'72 Ford Consul 302 Cid

[samulis]

Joko auto nähdään Heurekan illassa?

[1320]

Joko auto nähdään Heurekan illassa?

Ei voi tietää, mutta ehkäpä?  
Omistajalla on vähän mennyt maku koko Vantaa Cruisingiin kun tuntuu että kebabbiukkojen sekoiluja ei oikein jaksa lähteä katselemaan ja toisaalta myöskään madalletut paukkuvat beeämveet ei kiinnosta yhtään.
Onhan siellä toki paljon hienoja ja mielenkiintoisiakin autoja, siis myös ei-Amerikkalaisia.

Ajatus oli kyllä käydä Juhannuksena, jos tämä on vielä ehjä niin todennäköisesti tulen Consulilla.

[1320]

Kirjoitellaanpa tähän alkukesän ajeluista...

Leiman jälkeen ajattelin, että täytyy lähteä koeajolle Stadin Cruisingiin. Hyvinhän auto pelasi muuten, mutta Malmilta Kauppatorille ajellessa hönöilin kytkimen kanssa, ja sammutin auton vahingossa liikennevaloihin. Tämän nytkähdyksen jälkeen alkoi jokin raahausääni kuulua auton alta. Ihmettelin, että onko pakoputki löystynyt niin, että osuu kardaaniin vai mikä, kun ääni tuntui muuttuvan ajonopeuden mukaan.

Muuten auto toimi hienosti ja parannetun kytkinvivuston turvin keskustan cruisailutkin sujui ihan mukavasti.




No, tallilla tutkimaan seuraavana päivänä hankausäänen lähdettä. Kardaanin kannatinlaakerin tukikumihan se oli päättänyt antautua. Hetken aikaa ihmeteltyäni tukikumi ja laakeri on 940 sarjan Volvosta otettu, joten varaosan sai haettua Motonetistä. Takakardaanin irrotus perästä oli hieman työläs, mutta muuten kannatinlaakerin vaihdossa ei ollut mitään ihmeellistä.



Uudella kannatinlaakerilla olikin sitten hyvä lähteä Himokselle V8 Summer Meetiin. Tarkoitus on ollut osallistua burniskisaan parina viime vuonna, mutta auto on ollut aina rikki. Mitään menestystavoitteita ei kyllä ollut, pääasia olisi että itsellä on hauskaa ja yleisö viihtyy.
Himoksen reissua varten pakkailin konttiin työkaluja, tunkin, pukit ja burnisrenkaat. Torstaina duunin jälkeen kohti Himosta tallilta Hyvinkäältä. Padasjoella pysähdyin tankkaamaan kun ajattelin, että bensa alkaa varmaan olla aika vähissä. Tankkiin ei mennyt kuin 14 litraa, joten laskin huvikseni kulutuksen, välillä Hyvinkää-Padasjoki meni 8L/100 km bensaa, ei siis käytännössä yhtään mitään.     Ylivaihde on ihmeellinen asia...

Himokselle päästiin ilman mitään teknisiä murheita.


Lauantaina oli autonäyttelyn ohessa burniskisa. Kaveri nappasi hyvän kuvasarjankin omasta töhöilystä.
Tarkoitus oli pistää kolmosella pyörä pyörimään ja sitten nelosta tupaan, mutta eipä kerennyt kun aika alkuvaiheessa suoritusta auto sammui yhtäkkiä eikä lähtenyt enää käymään. Sitten alkoikin pellin alta hieman kyteä, kun pientä lieskaa näkyi putsarinreijästä. Järjestäjille iso kiitos, sammutus oli nopea operaatio ja näinollen mitään vauriota ei tullut.









Ja jos oikein elävää kuvaa halua katella kaverin videolta, niin kohdassa 5:37.

Tutkittiin sitten mikä tämän operaation aiheutti, niin kaasarin kyljestä oli lentänyt yksi messinkitulppa mäkeen ja sitäkautta bensat oli roiskuneet pitkin konehuonetta. Puutappi reijäntukkeeksi ja sitten alkoi kone pysymään jo käynnissä, mutta Holleyn neula vuosi läpi ja tulvitti kaasaria. Suurkiitos nimimerkille Camino79 korjausavusta sekä varaosasta, sieltä löytyi nimittäin uusi vastaava neula jolla saatiin vehkeet taas toimimaan.
Pitää roudata vaikka laatikollinen Santtua kun seuraavan kerran törmätään jossain.

Illalla päivän suurin yllätys oli, kun palkintojenjaossa selvisi, että yleisö oli äänestänyt Consulin burniskisan kakkoseksi!   Enpä olis arvannut, että 20 sekunnin burniksella voi pärjätä noin hyvin. Kuka sanoi, että burniskisassa pitäisi muka tuhota renkaat?



Sunnuntaina ajeltiin Himoskelta kotiin. Tautisen kuuma päivä, ja autossa oli kuin saunassa olisi istunut. Kaikki toimi kuitenkin hienosti, eli 200 km kotimatka sujui ilman ongelmia. Tallilla sitten tein kaasariin kierteen ja laitoin ruuvattavan tulpan puutapin tilalle. Nyt kone toimii senverran hyvin etten ole siihen koskenut, mutta viimeistään talvella täytyy iskeä täysi korjaussarja tuohon kaasariin.


Himoksen jälkeen piti laittaa pakoputkiin toiset vaimentajat, koska melu auton sisällä (ja ulkonakin) etenkin matka-ajossa on ihan liian kova. Biltemasta löytyi tällaiset rosteripöntöt, jotka virittelin putkistoon. Ei ollut ihan helppoa, koska tilaa on todella vähän, mutta lopputulos on ihan ok. Vielä tarvii tosin tehdä vaimentajilta lyhyet putkenpätkät, että saa ulostulot korilinjan tasalle ja näinollen meteli ei jää auton alle.

Äänimaailma hiljeni kyllä huomattavasti, eli kannattava päivitys.



Juhannuksena kävin Vantaa Cruisingissa pyörähtämässä.



Vantaalta kotimatkalla alkoi taas alustasta kuulua ylimääräistä kolinaa. Tallilla perä ilmaan ja tutkimaan, uusi kardaanin kannatinlaakerin tukikumi oli pettänyt, vulkanointi oli revennyt ja kardaani pääsi kolisemaan pohjaan. Uusi kannatinlaakeri kieltämättä tärisi matka-ajossa jo heti asennuksen jälkeen, että olisko siinä ollut jotain vikaa, no tiedä häntä? Laitoin paikalleen nyt uuden samanlaisen, seurataan tilannetta.

Koeajolla Rekola Cruisingissa ainakin kaikki tuntui toimivan hyvin.

[Valde]

Uusi kannatinlaakeri kieltämättä tärisi matka-ajossa jo heti asennuksen jälkeen, että olisko siinä ollut jotain vikaa, no tiedä häntä?

Ihan perus 940 volvon kannatinkumi.

Sitä tärinää saa pois leikkaamalla "pohjausharjanteen" matalaksi, mutta tässä autossa ei liene siitä kyse, vaan muista muuttujista.

[1320]

Eipä ole tätäkään saanut aikaiseksi kukaan päivitellä. Yritin itseasiassa kerran jo naputella tän viestin, mutta joku meni vihkoon ja pitkä viesti kuvineen katosi johonkin.    No, kokeillaan uudestaan.

Viime päivityksen jälkeen mainitsemisen arvoinen juttu oli tietenkin yksi vuoden kohokohdista, eli Lynx Mountain Garagen tallibileet, jossa rengas palaa aina niin, että taisipa joku vuosi paikalla käydä palokuntakin.   Itselläkin meni kaksi paria takakumeja vaihtokuntoon ja autohan toimi erittäin hienosti koko illan!







Muuten syksyllä ei ihan hirveästi tullut ajeltua, jotain hajanaisia reissuja, mutta ei mitään ihmeempiä. Jossain vaiheessa syksyä huomasin ihan rutiinitarkastuksessa, että venttiilien lash capit oli päässeet kulumaan yllättävän pahoin, joten otin ne pois ja löysin Summitin valikoimista PRW:n rullakeinut, jotka ratkaisi venttiilikoneiston geometriaongelman, joka on vaivannut tätä autoa oikeastaan koko mun omistusajan.

Syksyllä tuli sitten sellainen käänne, että ostin kaksi harrasteautoa lisää.   Tästä syystä laitoin Consulin myyntiin, koska kunnollista tilaa sen säilytykseen ei ole, rakentelusta puhumattakaan ja toisaalta rahallekin olisi käyttöä. Syksyllä tuli pari vaihtotarjousta, toinen olisi ollut kiinnostava, mutta sekään ei olisi ratkaissut mun säilytystilaongelmaa, joten en lähtenyt vaihtamaan. Toinen vaihtotarjous oli kaasutrukki.   Eihän siinä, mutta sellaiselle ei ole oikein käyttöä, ja ikävä sillä on töihinkään päästellä. Otin sitten auton pois myynnistä ja ajattelin, että kokeillaan keväällä uudestaan, etenkin kun kaveri tarjosi vaihtoehtoa, että sain vietyä Consulin hänen kerrostalon autotalliin säilöön.

Talvella ajelin viikon verran Consulilla töihin, kun halusin testata talviominaisuuksia. Tätä varten ruuvattiin vanteille eteen vanhat Semperitin nastat ja taakse kaverin Lincolnin vanhat nastat, jotka oli hylätty Lincolnista liian liukkaina. Vielä -10 asteen pakkasilla kyyti oli ihan mukavaa, lämmityslaite lämmitti senverran että sisällä ei ihan kalikaksi jäätynyt ja kylmäkäynnistykset ilman ryyppyä onnistuivat kohtuudella. Muutenhan tuolla aika varovaisesti sai ajella, perä pyrki kampeamaan sivulle aika herkästi...

Tammikuussa kävin myös Vantaa Cruisingissa!


Helmikuussa oli sitten Ford Freak Club Of Finlandin ja Cadillac Club Of Finlandin yhdessä järkkäämä jääratapäivä Hämeenlinnassa. Sinnehän piti ehdottomasti lähteä Fordia kiusaamaan, koska jääradalla olen halunnut käydä siitä lähtien kun ostin tämän auton, mutta toistaiseksi auto ei ole ollut yhtenäkään talvena ajokuntoisena.
Kävin perjantai-iltana hakemassa Fordin kaverin tallista ja ajelin kotipihaan, jotta aikaisin lauantaiaamuna pääsee starttaamaan kohti Hämeenlinnaa.
Jääratapäivän aamunan nousin ylös ja katselin lämpömittaria. Pakkasta oli -25, hieno homma.   Olipa mielenkiintoista herätellä autoa tuossa pakkasessa käymään ilman minkäänlaista esilämmitystä, ryyppyä tai mitään muitakaan talviautoiluun liittyviä varusteita, ja tietenkin iso ilmanputsari konepellistä läpi. Varmaan 15-20 minuuttia herättelin Fordia kunnes se suostui pysymään käynnissä.   Ajomatka Hämeenlinnaan ei ollut varsinaisesti mikään nautinto. Vaikka mulla oli paksusti päällä, niin autossa oli aivan järjettömän kylmä! Etenkin jaloissa ei ollut minkäänlaista tuntoa kun perille päästiin. Lämmityslaitteen lehmänhönkäys ei oikeastaan auttanut mitenkään noin kylmässä kelissä, eli autossa taisi olla ihan yhtä kylmä kuin ulkonakin, tai siltä se ainakin tuntui.

Hämeenlinnaan kuitenkin päästiin.


Jäärata oli pellolle aurattu. Suhteellisen kapea (joka oli ehkä ihan hyväkin, niin ei tarvinnut kertaakaan kaivaa autoa kovin syvältä hangesta  ), mutta hyvinkin tasainen, joten siinä sai huoletta sladitella menemään. Aamun ekat kierrokset oli hauskimpia, kun radan pinta oli vielä luminen, niin vauhtia sai paljon enemmän kuin iltapäivästä, jolloin rata oli jääpinnalla. Oli kyllä erittäin hauska päivä, rataa tahkottiin aika monta kierrosta useaan otteeseen ja penkkaa levitettiin kiitettävä määrä.

Jussi Pietarinen otti hienoja kuvia radalta, ja niiden käyttöön saatiin lupa, suurkiitokset siis siihen suuntaan! 








Melko paljon kertyi lunta auton alustaan, kun katsoi vesilätäkköä, joka oli kaverin tallin lattialla seuraavana aamuna.



Kotiinpäin ajellessa löysin lämppäristä säätöjä, ja sain lehmänhönkäyksen ohjattua varpaille. En sano, että autossa olisi vieläkään kuuma, tai edes lämmin ollut, mutta varpaissa oli edes jonkinlainen tunto kun takaisin Vantaalle päästiin.



Consul odotteli tallissa koskematta vappuviikolle asti, jolloin vaihdoin kesäpyörät alle. Vappulauantaina ajelin Lahteen, ensin Retro Trucksiin ja sitten käymään Classic Motor Shown parkkiksella. Sunnuntaina käytiin sitten itse näyttelyssä, myös Consulilla.



Autohan toimi muuten pirun hienosti, mutta sunnuntaina melkein jo kotona tuli sellainen vika, että kytkin ei irrottanut enää sen jälkeen, kun moottori lämpesi. Maanantaina kun lähdin aamulla töihin, niin kylmänä kaikki toimi taas normaalisti, mutta koneen lämmettyä pykäliä ei taas saanut päälle. Syyksi paljastui kytkinpoljin, jonka puslat oli kuluneet loppuun. Tähän varmaan vaikuttaa se, että polkimen ja kytkimen pääsylkyn käyttötangon linjaus ei ole ollut koskaan ihan viimeisenpäälle kohdallaan, vaikka toki nykyään se on huomattavasti parempi kuin ennen.

Purin polkimen autosta pois, ja huomasin että pusla on varmaan ollut rikki jo jonkin aikaa, koska myös polkimen puslanreikä oli kulunut soikeaksi. Hitsailin reikään täytettä ja "koneistin" sen oikeaan muotoon Dremelillä. Uudet puslat otin varaosalaatikosta löytyneestä jarrupolkimesta, jossa on sama pusla.




Harmi että korjauks imaisi tekijän niin mukaansa, etten älynnyt ottaa yhtäkään kuvaa polkimen hitsailuista.

Polkimen korjauksen ja uusien puslien myötä kytkin pelaa taas ja suoritin koeajot Tomahawk Townin ja Espoon Automuseon Swappeihin, hyvin toimii!
Samalla laitettiin taakse vanteet, jotka mulla on olleet jo useamman vuoden. Ne on Granadan levennetyt 14" peltivanteet, mutta en ole löytänyt niille sopivan leveitä 14" kumeja, ennenkuin viimesyksynä kaveri vinkkasi näistä 235/60/14 Cooper Cobrista. Leveät kumit näyttää ihan sopivilta alla, mutta Espoon Automuseolta lähtiessä kun hieman polkaisin kaasua, niin pitoa niissä ei yhtään sen paremmin ollut, vaan lakua tuli katuun samantien.




Autohan on edelleen kaupan. Vaihtotarjouksia on tullut, mutta ei oikeastaan mitään mikä olisi herättänyt pahemmin omistushaluja. Toki tiedän, että tällainen ei ole helppo auto myydä.
Sinänsä mitään pakkoa tällä hetkellä ei ole tästä luopua, mutta järkiostajalle myisin kyllä sopivasti. Jos auto ei mene kaupaksi, niin jatkojalostusta varten suunnitelmiakin on. Niitä jos lähdetään toteuttamaan, niin sitten auto poistuu myynnistä, mutta ei niistä suunnitelmista toistaiseksi sen enempää.

[Stige]

Renkaassa kun lukee bf goodrich tai cooper cobra tms jenkkien roskamerkki ni sutii vaikka se mummon nissani noilla 
Ei ne pidä missään olosuhteissa ees uutena.