'60 Chevrolet Impala HT

[Carpenter]

^
Juu samahan se, ollut mulla pian 23 vuotta.

[redneck1]

^
Juu samahan se, ollut mulla pian 23 vuotta.

Olitko sä silloin tuolla? (tyhmä kysymys) Olin silloin paikalla, mutta hieman lyhkäisempänä kuin nykyään.

[Carpenter]

Melkein voisin sanoa että sama auto, mutta eri paikka.    Rauman Poroholma n. 10 vuotta sitten.

Hyvä kuva, otitko itse n. 10 vuotta sitten 8 vuotiaana tuon kuvan?

Jos vastaat kyllä niin nyt on mennyt kuvaustaitosi melkoista takapakkia...

[Vuokralainen]

^Oisko rölli ite ku näkyy tossa kuvan alareunassa?

[redneck1]

Hyvä kuva, otitko itse n. 10 vuotta sitten 8 vuotiaana tuon kuvan?

Jos vastaat kyllä niin nyt on mennyt kuvaustaitosi melkoista takapakkia...

Kuvaajasta ei ole tietoa, mutta minä en tainnut ottaa tätä kuvaa. Ehkä pari vuotta kuvan oton jälkeen aloin kuvaamaan enemmän. Huomaa että tämä on otettu oikealla kameralla, eikä kännykkäkameralla.

^Oisko rölli ite ku näkyy tossa kuvan alareunassa?

Ei ole

[1320]

...Kun auto saatiin syksyllä 2014 kotitalliin, niin pääsi aloittamaan rakentelua. Teknisesti hyvin toimivassa autossa ei sen osalta ollut paljoa tekemistä, mutta korihommia oli hieman tiedossa. Samalla ulkonäköä oli tavoitus päivittää hieman. Oikeastaan tälle lopullisena ajatuksena oli se, kun yksi takakumi oli tyhjentynyt seisotuksessa, niin valkosivu oli hieman ottanut itseensä. Joten rengas/vanneosasto piti laittaa vaihtoon. Ja uudella rengastuksella halusin autoon vähän '60 luvun alun Junior Stock kilpurien ulkonäköä, mut siitä lisää myöhemmin...


Tässä on kuva apukuskin takapyöräkaaren etunurkasta. Tämä kohta silloin 2009 pomppasi leimalla, joten se piti nyt korjata.



Helmakotelon pohja puuttui tuosta kohtaa kokonaan. Kitin määrästä näki, että joku paikallinen BondoPedro on ollut asialla...



Kukkihan tuo takakaari vähän muutenkin...



Koitin varovasti testata tuon takapyöräkaaren kuntoa kevyesti kiskaisemalla etunurkasta. Räks...




Alkuperäinen pelti oli siis päässyt huonoon kuntoon. Sen oli Texasin mies korjannut lyömällä vanhan pellin kuopalle ja popniittaamalla päälle suoran pellin. Kyljen muoto oli haettu lapiollisella kittiä, parhaimmillaan sitä olikin sentin paksuinen kerros.


Tässä kohtaa tuli selväksi, että suorasta pellistä tuota paikkaa ei kannata alkaa tekemään. US Partsin kautta sai edullisesti tilattua takakaaren etuosan korjauspalan. Hinta oli tosiaan sen verran kohdallaan, että ei olisi kannattanut alkaa itse tilailemaan mistään.



Kuskin puolella oli kanssa takakaaressa hieman sanomista. Rapsin sieltä vanhat kitit pois toivoen, että kaari olisi paremmassa kunnossa. Ja olihan se:



Olihan siinäkin senverran reikää, että tällekin puolelle olisi tarvinnut tilailla korjauspalat. Mutta koska tuohon aikaan köyhällä lukiolaisella ei ollut laittaa rahaa kaikkiin korjauspelteihin, etenkin kun kesällä piti päästä ajelemaankin, niin tein samanlaisen neekerikorjauksen ja täytin reijät lasikuitukitillä. Tarkoitus oli, ja on edelleen, vaihtaa korjauspellit tällekin puolelle lähivuosina. Mutta tällä neekerikorjauksella sai pari vuotta lisäaikaa.


Ja sitten hienompaa kittiä päälle viimeistelyyn...


...Seuraavalla kertaa laitetaan apukuskin puolelle uutta peltiä...

[1320]

...Apukuskin takakaaresta rupesin hiomaan kittiä pois. Aika huonoksi oli pelti mennyt.



Myös sisärakenteet vaati hieman uutta peltiä:



Omatekoisen hienon "kanttikoneen" avulla taivuttelin sitten korjauspeltiä tuonne sisään. Aivan samanlaista kuin alkuperäinen en tehnyt, sillä alkuperäisesti tämä nyt korjattava kohta oli pohjastaan pistehitsillä pintapellissä, enkä minä nyt pysty sellaista tekemään.



Pohjamaalia päälle. Tämän jälkeen pensselöin tuonne muistaakseni mustaa Miranolia, pitäisi kestää kesäkäytössä käytännössä ikuisuuden.


Takapyöräkoteloon piti myös hitsata pieni paikka:


Sitten piti alkaa miettimään, että millainen pala kylkeä vaihdetaan. Koska vanha pelti oli ihan tervettä hieman ylempänä, päätin tehdä hitsisauman tuohon alimman kylkilistan alle. Tässä suunnittelen juuri korjauspellin leikkaamista sopivaan kokoon...


Kun korjauspala oli leikelty sopivaan kokoon, käytin sitä mallina ja leikkasin korista vanhaa peltiä pois tarvittavan määrän:



Korjauspellin sopivuus oli onneksi hyvä. Ainoa hankalampi kohta oli ovenväli, joka ei oikein meinannut asettua kunnolla paikalleen. Lopulta kun korjauspellin hitsasi muutamasta kohtaa kiinni, sai ovenvälinkin aika hyvin naputeltua paikalleen. Sitten vaan hitsailin koko matkalta sauman kiinni:



Korjauspalan takareunaan piti taitella suorasta pellistä vielä pieni paikka. Se syntyi helposti.


Sama juttu piti tehdä oven alapuolelle kynnyskoteloon. Olishan tuohonkin saanut korjauspalaa, mutta tuo paikka oli helppo tehdä suorasta pellistäkin.


Tässä kohtaa naapurien iloksi jurrasin rälläkällä kaikki hitsisaumat sileäksi. Paritalon tallissa kun rakentelen, niin voisin kuvitella, että rälläkän ääni kantautuu naapuriinkin kohtuu helposti.

[HendriXXX]

Huhhuh, sehän oli menny rapsakkaaksi.   

[Jussi]

Huhhuh, sehän oli menny rapsakkaaksi. 

Eipä toi nyt kovin paha edes ollu, noin muutamaan kertaan kitillä piilotetuksi.

[1320]

Yllättävän huono se apparin kylki kyllä oli kun päällepäin se ei ihan toivottomalta kuitenkaan näyttänyt. Onneksi korjauspalaa oli saatavilla, sen verran kurvikas on tuo takakaari, että olisi suorasta pellistä saanut hetken naputella ennenkuin olisi oikeanmuotoinen pellinpala ollut käsissä.


Tässä kohtaa aloinkin sitten tekemään pohjatöitä takakaarien maalausta varten. Kittien kuivuessa remppasin jarrut samalla, kun rummut oli edellisen kerran avattu vuonna 1988. Takajarruissa ei sinänsä ollut mitään erikoisempaa vikaa, mutta jarrukengät laitoin sinne uudet.



Edessä jarrukengät oli ihan finaalissa, jopa niin sileät että niitit oli ehtineet hieman tekemään naarmua rumpuunkin. Onneksi naarmu oli niin heikko, että rummut oli vielä ihan käyttökelpoiset. Kengät oli kuitenkin loppu:


Nämäkin oli laitettu 1988 paikalleen, ja eturummut avattu ainoastaan kerran pyöränlaakerien vaihdon yhteydessä joskus 2000 luvun alkupuolella.

Ja kuten takajarruissakin, niin tuossa Raybestosin setissä tulee hienosti mukana kaikki uudet jouset sun muut kilkkeet. Muuten hieno juttu, mutta nuo kaksi ylintä jousta ovat tässä Made In China sarjassa vääränlaiset vaikka ne hyvin pitkälti alkuperäisten kanssa samalta näyttävätkin. Nimittäin kuvassa ylempänä oleva koukku on käännetty väärään suuntaan, eikä jousta pysty näin venyttämään paikalleen, kun se ei pysy siihen tarkoitetussa reijässään.

(Harmaa on siis Raybestosin sarjan jousi, musta on vanha).


Onneksi vanhat jouset oli vielä ihan käyttökelpoiset, niin laitoin ne putsauksen jälkeen takaisin paikalleen.


Rummut suhautin mustalla...


Kyljen pohjatyöt oli tosiaan samaan aikaan kovassa vauhdissa:



Oviaukon hionta ja kittailu ei ollut mitään mieltä ylentävää puuhaa... Mutta pakkohan sekin on saada maalauskuntoon...


Sitten jo hieman hiontaväriä paljastamaan virheitä:





Sitten muun auton suojaaminen maalipölyltä tuolla ruskella paperilla ja teipillä (ja älkää kertoko kellekään, mut ovet suojasin mutsilta lainatuilla pussilakanoilla    ) ja pohjamaalia suihkimaan.






...Seuraavalla kertaa väriä pintaan...

[1320]

Seuraavaksi vähän lisää suojausta autoon ja tallin seinille ennen pintaväriä ettei ihan kaikki olisi maalauksen jälkeen punaista...





Maalit hain Ripalta Car Paint Centeristä, ja sinne vielä näin jälkikäteenkin kiitokset asiantuntevasta palvelusta ja hyvistä maalausvinkeistä. Eka kerta kun ruiskulla maalailin jotain isompaa, ja voi olla tyytyväinen lopputulokseen. Lisäksi värikin onnistui todella hyvin, täsmää lähes täydellisesti vanhaan värisävyyn.

Päivän urheilukin tuli suoritettua, kun apukuskinpuolen maalauksen jälkeen ovea ei voinut laittaa enää kiinni, ja koska tilaa ei ole, ainoa tapa päästä oventakaa pois oli ryömiä sen alta.




Apparin puolelta aloin jo poistamaan teippejä tuosta valkoisen raidan kohdalta.



Kun punainen maali oli kovettunut, piti taas hieman teippailla ja maalata valkoiset raidat kylkiin.


'


Samalla kun kylkien maalaus oli työn alla, uudet renkaat ja vanteet saapui. Tarkoitus oli saada hieman vanhojen Junior Stock kilpureiden ulkonäköä tähän, joten rengastus tuli valittua sen mukaan. Eteen tuli siis 15x7" Chrome Reverset ja 225/75/15 valkosivut.



Taakse sen sijaan halusin mustat peltivanteet, ja sellaiset löytyikin US Partsin valikoimista koossa 15x8". Vanteet tuli pohjamaalattuina, joten ne piti suhauttaa itse mustalla. Renkaiksi 255/70/15 mustakylkiset kumit, eli niin isot mitä tuolla mahtuu pyörimään. Leveämpi kumi mahtuisi kyllä, mutta sitten tarvisi madaltaa profiilia, ja se ei ole vaihtoehto.   Näissä kumeissa on kyljessä vielä etäisesti vanhan Cheater Slicksin tyyppinen reunakuviointi, joten renkaat oli juuri sopivat mun käyttöön.



...Seuraavalla kertaa paljon kaikkia pikkujuttuja...

[palontie]

Laitetaas tästäkin jotain juttua tänne. Autohan on faijalla ollut '80 luvun loppupuolelta, tosin viime aikoina minä olen tehnyt lähes kaikki remontit siihen ja ajellutkin pääasiassa... Tässä tulee alkuun jonkin verran historiaa, kun auto on kohtuu pitkään ollut perheessä (ja jos se minusta on kiinni, niin se ei perheestä myöskään lähde.).

Auto löytyi Texasin Palestinesta 1988. Osittain purettu ja hieman kauhtuneessa kunnossa oleva Impala maalattiin ja kasattiin Texasissa ennen laivausta Suomeen. Suomeen auto saapui syksyllä 1988, jonka jälkeen se päätyikin heti faijan omistukseen. Faijahan ei itse ollut tuolloin Texasissa mukana, mutta oli antanut ohjeistuksen kavereille katsella, jos jotain mielenkiintoista tulee vastaan.

Texasissa ollessaan auto näytti tältä:




Suomeen tullessa autossa oli edelleen orkkistekniikka, eli yhdellä kaksikurkkuisella kaasarilla varustettu 283 SBC ja PowerGlide automaatti. Alla pyöri hienot Slottivanteet (joiden myyntiä faija harmittelee joskus vielä nykyäänkin!) ihan sileillä renkailla. Kuulemma vesikelillä vakio 283 jaksoi sudittaa yhtä rengasta iloisesti.   Syksyllä auto leimattiin ja sillä ajeltiinkin jonkin verran...





Talvella '88-'89 Impala sai uutta maalia pohjaan, uusia etupään niveliä ja jarruosia sun muuta perusremonttia. Etupenkin verhoilu meni kanssa uusittavien listalle, ja yhdessä isoäitinsä kanssa faija teki tyhjästä alkuperäisen mallin mukaan etuovipahvit. Niistä tulikin sen verran hyvät, että ne on autossa kiinni edelleen. Takapenkki ja takaovipahvit sen sijaan oli (ja on edelleen) alkuperäiset.

'80-'90 luvun taitteessa motti vaihtui, ja tämän jälkeen pellin alla oli ripeä 327 pikkulohko. Sen päälle oli ensin tarkoitus saada 3x2 kaasarisetuppi, mutta sen huono toiminta pakotti tyytymään Torker II imusarjaan ja yhteen nelireikäiseen kaasariin... Motti oli kuulemma aika pirteä ja kuljetti Impalaa hyvin, tosin autossa oli edelleen orkkis lukoton perä 3:08 välityksellä ja PG, joten mitään äkkilähtöjä sillä ei saanut suoritettua.

Vaihteistosta puheenollen, orkkis valurauta PG vaihtui alumiiniseen, johon faija rakenteli kaverinsa kanssa itse Shift Kitin. Kokeilu ei ihan kuitenkaan onnistunut, koska shift kitistä tuli niin raju, että laatikon hubi ei kestänyt vaihtoa ykköseltä kakkoselle, jos veto oli päällä, vaan meni joka kerta säpäleiksi.   Lisäksi kun laatikko imaisi nopeusmittarin vaijerin sisäänsä matkalla Stadin Cruisingiin, laatikkoa muutettiin paremmin ajoon soveltuvaksi.

Tässä taitaa olla Happy Days Car Show (?) ja vuosi '89 tai '90.




Taisi olla talvi '90-'91, jolloin 327 nousi pois konehuoneesta ja tilalle tuli jälleen orkkis Matching Numbers 283, jonka faija remontoi täysin. Tällöin alle tuli myös nuo Buickin vanteet:

Onkos faijas asunut Kivenlahdessa silloin kun auto sille tuli?Tutun näköinen auto ja rekkarikin hämärästi.

[1320]

Onkos faijas asunut Kivenlahdessa silloin kun auto sille tuli?Tutun näköinen auto ja rekkarikin hämärästi.

Taisi asua muistaakseni Niittykummussa siihen aikaan kun Impala tuli, mut sehän ei ole montaakaan kilsaa Kivenlahdesta.   Auto on liikkunut tuohon aikaan hyvin ahkeraan Espoon suunnalla, eli todennäköisesti sama peli on kyseessä.

[palontie]

Varmaan sama auto,muistan giltsin joka sen auton kanssa oli joskus liikkeellä tai oli kyydissä.

[1320]

Varmaan sama auto,muistan giltsin joka sen auton kanssa oli joskus liikkeellä tai oli kyydissä.

Joo, todennäköisesti sama laite, kyytiläisistä en osaa sanoa.

Seuraavaksi ihmettelin valojen toimimattomuutta. Hieman johtoja herkistelemällä valot lähti kuitenkin toimimaan normaalisti.



Toinen pitkienvalojen umpio oli kuitenkin mennyt mykäksi, joten ne piti uusia. Ja sitten löytyi pitkätkin.


Renkaat ja vanteet kävi tässä kohtaa rengasliikkeessä, ja sitten vaan uutta pyörää paikalleen. Takana noi renkaat on sen verran isokokoiset, että piti nostaa auto rungon alta ilmaan, ottaa takaiskarien alapäät irti ja laskea akselia hieman alaspäin. No, onneksi noita ei ihan joka päivä tarvii vaihdella. Tosin pieni ongelma tuli, kun korjauspellissä pyöräkaaren etunurkka oli hieman erilainen kuin alunperin eikä apukuskin puoleinen takapyörä mahtunut pyörimään. Olishan tuo pitänyt huomata jo aikaisemmin, mutta pikainen muotoilu rälläkällä ja pieni paikkamaalaus korjasi asian:


Sitten vaan auto käymään ja tallista ulos. Mahtuu ovet aukeamaan kunnolla ja rakentelemaan muutenkin hieman paremmin. Tässä vaiheessa elettiin huhtikuun alkua 2015, eli kelitkin alkoi olla kohdallaan.





Noi valkoisten raitojen ympärillä olevat kylkilistat oli hieman huonosti kiinni aikaisemmin. Orkkis kiinnikkeet oli hieman väsähtäneet, joten listat rämisi melkoisesti. Sattumalta löysin Motonetistä sopivia muovikiinnikkeitä, jotka taisi olla johonkin Peugeotin sisustaan tarkoitettuja. Ihan sellaisenaan ne eivät pysyneet listan sisällä, vaan niiden kanta oli hieman liian kapea. Mutta ohuista prikoista viilasin sopivankokoiset niin, että ne mahtuivat listan sisään, ja pujotin muovisen kiinnikkeen läpi tästä prikasta. Tämän yhdistelmän kun tunki listan sisään, niin nyt nuo kylkilistat tiivistyvät koriin erittäin hienosti, ja myöhemmin osoittautui että listojen räminäkin loppui.





Tässä vaiheessa alkoi leima lähestyä, eli seuraavalle iltapäivälle oli aika katsastukseen...