Bluebird Meteor

Aloittaja Harri S, 13 toukokuu, 2020, 16:45

« edellinen - seuraava »

Harri S

Oon joskus irroittanut museoikäisestä 2 tahti 4hp Johbssonista kaksi rengasta jotka oli lionneet merivedessä muutaman kuukauden ja varastossa 15 vuotta, ne otti yli 8 tuntia ja irtos ehjinä ja oli "piece of cake" tähän verrattuna.
Kaikki koettu ja kokeiltu täällä ja myös toisaalla yhdessä toisessa vastaavassa Meteorissa, noiden renkaiden irroituksessa ja 90% ihan turhaa hommaa.
Lämpö ei hapettumia poista, eikä mikään litku imeydy sinne renkaan ja alumiinin väliin, kun kaikki kirjaimellisesti on yhtä puuta.
Osa renkaista ei meinannu irrota edes hakkaamalla sentin palasina. Mirkelöin lattaviilan terästä rengasuraan sopivan työkalun millä sai lyönnin oikeaan kohtaan. Onneksi tässä on takomännät niin rengasvälit pysy ehjinä. Valumäntiä (uudenpi Rover Meteor) on hajonnu kaakonkulmalla, kun renkaita on irti naputeltu.
Vaikein on se aloitus kun päittäisrako on kiinni ja siksi piti porata 3mm terällä muutamia läpikatkoksia renkaisiin, sentin välein, jotta tuli tilaa naputella palasia ees-taas urassa ja irti jotta sai tilaa viilasta tehdylle astalalle, jolla pääsi naputtamaan renkaan päähän.

Tänään ohjelmassa välilevyn nyläämistä ja se alkaa pikku hiljaa muotoutumaan. Liiat tarvii tosin leikellä pois mutta 20mm alumiinilevyn leikkuu ei ole mitään mielipuuhaa.
Kaaveli sattuu sopivasti ja näyttää että se välitetty starttikin mahtuu oikeaan kohtaan kuten tuolla aiemmin suunnittelin.



Päätoiminen harrastaja

Harri S

Alumiinilevystä ylimääräiset pois.



Nyt se näyttää jo paremmalta. Alaosan jätän vielä tuolleen jos startti tms. jutut vaatii extra kiinnityspintaa.







Etupäästä puuttui vielä lähes kaikki joten edessä jakopään asennus mikä ei ole ihan helppo kun 100 kiloinen murikka tarvii saada paikalleen ja akselissa on vain yksi asento millä se uppoaa kampuran päähän.





Seuraavana poistan noi vihreät maalit kun vielä tilaa on.
Päätoiminen harrastaja

Harri S

Maalinpoistoaineen pehmitellessä maaleja oli hyvää aikaa puuhastella muuta juttuja.
Asensin B-puolen ryhmään uudet pakosarjan pultit sekä molempiin sylinteriryhmiin jäähdytysvesiyhteet.
Samalla kaikki tulpat 24kpl koneeseen ja ulkopuolen tulppien sytytysjohtosarjan virranjakajankansineen.



Maalien pehmettyä lähmin sotkut pois ja pesin paikat rasvanpoistoaineella.
Nyt saattoi laittaa sisäpuoliset jäähdytysvesiluukut (joiden takana oli ne sylinteriputkia asennusvaiheessa kiinni pitävät vaarnat) paikalleen. Tarvii vielä imurilla ottaa loput pölyt pois.



Nyt on hyvän näköistä kun vihreät maalit on poissa.





Seuraavaksi plenumit kiinni ja sisempien sytytysjohtojen asennus plenumien päälle, ennen kuin kaasuttimen voi tiputtaa omalle paikalleen.
Päätoiminen harrastaja

Vuppe

Olis kiva kuulla livenä kun jysähtää tulille.  8)

Pertti K

Lainaus käyttäjältä: Vuppe - 17 toukokuu, 2020, 15:35Olis kiva kuulla livenä kun jysähtää tulille.  8)
Miittiin ohjelmanumero.
Kyllä on ihanaa!

(allekirjoitusta muokattu vihapostista ja tappouhkauksista johtuen)

Teippi-Mikko

Massiivisen mahtava projekti, ei voi muuta sanoa kuin hattua nostaa!
Mikäs se on kaasarin kurkun halkaisia tämmösessä isojen poikien koneessa? Ja minkä kokoista letkua on bensalinja, saa vähän mittakaavaa hahmottamaan konetta.

Harri S

Kiitos.
Kaasuttimessa on neljä reilu 50mm kurkkua. Kulutus on noin litra bensaa minuutissa.

Kävin tänään ajoittamassa magneetot ja asensin nokka-akselit keinuvipuineen.
Ajoituksen ajaksi magneeton johto irti katkojankärjistä.



Aluksi vetorattaisto vapaaksi ja A1 sytytyskohta pyörijällä A1 tulpanjohdolle. Kärkiin kiinni yleimittari piippaamaan ja kääntöä kunnes piippaus lakkaa ja silloin kärkien avauduttua pitää olla ajoitusmerkki kohdallaan. Paperinpala erottaa toisen kärjistä jottei se häiritse hommaa.





Siellä on sekä exhaust magnetolle että intake magnetolle omat merkit, koska exhaust magneto antaa kipinän muutaman asteen intake magneton jälkeen. Tuplasytytys, jotta toimii 84 oktaanisella bensalla.
Kärkiväliksi katkojille (joita 4 kpl) 0.30mm.

Kuvassa A1 ajoitusmerkit, jotka kopsasin siihen tekemääni uuteen kampiakselin sovitelimppuun ja joita tihrustellaan sieltä öljypohjan takapään messinkikorkin reiästä.



Tuossa samassa kuvassa on myös A1 TDC sekä A1 IO, mikä tarkoittaa A1 intake opens.
Ajoittamiset siten että ensiksi B6 IO merkki kohdalleen ja kuningasakselin ylärattaasta sokka pois, nostaa akselia muutaman sentin ylös niin että akselin poorit vapautuu. Kääntää nokka-akselin imunokan avautumiskohtaan, tiputtaa kuningasakselin takas pooreille (se soljuu helposti pohjaan asti kun ajoitus on kohdallaan), sokka kiinni.
Pyöräytys kampuralta ja tarkastus.
Sama proseduuri sitten A1 IO merkin kanssa ja akselit on ajoitettu.
Lopuksi säädin noi 48 venttiiliä ohjeen mukaiselle 0.5mm välykselle.

Tarvii alkaa hieromaan venakoppia asennuskuntoon.
Päätoiminen harrastaja

Kalu

Juma, ompa nerokas jakopääsysteemi, tavallaan vähän järkevämpi mitä esim. Fordin cammerissa oli.

1purehell

Harrille lienee tuttu pätkä, mutta jaetaan nyt tännekin.



Tää on kyllä kans hurja.  :o

https://www.auto-veteran.com/index.php/en/latest-news/item/209-1905-fiat-isotta-fraschini
Vakavammanpuoleinen katsastusrikos, 2 litrainen kone 1,6 Taunuksessa.

Harri S

Tänään venttiilikoppien hieromista.
Kiillottaminen olis ollu ehkä se yleisin suuntaus, mutta ei ole vaihtoehto tässä tapauksessa.

Raaka alumiinipinta mielleyttää omaa silmää ja sellaiseksi pinta jää.
Näin jälkeenpäin ajateltuna se hionta ja kiillotus olis ollu varmaan nopeampi toteuttaa, mutta tuntikausien maalinpoistoainekäsittelyt ja rapsutukset tuotti tulosta ja nyt on kopat putsattu maalista ja hapettumista. Niissä kohdin missä alla oli käytetty punaista pohjamaalia, istui vihreä pintamaali kuin tauti.



Leikkelin samaan syssyyn myös uudet venakoppien tiivisteet.
Venakoppien pituus on vajaa 120 senttiä.
Nakkasin kopat kokeeksi kansien päälle, ihan vaan mallailumielessä.

Seuraavaksi tarvii vissiin siirtyä kaasuttimen asennushommiin.
Päätoiminen harrastaja

Gary Grand

Lainaus käyttäjältä: Harri S - 24 toukokuu, 2020, 19:34Venakoppien pituus on vajaa 120 senttiä.
Nakkasin kopat kokeeksi kansien päälle, ihan vaan mallailumielessä.


On se massiivinen laite.. :o
Kyllä näistä kuvista jo pieni touhutippa meinaa lahkeeseen tulla. Tää laite on päästävä kuulemaan! :oushit:

Voisit tuon otsikon vaihtaa vaikka "Moottoripornoa" muotoon..
The ancient Romans had a tradition: Whenever one of their engineers constructed an arch, as the capstone was hoisted into place, the engineer assumed accountability for his work in the most profound way possible: He stood under the arch.

jamba

huh!👍👍👍👍👍👌
Hirvee läjä romuja...

rb

Lainaus käyttäjältä: Harri S - 16 toukokuu, 2020, 16:24Seuraavana poistan noi vihreät maalit kun vielä tilaa on.
Tota..   :(  ....Mitä maalinpoistoainetta sä käytät? 

Nitro Morse oli ennen hyvää kamaa,  mut kun tällä vuosituhannella kaikki myrkyt tuntuu menneen sellaiseksi,  et jos niitä vahingossa juo,  niin ei saa tulla kun pikkasen hikka. 

Stige

Lainaus käyttäjältä: rb - 28 toukokuu, 2020, 22:01Tota..   :(  ....Mitä maalinpoistoainetta sä käytät? 

Nitro Morse oli ennen hyvää kamaa,  mut kun tällä vuosituhannella kaikki myrkyt tuntuu menneen sellaiseksi,  et jos niitä vahingossa juo,  niin ei saa tulla kun pikkasen hikka. 

Mä yritän ehtiä peltipöntön mitä meille tuli euroopasta, toimii ihan vitun hyvin ja hajukin kyl sen mukasta sit.
Joku 5 litran peltipönttö tjsp, eka katos matkalle mut toka tuli perille asti.

Gary Grand

Lainaus käyttäjältä: Stige - 28 toukokuu, 2020, 23:00Mä yritän ehtiä peltipöntön mitä meille tuli euroopasta, toimii ihan vitun hyvin ja hajukin kyl sen mukasta sit.
Joku 5 litran peltipönttö tjsp, eka katos matkalle mut toka tuli perille asti.
Meille kans alihankkija teki maalinpoistoa isoille ruuveille ja ne haki RUOTSISTA jotain mömmöä joka tehos paksuun polyuretaanimaaliinkin.
Suomessa syytetään EU:ta kun ei saa käyttää sitä ja tätä, mutta muualla ymmärtävät ettei homma toimi ilman oikeita aineita ja käyttävät niitä EUsta huolimatta. :rotfl:
The ancient Romans had a tradition: Whenever one of their engineers constructed an arch, as the capstone was hoisted into place, the engineer assumed accountability for his work in the most profound way possible: He stood under the arch.