mökkiauto

[leemu]

Kyllä se koiraihmisen viikonloppuretki tsekkeihin menee ihan farmariautollakin

Joo, kyllä lajissa on kaikenlaisita masokismia nähty ja vähän kokeiltukin  

[leemu]

Sähkömittari näkyy toimivan
Hupiakut sen sijaan taitavat olla vainaat
Lepojännitteet ok ja ottavat virtaa vastaan, eli näennäisesti kaikki hyvin.
Vaan annas olla jos koittaa kuormittaa.
500w löylyä invertterille, niin jännite putoaa samantien siinä määrin, että vertti alkaa panikoida alijännitteen tähden.

Koitin piruuttani ilpillä kiusata reilun kilowatin kuormalla, niin ei kymmentä minuuttia mennyt kun vertti löi leikin poikki..

Kukkaro näyttää siltä, että tuleva kesä taidetaan ostella aggrikaattiin 98:a jos tarvitsee ilman töpseliä pärjäillä ja katsellaan akkuhommia myöhemmin...

[leemu]

Vesivehkeet alkaa hakea paikkansa takatallissa.
Säiliö täytyy kiinnitellä kunnolla ja putkia kannakoida vielä lisää.
Painevesiautomaatin kytkentäletkutkin vaihdan jossain välissä vähän lyhyempiin. Nuo pitkät kun lojuivat sopivasti nurkissa, niin menivät nyt paikalle.
Täyttö tapahtuu tuosta oven pielestä pikaliittimellä ja säiliön vieressä on tyhjennysventtiili alimmassa kohdassa putkistoa.
Paineilmallahan verkosto toki täytyy syksyisin tyhjentää, kun kupari ei jäätymisestä tykkää ja nuo puristusosat vielä vähemmän
Kaasupullolle pitää joku tellinki väsätä myös, ei vissiin oo hyvä pyöriä letkun varassa pitkin tuolla

[Hupeli]

Paineilmallahan verkosto toki täytyy syksyisin tyhjentää,

Muista sitten pitää auto vaa`ssa puhallellessa 

[leemu]

Muista sitten pitää auto vaa`ssa puhallellessa 

Vielä parempaa.
Kotopihan parkissa auto on niin, että jos lykkään keittiön kraanasta ilmaa putkeen, niin on koko matkan alamäkeä mennä.

Kannakoin tänään vähän putkia ja sain vesisäiliö kiinni parilla liinalla.
Aggrikaatille suunnittelin vähän käyttökelpoista tapaa kuljettaa.
Vehkeessä on pyörät toisessa päässä ja vastapuolella jalat.
Pistin sen kyljestä sisään niin, että jalat on uloimpana jolloin myös pakoputki on poispäin autosta.
Laitoin aivan luukun reunalle kiskon pätkät stoppariksi, että vehkeen voi vetää mahdollisimman pitkälle ulos ilman, että se putoaa kyydistä.
Sitten kokoon taitettava jakkara jalaksi alle, että pysytään suurinpiirtein vaakatasossa.
Vielä täytyy rakennella sisäpuolelle jonkinlainen äänieristetty loota, niin eiköhän käyttö onnistu niin, että melutaso säilyy siedettävänä.

[Hupeli]

koko matkan alamäkeä mennä

Täähän on kuin vanha kunnon mäki startti. Vanha ja varma

[leemu]

Ratkaisin taannoin toimimattoman nopeusmittarin ongelman.
En jaksanut ihmetellä enempiä sopivan vaijerin löytymistä + että mittari näytti reilun 10km/h liian vähän.
Tilasin sitten kiinalaisen gps-mittarin. Nelisenkymppiä tuli rahteineen hintaa.
Sovittelin sen orkkismittarin reikään palasella lämminvesivaraajan suojapeltiä.

Koeajo on suorittamatta, mutta (vakoilu)sateelliittiin se ainakin löysi yhteyden

[Jussi]

Ratkaisin taannoin toimimattoman nopeusmittarin ongelman.
En jaksanut ihmetellä enempiä sopivan vaijerin löytymistä + että mittari näytti reilun 10km/h liian vähän.
Tilasin sitten kiinalaisen gps-mittarin. Nelisenkymppiä tuli rahteineen hintaa.
Sovittelin sen orkkismittarin reikään palasella lämminvesivaraajan suojapeltiä.

Koeajo on suorittamatta, mutta (vakoilu)sateelliittiin se ainakin löysi yhteyden

Tollasten gps-mittareiden ongelma on ihan konkreettinen, ja siitä syystä ne ei kelpaa "viralliseksi" mittariksi. Se kun näyttää enemmän tai vähemmän historiaa, ei juuri nyt tapahtumia. Lisäksi tietty yhteyskatkos ei näy mitenkään, vaan voit päästellä kuin kovaa vaan.
Josta syystä ihan pikkasen ihmettelen suunnitelmia ajelujen rahastuksesta gps-seurannan perusteella...

[leemu]

Tollasten gps-mittareiden ongelma on ihan konkreettinen, ja siitä syystä ne ei kelpaa "viralliseksi" mittariksi. Se kun näyttää enemmän tai vähemmän historiaa, ei juuri nyt tapahtumia. Lisäksi tietty yhteyskatkos ei näy mitenkään, vaan voit päästellä kuin kovaa vaan.
Josta syystä ihan pikkasen ihmettelen suunnitelmia ajelujen rahastuksesta gps-seurannan perusteella...

Tällä ei onneksi saa kovin rivakoita nopeudenmuutoksia aikaan
Joku oli moottoripyörään laittanut ja siinä viive oli tosiaan haitannut vähän jo käytännön tasollakin.

[Hupeli]

Tossa lähellä "naapurissa" aivan samanlainen vekotin kuin tämä sinun. Ehkä vähän tummempi sininen.
Piti ihan käydä koiralenkillä tsiikaa olitko se sinä mutta taisittekin olla samalta campinkilta mutta eri nurkilta. Silleen -lähellä- muttei kuitenkaan..

[leemu]

Hupiakkuasiat ratkesivat hieman yllättäenkin.
Tässä pätee tavallaan vanha sanonta "toisen onni on toisen epäonni"
Kaverille kävi kylmästi kesälomareissussa, kun bussista räjähti ojan puolen etufillari ja katiska syöksyi kaheksaakymppiä hatelikkoon
Käsittämätöntä tuuria oli matkassa, sillä bussin pysähtyessä vastapenkkaan jatkoi yksi kyytiläinen matkaansa tuuliruutu sylissä ojanpohjalle, mutta kaikki poistuivat paikalta omin jaloin ja jopa rytäkässä karannut koira löytyi myöhemmin täysin kunnossa
No bussista tuli romurautaa ja kaveri on sitten kaupannut käyttökelpoiseksi jäänyttä ja itselle tarpeetonta tavaraa pois.
Jotenka kävin hakemassa kolme kappaletta tismalleen samanlaisia Megalight power akkuja kuin edellinen parikin oli.
Nyttemmin siis hupipuolen pakettina on 4kpl 220ah agm-akkuja.
Alunalkaen jo oli mielessä toisen akkuparin lisääminen rinnalle, vaan aina on ollut jotain tärkeämpää rahanmenoa.
Nyt kun asialle oli pakko tehdä jotain, niin tämä tuntui parhaalta "bang for the buck" ratkaisulta.

[leemu]

Päästiin tälle kesälle sentään liikkeellekin ja käytiin nopea viikonloppureissu.
Ei kaukana, mutta sentään vanhan lääninrajan toisella puolella  

Kiinalainen nopeusmittari toimii ihan kuten kuuluukin. Paluumatkalla meinasi kerran kadottaa yhteyden vakoilusatelliittiin, viisari kävi neljässä kympissä palaten samantien matkavauhtiin.
Virhettä google mapsiin verrattuna näyttäisi olevan normaalit 6-8km/h.

"Uusissa" akuissa tuntuu potkua piisaavan ihan ok. Lauantai illalla savuttiin Poriin raviradalle parkkiin, eikä mahduttu (maksetulle) sähköpaikalle. Ei jaksettu alkaa säätämään, joten lykättiin alueen nurkkaan vaan parkkiin ja leiri pystyyn.
Ilta- ja aamupalat paisteltiin akkusähkön voimin, samaten kun vettä ja valoja käyteltiin tarpeen mukaan.
Sunnuntaina iltapäivällä alkoi näyttäämään siltä, että ilppi olisi kiva saada päälle, joten kaivoin Timcon esille takatallista.
Samassa tuli mieleen, että piru vieköön siellä on sitä vanhaa bensaa tankissa edelleen jolla se ei oikein tykkää käynnistyä  
Mitään pilotiksi soveltuvaa ei tullut pakatuksi mukaan, joten mikä neuvoksi
Talkooväki on onneksi ollut sen verran bakteerikammoista, että vessassa on käsidesiä. Sellaista sumupullosta annosteltavaa.
Pullo lainaan ja pari painallusta ilmanottoon ja katso, ekalla nykäisyllä käyntiin  

Uusittu käyttövesijärjestelmä toimi myös moitteettomasti. Vettä tulee mukavalla paineella ja lämpöä riittää sähköstä riippumatta.
Kaasupullo täytyy vielä sijoitella mukavammin, että saa sulkua käytettyä ilman takatalliin kömpimistä. Ihan niin kova luotto ei kiinan vehkeeseen ole, että antaisin kaasun olla koko ajan päällä.

Lähtiessä meinasivat laturinhihnat suuttua kasvaneeseen akkukapasiteettiin ja sen käyttämiseen
Täytynee syventyä uudelleen isomman laturin asennusajatuksiin.
Saattaa tuo alkuperäinen 60A laturi olla vähän kovilla kun perässä on 2*180ah starttiakut ja 4*220ah hupiakut..

[samulis]

Olipas mukavaa luettavaa. Siinä on ollu vähän seikkailun makua ratin takana.
Lainaan vähän tarinatilaa kun tuli tarve jakaa vanhoja kokemuksia.

Tuli nuorempana ajettua 14 vuotta työkseen linjuria, pääasiassa pääkaupungin kulmia eestaas sahaten, mutta nelisen vuotta ajelin keikkabusseja ympäri suomen maata ja eurooppaa. Kalustona oli "Suomen hienoimmat" coach linerit eli Saksasta miljoonan ajettuja mitkä täällä pajoitettiin näyttämään hyvältä, oli komeeta kun viereen parkkeeras eurooppalaisten firmojen tuliterät vehkeet joissa sivuluukut aukes kaukosäädöllä ja ite koitti vaivihkaa potkia luukkuja pysymään kiinni. Valopatterit keulalla oli sentään asialliset, tuplatut lisäpitkät ja neljä Hellan jumboa, mut kunnosta kertoo kun Tanska Ruotsi sillalla tuli kiertue manageri kysymään linjurin ikää ja tokas että kaks jätkää roikkuu kattoluukussa ja kolmas koittaa teipata sitä pysymään kyydissä, ulkona kun tuuli hiukan.
Invertteri tuli rakkaaksi, ei ollut yks tai kaks kertaa kun joku backstagella totes että täällä on ylimääräinen shuko ja kiskas maasähköt irti. Sitä kun iltasella heräs työpäivään ja ensitöikseen totes akkujen olevan syväpurettuja niin shuko seinään ja 10 minuutin päästä vessa tulille. Sellaisen 16 paikkaisen, pyörillä liikkuvan hotellin jonka asiakaskunta pääasiallisesti edustaa päihteisiin myönteisemmin suhtautuvaa kansanosaa riitti kaikenlaista kommervenkkiä.
Ainainen selittely että kyseessä on matkailuauto, ei linjuri oli tuttu rumba joka lauttarannassa, rajalla ja sillan maksuluukulla. Välillä piti päästää viranomaiset varmistamaan että autosta löytyi suihku ja muut tarpeelliset, ilmeet oli molemmin puolin näkemisen arvoisia kun sängyn verhon takaa ärisi kolme viikkoa tien päällä olleet kasvot jotka kyseli vi##tuneena syytä herätykselle.
Hollannista poistuttua Belgian pyöräpoliisi otti sen verran vakuuttavan katsekontaktin että päätin huikata rytmi ryhmälle välittömästi tapahtuvasta pysäytyksestä jonka seurauksena oli täys rynnäkkö WC tiloihin ja raivokas pöntön vetäminen. Matkaa jatkettiin heti kahden tunnin jälkeen. Vessojen tyhjentäminen kävi ripeästi, poistoputkeksi oli muokattu ujo 12" ränni jolla sai pudotetttua kuorman kerrasta sillä väliin kun ryhmä kävi noutamassa kahvit.
Bussissahan ei saa tupakoida mutta ei matkan teosta tule mitään jos pitää jatkuvaan pysähtyä tupakalle, sehän olis kuin kotimainen bändi joka yöllä viinan loppuessa koitti 1 oluella pysyä humalassa, yhtä kuselle pysähtymistähän se oli. No oltiin sovittu että kuskin vieressä sai tupakoida kun ovessa oli erillinen ikkuna jonka sai auki. Jamaikalainen reggea sakki poltti höpöheinää niin että silmiä kirveli ja alkoi pelottaa oma ajokunto. Kiertuemanagerin kanssa sovittiin säännöt ja Jazz tupakat poltettaisiin tunnin parin välein, ylimääräsillä pit stopeilla. Ryhmä linnoittautui isoon takamakkariin, vuoras oven peitolla ja kärytti menemään niin että palohälyyttimet raikas.

Siivottavaa ja pedattavaa riitti vaikka harvoin aikuiset tahallaan sotki, yläkerran 12 sänkyä kun petas niin hikihän siinä tuli. Tosin Tanperelainen teini hevi konkkaronkka sai 3 tunnissa auton luokattomampaan kuntoon kuin muut kuukauden reissulla, loppuhuipennuksena ihmettelin kun alakerrassa tuoksui väkevä säkkihiki ja hetken perästä koko konkkaronkka pölähti istumaan kojelaudalle, tuulilasiin nojaten ja munasillaan tottakai, kuskinkin piti kuulemma riisutua alasti ja liittyä seuraan juopottelemaan.

Monta pitkää yötä tuli mielessä rakennettua kulloistakin ikiliikkujaa kesämökiksi. Isosta kakskerroksisesta olis saanut komeen pytingin, yli 70m2 tilaa mistä tehdä. Mieleisin oli Vanhoolin täyspitkällä yläkerralla ja etu/takapään alakerralla. Samainen auto kävi Ilmalan Raskoneen huollon toimesta kyljellään kun huolto hessuilta jäi nostimien tassut kapeelle ja A tikkailla kiivenny kolmas huoltomies sai sisään astumalla koko auton kaatumaan päälle, tuli juostua alta aika rivakkaan, huoltomies sai tolpasta kiinni ja pään ohi hujahti yläkerrasta täys kokoinen jääkaappipakastin yhdistelmä, onneks oli ruokatunti, muuten olis viereiset autot ollu ylhäällä ja domino olis ollu valmis. WC tyhjentyi samassa rytäkässä sisälle, miehekäs tuoksu joka kutitteli jokaista tavaroitaan noutaneiden kurkun päätä. Auto lähti keikahduksen jälkeen rallikrossarin kuljettimeks.

Edit: Lisäsin kuvat kun tuli vastaan.


Tuolta välistä tuli kiire, seisoin etuakselin takapuolella kun maailma alkoi kaatua päälle.


Joka kerta kun tulee kylähulluja vastaan niin pitää käydä turisemassa ja pällistelemässä kojeita ja ihmettelemässä ratkaisuja.

[Chevytb02]

Olipas mukavaa luettavaa. Siinä on ollu vähän seikkailun makua ratin takana.
Lainaan vähän tarinatilaa kun tuli tarve jakaa vanhoja kokemuksia.

Tuli nuorempana ajettua 14 vuotta työkseen linjuria, pääasiassa pääkaupungin kulmia eestaas sahaten, mutta nelisen vuotta ajelin keikkabusseja ympäri suomen maata ja eurooppaa. Kalustona oli "Suomen hienoimmat" coach linerit eli Saksasta miljoonan ajettuja mitkä täällä pajoitettiin näyttämään hyvältä, oli komeeta kun viereen parkkeeras eurooppalaisten firmojen tuliterät vehkeet joissa sivuluukut aukes kaukosäädöllä ja ite koitti vaivihkaa potkia luukkuja pysymään kiinni. Valopatterit keulalla oli sentään asialliset, tuplatut lisäpitkät ja neljä Hellan jumboa, mut kunnosta kertoo kun Tanska Ruotsi sillalla tuli kiertue manageri kysymään linjurin ikää ja tokas että kaks jätkää roikkuu kattoluukussa ja kolmas koittaa teipata sitä pysymään kyydissä, ulkona kun tuuli hiukan.
Invertteri tuli rakkaaksi, ei ollut yks tai kaks kertaa kun joku backstagella totes että täällä on ylimääräinen shuko ja kiskas maasähköt irti. Sitä kun iltasella heräs työpäivään ja ensitöikseen totes akkujen olevan syväpurettuja niin shuko seinään ja 10 minuutin päästä vessa tulille. Sellaisen 16 paikkaisen, pyörillä liikkuvan hotellin jonka asiakaskunta pääasiallisesti edustaa päihteisiin myönteisemmin suhtautuvaa kansanosaa riitti kaikenlaista kommervenkkiä.
Ainainen selittely että kyseessä on matkailuauto, ei linjuri oli tuttu rumba joka lauttarannassa, rajalla ja sillan maksuluukulla. Välillä piti päästää viranomaiset varmistamaan että autosta löytyi suihku ja muut tarpeelliset, ilmeet oli molemmin puolin näkemisen arvoisia kun sängyn verhon takaa ärisi kolme viikkoa tien päällä olleet kasvot jotka kyseli vi##tuneena syytä herätykselle.
Hollannista poistuttua Belgian pyöräpoliisi otti sen verran vakuuttavan katsekontaktin että päätin huikata rytmi ryhmälle välittömästi tapahtuvasta pysäytyksestä jonka seurauksena oli täys rynnäkkö WC tiloihin ja raivokas pöntön vetäminen. Matkaa jatkettiin heti kahden tunnin jälkeen. Vessojen tyhjentäminen kävi ripeästi, poistoputkeksi oli muokattu ujo 12" ränni jolla sai pudotetttua kuorman kerrasta sillä väliin kun ryhmä kävi noutamassa kahvit.
Bussissahan ei saa tupakoida mutta ei matkan teosta tule mitään jos pitää jatkuvaan pysähtyä tupakalle, sehän olis kuin kotimainen bändi joka yöllä viinan loppuessa koitti 1 oluella pysyä humalassa, yhtä kuselle pysähtymistähän se oli. No oltiin sovittu että kuskin vieressä sai tupakoida kun ovessa oli erillinen ikkuna jonka sai auki. Jamaikalainen reggea sakki poltti höpöheinää niin että silmiä kirveli ja alkoi pelottaa oma ajokunto. Kiertuemanagerin kanssa sovittiin säännöt ja Jazz tupakat poltettaisiin tunnin parin välein, ylimääräsillä pit stopeilla. Ryhmä linnoittautui isoon takamakkariin, vuoras oven peitolla ja kärytti menemään niin että palohälyyttimet raikas.

Siivottavaa ja pedattavaa riitti vaikka harvoin aikuiset tahallaan sotki, yläkerran 12 sänkyä kun petas niin hikihän siinä tuli. Tosin Tanperelainen teini hevi konkkaronkka sai 3 tunnissa auton luokattomampaan kuntoon kuin muut kuukauden reissulla, loppuhuipennuksena ihmettelin kun alakerrassa tuoksui väkevä säkkihiki ja hetken perästä koko konkkaronkka pölähti istumaan kojelaudalle, tuulilasiin nojaten ja munasillaan tottakai, kuskinkin piti kuulemma riisutua alasti ja liittyä seuraan juopottelemaan.

Monta pitkää yötä tuli mielessä rakennettua kulloistakin ikiliikkujaa kesämökiksi. Isosta kakskerroksisesta olis saanut komeen pytingin, yli 70m2 tilaa mistä tehdä. Mieleisin oli Vanhoolin täyspitkällä yläkerralla ja etu/takapään alakerralla. Samainen auto kävi Ilmalan Raskoneen huollon toimesta kyljellään kun huolto hessuilta jäi nostimien tassut kapeelle ja A tikkailla kiivenny kolmas huoltomies sai sisään astumalla koko auton kaatumaan päälle, tuli juostua alta aika rivakkaan, huoltomies sai tolpasta kiinni ja pään ohi hujahti yläkerrasta täys kokoinen jääkaappipakastin yhdistelmä, onneks oli ruokatunti, muuten olis viereiset autot ollu ylhäällä ja domino olis ollu valmis. WC tyhjentyi samassa rytäkässä sisälle, miehekäs tuoksu joka kutitteli jokaista tavaroitaan noutaneiden kurkun päätä. Auto lähti keikahduksen jälkeen rallikrossarin kuljettimeks.

Edit: Lisäsin kuvat kun tuli vastaan.


Tuolta välistä tuli kiire, seisoin etuakselin takapuolella kun maailma alkoi kaatua päälle.


Joka kerta kun tulee kylähulluja vastaan niin pitää käydä turisemassa ja pällistelemässä kojeita ja ihmettelemässä ratkaisuja.

On kyllä enteellinen rekkarin alku 

[leemu]

Reilun vuoden verran on auto seissyt pihassa lähes koskematta.
Viime kesänä tuli kaikki ~300km ajeltua.
Leima kylmeni juhannuksena, enkä edes suunnitellut käyntiä sen paremmin kun ei ole ollut käyttöäkään.
Myynnissähän tämä on ollut viime syksystä lähtien, mutta eipä nämä vanhat miinat niin kovasti ketään nykyään kiinnosta. Varsinkaan jos niistä täytyisi jotain maksaa.

No nyt on ollut vähän kaupantynkää vireillä tuossa lähistöllä asuvan tutun kanssa ja sitä silmälläpitäen suunnittelin jarrusovituksella käyntiä ja katsastusyritystä.
Eräälle maanantaille sain keploteltua itselleni aikaa siten, että käyn aamulla asiakkaan luona valmistelemassa töitä, lähden sitten käymään jarrusovituksella ja jos hyvältä näyttää niin samaa vauhtia konttorille.

Alku on lupaava. Mehän ei olla kylmällä aikaa liikuttu tällä lainkaan.
Syyskuinen aamu on pimeä, kello on seitsemän aamulla ja lämmintä pari astetta. Yöllä on käyty pakkasella.
Kampean kuskinpukille, työnnän avaimen virtalukkoon ja ilmanpaineen ja latauksen merkkivalot syttyvät.
Sekunnin painallus starttinapista ja vajaa kahdeksanlitrainen matka-arkku oikean polven vieressä herää eloon karheasti ärähtäen.
Latauksen merkkivalo sammuu ja öljynpaine pomppaa viiteen kiloon.
Sytytän ajovalot, jätän moottorin käyntiin ja lähden availemaan porttia jotta pääsen pihasta pois. Etunurkan ohi kulkiessa kopsautan nyrkillä ajovalon lasia ja neljäskin lähivalo syttyy.

Palaan autoon ja silmäilen mittareita. Etupiirin paine nousee hyvää vauhtia, mutta takapiirissä ei mittarin mukaan ole kuin kilo siinä missä etupää huitelee jo yli neljän kilon  
Etupiiri täytyy normaalivauhtia, viisari kiipeää kahdeksaan kiloon ja kompura kuuluu menevän lepuutukselle.
Käsijarru tuntuu vapautuvan ja takajarrullekin kuuluu menevän ilmaa, joten lähdetään liikkeelle. Eiköhän se takapiirin viisarikin sieltä nouse pajalle ajellessa, matkaan menee se vartin verran kuitenkin.

Pimeää on kuin mörön persiissä ja lasikin hiipii hiukan huuruun.
Käynnistän lämmityslaitteen puhaltimen, vaikka ei siitä vielä juuri apua ole.
Pihasta pois tähtäily on melko tarkkaa, kuskin etupyörä täytyy tähdätä aivan ojanpenkalle ja samalla vahtia apumiehen kylkeä, ettei se osu pihasaunan räystääseen.

Selviän kunnialla tielle. Ajelen kolmosella lähes tyhjäkäynnillä, pienellä hiekkatiellä on hiljaista ja saa rauta tottua liikkumaan hiukan ennenkuin aletaan ponnistelemaan enempiä.

Saavutaan valtatien liittymään ja täytyy kääntää vasemmalle tien yli.
Vielä on hiljaista ja pääsen risteyksestä pysähtymättä, pudotan vaihteen vain kakkoselle.
Annostelen lisää kaasua, edessä on ylämäki ja vähän täytyisi saada vauhtiakin aikaiseksi.
Tartun keppiin ja tarjoan kolmosta, jopas meinaa huonosti huolia vaihteen päälle..
Pienemmälle vaihtaessa joskus tapahtuu sellaista, että vivusto tuntuu menevän perille mutta pykälä ei. Näin autoon tottuneena sen huomaa kepistäkin, se ikäänkuin "väistää" hiukan sivuun.
Nyt tuli sama ilmiö, mutta ikinä ennen se ei ole käynyt isommalle vaihtaessa
Hiukan houkuttelemalla pykälä löytyy kyllä ja ei muuta kuin usvaa putkeen.

Samalla kun suunnittelen kaivavani salkusta nelosvaihteen herään huomaamaan, että vasemman jalan alla oli vähän outo tuntuma.
Syy löytyy kokeilemalla, kytkinpoljin makaa lattiamattoa vasten  
Lipsautan polkimen kädellä ylös ja kokeilen varovasti varpaalla törkkiä. Aivan hengetön. Pitoa on kyllä, mutta irti ei näemmä saa.
Pikainen tilannekatsaus päässä. Kolmonen sisällä, nopeutta saatavissa sillä nelisenkymppiä, säkkipimeää, tiellä on satasen rajoitus= ei näytä kovin hyvältä.

Hiipii vähän sellainen bon voyage-tunne, olen ollut tällaisessa tilanteessa joskus ennekin, tälläkertaa sentään vilkut toimivat

Vajaan kilometrin päässä mäen laella on bussipysäkki. Päätän nilkuttaa sinne kolmosella, en uskalla koittaa neloselle ilman kytkintä.
Öljyt ovat kovasti kohmeessa ja ylämäkeen mennessä vaihdon epäonnistuminen ja mahdollisesti pakollinen pysähdys kapealle pientareelle ei tunnu mukavalta vaihtoehdolta.

Pääsen kunnialla pysäkille. Käsijarru sihahtaa kiinni, mutta ovi tuntuu jumittavan. Saan lopulta oven vapautumaan ja kömmin kylmälle asfaltille otsalampun valossa tähystämään vian aiheuttajaa.

Paikka on vähän huono. Pysäkki ei mahdottoman leveä ole ja kytkimen käyttölaitteisto sijaitsee luonnollisesti tien puolella, ei ole  kovin mukana makoilla auton alla kun aamuliikenne jyristää metrin päästä ohi.

Moottorin huohotinputki lykkää paksua höyryä, moottoriöljy ei ole niin kuumaa vielä, että kertynyt kosteus olisi poistunut.
Pakoputken kyljessä öljypohjan takana näkyy jokin märkä läiskä joka käryää, siitä ei saa selvää, että onko se öljyä vai jotain muuta.
Kytkimen nestesäiliö näyttäisi olevan puolillaan. Muistikuvien mukaan se on ollut täysi.
Näissä olosuhteissa ei oikein saa selvää mitä hajosi.
Kiipeän kuskinpenkille ja soitan pajalle, ettei suotta odota minua.
Nyt täytyy hetki tuumailla miten edetään.
Ajamaan periaatteessa pystyy, mutta mihin?
Kotipihaan ei ole mitään asiaa yrittää ilman toimivaa kytkintä.
Kovin kauas ei ole syytä muutenkaan mennä koska leima on kylmä ja mitä pidemmälle menee niin riski virkavallan kohtaamiseen lisääntyy ja siitä se soppa vasta syntyisi.