Samulin kaikenlaiset kattilat

Aloittaja samulis, 05 elokuu, 2023, 22:06

« edellinen - seuraava »

samulis

Otin oheisen talteen kotimaiselta hai aiheiselta foorumilta. Kirjoiteltu kymmenen vuotta sitten kun tuli tosissaan sukelleltua Miatan tietoisuudessa ja kolme, neljä vuotta kaivettua kaikki tieto mitä käsiini sain ja kun latu loppui siirryin kääntämään Japanilaisia sivustoja.
Harmittaa että oon hukannut kaikki silloin vaivalla kerätyt linkit, eniten harmittaa kadonnut sivusto johon oli kerätty kaikki, yli 200 erillaista korisarjaa, mitä Miataan siihen mennessä oli saanut, suurin osa aika karmeita, mm. Z3 ja 250GTO, hienoimmasta päästä oli Toyota S2000.
Kovasti tekis mieli retusoida tekstin ulkoasua, lukeminen tuntuu liitutaulun raapimiselta, mut menköön, kuitenkin omaa ajankuvaa.

Miata Is Always The Answer

Tässä on vähän JDM erikoisuuksia. Ei sellaista merkkiä taida ollakkaan jonka alta ei löytyisi hienostuneita ja erikoistuneita malleja. Vaikkei perusauto välttämättä vielä omaa kummoistakaan keräilyarvoa on erikoismallejen hinnat jo kiipeämässä kymmenenkertaisiksi perusmalleihin verraten.

M2 joka tunnettiin myös "Mazda Too" nimellä, perustettiin marraskuussa 1991. Talo toimi Mazdan uutena "off-line" suunnittelijana, toteuttaen Mazdan normaali malleista erikoisia versioita pienelle ostajakunnalle. Ja muutokset olivat ilmeisimpien päälle näkyvien muutosien lisäksi syvempiä.

http://www.youtube.com/watch?feature...&v=FzwaEYOndog

M2:ta johti Masakatsu Kato, MX-5:den alkuperäinen isä japanissa jonka käsialaa olivat monet Mazdan konseptiautot. Kato-sanin assistenttina toimi Hirotaka Tachibana, kehitysinsinööri jonka käsialaa oli FC:n (RX-7 toinen sukupolvi) ja NA:n alustan erinomainen dynamiikka.
M2-corp oli Mazdan 100% omistama tytäryhtiö jonka Mazda sulki vuonna 1995, mutta joka tuotti sitä ennen erinomaisia ja harvinaisia autoja.
Mazda kehitti Mazdaspeed:in kanssa rinnakkain samanlaisia projekteja ennekuin Mazdaspeed sulautettiin Mazda Auto Tokyoon 90-luvun lopulla.



M2 entinen Kengo Kuman suunnittelema pääkonttori Tokyossa.



M2-1001
"Clubman" Roadster aka Cafe Racer (joulukuu -91) Limited 1/300


M2-Corp julkaisi M2-1001 Roadsterin joulukuussa 1991. Se oli limited edition Roadster jota tehtiin rajoitettu 300 kappaleen määrä, maalattuna sini/musta metallinhohto erikoisvärillä. Auton listahinta oli $26000 ja halukkaiden ostajien tuli ilmoittautua ja rekisteröityä M2 pääkonttorissa, Tokyossa halukkaaksi ostajaksi ja tilatakseen erittäin harvinaisen Roadsterin.

Tämä korkealuokkainen Eunos Roadster oli M2:sen ensimmäinen "avaimet käteen" rata valmis auto, tässä lista joistakin erikoisosista jotka tekivät autosta halutun. Toimivien ilmanottoaukkojen ja sumuvalojen lisäksi autossa oli klassiset aero peilit, 4-piste turvakaari, klassinen mittaristo erillisine mittareine, kuppipenkit, 3 puolainen ratti kiillotetuilla puolilla, jäykempi alusta omalla M2 koodilla, kiillotettu alumiinipoikkituki konehuoneessa, HKS:n valmistama pakoputkisto, imusarja, 1.6 litrainen moottori korkeapuristeisemmilla männillä, jyrkemmät nokka-akselit (jotka tulivat Mazdaspeed:in tuotannosta), kevennetty vauhtipyörä, lukkoperä, cold air intake, tehostamaton ohjaus, veivi-ikkunat (ilmastointi oli lisävaruste), polkimien "race" pinnat, poistettu keskikonsoli ja lyhennetty radiopaneli, alumiininen bensatankin luukku, agressivisempi vanne ja rengas paketti (Panasport:in 15x6 vanteet) ja takaspoileri.
Koneelle tehdyt muutokset nostivat tehon 130hp @ 6500rpm ja 109ft/lb @ 5500rpm.
Ostajat olivat julkaisun jälkeen valmiita maksamaan $34000 saadakseen omaksensa harvinaisen M2-1001 Roadsterin.


M2-1001 esitekuvat












samulis

M2-1002
"Vintage" Roadster (marraskuu-92) Limited 1/300

M2 Corp toinen Roadster tuli markkinoille loppuvuodesta 1992, hiukan muokatulla etupuskurilla, tarjoten ainutlaatuisen sisustan. Norsunluun värisen nahkasisustan puisine koristeosineen, kuten käsijarrun kahva ja vaihdekepin nuppi. Malli oli edeltäjänsä tapaan 300 kappaleen rajoitettu malli joka tosin ei käynyt yhtä hyvin kaupaksi kuin edeltäjänsä ja osa autoista jäi myymättä. Loput sisustat käytettiin myöhemmin julkaistun 40 kappaleen Tokyo Edition:in sisustoissa.









samulis

M2-1028 "Street Competition" Roadster AKA Clubman-2 (Helmikuu-94) Limited 1/300

M2-Corp kolmas auto julkaistiin aikaisin 1994. Auto perustui Toshihiko Hirai:n alkuperäisen "jinba Ittai" ajatuksen ympärille. Tämä oli ratavalmis kilpa-auto.
Autoa oli saatavana vain "Chaste White" ja "Brilliant Black" väreissä, moottorina autossa oli uusi 1.8 litrainen moottori päivitetyillä männillä ja nokka-akseleilla, ja muilla muutoksilla jotka olivat tulleet tutuiksi jo aiempien 1001 ja 1002 mallien myötä. Tosin tämän moottori tuotti 140 hevosvoimaa. Auton alla oli alkuperäiset 14" vanteet maalattuna "gun metal" värillä ja kiillotetulla huulella. Muut huomattavat erot olivat kevyemmät peilit, MOMOn ratti, poistettu keskikonsooli ja lyhennetty radiopaneli, kuppipenkit, kilpamalliset hinauslenkit, uusi etu ja takahuuli, uusi 7.7 lb:tä painanut alumiinista valmistettu takakontin luukku "ducktail" spoilerilla, lisäksi autossa oli 6 piste turvakaari ja rättikaton tilalla oli "bikini top". Lisävarusteena oli saatavana 19-lbs painava FRP:stä valmistettu kovakatto jossa takalasi oli valmistettu plexistä.

Kuvia alkuperäisestä M2-1028 esitteestä












Tollanen pläjäys. Näistä ensimmäinen on todella lähellä mun vanhaa Mazdaspeediä, tekniikka on sama, sisusta eri. Noiden erikoisosista maksetaan ihan karmeita hintoja, mittaristot, ratit jne pyörii tuhansissa, penkkipari 5-7k€ jne.

samulis

Noni, kipeenä maatessa on taas aikaa kirjoitella.
Lada tuli vietyä seisontaan pääsiäisviikonloppuna ja otettua Miata ajoon kun oli keväinen sää. Tulihan sitä lunta heti seuraavalla viikolla, mut jäärata pysyi kiinni. Kelithän loppui sillä siunaamalla kun sain FIATin lukon paikalleen. Laatikosta tuli vähän yli litra öljyä, 2.3 litraa ATF meni tilalle, vaihto tuntuma muttui kummasti, ykkösenkin sai sisään käyttämättä ensin kakkosen huulilla. Kyllä se pitäis jo uskoa ja vaihtaa kaikki nesteet ja tehdä perus huollot uuteen autoon, sanoi edellinen omistaja mitä tahansa.

Hankin Ladaan Kalinan levyt ja jarrut adapterilla, vakiot ei angle kitin kanssa toimi ja Kolinan jarruthan ei perhana mahtuneet 13" vanteen sisälle. Sitä vähän uumoiltiinkin ja myyjä sanoi että ota kokeeks, jos ei mahdu niin ottaa takas.
No se tarkoittaa ettei angle kit mene alle vaan myyntiin, renkaita ja vanteita en ala säätämään. Mennään sillä mitä vakio etuakselistosta saa säädettyä, maltillisesti camberia ja kaikki caster mitä irti saa.
Katsastus on heinäkuussa, pitää sitä ennen ottaa ajoon ja säätää kaasari, korjata liitoksesta vuotava pakoputki, vaihtaa etujarruihin uudet puristimet, uus käsijarrun vaijeri, raidetangon päät, kovat puslat etutukivarsiin ja taakse odottamassa olevat järeämmät tukivarret kovilla puslilla.

Miata sai järjestyksessään kolmannen Pioneerin mankan talven aikana, muuten pidin kiinni suunnitelmista olla tekemättä sille mitään. Merkkaili koko talven paikkansa öljyllä, tosin vain liikuttaessa, nyt ajossa on ilmennyt ettei vuotoa enään ole ja valuneet oli pohjamuovin päälle kertynyttä.
Uus mankka toimii niinkuin olin alusta asti halunnut eli puhelimen voi jättää taskuun. Yhdistää puhelimen automaattisesti, soittaa siitä mihin viimeks jäi ja kappaleita voi vaihtaa mankasta, ei tarvitse kaivaa puhelinta ja vaihtaa siitä. Erinomaisesti toimiva handsfree oli yllätys ja hyvä lisä.
Nardin mustaa nahkalla olevaa Deep Corn rattia ei tunnu löytyvän, löytyis perforoidulla tai mokkanahalla. Tikkauksia saa punaisena tai Italian trikolorilla, kysyin tehtaalta mut mustaa tikkausta ei ole tarjolla.
No mennään tolla AutoRacingin syvällä halpis mokkaratilla kunnes löydän omani, ihan kelpo ratti, ei huonoimmasta päästä eli ratista voi vähän vääntääkin ilman että se menee rusetille.
Öljyt tuli vaihdettua, ei yllätyksiä eikä kimalletta vaikka Heurekan kuminpolton jälkeen vainoharhaisena olin varma että turhan kuumana käyneet öljyt olis aiheuttaneet kalkatusta. Samat Castrollin 10w-60 tuli kipattua millä on ennenkin menty.

Kesän suunnitelmat alkaa kirkastua, uutta kuskin jakkaraa, odottamassa oleva flexfuel anturin vois laittaa, uus MAXXecu, isommat suuttimet ja Kujalan säädöt. Lukkoperä vaihtuu 4.1:stä 3.6:een välityksellä olevaan mikä ton kuus vaihteisen kanssa kuuluukin olla, nykyisellä on ku ajais krossipyörällä. Takavalopaneli ja valot taitaa mennä vaihtoon ja jos ducktailin ja tehtaan lisävarustelistalta löytyneen etuspoilerin laittais paikalleen. Takarenkaat pitää uusia, vanhat on sen verran vanhat koppurat ettei pitoja oikein enään ole ja pintaakin on tullu poltettua. Ai niin takapihalla odottaa etupuskuri paikalle laittoa, vähemmän kiven iskeymiä kuin nykyisessä.

samulis

Ai että.

Tätä on odottanu ja istunu käsien päällä. Työkaveri sivulauseessa tuli maininneeks et serkullansa on kolaroitu Miata. Hitaasti saanut kalastettua lisää tietoa ja parin kuukauden jälkeen oltiin päästy siihen asti että sain omistajan yhteystiedot. Harmillinen tarina, 1999 vuoden juhlamallin Miata, tuotu Italiasta 2009, heppu on ostanut auton samana keväänä ja kolaroinut melkein samantien, eikä muuta kuin liikennevakuutus.
15 vuotta lämpimässä seissyt auto missä on 6 vaihteiselle oikealla, 3.6 peränvälityksellä oleva lukkoperä, ainut osa mikä jää itelle. Nykyisellä 4.1 välityksellä tulee hypittyä yks vaihde, joko 1-2-4 tai 1-3-4.
Kiva lisä on kallis ja haluttu 6 vaihteinen laatikko, loppu auto on bonusta. Osakauppa käy kuumana ja kesän rakennusbudjetti senkun paranee.
Takavalo paneli sai jäädä, se oli halpa kopio.


samulis

Purkuautosta on pelkääjän ovi, penkki ja kori jäljellä. Vaihdelaatikko odottaa ottajaansa, muuten alkaa kaikki olla kaupattu.
Ai että kun muuttui mukavaks ajaa kun sai 3.6 perän aiemman viis vaihteiselle sopineen 4.1 tilalle. Aiemmin kuutonenkin oli vähän lyhyt, nyt on jo joutunut pudottamaan vitoselle ettei jurruuta. Ainut riesa on että mittari näyttää omiansa, 88km/h on todellisuudessa 100km/h. Muihin perä/laatikko yhdistelmiin mittariston ratas on 10-15€, tähän rapsakat 150€.
10 kappaletta renkaita odottaa savumerkeiks muuttumista, toivottavasti huhupuheet poliisin puuttumisesta kaikkiin kesäntapahtumiin ei pitäis paikkaansa, kuulemma menny maine kun on antaneet poikien rällästää, kai ne muutamat ylilyönnit ja idiotismit missä pitää Heurekalla vetää sataa suoralla on aiheuttaneet älämölöä.

samulis

Nyt tuli priimaa materiaalia.

Timanttinen keikka


Kuvaaja alidaruish/

Valojen humpat osu vielä biisin kanssa yksiin. Savun sekaan sukeltaminen oli uskomattoman makee kokemus, sidoin jarrulla vaan vauhdin ihan ryöminnäks kun näkyyvyys meni hetkeks nollaan ja annoin rajoittimen paukkua.

Heurekan jälkeen, himaan ajellessa auto piti aivan kummaa jurinaa. Vaihdoin siviili fillarit alle ja lähdin koittamaan johtuikohan mölinät polttokumeista ja ylimääräiset murinat tuntui kadonneen. Kurvasin Rusan kautta ja pihassa tuli tuttu nuori kundi hehkuttaa et sen frendi oli saanu kuvattua burniksen dronella, ja olihan se, ihan jäätävän hieno filkka, harmi et laatu kärsi kun heitin sen Flickr:iin.

Mazdan osat on kaupattu, laatikko meni tutulle joka laittoi vaan viestin et "mä otan laatikon, voitko pitää sitä hetken kun on kämpässä remppa menossa" ja kori menee radalla kaatuneen Miatan paikkailuihin.

samulis

Katsastuspäivä, käyn mielummin hammaslääkärissä. Ei mennyt läpi, päästöistä jäi kiinni ja öljyvuodosta. Kuskin lokarin sisäpuoli oli öljyn peitossa, ajanu vissiin jostain öljylätäköstä kun mitään öljyn lähdettä en löytänyt. Putki on V pannalla niin pitää käyttää irti jos sais vuodot kuriin.

Tuli hankittua Tillett hiilikuituinen penkki mistä oon haaveillut yli 10 vuotta.
Ajoin aikoinaan kerholaisen autolla jossa tämä penkki oli ja vuos sitten kun Mazdan ostin, aloitettiin kaupan käynti. Homma oli jo liipaisimella mut hajonnut laatikko söi budjetin ja siirsi hommaa vuodella.

You cannot view this attachment.
Hiilikuituinen Tillett B5. Melko paksua hiilaria.

Enempi takakenossa kuin muistin mut parissa päivässä siihen tottu, leporento asento mut kädet one enempi suorassa kuin aiemman penkin kanssa.
Istuu kuin Italialainen kenkä, sopivasti sivuttaistukea, mut matalat reunat istuin osassa niin ulos ja sisään loikkiminen on helpompaa kuin kuppipenkin kanssa. Käy alkuperäisille kiskoille niin saa hilattua eestaas. Semmosta.

samulis

Paistoihan se päivä tietokoneen äärellekin. Eilen, kahden kuukauden tuijottamisen jälkeen nettimopon hakuvahti ilmoitti uudesta pyörästä. Pikainen vilkaisu ja välitöntä viestiä myyjälle että" Moi, tuun huomenna hakemaan pyörän". Lupasin tulla heti aikaisin mutten saanut ketään kuskiks joten oli pakko purra pöydän reunaa, tuijottaa juutuubia, kävellä ympyrää, kertoa sadannen kerran vaimolle et "olis jo kiva mennä et on kalsarit tulessa ja polttelee niin perhanasti". Olo oli sama kun radalle ajaessa, ne viimeiset kaks kilometriä ennenkuin pääsee portista tontille ja ajamaan, ainut et tää kesti koko eilisen illan, huonosti nukutun yön ja liian pitkän päivän. Työkaveri lähti kuskiks ja kurvattiin Inkooseen, alkumatkan papatin hermostuneena ummet ja lammet, no onneks työkaverikin on ADHD niin ei oo moksiskaan.
Päästiin pelipaikalle, normaalit kohteliaisuudet, pyörän ihmettelyä, moottori tulille ja 300m koeajo, kaikki luvattu toimii ja takas tontille. Lapa ojoon ja tarjous tiskiin. Paiskattiin kättä, hierottiin paperit, vakuutukset, rahat ja omistajuus kuntoon ja kotia kohti.

You cannot view this attachment.
Vaihdoin paremman kuvan.

No mitäs sieltä sitten tuli? No niin sanottu metrinen pyörä.
Honda Shadow VT 600 vuosimallia 1994. Kotimatkan alussa huomasin et on jenkkituonti kun on mailimittari ja 31 tonnia ajettu.
Shotgun putket, mitkä oli numero yksi omallaa listalla. Jäykkä perä, tosin oiottu ja vaihdettu iskari rautatankoon, mut toimii, pitää tuonnempana katkoa runko ja hitsata putkea väliin niin saa penkkiä alemmas ja taaemmas, plus näyttää paremmalta kun häviää putki kukkanen perseen alta.
Takalokari on mallia just mitä pitikin, siihen vielä kaveriks vajaa metrinen sissybar. Stonga on sopivan korkee, mut vois vaihtaa sellaiseen alapäästä V:n malliseen, ei tollasta alhaalta leveetä U:ta, mut toimii toikin. Penkki ei oo kaikkein tyylikkäin, mut melko hyvä istua. Paisuntasäiliön virkaa tekee joku fiinimpi kossupullo. Eturenkaana on Firestonen kohtuullisen tyyris old skool nakinkuori. Taakse olis kiva hankkia samaa sarjaan kuuluva tulikivi, mut se on autonrengas ja pirun terävä olkaisena melko mulju ajaa. Valot on aika vitsi, mut kiva et muut näkee missä meen. Penkin alle, alkuperäisen paisuntasäiliön tilalle on pienestä maitotonkasta tehty purnukka minkä sisälle on jemmattu sähköt. Etufillari vipottaa, pitää koittaa ensiks kalastuspainoilla koittaa tasapainottaa, mut jos ei tokene ni vien oijottavaks ja suoristettavaks (saa kertoa jos tiedätte PKS hyvän tekijän). Etupäätä pitää pudottaa 25-50mm et saa ryhdin siihen mitä on ajatus.

Vilkut puuttuu, pitää lisätä, Helsingissä veren nenästä kaivamista ajaa ilman.
Pakoputket on lähes suorat, joku prikka siellä on putkessa, pitää hommata huilut ja villaa et ei tarvii poliisin ohi rullata kone sammuksissa. Kivat lätinät, ei siinä mut näissä on suorilla putkilla sellainen hölmö pulputus, vähän kun puhaltais pillillä jogurttiin.
Rekisterikilpenä on ehta mopon kilpi, pitää tilata samantien alkuperäinen, tollanen on liian iso poliisimagneetti ja tietää et tota Tuusulantietä sahatessa näkee jokapäivä poliisit niin ne on kimpussa samantien. Tankin vois vielä vaihtaa Sportsterin pikkutankkiin. Ajatus on maalata siistiks, mut alkuun vois vaihtaa ton armeijan vihreen armeijan khaki, sellaiseen africa corps sävyyn. Joo ja etuiskareihin haitarikumit. Peili pitää laittaa, tosta näkee oman kyynerpään. Suicide kytkin ja käsi vaihteet, ehdottomasti, saa vaikeusastetta ja tunnelmaa.

You cannot view this attachment.
Tästä se idea lähti. Lähelle tätä olis tarkoitus päästä.

Ai että on hauska lätkytin ajaa. Just sopivasti voimaa ja vääntöä et on kiva vedätellä. Neljä vaihdetta niin ei tartte jatkuvaan vekslaa. Jokainen kuski hymyili kuin Hangon keksi ja kaasutteli ihan omaks ilokseen. Pitkää matkaa en lähtis työntää, mut kyllä ton just Inkoosta kotia ajoi.
Kävin jo yhen yö lenkin ajaa ja tekis mieli vetää vielä toinen. Päivällä oli kiva kun on krossipanssari ja sen päälle ruutupaita, ei tullu kuuma.

Sillä lailla.

Wilburi

Tostakin sit vaan juttua reiluati tulemaan  ;D

Hyvä et löyty jo valmiiksi sinne päin.
Vtu tää hymyily sattuu

palontie

Helpottaa huomattavasti kun on jo jäykkä perä valmiina.
Eniten vituttaa kaikki.

Teippi-Mikko

En kyllä suosittele suicide sifteriä. On kokemusta yli kymmenen vuoden kokemuksella. Mielummin jalkakykä ja käsi vaihteet. Mut oma on pyöräsi ja nämä on vaan mun mielipiteitä

samulis

Lainaus käyttäjältä: Teippi-Mikko - 12 heinäkuu, 2024, 08:39En kyllä suosittele suicide sifteriä. On kokemusta yli kymmenen vuoden kokemuksella. Mielummin jalkakykä ja käsi vaihteet. Mut oma on pyöräsi ja nämä on vaan mun mielipiteitä
Et ole ainut joka on sanonu samaa. Mut se pitää koittaa et tietää, saa enempi tunnelmaa ja vaikeusastetta.

samulis

Kaivoin Ladan naftaliinista, leima menee vanhaks 27.7.
Leimaremontti piti sisällään käsijarrun kiristämisen, lihalaatikko missä piti olla kaikki Ladan osat osoittautuikin vesi peräksi eli pari heitto vuoroa meni hukkaan. No ajelin pelko persiissä Ylästöön leimalle, mut siellä oli lappu luukulla, olivat lähteneet viikonlopun viettoon jo klo 14. City Katsastuksesta löytyi sopiva reikä aikataulussa ja sain tottakai "hylätyn" paperiin. Positiivista oli että viat on pien reikä kuskin oven kohdalla helmassa ja väljä raidetangonpää, huomautukset tuli liian alas säädetyistä ajovaloista ja palaneista rekisterikilven valoista. Isoin pelko oli päästöt, mut niistä meni heittämällä. Joten ennen katsastusta rinnan päällä istunut vitutus ja hinku myydä koko vekotin vaihtui helpotukseen ja intoon korjata laite iskuun. Muistelin että mulla on varaosalaatikko jossain missä on uudet etujarru puristimet ja raidetangot, pitää käydä kaivelemassa.
Kaverilla on hyllyssä 80 luvun kevlar kuppipenkki pari jonka saan kuulemma Ladaan. Pitää käydä noutamassa, omasta takaa löytyy sopivasti asennusraudat parille jakkaralle.

Hondan kanssa tuli täys mielenkiinnon lopahdus ja pyörä lähti myyntiin. Kävin Joutsan bikeshowssa ja melkein 500km tolla oli liikaa, meni pari päivää toipua. Olis pitäny ajella vaan nurkissa ni olis säilyny mielenkiinto pidempään.

samulis

Jopas nyt.

Ajeltiin Joutsan pyöränäyttelyyn, viis Harrikkaa ja Honda. Ja Hondahan oli ainut kun hyytyi matkalla komeiden paukkeiden saattelemana. Onneks en ollut yksin matkassa, mut tästä alkoi lumipallo efekti joka kasvoi kasvamistaan. Tai itseasiassa se oli alkanut jo pari päivää aikaisemmin.

Jaoin Hondan kuvan serkulle joka kertoi että yhteinen ystävämme omistaa samanlaisen, perä hitsattu jäykäks ja muutenkin tehty asenteella. Tottahan sitä piti käydä pällistelee, eli eikun kaverin tallille kattelee pyörää. Siististi tehty, ei perinteinen "halpa pyörä ja rotta ratkaisut" vaan MotoGadget sähköt ja katkaisimet, muutenkin ajatuksella rakennettu. Tankin kiinnityksiä hitsatessa oli tankki alkanut vuotaa ja pyörä on ollut hetken keräämässä uutta intoa.
Kaveri kävi koeajolla hakemassa motivaatiota ja halusi ajeluiden jälkeen tutkia pyörää lähemmin. Siitä vaan jos intoa riittää, avattuaan penkin alla olevan maitotonkan kannen päästiin tutkimaan sähköjä, todettiin yhdessä et ei löytynyt motogadgettia vaan normaali sulakerasia josta on karsittu vilkut ja muut turhuudet.
Takaisin sulloessa tuli sotku paketoitua niin ettei johdot tukeneet päävirtakatkaisimen abikoita.

Tämän löysin kun seistiin tien poskessa, matkalla Joutsaan. Abikot ja johdot oli teipattu kimppaan, mut niin että toinen abiko oli selvästi alempana kuin toinen, jolloin vain yks istui pohjassa. Teipin kanssa ei oltu kursailtu ja pieni ryhmäpaine sai oikaisemaan ja laitoin abikoiden väliin hyppyjohdon ja päästiin jatkamaan matkaa. Pysähdyttiin Joutsan ABC:lle tankkaamaan ja kuselle, jätin pyörän käymään tyhjäkäyntiä vessatauon ajaksi ettei akku tyhjene, valoja kun ei saa pois kuin päävirrat katkaisemalla. Takas tullessa työkaveri huikkas et pyörä keittää, eikun äkkiä ajamaan että saa koneelle jäähdytystä. Perille päästyäni purin johdoista teipit ja paketoin kaiken niinkuin kuuluu.

No se oli jo myöhäistä, kansipahvi oli kerennyt palaa ja vaahtoa alkoi kertymään paisariin.
Alkuun toki hyvin pienesti ja pikku hiljaa pahentuen, nyt sit viime viikonloppuna pesin paisarin ja täytin vedellä että näkee paremmin. Kuplaa ja painetta niin että toinen farkun lahje märkänä.
Näiden helmasynti on puhaltimen releen särkyminen joka kaikesta päätellen vaivaa tätäkin.
Pääsee purkamaan ja vaihtaa kannentiivisteen. Kerta se tämäkin, viimeeks tainnu purkaa Raisun kannen. Pitäis olla kaiken järjen mukaan kohtuullisen simppeli ja taidan vaihtaa molemmat samantien. Myydähän tää piti, mut tais jäädä vähän pidemmäks toviks, kai sitä samalla rakentelee laitteesta sellaisen kun alkuun oli idea.

Ladan raidetangon päät saapui Pietarista, ens viikolla pitää vaihtaa, hitsaa reikä umpeen, säätää ajovalot ja vaihtaa rekisterikilven polttimot niin voi käydä hakemassa leiman paperiin.