapistus. Oulussa sain ihastella vastaavan mutta kullanvärisen ohilipumista. Isokin ku mikä.

[LPR]

Tämmönen on kyllä aikalaisekseen futuristisen näköinen ja komia kapistus. Oulussa sain ihastella vastaavan mutta kullanvärisen ohilipumista. Isokin ku mikä.

Mikkelissä aikanaan liikkui valkoinen.

[Harri S]

Jatkoin viime kesänä aloittamaani ovipaneelin korjausta ja hionnan ja reunan alatasoituksen jälkeen päädyin siihen että parhaiten kovettuneen vinyylin saa takas paikalleen kontaktiliimalla ja lämmittämällä.





Siispä sudin kontaktiliimat molempiin pintoihin ja laitoin juotospuhaltimeen 140 astetta jolla korppuuntuneen vinyylin saa takaisin notkeaksi sekä suoristettua ja paineltua tasaisesti kiinni lasikuituun ja runkopahviin.





Sitten pahvin saattoikin laittaa kiinni oveen ja pikku etsimisen jälkeen löysin jopa kaikki vuosia sitten irtipuretut kromiosat jotka asensin omille paikoilleen.
Apparin oven pahvin asennuksen jälkeen alkoikin sataa ihan kaatamalla ja asennushommat loppui siihen. Apparin oven vetokahva meni niiden pöllittyjen osien mukana ja se on yhä hankintalistalla.

[Harri S]

Ruiskuttelin kotelosuoja-ainetta kaikkien ikkunalistojen väliin ja tuuli- ja takalasin uriin joka ehkäiseen ruosteen uusimista kun noissa paikoissa suojaava maalikerros tuppaa jäämään aika ohueksi.
Tyhjäsin auton maalaustarvikkeista ja muusta tauhkasta. Sitten imuroinnit ja kunnon luutuamiset pölyn poistamiseksi.
Tein takapään virransyötön lattajohdolle kolme alumiinista kiinnikettä jolla se pysyy paremmin urassaan kun tuo musta maali on aika liukasta.







DHL toi viikonloppuna Amazonista ostamani uudet Wagnerin sealed beam ajovaloumpiot kun alkuperäisistä oli jokaisesta vähintään yksi lanka poikki. Noilla uusiminen on muutenkin "bolt on" juttu kun kiinnikkeet on tuolle valaisinmallille suunniteltu. Kiinnikkeiden sisällä oli yllättävän paljon savea  ja yksi käärmeennahka. Pesut ja putsaukset ja nyt kaikki keulan valot toimivat jälleen.







Pesin ohjaamon takaosan muovipaneelit ja hölväsin niihin reilusti muovinhoitoainetta. Sillä aikaa kytkin kaikki takaosan johtoliitokset ja muutamien sipistelyjen ja maattovikojen korjausten jälkeen myös peräpään valot toimii. Sähkötoiden jälkeen takaosan paneelit saattoi kasata paikalleen. Ohjaamosta puuttuu istuinten lisäksi enää lattiamatot ja kattoverhoilu jonka ohessa veden tuhoamat ja siksi repsottavat takapilarien verhoilut pitää uusia runkopahveja myöten.







Seuraavaksi laitan penkit paikalleen niin saan auton toivottavasti ajokuntoon.

[Jarona]

Onkos nuo lattakaapelit alkuperäisiä vai siltanosturista kotoisin?
Tuli mieleen että työpaikalla olisi tuota kaapelia, josko ottais talteen tulevaisuuden tarvetta odottamaan..

[Harri S]

Ihan originaali systeemi. Mun mielestä aika edistyksellistä käyttää johtosarjan pääkaapelissa lattajohtoa ja lattaliittimiä jo vuonna -67.

Tuli nätti ilta niin kävin hakemassa penkit ja asensin ne paikoilleen.

[Harri S]

Hain aamulla tälle kahden päivän siirtoluvan. Siirtoluvan hinta oli noussu aika reilusti, yli 20% viime kesästä.

En viitti vielä laittaa bensaa tankkiin koska muutama bensalatku on vielä vaihtamatta konepellin alla, kun ne ei muutenkaan kestä nykybensoja ja silloin menis kaikki mujut kaasuttimeen.
Joten vedin lattian alta bensaletkun irtokanisterille jonka asettelin apparin jalkatilaan. Tuo riittää hyvin parin päivän koeajeluille.

Pesin auton kaikki ikkunat molemmin puolin kertyneestä liasta ja maalarinteipin liimoista sekä maalisumuista.
Hieman jännitti vuosikymmeniä seisseen voimansiirron toiminta kun en ollut kokeillut sitä kuin vain hieman eestaas tuossa pienessä pihassa mutta tällä kertaa vaihteisto toimi ihan oikein sekä äänettömästi, vaikka kikkarin tangon jätinkin vielä toistaiseksi irralleen.
Tässähän on sähköinen kikkari joten kikkarintangon irtijättö ei vaikuta alipaineohjatun vaihteiston toimintaan.

"Neitsytajon" jälkeen kunnon ulkopesu kotelosuoja-aineen roiskeista ja pölyistä.  Löysin myös auton hanskalokerosta autosta puuttuneen takakontin lukkopesän kiinnikkeineen ja irto-osineen jonka purin ja sovitin auton avaimelle sopivaksi. Kyseessä on hankalasti löydettävä sinkkivaluinen osa joten ihan hyvä että sekin oli tallella.



Muutaman kilsan ajeluiden jälkeen auto alkaa olemaan lopultakin valmis talvisäilöön siirtoon joka tapahtuu huomenna, jolloin ajan sen reilun kilsan päähän siihen kesäkuussa ostamaani säilytyspaikkaan. Ensi viikonloppuna tulee taas uudet saderintamat, joille ei tunnu loppua näkyvän, enkä halua tätä enää enempää uittaa syksyn vesisateissa kun kaikki penkitkin on jo asennettu paikalleen.

Alunperin tarkoitus oli maalata vain katto ja peräosa, ehkä pohjamaaleihin asti, mutta lapasestahan tämäkin lähti kun vauhtiin pääsi, kuten näissä yleensä tuppaa käymään.
Mutta hyvä näin, kun sain jo jotain näkyvääkin aikaiseksi.
Tälle tarinalle tulee siis hetkeksi tauko.