Rambler Roadtrip 2024 -> Ruotsi / Saksa (Kuvia)

[1320]

Maanantaina ajeltiin sitten kaverin verhoomoon ja nykäistiin penkit irti. Lähtökohdathan näytti tältä, etupenkin verhous oli lähes kokonaan tuhoutunut, takapenkki oli vain rikki...




Ensiksi napattiin kahdestaan penkki irti. Hieman kikkailua aiheutti penkin etummaisten pulttien mutterit jotka on lattian alla, ne pyörivät molemmat tyhjää. Toinen pultti jouduttiin katkaisemaan, toisen sain entisöityä irti ehjänä. Myöhemmin vaihdoin nämä sitten läpipultteihin, paljon helpompi ratkaisu.



Kun penkit oli pois autosta, kaveri purki verhoilut irti (tai mitä niistä oli jäljellä) ja alkoi leikellä uusia. Penkkien rungot oli yllättävänkin hyvässä kunnossa ja kaikki jousetkin oli ehjät, joten rungoille riitti pelkkä ruostekohtien hionta, perusteellinen putsaus ja maalaus, joka oli sopivan yksinkertaista hommaa mun hoidettavaksi. 



Tässä onkin sitten etupenkin istuinosassa jo uudet pehmusteet ja verhoilut päällä.



Ja olisko kokonaisuudessaan mennyt joku 2,5 työpäivää verhoiluhommaan, keskiviikkona aamupäivällä tuli valmista. Työnjälki on huippua ja onpa mukava istahtaa Ramblerin penkeille kun niiden verhoilut ei ole enää tuhoutuneet.    Molempiin penkkeihin tuli siis kokonaan uudet pehmusteet ja kaikki verhoilut. Eli siis suurkiitokset ja suositus muillekin: Jos tarvii verhoiluja uusia, niin Oldtimerpolsterei Tegernsee hoitaa homman ammattitaidolla.







Kankaan kanssa kävi sikäli hassu juttu, että SMS Auto Fabrics lähetti sitä tuplamäärän (hyvä syy ostaa toinen American    ). Ehdotin kaverille, että kun kangasta jäi yli, niin pitäiskö tehdä pari Rambler-tyynyä takapenkille? Kovin montaa minuuttia ei mennyt, niin mulla oli tyynyt kädessä.



Verhoiluhomman sivussa käytiin syömässä paikallisia liharuokia jotka oli aivan käsittämättömän hyviä.   Ja verhoilun valmistuttua ajeltiin köysiratahissillä käymään Wallberg Am Tegernsee vuorella (1609 metriä korkea mäki), hienot näkymät oli Tegernseen kylään.

[1320]

Verhoilujen valmistuttua keskiviikkona, mietin että mikä olisi loppureissun suunnitelma. Asuin siis tämän aikaa kaverin (verhoomoyrittäjän) kotona. Lomaa ja tekemistä oli vielä jäljellä, joten en pitänyt turhaa kiirettä.

Torstaina ajelin Ramblerilla käymään Münchenissa. Kävin katselemassa kaupungilla paikallisia nähtävyyksiä kun en ollut ikinä kyseisessä kaupungissa aikaisemmin käynytkään. Ja kun kerta Münchenissa oltiin, niin pakkohan se oli käydä BMW museossa, vaikka kyseinen automerkki ei ole koskaan omiin suosikkeihin kuulunutkaan. Mutta tykkäsi merkistä tai ei, niin autotehtaiden omat museot on aina hienoja, ja niin tämäkin.

BMW Museum, München

Näytillä oli useita hienoja vanhoja pyöriä autojen lisäksi.


Vanhoja kilpureita oli myös useampia.


Ehkä tämän museon yksi hienoimpia juttuja, oli se, että tekniikkaa oli esillä kiitettävän paljon, muunmuassa irtonaisten moottorien muodossa. Tässä esimerkiksi '67 Lola T100:n eli siis sen aikaisen Formulan moottori.






Samalla kun Münchenissa olin, niin mulle vinkattiin että käy pyörähtämässä MotorWorldissa, joka ei ole BMW museolta kaukana. Vanhassa tehdasrakennuksessa oli useita automyyntifirmoja joissa osassa oli hienoa vanhempaakin kalustoa. Nähtävää ei ollut ihan yhtä paljoa kuin museossa, mutta ihan käymisen arvoinen paikka kuitenkin.

MotorWorld München





Kelihän oli tänäkin päivänä sellainen että hiki virtasi, lämpötila huiteli varmaan jossain 30 asteen tienoilla. Moottoritiellä kun ajelin takaisin kaverin luokse hieman Münchenistä etelään, sattui hauska juttu kun viereen hidasti joku uusi perhefarmari jossa nainen kuskinpaikalla ja lapset kyydissä. Nainen avasi apparin ikkunan ja huusi siinä 90 km/h vauhdissa "Mikä vuosimalli?". Huusin takaisin että 1964! Sen jälkeen farkusta nousi useampi peukku ja kuski jatkoi tulittamista poistuen horisonttiin.  
Mun Saksankielentaito ei kovin hyvä ole, mutta juuri tuon verran pystyin keskustelemaan Saksaksi.

[1320]

Perjantaina lähdin maaseutuajelulle Ramblerilla, tuolla Alppien läheisyydessä on aika hienoja nuo maaseudun maisemat ja hauska ajella kun tiet menee useiden pikkukylien läpi. Ja paikalliset oli "hieman" ihmeissään kun oudoissa mustissa kilvissä oleva Amerikanauto päästeli kylän lävitse.

No, oli mulla päämääräkin, nimittäin EFA Museum Of German Automotive History. Kurvailin sinne siis pikkuteitä pitkin, tiedossa oli että kyseessä on yksityiskokoelma, ja täytyy sanoa että yllätyin positiivisesti kaluston määrästä, laadusta, harvinaisuudesta ja esillepanosta. Oli nimittäin hieno paikka, ja autotkaan ei olleet ihan yleisimmästä päästä. Suosittelen ehdottomasti jos sattuu tuolla seudulla liikkumaan.

EFA Museum Of German Automotive History



Mercedeksen isot avomallit on säväyttäviä laitteita vaikkei Mersumies olisikaan.



'36-'38 Wanderer W 25 K Sportwagen oli yksi harvinaisempia laitteita, valmistusmäärä kokonaiset 3 kpl.



Yhdelle seinustalle oli kasattu '30 luvun luksusautoja, esimerkkinä vaikka näiden kuvien Horsch sekä Maybach.




Tällainen Adler ei liene myöskään ihan yleisimmästä päästä...


Muutamia hieman tavallisempiakin kulkineita oli esillä, kuten hienosti entisöity Maapallo-Taunus.

[1320]

Lauantaina oli perinteinen Etelä-Saksalainen aamiainen joka olikin erittäin hyvää.

Iltapäivän puolella autonpesun jälkeen startattiin kohti Peter Schöfer Racingia, jonka tallilla pidettiin Bavarian Drag Race Clubin vuosittainen kesätapahtuma, Sommerfest. Matkalla tuli tosin pieni viivytys kun joku oli onnistunut ajamaan motarilla katon kautta ympäri, tuloksena järjetön ruuhka. Reilu puolituntia kun oli pääasiassa seisty paikallaan välillä hieman eteenpäin liikahtaen, päästiin vihdoin rampista ylös ja huoltikselle jäähdyttelemään. Ilman lämpötila oli noin 30 astetta, niin ei ihme että meinasi konehuoneessakin lämmöt nousta. Mulla ei ollut vielä keittämispisteessä, mutta Saksalaisen kaverin Marlinin syylarin päällä olis kyllä saanut kananmunan paistettua. 

Jäähdyttelyn jälkeen päästiin jatkamaan matkaa ja sillävälin moottoritiekin oli auennut uudelleen. Itse tapahtuma oli hieno, PSR:n pajalla oli tietysti avoimet ovet, sisäpihalla pienimuotoinen autonäyttely ja tarjolla kisatiimin tekemiä tuhteja hampurilaisia sekä kaikenlaista muutakin syötävää ja juotavaa. Rento tapahtuma, jossa oli hauska tutustua etenkin tiimin jäseniin ja kuulla tarkemmin Alkkis-Dragsterin tekniikasta ja sellaisella kisaamisesta.

Kuvia ei muistanut kauheasti ottaa, mutta tuossa muutamat lähinnä autonäyttelyn puolelta: Bavarian Drag Race Club Sommerfest 2024



Hieno Roadrunner, jolla oli ajettu 11 sekunnin aikakortti.





AMC AMX, 390 + 4 Speed.


Tapahtumassa jaettiin joitakin palkintoja, joista yksi oli erikoispalkinto pisimmältä tulleelle. Olin kuulemma selkeä voittaja, kun takana oli tässäkohtaa noin 2500 km.

[1320]

Sunnuntaina oli sitten tarkoitus lähteä ajelemaan pikkuhiljaa kotiinpäin. Kaverin luona Tegernseen kupeessa olisi mielellään viihtynyt pidempäänkin, mutta koska loman loppuminen oli jo viikon päässä, niin ei ollut vaihtoehtoja.   Suoraa reittiä ei ollut kuitenkaan ajatus palata, vaan muutama vierailtava kohde oli loppumatkalle valittu.

Itseasiassa alunperin oli tarkoitus kierrellä kotimatkalla enemmänkin, mutta ajanpuutteen vuoksi piti hieman typistää...

Sunnuntaina aamupäivällä laitoin siis kamat kasaan ja puolen päivän nurkilla lähdin ajelemaan. Ensimmäinen määränpää oli Augsburg jossa oli tarkoitus vierailla toisen kaverin luona. Ajomatka oli hieman reilu 100 km, eli ei paha rykäisy. Perillä käytiin katselemassa vanhankaupungin nähtävyyksiä ja illalla käveltiin Augsburgin Bierfestille. Ilta meni mukavasti olutta maistellessa perinteisessä Etelä-Saksalaisessa olutteltassa.


Maanantaiaamuna lähdin sitten jatkamaan, ohjelmassa oli MAN Museo Augsburgissa. Tämä liippaa aika läheltä omia työkuvioita, joten oli siksikin mielenkiintoinen kohde. Museo on siinä toimistojen yhteydessä ja sinne on vapaa pääsy aukioloaikojen puitteissa, mutta vierailu täytyy sopia etukäteen, että joku työntekijöistä tulee päästämään sisään.
Museo ei ollut maailman suurin, mutta laatu korvaa määrän, kaikki oli hienosti esillä ja jokaisesta esineestä oli hyvät infolaput joista sai lukea kyseisen kamppeen historian. Hieno paikka, kannattaa poiketa jos liikkuu tuolla seudulla.

MAN Museum, Augsburg







Museon jälkeen lähdin sitten ajelemaan kohti pohjoista. Hotellin varasin lauantai-iltana Stuttgartiin, joten sinne oli ajeltava. Matkaa oli joku 170 km, se meni mukavasti vaikka keli oli jälleen melko paahtavan kuuma... Illalla kävin pyörimässä vähän Stuttgartin kaupungilla, mutta menin aikiaisin nukkumaan koska aamulla oli aikainen starttaus...

[1320]

Tiistaiaamuna Stuttgartin hotellin aamupalan jälkeen starttasin Ramblerin ja ajelin Mercedes Benz museoon. Heti alkuun täytyy todeta, että vaikka ei olisi Mersumies, niin tänne on pakko mennä mikäli liikkuu näillä seuduilla, senverran hieno paikka kyseessä.

Autoja on esillä koko Mercedeksen historian ajalta, kaikista on hyvät infolaput kävijöille ja autot on siististi esillä. Kierroksen lopussa on vielä runsas valikoima vanhoja kilpureita, joita ei muuten näe pahemmin missään.

Mercedes Benz Museum, Stuttgart





500K Special Roadster säväyttää aina.





Vuonna '55 Mercedes rakensi yhden kuvankaltaisen kuljetusauton, jota tehtaan kilvanajo-osasto käytti kilpurien kuljetukseen. Valitettavasti alkuperäinen yksilö ei ole enää olemassa, mutta museossa oli hieno replika esillä.

Kyydissä oleva kilpuri kisasi kaudella '55 Le Mansissa ja Swedish Grand Prix:ssa.









Tämän farmarin kohdalla joutui raapimaan päätä, että mikähän laite on oikein kyseessä, kunnes luki infolapun. Auto kytkettiin siis kaapeleilla edellä ajavaan, testattavaan autoon, ja farmarista käsin päästiin lukemaan useita ajamiseen liittyviä tietoja. Valmistusmäärä 1 kpl, eli kohtuu harvinainen laite. Linkistä lisää juttua: https://www.carsguide.com.au/oversteer/weird-wagons-mercedes-benz-300-messwagen-59645










Mersumuseon hallissa työntekijät ihmetteli Rambleria, oli kuulemma erikoinen ja hieno ajopeli.   Mersumuseosta lähdin sitten jatkamaan kohti seuraavaa etappia, jossa riittikin nähtävää senverran että siellä olisi helposti viettänyt koko päivän ja ehkä toisenkin...

[Kaktus]

Hieno reissu ja hienoja kuvia! 

[Murikka]

'36-'38 Wanderer W 25 K Sportwagen oli yksi harvinaisempia laitteita, valmistusmäärä kokonaiset 3 kpl.

taustalla oleva punainen quattro.