Oldsmobile Toronado ”The Miserable case”

[juhapih]

Olikos tuo satsi tämä?

https://www.automaalit.net/epages/automaalit.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/1682/Products/9004

Ja tekevät OEM värikoodin mukaan...

[Harri S]

Juurikin tuo. Tilauksessa kysytään automerkki ja värikoodi.
Hinta on mielestäni varsin kilpailukykyinen.

[Janne-Pekka]

Juurikin tuo. Tilauksessa kysytään automerkki ja värikoodi.
Hinta on mielestäni varsin kilpailukykyinen.

Määräänsä nähden ok.

[Harri S]

Ostin tänään samaan kuormaan vielä litran lisää lakkaa ja maalia koska maali tulee valmiiksi ohennettuna ja haluan varmistaa riittävyyden. 3 litraa molempia pitäis riittää kunnon peittoon.
Purin sen jälkeen keulasta maskin, reunalistan ja merkit pois.
Konepellin vasen takanurkka ei asettunut oikein. Se jäi pari senttiä ylös ja samalla konepellin etureuna osui keupalaan. Pelti on tosi hankkala avata ja sitä on väännelty vuosien aikana ties millä astalalla ja maalit oli ihan ruvella.
Asia piti korjata koska muuten uusi maalipinta tuhoutuu jo ekassa konepellin sulkemisessa. Otin siis saranan irti ja koetin viilata säätöreikiä mutta siitä ei apua ollut. Ammoisessa keulakolarissa sarana on särkynyt ja sitä on hitsattu ja yksi saranatappi oli korvattu kiinnihitsatulla pultilla.





Tuossa saranassa oli ilmeisesti liikaa holkkumaa ja laitoin kännykän konehuoneeseen videokuvaamaan sekä kuvaamiselle myös hieman lisävalaistusta otsalampulla ja suljin konepellin.
Nyt näin että mikä kohta saranassa liikkuu kun takanurkan painaa käsipelillä alas oikealle tasolle. Se oli tuo pultti jossa oli muutama milli väljää, ja jota ei nähnyt sarana irrallaan, kun voimakas jousi piti väljät toisessa äärilaidassa.

Joten porasin pultin pois ja sieltähän se syy löytyi. Pultti oli kyllä toiseen rautaan sopiva mutta toisessa raudassa oli pari milliä suurempi reikä josta syntyi välys. Reikään kuuluu alunperinkin olakkeellinen niitti.





Otin miljoonalaatikosta random säätöpultin ja sorvasin siitä oikeanlaisen olakkeellisen niitin. Kuumensin niitin toholla, laitoin paikalleen ja koputtelin vasaralla  pään lyttyyn. Lopuksi dippasin veteen jotta se samalla karkaistuisi hieman.







Nyt välys on poissa, sarana toimi jouheasti ja asennuksen jälkeen konepelti menee nyt laakista oikeaan kohtaan ilman mitään kikkailuja.
Siirsin samalla myös etulokasuojaa hieman eteenpäin jotta sain kuskinoven eturaon oikenalaiseksi, kun lokasuoja oli tyssäytynyt kolarissa muutaman millin taaksepäin.





Sitten pääsinkin hiomaan konepellin ja keulapalan joista hioin lakan, avasin virheet sekä maalirakkulat. Muutaman kittauskierroksen jälkeen sain virheet korjattua ja ruiskutin päälle pohjamaalin.
Enää on jäljellä takaluukku, peräpaneeli ja pari ritilää.

[Valde]

Konepellin vasen takanurkka ei asettunut oikein. Se jäi pari senttiä ylös

Pari senttiä? On tämän sitten oltava iso, kun ei silmiin ole kuvista hypännyt.

[Harri S]

Onhan tämä aika iso auto.
Tuosta kuvasta näkee miten konepelti asettui kun sen takakulman painoi väkisin niin alas että sai pellin suljettua. Hieman irvisti silloinkin.

[Jussi]

Ne on noi konepellin saranat yllättävän nuukia vehkeitä ollakseenkin ihan tusinatavaran oloisia.

[Harri S]

Sadepäivä meni sähköpotkulautaa kasatessa mutta onneksi tänään oli sateeton aamupäivä niin pääsin purkamaan takapäästä valopaneelin pois. Melkoinen määrä pölylietettä ja ruostetta joka oli onneksi pääosin katolta sateen mukana valunutta eikä erityisemmin lisännyt tulevaa hionnan työmäärää.



Erilaisilla teräsharjoilla, virsikirjalaikalla jne. rapsin kauttaaltaan ruosteet, irtomaalit ja kaikki korin saumakitit pois peltipaneelin molemmilta puolilta.
Uutta korikittiä en saumoihin laita vaan sekoittelin jäänmurtajaepoksit ja pensselöin epoksia parit kerrokset molemmin puolin peltiä ja se kyllä tukkii pistehitsisaumat kittejä paremmin.
Samalla maalasin myös sen hisaamalla korjaamani takahelman sisäpuolelta.
Sitten ukkonen alkoikin painamaan päälle siihen malliin että keräsin työkalut pois ja auto hupun alle tulevalta sateelta suojaan.

[LPR]

Ne on noi konepellin saranat yllättävän nuukia vehkeitä ollakseenkin ihan tusinatavaran oloisia.

Ja usein melkoisen kuluneita. Monesti saa painaa juurikin takareunasta alas. Tapittamalla ja mahdollisesti väljät reiät korjaamalla tulee kuntoon.

[Harri S]

Välillä on onneksi sadepäiviä, muuten kyllä menis hermot tämän kanssa koska aina löytyy näemmä jotakin uutta korjattavaa.
Takaluukun takareuna oli ihan umpiruosteessa joten leikkasin rälläkällä pois kaikki turvonneet kanttisaumat jotta pääsin putsaamaan ruosteet pintapellin ja runkopellin välistä.
Sitten hinkkasin mm. teräsharjalla enimmät ruosteet pois. Laitoin pellin sopivaan asentoon ja kaadoin koko huulloksen täyteen vahvaa fosforihappoa jota sitten pensselöin myös muihin reunoihin jotta sain peltien rakosista ruosteet irroitettua.
Lämmitys ja hellekeli kivasti tehosti hapon vaikutusta.





Hapon tehdessä työtään poistin takaluukun haperon tiivisteen ja putsasin uran ja kaikki takaluukun alla piilossa olevat saumat ruosteista ja liimoista. Sen jälkeen pintojen hionta kauttaaltaan ja suojateippaukset jotta sain ruiskuttua pohjamaalit joka sopukkaan.



Hapon tehtyä työnsä putsasin vielä luukun reunat teräsharjalla, hapotin uudelleen ja lopuksi pesin puutarhaletkulla hapot pois myös luukun sisäpuolelta. Muutama reikä piti korjata koritinalla jossa samalla peltisauma kuivui mukavasti myös sisäpuolelta.
Virsikirjalaikalla hionnat, pölyjen putsaukset ja pensselillä jäänmurtajaepoksimaalia reunoihin. Lopuksi luukku syrjälleen ja kippasin reijistä sisään reilusti ohennetun 2K epoksin jotta se mukavasti leviää koko luukun leveydeltä sinne pintapellin ja runkopellin väliseen saumaan.
Nyt epoksit saa kuivahtaa kunnolla ennen pinnan hiontaa ja pohjamaalausta.

[Harri S]

Tänään hinkkasin takaluukun valmiiksi.
Laitoin eilenillalla takasaumaan uretaanimassan ja kippasin luukun sisälle tectyliä ja pyörittelin luukkua jotta aina imeytyi kauttaaltaan jokaisen sivun liitoksen väliin.
Tosi tympeä ja hankala hiottava tuo takareunan huullos kun siinä on määrävälein pikku pokkaus jotka sitten tekee hiomisesta melkoista nypläämistä.
Kittasin ja hioin sitä käsipelillä usemman tunnin.



Luukun päällipuoli oli helppo nakki ja muutaman naarmun ja virheen korjauksen jälkeen ruiskutin pohjamaalin luukun taustapuoleelle ja päällypuolelle.



Nyt suurimmat oikomiset, ruostekorjaukset ja hikihöyläys on onneksi ohi ja pääsen hiomaan pohjamaalia sileäksi. Pintamaalit saapui eilen.

[Camino79]

Onko tectyliltä tullu muutakin kotelosuojaa kuin sitä vahamaista?

Ite käyttäny öljypohjaista tommosissa missä pitää saada imeytymään saumaan. Dinitrolin ML oli helkkarin hyvää mutta ilmeisesti sitä ei kuulema saa enää tuoda/myydä kuluttajille 

Todnäk. joku euvostoliiton perkele kieltäny taad voccipäästöjen tms varjolla 

[Harri S]

Vanhaa liuotinpohjasta ainetta on onneksi hieman jemmassa kun en luota tuossa noihin ekovahoihin. Saatto se olla dinitroliakin kun vanhassa liukkaripurkissa sitä oli säilössä. Tinnerillä ohennettuna menee tosi ahtaaseenkin rakoon.
Sisäkattoon tosin laitan kyllä sitten jotakin ekoainetta koska kesähelteillä se liukkarin paha haju tulee sieraimiin kuumenevasta kattopellistä vuosikausia.

[LPR]

Tarviiko sisäkatto kotelosuojaa? Isotrolilla maalaa ja jollain pillillä ruiskuttaa sen paarteiden väliinkin, niin kestää harrasteajokissa loppuelämän.

[Harri S]

Kyllä moneen kertaan korjattuun kattopeltiin kannattaa mönjää ruutata. Semmosta joka imeytyy pieniin rakosiin.