Bluebird Meteor

[Harri S]

Tämä prokkis on tosiaan ollu omistuksessa vuoden alusta lähtien ja se on sisältäny monenmoista puuhaa.
Hommat iltahommina, viikonloppuisin ja pääsiäislomalla.
Valitan mahdollisia epäjohdonmukaisuuksia, koska jouduin aika paljon kopsaamaan tekstiä toisaalta linkkeineen, mutta noi päivämäärät tuolla välissä toivon mukaan pitää ajatuksen kasassa.

~~~~Tarina alkaa 31.12.2019 kun Korona oli vain nuhakuume horisontissa~~~~

Se tekee rapiat 27000 kuutiosenttiä eli 27 litraa tilavuutta.
12 sylinteriä
~600 hp
~2000 Nm
Bensalla

Joten hauskuutta horisontissa, jahka tuorein projekti saadaan tontille.
Tässä on tullu vuosien aikana kollattua ja nylättyä monenmoista mielenkiintoista moottoria toivottoman umpiruostuneesta Daimlerin 2,5L Hemi V8 koneesta, Ferrarin V8:n ja turbo Porschen kautta 8L FE isolohko Fordiin, toki muita sinänsä mielenkiintoisia moottoreita unohtamatta.
ISO (lue: yli 20 litrainen) V12 dieselkone on ollut pitkään ostoslistalla visioiden pohjaksi, mutta jo muutamia vuosia sitten viimeiset Neukkulaiset V12 vaunukoneet myytiin Millog Oy:n Kalkun huutokaupassa ulkomaille 4500-6500€ kappale ja kyllä, 15v sitten niitä olis saanu murto-osalla hintaa. Enpä osannut hintakehitystä ennustaa, joten se juna meni jo.

Nyt iski kuitenkin onnenpotku ja tänään tein kaupat sopuhintaan täydellisestä Rolls Roycen Meteor panssarivaunumoottorista, jolla saadaan ehkä meikäläisen "hulluin projekti ever" käyntiin, mutta siitä ei tässä vaiheessa enempää, vaan keskitytään tuohon RR Merlinin NA maaversioon.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Rolls-Royce_Meteor
Pullingmiehillähän näitä on käytössä ja se Stigin hieno Silver Meteor taisi lopulta päätyä ulkomaille.
Moottori on puulaatikossa keskisemmässä Suomessa ja tänään kauppareissulla tein myös elämäni pisimmän sähköautomatkan Leafilla kolmella pikalatauksella/välitankkauksella kohteen luo ja takaisin.
Tiedossa on todella pitkään seisoneen koneen herkistelyä, ehkä jopa vaatii purkamisen kokonaan, sipistelyä ja tietty käyntiinhän tämä lopulta laitetaan, siitä ei ole epäilystäkään. Aikanaan selviää, onko moottorin sisäosissa vastassa ruoste, vaiko varastorasva. Ulkoiset näkymät viittaa jälkimmäiseen, mutta varmuutta ei ole ja sekös osaltaan luo jännäkivaa jo tähän alkuvaiheeseen.
Aikanaan kunnostushomma aloitetaan endoskoopin avulla.
Mosa painaa alle 600kg mikä on iso plussa...

Tuossa elävää kuvaa vastaavasta paijauksen kohteesta, tosin kyseessä Roverin tekele, joka omaa melko vähän samoja osia kuin tää meikäläisen moottori.
https://youtu.be/ggEm-rfrw04
————
4.1.2020

N. 10 tuntisen väännön jälkeen moottori on nyt omassa peltitallissa.

Puupedillä puulaatikossa, joka juuri ja juuri mahtui MB Viton tavaratilaan.
Muutama havainto:
Moottori on alkusarjan Meteor MK1a, joka on Rolls Roycen itse valmistama.
Se myös todennäköisesti sisältää paremmat sisukalut jotka on kunnostettuja Merlinin osia mm. Takomännät vs myöhempien valumännät, paras kampura parhaat veivit jne. jakaa ilmailumoottorin kanssa useita osia.
Moottorissa on myös molemmin puolin sileät venttiilikopat ilman toisella puolella olevia öljysuodattimen, laturin jne. kiinnikekorvakkeita.
Kaksi messinkistä/pronssista Zenith kaasutinta (eivät siis hapetu pilalle).
Kaikki visioissani tarvittava näyttäis myös olevan paikoillaan.

Muutama kuva:
Toinen (SUURISTA) kaasuttimista, ne on tyhjennetty ennen varastointia koska pohjaproput on poissa. Niiden päällä ovat alumiiniset vesijäähdytteiset imukammiot.



Vetopään puoli jossa muutamia tarpeettomia juttuja, mitään kykinkaavelin paikkaa ei ole, vaan veto ilman vauhtipyörää järeähköllä pooriakselilla. Noi akselinpäöt on todennäköisesti yhteydessä kampuraan mutta se vaatii lisätitkimuksia.



Vapaapää jossa on 90 asteen kulmassa kaksi virranjakajaa (2 sytytystulppaa per sylinteri jotka sytyttää peräjälkeen jotta min. 84 oktaaninen teurasjäte käy polttoaineeksi). Virranjakajan pyörijä + kahdet kärjet per jakaja. Lisäksi vesipumppu, startin paikka jne.



Homma jatkui laatikon purulla, ulompien tulppien irroituksella ja endoskooppitutkimuksella, josta selviää sylinterien tilanne ja liotuksen tarve.

Hyviä ja huonoja uutisia.
Sain laatikon palasteltua ja nyt vasta pääsin kunnolla tutkimaan koneen kuntoa.





Syy käytöstä poistoon selvisi samalla; yksi kiertokanki poikki ja lohkossa reikä sekä öljypohja rikki samasta kohtaa. Reikä on juuri oikeanpuoleisen moottorikorvan kohdalla joka siis puuttui nyt kokonaan. Kampura näytti onneksi ehjältä joten etsintään menee kiertokankipari ja lohkon hitsaan kuntoon, kun ei ole kummoinen homma. Onneksi vaurio ei ylety sylinteriryhmään vaan pysähtyy saumaan. Kone on korjattavissa ja se myös korjataan, jo ihan harvinaisuutensa takia.

Tää kone on nimittäin ihan ensimmäisiä valmistuneista, vasta valmistusnumero #5843 ja on hyvistä osista tehty, eikä näissä ensimmäisissä ole edes erillisiä sylinterikansia, vaan ne on yhtä puuta sylinteriryhmän kanssa ja sylinteriputki ja mäntä menee ryhmään alakautta.
Yläkerta on siis RR Merlinin yläkerta. Samoin kampiakseli, osin ontoksi kevennetty ja siten todennäköisesti myös lentokonemallia.
Vaikka kanki on poikki, ostoksen arvo pompsahti muutaman pykälän ja into sen kuntoon saattamiseksi on myös suurempi.

Otin kaasarit irti. Imukotelon päissä on kaksi isoa 2-kurkkuista kaasaria, jotka menee työn alle samantien. Mahtui onneksi auton takakonttiin. Painoa yli 30kg.



Kuvasin kaikki sylinterit sisäpuolelta eikä mitään radikaalia näkynyt. Ilmankosteusruostetta muttei vettä sylintereissä joka olisi tiennyt syöpymiä.
Ruuttasin dieseliä ala- ja ylätulpanreijistä jotta sain sylinteriputket kunnolla likoamaan ja sitten alatulpat kii. Lopuksi ylätulpan ja imusarjan kautta puoli litraa dieseliä jokaiseen sylinteriin. Kone saa nyt liota tuossa useamman tovin.

Hyvä tästä vielä tulee.

—————
6.1.2020

Leiponut?
No ainahan kaikki on mahdollista mutta kyseessä on kuivasumppukone joka kyllä saa tovin aikaa öljyä vaikka öljypohja ei sitä enää talteen ottaiskaan. Vasta loppupurku kertonee totuuden.

Risan pytyn mäntä ei oo yläkuolokohdassa ja muutenkin tässä on männän laki kruunumallia isolla montulla ja venakoloilla. Enemmän mua mietityttää ne muutamat aukiolevat venat jotka on saanu enemmän kosteutta seetipintaan, mutta miralla sekin asia on hoidettavissa koska materiaalissa riittää.

Tässä umpipääkoneessa tuo purkaminen saattaa olla haasteellista jos männät on jumissa kun yläkautta ei voimaa voi antaa rikkomatta paikkoja.
Britti lienee kuitenkin ajatellut asiaa, ja uskoisin että sylinteriputket jää mäntien mukaan kun ryhmä/kansipaketti nostetaan pois paikaltaan.

Päättelen sen siitä että sylinteriputki on pultattu ryhmään ennen asennusta alakautta ja ne pultit/mutterit löytyypi noiden pikkuluukkujen takaa tulpanreikien alapuolelta.
Kannentiivistettä näissä ei kuulemani mukaan ole ollut myöhemminkään, vaan tässäkin pinnapultit vetää osat tiukasti nippuun ja vesivaipan tiivistystä tarvitaan ainoastaan putken alapäässä. Putken yläpään mutteri näkyy netikuvassa halkileikattujen oikealla puolella olevassa aukossa ja vastaavat luukut löytyy molemmin puolin ryhmää.



Silloin jumissa olevat osat on mahdollista saada ehjänä irti irtoputkelle lämpöä antamalla.
Katotaan miten rakenne natsaa pohdintaan, kun saan koneen osiksi.



Venakoneistossa on kuitenkin älytön purkusavotta ennen sitä. Siellä on vetorattaitakin ihan hitokseen nokkia pyörittämässä + kuningasakselit ja ajoitukset hienosäädetään hammasvälyksillä. Ohjekirjan kasaushommaia varten saan kyllä käyttööni.

Kyllä tästä ihan täys työmaa tulee. Mutta ei tää kyllä mihinkään peltikuoreen mahdu, ainakaan siten että lopputulos olis tasapainoinen kokonaisuus.

Tänään purin kaasarin.
Hitokseen ruuveja ja kaikki tiivisteet paksua asbestimattoa, joka on hyvä pitää mielessä kun näiden kanssa jupuaa. Putsasin vanhat tiivisteet pois pihahommina niin ei jää pöly nurkkiin pyörimään.



Kiihdytyspumpun paljekumit on ehjät ja kimmoisat, muuta kumia noissa ei ookkaan, joten ennen on osattu kumiosien valmistus paremmin kuin nykyään ja bensakin oli sitä ehtaa ittseänsä eikä mitään etanolisekoitusta. Kaasareita ei tarvi edes isommin purkaa, sen kun notkistelee ja tekee uudet tiipparit nykymatskusta. Alumiiniosille lasikuulaa.

Tästä tulee kyllä ihan "vammainen" projekti taas (mikä nimenomaan on tarkoituskin).
Ehjät kiertokanget paikallistettu suomesta ja samassa yhteydessä myös muutakin kivaa jatkoa ajatellen. Tarvii vaan hartaasti toivoa että koneen vauriot on tuossa yhdessä kankiparissa.

Töiden päälle hieman virtuaalirakensin, eli selvittelin tuota moottorin rakennetta, kun se on omalla tavallaan niin erikoinen Meteorienkin joukossa ja tietty ajatuksen tasolla sitä miten saan tuon purettua niin että osat säilyy ehjinä.
Pitkällisen nettihaun jälkeen löysin kuvan sylinteriputkesta, ja aivan oikein. Tässä on juurikin märät putket joiden yläpäässä on lovet (2kpl) niille kiinnityspulteille ja alapäässä kaulus ja kolme tiivisteuraa.
Kyseessä on aivan varhaisen -41-42 P51 Mustagin sylinteriputki, jollaiset tuossa mun koneessani on. Rakenne on myös sen verran yksinkertainen että noita pystyy myös teettämään koneistamossa jos vastaan tulee pahoja syöpymiä.
Ei kannetiivistettä vaan "umpipäässä" on kapea ura mihin putken ohut yläpää uppoaa.
Joten eiköhän tuo sylinteriryhmä tuosta ihan ehjänä ylös nouse ja männät putkineen jää erikseen prässissä irroitettavaksi. Se on helppo juttu kun saa prässin voimat ja lisälämmöt kohdistettua juuri oikeaan paikkaan.

Jatkuu...

[Harri S]

26.1.2020

Pari viikkoa laiskottanut tän kanssa mutta tänään tartuin toimeen, ennen kuin kaasuttimen pikkuosat on varisseet huvimajan lattian alle.
Kaasarit oli vuosikymmenten saatossa jumineet, lähinnä kaikki kiihdytyspumppujen takaiskut oli jumissa. Siispä palasiksi vaan kaikki mitä auki saa. Tosin seosruuveihin en koske, enkä uimurin bensanpinnan säätöihin.
Mitään nykybensan hartseja tai vastaavia ei kaasareita löytyny, lähinnä keskityin puhaltelemaan paineilmalla bensakanavat ja suuttimet puhtaiksi roskista ja hämähäkinpesistä.

Kiihdytyspumppu on tässä hieman tavan kaasuttimia isompi, mittakaavaa antaa männän vieressä oleva sytkäri. CRC:llä ja rautalangalla sain herkisteltyä myös takaiskujen läpät toimiviksi.
Ostin myös 0.85mm ja 1 mm tiivistematskua mistä leikkelin kaasuttimiin uudet tiivisteet.





Herkistelyjen ja hieromisten jälkeen kiihdytyspumppu kasaan. Alaosassa on kaksi verkolla suojattua takaiskua jotka aiheutti toimimattomuuden.



Uimuri ja hieman tavallista suurempi pulttoaineventtiilin rosterineula. Myös venuturi on "parin peukalon" kokoinen.



Ruuvasin kaasuttimen nippuun ja nyt kiihdytyspumppu ja uimurisysteemi toimii kuten pitääkin. Kaikki imusarjan sisäosien mutterit ja ruuvit varmistelin sinettilangalla.

Toinen kaasutin on herkistelyvuorossa seuraavalla kerralla.

————-
2.2.2020

Toinen kaasari työn alle.
Pistin kiihdytyspumpun osiksi ja nyt löytyi selkeä vika.



Kaasuttimen osat ja imusarja oli tavattoman nokiset ja nokihan kertoo yleensä siitä että laihalla ollaan oltu ja backfire nokeaa paikat.
Kiihdytyspumppu itsessään ei ollut rikki mutta kun purin siitä takaiskuventtiilit, puuttui toisesta läppä kokonaan. Ylemmässä se kuparinen läppä on, mutta alemmassa sitä ei ole koskaan ollutkaan. Zenithin pajalla on käynyt käpy ja se saattaa olla juurisyy mm. koneen rikkoutumiseen koska tuo kiihdytyspumppu ei ole toiminut ollenkaan.



Otin kuparilevyä, purin takaiskun ja lopuksi kasasin sen DIY läpän kera.
Vaati hieman prässäysten auki naputtelua ja koputtelua, että sain sen osiksi. Uuden läpän kera naputellen osat takas kiinni.





Nyt rupesi sekin puoli pelittämään. Lopuksi testasin neulaventtiilin pitävyyden sekä K-pumpun toiminnan bensiinillä.
Purin loppu kaasuttimen ja imusarjan osiksi ja noen lisäksi löytyi lisää merkkejä backfirestä. Eli kaasuttimien imupuolen yhdyskammion keskiosassa on itse rikastinläppäsysteemi jonka läpissä on  niiskumalliset takaiskuventtiilit. Toisen venttiilin läppä oli pahoin vääntynyt ilmeisesti juurikin backfirestä johtuen.

Seuraavaksi kaikki "kaasutinsysteemin" alumiiniosat, mutterit, aluslevyt sekä tangot joutuvat lasikuulapuhallukseen. Suojaksi pintoihin ajattelin vetää kirkaslakan.
Ihan hitokseen pieniä prikkoja, pinnapultteja ja muttereita kuten 40-lukuisissa lentomoottoreissa kuuluukin.

—————
4.2.2020

Eilen hiplaroin alumiiniosat puhtaaksi sisältä ja päältä lasikuulalla puhaltamalla.
Patarautaisen kaasu- ja ryyppyvivuston sekä polttoaineen ylivuotolinjan puhalsin samalla ja maalasin mustaksi. Myös lukuisat mutterit ja prikat putsaantui tuolla metodilla ja suojasin nekin maalilla, niin eivät enää ruostu. Imusarjan lukuisat alipaineputket tarvii malata myös mustiksi tai hopeisiksi. Alumiiniosiin vedän todennäköisesti kerroksen lakkaa.



Flunssan kourissa voipi leikellä vaikka nipun tiivisteitä.

—————
15.2.2020

Influenssa menikin sitten keuhkokuumeeksi asti joka hieman rauhoitteli harrastustoimintaa.

Joka tapauksessa tänään kokosin kaasuttimen kera uusien tiivisteiden ja nyt olis polttoainepuoli valmis.





Eli ilma menee keskeltä rikastintornin kautta sisään alakammioon ja siitä läppärunkojen kautta ylös ja sivuilta alas imusarjoihin.
Pienet putkistot taitavat olla lisärikastussuuttimien piiri pakkaskäynnistyksiä varten.
Noi rivoitetut yläosat ovat imarin jäähdytysvesikammiot, imusarjan jäätymisen ehkäisemiseksi.

—————
16.2.2020

Ettepäi.
Mosa on nyt lionnut 1,5kk polttoöljyssä joten pienimuotoista palastelua ohjelmassa.
Venakopassa on puolensataa mutteria, lukkoptikkaa ja aluslevyä ennen kuin sen sai kammettua irti. Kyllähän se aina vähän jännittää mitä kopan alta löytyy, varsinkin kun kone on maannu kylmässä vuosikymmeniä.
Eipä tuolta ylläreitä löytynyt jos sellaiseksi ei lasketa osien hyvää kuntoa ja ruosteettomuutta.



Tupsauttelin hieman väriä sinne tänne jotta kasatessa osat löytää oikean paikan ja hammasrattaat oikean jaon. Kuningasakselisysteemihän tässä on joo.



Avasin lohko  kupeesta vesiyhteen ja vastapuolelta ne pienet suojakannet.
Veden kiertoa ja siten jäähdytystä on rajoitettu ja tasattu erilaisilla prikoilla.



Reijistä löytyi juurikin ne pinnapultit ja lukituslevyt millä sylinteriputket lukitaan yläasentoon. Lentokonetyyliin nuokin oli lukittu lukkolevyillä.



Sitten pääsikin avaamaan venakoneiston pois tieltä ja tuollakin kaikki mutterit oli varmistettu haarasokilla.
Nostelin ehjät osat pois tieltä ja ruuvasin kannenpulteista mutterit pois.



Sitten pääsinkin jo punnertamaan sylinteriryhmää ylös. Sain sen jo muutaman millin nousemaan neljä putkea irtosi ryhmästä ja yhdessä irtosi mäntä putkesta sekä toi katkenneen kangen putki tietty nousee lohkon mukana mäntineen myös ylös.



Mutta tähän kohtaan stoppi, koska tarvii tehdä pari työkalua jolla noston saa tasaiseksi ja jotta paikat ei mene rikki.

Jatkuu...

[Harri S]

17.2.2020

Työkalut asennettuna.
Eli yksinkertaisuudessaan metallipalikat millä venakoneiston vaarnapultteja käyttämällä painetaan sylinteriryhmän pinnapulttien päistä koko ryhmää ylöspäin.
Muttereita lisäämällä/poistamalla ja pinnapulttien päihin hylsyjä, pultteja yms. jatkoksi lisäämällä saadaan koko ryhmää ruuvattua hallitusti milli kerrallaan tasaisesti ylös kampikammiosta.
Homma toimi kuin ns. junan vessa ja tunnissa koko ryhmä oli kädessä.



Kolme putkista tuli mukana ja loput jäi kiinni kampikammioon. Nämä sitten otetaan alakautta avaamalla kiertokankineen ja mäntineen pois. Prässi hoitaa irroituspuolen. Eipä noi männät pilalla ole paitsi se kiertokankirikkoisen mäntä, mutta uusia mäntiä on jo tiedossa ja ostossa kiertokankien kera.



Sylinteriryhmä kansineen on kunnostuskelpoinen ihan putsaamalla, venttiilitöillä ja sylinteriputkien puhtaaksi hoonaamisella. Sylinteriputken alapäässä tiivistyksenä on parit kumitiivisteet ja yläpäässä alumiininen tiivisterengas jotka ei muodostu ongelmaksi. Kanki on rikkonut yhtä sylinteriputkea, mutta jos ehjää ei tuohon löydy korjaan putken helman, koska se on tavan teräsputki ja siten hitsattavissa.







Alakerta on muuten ehjä eikä aavisteluni mukaan ole ehtinyt kärsiä öljynpuutteesta.



Lohko öljypohjan ohella tosin vaatii myös hieman hiplaamista, mutta alumiini on helppoa valurautaan verrattuna.



—————-
22.2.2020

Onneksi on katto pään päällä, niin voi rassailla talvimyrskynkin aikana.
Toinen ryhmä työn alle ja tässä näkyy hyvin ne sylinteriputkien vaarnapultit.



Nyt kun työkalut oli jo valmiina nousi ryhmä näppärästi irti lohkosta.
Pari putkea tuli mukana.



Nyt kun mosa alkaa olemaan pienemmissä palasissa voi pikku hiljaa aloitella kunnostushommia. Noihin ryhmiin tarvii tehdä työkalu millä vedetään loput putket irti ja sitten voikin alkaa hieromaan venttiileitä tiiviiksi. Siihen toki tarvii myös rakennella jonkinlainen spesiaali jousivinka.



Ostin risan mighitsin. Siitä modataan alumiinin MIG hitsaukseen sopiva värkki, niin saadaan tämäkin lohko korjattua.
—————-
14.3.2020

Toin viikolla hieman osia kotiin Caminon lavalla.
Molemmat sylinteriryhmät on nyt kotona ja sain niistä toisen jo palasteltua.
Plenumit on yli 40 pinnapultilla kiinni "kansissa" joten kyllähän tuossa ruuvailla saa ihan tarpeeksi kun iso osa muttereista on ahtaissa raoissa joihin ei pääse käsiksi muuten kuin listalenkin kanssa. Myös magneettikynä on hyvä apuväline sillä jokaisen mutterin alla on ensiksi lukkoprikka ja sitten vielä tavan prikka.
Melkoista nyläämistä.



Tein vääntimen millä sai painettua venajousia kannen pinnapultista ja toisen kannen venttiilit on jo irrallaan. Ei mitenkään älyttömän suuret lautasen mutta imuvenoissa on 10mm varret ja pakovenoissa 12mm, koska niissä on natriumit sisässä. Venoissa on tuplat jouset.



Miraan tarvii rakennella spesiaaliohjurit, jotta sen saa asennettua napakasti ja suoraan noinkin suureen venttiilivarren ohjuriin.
Ensi viikolla on siis tiedossa hieman sorvailua.

—————
15.3.2020

Kävin iltasella hieman sorvaamassa kun iski tekemisen meininki. Lopputuloksena kaksi sovitetta miralle.
Toinen 10mm ja toinen 12mm venttiilinvarrelle. Aihioina tuumaiset pultit jotka sopi aihioiksi täydellisesti.
Sovitteet lukitaan mutterilla paikalleen jyrsimisen ajaksi ettei seeti mene sivuun varren keskilinjasta.







Terä paikallaan ja sopii kuin nakutettu tähän hommaan.
Vääntimenä imupuolella piippujylsy ja  pitkä jatkovarsi, pakoouolella käytin akkukonetta kun työstettävää oli enemmän.
Kuvasta  näkee palotilojen ja seetirenkaiden kunnon, noita ei pelkällä läppäyksellä putsata.



Rälläkän kuppiharjasta, pultista, kupariputkesta ja Makitan poravasarasta sai muutamassa minuutissa rotsin, millä palotilan sai helposti putsattua.
Paria paikallaan olevaa sylinteriputkea en alkanut väkisin irroittamaan koska riski damagelle on suuri eikä noista haittaakaan ollut. Hoonaan ne alakutta sitten aikanaan.



Jahka saan venttiililautaset putsattua (pylväsporakoneessa). Lopputiiveys ja paritus tehdään hiomatahnan kera läppäämällä.

Pikinen ja paskainen ryhmä putsaantui ja samalla suurin osa maalista myös.
Tiivisteiden kaavinta oli aivan yhtä tylsää hommaan kuin aina ennenkin.

Siellä täällä on vanhoja lentotekniikan leimoja ja muutamassa sylinteriputkessa on alapäässä pienet reiät jotka niihin on tehty lentokäytöstä maakäyttöön siirron myötä.







Kohta pääsee kasaushommiin. Muutama pinnapultti löytyy kuvasta ja n.50kpl on ryhmän alla piilossa.
Tää on hienoa tekniikkaa!



—————
15.3.2020

Puhallusta ja höyrypesua?
Ei mulla sellaisia laitteita ole.
Ei mulla ole edes autotallia.
Aika vähän jää kerrottavaa, jos tätä korjaamo-olosuhteissa tekis tai edes autotallissa. Olis varmaan jo nipussa ja käynnissä.

Tää rakennellaan niillä värkeillä ja välineillä mitä tuossa mun pienessä kylmässä 6 neliömetrin huvimajassa on. Siihen mahtuu yksi sylinteriryhmä kerrallaan nikkaripäydän päälle.
Pesuhommat sitten tuossa pihalla ison pahvin päällä, ettei höyryt pehmennä päätä ja öljyt mene maaperään.
Puhallusjutuilla saa vain venttillinohjurit tasopinnat pilalle. Ne on alsakonehommissa no no.
Hammasharja, ruiskukannu (bensiiniä) ja paineilma riittää putsailuun, mutta hapettumia ja ruosteita  ei pesureilla pois saa. Teräsharja on hellävaraisin kun pitää voiman ja kierrokset maltillisena. On hidasta, sen tietää jos on joskus tehnyt.
Pesureilla ja muilla jutuilla saa vaan poliisit pihaan. Tiivis omakotitaloalue 15km Kauppatorilta ja naapuritalon paraatiseinä 6m päässä huvimajasta.

—————
15.3.2020

Naapurit?
Ne on tottunu varmaan kaikenlaiseen...

Toinen sylinteriryhmä käteen. Tuo räjähtänyt pytty tarvi saada pois ja tiesin että se on lujassa koska mäntä rikki ja männänrenkaat kiilautunu sylinterin ja mänän väliin, lisänä k-kangen pätkä joka on räiminy putken alapään rikki ja kiilannu sen tiukasti alumiiniin. Siinä ja siitä ettei koko sylinteriryhmä ole haljennut samassa rytäkässä.



Otin käyttöön rasvaprässin ja pumppasin vaseliinia pyttyyn tulpanreiästä, tarkoituksena painaa putki mäntineen pois, mutta venttiilit vuoti sen verran että kunnon painetta en aikaiseksi saanut.
Ainoaksi keinoksi jäi kiilata putken helmasta ryhmää vasten vääntäen eri paksuisin kiiloin, laikalla syvensin hieman putken alakaulusta, josta sai siten pitävän otteen vääntimelle ja metallikiiloille. Reilun parin tunnin sitkeän paukuttelun ja vääntelyn jälkeen putki antautui, ja sain sen käteen.
Mäntä on pilalla, samoin putki ja kaakonkulmalta ostan siten ainakin yhden männän ja sylinteriputken. Lopullinen lukumäärä selviää kun saan purettua alakerran mäntineen ja putkineen loppuun asti.





Joka tapauksessa ryhmä säilyi edelleen ehjänä ja yläkerran saan nippuun olemassaolevilla osilla.

————-
17.3.2020

Jotain sentään saa aikaiseksi.

Putsailin tänään tuon putsatun ryhmän venttiilit. Ruostetta riitti mutta onneksi on pylväsporakone, terävä viila ja hiekkapaperia.
Venttiili varresta koneeseen pyörimään ja viilan kärjellä enimmät ja paperilla loput. Läppäsin ne sitä mukaa seeteihin sopivaksi ja miran kulma oli näemmä juuri oikea näille venttiileille. Läppäyskeppiin piti askarrella 30 sentin jatko.



Osien perusteellinen pesu bensalla, jotta sain kaikki metallimujut pois. kasailin yhden sylinterin venat paikalleen, ennen asennusta dippasin ne peräöljyyn jotteivat ota ruostetta itseensä.

Huomenna jatkuu kasaushommat.

Jatkuu...

[Harri S]

18.3.2020

Vasen ryhmä tuli valmiiksi. Vielä on kuitenkin puuhaa mm. neljä putkea mäntineen on kiinni lohkossa.
Oikea puolen venttiilit purin jo pois, eikä sieltäkään yllätyksiä äkkiseltään löytynyt.
Ostin lopulta tähän tänään yhden sylinteriputken, männän, parin kiertokankia laakereineen, nipun ehjiä käytettyjä männänrenkaita ja joitakin kumitiivisteitä.
Männänrenkaat helpottaa työtä ehkä eniten, kun muutamassa männässä on renkaat ruostuneet tosi tiukkaan kiinni, eikä niitä tarvi alkaa ehjänä irti naputtelemaan. Männän halkaisija on 137,2mm joten iskua sitten hieman enemmän (n.152,4mm) kun yhden sylinterin tilavuus palotiloineen on n.2,25 litraa.
Onneksi osia ylipäätään sai, koska WW2 moottorin osat ei ole "hyllytavaraa", eikä uudemmat osat käy tähän lento-osista tehtyyn koneeseen.

20.3.2020

Tää on seissy varmaan neljännesvuosisadan kosteassa telttavarastossa. Laatikon / konepukin alaosa oli jo lahonut pois. Sitä ennen Kalkussa, ilmeisesti osin ulkonakin, Comet panssarit poistui PV käytöstä vuonna 1970 ja ne hillottiin varastoon n. 30 vuodeksi.

Tää koneen rassuu on oikeastaan vasta alkulämmittelyä.
Tässä vaiheessa voi vissiin jo hieman raottaa, mitä tuleman pitää.
On todennäköisesti meikäläisen viimeinen autoprojekti eikä ihan hetkeen valmistu.



Tuota mukaillen siis mennään, tosin ilman akseleiden virtaviivaisia suojapeltejä, mutta tuosta pakoputkistosta en kyllä tingi yhtään. Se on upea!
Koneen perään tulee todennäköisesti Cryslerin A833 4-v manuaali tai joku muu riittävän kestävä manuaaliaski, jonka sovittamiseen akselin päähän löytyy Vaasasta sovite. 16" pinnavanteet löytyy jo ja niille väännetään 80 sarjalaiset renkaat.

21.3.2020

Tuo on mallikuva.
Teen omani metritavarasta. Runkoaisat jostakin vanhuksesta jos löytyy sopivat ja mieluimmin runkonumeron kera.
Toi kuvan auto on Malcom Cambellin nopeusennätysauto 20-luvun lopulta.
Napier Bluebird, jossa on 22,5 litrainen Napier Lion W12 lentomoottori. Siis 3x4 sylinteriä.
Mutta runkohommiin on vielä kotvanen matkaa.

Sain toisenkin sylinteriryhmän valmiiksi. Puolet päivästä käytin tuon irtomännän kimpussa. Molemmat öljyrenkaat ja kaksi puristusrengasta sain ehjänä irti ja sitä ylintä puristusrengasta en meinannut saada irti edes palasina.



Irroitin prässillä sen risan männän putkesta josko sieltä sais muutaman renkaan varalle. No, tuosta ei voi hyödyntää kuin männäntapin ja sokat. On vähän ottanu kiinni palotilan kulmiin ennen kiertokangen katkeamista.



Ensi viikolla saapuu pari kiertokankia, laakerit niihin, mäntä, sylinteriputki, nippu männänrenkaita ja tiivisteitä. Jahka kelit hieman lämpenee niin pääsen alakertaa purkamaan.

Jatkuu...

[Harri S]

22.3.2020

Pakko siivota huvimajaa välillä kun kamat hujan hajan ja ruostetta, hapettumaa ja kaiken maailman moskaa joka paikassa.
Sitten pussitin valmiita osia sivummalle, 200 litran jätesäkkiin mahtuu yksi sylinteriryhmä tai vaihtoehtoisesti kaasutin. Laitoin venakoneiston osat myös paikalleen niin säilyvät siellä hyvänä omassa rasvassaan.



Äskettäin kävin hieman putsailemassa vesiyhteitä ja imusarjan osia.
Paineilma ja teräsharja riittää tuossa hommassa mainiosti.







Tässä tarvii kohta alkaa haalata sitä alakertaan tontille...

24.3.2020

Varaosat kotona.
Kankipari, uusi putki, mäntä, laakerit, 12kpl öljyrenkaita, 17 kpl puristusrenkaita ja nippu sylinteriputkien alatiivisteitä.







Sain kaikki loput vesivaippojen osat putsattua ja tehtyä yhden pikkuisen luukun puuttuneen tilalle.
Päälle ruiskin vannehopeaa, kuten kaasuttimenkin alumiiniosiin.

Pari kiloa pieniä muttereita ja aluslevyjä meni ruosteenpoistoon sitruunahappopurkkiin.

26.3.2020

Hain eilen illansuussa koneen loput romut ja moottorinostimen tontille laatikkovammaisella El Caminolla ja peräkärryllä, kun ei ole varmaa minkälaista rajoitetta tuo epidemia tänne uudellemaalle vielä aiheuttaa. No paloipahan koneesta ainakin karstat pois moottoritiellä kolmosvaihteella vedättäessä.

Töiden jälkeen tänään oli aika avata kuomu naapurien riemuksi.
Päätin hieman poistaa koneesta osia ennen sen nostamista peräkärrystä.
koneen takapäässä on vetorattaisto remminkiristimineen erinäisille apulaitteille.



Se jouti pois kokonaan ja todennäköisesti ainakin alkuvaiheessa tilalle tulee pelkkä peitelevy. Tilalle jäi mukava ylimääräinen tasopinta esimerkiksi kytkinkopan kiinnityslevylle. Toki saahan tuohon modattua noilla osilla vaikka laturille vetorattaan... se tosin ei oo kuitenkaan vielä ajankohtaista.





Toisesta päästä konetta poistin vesipumpun ettei se mahdollisen hazardin sattuessa murru rikki. Pumpun molemmin puolin on magneetot.





Hii-op ja kone käteen kärryn lavalta. Se saa jäädä tuohon pukin jalkojen varaan jatkotoimenpiteitä varten.
Lohkon ja öljypohjan vauriot näkee nyt paremmin. On ollut melko lähellä ettei ole katkennut koko lohko kahteen osaan.





Naapuri ohikävellessään huikkasi että sullahan on näemmä hävittäjälentokoneen moottori siinä työn alla. Niitä on aika vaikea nykyisin yllättää enää millään moottoriprojektilla.
Sitä siinä sitten tovi yhdessä pällisteltiin ja minä tietty suu vaahdossa selitin kaikenlaista sotahistoriaa ja muuta epäoleellista.

Sitten se kriittisin eli nopeasti hajonneiden kankien alasilmät auki ja akselia tutkimaan. Koska se määrittää homman jatkon järkevyyden.
Reilu tuuletusaukko auttoi eikä öljypohjaa tarvinnut alkaa irroittamaan.
Kuvassa katkenneen kangen alapää ja sen alla hyvässä öljyssä olevat laakerit omassa pesässään.



Kampiakselissa ei ole yhtään vaurioita kuten aavistelin.



Nyt voi sitten jatkaa rauhallisemmin mielin purkuhommia.
Todennäköisesti ostan tähän vielä neljä ehjää sylinteriputkea koska äkkiseltään näyttää että ruostesyöpymää on liikaa muutamassa putkessa.
Ei tässä viitti mitään savukonetta alkaa rakentamaan.

Jatkossa rautaosat pois lohkosta ja pulttaan tasopintoihin tueksi paksut teräspalkit jotka pitävät osat linjassaan hitsauksen ajan.

Jatkuu...

[Harri S]

27.3.2020

Nappasin mosan töiden jälkeen käsittelyyn.
Oon tottunu jotenkin tuohon pystyasennossa työskentelyyn, niinpä norsulla moottori pystyasentoon. Öljypohja on kahdessa osassa. Moottorin päädyssä sumpun imupumppu oikealla ja suurempi painepumppu vasemmalla.



Öljypohja on noin 50 mutterilla kiinni. Noissakin on näperreltävää koska jokaisen alla lukkoprikka ja teräsprikka.
Muuten ö-pohjan sisältä ei ylläreitä löytynyt. Mitä nyt katkennut kanki oli läiskinyt runkolaakereille (ja koko kampiakselille) öljyä kuljettavasta alumiiniputkesta toisen päädyn pois.
Ristiinpultattu lohko, mikä tässä tarkoittaa sitä että runkopulttien molemmin puolin menee 40 senttiset pinnapultit läpi koko lohkosta ja laakeripukista.





Haarasokkia oli ihan helvetisti koska kaikki alakerran pultit in sellaisilla varmistettu. Ne on lisäksi tosi tiukalla sovitteella reijissään, mikä aiheuttaa melkoista ähräämistä ennen kuin päästiin avaamaan ensimmäistäkään kiertokangen tai runkopukin mutteria. Kaikki pultit on kevennetty ja kavennettu maksimaalisen painonsäästön nimissä. Muttereita on pelkästään kiertokangissa 36 kpl (+ ne helkkarin lukkosokat) sekä runkopukeissa 14 kpl + ne ristipultit toiset 14 kpl (+ ja kaikissa lukkosokat). Todella ahdas sovitus ja kampiakseli ei mahdu kuin yhdessä asennossa ulos lohkosta. Painoa tuolla läpiontolla akselilla on n. 50kg ontot osat on vedetty laakerikaulojen kohdalta pulteilla ja peltilevyillä peittoon. Ehkä siksi laakerikaulat oli pysyneet hyvin öljyissä kaikki nämä vuodet.
Kanget ja osa putkista on vielä tiukasti kii toisissaan ja vaativat hydrauliprässin hellää kosketusta.



Ölypumppu / magneetto / bensapumppu / jakopää / starttisysteemi on yli 50 kiloinen valurautaklimppi (Merlinissä todennäköisesti alumiinia). Tarvi taas norsun voimaa jotta sen sai nostettua pois kampiakselin vapaasta päästä.

Lopulta lohko oli tyhjä ja pääsen suunnittelemaan korjaushitsauksia erilaisne virityksineen. Runkolaakereissakaan ei ollut vammoja konerikosta.

Se katkenneen k-kangen pari oli käyttökelvoton kuten aavistelin.
Mutkalla ja alasilmä vääntynyt pahasti pois muodostaan.



Öljypohja (kuivasumppu) olis helpompi korvata kokonaan uudella, ehjällä. Mutta katsotaan...

28.3.2020

Kannattaako korjata?
Kyllä niitä löytyy mutta tää on kohta jo korjattu.
Nimittäin tänään tein pari muottia ja valoin hieman alumiinia puuttuvia palasia korvaamaan.
Oikea kylkihän oli halki putkeen asti.
Muutamassa kymmenessä vuodessa kaikki palasen ovat myös kadonneet.



Tein siihen sisäpuolelle tuollaisen paikan. Risa sylinteriputki antaa tukea muotin alapäähän ja valusta tulee samalla oikeanmuotoinen. Kiinnityset ruuveilla, hitsaamalla jne.





Ja ulkopuolelle tuollaisen jonka kiinnitysmetodit samantyyppiset.



Monenmoista alumiinia sulattelin, lähinnä kaikenlaista mitä nyt vuosien saatossa olen tämäntyyppisiä juttuja varten sivuun laitellut. Lisäksi silpousin sinne migin alumiinilankaa mitä mulla on iso sotkuinen kela jemmassa.
Tein pikkuisen sulatusuunin ja hain pullon kaasua Shelliltä.





Toinenkin helma puuttui ja siihen tein myös peltimuotin.



Ja niin on lohkossa oikeanlaiset paikat. Saumat avaan ja hitsaan nuo valamani paikat tiukasti ja tiiviisti kiinni alumiinimigillä. Valokset (muotit) tein sentin yli alatasopinnasta jotta jäähtyessään "lontolle" menevä valu ylettyy tasopintaan asti. Jääpi hieman koneistusvaraa.













Kuten näkyy niin koko oikea koneenkorva puuttuu myös, mutta siihen otan betonimuotin tuosta vasemmanpuoleisesta tjsp.

Napauttaessa lohko "soi" taas, eikä rämise kuten haljennut. Tiukkasovitteiset korjauspalat myös ehkäisevät vetelyä hitsatessa.

Jatkuu...

[Harri S]

29.3.2020

Hitsauspäivä.
Otin alumiinimigin käyttöön ja parin tunnin tappelun jälkeen sain langansyöttölaitteen sellaiseen kuosiin, että kone alkoi tuottaa jonkinlaista saumaa. Ohjurirulla, joka painaa langan syöttörullaa vasten lipsui jatkuvasti pois liukkaan langan päältä, ja vasta kun tein rullan (pieni kuulalaakeri) selkään pienen lankauran, alkoi se pysymään paikallaan ja langansyöttö alkoi sietämään pieniä töksähtelyjä, mitä migillä hitsatessa pakosti tulee.
Laakeriin ei uraa muuten saa tehtyä kuin laittamalla se kii porakoneeseen pyörimään ja millisellä laikalla + rälläkällä ajaa sen sitten siihen koolin sekään.
Teräksinen langansyöttöputki teki myös omat haasteensa, mutta lopulta ruikkasin tilkan CRC:tä lankakelalle ja lankaputkeen (kuten tein edellisessäkin alumiini hitsausurakassa 20v sitten), ja johan alkoi lanka kulkemaan.
Hitsaussauman laatuun tuolla määrällä ei ole käytännön vaikutusta. Ennen sitä meni syöttöputki kertaalleen niin tukkoon, että koko hitsauskone, otkineen ja pistooleineen piti purkaa osiksi.
Lopulta koneella oli ilo työntää lankaa roiloon ja virtaa annoin niin paljon kuin valu puhkeamatta kesti, 16A sulakkeita tosin meni pari kpl.

Nyt on kuitenkin kupeet ja helmat hitsattu ja enää noi paperitiivisteiden tasopinnat odottaa loppuviimeistelyä joka tehdään koriviilan ja linjarin avulla.





Öölipohjasta puuttuu vielä pieni pala.



Koneenkorvake vielä puuttuu jonka näkee tuosta ylimmäisestä kuvasta.
Katsotaan nyt valanko sen vai väännänkö sen 5mm alumiinilevystä.

30.3.2020

Siinä voi T10 olla vielä ihmeissään kun koekäyttövaiheeseen edetään.







Joka tapauksessa ei tällä kumia polteta ja manuaali aski on muutenkin pakko saada, koska automaatti ei oo 30-40-luvun vaihteen juttu.
Ostin täyden setin manuaalin hiluja, startista vp kautta vaihdelaatikkoon asti, jotta pääsen sorvaamaan kampiakselille sovitteen letukan vauhtipyörää varten ja lohkoon asennettavan kiinnityslevyn T10 kytkinkoppaa varten.
Nää letukan osat on kyllä halpoja.



Kattelin kovalevyn palan avulla että välitetty tehostartti saattais jopa mahtua solkku käännettynä lohkon kainaloon, omalle kohdalleen, koska taempi moottorinkorva on hieman tiellä. Jos ei niin sitten tehdään muunlainen viritys koneen omalla startilla moottorin etupäähän, mutta se lisää tekniikkapaketin pituutta 30 senttiä.

————-
31.3.2020

6/12 mäntä irti putkesta.



Sylinteriputkea ei tosin pelasta mikään.



Männän sain kuitenkin ehjänä irti, männänrenkaita en, koska olivat ihan yhtä puuta männän kanssa. Sentin pätkinä irti ja ehjät tilalle.
Nyt on taas ehjä a1 ja b1 kiertokanki/mäntäsetti koneeseen asennettavaksi.



6tn prässi ei jaksanut punnertaa muita mäntiä irti, niin tiukassa ovat.
Käyn viikolla kokeilemassa 50tn laitteessa, niin irtoavat kyllä.

Todennäköisesti kaikkiaan 4 sylinteriputkea menee uusiksi syöpymien takia.
Kun saan loput männät irti, selviää putkien kunto.
————

Eipä tuohon oikein mikään liotus enää auta. On seissy niin kauan jo jumissa. Otin selvyyden vuoksi kuvan noista millaisina ne tulee putkesta ulos.
Sain eilen irroitettua yhden männän, eikä siitä irronnu yhtään rengasta ehjänä.
Loput 6kpl mäntiä oli "kohtuu napakasti kiinni" ja liian heikkotehoisella prässillä rikkoo vaan männät. No, tänään otin avuksi 50 tonnin hydrauliprässin ja johan alkoi tapahtumaan. Lujassa ne oli ja tuota isoa prässiäkin piti käyttää tehoasennolla millä "pamauttelin" loput männät ulos putkista.
Hieman oli "kuppaa" näissäkin. Teräsharjalla sai kuitenkin pinnat hapettumasta ja ruosteesta puhtaiksi, mutta lienee sanomattakin selvää, että noista ei renkaat hevi irti lähde, edes pätkinä.





Yhden männän sain taas valmiiksi ja siitä toisen öljyrenkaan jopa ehjänä irti.
Puristusrenkaat oli niin tiukasti kiinni että vaati kohtuullista väkivaltaa niiden irtisaaminen. Vuoroaan jäi odottamaan vielä neljä mäntää.



Kampuran päässä on tuollainen veroratas niitä apulaitteita varten ja sen kun poisti, niin löytyi kiinnityspiste akselinpätkälle, jolla liitetään letukan vauhtipyörä lohkon syvyyksissä olevaan kampiakseliin. Letukan vauhtipyörä lienee "nollapuntissa", koska en näe siinä lisäpainoa.
Akselin jatkopalasta tulee n. 150 mm pitkä ja se liitetään pulttikehän ulkopuolisella tiukalla sovitteella, kuten tuo hammasrataskin.
Kasatessa ensiksi akselin tumppi lohkon reikään, ja sitten vasta pulteilla kiinni kampuraan. Yhtenä pötkönä ei ne meinaan mahdu paikalleen.



Saksasta ostan puolen neliön palan 15 tai 20mm alumiinilevyä josta tehdään vaihteistolle adapteri lohkon persiiseen.

————
4.4.2020

Lohko tuli nuijittua kasaan.
Puuttuneen moottorikorvakkeen tein 5mm alumiinilatasta, joka leveytensä puolesta oli just eikä melkein tähän projektiin. Tuo korvake tukee myös korjattua kohtaa. Ennen sulkemista kippasin sisälle tilkan hammeriittia, joka saa kuivua lohkon kupeeseen ja sulkee mahdolliset hitsaushuokoset.



Vedin hammeriittia myös muihin korjattuihin kohtiin, niin ei ala hapettumaan. Lohkostahan tulee kuitenkin lopulta musta.



Loput männät tuli putsattua ja sain jopa muutaman männänrenkaan ehjänä irti.
6kpl puristusrenkaita tarvii hommata lisää.
Ja kuin tilauksesta kausivuokralainen aikoi huomenna tulla noutamaan pari prätkäänsä pois mun autotalliosakkeesta.
Joten seuraavaksi lohkon pesu ja osien roudaaminen tulevaan projektitilaan.
Se sattui sopivasti, kun lähes kaikki "paskahommat" tuli tänään valmiiksi.

————
7.4.2020

Otin muutaman pinnapultin pois tieltä ja nakkasin öljypohjan paikalleen väärään kohtaan, jotta sain jigin neljän puuttuvan  pinnapultin asemointiin, noihin korjattuihin kohtiin. Myös öljylinjan toinen pinnapultti osui korjattuun kohtaan, se oli onneksi tallessa ja löysi lopulta paikkansa. Pikkuisen reikien porailua ja kierteytystä ja homma oli siinä.





Putsasin kaikki tasopinnat ja puhaltelin irtonaiset vihreät maalit pois paineilmalla ja lopuksi huolellinen rasvanpoisto ja pesu painepesurilla. Lohko tuli valmiiksi
Eilen vein kaikki valmiit osat uuteen rakentelupaikkaan, sitä ennen kuitenkin nakkasin kampiakselin paikalleen ja tein hieman mittauksia ja tuumauksia. Akselin tasopinta jää n. 45mm lohkon sisäpuolelle ja tuo on mitta mistä lähdin suunnittelemaan.





Tilasin tänään Saksasta 20x500x500 mm palan alumiinia josta teen sovitelaipan.
Tuo mitta osana määrittää kampiakselin jatkopalikan pituutta.

Yksi kysymys: Jos jollakulla on Chevyn kone irrallaan, niin tarvitsen kipeästi mitan lohkon takaosan kytkinkopan tasopinnasta mitattuna kampiakselin päätyylaipan tasopintaan. Eli kuinka monta milliä akseli kurkistaa kytkinkopan puolelle.
Mitta on oleellinen kytkinpaketin toimivuuden kannalta.

Akselitiivisteeksi tulee 95mm letukan yksiosainen takastefa, jolle koneistetaan paikka siihen 20mm paksuun alumiiniseen sovitelaippaan.

Tuossa (Paint) piirustus tarvittavasta kampiakselin jatkopalasta, jossa tuo 75mm akseliosan mittana on käytetty arvioitua 20mm etäisyyttä letukan lohkon tasopinnan ja kampiakselin päätypinnan välillä.



Otan myös vastaan vinkkejä koneistamosta tai sorvin omistajasta joka tuollaisen käikäleen ehtii ja pystyy minulle sorvaamaan.

Jatkuu...

[Harri S]

8.4.2020

Tänään jatkoin eilistä jakopään putsia ja tarkastusta.
Jakopäässä on kaikkea kaksi kappalein ja apulaitteet törröttää oikealle ja vasemmalle sivulle. On A ja B puoli kuten laivakoneissakin.
Eilen sain putsattua sumppuöljypumpun joka on nelirattainen. Laitoin nippuun asennusrasvan ja tiivistelakan kera. Teräsvillalla poistin vuosien pintaruosteen jota oli kertynyt sinne tänne ilmankosteuden vaikutuksesta.





Painepuolen öljypumppu on puolta pienempi kaksirattainen ja sille sama käsittely.
Molemmat öljypumputtimet on asennusvalmiit.



Jakopään pohjassa on kaksi suodatinta sumpusta tulevalle öljylle ja sakkakuppi jotka nyppäsin auki ja putsailin pesät ja sutit.





Voima jakopäähän tulee suoraan kampuran päästä ja se jakaantuu siitä kahdeksaan eri kohtaan. Öljypumpuille, bensapumpuille ja magneetoille sekä ylös venakoneiston kuningasakseleille. Kuvasta puuttuu öljypumput jotka jää bensapumppujen alapuolelle.



Koska kone on seissy tovin niin otin alimman ölypumppujen yhdysakselin pois koska sen alalaakeri on alimmassa kohdassa ja siksi se pitää tarkistaa ruostumisen varalta.
Kansi irtoaa painopulttien avulla ja akselin sai pois kolostaan. Erilaisn astaloin naputin alalaakerin pois pesästään kun seegerirengas oli pois tieltä. Ei ollu rikki, vain likainen, joten putsaus ja vaseliinin kanssa takas paikalleen niin kestää hieman paremmin säilytystäkin.









Testailin magneetot. Varttikierros akselista ja hyvin paukuttaa sähköiskuja käsille. Hyvin on aikaa kestänyt eikä katkojankärjetkään siten ole menneet pilalle, vaikka molemmat jakajankannet on olleet auki vuosikausia.
Hieno juttu myös että magnetointi on säilynyt, eikä muita toimenpiteitä kärkien putsausta lukuunottamatta tarvita.
Syy miksi en vedä tätä atomeiksi on venakoneiston jako ja apulaitteiden synkronointi ja sen kun saa sekaisin, on edessä melkoinen savotta. Lisänä lukuisa joukko erilaisia shimmilevyjä, millä säädetään kartiorattaiden välykset ja koko hässäkän ajoitukset kohdalleen
Vetoakselissa on merkki oikeasta asennosta.





Raskas mutikka tuo jakopää, koska on pääosin terästä ja valurautaa.
Painoa sillä on reilusti yli 50 kiloa.

————
11.4.2020

Tiukkaa vääntöä.
Kävin torstaina ostamassa sorvinruokaa. Toi 100mm pötkö on vikatikki kun piti ostaa 120mm kankea. Tarvii käydä ostamassa oikeaa kokoa.

Iltapuhteina putsasin jakopään loput osat, huolelline  rasvanpoisto ja maalasin patarautaiset osat mustaksi. Jakajat ja bensapumput varmaan joskus myöhemmin hopealla.



Kampuran jatkopala-ajatus meni kokonaan uusiksi kun muistin että runkopukin ja lohkon takapään väli on todella ahdas. Ei sinne mitenkään saa ujutettua yli 40 millistä limppua, saatikka tatinmuotoista käikälettä ja silloinkin pitää kikkailla erilaisten halkaisijoiden kanssa huolella, jotta sen saa tehtyä niin paksuksi että kappaleeseen saa kunnon kierteet ja että jatkoksen voi tarvittaessa vaihtaa toisenlaiseen ulkokautta.
Tänään kävin siis hieman sorvailemassa.
Lopputuloksena kampuran takalaippaan sopiva limppu, jossa on reiät ja kierteytys sillä samalla 95mm halkaisijalla mitä letukan vauhtipyörässä.
Tuo ujutetaan lohkon sisuksiin, tiputetaan kampura paikalleen ja pultataan kiinni kampiakselin takapäähän. Vauhtipyörän mukana tuohon ruuvataan n.45 millinen jatkopala (lopullinen mitta selviää kun alumiinilaippa on kii lohkossa) ja koko paska vedetään lopuksi kuudella 12mm paksulla ja 12.9 kovuusluokan pultilla nippuun. Lätkässä on saman halkaisijan keskiohjuri kuin letukan vauhtipyörässä (n. 63mm) sekä ohjuritappi ja jatkokseen sorvaan vielä ylimääräisen huulloksen, joka tule tuon keskimmäisen kierreosat sisältävän olakkeen ympärille.



Tämäkään limppu ei ilman työstöä rakoseensa mahtunut, vaan lohkoon piti ajaa pirralla seevi ja kun lisäksi vielä otti runkopukin studit pois tieltä, sai limpun lopulta ujutettua kulmittain lohkon sisään. Syy sille miksi se takapään orkkissysteemi on sellainen kuin on menee tämän brittiläisen suunnittelun piikkiin jossa kapuraan tökätää paksu pooriakseli, joka on laakeroitu erikseen. Minä taas haluan niistä pooreista eroon kokonaan, jotta välyksiä ei jää ja vältytään tukilaakeroinneilta, joka taas lisää kone-vaihteistopaketin pituutta tarpeettomasti. Pulling miehet tekee tukilaakeroinnin jotta konetta ei tarvi purkaa.



Nyt kun limppu on lohkon takapään reiässä, saattoi kampuran tupauttaa paikalleen. Ja kiriä pultilla limppu kii kampuran laippaan. Tuo seevi tarvitaan myös jotta mutterit mahtuu pujottamaan paikalleen kohtuudella. Niihin kun tulee lopuksi vielä ne haarasokat lukitukseksi.



Tein tasopinnasta 5mm paksumman jottei murru värinöistä, ja siksi nuo mutterit tarvii vielä senkata sen 5mm tuon laipan sisään. Joten purin asetelman vielä senkkaushommia varten jotta saan pultit ylettymään mutterien sokkauriin asti.
Naulat toimi tuossa vaiheessa sokkien korvikkeina jotta sain mutterit reikien edellyttämään asentoon.

Tuo limppu ei mene kuin tasan yhteen asentoon kampuran päähän sillä reikäjako ei sittenkään ole tasan ja sehän tarkoittaa sitä että asennolle on olemassa syy.
Aikansa kun rasvoja liotteli löytyi orkkis hammasrattaasta  1a sylinterin TDC ja muut ajoitusmerkit venttiilin asennoille. Runkopukissa on viisari tuota ajoitusta varten. Sorvatessa otin asian huomioon siten, että uusi ja vanha osa pystytään pulttaamaan yhteen ajoitusmerkkien siirtämiseksi myös tuohon uuteen osaan.







Uskoisin että venttiilien "vaihto" ajoitetaan tuon io molemmin puolin ennen TDC. Katsotaan jahka saan kirjallisuutta käsiini.

Nyt lohkon takapäästä alkaa näkymään jo ihan kiinnityskelpoista tasopintaa ja tuohon tulee siis sen lyhyt 120mm halkaisijaltaan oleva jatko, ja siihen vauhtipyörä. Olispa toi lohkon reikä isompi niin homma olis 10x helpompi toteuttaa, mutta kun ei oo, eikä sitä ole varaa suurentaa riittävän suureksi tasopintaa menettämättä.
Pakkohan tää oli itse sorvata, kun joutui noinkin paljon kikkailemaan erilaisilla halkaisijoilla, ennen kuin osat mahtui paikalleen.



Lohkon pinnapultit vaihtuu paksummiksi koska niillä kiinnitetään alumiinilaippa tuohon sekä siihen ylempään tasopintaan yhteensä 20 pultilla.

————
12.4.2020

Tänään viilasin 18mm poranterästä työkalun jolla sai tehtyä tasapohjaiset senkkaukset muttereille, keskelle jätin tuollaisen reunoista pyöristetyn ohjurikärjen, jonka päälle poratessa muutama kieppi erkkaria, ettei pyöriessään kalva pultinreikiä väljiksi. 400W pieni pöytämallin pylväsporakone oli hieman ihmeissään. Olen siihen joskus 20v sitten sovittanut 16mm poraistukan 10millisen tilalle. Porakoneesta ei vaan meinaa saada ulos tarpeeksi matalia kierroksia, mutta reilusti leikkuuöljyä  niin ei värise niin paljoa eikä hirtä reunoista kii.
Mittojen mukaan tuon pitäis riittää siihen että saan pultin päästä lukitussokan reiän näkyviin.



Sitten putsasin ekan setin muttereita, pultteja ja prikkoja. Ne mehi sitruunahapossa 5 päivää. Sitten pesu, öljyäminen ja bensakanisteriin viikoksi aina välillä tehokkaasti ravistellen että taatusti maalit ja hapot erkanee pinnoista.
Pienessä kasassa oli lähes 250 mutteria ja yli 300 erilaista prikkaa.



Lopuksi lajittelin ne pikku purkkeihin, niin helpottaa kasausvaihetta.

Otin kampuralimpun mukaan ja sovittelin sitä akselin laippaan. Sovite on inan tiukka mutta mulla on lojunu tuolla autotalliosakkeessa useamman vuoden joutilaana (lähinnä säältä suojassa) vanha aikoinaan 15v sitten ostamani minisorvi jossa on kaksi nopeusaluetta ja portaaton kierrosluvun säätö.
Samalla sorvilla sorvasin silloin sen Daimlerin hemikoneen männän puristusrenkaiden urat ladan männänrenkaille sopiviksi. Se sama terä oli muuten sorvissa vieläkin kiinni...
Kokeilin piruuttaan löytyiskö kääntöleuat vanhojen sorvinlastujen seasta ja löytyihän ne. Ja sitten se tärkein; että mahtuuko tuo 180 millinen limppu ylipäätään pyörimään johteiden päällä. Heittokellon kanssa tismalleen suoraan asennettuna jäi about paskapaperin palan paksuus etäisyyttä johteisiin, koska kierossa ollessaan hilppi niihin. Sorvin kärkikorkeus kun on tuo 180mm.



Tuo oli hyvä juttu sillä nyt sain viimesteltyä isolla ryskyllä lauantaina sorvaamani sovitteen just eikä melkein. Kympin lastu riitti, sillä samalla pikateräs terällä mikä sorvissa oli kiinni. Nyt on just eikä melkein ja kokeillessa pultteja ja muttereita tekemiini senkkauksiin, tulee sokan reikä näkyviin ja mutterista näkyy sen verran kuin on tarpeellista, niiden riittävän tiukalle saamiseksi.



Sorviin hommasin syksyllä muutakin varustetta, jotka tulnevat tarpeeseen projektin edetessä. Mm. pikavaihtoteränpidin, Pyörivä pylkän kärki, koneistukka, morse2 ja kovametallipaloja pitimineen.


Jatkuu...

[Harri S]

13.4.2020

Pihahommien lomassa hieman edistystä.
Vesipumppu ja polttoainelinja menettivät öljypikensä, hapettumansa sekä vihreän maalinsa. Vielä jäi virranjakajat ja bensapumput putsaamatta.



Illansuussa kävin kiskaisemassa sovitelaipan momenttiin ja sokareikien merkiksi laitoin pienet naulat. Noihin pitää ostaa pieniä haarasokkia jolla mutskut lukitaan kiinni.
Ja tosiaan koska isomman luokan mosasta kyse, menee numeroinnit a1-6 ja b1-6 vauhtipyöräpäästä lukien. rapsutin laippaan a1 TDC ja ne muiden merkikkien paikat. öljysumpussa on 50mm messinkikorkki tuon viisarin kohdalla.





Runkopukissa on sivussa kaksi öljykanavaa suoraan laakerin voitelemiseksi. Eli öljy syötetään alimman laakeriliuskan väliin. Kanavat sattuu lohkon öljykanaviin kun laakeripukki on paikallaan.



Laitoin loput pukit kii ja ja vedin tiukkaan. Vasemmalla näkyy öljykanavat jotka yhdistetään keskimmäisen runkopukin öljynsyöttöön alumiinisella putkella ja liittimillä. Siihen täytyy taikoa puuttuva pätkä kiertokangen rikkoman tilalle.
Akseli pyörii joten runkolinja on suora ja samoin akselikin rysähdyksestä ja lohkon maasepinnästä huolimatta.
Hyvä niin.



Voima (kampuran tasopinta) on nyt 13 mm lohkon sisäpuolella ulos tulossa ja se tarkoittaa sitä että letukan akselin kurkatessa 19mm lohkon tasopinnasta, pitää sorvata 52mm jatkopala 110mm stefalle, koska 120 millisen ulkomitta sattuu liikaa lohkon tasopinnan kohdalle ja 120mm stefa on liian spesiaalikamaa. Stefallehan tulee pesä tuohon 20mm alumiinilevyyn. Eli 120mm "jöötiä" tuli ostoslistalle noin 10cm pätkä.
Jos oikein laskin + ripaus tuuria saa tuohon alumiinilevyyn porauksen letukan alennusvaihteelliselle tehostartille.
Saas nähdä natsaako mun ajatelmat.

Jatkuu...

[Harri S]

15.4.2020

Vedin kampiakselin momenttiin - melkein.
Sillä yksi runkostudi nousi jo kymmenessä kilossa ylös... p...kele.
Sitten pitikin tovi tuumia miten tästä eteenpäin.
Nää on niitä päiviä jolloin ei kannattais koskea koneisiin ollenkaan.
Studi oli vajaamittainen, valmistusvika, eli alapäästä puuttui kierteistä harjat kokonaan, se oli jäljistä päätellen elänyt omaa elämäänsä jo tovin aikaa, sillä kyljessä oli kiinni alumiinia siinä kohdassa mikä nojaa studin poraukseen.
Moottoria purkaessa yksi mutteri olikin selkeästi löysemmällä kuin muut.
Reiässä on toinen mokoma valmista tyhjää porausta kierteen jatkamiseksi syvemmälle, eli valitsin sen korjausvaihtoehdon.
Mitään millikierrekorvikkeita tai vastaavia en alkanut virittelemään vaan tehdaskierrekoolla mennään.

Kierteet on koko koneessa ihan omansa: Brittiläiset tuumakierteet ja pienen metsästyksen ja halkaisijan sekä nousun mittailemalla, löysin lopulta taulukon erilaisille kierrekoolle tuossa järjestelmässä.
5/8" hienokierre tuossa punaisten viivojen välissä.



Menin GT motorille Pitäjänmäkeen, koska sieltä on apuna aina saatu koneistushommissa. Sielläkään tosin ei kyseisiä kierretyökaluja ollut mutta sain firman ja numeron mistä saattais löytyä. Soitto sinne ja tappi oli hyllytavaraa.
http://www.kauppaosakeyhtio.fi/

Ostin sieltä pakat sekä studin alapään 5/8 kierteelle että mutterin kierteelle.
Samalla tapit ja pakat myös muttereisden ja pinnapulttien tekemiseksi mm. imusarjan studeille ja venakoppien muttereille.

Lampsin kyselemään lähikoneistamosta että ehtisikö joku siellä sorvata minulle uuden pidemmän studin (tai edes aihion) mallin mukaan, mutta innostus oli aika laimeaa.
Tehdäänpä siis tuokin juttu itse.
Joten 20mm kankea Tattarisuolta samasta metallikaupasta mistä hain limpun matskunkin (kokeilin viilalla studia ja se oli ihan meltoa eikä mitään HC materiaalia). Sitten oma pikkusorvi jälleen kotipihaan pukin nokkaan ja käyttööön. Studin tekoa varten tosin 16mm sorvinpakan reikä piti avartaa 20 milliin, jotta kangen sai läpi pylkästä ja fiksusti kii sorviin.
Nyt noi uudet työkalut tulikin samalla tarpeeseen, joten talven ostokset ei olleet turhia.



Aihion tultua valmiiksi piti kierrepakoille nikkaroida vääntimet, koska ei mulla noin isoja ole, enkä yhtä työtä varten sellaisia myöskään ala ostelemaan. Vartin juttu ja nyt on vääntimet. Niillä sitten kierteet studin molempiin päihin.



Otin tuossa omassa pultissani mukaan hieman varmuuskerrointa, tein sen hieman yläosan varreltaan jykevämmäksi ja jos se kirratessa katkeaa, niin menee poikki lohkon pinnan yläpuolelta, eikä lohkon sisään.
Kuvasta näkee eron kuinka "kaljut" noi alkuperäisen studin kierteet on.
Ohuen pään puoleinen paksunnos on lohkon tasopinta, jonka jälkeen pitkä pätkä tyhjää, eli studin kierre tulee tosi syvälle (ja nyt vielä 40mm syvemmälle).

Tein kierretapille pitkän jatkovarren 3/8 tuuman hylsysarjan jatkovarresta, jonka pään sorvasin ohuemmaksi jotta se mahtuu ~16 milliseen sudin reikään ja yli 150 mm syvyyteen. Varsi samalla ohjaa kierretappia suoraan siellä lohkon porauksen syvyyksissä. Huomenna lohkon kimppuun ja kierteen tekoon.
Jos uusi kierre ei syystä tai toisesta kestä, niin sitten teen tuon samaisen kierretapin kanssa insertin alkuperäiselle studille.

Kaakonkulmalta ostin 7 sylinteriputkea, muutamat männänrenkaat ja ehjän öljypohjan, jolla saan tuettua tuota korjattua lohkoa paremmin, kuin siitä vanhasta korjatulla öljypohjalla.

————
17.4.2020

Tuo alkuperäinen hienokierre ei pitänyt yhtään.
Tänään otin järeämmät aseet käyttöön ja koska alkuperäinen studin reikä on n.17mm, riitti kun veti reikään 20mm kierteet, kolmessa vaiheessa, ilman sen kummempia porailuja ja jotka puolta harvempana ottavat voiman paremmin vastaan, kuin tuo alkuperäinen kierre.

Tein ekan version tuosta samaisesta 18+ millisestä tangosta, mutta kierteen harja jäi vajaaksi enkä halunnut riskeerata lohkon kierteisen pitävyyttä.
Siispä kaupasta 20mm tankoa, siitä uusi yritys ja näin hieman alkuperäsitä tymäkämpi studi tuli valmiiksi. Kuvassa se eka protoversio, jossa kierteen harja puuttuu ja joka siis meni uusiksi kun "fuskaamisessa" tässä kohtaa ei ole mitään järkeä.



Palikat kii koneeseen ja pukki 12,5 kiloon kiinni ja uusi studi kesti leikin hienosti, kuten huomattavasti alkuperäsitä vahvempana kuuluukin.
Nyt ei laakeripukki pääse enää tanssahtelemaan. Tiistain tunnin homma muuttui 3 päivän taisteluksi tuon yhden studin kanssa, mutta nyt on kaikki taas kunnossa.
Sitten vaan sokat lukitukseksi, ristipultit 3,5 kiloon kiinni ja kampura pyörii hyvin edelleen.



Nyt vaan öljyputki korjaukseen ja paikalleen, kaikki kiertokanget putsaten ja asennellen, niin öljypohjaa voi alkaa sovitella paikalleen ja pääsee kääntämään koneen oikein päin.
Vkl aikana käyn sorvaamassa välipalan tuohon kampuran päähän ja se tilaamani 20mm alumiinilevykin saapui tänään tontille.

Huomenna tulee taas järkky kasa tavaraa tontille ja sitten alkaa olla kaikki tarvittava aika pitkälti kasassa.

————-
19.4.2020

Pikku hiljaa etenee. Eilen tuli tontille ylimääräinen oikean puolen (B)  sylinteriryhmä, 8 kpl putkia, parin männän männänrenkaat, 24 tulppaa, tiivisteitä, alumiinishimmejä (näillä shimmataan putket samaan tasoon), öljypohja, kiekkamittari antureineen ja pätkä öljyputkea.





Saattaa olla että laitan tuon uuden ryhmän kii koneeseen, siitä oli yksi putki (B2) menny ja selviäisin vain yhden putken asennuksella. Venttiilit yms. pitäisi myös siirtää vanhasta ryhmästä tähän uuteen ja muutamat pakosarjan kierteet korjata. Ryhmä on ollu Devils Power Teamin vetotraktorissa, josta oli tuo B2 kanki katkennut ja vieny mennessään lohkon, öljypohjan ja putken. Sieltä olen saanut kaikki tarvittavat osat, koska ovat harrastelleet näitä RR 12 sylinterisiä jo kahdessa sukupolvessa ja siirtyvät uudempaan Roverin versioon (irtokansilla) tuon Merlinin kilahduksen myötä.
Youtuben kautta selvitin Tiimin, paikkaunnan sponsoritarrojen kautta ja kuljettjan Fonectan avulla, joten osakanava avautui yhdellä soitolla. Hyvä juttu koska nää umpipään osat on "kiven alla". Sieltä saan myös kaiken tarvittavan kirjallisuuden ja käytännön knoppitietoa mm. venakoneiston ajoutushommiin mikäli tarvetta tulee, mutta tää on melko yksinkertaine laite, joten tähän asti on riittänyt valokuvamuisti.

Koneen oma öljyputki ja siihen extrapätkä, jotka piti naittaa tosiiinsa.

En usko että hitsaus tuossa kohdassa murtumatta kestää, joten päätin "holkittaa" putket toisiinsa koska ne menevät juuri 18mm kupariputken sisään. Sorvasin päät kartioiksi jotta uppoavat hieman toisiinsa ja sorvasin yhden kiinnikkeen reiän 16 –> 18 milliin, jolla paketti puristuu napakaksi ja tiiviiksi.





Lopuksi putsasin putket, hion hiekkapaperilla ja sujautin päälle tueksi kupariputken, jonka lisäksi liimasin kauttaaltaan kiinni alumiiniputken pintaan Loctiten sinisellä lukiteliimalla. Ei murru eikä vuoda.
Öljypohjan putsasin, asensin loiskelevyn ja sumpun imuputken. Nikkaroin siihen metritavarasta tiivisteen ja näin alapuolen irtohilut ovat kaikki asennusvalmiina. Huomioi ajoituksen tarkistamisen messinkikorkki öljypohjan takaosassa.



Otin kaikista ruosteisimman kankiparin käsittelyyn ja teräsvillalla ne sai takaisin entisen kiiltonsa, putsasin huolella ja ruuvasin kiinni omalle paikalleen.



Tänään pääsin lomaviikon tavoitteeseeni, eli alakerta on nyt nipussa, momentissa ja lukuisin sokin varmistettu. Kangissa oli aika hinkkaaminen kun olivat vähän ottaneet "väriä", mutta teräsvillan kanssa siitä työllä  selvisi.



Öljyputki paikalleen ja sitä ennen täytin kaikki runkopukit ja öljykanavat moottoriöljyllä öljykanavien kautta. Ei liene haitaksikaan, vaikka redlinen löördiä tuli käytettyä melko reippaasti laakereita kasatessa. Mulla ei ole erityisen kovaa hinkua "leipoa" tuota alakertaa heti ensistartissa, on tää sen verran suuri savotta jo tähän mennessä ollut.



Öljypohjan laitoin höllästi paikalleen mutta en vielä kirrannut kiinni, koska kampuran jatkopalan ja laatikon välilaipan suunnittelu saattaa vaatia vielä sisäpuolista tarkastelua.



Jatkuu...

[Harri S]

21.4.2020

Tällä vimeisimmällä sylinteriryhmällä mennään, osin siksi, etten ole varma mikä on b6 kangen tuosta moottoristani silponut, vesipaukku vaiko mikä ja toiseksi tässä uudessa on virheettömät venttiiliseetit joihin tarvii läpätä noi toisen ryhmän putsatut venttiilit. Putkirikko on aiheuttanut tuossa ryhmässä damagen b2 ja b3 väliseen kannakseen jonka leikkasin auki, liimasin umpeen ja tänään tein siihen rautaisen koiranluun joka on muotoiltu sopimaan sylinterin alakauluksen ja ryhmän väliseen rakoon. Kiinnitys parilla 5mm pultilla kera tiivisteliiman. Luulis pitävän jäähdytysvedet oikeassa paikassa.



Sitten painoin ehjän putken paikalleen uusilla tiivisteillä ja työkaluna tuo 6tn prässi hieman riisuttuna, mutta ajaa asiansa kuten sen olin ostaessani ajatellut.
Sylinteriryhmä oli lähes sysimusta, noesta ja mustasta maalista.





Sitten vuorossa ryhmän huolellinen pesu noesta ja muusta tauhkasta.
Tässä on nyt eka b puolen ryhmä, virheettömillä sylinteriputkilla, kasausta vaille valmiina.



Mulla on nyt reilusti systytystulppia tähän koneeseen, ne on purettavissa ja putsattavissa olevia kaksikärkisiä KLG merkkisiä, joihin sopii nuo moottorin omat suojakuorelliset sytystysjohdot.



————
23.4.2020

Sorvasin eilen viimeisen sovitteen kampiakselin päähän. Tossa palikka ennen loppuviimeistelyä.





Tänään sitten kävin kokeilemassa ja sovite uppoaa toisen selkään pienellä napautuksella. Siihen vauhtipyörä ja pultit kiinni. Pultteja tarvii lyhentää muutama milli jotteivat pohjaa kampuran laippaan. Silmälaakerin pohjassa on kierteet, koska jatkopalan irrotus tiukasta sovitteesta vaatii ulosvetäjän, ja nyt se onnistuu sen kun vaan kiertää 10mm pultin reikään ja pyörittää sillä osat irti toisistaan.







Sitten se jännittävin osuus, eli heittokello kii koneeseen ja pyörittelyä.
Pystyheittoa 0,15mm ja pitkittäisheittoa 0,35mm, joka tosin johtuu perunalastun muotoisesta vauhtipyörästä eli heitto on yhtä suuri VP:n vastakkaisilla laidoilla.
Ihan hyvä tulos näin amatööriltä, väljin työstökonein tehtynä ja lisäksi kappaleita tasopintojen koneistusten välillä käännellen.





Otin palikan sovituksen jälkeen vielä loppuviimeistelyyn tuohon omaan pikkusorviin, jolla sain hiottua siihen lopullisen tiivistepinnan. Pulteista sorvasin sen tarvittavat 4mm pois. Vielä tarvii sorvata lukitustappi, joka ottaa vastaan liitosten leikkausvoiman.

Seuraavaksi on aika koneistuttaa alumiinilaippaan kampiakselille reikä ja siihen paikka 110mm huulitiivisteelle, niin pääsee vaihdelaatikon sovitushommiin.

—————-
25.4.2020

Läppäsin uuteen ryhmään venttiilit hiluineen. Suurin työ kuitenkin edessä koska tuosta puuttui yli 50 pinnapulttia.



Tänään irroittelin toisesta ryhmästä venakoppien pultit ja imusarjan yläosan pultit. Ne oli lukkoliimalla kiinni ja alin rivi jäi irroittamatta kun niitä ei vaan ehjinä irti saanut. Imusarjan pinnapultit on kaksineuvoiset eli lohkon puoli on tuplasti paksumpi kuin mutterin puoli.
Avasin kaikki kierteet ennen uusien asennusta, jotta saan tiivisteliimat väliin eikä vuotoja synny pinnapulttien kierteiden kautta.
Alin pulttirivi meni siis uusiksi ja tein sorvissa reilu 20 kpl tarvittavia hienokierrepulteista kaventaen ja kierteytyäen ja lopuksi kiersin kierrelukitteen kera kiinni.





Sylinteriputkien asennusta varten kaavin rasvoista erikokoisia alumiinitiivisteitä jotka tiivistää putkien yläpäät palotilaan. Myös putket oli samassa varaosarasvassa. Putket on lentotuntien täytyttyä merkitty ja suojattu sellaisinaan tykkirasvalla. Siispä vanhat tiivisteet ja rasvat pois.





Putkien shimmaaminen samalla tasolle on tärkeää, muuten liian syvälle jääneet putket alkavat vuotamaan.
Koesovitusten jälkeen uudet tiivisteet, liukasteeksi mäntysuopaa ja kopauttamalla pohjaan asti. Lopuksi ne vesitilan vanttiruuvit kiinni niin sylinteriryhmät tuli nyt valmiiksi.



Helmoihin tarvitaan vielä uudet O-renkaat ja mäntien putsauksen ja asennusten jälkeen nämä voi nakata paikalleen. Tuo tyhjä ryhmä jää vielä varalle.

—————
26.4.2020

Koska tuo loppukasaus lähestyy uhkaavasti, piti tehdä hieman astaloita millä homman saa vietyä kunnialla maaliin asti, paikkoja rikkomatta.
Kun kuutta mäntää laskee yhtä aikaa 100 kiloisen sylinteriryhmän sisään, on vaarana että männänrenkaat saattaa ottaa kipeetä.
Jotta lasku onnistuu riittävän hitaasti ja tasaisesti kipaisin aamupäivän lopulla Motonettiin hakemaan tarverautaa; 16 mm tankoa ja 16 mm trapetsikierretankoa muttereineen. Kanttista huonekaluputkea löytyi onneksi kotoa, koska se oli kaupasta loppunut.



Pätkin ja sorvailin hieman ja sain aikaiseksi työkaluissa tarvittavat osat.
Tein niihin senkkauksia yms. jotta rakenne olisi riittävän tukeva.
Ihan tavan puikolla hitsasin palikat kiinni toisiinsa, kun miggi ei ole oikein kunnossa.



Lopputuloksena pari kappaletta sylinterinlaskutyökaluja. Toisessa on hieman pidempi isku johtuen sylinterikannen muodosta (tasopinta nousee jakopäätä kohden), jolloin trapetsikierretankojen vapaan pään pitäisi laskelmieni mukaan samaa matkaa, mikä auttaa tasaisen laskun seuraamisessa työskentelyn aikana.





Työkalut pultataan tiukasti venttiilikoneiston studeihin ja sivutangot vastaa kansistudien päihin siellä vesitilan läpi kulkevien kansistudien messinkiputkien sisällä.
Noilla saan vietyä homman helposti ja hallitusti maaliin asti.





Helppo ja nopea vajaan 4 tunnin homma, mittapiirustukset tähän löytyi korvien välistä ja rakenne jalostui maaliin siellä Motonetin hyllyjen välissä kun näki mitä raaka-aineita siellä oli tarjolla.

Jatkuu...

[Harri S]

1.5.2020

Toissapäivänä merkkasin kampuran limppuun loput ajoitusmerkit: A1 TDC ja BTC sekä B6 TDC ja BTC, ja tietty myös ne 10 asteiset lisämerkit sinne molempien yhteyteen, noilla laitetaan ryhmien nokka-akselit jiiriin. Homma onnistu kun vaan asetteli vanhan hammasrattaan siihen tekemäni vauhtipyöränsovitteen päähän, väänsi polkupyörän pinnasta kaksineuvoisen viisarin yhden öljypohjan pinnapultin alle kiinni ja pyöritteli vanhan hammasrattaan merkit läpi ja kopsasi ne tuohon uuteen limppuun viisarin osoittamalle kohdalle. Sitten ruuvasin öljypohjan kii ja maalasin lohkon mustaksi.
Kohta moottorin voi kääntää oikeinpäin. Tilasin myös uudet sylinteriputken ja lohkon väliset O-renkaat.
Vein alumiinilevyn lähikoneistamoon, jossa saavat tehdä siihen kampuralle reiän ja 110mm akselistefalle pesän.





Löysin alumiinilinjarin ja tsekkasin vielä kertaalleen putkien korkeuserot.
Koska tää olis tarkoitus kasata viimeistä kertaa nappasin asentamani putket pois ja säädin korkeuserot alle 0,05 milliin, joka on ohuin liuskamitta mitä multa löytyy. Uskoisin että tuo tarkkuus riittää kun ne tiivisteetkin varmasti sen puoli kymmenystä asettuessaan elää. Napautin toki putket pohjaan asti lekalla, lankunpätkää välissä pidellen, jotta varmasti menivät perille asti. Nyt sai riittää se osasto ja roudasin ryhmät sähköauton takakontissa moottorin rakennustallille vaimon suosiollisella avustuksella, ne nimittäin painaa täydellisinä ~ 100kg kpl ja multa yksinkertaisesti loppu haba kesken, enkä saanu niitä yksin heivattua pieneen takakonttiin, ilman että auto oli ottanu lukuisista pinnapulteista kipeetä.

Tein eilen pienen kasan tiivisteitä ennen vappukännejä. Tänään otin työn alle imusarjojen pinnapultit. Olin ostanut kaupasta nipun 180 mm puuruuveja joiden suora osuus on reilu 100mm pitkä ja joka halkaisijan puolesta on juuri sopiva puuttuvien pinnapulttien materiaaliksi, semisti karkaistuna myös kestää siinä käytössä kuten alkuperäisetkin.
Kierteeksi näihin tuli  3/16-32 BSF kuten alkuperäisissäkin.





Imusarjassa oli neljää eri mittaa noita pultteja. Se ei tuntunut loogiselta ja otin noita vanhoja purkukuvia esiin ja huomasin että venakopan puoleisissa riveissä on neljä liian pitkää ja ne oli myös varreltaan oudosti ruostuneet. Rivin kuuluu olla toiseksi ylintä mallia. Joten nuo toiseksi alimmat otin irti ja lyhensin oikeaan mittaan.



Irroittaessa yksi katkesi, porasin jämän pois ja ajattelin avata kierteen. Uusi kierretappi käytännössä halkesi reikään ja vaati reilun tunnin jupuamisen että sain tapin palaset pois reiästä. Tää moottorissa käytetty alumiini on tosi hankalasti kierteytettävissä ja hajotti tuon uuden BSF tapin heti kättelyssä ekassa reiässä.
Lopussa kiitos seisoo ja nyt on imusarjoissa ehjät ja oikeanmittaiset pinnapultit.
Mutterit puuttui kaikki joten tein hajonneen tapin jämästä työkalun, jolla sai muutettua jenkki 10 UNF mutterit tuolle 3/16-32 BSF kierteelle.



Lopuksi pyöritin 45 kpl 1/4 BSF muttereita joiden ahioksi sopi mainiosti jenkkien 1/4 UNF mutteri pienellä kierteen nousun korjauksella.

————-
2.5.2020

Moottorin mukana tuli tuollaiset siniset säilytysjalat.
Porailin niihin muutamat lisäreiät ja asensin niihin kääntyvät pyörät jotta konetta on mukavampi liikutella ja pyöritellä seuraavissa työvaiheissa.
Jalat kiinni koneen kinnityskorvakkeisiin ja sitten koneen saikin keikautettua oikeinpäin.





Sitten lisää mustaa maalia lohkon yläosaan ja seuraavaksi pääsee asentelemaan mäntiä kiertokankiin. Mukavaa puuhaa kun konetta pystyi nyt pyörittelemään työvalon suuntaan maalauksen edetessä. Tuolla armeijan "Melanumerolla" vois koettaa kaivella tietoja koneen Suomihistoriasta.







Myös nippu tiivisteitä tuli leikeltyä sekä yksi sylinteriryhmän peitelevy 5mm alumiinista.

Jatkuu...

[Harri S]

3.5.2020

Tänään hyvät kelit pihapuuhastelulle.
Jakopääsysteemi työn alle ja purin bensapumput pois maalinpoistoa varten, kun niitä ei oikein muuten kunnolla puhtaaksi saa.

Magneetot putsasin maalinpoistoaineella ja ne jää myös alumiinipinnalle.
Molemmista oli kärjet ruosteessa, joten sen verran purin niitä että sain kärjet osiksi ja ruosteista puhtaaksi. Kun sain osat takas nippuun niin johan napsii napakasti kun pyörijästä sormella kokeilee. Tositehokkaat, vain vajaan vartin kääntö kampiakselille tulevasta käyttöakselista ja jo lyö hyvin kynsille.



Samaan syssyyn putsasin öljynpaineventtiilin ja maalasin lopulta mustaksi.
Nuo kupariset jäähdytysvesiputket menee vesipumpulta sylinteriryhmille eikä niissä ole tinaa säästelty messinkipäitä kiinni juotellessa. Kaikissa noissa putkissakin on juotettu pieni messinkilätkä, missä on varaosanumero.
Lopuksi leikkelin vielä kasan tiivisteitä noihin kaikkiin, asennusta odottamaan.



Siinäpä olis taas muutama kikkare asennusvalmiina.
Toi jakopää painaa kutakuinkin yhtä paljon kuin kokonainen sylinteriryhmä.
Vesipumpun alla on paikka startin akselille, johon tee siivapyörän paikan 12V laturia varten jos se startti onnistuu asentaa sinne vauhtipyörän yhteyteen.
Aika näyttää.



———-
5.5.2020

Laittelin eilen männät kii koneeseen. Tein myös pikku nipun tiivisteitä, jotka kaikki alkaa pikku hiljaa olemaan valmiina.
Kun sylinteriputkien ja lohkon väliset O-renkaat saapuu, voin ryhmät nostella paikoilleen. Tuo pyörien asennus tekee kasailuista huomattavasti mukavampaa kun ei tarvi lohkoa kierrellä ahtaassa tallissa.



Tänään putsasin 4 hätävaraksi kelpaavaa sylinteriputkea puhtaiksi ruosteista ja lähmin niihin kerroksen vaseliinia suojaksi. Ylimääräiset osat vien kylmään varastoon säilöön, jahka tulee ajelua sinne suuntaan.
Otin toisen magneeton sytytysjohdot ja jakajan kannen käsittelyyn.
Öljyä, rasvaa, ruostetta ja tietty sitä vihreää "työkonemaalia", mistä haluan eroon.





Maalit lähti nitromorsella ja raaputtelemalla, ohjelätkiä visusti varoen ja muut osat pesin bensalla puhtaiksi ja hioin ruostuneet kohdat. Hiottuihin kohtiin suojaksi vannehopeaa. Tinasin myös kuparisäikeisiä suojakuoria parista kohtaa, mistä ne oli revenneet, jottei ne ala niistä kohdin purkautumaan. Alumiini tummuu aika nopeasti kivaan patinaan, jahka maalit sai poistettua.



Lopuksi putsasin koneeseen tarvittavat 24 kpl sytytystulppia ja niitä jää vielä varallekin toista kymmentä kappaletta.





Huomenna sitten toinen, ylempien tulppien sytytysjohtosarja käsittelyyn, niin tulee sekin osasto valmiiksi.

————
11.5.2020

Tuikkasin toisen ryhmän kii koneeseen. No tuikkasin miten tuikkasin, yli kolme tuntia meni mäntiä asetellessa tuossa kun ne viimeiset öljyrenkaat soljuu sylinteriputkiin n. sentin raosta, ennen kuin putket sukeltaa lohkon sisään. Joten viimeisinä männänrengaspuristimina toimi nippusiteet.
2 mäntää pitää kerralla saada putken sisään ja normi männänrengaspuristimia ei voi käyttää, vaan peltisillä "lirpakkeilla" osa ja osa sitten rengas kerrallaan varovasti ryhmää laskien.





————
12.5.2020

Noi konetapahtumissa olevat meteorit on uudempia Roverin tekemiä (mm. pienempi poraus, valumännät ja vähän lentokoneosia muutenkin). Niitä tuli kontillinen kimppaostoksena Hollannista ja ne on lähes kaikki Ruotsin armeijan ylijäämää sekä usein peruskorjattuja koneita. Sen "Silver Meteorin" konekin on tuosta samasta kuormasta.

Nyt alkaa prokkis näyttämään jo hyvältä.
Tein fiksumman männänrengastyökalun, niin asennus sujui kuin itsestään.
Nyt on taas yksi virstanpylväs saavutettu ja loppuja osia voi asennella rauhallisempaan tahtiin. Nuo tekemäni "hissit" oli kyllä ihan ehdottomat näissä asennushommissa, tuskin olis saanu männänrenkaita ehjinä pyttyihin puukalikoiden avulla.







Otan noi loput vihreät maalit pois maalinpoistoaineella niin jää toi toinenkin ryhmä alumiinipinnalle.
—————-
Että semmosta.
Onneksi kohta saan jonkinlaisen ohjekirjan,  niin ei tarvi kaikkia pohtia ja päätellä, se ainakin helpottaa nokka-akseleiden ajoitushommaa....

[Pertti K]

Lakki. Päästä. Mielenkiintoinen projekti, upeaa tekemistä ja hyvää kerrontaa. Kiitos Harri!

Kyllä tuolla aikanaan Leafin hiilijalanjäljen kompensoi, pienellä ajolla.

[timant]

Tässä projektissa on kyllä tekemisen meininkiä 

Otan myös vastaan vinkkejä koneistamosta tai sorvin omistajasta joka tuollaisen käikäleen ehtii ja pystyy minulle sorvaamaan.

Tuolla Tattarisuolla löytyy Zombie Steelworks, ammattitaitoinen kaveri ainakin