Honda CB 350Four x 2

[Harri S]

29v sitten mulla oli otsikon prätkä jonka ostin eräältä palomieheltä Kaarinasta.
Pyörä oli aika nuhjuinen ja siinä oli 4-1 megafonipakoputkisto joka muutti perus japsinelikon käyntiäänet sangen urheiluhenkiseksi.
Asuin tuolloin parin kilsan päässä työpaikasta ja työkaverit sanoikin että tyynellä säällä kuuli hyvin kun laitoin pyörän käyntiin ja hetken päästä helkkarinmoinen ulvonta ja tuntui kuin joku RR kilpapyörä on tulossa "isoa kovaa" ja hetken päästä näkyviin tuli pieni Honda jolla nopeutta noin 50km/h. Hondamaiseen tyyliin laite tykkää kierroksista. Punaviiva on asetettu 10 000 r/min ja voimaa kokonaista 34 hevosvoimaa.

Ostamani pyörä oli sininen ja sellaiseksi sen rupiset tankin ja sivuposket myös maalasin. Ja koska oli kevättalvi niin maalaustyö tapahtui kerrostalon kylpyhuoneessa paukkumaaleilla.
Toisen sivuposken "350Four"-merkki uupui mutta otin toisen kopan merkistä pakkelilla muotin ja valoin asunnon hellalla kopion vanhoista uudenvuodentinoista. Kiinnitysnastojen juottamisen ja maalaamisen jälkeen merkin ulkonäkö oli tyydyttävä eikä sitä aidosta äkkiseltään erottanut.

Pyörä jätti kerran välille virran loputtua. Muutaman tupakan mittaisen tauon jälkeen akku oli sen verran elpynyt että pääsin muutamat kilsat takas kotipihaan varovasti ilman valoja ajellen. Syylliseksi paljastui laturin staattori josta mittasin yhden käämin olevan palanut.

Toisen lapsen juuri synnyttyä ja talouden ollessa laman jälkeen muutenkin tiukilla ei ollut varaa uusiin osiin.
Siispä ostin Clymerin korjauskäsikirjan Alfameristä josta selvisi laturin käämien oikeat vastusarvot ja staattoria tarkemmin tutkimalla ja mittaamalla paikallistin tummentuneen ja katkenneen kääminkohdan.
Varovasti avasin tuota kyseistä käämiä kierros kierrokselta kunnes palanut kääminkohta löytyi. Juotin katkoksen kiinni ja käämin takaisinkiertämisessä eristin käämityksestä tuon palaneen kohdan tankin maalauksesta jääneellä kirkaslakalla ja WC paperin suikaleilla jotka upotin lakkaan.
Lakkauksen kuivuttua laturi nippuun joka pelittikin hienosti koko kesän ja lopulta myös pyörän myyntiin asti koska yhden ihmisen palkka ei riittänyt kasvaneen perheen elättämiseen ja lisäksi liikennevakuutuskin oli tuolloin suhteettoman kallis.

Vuosisata vaihtui ja välillä pyörän myynti harmitti. Selailin aina välillä tarjontaa mutta vanhojen Hondien hinnat oli nousseet parissa kymmenessä vuodessa melkoisesti eikä hyväkuntoisia ja kohtuuhintaisia yksilöitä myyntiin juurikaan tullut.
Vuosi sitten urheiluautokerhomme vieraili Otto Brandtin päämajassa ja siellä museon puolella tuli tietysti kuolattua esillä olevaan kalustoa, erityisesti esillä ollutta  350Fouria. Ja koska mukana oli myös paljon asiantuntemusta laitoin muutaman paikallaolleen myötä kyselyn vetämään mahdollisista myyntiin tulevista yksilöistä.
Yhden halvan yksilön bongasin itsekin viime syksynä Seinäjoella mutta se meni kaupaksi ennen yhteydenottoani.

Muutama viikko sitten Imatralla perikunta realisoi viime syksynä kuolleen harrastajan kokoelmaa jossa oli mukana siisti punainen 350Four vuosimallia 1974. Pyörä oli kuvissa nätti kuin karamelli ja mikä tärkeintä arvokkain, ja se mikä näistä yleensä puuttuu, eli pakoputkisto oli tallella ja jopa ihan kohtuu siistinä.
Viime viikolla pyyntihinta tipahti kohtuulliseksi joten puhelin käteen ja soitto myyjälle, selvitys käyntikunnosta, pikku tinkaus ja muutamassa minuutissa kauppa oli lyöty kiinni ja myyjän vastustelusta huolimatta tonni käsirahaa myyjän tilillä.
Aika moni oli sitä jo käynyt tinkaamassa mutta tarjoukset olivat olleet niin jobbarimaisia että perikunta oli myyntihommiin jo varsin väsynyt.



Viime sunnuntaina lainasin pakun ja kävin noutamassa pyörän kotiin ja se oli lupausten mukaisessa kunnossa. Täysin entisöimätön ja alkuperäisessä kunnossa. Perikunta oli paikalla ja kauppatilanne varsin liikuttava ja lopuksi sainkin erityisen paljon kiitoksia erittäin suoraviivaisesta ja rehdistä kaupankäynnistä.



Säät suosi joten olen nyt ajellut sillä hieman jokaisena päivänä ja tänään sitten otin tähän mennessä havaitut puutteet työn alle.

Etujarru kirskui ja oli hieman tunnoton joten purin ensiksi sen ja hankalinta oli saada kierrelukitteella lukitut jarruputken juntturit auki. Ilmaruuvi oli niin tiukassa että sitä en edes alkanut väkisin avaamaan koska poikkihan se olis kuitenkin mennyt. Jarrunesteen vaihto oli hyvinkin ajankohtainen ja melko paljon sai putsata ruostetta ja hapettumaa satulasta. Onneksi mäntä oli ehjä ja hurjasta ensinäystä huolimatta hapettumat olivat jarrusylinterin ulkopuolella.







Putsasin osat ja kasasin jarrurasvan kera, uudet jarrunesteet ilmasin yläkautta vinkalla satulaa ja kahvaa ees taas pumppaamalla.
Koeajolla kirskuminen oli tipotiessään ja jarrutuntumaakin tuli mukavasti lisää.

Pakoputkiston lahoaminen on näiden Fourien tyyppivika ja johtuu ylösvedettyihin pakoputkiin jäävästä kondenssivedestä.
Änkkärien alimmissa kohdissa on vesireiät jotka menee ajan myötä tukkoon ja vesi ruostuttaa äänenvaimentimet jotka ovat "yhtä puuta" pakokäyrien kanssa ja tarvikkeinakin lähemmäs 1000€ kappale eli kaikki 4kpl enemmän kuin koko pyörän arvo.
Tässä oikeanpuoleiset reiät toimi kunten kuuluukin mutta vasemmanpuolesista ruskea kondenssivesi roiskui pelkästään pakoputken takapäästä.





Joten rassasin vasemmanpuoleiset vesireiät auki rautalangalla ja terävällä piikillä ja nyt vesi tulee pois myös tuolta vasemmalta puolelta kuten kuuluukin.







Lopuksi säädin vielä toisioketjun joka olikin aika löysällä ja aiheutti siksi melkoista nyhtämistä hitaan ajon aikana. Nyt pyörä käyttäytyy nätisti ja moottoristakaan ei kuulu hälyääniä.

Prätkän mukana tuli 4-2 tarvikepakoputkisto ja jotku valkoiset sivulaukut joita en ainakaan näillä näkymin ole asentamassa eikä niissä ole pyörään kuuluvia kiinnitysrautojakaan. Takarengas on kovettunut, kanttinen ja aika loppu joten ainakin se menee hankintalistalle.

[samulis]

Nää kuulostaa kyllä uskomattoman hyvälle. Omat kokemukset on itä-Vantaan lähiön kasvatin CB 500Four koeajoon nuorena kollina, tuntui nopealta PV50 verrattuna. Aikaisempi pomo puljaa CB 750 kanssa, viimeisin oli sandcast. Äänimaailma on suoraan 70 luvun F1 autoista, CBX1000 on ainut joka ajaa äänissä ohitse.
Onko mukana tulleet sivulaukut samat kuin mitkä näkyy wikipedian kuvassa?

[Harri S]

Eivät ole.
Luulen että ne on jostakin suurempikokoisesta pyörästä.

[Smirkelimies]

Minun 1970 350 Jawassa on 18 hv lypsykone. Mistähän kaikesta johtuu että Hondassa on tuplasti tehoja?

Jawassa on yks kaasari. Kaveri vähä naureskeli ku Jawaan on oikein viritysohjeitakin, onhan niitä ollu jopa kilpakäytössä kun on se Six Days malliki. Viriohjeilla saap aina kullakin melko hankalallakin toimella yleensä noin yhen hepan lisää 

[Vito]

Tästäpä tulikin mieleen että mulla on seissy hyllyssä tuollanen pannu jotain 30 vuotta.Siitäkin uupuu alkuperäset putket ja 4-1 sarja vaan olemassa.Oliskohan tuolla mitään arvoa kun en tuolle mitään käyttöö keksiny.

[Harri S]

Tästäpä tulikin mieleen että mulla on seissy hyllyssä tuollanen pannu jotain 30 vuotta.Siitäkin uupuu alkuperäset putket ja 4-1 sarja vaan olemassa.Oliskohan tuolla mitään arvoa kun en tuolle mitään käyttöö keksiny.

Lähinnä alkuperäisputket on ongelma ja siksi kalliita. Se 4-1 kiinnostaa, lähinnä nostalgiamielessä kun siinä ekassa prätkässä oli sellainen. Kunnolla ei ole niinkään väliä.

[sössö]

Minun 1970 350 Jawassa on 18 hv lypsykone. Mistähän kaikesta johtuu että Hondassa on tuplasti tehoja?

Jawassa on yks kaasari. Kaveri vähä naureskeli ku Jawaan on oikein viritysohjeitakin, onhan niitä ollu jopa kilpakäytössä kun on se Six Days malliki. Viriohjeilla saap aina kullakin melko hankalallakin toimella yleensä noin yhen hepan lisää 

jaawa on aika alkeellinen matalajenkanen vehje ja ilmeisesti mentiin sillä mihin ennen sotaa tehty kehittäminen riitti. Vähän niinku jonkun SGS puchin kanssa, minkä valmistus kai loppu joskus 70- luvun alussa. ton ajan suitsassa kuitenki ollu 38hp, kawassa varmaan yli 40?

[palontie]

Lähinnä alkuperäisputket on ongelma ja siksi kalliita. Se 4-1 kiinnostaa, lähinnä nostalgiamielessä kun siinä ekassa prätkässä oli sellainen. Kunnolla ei ole niinkään väliä.

Kaverille järkkäilin aikoinaan tuuttihondaan vakioputket Japaniasta,oli sitten helvetin kalliit..

[Harri S]

Mobilisti teki pyörästä koeajojutun viime viikolla hienoisesta lumisateesta huolimatta.
Joku ramppikuume tätä vaivasi kun yhtäkkiä se alkoi kadotella kipinää ja sahautti pariin kertaan akun tyhjäksi.
No uhkasi laitetta brutaalilla kustomoinnilla jolla sain ajettua pahat henget pois koeajon ajaksi.
Sitten vika taas toistui ja poistin sötöstellyn akkukaapelin joka oli yksi ilmeinen vikapaikka ja tein uuden tilalle eikä vika ole vielä toistunut.











Joopa joo.
Ostin hieman rojua ensi talveksi josko vaikka rakentelis itselle caferacerin tai bosozokun suoralla 4-1 pakoputkella kun sellainen olis varmaan järjettömin 2-pyöräinen laite näillä leveysasteilla ja hyvä jatkumo Diesel Boss Hossille.
Olispaha hallussa sellanen laite jolla kelpaa mennä vaikka nykytyyliseen Tiksin cruisingiin jossa savu- ja melusaaste tuntuu olevan ykkösprioriteetti tänä päivänä.

https://en.m.wikipedia.org/wiki/B%C5%8Ds%C5%8Dzoku

Näissä Hondan 350 foureissa on orkkiksena todella nätti ja hiljainen käynti. Mutta jos jättää huollot väliin menee kannesta nokan laakerointi (eli koko kansi) ja nokkaketju löystyessään hakkaa kiristimen saranan jumiin.

Avasin moottorin ja tutkin nokan laakeroinnin joka oli kunnossa ja samalla kurkistin kiristimen saranan joka sekin liikkui herkästi. Hyvä niin, sillä kiristimen saranan korjaus vaatii koko mottorin halkaisun eli purkamisen alkutekijöihinsä. Se kun on pultattu alakautta kiinni ylempään lohkonpuolikkaaseen.











Tätä on joskus auottu venakopasta hartaudella ja jouduin ainakin yhden kierteen holkittamaan rosteisella korjausholkilla joka kyllä pysyy jatkossa paikallaan Loctiten sinisellä.
Korjausholkissa oli tiheä 9mm ulkokierre ja jouduin tonkimaan speciaali kierretyökalukokoelmastani 9mm tapin jolla sain kanteen holkille sopivan kierteen.



Sylinterikannen random kuusiokolopultit oli kahta eri sorttia joten ostin lisää perinteisellä kuusiokolokannalla varustettuja sekä tilasin orkkismalliset venttiiliensäätökorkit kustom-mallisten tilalle.

[Toyopet]

Siinä on siis kannessa samanlainen laakerointi eli ei varsinaisesti ollenkaan, kuin osassa toyotan moottoreita.

[Harri S]

Prätkissä toinon aika yleinen rakenne ja ihan toimiva kunhan muistaa joskus vaihdella öljyt.

Jakoketjun kiristimen säätöpultti ja lukitusruuvi oli aika mielenkiintoisia esityksiä. Lisäksi tuo lukituruuvi oli reilusti mutkalla ja tuntui että se katkeaa ennen kuin sen sai kierrettyä irti. Onneksi kierteet säilyi ehjinä.





Tein uuden lukitusruuvin pultista ja sahasin päähän ruuvimeisselille loven kuten alkuperäisessäkin ja nyt tuo lienee valmis. Toki pitää sitten moottori käynnissä testa ja säädellä.



Tänään sain kansihommelit valmiiksi muutamien uusien kuusiokoloruuvien hankinnan jälkeen.
Yksi puuttunut venttiilinsäätöruuvin lukitusmutteri puuttui ja kävin ostamassa sen Moposportista ja samalla uudet sytytystulpat.
Huohotinkotelolle tein paperista uuden tiivisteen ja tuo alkais olemaan asennusvalmis jahka runko saapuu tontille.
Uudet orkkismalliset venansäätökorkit on tulossa ja sytytyspuolat niin pääsee koekäyttämään.



Moottori painaa ihan helkkaristi. Vissiin lähes 70kg. Ei voi ymmärtää että mikä tuossa oikein painaa kun aika pieni murkula.

[Harri S]

Käynnistysongelmat eivät ole enää palanneet tuon päävirtakaapelin uusimisen jälkeen.

Tänään on pitkästä aikaa mukavan lämmin päivä joten Honda tallista esiin ja taustapeilien entraukseen.
Peilit oli joskus maalattu mustiksi ja sehän ei sovi kalassikkolaitteen tyyliin ollenkaan. Pyörä on joskus kaatunut ja ilmeisesti se on jättänyt hieman naarmuja ja syvän lommon toiseen peiliin, jotka sitten on peitetty maalauksella. Ostin tähän jenkeistä myös naarmuttoman OEM sytytyspuolen peitekupin kun siinäkin on pieniä jälkiä kaatumisesta. Hankintalistalla on vielä vasemmanpuolen kahvakumi koska alkuperäinen on teipillä korjattu.

Mitään kiinalaisia alkuperäisennäköisiä tarvikepeilejä en tähän laita koska ne ei istu kulahtaneeseen kokonaisuuteen ja tuppaavat muutenkin ruostumaan pilalle ensimmäisessä vesisateessa. Eletyn elämän jäljet kuuluu tähän laitteeseen.
Eli otin peilit irti ja suoraan maalinpoistoainekäsittelyyn jossa kunnon aineella maali kuiriutui näppärästi pois muutamassa minuutissa.



Alta paljastui hirvittävät hiontajäljet jolla oli tehty tartuntaa maalaukselle. Peilin varret on kromatut joten niitä ei voi pelastaa entiselleen mutta niissä ei myöskään mattapintaisuudesta ole liiemmin haittaa. Kupuosat on rosteria jonka voi kiillottaa takas kiiltäväksi.



Tein porakoneharjaan kankaasta laikantapaisen, tyhjensin kuivuneen Autosolituubin purkkiin ja tilkalla moottoriöljyä sain siitä jälleen sopivaa kiillotustahnaa. Parin tunnin tehokkaan hinkkauksen jälkeen sain peilinkuvuista lähes kaikki syvät hiontajäljet pois ja kuvut kiiltäviksi. Oikean puolen peilin lommon sain myös vedettyä lähes suoraksi. Enempää en uskaltanut tuota kiskoa ettei lasi mene halki.









Lopuksi täytin renkaat kahdesta kilosta —> kolmeen kiloon jolla oli huomattava ajo-ominaisuuksia parantava vaikutus ja sitten kävinkin ajelemassa muutaman kymmenen kilsan lenkin ja täytyy kyllä todeta että tämä on yli 50 vuotiaaksi pyöräksi ihan mahtilaite nurkkapörräilyyn ja fiilistelyyn.
Kahden prätkän taktiikka on toimiva kun toista voi rakentaa ja toisella voi ajella.