Boss Hoss diesel ”Flirtin’ with disaster”

Aloittaja Harri S, 04 lokakuu, 2020, 18:08

« edellinen - seuraava »

Harri S

Kolmas kerros inertaa tankkiin ja nyt saa riittää. Kolme tuntia puhaltimilla kuivattelua ja huomenna taas lisää.
Virranjakaja on moottorin etupäässä alumiinikopan sisällä ja siihen menee sytytysennakon säätövaijeri, joka oli yläpäästä poikki, kuten muutama muukin. Syttäennakoita otetaan hieman pois starttihetkellä vasemman kahvan pienellä ennakkovivulla.



Pyörä on ollut viimeksi käytössä Neuvostoliitossa ja valunut sieltä Viron kautta Suomeen. Siksi siinä on joitakin "pula-ajan" juttuja kuten galvanoidulla kattopellinpalalla paikattu takalokasuoja, ajonestolaite piilotettuna runkoputken alle tankin sisuksiin (tappokatkaisija) sekä varsin tekninen jarruvalokatkaisija asennettuna runkoputken kupeeseen jarrupolkimen yläpuolelle.
Kangaserkkari tuntuu olleen yleisin ja luotettavin kiinnitysmetodi siellä.





Kertoo hieman elosta siellä ennen kuin "systeemi" kaatui.
Päätoiminen harrastaja

Harri S

Tilasin Kiinasta parin PZ28 kaasuttimia sekä lihakoukkukahvat hyllyyn varalle, ennen kuin vuodenvaihteen verovapaan tuonnin alviraja poistuu. Muitakin juttuja tilaillu isolla kädellä, mm. erilaisia sorvin ja jyrismen teriä, työkaluja jne, joiden tilailu kiinasta ei enää ole kannattavaa kun alvit ja postin käsittelymaksut lisää ostohintaan, lisänä tullin taattu ruuhkautuminen, kun kaikki paketit arvoon katsomatta pitää tullata.
Siksi tilasin sen sorvinkin syksyllä, joka tullattiin EU alueelle britannian kautta (mm. alv siellä 20%) ja jonka brexit siirtymäaika päättyy vuoden vaihteessa.

No se kauppapolitiikasta.
Jatketaan CCCP raudan parissa.
Virittelin noita katkottuja vaijereita toimintaan. Kytkinvaijeri oli poikkastu ja siitä puuttui kokonaan kiinnike jolla se tulee moottorin kupeeseen kiinni.
Koska rakenne ei ollut tuttu katselin youtubesta K750 videoita joista kuvakaappauksella talteen kiinnikkeen malli sekä paikka.
Sahasin 3mm raudasta kiinnikkeen ja kiinnitin sen sille kuuluvaan kohtaan, koneen kupeeseen.
Vaijerin kuoresta pois 200mm ja samalla rasvaus sekä herkistely. Vaijerin päähän tarvittava nippa 6mm pultista ja nyt pyörässä on toimiva kytkinvaijeri.



Tässä on myös käsivivulla ennakonsäätö käynnistysvaihetta varten jonka vaijeri oli myös poikki. Kuoresta viisi senttiä pois ja vanhasta pp venttiilistä sorvaamalla messinkinippa jonka juotin fosforikuparilla kii rasvoista putsattuun vaijerinpäähän. Nyt voi painaa peukalolla ennakoita pois käynnistysvaiheessa.

Tulpanjohtojen reititystä ja tankki oli jälleen lämmityksen ja epoksin kuivatuksen kohteena näiden puuhastelujen ohessa, parin päivän tauon jälkeen.

Uusia vaijereita ja osia on toki tulossa, mutta näiden vanhojen korjaus ja elvytys on vaan niin mukavaa puuhaa.
Päätoiminen harrastaja

Harri S

Pistin pyörän nippuun ja tankkikin piti bensat sisällä.
Kävin ostamassa pienen 6V 6Ah akun joka kyllä riittää, eikä pieni 65W laturi edes kestä ison yli 10Ah akun lataamista, vaan kyrvähtää ennen pitkää. Vedin tässä vaiheessa suoran virran (toki lattasulakkeen kautta) puolalle kun nuo pyörän sähköt on 60-luvulta ja kaikenlaista viritystä tehty sinne ja tänne.

Satulan roisko ja bensaletkut yms. paikalleen. Ja pyörä on ajovalmis.



Ei välttis mikään nautinto ajaa, koska keulan kulmat on mallia sivuvaunu, ja vaikka pyöritin piparkakusta pänningin pois kokonaan, ei herkkyyttä keskialueelle löytynyt oikein mitenkään.
No aikansa ees taas kadulla hoiperreltuani ja tyhjäkäynnin säätöä reilusti laskemalla sain ajeluista jo enimmät kuolemanpelot karistettua.
Vasen pytty savutti aluksi mutta kun sain koneen kuumaksi lakkas savutukset kokonaan, liekö renkaat olleet hieman jumissa mutta nyt tuntuu toimivan.

Säätelin kaasareita hieman, nostin vasemmasta myös yhden pykälän neulaa ja tää lähtee kyllä helposti kuumanakin tulille, varsinkin kun voi vääntää hieman ennakoita pois, niin ei potki käynnistin takas jalallekkaan.

https://aijaa.com/e19NtI

Tuon pellinpalan poistan tuosta lokasuojasta, kun on liian agraarimallinen, mutta sitten tullaankin kysymykseen purkaa ja entisöidä, vaiko jättää tuollaiseksi.
Koeajoilla vastaantulleilla vanhuksilla oli järestään suupielet korvissa.
Päätoiminen harrastaja

Gary Grand

Lainaus käyttäjältä: Harri S - 21 marraskuu, 2020, 15:53...sain ajeluista jo enimmät kuolemanpelot karistettua.
Vasen pytyy savutti aluksi mutta kun sain koneen kuumaksi lakkas savutukset kokonaan, liekö renkaat olleet hieman jumissa mutta nyt tuntuu toimivan.

Mulla lakkas Uralin savutus vasemmasta pytystä kun tippu venttiili männän päälle.. :shitfan:
Garageless Grand Monkey
Godfater from basement

ilel

Kyllä jättäisin tuollaiseksi kun on niin nätisti patinoitunut  8) 

jariha

minä maaloisin kirkkaan punaseks ja vihreet sirpin ja vasaran tankin molemminpuolin laittasin ;D
-64 Dodge Dart "the luumu" sixpack slant six + 4 on the floor
-57 Desoto Town Panel, 251flh/3on floor
-96 Volvo V70 2.5Tdi paku
-02 Toyota Yaris Verso
-05 Opel Combo 1.3 -86 Volvo 740 b200k -80 Fiat 127 -91 Lada Samara, -87 Corolla -73 Tunturi Automat -74 Solifer Sm

Rusty

Ah, ahtaita aikoja.

Harri S

Sivuvenakoneessa tuo venan tippuminen männän päälle on onneksi haasteellisempaa. ;)
Tänään oli jälleen aikaa paneutua tähän.
Etujarru oli jumissa, samoin akseli toisessa alaputkessa. Etupään "kulmikkaan" käytöksen takia päätin purkaa koko höskän osiksi.
Yläkolmio oli lujassa. Kartio mikä keskittää putken kolmioon oli krymppääntynyt tosi tiukaan kierrettä vasten.
Tein pellistä avaimen joka mahtui kolmion ja ylälaakerin väliin ja ylälaakerilla sai kolmion purettua milli kerrallaan pyörittäen ja välillä päätyihin naputellen.





Välyksiä lienee kiritty pois mikä oli tuon kartioholkin krympännut.
Alalaakeri oli ok mutta ylälaakeri oli kivettymyttä rasvaa täynnä mikä aiheutti kulmikkaan käytöksen.



Sen jälkeen saattoi purkaa keulan yläkautta telekooppiputkia koputellen kun sen oli ensiksi nostanut raudan nokkaan ja seinää  vasten ilmaan roikkumaan. Nurinpäin 1/2" hylsystä ja siihen liitetystä jatkovarresta sai sopivan ja tukevan teleskoopin sisään sopivan työkalun etteivät teleskooppien kierteet ottaneet koputellessa itseensä. Ylämutterit kun joutu ottamaan jo alkuvaiheessa pois edestä. Tässä kohtaa sai myös leveän lokasuojan kolhiintumatta pois tuolta teleskooppien välistä.





Vähän oli ruostetta suojapeltien takana jotka tulee samalla putsattua pois.
Nyt pystyi laittamaan wd40 likoamaan etuakselille joka lähtikin hetken kuluttua nöyrästi ja ehjänä pois.



Etunavan sai purettua kun kehi jumissa olevasta jarruvaijerista säädöt pois.
Nyt pääsee pikkuosia putsailemaan ja tosi kova olis kyllä polte puhaltaa kaikki peltiosat puhtaaksi ja kunnon maalit päälle.
Päätoiminen harrastaja

Harri S

Purin keulan osat ja kippasin vanhat mustat keulaöljyt pois. Ei sitä paria desiä enempää ollut yhteensäkään, mutta oli kuitenkin voidellut osia ja pitänyt etuputkien sisäosat ruosteista vapaana.
Putsasin ensiksi rasvanpoistoaineella keulan osat.
Yläputket sai puhtaaksi parhaiten laittamalla ne sorviin pyörimään ja hiomanauhalla painaen.
Tässä uuden sorvin ison karareiän etu tuli ensimmäistä kertaa konkreettiseksi.
Alaputket puolestaan putsasin teräsvillalla koska niissä on kromi jolle ei pysty hiomanauhaa näyttämään, ilman että pinta menisi pilalle.
Lopuksi kromin ja metallin päälle kiiltävää kirkaslakkaa.





Suojapellit sekä ylä- ja alakolmiot mattasin kevyesti teräsvillalla ja päälle ruskutin 2K mattalakkaa. Samalla putsasin myös rungon etuosan joka sai myös suojaksi tuon samaisen mattalakan.



Ohjauslaakereita pestessä syy jumittavaan ohjaukseen löytyi lopulta ylälaakerin sisäkoolista, johon oli painunut kuulille reilut kolot.
Siksi se keskialue panttasi ja teki ajamisesta hyvin huteraa. Kooli on imeisesti karkaistua pikaterästä.
Laitoin koolin sorviin ja sorvasin karbiditerällä uran puhtaaksi montuista ja hyvä tuli.





Emäputken mutterille sorvasin uuden lukitusprikan ja niin tuli keula valmiiksi.





Etulokasuoja ja tankki puhtaaksi savesta ja sammaleista ja rasvanpoiston jälkeen nekin saivat pari kerrosta mattalakkaa pintaansa ja uskoisin että nyt patina ei mene pilalle kosteassa syysilmassa tai ensimmäisessä vesisateessa. Märkä lakka näyttää hyvin että kirkaslakkaamalla patina olisi pilalla. Matta on se oikea juttu tässä.









Työkalulaatikon valkoisen epoksipinnan maalasin mustaksi.
Pumppuihin laitoin w30 hydrauliöljyä.
Nyt keula ei jumita ja ohjaus toimii herkästi.
Päätoiminen harrastaja

Harri S

Nysväysvaroitus!
Etuputkien ylämuttereissa on syvä senkkaus kierreosan jälkeen mikä aiheutti sen että kiriessä prikka muljahtaa aina sivuun eikä lopputulos ole siisti. Pienempireikäistä prikkaa tuohon ei saa eikä väissä O-rengaskaan kestä, joten väänsin hitsipuikosta seegerin sinne prikan sisälle, joka kiriessä pitää prikan ojennuksessa.







Purin ja herkistelin etujarrun ja putsasin vanteen, keskiön ja pinnat. Lakkaa en niihin laita koska maali oli mattaantunut mutta ehyt.
Nopeusmittarinvaijeri herkistyi WD40 ja akkuporakoneella, mutta etujarruvaijeri oli tiukasti jumissa.
On siihenkin uusi vaijeri tulossa mutta päätin kunnostaa tuon vanhan kun uudet vaijerit sattuu ikävästi silmään patinoidussa kokonaisuudessa.

Vaijerin jumipaikan löytää kun ottaa vaijerinpään sisuksineen kouraan ja alkaa puristelemaan sitä toisella kädellä mutkalle. Toinen käsi tuntee kun sisus liikkuu puristelujen tahtiin ja puristuskohtaa vaihtaen edetään kohti vaijerin vapaata päätä kunnes sisusta ei enää liiku. Siihen tussilla/teipillä merkki.



Sitten sama homma toisesta päästä alkaen ja taas kun liike lakkaa sisuksessa, tussilla merkki. Merkkien välissä on vaijerin jumikohta.
Tuosta jumikohtaa sitten taivutellen useaan suuntaan, hieman eestaas kohtaan vaihdellen jotta ruoste/likapaska alkaa irtoomaan.

Rasvauksessa auttaa kun teippaa injektioruiskun vaijerin kuoren jatkeeksi ja ruuttaa sinne hieman irroitusöljyä. Sitten vaan kuoren tiukkaa taivuttelua eestaas siihen jumikohtaan asti, niin että sisus pumppaa erstaas liikkuessaan sen öljyn siitä ruiskusta vaijerin sisuksiin.



Kun molemmat päät on huolella rasvattu, nippa kii ruustukkiin ja kärkipihdeillä varovasti kampeamalla ja samalla jumikohdasta kuorta tiukalle mutkalle puristelemalla se sisus alkaa pikku hiljaa puristelujen tahdissa liikkumaan. Jakoavain tiukalle säädettynä on hyvä väliastala kampeemisessa, koska mulla tuo toisen pään säätö ei suostunut irttoamaan siitä jarrukilvestä enkä halunnut sitä voimalla alkaa rikkomaan, ennen kuin uusi vaijeri on kädessä ja näen mitä kaikkia nippoja sen mukana tuli.





Sitten vaan sama juttu toiseen päähän vaijeria ja pikku hiljaa eestaas kampeemalla se sisus herkistyy liikkuvaksi kuten tässäkin tapauksessa kävi.



Loppu sitten jarrukilpi paikallaan jarrujousta vasten, kahvasta puristellen ja lopulta roippeet saattoi kasata takaisin etuhaarukkaan. Nyt toimivan etujarrun sai samalla myös säädettyä.



Seuraavaksi pitäis hyökätä tuon takalokarin kimppuun ja miettiä millä sen kattopeltipaikan saa siististi korvattua ja lokarin korjattua.
Epäilen että siellä on sarana paikan alla piilossa.
Päätoiminen harrastaja

Zuinula

Tämä on laiskan henkilön versio vaijerinelvyttäjästä:




Harri S

Kolme tuntia ja muutama juttu.
Takalokarin peltipaikan alta löytyi juurikin se sarana, joka oli rikki.
SNTL:ssa ei liene ollut hitsauskoneita joka torpassa, ja siksi lokaria ei ole hitsattu (pilalle) vaan paikan poistamalla sekä muutamalla muulla jutulla saa lokasuojan korjattua. Siispä; lokasuoja - käteen ota.





Takarengashan oli tässä uusi mutta karmea määrä "karvoja" jotka leikkelin pois kun kerran tilaa on. Mattopuukko/kirurgin veitsi on hyvä tuossa hommassa jotta saa karvat juuresta poikki.







Lokasuojassa oli 8 ylimääräistä pultinreikää jotka hitsaamalla tai tinaamalla korjaten pilaa ajan tuoman patinan.
Joten otin tinatangon, tohottimen ja 8 mm kuusiokolopultin jossa on 6mm avainreikä kannassa.



Sulattelin tinatangosta palan pultin kannan täytteeksi ja hieman yli jolla sain tehtyä 8 kpl koritinaniittejä jotka on lähes alumiinin veroisia, tuosta nykytinasta kun puuttuu se lyijy kokonaan.







Viilalla hioin niitinkannat pyöreiksi ja mahdollisimman litteiksi.
Niitit sopivat hieman "ylikokoisina" tiukasti noihin tukittaviin 6mm reikiin ja koputtelin ne paksua pulttia alasimena käyttäen jokaiseen ylimääräiseen reikään.







Näyttää ihan tehdastekoiselta lokasuojan saranan ja vahvikkeen niittaukselta.

Saranaa varten leikkasin millisestä pellistä aihion konka prässäsin ristipäämeisselin ja ruustukin avulla oikeaan muotoon. Lokasuojan takaosasta leikkasin varovasti vanhan saranan jämät pois.

Sitten vaan pujottaen uusi sarana paikalleen tukien ja hieman vastinpinnasta maaleja pois. Jätin nuo vanhat saranan kiinnikepellit vahvikkeeksi lokasuojan taakse estämään läpipalamista ja patinana pilalle palamista.



Puikolla tuiikkasin neljä kertaa heftin välillä lumipallolla nopeasti lämmöt pois.
Eikä ulkopuolelta huomaa hitsauksia ollenkaan.





Job done, sanois joku ja lokasuoja on patinoinnin korjausta, putsausta ja mattalakkausta vaille valmis.
Hieman tarvii noita ehjiä kohtia ja niittejä vielä "vanhentaa".
Päätoiminen harrastaja

Harri S

Patina hommia, parisen tuntia.
Tuosta pitäis lähtee tekemään samaa patinaa kuin muissakin pelleissä. Haastetta lisää tuo takamatkustajan jalan kohta joka jää paljaaksi näissä minun soolopyöräsuunnitelmissa.



Ekaksi pesu tinnerillä etta kaikkia rasvat ja paskat varmasti lähti.
Otin kilikalipurkin jämistä  kirkaslakkaa, beigeä, punaista, mustaa, harmaata ja vihreetä maalia ja sekoitin niistä visvansävyistä maalia. Juurikin sellaista maitokaakaon väriä tjsp.

Kynäruiskulla suihkin sitä sitten hieman sinne tänne.



Väilillä mustaa, punaista, tummanvihreää sekä mattalakkaa.





Lopuksi reilusti 2K mattalakkaa päälle. Käytän tässä nopeaa lakkaa, joka on nimensä veroista. Nopeaa, koska kylmä 9 neliömetrin huvimaja, sorveineen, hyllyineen sekä työkaluineen ei ole maalausuunin veroinen. Ja on siellä vielä tuo pyöräkin tilaa viemässä.






Takarunko puhtaaksi ja mattalakka päälle.
Laitoin molempiin lokasuojiin sisäpuolelle kotelonsuoja-aineen.



Lopuksi hetki kuivumista ja pyörä kasaan. Toisen satulan kiinnitysreikiin laitoin neljä vanhaa ruosteista kupupulttia jotka säästin mönkkäriprokkiksista tällaisia tarpeita varten.
Takasatulasta tuli nyt etusatula.







Näin ensimmäiseksi patinointiprojektiksi ihan hyvä lopputulos. Tykkään.
Päätoiminen harrastaja

Harri S

Vostok-Motorsilta tuli paketti.



Hyvä niin sillä tänäiltana oli sähköä ilmassa ja paketissa muutama osa joita tarvitaan tänään.
Purin pyörästä sähköt pois. Tuossa on kaavio.



Lataukselle on mekaaninen rele ja se sitten ekana irti. Päältä huono mutta sisältä hyvä. Nitkuttelin kärkiä yleismittarin kera ja varmistin että virta kulkee läpi sieltä ja silloin kun pitää. Latausjännite säädetään näissä kärkiväliä muuttamalla.





Lampunkoppa sisältää sähköpääkeskuksen, eli katkaisijassa on lähes kaikki tarvittava yhdessä palikassa.
Putsasin ja sitruunahapotin ruosteet pois. Sininen pääkaapeli oli ottanut lämpöjä huonosta kontaktista.





Toinen lampunkopan "merkkivaloista" on pääsulake.



Mittauksissa paljastui vikoja ja kosketushäiriöitä. Takaa oli yksi messinkisilta poikki piilossa leveän sillan alla ja juotin siihen kuparilangan korjaukseksi. Se silitti hyppyjohdot jotka poistin kaikki samalla kertaa. Myös päävirtanasta oli löysällä ja juotin sen kiinni alla oleviin messinkisiltoihin joista mm. toinen menee pääsulakkeelle.





Avasin kaikki niittaukset jotta pääsin putsaamaannkontaktinastat poranterällä. Sitten kaiken pystyikin kasaamaan takas ja mitatessa katkaisin toimii nyt kaikilta osin kuten pitääkin.



Lampunkopan putsasin ja lakkasin 2K mattalakalla ja asensin muttarin, katkasimen yms. Takaisin omille paikoilleen.
Valonvaihdin on lampunkopan alaosassa ja se toimii vasemman käden peukalon vivusta erillisen vaijerin avulla.





Sitten vaan johtosarja takas paikalleen sähköjen kytkennät sekä releeseen uudet suojakumit eltaantuneiden tilalle.



Nyt toimii valot, jarruvalo, sytytysvirta, merkkivalo, mutta laturin toimivuutta en vielä testannut kun bensaa tarvii käydä ostamassa ennen koekäyttelyitä.
Tässähän on plus maadoitus, enkä alkanut sitä muuttamaan, vaikkei uudelleenpolarisointi mikään ameriikan temppu ole.
Muutama 6V polttimo tarvii ostaa sekä tehdä vanerista akulle nätti puulaatikko, jonka petsaan ruskeaksi.
Päätoiminen harrastaja

Harri S

Nikkarointi-ilta.
Eli ohjelmassa akkulaatikon teko johon päätin hyödyntää noita BbM projektista jääneitä koivuvanerin palasia.



Laikkasin naftisti akun ympärille ja akkutilaan sopivan kotelon, koska ylimääräistä tilaa ei lieemmälti ole.
Liitokset uretaaniliimalla ja vahvistukset vielä pienillä lankanauloilla. Kansi pysyy paikallaan pienillä vanerinpaloilla.





Otin purkin vanhaa ruskeaa kalusteöljyä jolla pensselöin laatikon ulkopuolelta, ja lopuksi hinkkasin pinnan rätillä, jotta puun syyt tulivat näkyviin.



Akun kupeeseen sijoitin ylimääräisen lattasulakkeen, tulipaloa estämään ja laatikko sopi telineeseensä kuten kuuluukin.







Laatikon yli tulee vielä kuminen remmi, ettei ajoviima vie laatikon kantta mennessään. Lopuksi kiristelin pultteja ja väljän käynnistyspolkimen. Enää ei oikeastaan puutu kuin nippelitepolta tilaamani 6V polttimot ajo- ja parkkivaloiksi.



Ja takavanne pitää vielä putsata.
Päätoiminen harrastaja